Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

02.04.2004

Kutsu MP-näyttelyyn


Istuskelin sängyn reunalla ja mietin tulevan viikonlopun ohjelmaa, kun kännykkä alkoi soida. Nousin ylös ja nappasin sen käteeni ja vastasin siihen muuttaen ääntäni kimeämmäksi.

- Tämä on vallattomien viikonlopunviettäjien vallaton vastaaja. Koska olemme viikonlopun vietossa, niin ole hyvä ja soita viikolla uudelleen. Emme tosin ole silloin enää niin vallattomia, vaan lähinnä krapulaisia ja erittäin kärttyisiä, piip.
- Haloo? Oliko tämä joku nauha vai sairasta pilaa lähimmäistä kohti? Kuului luurista hieman oudolla äänellä.
- Ei suinkaan, se oli vain sairas nauha, jatkoin normaalilla äänellä.
- Jaahas. Ottosen Huli tässä terve, olikos se ite Rutinoffin kuski puhelimessa, kuului luurista.
- No katos perhana, mitäs pitkätukkamotoristille näin keskellä talvea kuuluu? Ilahduin kuullessani Hulin äänen pitkästä aikaa.
- Sorry kähinäni, tuo bussilla kulkeminen on vienyt äänen aika heikkoon kuntoon, Huli selitti.
- Ei se mitään, eihän sinulla yleensäkään ole ollut mitään järkevää sanottavaa, hekottelin takaisin.
- Kuule, lähde messiin tuonne moottoripyöränäyttelyyn, Huli ehdotti.
- Jaa, taitaa olla vähän kylmää touhua näin pakkasella.
- Hölmö, on siellä näyttelypaikalla seinät ja katto, Huli sanoi.
- Milloin?
- Olin ajatellut tänään mennä sinne. Kävisikös sulle joskus puolenpäivän aikaa?
- Missä?
- Messukeskuksessa. Mä tulen yhden frendin kyydillä, se ajaa taksia ja lupasi heittää firman piikkiin minut sinne, ei tarvi sinun tulla hakemaan, Huli kertoili suunnitelmistaan.
- Saako ottaa ketään tuttuja mukaan? Tiedustelin varmuuden vuoksi.
- Tuo vaikka kaikki, tilaa on ja myös olutta.
- Tarjoatko? Innostuin asiasta.
- Älä unta nää, Huli naurahti.
- Nähdään sitten siellä, lupasin Hulille.

En edes muista milloin viimeksi olin ollut Hulin kanssa juttusilla. Huli oli vanha ystäväni joka harrasti moottoripyöriä ja kaljanjuontia, puoleksi kumpaakin. Kesät Huli ajeli moottoripyörällä ja talvet joi olutta. Huli oli minua muutaman vuoden nuorempi ja työskenteli jossain isossa musiikkistudiossa nippelinvääntäjänä, kuten hän itse asian ilmaisi. Tosin iltaisin hän oli kuulemma painaja, eikä nyt ollut kyse setelipainosta tai kirjapainosta.

Koska aikaa näytti olevan vielä kohtuullisen hyvin, menin keittiöön ja laitoin edellisenä päivänä tekemäni sapuskan mikroon lämpenemään. Ajattelin syödä tukevasti, ettei tarvitse ensimmäisenä alkaa ruokapaikkaa hakemaan. Lisäksi inhoan jonottaa jotain kuivuneita nakkeja sadan muun nälkäisen kanssa. Kotona sentään sain kuivuneet nakit jonottamatta. Söin ruuan kaikessa rauhassa ja käväisin vielä suihkussakin ruokailun jälkeen, ennen kuin aloin suunnitella lähtöä. Olin saanut juuri vaatteeni päälle, kun puhelin alkoi soida taas. Nappasin kännykän käteeni ja vastasin siihen.

- Piip, olette jo toinen soittaja tänään. Palkinnoksi siitä annamme teille omakustanteisen lomamatkan valitsemaanne lomakohteeseen. Valitettavasti joudumme ottamaan siitä provikan, joka on viisitoista prosenttia maksamanne matkan hinnasta. Olkaa hyvä ja sanelkaa rauhallisesti nimenne ja henkilötietonne nauhalle äänimerkin jälkeen, piip.
- Hah haa, enpäs mene retkuun. Yrititkös tuolla matkia sitä nimipäiväpuhelintani? Kuului luurista Närä vahingoniloinen hekottelu.
- No vaarihan se siellä, varo etteivät tekarit tipu, kun noin olet oppinut hirnumaan, kuittasin takaisin.
- Suuria uutisia, Närä hihkui.
- Paukahtiko Toyotasta kone? Utelin häneltä.
- Pöh, takapuoles paukkuu. Ilmassa on suurten muutosten tuulia, Närä vouhotti.
- Veikö tuuli Toyotan? Olisit laittanut sen pyykkipojalla kiinni, niin olisi pysynyt tallessa, naureskelin Närän intoilulle.
- Tulee uusi Corolla Verso! Närä karjaisi perseensä pohjasta.

Minulla kesti hetken aikaa, ennen kuin pääsin vastaamaan Närälle. Se hetki meni puhelimen etsimiseen. Säikähdin nimittäin niin perhanasti Närän karjaisua ja puhelin tipahti kädestäni ja luiskahti sängyn alle.

- Haloo! Taisi vetää vatsan löysälle tällainen uusiutumistahti, Närä huuteli toisessa päässä.
- Mitä siinä nyt uusiutui, vaihtoivatko kenties tuumaa isommat renkaat alle?
- Odota hetki, minulla on tässä faksi Japanista jossa luetellaan kaikki muutokset, Närä innostui selittämään.
- Jos jätettäisiin tällä kertaa väliin, ehdottelin Närälle varovasti.
- Niin, voinhan ottaa tästä kopion ja toimittaa sinulle ihan oman kappaleen, Närä jatkoi innoissaan.
- Oliko sinulla jotain ihan asiaakin? Utelin vielä.
- Elä poika kuule aliarvioi Toyotaa koskevaa informaatiota, Närä paasasi.
- Jos ei ollut muuta, niin lopetellaan, että pääsen lähtemään moottoripyöränäyttelyyn, sanoin ja katselin hermostuneena kelloa.
- Pyöriä, pyh! Närä tuhahti ja paiskasi luurin korvaani.

Onneksi pääsin Närästä eroon. En olisi millään jaksanut kuluttaa koko päivää Toyotan uudesta mallista keskusteluun. Varsinkin kun ne kaikki muistuttivat jollain tapaa saippualaatikkoa. Kello näytti olevan niin paljon, että lähdin saman tien ulos. Koska olin menossa näyttelyyn Rutinoffilla, niin minun piti varata kulkemiseen reilusti aikaa. Kävelin ajatuksissani ovesta pihalle ja olin törmätä jälleen kerran Juggiksen Golfiin. Tällä kertaa Juggis oli peruuttamassa autoaan portaiden eteen. Loikkasin viime hetkellä alta pois ja menin koputtamaan sivuikkunaan.

- Sinä taas! Juggis ärähti saatuaan ikkunan raolleen.
- Samaa voisin sanoa ihan hyvin sinustakin, kuittasin takaisin.
- Minä kuule pidän autoani ihan missä haluan, Juggis alkoi selittää.
- Hah, taidat pitää autoasi siinä mihin hullu ämmä sen käskee pysäköidä, hörähdin takaisin.

Koska Juggis näytti olevan vöissä, saatoin laukoa jotain kevyttä vittuilun poikasta hänelle. Tosin tuollainen harmaakarhun kokoinen kaveri tulee varmaan vöineen päivineen jos sitä tarpeeksi härnää. Vilkaisin tarkemmin autoon sisälle ja totesin retkeilyvälineiden hävinneen sieltä.

- Jätit sitten makuupussin pois, sanoin Juggikselle.
- Joo, Floora käski mun ajaa auton tähän eteen ja odottaa sitä, Juggis puhisi.
- Tarkoitatko nyt sitä Floora flooraa vai tuota hullua ämmää? Kysyin selventääkseni asiaa.
- Minä tarkoitan kohta tätä! Juggis murahti ja pui minulle nyrkkiä.

Katsoin viisaammaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja varmistaa nopean pakotien. Tuosta motoristikarjusta ei koskaan tiennyt, että mitä se sai päähänsä. Jostain syystä en ollut oikein hyvissä väleissä näiden MC Fuck You motoristien kanssa. Nyt talviaikaan en ollut kyllä nähnyt heistä muita, kun Juggiksen hullun ämmän seurassa ja nyt muutaman kerran Golfin kanssa pihalla. Olin juuri aikeissa toivottaa Juggikselle hyvää päivänjatkoa, kun talon ulko-ovelta kuului karjaisu:

- Naapuri perkele! Laitoitko tarpeeksi vaatetta päälle, ettei pippeli palellu? Hullu ämmä kailotti kovalla äänellään.
- Huolehtisit vaan noista poikaystäväsi vehkeistä, huikkasin takaisin virnistellen.
- Minne matka? Hullu ämmä jatkoi.
- Moottoripyöriä katselemaan yhden vanhan tutun kanssa.
- No perkule, sitten vaan kyytiin, mennään tällä Juggiksen Gloffilla, hullu ämmä kailotti.
- En oikein tiedä, sovin meneväni omalla autolla, yritin hienovaraisesti kierrellä kyytitarjousta.
- Tämä diesel jaksaa mennä paremmin kahdenhengen kuormalla, Juggis alkoi selittää myös.
- Ja vitut! Kun minä sanon, että se kuskaa vaikka kymmentä henkeä, niin se kuskaa niitä, hullu ämmä jyrähti Juggikselle.
- Kyllä kuskaa, Juggis mutisi.
- Kyytiin siitä! Hullu ämmä karjaisi minulle ja repi ovea auki.
- Joo, mutisin vaivautuneena ja kävelin takaisin Golfin vierelle.

Hullu ämmä piti Golfin takaovea minulle valmiiksi auki, joten menin kilttinä poikana autoon. Tässä olisi ollut jälleen kerran terveys vaakalaudalla jos olisin kieltäytynyt tarjotusta kyydistä. Mikään letkuruokinta ei oikein ajatuksena houkuttanut. Muistan nimittäin vieläkin naapurin Volvo-miehen kohtalon hänen joutuessa hullun ämmä käsittelyyn. Nähtävästi Juggis puolestaan muisteli kesällä heidän kerhopihallaan sattunutta välikohtausta, koska hän oli myös hiljaa ja mietteliään oloinen. Minun ei tarvinnut vaivata päätäni oven sulkemisen suhteen, sillä se pamahti kiinni perässäni aikamoisella voimalla.

- Minun auto…, Juggis yritti aloittaa keskustelua.
- Ja paskat, Gloffi tämä on eikä mikään auto. Lisäksi kun minä olen mukana, me teemme minun mieleni suhteen, ettei minun tarvitse nostaa rauhoittavien annostusta, hullu ämmä puhisi kömpiessään etupenkille Juggiksen viereen.
- Joo, minä ymmärrän, Juggis mutisi ja yritti tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi.
- Onko perse tukevasti penkissä? Hullu ämmä kysyi minulta.
- On on, voidaan vaikka minun puolesta mennä.
- Menemme ainoastaan minun käskystä, nyt! Hullu ämmä karjaisi.

Juggis totteli tyttöystävänsä karmeaa karjaisua ja antoi Golfille käskyn singahtaa matkaan. Syöksyimme matkaan kohtalaisen reippaasti, mutta matkanteko tyssäsi parkkipaikan toisessa päässä ennen tielle saapumista. Parkkipaikan liittymässä seisoi nimittäin Närä jalat levällään ja pipo tiukasti päässä. Juggis sai autonsa pysähtymään noin metrin päähän Närästä.

- Hei ääliö, väistä tai teemme susta jauhelihaa, hullu ämmä kiekui sivuikkunasta.
- Oletteko te kidnapanneet minun kaverin? Närä meuhkasi hullulle ämmälle.
- Kuule, kaikki ovat aivan vapaaehtoisesti tässä kyydissä. Uskotko, vai pitääkö taivuttaa ensin nenä poskelle?
- Huono idea tuo suuttumuksen purkaminen naapureihin. Purkaisitte ennemminkin ne patoumat vaikka kaahaamalla ja rengasta polttamalla, Närä opasti hullua ämmää.
- Sivistyneet motoristit eivät kaahaa, vai mitä Juggis? Hullu ämmä murahti.
- Ei tietenkään kaahaa, Juggis vakuutteli.
- Siinäs kuulit papparainen. Nyt voisit väistyä jotta pääsemme moottoripyöränäyttelyyn virikkeitä hankkimaan, hullu ämmä tokaisi Närälle.
- Mitä siellä on niin mielenkiintoista, että tuo Rutinoffin kuskikin sinne on muka tuppautumassa. Eihän se tiedä mitään autoilusta, niin miten se moottoripyöristä älyäisi senkään vertaa? Närä paasasi puujumalan lailla.
- Älähän nyt Närä meuhkaa siellä. Sinä et edes tiedä mitä sana moottoripyörä tarkoittaa, vai joko kerkesit katsomaan netistä sen selityksen? Huutelin takaisin.
- Lähden mukaan, pitäähän siellä olla edes yhden täysjärkisen mukana, Närä sanoi ja marssi pokkana Golfin vierelle ja istahti seurakseni takapenkille.

Taisi Närällä olla tekemisin puute, koska lähti mukaan näyttelyyn. En nimittäin ollut koskaan huomannut, että hänellä olisi ollut mitään kiinnostusta moottoripyöriä kohtaan. Tai saattoihan se olla niin, että hän lähti mukaan sivistämään itseään. Minusta oli oikeastaan ihan hyvä, että Närä päätti lähteä mukaan, eipähän tarvitsisi viettää tylsää päivää siellä näyttelyssä. Juggis katseli kysyvän näköisenä vieressään istuvaa hullu ämmää. Hullu ämmä näytti kädellään jotain kurkun leikkaamista ja Juggis oli aivan hiljaa.

- Meilläpä on salaisuus! Hullu ämmä sanoi yllättäen.
- Älä? Juotteko te kenties aamuteen samasta kupista? Närä hörähti vieressäni.
- Vielä lisää tuollaisia kommentteja, niin tutustut nestemäisiin ruokiin, hullu ämmä kivahti.
- Keitot ovatkin terveellisiä, Närä jatkoi sinnikkäästi kohtaloaan uhmaten.
- Meillä on siellä näyttelyssä aivan oma osasto, hullu ämmä jatkoi juttuaan.
- Onko siellä sin…, siis sinun tekemiä tuotteita myynnissä? Utelin hullulta ämmältä.

Minulta oli vahingossa lipsahtaa aivan jotain muuta. Muistin kuitenkin Juggiksen olemassaolon ja päätin muotoilla lauseen pikaisesti toisin. Ei kait tuollaisessa näyttelyssä kukaan olisi sinkoja esittelemässä. Toisaalta nekin olisivat parempi vaihtoehto, kuin hullun ämmän tekemät käsityöt. Olimme jokin aika sitten saaneet tutustua hänen tekemään MC SnowStorm logoon ja se oli todella karmea.

- Oletkos aivan itse siellä myymässä? Utelin kiinnostuneena.
- Ei minun tarvitse. Olen organisoinut homman niin, että nuo pikku karvaturrikkani partasuuystävät ovat niitä myymässä porukalla, hullu ämmä selitti hymy naamallaan.
- Hienoa, että ovat mukana tuollaisessa hommassa, totesin varovaisesti.
- Niin, pojat oppivat vähän kaupankäyntiä myymällä MC SnowStorm aiheista tavaraa.
- Onko siellä mitään Japanissa tehtyä myynnissä? Närä puuttui keskusteluumme.
- Geishaa kuppilan suklaahyllyllä, naurahdin hänelle.
- Höh, ei sitä tehdä Japanissa, mokomakin räkänokka, Närä murahti ja tuijotti minua loukkaantuneen näköisenä.
- Niin, siellä meidän osastolla on pannulappuja, pipoja ja sukkia. Niissä kaikissa on minun itseni suunnittelema ja tekemä logo, hullu ämmä jatkoi ylpeänä selittämistään.

Juggis ei tainnut olla oikein mielissään tästä markkinointitouhuun joutumisesta. Hän näkyi purevan hampaita yhteen, ettei olisi sanonut mitään harkitsematonta tyttöystävänsä kuullen. Jotenkin aloin oikein odottaa sinne näyttelypaikalle pääsemistä. Tiedä vaikka saataisiin Närän kanssa jotkut ilmaiset näytteen niistä tuotteista.

- Ilmoitatko kultaseni, kun olemme valmiita lähtemään, Juggis sanoi varovasti hullulle ämmälle.
- Voi teitä raakoja motoristikarjuja! Oletko sinä niin torvelo, ettet pysty tällaista herkkää naista sen vertaa lukemaan, että tietäisit milloin olen valmis lähtemään?
- Minä yritän, Juggis mutisi ja sormeili hermostuneena vaihdekeppiä.

Vaihekepin sormeilun lomassa Juggis tuijotti hullua ämmää ja kurtisteli kulmiaan. Näytti aivan siltä, että hän ajatteli jotain. Mielessä kävi huomauttaa, että ei ajattelisi mitään jos se on noin vaikeata. Jätin sen kuitenkin ihan omaksi ajatuksekseni tällä kertaa. Myös Närä istui hiljaa ja tuijotti hullua ämmää. Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen Juggis näytti rohkaisevan mielensä ja hän laittoi varovasti ykkösen silmään ja nosti kytkintä.

- Juggis, näytinkö minä jotenkin valmiilta? Hullu ämmä rääkäisi.
- Niin minä olin huomaavani, Juggis puolusteli auton jo liikkuessa.
- Voi lutusta turrikkaani, tulkitsit tällä kertaa aivan oikein, hullu ämmä leperteli ja nipisti Juggista poskesta.

Huokaisimme Närän kanssa melkein yhteen ääneen takapenkillä. Juggis näytti saaneen tuosta äskeisestä lauseesta itsevarmuutta ja Golffi oikein hyökkäsi vauhtiin. Matka oli alkanut vihdoin ja viimein.


Rutinoffin kuski




© Rauno Vääräniemi