Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

23.04.2004

Pakoputkipötkö


Kiertelin Hulin kanssa MP-näyttelyn eri osastoja enemmän tai vähemmän kiinnostuneena tarjonnasta. Huli vaikutti olevan aika innostunut moottoripyöriin, vaikka vähäpukeiset naiset käänsivätkin useammin hänen päänsä ja zoomi lauloi. Aikamme käveltyämme saavuimme Harley-Davidsonin osastolle ja Huli innostui menemään yhden pyörän päälle.

- Voisin vaikka vaihtaa Suzukini tällaiseen jos saisin vähän välirahaa, Huli selitti tohkeissaan.
- Tuota, eikö tämä hintalappu ole kaksinkertainen siihen nähden, mitä siellä Suzuki-osastolla oli kallein? Kysäisin varovasti.
- Niin, tässä on kyllä vain listattu pelkät lisävarusteet, Huli totesi katsottuaan hintalappua tarkemmin.
- Eli pyörä tulee vielä päälle vai?
- Joo, mutta kyllä tällä olisi upeeta päästellä menemään kesällä Kaivarissa, Huli jatkoi unelmoimistaan.
- Aivan, koppakuoriaisten napsahdellessa naamaan ja hyttysten tunkiessa hampaiden väleihin, hekottelin hänen intoilulle.
- Tule itse kokeilemaan, ihastut taatusti, Huli ehdotti minulle.
- Enpä taida, joku tuttu voi vielä nähdä ja luulla minun köyhtyneen.
- Köyhtyneen? Tämähän maksaa aivan älyttömästi, Huli puolusteli allaan olevaa moottoripyörää.
- Juu, mutta siinä on vain kaksi rengasta. Joku neropatti sanoi, että vain rikkailla on varaa ajaa yhtä aikaa neljällä renkaalla, muistutin Hulia hänen omasta kommentistaan.
- Vittu, jätkä on henkisesti köyhä, Huli murahti noustessaan pois pyörän päältä.

Kiertelimme vielä puolisen tuntia Harrikoita katsellen ja jatkoimme vasta sitten matkaa. Kävelimme muutamien pienempien kojujen ohi, joissa näytettiin myyvän kaikenlaista rihkamaa ja t-paitaa. Viimeisen paitakauppiaan jälkeen minun oli aivan pakko pysähtyä katsomaan edessä olevaa kojua. Siinä luki isolla ” MC SnowStorm” ja tiskin takana pällisteli Juggis ja hullu ämmä. Juggiksen kaverit olivat varmaan saaneet tarpeekseen ja lähteneet livohkaan. Kävelin naurua pidätellen kojun luokse.

- Päivää, onko kauppa käynyt? Kysyin mahdollisimman kohteliaasti.
- Vittuileekohan tuo? Juggis kysyi hullulta ämmältä.
- En tiedä, se pirulainen tuppaa olemaan välillä kiero suustaan, hullu ämmä sipisi takaisin ja tuijotti minua.
- Missäs teidän frendit ovat? Jatkoin utelemista.
- Hankkimassa asiakkaita, Juggis murahti.

Samalla hetkellä Huli saapui myös kojun luokse. Hän oli jäänyt katselemaan jotain mielikuvituksetonta kangasmerkkiä.

- Hei kato! Tuolla jätkällä on pannulappu päässä, Huli hekotteli ja viittoili Juggista kohti.
- Pipo! Juggis ärähti hermostuneen näköisenä.
- Olenhan minä pipoja nähnyt, sinun kannattaisi vaihtaa tuo pannulappu pipoon, niin tarkenisit tuolla ulkona, Huli jatkoi irvailemistaan.
- Tämä on pipo! Juggis korotti ääntään niin, että kaikki lähistöllä olevat kääntyivät kojuun päin.
- Varmaan jotain aivan uutta mallia, Huli hihitteli mahaansa pidellen.
- Pst, nämä sattuu olemaan minun ystäviä, tai ainakin naapureita, hillitsin Hulia.
- Kuulehan Rutinoffin kuski, onko tuo räkättävä räkänokka joku sinun kaveri? Hullu ämmä puuttui keskusteluun.
- Onhan se, sellainen Suzukilla ajava järjenjättö, naurahdin ja yritin pelastaa tilanteen kevyellä läpällä.
- Vai ihan Susukilla? Sitten minä ymmärrän pientä. Tulehan uudelleen tänne ostoksille, kun isukki on ostanut sinulle oikean moottoripyörän, eli Harrikan, hullu ämmä leperteli Hulille.
- Viiraako tuolla kantturalla? Huli sipisi minulle hiljaa.
- Mieti tarkkaan mitä sanot, saattaa tulla muuten kävelymatka, hullu ämmä ärähti tiskin takaa.
- Niin, oikeastaan haluaisin nähdä niitä sinun tekemiä tuotteita lähemmin, siirryin sujuvasti toiseen aiheeseen.

Hullu ämmä katseli hetken aikaa meitä, kuin todella vierasta sikaa. Hetken päästä hän alkoi kuitenkin hymyillä ja viittoili meitä tulemaan lähemmäksi. Siirryttyämme aivan tiskiin kiinni, hullu ämmä alkoi esitellä tekemiään tuotteita. Pannulappua muistuttava kapine oli todellakin pipo, kuten Juggis oli isoon ääneen ilmaissut. Taas kirjailtua nenäliinaa muistuttava kapine oli puolestaan pannulappu. Löysin pöydällä olevasta kasasta muutaman pitkulaisen neulotun pötkön, joiden toinen pää oli auki ja toisessa päässä oli kaksi tai kolme omituista uloketta.

- Varovasti niiden sukkien kanssa, ne ovat kalliita, hullu ämmä varoitteli minua hymy naamalla.
- Sukkien? Hämmästelin ääneen pötköjä katsellen.
- Saat puoleen hintaan, niin pysyvät sinullakin jalat lämpimänä talvella, hullu ämmä piti minulle oikein myyntipuhetta.

Katselin epäuskoisena mokomiakin pötköjä ja mietin, että miten saisin ujutettua ne jalkaani. Pötköt olivat nimittäin aivan suoria ja niissä oli kaksi epäsymmetristä kavennusta ja ne ihmeelliset ulokkeet. Vaikka kuinka yritin käyttää mielikuvitusta, niin en saanut niistä sukkia aikaiseksi.

- Mikä tämä on? Huli uteli vieressäni ja piti pannun alustaa muistuttavaa neuletta kädessään.
- Korvaläppä, hullu ämmä selitti.
- Ai jaa, varmaan norsulle, Huli hekotteli läpyskää pidellen.
- Kuulehan mokomakin Sukisukimies, tempaisen sinua kohta korvalle niin, ettei sitä peittämään riitä edes kaksi tuollaista korvaläppää, hullu ämmä puhisi naama punaisena.
- Sorry, en tiennyt tätä juttua näin herkäksi, Huli alkoi perua jo sanomisiaan.
- Voisiko näihin tuotteisiin laittaa nimilaput, ehdotin heille.
- Ei näitä ole tarkoitettu jollekin tietylle henkilölle, Juggis puuttui keskusteluun päätään raapien.
- Tarkoitin sellaista lappua, jossa lukisi kyseisen tuotteen nimi, korjasin selitystäni.
- Olisko se hyvä juttu? Juggis kääntyi kysymään hullulta ämmältä.
- Niin, lukeehan kaupassakin maitopurkin kyljessä, että maito sitä ja maito tätä, hullu ämmä alkoi miettiä vakavalla naamalla.
- Livistetään nyt, Huli sipisi minulle hiljaa.

En kerinnyt edes vastata Hulin ehdotukseen, kun vähän kauempaa alkoi kantautua hirmuista mekkalaa. Kuulosti aivan siltä, kun jotakuta raahattaisiin väkipakolla jonnekin. Jäimme Hulin kanssa molemmat katselemaan lähenevää mekkalaa suurella mielenkiinnolla. Pienen hetken kuluttua väkijoukon takaa tunki esiin muutama MC Fuck You:n motoristi. Heillä oli mukanaan joku puolta pienempi tyyppi, joka piti surkeankuuloista vollotusta. Päällään tällä kaverilla oli haalistuneet farkkuliivit, joissa oli teksti ”Peräkylän Yamaha-poppoo”

- Löydettiin yksi asiakas, isoin MC Fuck You:n korstoista sanoi ja hymyili harvalla hammasrivistöllään.
- Voi sinua Murskaaja, kun olet niin aktiivinen tämän markkinoinnin suhteen, hullu ämmä leperteli tälle jättiläiselle.
- Mitähän herralle saisi olla? Juggis ryhdistäytyi myös tiskin takana.
- En minä oikein tiedä, Peräkylän motoristi vaikeroi pöydän tarjontaa katsellen.
- Ei se haittaa mitään, me teemme sinulle sellaisen kivan paketin, josta löytyy kaikkia tuotteitamme, hullu ämmä innostui ja alkoi kerätä tuotteitaan Alkon muovikassiin.
- Kun minä en oikein tiedä…, Peräkylän poika yritti vaimeasti pistää vastaan.
- Tässä tämä satsi sitten olisi, se tekee tasan sata euroa, hullu ämmä ilmoitti silmät päässä hehkuen.
- Hiukan on kallis, ostajakandidaatti yritti vielä epätoivoisesti.
- Pistetään tästä vielä yhdet pötköt, siis tarkoitan sukat kaupanpäälle, sanoin ja paiskasin kädessä pitämäni pötköt muovipussin päälle.
- Kaupanpäälle! Hullu ämmä rääkäisi perseensä pohjasta.
- Jokainen kunnon kauppias antaa noin hyvälle asiakkaalle jotain kaupanpäälle, perustelin tekoani mahdollisimman vakava ilme naamallani.
- Onko näin? Hullu ämmä kysyi Juggikselta.
- Saako kilauttaa kaverille? Juggis kysyi epätietoinen ilme naamallaan.
- Ei saatana, noihan on ihan apinoita, Huli sipisi minulle korvaan.
- Hys, antaa apinoiden hankkia rauhassa banaanirahansa, sipisin takaisin naurua pidätellen.

Minulla alkoi olla jo todella vaikeuksia hillitä naurunpyrskähdystä. Purin epätoivoisena hampaita yhteen ja yritin ajatella jotain todella ikävää asiaa. Olin jo pyytämäisilläni, että Huli tallaisi minua oikein kovasti varpaille, kun vierestäni kuului tuttu ääni.

- Syylärinkorkin lämmittimiä! Närä hihkui aivan vieressäni.
- Täh, siis mitä? Käännyin katsomaan tuota intoilevaa papparaista.
- No nuo tuossa, Närä sanoi ja näytti pöydällä olevaa hervottoman kokoista korvaläppien toista läppää.
- Eikö tuo ole vähän iso sellaiseen? Kysyin Närältä.
- Ei ollenkaan. Katsos, tuo laitetaan syylärin korkin päälle ja taivutetaan sitten alaspäin niin, että koko komeus saadaan kiinni vaikka rautalangalla, Närä selitti tohkeissaan.
- Oletko nyt aivan varma? Epäilin yhä Närän selitystä.
- No perhana, HoyoHijo Partsin Arktic-kataloogissa oli aivan samanlainen syylärinkorkin lämmitin myytävänä, Närä kertoili naama virneessä.
- Pitihän se taas arvata, huokaisin syvään.
- Kyllä minäkin se arvasin heti, kun postiluukusta tipahti uusin kataloogi, Närä jatkoi hehkuttamistaan.
- Ja hintaa oli? Utelin häneltä.
- Vain ja ainoastaan 50 euroa, Närä kertoi.
- Nämä lähtee 40 eurolla, hullu ämmä karjaisi tiskin takaa ja alkoi purkaa Peräkylän pojan muovikassia.
- Halpoja! Närä kiekaisi ja alkoi kahmia niitä käsiinsä.

Astuin varmuuden vuoksi muutaman askeleen kauemmaksi, jottei tuo paikalle pesiytynyt ääretön idioottimaisuus vain tarttuisi itseenikin. Huli oli tällä välin käyttänyt aikansa viisaasti ja käynnistänyt videokameransa vaivihkaa. Onneksi kameran kääntyvä näyttö mahdollisti aika huomaamattoman kuvaamisen.

- Hei, täällähän on pötköjäkin, Närä alkoi taas hihkua onnessaan.
- Häh? Hämmästelin taas Hoo-Moilasena.
- No näitä pakoputkenpään lämmitinpötköjä. Katso, näissä on jopa kavennuksetkin oikeissa paikoissa, Närä hehkutti ja heilutteli juuri kädestä laskemiani omituisia pötköjä onnellisen näköisenä.
- Mikä niiden nimi on? Kysyin uteliaana.
- Pakoputkipötköjähän nämä ovat. Niitä myydään siinä samassa kataloogissa, Närä selitti.
- Ai jaa, sain mutistua nauruani pidätellen.
- Hah haa, sen näkee naamasta, kun lakkaa ymmärtämästä, Närä ilkkui katsellessaan meikäläistä.
- Vai niin, no luuletkos, ettei tuo sinun järjenjättöisyys paistaisi kilometrien päähän, kuittasin takaisin.

Ei Närä enää mitään kuullut, hän pakkasi jo tohkeissaan niitä pötköjään äskeiseen Alkon muovipussiin. Tilanne oli mennyt Närä takia niin huolellisesti sekaisin, että Peräkylän poika oli hävinnyt maisemista ja kaikki MC Fuck You:n motoristit seisoivat hölmistyneen näköisinä.

- Ostatko ihan tosi nämä kaikki? Hullu ämmä kähisi innoissaan.
- Joka ikisen, jos vaan viette ne Golfiin, en nimittäin saa itse niitä raahattua, Närä hieroi kauppaa hullun ämmän kanssa.
- Juggis kantaa, hullu ämmä ilmoitti välittömästi.
- Tota, mun piti kilauttaa jollekin kaverille siitä kaupanpäällisestä, Juggis mutisi vastaan.
- Ei tarvitse enää, Närä osti jo kaiken, hullu ämmä riemuitsi.
- Niin ja arvatkaa kuka tekee näillä Essolla kunnon tilin? Närä mesosi onnessaan.
- Meinaatko sittenkin kaupata ne sinne pannulapuiksi, buaaaah, aloin ulvoa naurusta.
- Pyh, mitätön maitoparta joka ei tajua mitään autoilusta eikä rahan tekemisestä, Närä tuhahti ja syventyi pakkaamaan loppuja tuotteita muovikasseihin.

Huli oli nähtävästi kyllästynyt moiseen sirkukseen, sillä hän oli livahtanut viereisen t-paitakauppiaan kojun luokse katselemaan Kalevala-aiheisia paitoja. Huomasin tämän ja menin itsekin katselemaan tarjontaa. Kyseiset paidat olivat todella siistin näköisiä ja ennen kaikkea taidokkaasti piirrettyjä. Vaikka minulla ei ollut tarkoitus ostella mitään täältä, niin sorruin ostamaan niitä kokonaiset viisi kappaletta. Koska en viitsi periaatteen vuoksi kanniskella mitään muovikassia kädessäni, puin kaikki viisi t-paitaa päälleni farkkupaidan alle. Kieltämättä olosta tuli hieman jäykkä, mutta eipähän tarvinnut roikottaa mitään kädessä. Huli puolestaan ihastui enemmän erääseen liekkipaitaan ja osti sellaisen.

- Onko tuo pötköjen ostaja sinun hyväkin tuttu? Huli tiedusteli ostoksen tehtyään minulta.
- Naapuri.
- Jaa, minusta alkaa tuntua, että olen ainoa tervejärkinen koko porukasta, Huli pohti vakavissaan.
- Ai sinä ja sojottava zoomisi, älä pelkää moista, lohduttelin häntä virnistellen.
- Saamari, kello on jo noin paljon, Huli sanoi äkkiä ja alkoi pakata kameraa laukkuun.
- Mitä nyt?
- Taksikuskikaverini tulee hakemaan minua vartin päästä tuolta pääovelta, joten alkaa olla pikkuhiljaa kiirus, Huli sanoi pakatessaan.
- Eipä tässä varmaan minullakaan ole enää mitään isompaa kesken, joten tulen myös sinne yläkertaan odottelemaan näitä toisia sankareita.
- Mulla on takki alakerran narikassa, Huli huomautti.
- Sama juttu, mennään sen kautta.

Lähtiessäni paitakojun luota, koukkasin Närän ja hullun ämmä luona sanomassa minne olin menossa. He lupasivat tulla perässä mahdollisimman nopeasti. Hullu ämmä alkoi saman tien selittää MC Fuck You:n motoristeille, että heidän pitää jäädä kojuun ottamaan tilauksia vastaan. Jokaisesta tuotteesta jää kuulemma näytekappaleet hypistelemistä varten kojuun. Närä kyllä katseli niitä näytekappaleitakin haikean näköisenä, mutta hullu ämmä ei suostunut luopumaan niistä millään hinnalla.

Kävimme Hulin kanssa hakemassa takkimme ja nousimme yläkertaan. Hyvästelin Hulin ja lupasin soitella jossain vaiheessa elämää hänelle. Pian Huli katosikin ovesta pihalle ja minä jäin sisälle odottelemaan omaa kyytiä. Sain odotella melkein puoli tuntia, ennen kuin kolmikko saapui paikalle muovikasseineen. Pakkasimme kaikki tarvikkeet Juggiksen Golfin takaluukkuun ja istuimme sen jälkeen itsekin siihen. Kotimatka sujui pötkökeskustelun merkeissä. Olin suunnattoman onnellinen, kun viimein pääsin ulos autosta ja sain painaa kotioven kiinni. Jostain syystä en mennyt pötkölleni tällä kertaa.

Yöllisessä unessa Närä oli ylin katsastusviranomainen ja neulotti jokaisella autonomistajalla omakätisesti pötkön auton pakoputkenpäähän, muuten katsastus ei mennyt läpi.


Rutinoffin kuski






© Rauno Vääräniemi