Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

19.03.2004

Rutinoff konepesussa


Elimme aivan vuoden alkua, edellinen vuosi oli jo takanapäin kaikkine suruine ja iloine. Siitä Reiskan kanssa ostamastani Mazdasta en osannut vielä tässäkään vaiheessa sanoa, että kumpaan katekoriaan se kuului. Reiska oli uhannut laittaa sen välittömästi kuntoon, mutta kuulemma joulukiireet ja uudenvuoden menot piti hoitaa ensin pois. Kyselin sen korjaamisesta heti vuoden alussa, mutta Reiskalla oli kuulemma vatsa vielä niin täynnä kinkkua, ettei taipunut mihinkään hitsaushommiin. Tämän jälkeen jätin kyselemisen sikseen ja päätin antaa ammattimiehen hoitaa homma omalla tavallaan.

Katselin ikkunasta pihalle ja totesin Rutinoffin olevan aika surkeannäköinen kolmen vuoden ikäinen kurakerros päällään. En ollut vienyt sitä pesuun, koska pelkäsin turhan hankaamisen vahingoittavan sen herkkää maalipintaa. Nyt sitä katsellessani minulla heräsi ajatus palauttaa sen uutuuden loisto. Päätin mennä hoitamaan asian saman tien. Laitoin vaatteet päälleni ja lähdin laskeutumaan portaita. Tullessani pihalle, törmäsin punaiseen Golfiin. Se oli ajettuna aivan oven eteen. Katsoin autoa tarkemmin ja totesin sen olevan Juggiksen Golf. Tällä kertaa siinä näytti olevan jopa kaikki ikkunat ehjänä. Golf seisoi niin tiiviisti oven edessä, etten päässyt millään sen ohi. Toisella puolella oli betoniseinä ja toisella puolella valtava lumikasa. Olin juuri kurkkaamassa autoon sisälle, kun sen kuljettajan ovi avattiin.

- Oletko menossa läpi? Juggis tiedusteli autosta.

Katsoin hämmästyneenä Juggista ja auton sisustaa. Juggis näytti olevan puoliksi etu- ja takapenkillä. Vaikutti, kuin hän olisi juuri herännyt sieltä takapenkiltä ja kurottautunut avaamaan etuoven. Autossa näytti olevan myös makuupussi ja jonkinlainen pieni retkikeitin.

- Tota joo, olenhan minä menossa tuonne parkkipaikalle, vastasin hämmästyneenä.
- Kömmi sitten varovasti läpi, Juggis murahti ja viittoili toiselle ovelle.
- Tuota, miksi tämä tällainen parkkipaikka? Utelin Juggikselta.
- Floora pyysi ajamaan tähän, Juggis selitti.
- Kuka hiton Floora? Hämmästelin.
- No hullu ämmä. Sen oikea nimi on Floora, Juggis kertoi.
- Ja käski ajamaan oven eteen? Tivasin vielä.
- Niin niin, se sanoi, että ajat sen Gloffisi aivan oven eteen ja pidät lämpimänä, Juggis puolusteli.
- Senkö takia tuo retkikeitin on autossa?
- Joo, vetää hieman nenänpäätä kuuraan tässä pakkasessa, Juggis hytisi.
- Et sitten laittanut autoasi tolppaan?
- Ei Floora anna ottaa sähköä sen tolpasta, siitä tulee kuulemma huonoja viboja jos lämmittää verkkosähköllä autoa.
- Mistäs asti olet tässä oikein ollut?
- Eilen illasta.
- Varo, etteivät peri kohta kiinteistöveroa, totesin kömpiessäni Golffin läpi.
- Voiko ne? Juggis huhuili perään.
- Joo, varsinkin dieselautot ovat vaaravyöhykkeessä, huutelin takaisin kävellessäni kohti Rutinoffia.

Pakkasta ei ollut kovin paljoa, joten olin vähän ihmeissäni moisesta auton lämmittämisestä. Saattoihan se tietysti olla niin, ettei tuollainen kolopallo lähde käymään miinusasteilla ilman retkikeitintä. En vaan oikein ymmärtänyt, että miten Juggis sai sillä retkikeittimellä auton koneen lämpimäksi, sehän kait se tässä tärkein on lämmittää pakkasella. Toisaalta hullun ämmän ollessa kyseessä, kaikki muukin oli mahdollista. Päätin antaa asian olla tällä kertaa ja lähteä suunnitelmieni mukaan pesemään Rutinoff. Avasin Rutinoffin oven ja istahdin rakkaaseen kulkuneuvooni. Samalla vierestä kuului hätääntynyt ääni.

- Älä jumalauta käynnistä sitä vielä! Honda-Hemmo huusi.
- Kuinka niin? Hämmästelin moista kieltoa.
- Tulin juuri tuninhemmojen pesupaikasta, enkä halua autoni saavan Rutinoffin pakoputkesta tulevaa saastetta pelleilleen, Hemmo virnisteli.
- Mikä se sellainen pesupaikka oikein on? Kysyin uteliaana.
- Katsos, meillä paremmissa piireissä on ihan omat pesupaikat.
- Onko se jotenkin erilainen, mitä tuossa Nesteellä?
- Hah, siellä on oma pesukone erikoisvanteille, aerodynaamista vahaa spoilereille sekä underground, Hemmo vaahtosi.
- Oma metro vai? Hämmästelin paikan monipuolisuutta.
- Ei ku se Need for Speed Underground autopeli. Sillä saa pelata pesun ajan samanhenkisiä autoilijoita vastaan, Hemmo selitti innoissaan.
- Entä vahauksen ajan?
- Saa tietenkin. Sen takia käskin niiden vahata Honda kolmeen kertaan, että saisin ajaa mahdollisimman pitkään siinä pelissä olevalla Civicillä.
- Ai siellä on oikein palvelu?
- Joo, saa siellä pestä ja vahata itsekin, mutta silloin ei voi pelata, Hemmo selitti systeemiä.
- Taitaa olla tosi kallista lystiä tuollainen, totesin kuunneltuani Hemmon selityksen paikan palveluista.
- Ei maksa mitään, isi sponssaa, Hemmo naurahti.
- Ethän sinä asu enää vanhempiesi kanssa?
- En niin, mutta isi maksaa mun autoiluharrastuksen, Hemmo kertoi.

Olinkin jo pitemmän aikaan ihmetellyt tuollaisen parikymppisen nuoren kollin rahavaroja laitella ja tuunailla autoaan jatkuvasti. Tietääkseni Hemmo ei käynyt missään vakituisesti töissä, vaan teki jotain satunnaisia hanttihommia. Hyvä noin, pääasia ettei Hemmon rahat olleet peräisin huumeista tai muusta rikollisesta toiminnasta. En ollut koskaan sattunut näkemään Hemmon vanhempia, eivät tainneet käydä kovin usein poikaansa katsomassa.

- Lähdetkö ensin, laitan Rutinoffin käyntiin vasta sinun kadottua näkyvistä, sanoin Hemmolle.
- Joo, nähdään taas! Hemmo huikkasi ja paineli autonsa luokse.

Odotin Hemmon Civicin poistumista ja täräytin sen jälkeen Rutinoffin tulille. Kieltämättä savupilvi oli aika vaikuttavan näköinen. Taisi hetkellisesti öljynkulutus ylittää bensankulutuksen, ajattelin taakse katsoessani. Annoin Rutinoffin käydä kaikessa rauhassa, sillä tuon kärypilven sisällä autoileminen oli jo hengenvaarallista touhua. Kärypilven hälvennettyä lähdin ajamaan kohti Nesteen huoltoasemaa. Huoltoasema oli aika lähellä, joten en kerinnyt saada Rutinoffin sisälle vielä ollenkaan lämmintä. Talviaikaan tuollainen parin kilometrin matka ei sisätiloja lämmittänyt edes nollakelillä. Jätin sen takia Rutinoffin käymään ja menin sisälle huoltoasemalle.

- Päivää, yksi pesu, sanoin kassalla olevalle nuorelle kundille.
- Millainen pesu?
- Sellainen kolmenvuoden paskat pois pesu, selvensin tarvettani.
- Niin millainen?
- Autoa ei ole pesty kolmeen vuoteen ja nyt tarvitsen sellaisen pesun jolla saan ne kaikki kököt pois.
- Pistetään sitten hypertehopesu vahalla, kundi tuumasi ja näppäili kassakonetta.

Maksoin pesun nikotellen. Hinta vaikutti olevan samaa luokkaa mitä Rutinoffin arvo on tällä hetkellä. Mielestäni tuollainen oli jo silkkaa rosvoamista. Päätin siinä samalla kertaa jättää tämän pesukerran ainoaksi Rutinoffin minulla oloaikana. Menin poletti kourassa autolle ja ajoin sen pesupaikalle jonottavien perään. Istuin autossa ja katselin, kun jonossa olevat ruuvailivat antenneja pois autojensa katoilta. Nousin myös itse ulos, tarkoituksena ottaa Rutinoffin antenni pois. Katselin autoa hetken aikaa, mutta en nähnyt mitään antennia. Tämän jälkeen kiersin Rutinoffin ympäri ja tarkastin kaikki lokasuojat. Missään kulmassa tai edes katolla ei ollut antennia tai sen istukkaa. En ollut oikeastaan koskaan kiinnittänyt moiseen seikkaan mitään huomiota. Jotenkin tässä kohtaa tuli mieleeni radion onneton kuuluvuus. Istahdin takaisin autoon ja kaivoin hansikaslokerosta Rutinoffin alkuperäisen käyttöohjekirjan. Se oli ollut välillä minulta hukassa, mutta löysin sen jonkin aikaa sitten verkkokellarista.

Katsoin kohdasta ”Antenni” ja totesin autossa olevan antennin. Kirjassa oli teksti:
”Autonne on varustettu viimeisintä huutoa olevalla muovipäällysteisellä antennijohdolla. Aikaisempi ilman suojaa oleva antennijohto on korvattu tällä uutuudella. Mikäli antennijohdossa ei ole muovipäällystettä, pyydämme teitä ottamaan yhteyttä autonne myyjään. Autossa oleva antennijohto toimii myös antennina. Tämä nerokas antennijohto – antenniyhdistelmä kiertää autonne lattiamattojen alla, ollen näin suojassa suoralta kosketukselta. Nauttikaa hyvistä radio-ohjelmista häiriöttömän kuuluvuuden kera. Mikäli kuitenkin radion kuuluvuudessa on jotain ongelmia, kehotamme paikallistamaan radiolähettimen ja ajamaan mahdollisimman lähelle sen antennia.”

Tämähän oli hieno juttu, minun ei tarvinnut mennä ulos antennia ruuvailemaan. Kyllä ne siellä Rutinoffin tehtaalla ovat olleet todella viisaita. Minua oikein hymyilytti katsella katolta antenneja irrottavia pukupäällä olevia miehiä. Lähes jokaisen puku oli ravassa antennin irrottamisen jälkeen. Taas säästyi vaatteiden pesu Rutinoffin tehtaan insinöörien oivalluksen ansiosta.

Sain odotella omaa pesuvuoroani aika pitkään jonon takia. Melkein kolmen vartin jonottamisen jälkeen oli minun vuoroni ajaa auto pesuhallin ovelle. Avasin Rutinoffin oven ja kävin sujauttamassa poletin automaattiin. Oven avauduttua ajoin Rutinoffin sisälle pesuhalliin. Pysähdyin tavaamaan hallissa olevia kylttejä. Yhdessä käskettiin vetämään käsijarru päälle. Se sai minut mietteliääksi, koska Rutinoffin käsijarru ei pitänyt ollenkaan. Otin puhelimen käteeni ja näppäilin kassakuitissa olevan huoltamon numeron.

- Huoltoasemalla, Ari puhelimessa.
- Rutinoffin kuski täällä terve. Olen teidän pesuhallissa ja täällä käsketään vetämään käsijarru päälle, sanoin.
- Niin, onko se joku ongelma?
- Pitääkö sen käsijarrun toimia?
- Pitäähän auton käsijarrun toimia aina.
- Entä jos ei toimi? Köytänkö auton jotenkin muuten tänne kiinni? Kyselin ohjeita.
- Ei tarvitse, sammuta moottori ja laita vaihde päälle sekä paina normaalia jarrua, Ari opasti.
- Kiitos, täällä hallissa näytti olevankin aika heikosti noita kiinnityspisteitä autoille.

Nythän tämä homma alkoi todella sujua. Ajoin Rutinoffin pitemmälle halliin ja seurasin merkkivaloja ja opastetekstejä. Viimein taulu ilmoitti, että seis. Pysäytin auton ja sammutin moottorin. Jäin mielenkiinnolla katsomaan, kun pesukone käynnistyi ja lähti tulemaan uhkaavasti kohti. Harjojen osuessa Rutinoffiin auto suorastaan pomppasi taaksepäin. Samalla hetkellä muistin kehotuksen laittaa vaihde ja jalkajarru päälle. Survoin jarrua ja sain Rutinoffin perääntymisen loppumaan. Katselin pesun etenemistä ja totesin konepellin ja tuulilasin puhdistuneen aika hyvin. Pieni ihmetyksen aihe oli tosin molempien kylkien pysyminen melkein kuivina. Sivuharjat jäivät jostain syystä heilumaan aika kauas. Minua alkoi jo kaduttaa koko autonpesuhomma. Taisi olla aivan turhaa rahanmenoa jälleen kerran. Kone ruiskutteli vielä kaikenmaailman aiheita ja lopuksi puhalsi ilmaa siihen malliin, että viimekesäinen hiekka oikein pöllysi Rutinoffin sisällä. Hyvä, etten tukehtunut siihen pölinään.

Viimein kone pysähtyi ja tauluun ilmestyi käsky ajaa auto ulos. Oikein hampaissa narskui, kun ajoin Rutinoffin ulos pesuhallista. Ajoin suoraan huoltoaseman oven eteen ja nousin tarkastelemaan pesutulosta. Katto ja konepelti kiiltelivät oikein komeasti. Kyljet se sijaan olivat karmean näköiset kuraisine valumineen. Ulkopeilit olivat kyllä puhtaat, mutta kyljet olivat kokeneet vain pesuharjojen läheisyyden, ei kosketusta. Rutinoffin kuraisia kylkiä ihmetellessäni, paikalle käveli huoltoaseman sisältä lihava pukumies.

- Eikö rahat riittänyt koko auton pesemiseen, mies hörötteli vierelle seisahtuessaan.
- Tai sitten tuo myyjä myi minulle vain yläpesun, pähkäilin ääneen syytä moiseen pesutulokseen.
- Tulet sitten seuraavilla Kelarahoilla pesemään loput, pukumies hekotteli poistuessaan mustan Mersun luokse.

Seurasin katseellani tätä luonteeltaan kieroon kasvanutta palleroa ja totesin hänen ajavan Mersun pesuhalliin. Jostain syystä siellä aikaisemmin ollut jono oli hävinnyt kokonaan. Olin kuin kostoksi jostain joutunut sen pitkän jonon hännille. Pukumies hävisi autoineen pesuhalliin ja minä marssin huoltoaseman sisälle vaatimaan puhdasta autoa.

- Päivää taas, autoni jäi likaiseksi tuolla pesuhallissa, kerroin tiskin takana olevalla Arille.
- Vain niin. No mennäänpäs katsomaan sitä autoa, Ari sanoi ja kiersi pois tiskin takaa.

Kävelin hänen perässään pihalla seisovan Rutinoffin viereen ja osoittelin sen rapaisia kylkiä. Ari kiersi auton kerran ympäri ja kokeili sormella sen pinnassa olevaa kuraa.

- Olet oikeassa, tuo ei ole puhdasta nähnytkään, Ari totesi.
- Katto ja konepelti ovat puhtaita, sanoin ja viittasin autoa kohti.
- Aika outoa. Mennäänpä katsomaan missä kunnossa tuo hallissa oleva auto tulee ulos, Ari sanoi ja käveli pesuhallin ovelle.

Seurasin häntä vaikka tämä seuraa johtajaa leikki alkoikin jo maistua puulta. Olin tullut tänne pesettämään autoni enkä kävelemään pitkin pihoja myyjän perässä. Saimme odotella jonkun aikaa, ennen kuin pesuhallin ovi aukeni ja musta Mersu ajoi sieltä ulos. Ari viittoili Mersun kuljettajaa pysähtymään.

- Mitä nyt? Pullukka mölisi autostaan.
- Halutaan varmistaa, että tuliko tästä autosta puhdas tuolla hallissa, Ari sanoi ja alkoi tarkastella Mersua.
- Paras olla puhdas, otin nimittäin kalleimman pesun tälle autolle, pukumies sanoi ja nousi ulos autostaan.
- Tämän kyljet ovat kyllä puhtaat, Ari totesi syynätessään Mersun kylkiä.
- Niin on, vaikkakin maalauksen tarpeessa sanoin katsoessani Mersun pahasti hioutunutta maalipintaa.
- Pitää paikkansa, tätä se liika harjapesu valitettavasti teettää, Ari valitteli.
- Miten niin on maalauksen tarpeessa? Pukumies ärähti ja tuli katsomaan itsekin maalipintaa lähemmin.

Katselimme Arin kanssa hiljaa, kun pukumies syynäsi Mersunsa maalipintaa eri paikoista huolestuneen näköisenä. Viimein hän tuli takaisin meidän luokse.

- Voi perkeleen perkele, autolla on ikää vain puoli vuotta ja maalipinta tässä kunnossa, hän kiroili.
- Kyllä minuakin harmittaisi jos olisi näin kallis auto, eikä ole rahaa pesettää sitä käsinpesussa, naureskelin pullerolle.
- Teidän pesukone on syyllinen, joudutte korvaamaan tämän maalauksen, pukumies uhosi Arille.
- Tuskinpa, tule katsomaan minun auton kattoa ja konepeltiä. Se on pesty vain kerran koneella, eikä siinä ole naarmuja, sanoi pukumiehelle ja viittoilin seuraamaan.

Kävelimme tällä kertaa kolmestaan Rutinoffin luokse. Pukumies tarkasteli Rutinoffin konepeltiä ja kattoa hetken aikaa. Syynäämisen jälkeen hän kääntyi Arin puoleen.

- Voi perkele! Eihän tuon paskakasan maalipinnassa ole tosiaankaan naarmuja ja se oli äsken samassa koneessa.
- Ei niin, Arikin joutui myöntämään.
- Minä en perkele ymmärrä tätä ollenkaan, pullero jupisi vielä kävellessään kohti naarmuista johtotähteä.
- Mitäs me tämän kanssa tehdään? Ari uteli minulta ja osoitti Rutinoffia.
- Jos vaikka saisin rahat takaisin, en nimittäin halua tästä mitään naarmutettua Mersu-kloonia, naurahdin.
- Sovitaan niin, Ari vastasi helpottuneen kuuloisena.

Kävin tämän jälkeen hakemassa rahani takaisin ja Ari aikoi lähteä tarkastamaan pesukoneen harjojen kunnon. Minusta vaikutti, että Ari oli myös tajunnut Mersun naarmuttaneen kuran olevan peräisin Rutinoffista. Eihän se minun vika ollut, ettei kalliin auton omistajalla ole varaa pesettää autoaan käsinpesussa.


Rutinoffin kuski




© Rauno Vääräniemi