Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

05.12.2003

Kiihdytyskisat ja miss topless


Andre otti Närän ojentaman pahvialustan ja antoi meille taakse mukit. Myös Närä otti yhden kahvimukin ja hörppi siitä ajaessaan. Minä en ollut saanut edes kantta kunnolla auki, kun Närä ähkäisi tyytyväisenä.

- Ääh, kylläpä tuo pikatankkaus teki hyvää.
- Syliinkö sen kahvin kaadoit, kun noin nopeasti olet muka valmis? Ihmettelin takapenkiltä.
- Poikaset ne kahvia syliin kaatelee, aikamiehet hörppivät ne suuhunsa, Närä paasasi.

Ei Andrekaan ollut saanut kahvimukiaan auki. Hän lataili vielä kaikessa rauhassa piippuaan. Mirkun suhteen en ollut olenkaan yllättynyt, ettei hänen kahvimukinsa ollut auki.

- Mitäs etsiskelet? Kysyin Mirkulta, kun hän pyöritteli kahvimukia silmiensä tasalla ja kurkki välillä sen pohjaa.
- Pilliä.
- Mitä?
- Mä pelkään, että nää kahvit lirahtaa taas mun rintojen väliin, kuten siellä katsastuskonttorilla kävi, Mirkku selitti.
- Närä, onko sinulla pillejä? Kysyin häneltä.
- On minulla muutamia tuolla hansikaslokerossa.

Andre avasi hansikaslokeron ja sieltä pursusi pillipusseja. Andre joutui keräilemään muutamia pusseja lattialta. Pienen laskutoimituksen jälkeen hän sai määräksi kaksikymmentä pillipussia.

- Mitä hittoa sinä tuollaisella pillimäärällä oikein teet? Ihmettelin.
- Mitäkö teen? Kyllä taas pyhä yksinkertaisuus nostaa päätään siellä takapenkillä, Närä tuhahti.
- Onko nuo pöllitty jostain hampurilaispaikasta? Kyselin lisää.
- Ei ole, olen ostanut ne ihan omalla rahalla, Närä totesi närkästyneellä äänellä.
- Hei, näissähän lukee, että alkuperäinen Toyota HoyoHijo hapetin, Andre hihkaisi pillipaketit kädessään.
- Hapetin? Kummastelin moista nimitystä pillille.
- Eikö pojulla meinaa leikata? Närä hihitteli.
- Mieleeni tuli vain sellainen vaihtoehto, että työnnätte siellä Toyota-kerhollanne pillejä toistenne korviin ja yritätte sillä tavalla virkistää aivotoimintaanne, pähkäilin ääneen.
- Tietämätön äpärä, Närä murahti.
- No, kerro sitten, oi suuri Toyota huru, sanoin Närälle.
- Noilla pilleillä hapetetaan Toyotan sylinterit ennen kiihdytyskisaan lähtöä. Sillä tavalla bensa syttyy paremmin ja ennen kaikkea huomattavasti nopeammin, Närä selitti ylpeänä.
- No tuota et ole taatusti itse keksinyt, kun noissa on tuollaiset tekstitkin, totesin nauruani pidätellen.
- Olen kyllä. Tilattiin poikien kanssa noita HoyoHijon kautta yksi kontillinen, Närä sanoi.
- Hyvä, hyvä, hyvä, Mirkku innostui matkimaan television mummoa.
- Mitä hyvää tuossa on? Kysyin Mirkulta.
- Mun tisut pysyy kuivina, hän hihkui onnessaan.

Mirkku oli tyytyväinen pilleistä. Vaikka en itse juo kahvia pillillä, niin mielestäni se on pilleille normaalimpaa käyttöä, kuin Toyotan sylintereiden hapettaminen. Vauhtimmekin oli aivan kohtuullinen tällä hetkellä, mittarin mukaan noin 150km/h. Kerkesin jo mielessäni ihmetellä, että Rutinoffiin nähden tällainen Corolla tuntuu kulkevan todella tasaisesti, kun Andre avasi suunsa.

- Ravistavatko nämä Toyotat aina näin paljon?
- Ei nämä ravista. Taidat vaan itse heilua vielä sillä ranskalaisella kiikullasi ajamisen jälkeen, Närä ärähti.
- Citroënissa ei tarvitse pitää, hiki otsalla helmeillen, kaksin käsin ratista kiinni, Andre naurahti.
- Kahvi se hikoiluttaa, oli hieman kuumaa, Närä puolusteli.

Andre näytti virnistelevän siihen malliin, ettei uskonut puoliakaan Närän väittämistä. Moottoritie loppui ja Närä kurvasi ensimmäiselle huoltoasemalle. Närä ajoi Corollansa tuttuun tapaan suoraan mittarille. Ennen kuin hän kerkesi ulos autosta, kysyin häneltä pysähtymisen luonnetta.

- Onkos tämäkin varikkopysähdys, vai kerkeänkös käydä kusella?
- Hmph, aika kohtuuton pyyntö, mutta olkoon menneeksi tämän kerran, Närä mutisi ja vilkuili kelloaan.
- Lupaan pitää kiirettä, lohduttelin häntä.
- Hyvä, aloitan varikkotoimenpiteet vasta sen jälkeen, Närä totesi hieman harmissaan.

Astui ulos autosta ja suunnistin huoltoaseman sisälle. Menin suoraan vessaan ja hoidin tarpeeni siellä. En pitänyt mitään kiirettä, sillä minulla oli mielessä pieni kiusanteko Närälle. Suunnistin vessasta huoltoaseman kassalle ja siellä olevan nuoren tytön juttusille.

- Moi, lähtisitkö mukaan erääseen pilaan? Tiedustelin tytöltä.
- En minä oikein tiedä. Tyttö vaikeroi.
- Lähde nyt. Sun ei tarvitse tehdä muuta, kuin kysyä kohta yhdeltä papparaiselta ajokortti ja soittaa tähän numeroon, sanoin tytölle ja ojensin lapun.

Olin kirjoittanut lapulle oman puhelinnumeroni. Selitin vielä tytölle, että kysymys oli aivan harmittomasta pilasta samassa autossa kuskina olevalle höppänälle papparaiselle, joka leikkii formulakuskia ja pitää huoltoasemalla käyntejä varikkopysähdyksinä. Lopulta tyttö osoittautuikin erittäin lainkuuliaiseksi kansalaiseksi, jonka mielestä maantiet eivät ole formularatoja. Poistuessani sisältä, hän oikein puhisi intoa saadessaan pilailla mokomankin formulakahjon kustannuksella. Kävelin reippaasti autolle ja istahdin takapenkille.

- Minun puolestani varikkokäynti voi alkaa, sanoin Närälle ja laitoin varmuuden vuoksi jo turvavyön kiinni.
- Kukaan ei sitten poistu autosta tai voi jäädä matkasta, Närä murahti ja käynnisti sekuntikellonsa.

Närä pomppasi autosta ja teki tutuksi käyneet rituaalinsa ilmanpaineiden kanssa ja tankkasi sen jälkeen kolme litraa bensaa tankkiin. Närä hävisi juoksujalkaa sisälle huoltoasemalle. Parin minuutin kuluttua kännykkäni soi.

- Haloota, ajokorttitiedustelut, vastasin luuriin.
- Täällä on tällainen Oskari Närä. Mitäs sen kanssa tehdään? Huoltamon myyjätyttö kysyi luurissa.
- Sano sille papparaiselle, että hän on ajanut poliisin tietojen mukaan reilua ylinopeutta ja hänen ajoaan tullaan tarkkailemaan tänään erityisen tarkasti, kerroin tytölle.
- Oliko vielä jotain muuta? Tyttö tiedusteli.
- Juu, kerro sille pölvästille, että poliisi tarkkailee ajoturvallisuutta ja tekee pistokokeita pissapojan nestepinnan korkeudesta, selitin hänelle.

Tyttö sulki puhelimen, joten en kuullut mitä hän kertoi Närälle. Kesti useamman minuutin, ennen kuin Närä ilmestyi huoltoaseman sisältä. Hän meni suoraan vesikannulle ja tuli sen kanssa auton luokse. Närän aukaisi kuskin oven ja veti konepellin avausvivusta. Andre ei malttanut olla hiljaa, vaan piruili hänelle.

- Meinaako Corolla keittää?
- Ei keitä, laitan vain pissapoikaan vettä. Kassatyttö kertoi tuolla edessäpäin olevan huonon kelin, Närä murahti.

Närä tankkasi kaikessa rauhassa pissapojan täyteen vettä ja vei kannun paikoilleen. Tämän jälkeen hän tuli autoon ja lähti ajamaan ilman merkintöjen tekemistä.

- Etkös meinaa laittaa varikkopysähdysaikaa ylös? Tiedustelin Närältä.
- Kakaroiden hommaa, kyllä aikuinen mies muistaa omat aikansa, hän tuhahti.

Närä kiihdytti ihan normaalia vauhtia risteyksestä ja näytti noudattavan nopeusrajoituksia aivan pilkulleen. Ajoimme viitisen kilometriä hiljaisuuden vallitessa. Närä katseli jostain syystä taustapeiliin aivan jatkuvasti, mikä ei normaalisti kuulunut hänen kiinnostuksen kohteisiin ajaessa.

- Tuttujako tulossa? Kun katselet noin tarkkaan taustapeliä ja köröttelet tientukkona, tiedustelin häneltä.
- Juu juu, niitähän minä tässä katselen ja koneen on sitä paitsi hyvä jäähtyä ennen kisaa, Närä mutisi.
- Herättele, kun olemme perillä. Tämä eläkeläisten ajotyyli on hieman unettavaa, Andre hihitteli Närälle.

Emme keskustelleet enää sen jälkeen yhtään mitään. Närä jupisi kyllä jotain itsekseen, mutta siitä ei saanut mitään selvää. Käännyimme jossain vaiheessa opasteiden mukaan pienemmälle tielle. Sitä ajoimme muutaman kilometrin kunnes jälleen käännyimme pienemmälle tielle. Teimme vielä pari käännöstä ennen kuin olimme lippuluukulla.

- Päivää, tulimme kisoihin, Närä sanoi lipunmyyjälle.
- Jahas, että Toyotalla tulitte. Lipunmyyjä totesi happamasti.
- Niin tultiin, eikös olekin retee peli, tarrat ja kaikki, Närä ylpeili.
- Niin on ja varmaan Toyota-kerhon jäsenkortti taskussa, lipunmyyjä jatkoi.
- On on, haluatko nähdä? Närä innostui.
- Uskotaan, kun kerran sanot. Se on sitten autolta ja kuskilta tupla hinta. Vai oliko kyydissä muita Toyota-kerhon jäseniä?
- Mitä helvettiä? Närä tulistui.
- Teidän kerhon Corolla on ajamassa, mutta pojilta loppuivat rahat ja he pyysivät ottamaan seuraavalta kerholaiselta tuplahinnan, jotta saavat maksettua osallistumismaksunsa, lipunmyyjä selitti naama peruslukemilla.
- Mehän emme mitään riisipusseja sponssaa, Andre hekotteli ja lupasi maksaa myös minun ja Mirkun sisäänpääsyn.

Närä maksoi jupisten oman osuutensa ja Andre meidän muiden. Närä jätti meidät katsomoalueen portille ja kertoi menevänsä ilmoittautumaan itse kisaan. Jäimme tyytyväisinä pois hänen kyydistään ja suuntasimme makkarakojulle. Söimme kaikessa rauhassa muutamat makkarat, ennen kisojen katselemista. Kisa-alueen reunalla oli valtava plakaatti, jossa luki: ”Aja millä ajat, nopein voittaa”. Kohta tuli selostajakin ääneen ja kertoi kyseessä olevan luokaton katuautojen varttimailin kilpailu. Kaikki rekisterissä olevat autot saavat osallistua ja niistä nopein voittaa. Voittajalle oli kuuluttajan mukaan tiedossa maineen ja kunnian lisäksi ilmainen trailerikyyti kotiin, ellei asu yli sadan kilometrin päässä kisapaikalta. Jos voittaja on kauempaa, niin loppumatkan hän saa hoitaa miten itse kykenee.

- Mielenkiintoinen kisajärjestely. Kukahan näiden kisojen takana on? Andre ihmetteli.
- Ei aavistustakaan, totesin hänelle.
- Mä meen vähän katselemaan maisemia, Mirkku sanoi ja poistui peppu keinuen paikalta.

Minä jäin Andren kanssa jännäämään kisan alkua. Vajaan puolentunnin kuluttua olivat ensimmäiset autot lähtöviivalla. Yritin tiirailla, mutta en nähnyt missään lähetysvaloja. Vasta kun yksi tyyppi heilautti lippua katsomon aidan vieressä, minulle selvisi lähetyksessä käytettävä tekniikka. Muutaman lähdön jälkeen kuuluttaja kertoili hieman taustatietoja:

” Valittelemme lippulähetystä, mutta emme yrityksistä huolimatta saaneet liikennevalotolppia irti maasta. Lupaamme ensi vuodeksi hankkia järeämpää kalustoa niiden maasta nostamiseen. Voisikos joku katsojista ystävällisesti lainata sekuntikelloaan? Meidän toisesta kellosta loppui juuri paristo. Juuri paikalle saapuneille tiedoksi, että nämä kisat tarjoavat teille Höppölänperän tuningkerholaiset.”

Olinkin hiukan ihmetellyt sitä, miksi viidessä ensimmäisessä lähdössä olivat kaikki autot olleet vanhoja Ladoja. Jokaisessa oli ollut iso ”Höppölä Tuning” tarra takalasissa. Tarkemmin asiaa katseltuani, huomasin parkkipaikalla olevan traktoreita melkein enemmän, kuin henkilöautoja. Olipa joku tullut näemmä leikkuupuimurillakin kisoja katsomaan. Ladojen jälkeen näimme viivalla sentään muutaman vanhan Valiantin ja Dartin. Vihdoin viivalle saapui Närän mainostama kisa-Corolla. Corolla tempaisi eittämättä kisan kovimman ajan, ainakin näin katsojan näkökulmasta. Olimme jo Andren kanssa aivan varmoja, että Närän kaverit voittavat tämän kisan, kun kuuluttaja tuli ääneen:

”Toyota-kerhon kisa- Corollalle kymmenen sekunnin aikasakko vilppilähdön takia. Valitettavasti sijoitus putoaa sijalle 11. Olemme reiluja, emmekä hylkää ketään kilpailijaa täällä meidän järjestämissämme ensimmäisissä middle of syksy kiihdytyskisoissa”.

- Heh heh, täällä ei taida Corollat voittaa tänään, Andre hekotteli mahaansa pidellen.
- Niinpä, voittaja saattaa olla ihan hyvin tuo, sanoin ja osoitin kädellä viivalla seisovaa Valmettia.

Seuraavana katselimme noin kahdenkymmenen maataloustraktorin kiihdyttelyä. Meitä alkoi huolestuttaa hieman Närän kohtalo. Olikohan hän päässyt ollenkaan mukaan kisaamaan? Traktoreiden jälkeen oli vuorossa kaksipyöräisten luokka. Siinä ajoi yksi Honda Monkey ja tusinan verran pappamallin Tuntureita. Katselimme melkein tunnin verran traktoreiden ja Ladojen kisaamista, kunnes Närä ilmestyi Corollansa kanssa viivalle. Hän oli saanut kaverikseen Fiat 600:sen. Kuten odottaa sopi, Närä jätti Fiatin kuin seisomaan. Fiatin saavutettua jumalattoman kärypilven seassa maaliviivan, alkoi kuuluttaja jälleen selittää:

” Tämän lähdön voittaja oli tulinen paholainen Fiat 600. Ensimmäisenä maaliin tullut Corolla sai aikasakon varikkoalueella tapahtuneen ylinopeuden takia. Aikasakko on yksi minuutti.”

- Minähän sanoin, Andre hihitteli.
- Nyt taitaa Närää närästää ja kunnolla, totesin hymyssä suin.

Närä kurvasi Corollallaan aivan katsomoalueen viereen ja ryntäsi luoksemme voittajan elein.

- Näittekö? Minä näytin niille Närhen pallit, hän uhosi.
- Vai pelkät pallit? Nuo näyttivät sinulle Närhen munat ja antoivat minuutin aikasakon, selitin Närälle tilanteen.
- Voi jumalauta! Närä puhisi ja painui takaisin Corollansa luokse.

Närä lähti kivet ropisten kaahaamaan kohti varikkoaluetta. Luotimme siihen, että Närä saa vielä toisen mahdollisuuden. Jostain kumman syystä kisat olivat keskeytyneet. Kukaan ei kertonut mitään syytä siihen. Odottelimme noin puolisen tuntia, kunnes kuuluttaja palasi jälleen ääneen:

” Iloisia uutisia. Olemme valinneet miss middle of syksyn. Saanko esitellä Mirkku Blondin? Tarkemmin sanottuna valitsimme topless miss middle of syksyn.”

Juontajan vielä puhuessa Mirkku asteli lavalle ja tempaisi muitta mutkitta päällä olleen puseron pois. Mirkku ei ollut moksiskaan yleisön huokailuista vaan heilutteli isoja rintojaan hymyillen. Lopuksi hän kääntyi ympäri ja häipyi peppuaan pyörittäen lavalta. Koska yleisö vaati uusintaa kovaäänisesti, joutui Mirkku palaamaan lavalle vielä kaksi eri kertaa. Kolmannen lavaesiintymisensä jälkeen tuli kuuluttaja jälleen ääneen:

” Sitten niitä surullisia uutisia. Emme pystykään tarjoamaan kisan voittaja-autolle ilmaista trailerilla tapahtuvaa kotimatkaa. Bensaan tarkoitetut rahat menivät äskeisen miss middle of syksyn esiintymispalkkioon.”

Jotenkin minusta vaikutti siltä, ettei kukaan ollut edes pahoillaan voittoon tarkoitettujen rahojen menemistä Mirkulle. Pienen ajan päästä Mirkku saapui ihailijalaumansa kanssa paikalle.

- Hei, näittekös te minut tuolla lavalla? Hän kimitti.
- Nähtiin kyllä, naurahdin.
- Nää on kivoja poikia, saan kuulemma päättää ihan itse, että millä Ladalla haluan kotimatkan suorittaa. Voin kuulemma halutessa istua vähän jokaisessa, Mirkku kujerteli.
- Ihan vapaasti vaan, jos haluat viettää tulevan viikon kotimatkalla, naurahdin hänen intoilulleen.

Mirkku lähti ihailijalaumansa kanssa kohti kaljatelttana toimivaa sissitelttaa. Minä jäin Andren kanssa odottelemaan kisan jatkumista. Taaskaan ei tapahtunut yhtään mitään pitkään aikaan. Meitä alkoi jo tympäistä moinen touhu. Viimein kuuluttaja tuli ääneen:

”Kisat on ajettu onnellisesti loppuun. Koska lypsyaika lähestyy uhkaavasti, onnittelemme kisan voittanutta Höppölän Aatua ja toivotamme katsojat tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen.”

Tämän sanottuaan porukka hävisi ympäriltä, kuin maan nielemänä. Huomasimme seisovamme Andren kanssa melkein kaksistaan katsomoalueella. Meidän lisäksi siellä seisoskeli muutama muukin yhtä hämmästyneen oloinen kaveri. Onneksi meidän ei tarvinnut hämmästellä pitkään, sillä Närä karautti autollaan luoksemme.

- Mennään helvettiin täältä, hän huusi ikkunasta.
- Mikä kiire sinulla on? Utelin moista kiirettä.
- Täällä vain vittuillaan Corollan omistajille, Närä murahti.
- Miten niin?
- Ne pilkkasivat minun sekä meidän kerhon kisa-Corollaa ja repivät jopa tarratkin pois, Närä selitti kiukustuneena.

Katselin Corollaa ja totesin Närän puhuvan totta. Autossa ei ollut enää tarran tarraa missään kohti. Myös samalla ohitse ajava kisa-Corolla oli ilman tarroja.

- Mistäs muuten löysit tämän kisan ilmoituksen? Tiedustelin Närältä.
- No Essolle tuli kerran yksi sälli joka lupasi meidän pääsevän ajamaan kilpaa. Ehtona oli, että tuon kisoihin autollisen maksavia katsojia.
- Senkö takia otit Andren mukaan ja olit kysellyt kaikki tutut läpi? Utelin häneltä.
- Niin, koska meidän kerhon aktiivijäsenet olivat lähdössä kisa-Corollalla, Närä selitti.
- Että näin teillä Essolla, totesin nauruani pidellen.

Menimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti ulosmenotietä ja parkkipaikkaa. Minulla oli tarkoitus soittaa Mirkulle parkkialueen reunalta, mutta hän näytti jo olevankin siellä odottelemassa.

- Eikös Ladan kyyti kelvannutkaan? Kysyin Mirkulta.
- Ei kelvannut, Mirkku kivahti.
- Kuinka niin?
- Se Ladaa ajanut tyyppi sanoi, että hän on sellainen ori, mitä ei minunlainen nauta voi vastustaa, Mirkku selitti tapahtunutta.
- Mikäs siinä oikein tökki? Jatkoin utelemista.
- Minähän en ole nauta vaan blondi, enkä sekaannu mihinkään hevosiin, Mirkku puhisi tuohtuneena.
- Selvä, totesin hänelle.

Kaikkien ollessa turvallisesti kyydissä, Närä lähti ajamaan kohti kotia. Matkalla emme jutelleet Närän pyynnöstä mistään kiihdytyskisoista. Hänen mukaan sellainen on kakaroiden touhuja.

Yöllä näin unta jossa Höppölän Aatu voitti Formuloiden maailmanmestaruuden osallistumalla vain viimeiseen kilpailuun. Kilpailu ajettiin samalla suoralla, missä kiihdytyskisatkin olivat.


Rutinoffin kuski




© Rauno Vääräniemi