etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

16.2.2013

Aktiivideittien tapaaminen

Keskiviikkoiltana vähän yli neljän kiireisen näköinen farkkuihin ja talvitakkiin pukeutunut mies ryntää Helsingin keskustassa olevan ravintolan kabinettiin. Vauhdilla mies istahtaa tuolille ja alkaa riisua paksua takkiaan. Samalla suu alkaa käydä:

- Anteeksi, olen myöhässä, onhan tämä se, se aktiivisten deittien tapaamispaikka?

Pöydän päätypaikan varannut 25-vuotias tapaamisen vetäjä Liisa nousee ylös tuoliltaan, katsoo kulmiensa alta tulokasta ja ilmoittaa muille viidelle paikalla olijalle:

- Hyvät aktiivideitit, sanokaa hei meidän uudelle jäsenelle Artolle.

Viisikko nousee tuoleiltaan, astuu niiden taakse ja kyykkyyn – ylös – kyykkyyn punnertamisen yhteydessä kajauttaa kolme hei-huutoa Artolle. Arto katsoo ihmetellen touhua, mutta ei sano mitään. Hän on uusi ja tavat ovat täysin hakusessa vielä, joten parempi olla kommentoimatta liian kärkkäästi mitään. Viisikon istuuduttua, Liisa palaa ääneen:

- Meillä on Arto täällä tapana käydä ensin läpi menneen viikon aktiviteetit. Tällä kertaa voisimme ensin esitellä itsemme, niin sinä Arto tunnet itsesi paremmin tervetulleeksi.

Liisan saatua lauseensa loppuun, pitkä tumma mies, sellainen keskiverto kukkakepin paksuinen, nousee ylös ja sanoo kovalla äänellä:

- Minä voin aloittaa.
- Hyvä Jaakko, esitteletkö vain itsesi. Ainoastaan etunimi, me täällä aktiivideiteillä olemme anonyymejä.
- Olen Jaakko, olen aktiivideitti. Ikää minulla on 30 vuotta ja olen ollut deiteillä kohta kymmenen vuotta. Osaan ulkoa pari sataa naisten profiilia.

Jaakon jälkeen ylös nousee lihaksikas mies, sellainen joka on taatusti viettänyt aikaa muuallakin kuin lähikuppilassa keskikuraa litkien.

- Antero, se on nimeni. Ikää on tasan neljäkymmentä. Sali on toinen kotini. Olen älykännykällä aina salillakin deiteillä. Minulla on deittikokemusta kuusi vuotta.

Antero istuu alas ja Liisa viittoilee seuraavan herran nousemaan ylös. Tällä kertaa vuorossa on hieman vanhemman oloinen mies.

- Olen johtajien johtaja ja nimeni on Veijo. Ikä on numeroita ja niitä on 48. Kiinnitän yleensä deiteillä ensin huomiota tulotasoon ja vaaleuteen. Olen deittaillut kirjedeiteistä lähtien.
- Sitten Naisten vuoro, Liisa ilmoittaa.

Ensimmäisenä kahdesta naisesta nousee ylös vanhempi.

- Hyvää päivää Arto, nimeni on Anni. Olen asiantuntija. Ammattini lisäksi olen asiantuntija myös miesasioissa. Kysy mitä vaan miehistä minulta ellet itse tiedä. Ikää minulla on 43 vuotta, vaikka näytänkin tasan 34-vuotiaalta. Olen deittaillut nyt neljä vuotta.

Seuraavaksi nousee ylös Annin vieressä istunut nainen.

- Hei, olen Jaana 38 vuotta. Olen konsultti. En jaksaisi niitä sikoja töissä, ellei minulla olisi vapaa-aikanani tätä deittailua. Olen deittaillut varmaan kymmenen vuotta. Oli minulla yksi suhde siinä välissä, mutta ei kovin pitkä.

Jaana istuutuu alas ja Liisa nousee vuorostaan seisomaan.

- Ja minä olen Liisa, olen 25 vuotta ja nuorimpana ja aktiivisimpana olen ottanut tämän aktiivideitin vetäjän roolin. Minä olen deittaillut nyt viisi vuotta. Pitää sanoa, että tämä on elämäni parasta aikaa. Mutta Arto, mekin haluamme kuulla sinun esittelysi, joten ole hyvä.

Arto kolistelee tuolillaan paljon enemmän kuin muut yhteensä ja saa viimein punnerrettua itsensä ylös. Kurkkuaan rykien hän sanoo:

- Olen Arto 43 vuotta. Niin ja deiteillä olen ollut kohta vuoden päivät. Olen vielä aika uusi näissä kuvioissa.
- Niin, minä huomaan sen. Huomasin ettei sinulla ole päälläsi Adidas-verkkareita eikä Niken tossuja, kuten meillä muilla, Liisa sanoo.
- Vähän kiireinen päivä, Arto mutisee ja istuutuu alas.
- Niinhän meillä kaikilla, mutta me rakastamme sitä, Veijo kommentoi.

Liisa laskeutuu istumaan ja ilmoittaa puhuvansa seuraavat asiat istualtaan. Nyt on esittelyt suoritettu ja seuraavaksi on aika käydä läpi mitä itse kukin on viikon aikana tehnyt. Liisa opastaa Artoa, että mikäli viikolla meni töissä kellon ympäri, niin he kyllä ymmärtävät ja Arto voi keskittyä siinä tapauksessa vain viikonlopun menojen selvittämiseen. Käytännössä kaikki muutkin keskustelevat vain menneestä viikonlopusta.

- Sama järjestys, Liisa ilmoittaa.

Jaakko nousee ylös ja kajauttaa jälleen epänormaalin kovalla äänellä:

- Keskityn vain viikonloppuun, sillä työni vie aikani arkisin.

Liisa viittoilee miestä jatkamaan.

- Kuudet deitit perjantai-illasta maanantaiaamuun. En ymmärrä naisia, jotka purnaavat maanantaiaamun kello viiden deiteistä. Minä olen menevä mies, kyllä naisten pitää joustaa, varsinkin jos ei ole niin menevää sorttia.

- Asiaan Jaakko, Liisa keskeyttää.
- Aivan.

Jaakko kertoo seikkaperäisesti miten ajoi taksilla koko viikonlopun samppanjapullot kilisten ympäri pääkaupunkiseutua deiteiltä toisille. Viikonloppu oli niin kiireinen, ettei hän kerinnyt juosta kuin 10 kilometriä ja käydä vain kaksi kertaa uimassa sekä kerran kasinolla.

- Siis ellei se yksi deitti olisi ollut taksikuski, niin ihan oikeasti minulla olisi voinut tulla kiire.
- Kiitos Jaakko ja seuraavaksi saamme kuulla Anteron kuulumiset, Liisa sanoo.

Antero ilmoittaa puhuvansa istualtaan. Puhumisen ajaksi hän laskee kahvakuulat käsistään lattialle tuolin viereen.

- Mulla oli kahdet pitemmät ja yhdet lyhyemmät deitit. Ne lyhyemmät oli salilla naisten vessassa. En mene yksityiskohtiin, etteivät herkimmät nolostu. Ne pitemmät hoidettiin pitkän kaavan kautta kun naiset halusivat aina ja aina vaan lisää. Sitten väänsin muutaman tonnin rautaa, juoksin parikymmentä kilsaa per päivä, maalasin autotallin, korjasin kaverin auton jarrut ja esittelin kännissä karvaista hanuariani Tikkurilan asemalla.

- Hyi, yök, Jaana kakistelee.
- Ukin vanha, se tykkäsi verhoilla karvalla kaiken mahdollisen. Perintösoitin nääs.
- Loistavaa Antero, en tiennytkään sinun olevan aktiivinen myös musiikin saralla, Liisa ilahtuu.
- En minäkään, mutta sopivassa kännissä se kuulostaa ainakin omiin korviin hyvältä, Antero virnistelee.

Anteron lopetettua ja kaivettua kahvakuulat käsiinsä, nousee Veijo ylös ja alkaa paasata suhteellisen monotonisella äänellään:

- Minulla meni lähes koko viikonloppu koulutustehtävissä, olenhan johtajien johtaja. Kävin välillä katsomassa kahta purjevenettäni, joista toinen on Turussa ja toinen Hangossa. Matkalla piipahdin myös pelaamassa golfia sisähallissa. Sunnuntaina kestitsin vielä kotonani kolmea sataa vierasta, kun piti markkinoida bisneksiä rajojen ulkopuolelle. Vieraat olivat kaikki ulkomaalaisia. Ellei minulla olisi ollut koulutustehtäviä, niin olisin kerinnyt deittailla useampaa kuin kahta naista. Oikeastaan minun piti tavata kolme naista, mutta toinen deiteistä tarttui Mersuni nahkapenkkeihin kiinni niin tiukasti, että hermon lisäksi meinasi mennä sadan tonnin Mersu vaihtoon. Sillä naisella ei ollut minulle mitään kovin suurta annettavaa, että kehtaisin tavata toiste.

Veijo istuutuu alas ja alkaa näpelöidä heti kahta iLuuriaan. Arto katselee ihmeissään touhua, sillä hänellä jo pelkän normi tekstiviestin kirjoittaminen kosketusnäytön avulla on tuskaa. Elämästä on hävinnyt rakkauden lisäksi myös näppäimillä varustetut kännykät. Kaikki nappulat, joita hän on ennen niin antaumuksella painellut, ovat nyt poissa.

- Anni ole hyvä, naisnäkökulmaa nyt esille, Liisa kehottaa.

Anni oikein pompahtaa ylös tuoliltaan, kaivaa nivaskan papereita urheilukassistaan ja alkaa puhua:

- Vautsi vau mikä viikonloppu, mä oon siis siitä vieläkin aivan kuin pystyyn nautiskeltu. Khihi, eihän minun tarvitse mennä mihinkään yksityiskohtiin?
- Ei tarvitse, Liisa vastaa.
- Kiitos. Siis perjantaina mä tapasin raflassa yhden deitin baaritiskillä, toisen pöydässä ja kolmannen tiedätteks te, siis vessajonossa. Se oli eksynyt naisten vessajonoon, raukka. Talutin sen oikeaan jonoon ja annoin puhelinnumeroni.

Anni kertoo miten oli lähtenyt ensin yhden deitin kanssa ravintolasta, hävinnyt sieltä puolen yön jälkeen ja käynyt hakemassa ravintolasta toisen deitin. Sen kanssa oli menty läheiseen puistoon tekemään tuttavuutta. Läheisyyden hetki oli kestänyt turhan lyhyen aikaa, joten Anni oli palannut vielä valomerkin aikoihin ravintolaan ja noukkinut mukaansa sen kolmannen deittinsä. Sen kanssa oli vierähtänyt aamuun.

Lauantaina oli tullut niin paljon soittoja ja viestejä eri deiteiltä, osalta jopa vuosien takaa, että Anni oli käynyt itselle uuden liittymän. Vanhan prepaidinsa hän oli käynyt tiputtamassa erään kateellisen naapurin muijan postiluukusta. Sen liitteeksi hän oli kirjoittanut lapun, jossa luki: ”Jos mielesi tekevi ja halusi halajavi, niin hyväksesi käytä ja omalla äänellä nimesi soittajalle esittele.”

- Sitten mulle tuli tyttökaverit kylään ja me käytiin ulkona syömässä, teatterissa, oluella, siiderillä, limsalla, skumpalla, shoppailemassa, kylpylässä ja saunassa. Sunnuntaina mä olin niin poikki, etten jaksanut tavata enää kuin yhtä deittiä. Ihan mulkku.
- Kiitos sinulle ja nyt Jaana, Liisa sanoo.

Jaana kertoo lähteneensä perjantaina Lappiin lentäen. Siellä kun on kunnon bileet laskettelukeskuksissa, vaikka nyt ei ollutkaan mikään sesonkiaika. Munaa sai aina, oli keli rinteessä mikä tahansa. Reissu oli ollut oikein onnistunut. Pienellä vaivalla, eli suihkulla ja kevyellä meikillä oli saatu aikaan kymmenen kaatoa.

- Tulin kotiin jo lauantai-iltana, sillä minun piti siivota asunto, kaitsea veljen lapsia kun vanhemmat kävivät leffassa, käydä itsekin treffeillä leffassa, kirjoittaa kaksi satasivuista raporttia duunihommista ja käydä salilla humppipumpissa. Viikonloppu oli kyllä aika rauhallinen.
- Kiitos Jaana, nyt minä valaisen omaa viikonloppuani, Liisa kiittelee.

Liisa nousee ylös ja kertoo miten oli ensin perjantaina leiponut kuusi kakkua, maalannut puolet asunnostaan, ulkoiluttanut reissussa olevien naapureiden koirat ja käynyt vanhan äitinsä kanssa kaupassa. Siis ei yksiäkään treffejä koko perjantaina. Lauantaina ensimmäiset treffit olivat lihatiskillä, erään lihamestarin kanssa. Ne olivat vähän lyhyet, mutta kassajonosta lähti mukaan treffisivustolta tuttu mies. Mies vei hänet päiväksi mökilleen, joka oli onneksi lähellä, vain kolmesataa kilsaa suuntaansa. Sunnuntaiaamuna Liisa oli jo kotona ja puolilta päivin treffeillä. Puolilta päivin siksi, että aamupäivällä hän meditoi, joogasi, teki juoksulenkin ja nautti palan suklaata. Iltapäivän treffit olivat lyhyet, sillä mies oli ruma. Niinpä sunnuntai-illalle tuli vielä järkättyä nopealla tahdilla kahdet sokkotreffit. Sunnuntai-iltana hän kävi vielä bilettämässä ystävättärensä kanssa Helsingin keskustassa.

- Noin, olisiko se nyt Arton vuoro kertoa omasta aktiivisinkun elämästään? Liisa kysyy.

Arto miettii ensin nousemista, mutta päättää jatkaa istumista. Se tuntuu jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta. Hiljaisuutta taisi kestää akviivisinkkutilaisuuden vetäjän mielestä liian kauan, koska Liisa alkaa patistella miestä:

- Niin, me odottelemme. Tämä ei ole hyväksi meidän aktiivisuudellemme, joten jos vähän kiirehtisit.
- Joo, tottahan toki. Siis viime perjantai, joo. Tulin töistä kotiin. Oli rankka viikko, niin otin yhden keppanan ja katsoin American Pie -elokuvan boksilta. Eipä siinä muuta, illalla pesin vielä hampaat ennen nukkumaanmenoa.

- Ahahaa, Veikko hirnuu. – Olet hauska mies, sinun lauantaissa oli varmaan jo 36 tuntia, vai?
- No ei nyt sentään. Lauantaina minulla oli kyllä menoja, aika paljonkin. Maksoin pari laskua ja rahaa meni varmaan lähemmäs satanen. Kotona olin koko päivän.
- No miten, kävikö teillä ketään, varmaan kestitsit paljon vieraita? Jaana utelee.
- O-ovi kävi kyllä yötä päivää, mutta se oli rapun ovi eikä minun luo tullut kukaan. Hesarikin jäi jostain syystä tulematta. Oli minulla lauantaina saunavuoro ja söin makkaraa saunan jälkeen. Katselin Putouksen ja nauroin vedet silmissä. Siis aivan mahtavaa suomalaista huumoria.
- Ah, ah, ah, no sunnuntaina kävit varmaan ainakin treffeillä ja piknikillä, vai? Jaakko mölyää.

Arto kelailee sunnuntaita. No, päivähän oli mennyt lähinnä kalsareissa kotona kuljeskellessa ja niin sanotusti persettä raapiessa. Oli hän käynyt kävelyllä päivällä, kun ilmakin oli ollut pitkästä aikaa aurinkoinen. Sillä matkalla oli videovuokraamista tarttunut mukaan yksi leffa, Loiro ja Eetelmanni olivat pääosissa.

- Niin no, kyllä minä sunnuntaina olin tienpäällä, oikeastaan Loiron ja Eetelmannin kanssa. Kai se puolisentoista tuntia kesti se reissu tai vähän päälle, en nyt tarkkaan muista kun aika on niin hubaa.
- Treffit, treffit, treffit, kävitkö treffeillä? Liisa kimpaantuu.
- Joo … tai oikeastaan en. Piti mennä, mutta lähetin naiselle kuvani ja sitten se ilmoitti lähtevänsä sairaan setänsä luo Bulgariaan kuudeksi vuodeksi, ettei tarvitse olla ihan lähiaikoina mouruamassa uusille treffeille. En kyllä tiennytkään, että sillä asui setä Bulgariassa.
- Eikö treffejä? Liisa parahtaa.
- Ei, mutta olen minä kyllä aktiivinen nettitreffeillä. Olen laittanut kahden kuukauden aikana kolme viestiä naisille. Odottelen vielä niiden kahden vastausta.
- Kiitos Arto masentavasta viikonlopustasi.
- O-ole hyvä.

Aktiivideittien kokoontuminen jatkuu kahvittelulla, jotka tuotiin tarjoilijan toimesta. Arto kuuntelee lähinnä sivusta mitä muut keskustelevat. Miehet tuntuvat kehuskelevan kaadoillaan ja naiset valittavat toisessa päässä pöytää liian veltoista ja kykenemättömistä mulkuista. Keskustelu jatkuu ja jatkuu, kunnes viimein Liisa katsoo kelloa ja sanoo:

- No niin hyvät vakideittailijat ja Arto … mitä vit…, missä Arto on?

Arton paikka on tyhjä. Mies on poistunut jossain välissä kenenkään huomaamatta.

- Minä tiedän, Arto meni varmaan päivittämään deittiprofiiliaan tai alkoi elää meidän lailla aktiivideittien elämää, Veijo kommentoi.

Tällä välin Arto oli kävellyt linja-autolle, joka veisi hänet kotiin. Matkalla mies mietti sitä, että on varmaan täysin erilainen kuin kaikki muut deittailijat. Hän haluaa ottaa asiat vakavasti ja touhottaa mahdollisimman vähän. Netti ja laajakaistanopeuksien kasvaminen olivat saaneet ihmiset ylisuorittajiksi, joille ei enää riitä mikään. Ajatuksissaan hän astuu bussiin ja jää seisomaan kuljettajan eteen. Matkakortti on juuttunut taskuun, eikä hän saa sitä sieltä irti. Kuljettaja, noin nelikymppinen nainen kysyy:

- Minne?

Arto manailee mielessään taskuun tarttunutta matkakorttia ja sanoo mitä mielessä on:

- Meille.
- Sopiiko kahden tunnin päästä?

Arto nostaa katseensa ja kohtaa kaksi ruskeata nauravaista silmää ja kuljettajan, joka on kuskannut häntä niin monta kertaa aamuisin töihin. Hän on oikeastaan ainoa, joka on sanonut pysäkillä huomenta tuolle kauniille naiselle.

- Siellä päättärin lähellä olevalla huoltoasemalla kahden tunnin päästä, sopiiko? Nainen kysyy.
- Sopii, sopii erittäin hyvin.
- Niin ja olen lukenut sen profiilisi, se oli oikein kiva ja siisti, nainen iskee silmää.

Arto punastuu, leimaa kortin ja käy istumaan bussin etuosaan. Bussin nytkähtäessä liikkeelle hän päättää olla oma itsensä. Seuraa saa omana itsenäänkin, tosin se saattaa viedä vain vähän enemmän aikaa kuin kauhea touhottaminen ja itsensä myyminen.