Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

28.11.2003

Kisamatka


Närä starttasi Corollan ja polki saman tien kaasua kuin heikkopäinen.

- Soundit ovat vielä hieman vaisut, Närä murahti ja koetti survoa poljinta vielä syvempään.
- Voin käydä rei’ittämässä äänenvaimentimen, niin saat taatusti kovemmat soundit, lupasin hänelle.
- Älähän intoile, tilasin jo HoyoHijo Partsin tehopöntön, Närä kehaisi ylpeänä.
- Kas kun ei LahoToyo pönttöä, irvistelin takaisin.
- Hmph, etkös sinä nulikka ole vielä oppinut, etteivät Toyotat laho, Närä murahti ja survoi pykälän sisään.

Lähtö oli aika rivakka. Puolet konepeltiin liimatuista tarroista putosi parkkipaikalle Närän peruuttaessa. Eteenpäin lähtö oli myös luokkaa rivakka. Olisi ollut aika mielenkiintoista kysyä, että mitä ajatteli se MC Fuck You:n motoristi joka oli tulossa heidän tallinsa pihasta. Tämä motoristi säikähti meitä niin, että karautti prätkällään suoraan jumalattomaan ruusupuskaan.

- Närä, tuo motoristi, yritin kiinnittää hänen huomiotaan.
- Ja vitut, jos ei kerran raukka pysy tiellä, niin ajakoot pitkin puskia, Närä tuhahti ja vaihtoi pienempää sisään.
- Joo, totesin lyhykäisesti.

Jostain kumman syystä Andre Patonki istui aivan rauhallisena etupenkillä ja ryyppäsi vielä konjakkia samalla. Olin aivan varma, että tämä ranskalaisiin kiikkuihin tottunut herrasmies olisi ollut jo paniikissa. Ollessamme ensimmäisessä risteyksessä, Andre näytti räpläävän jotain tärkeän näköisenä.

- Aika hidasta etenemistä, hän totesi tyynesti Närän kiihdyttäessä isommalle tielle.
- Miten niin? Närä murahti.
- Tulen yleensä Picassollakin tuon pätkän sekuntia nopeammin, Andre jatkoi.
- Se on vale, Toyota on paljon nopeampi, kuin mikään turvonnut ranskanpulla, Närä vaahtosi.
- Ehkä se onkin, mutta sitten sinä et osaa vain käskeä sitä tarpeeksi kovasti, Andre tuumi ja lataili piippuaan.
- Sehän nähdään, Närä karjaisi ja survoi kolmosta sisään.
- Tää on jännää, Mirkku tuumi, kun maattiin äskeisen risteyksen jälkeen päällekkäin takapenkillä.
- Suorastaan upeaa, tuumasin nenä hänen rintojensa välissä.

Närä taisi ottaa hieman itseensä Andren kommentista, koska paahtoi tavallista hullumpaa vauhtia. Kierroslukumittarin neula näytti olevan kuin liimatta punaisen rajalla. Joku oli todennäköisesti kertonut hänelle, että Toyotaa pitää käskeä kierroksilla. Päätin kuitenkin varmistaa asian.

- Närä, liimasitko kierroslukumittarin viisarin tuonne punaisen rajalle?
- Öh, kyllä.
- Mitä virkaa sillä liimattuna on?
- Toyota foorumilla kerrottiin luotettavana tietona, että näin tehtynä auto luulee koneessa olevan enemmän kierroksia mitä normaalisti.
- No just. Mitähän se auto sillä luulolla tekee?
- Kulkee kovempaa, Närä ärähti.

Siinä samassa minä sain ajatuksen, että pitää pyytää jotain näppäräsormista tuttua apuun Rutinoffin nopeusmittarin modifioinnin suhteen. Voitaisiin laittaa nopeusmittariin uusi maalariteippi taustaksi ja siihen lukemat nollasta kolmeensataan. Närä kun näkee sen, niin pian on liikenteessä Corolla, jossa on lukemat ainakin viiteensataan asti. Hemmo oli aika näppärä poika sormistaan, joten ajattelin pyytää häntä apuun sopivan tilaisuuden tullen. Jatkoimme matkaa välillä kahdella pyörällä kanttaillen ja välillä matalalentoa. Ihmettelin Närän reittivalintaa.

- Miksi Stadin läpi? Kehää pitkin olisi ollut paljon nopeampi.
- No niin, taas se nähtiin, Närä totesi jotenkin ivalliseen sävyyn.
- Niin mikä? Tiedustelin.
- Sinun rajoittunut tietämys autoasioista ja varsinkin kilpa-ajosta, Närä paasasi.
- Sanoo herra kaikkitietävä, naurahdin hänen kommentilleen.
- Kuules poju, stadin läpi ajaessani saan hyvää harjoitusta lähtöjen suhteen, Närä mesosi moottorin äänen yli.
- Sinun kaverihan se siellä ajaa, etkä sinä, sanoin.
- Voi sitä vanhakin vielä päätyä radalle, Närä myhäili salaperäisen näköisenä.

Yritin vielä udella Närältä lisää mutta hän vaikeni kuin muuri. Lähellä kaupungin keskustaa Närä kurvasi erään huoltoaseman pihalle. Corolla pysähtyi polttoainemittarin viereen kuin seinään. Närä pomppasi vauhdilla ulos ja säntäsi hakemaan ilmanpainemittarin. Katselimme hölmistyneenä, kun hän juoksi renkaalta toiselle ja tarkasti paineet. Takarenkaisiin hän näytti laittavan hieman lisää painetta. Juoksutettuaan ilmanpainemittarin takaisin paikoilleen, hän palasi auton luokse ja alkoi tankata. Huokaisin jo helpotuksesta, että nyt saamme huilata hetken aikaa mutta erehdyin pahasti. Närä lopetti tankkaamisen melkein saman tien. Katsoin polttoainemittaria ja totesin hänen laittaneen tankkiin kokonaiset kolme litraa ysikasia. Taas hän paineli juoksujalkaa, tällä kertaa huoltoaseman sisälle. Andrea ei näyttänyt vieläkään häiritsevän Närän touhottaminen, vaan hän poltteli piippua kuin istuisi kotona keinutuolissa. Mirkku puolestaan avasi oven ja ilmoitti menevänsä vessaan. Melkein heti Mirkun kadottua huoltoasemanovesta, Närä tuli tukka putkella ulos. Istuutuessaan autoon, Närä painoi rannekellosta jotain nappia ja mutisi:

- Ei paha, ei paha.
- Et taida puhua tästä Corollasta, tämä on mielestäni aika paha, Andre tuumi virne suupielessä.
- Hmph, minä puhun tästä pysähdykseen käyttämästäni ajasta, Närä selvensi tilannetta.
- Miten selvisit kassajonosta noin nopeasti, vai oliko siellä edes jonoa? Andre jatkoi.
- Oli siellä kaksi Sitikka-tyyppiä. Sanoin niille, että molempien autot lykkäsivät öljyt pihalle ja niitä vietiin saman tien, Närä hekotteli.
- Vai Sitikka-tyyppiä. Onneksi meillä Citroën-miehillä ei ole sitä ongelmaa, Andre tuumaili tyynesti.
- Patonkiluuseri, Närä tuhahti.
- Kateellinen Toyota-kääkkä, Andre kuittasi takaisin.

Aikansa räkytettyään, Närä teki jotain muistiinpanoja vihkoon, jonka kantta koristi yllättäen Toyotan merkki. Harmittelin sitä, etten ollut tajunnut laittaa omaa sekuntikelloa päälle. Olisin voinut tarkastaa tuon Närä ajan.

- Missä se isotissinen Ford-pimu on? Närä huudahti.
- Meni vessaan, vastasin.
- Ei perkele. Eihän varikkopysähdyksen aikana saa vessassa käydä, Närä kiroili.
- Meille ei edes kerrottu, että tämä on sellainen varikkopysähdys. Luulimme olevamme normaalisti huoltoasemalla, selitin tilannetta.
- Taaskaan siellä takapenkillä ei näy leikkaavan, Närä puuskahti.
- Ja sielläkö leikkaa? Ainoastaan kone leikkaa tällä menolla kohta kiinni, murjaisin takaisin.
- Jos autossa on rallitarroja ja sitä on kevennetty, niin onhan se selvää, että kaikki pysähdykset ovat varikkopysähdyksiä, Närä selitti huokaillen.
- Anteeksi. Ei tullut heti mieleen, että eläkeläismiehen ajama ja moottorikelkkatarroilla peitetty Corolla olisi kisavehje, hihittelin takapenkillä.
- Minä vielä näytän teille epäilijöille, Närä puuskahti.

Närä tunki vihkonsa taskuunsa ja katseli hermostuneena huoltoaseman ovelle. Mirkkua ei vaan vieläkään näkynyt. Tiesin, ettei Mirkku pidä mitään kiirettä. Mitäpä hän tiesi meillä olevan kiire, kun Närä ei tullut maininneeksi nopeasta varikkokäynnistä. Minuutin ovelle katsomisen jälkeen Närä survaisi ykkösen sisään, veti käsijarrun päälle ja nosti kytkimen niin reippaasti, että Toyota jäi sutimaan paikoilleen öljyn liukastamalle mittarikentälle. Pian mittarikentällä oli niin paljon kuminkäryä, ettei koko huoltoasemaan näkynyt. Jostain savun keskeltä ilmestyi hätääntynyt mieshenkilö.

- Mitä helvettiä sinä oikein teet? Hän karjui.

Närä raotti hieman sivulasia ja huusi takaisin:

- Lämmitän renkaista, pito paranee kummasti.
- Et perkele lämmitä, ainakaan tässä huoltoaseman pihalla, mies jatkoi.
- Et taida omistaa Toyotaa, kun noin kiukuttelet? Närä kysäisi.
- En, enkä osta, jos sillä ajaessa muuttuu tuollaiseksi pölvästiksi, mies totesi tuohtuneena.
- Olet vaan kateellinen minun kisa-Corollalleni, Närä hihkui.

Närän juttukaveri luovutti ja poistui vähin äänin savupilven sekaan. Todennäköisesti hän huomasi, ettei täydellisen Toyota-pölvästin kanssa kannata väitellä mistään autoasiasta. Onneksi Mirkku tupsahti myös savupilven sisältä autolle ja tuli sisään.

- Voisiko Andre lopettaa sen piipunpolton, tuolla ulkona ei näe enää mitään, hän kimitti.
- Ei se Andre ole, Närä polttaa rengasta, sanoin Mirkulle.
- Älä hulluja puhu, tuossahan Närä istuu ja pitelee ratista kiinni. Miten hän voi olla yhtä aikaa ulkona renkaita polttamassa? Mirkku ihmetteli.
- Sillä on sellainen pitkä, takan sytytykseen tarkoitettu tulitikku, Andre hekotteli etupenkillä.
- Mä voin käydä puhaltamassa ulkona sen sammuksiin, tämä savu kirvelee minun silmiäni, Mirkku sanoi ja oli jo kiinni ovenkahvassa.
- Älä, sillä me lähdetään aivan kohta, varoitin häntä.

Hyvä, että sain lauseeni sanottua, kun Närä löysäsi käsijarrun ja me syöksyttiin mittarikentän läpi kohti edessä olevaa tienristeystä. Satuimme jotenkin ihmeellisesti vihreillä siihen risteykseen. Närä heitti Corollan käsijarrulla oikeaan suuntaan ja polki lisää kaasua. Paahdoimme jälleen hieman syksyistä tuulta nopeammin kohti kauppatoria. Ensimmäisessä mukulakivimutkassa Corolla joutui sladiin ja takapää osui kevyesti reunakivetykseen.

- Perkeleen liikennesuunnittelija, eihän täällä mahdu edes ajamaan, Närä ulvahti.
- Hellitä vähän, niin mutkatkin onnistuvat paremmin, opastin häntä.
- Ei minun vauhdissa ole mitään vikaa. Katujen suunnittelija on tainnut testata nämä polkupyörän selässä, Närä murahteli.
- Niinköhän lienee?
- Tai sillä on ollut hevonen alla, Närä jatkoi.

Olimme juuri tulossa Espalle, kun jouduimme japanilaisten turistien piirittämäksi. Olin aivan varma, että Närä polttaa proppunsa tämän takia. Yllätyksekseni hän pomppasi autosta ulos ja meni varsin sävyisän oloisena yhden japanilaisen eteen. Hän näytti esittelevän jotain taskusta ottamaansa lappua. Japanilainen näytti lappua ystävilleen ja kohta alkoivat salamavalot räpsyä. Arviolta kolmekymmentä japanilaista turistia kuvasi Corollan vierellä poseeraavaa Närää. Me muut istuimme autossa ja ihmettelimme tapahtumien kulkua. Veivasin sivuikkunan auki jotta kuulisin, mitä ne siellä molottavat. Otettuaan arviolta muutaman sata kuvaa, koko ryhmä alkoi kumarrella ja hokea jotain ihmeellistä. Jotenkin se kuulosti TO-YO-TA SAN hokemiselta. Hokemisen loputtua, Närä kumarsi ja tuli takaisin autoon.

- Mitä helvettiä tuo taas oli? Kysyin häneltä.
- Tervehdin kavereitani, Närä sanoi polleana.
- Vai kavereita, älä viitsi valehdella, epäilin hänen sanomaansa.
- Kyllä ne olivat kavereitani. Siinä oli Tokion Toyota-klubin jäsenet. He ovat täällä vierailulla koko viikon, Närä selitti innoissaan.
- Minkä lapun niille annoit?
- Kutsuin heidät meidän kerhoiltaan.
- Eihän teillä ole mitään kerhotiloja, naurahdin.
- Onhan meillä Essolla, Närä murahti ja nosti kytkintä jonon lähtiessä liikkeelle.
- Niin ja ainahan te voitte mennä vaikka kirjastoon ja kirjoittaa vuoronperään sinne foorumillenne, naurahdin.
- Taidat olla vaan kade, koska Rutinoffille ei ole mitään kerhoa olemassakaan, Närä jatkoi.
- Toiset ne uskaltavat olla erilaisia, kuittasin hänelle.
- Niinpä, häviäjiä, Närä ilkkui.

En jaksanut enää väitellä, vaan yritin seurata liikennettä, sen mitä Corollan pomppimiselta kykenin. Stockmannin kulmalla Närä tempaisi Corollan ratikkakiskoille ja kiihdytti oikein hullunlailla. Ohittamamme ratikan kuski taisi olla vielä meitä kyydissä oleviakin hämmästyneempi.

- Mitä hittoa sinä ratikkakiskoilla ajelet? Eihän tämä mikään paloauto ole, huusin Närälle.
- Ei, mutta ralliautot saavat käyttää paloautojen reittejä, Närä murahti ja väisti vastaantulevaa ratikkaa.
- Missä niin lukee?
- Meidän kerhon säännöissä, Närä totesi ylpeänä.
- Taisitte laatia ne säännöt ihan itse, totesin hänelle.
- Mistä arvasit? Närä ihmetteli.
- Vahingossa.

Postitalon kohdalla Närä vaihtoi bussikaistalle ja meno rauhoittui vähän. Päästyämme hiukan ydinkeskustan ulkopuolelle, Närä kiepautti Corollansa taas huoltoaseman pihaan ja mittarille. Jälleen hän laittoi sekuntikellon päälle ja ryntäsi ilmanpainemittarille. Paineiden tarkastuksen jälkeen oli vuorossa kolmen bensalitran tankkaaminen ja lopuksi kassalla käynti.

- Jumalauta, aika parani monella sekunnilla, hän hihkui pysäyttäessään sekuntikellon.
- Minulla tekisi mieli munkkikahvia, Andre totesi rauhallisesti.
- Ei kerkeä, olisit tunkenut taskut täyteen patonkeja, niin ei tarvitsisi häiritä minun noilla joutavilla kommenteilla, Närä murahti.

Tällä kertaa lähdimme liikkeelle ilman renkaiden lämmittelyä. Saatuaan Corollan vauhtiin, Närä survoi korvanapin korvaan ja painoi puhelimen pikavalintaa. Toisessa päässä vastattiin ja Närä alkoi puhua luuriin.

- Närä täällä hei, neljä maitokahvia ja sokerit mukaan.
- Ei muuta.
- Kehä ykkösen jälkeen käy oikein hyvin.

Puhelu loppui yllättävän nopeasti, ilman mitään hei heitä.

- Menemmekö jonnekin munkkikahville? Andre tiedusteli.
- Ei mennä, vaan meille toimitetaan kahvit autoon.
- Häh? Andre kummasteli.
- Soitin meidän kerhon pojille. Testaamme vauhdissa tapahtuvaa tankkaamista, Närä selitti ylpeänä.
- Onko siellä jossain tienvarressa pöytä, jolta nappaamme ne kahvimukit? Utelin häneltä.
- Ei, ne ojennetaan meille tänne autoon.

Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa moottoritien vasenta kaistaa. Kehä ykkösen liittymän jälkeen Närä koukkasi oikeanpuoleiselle kaistalle ja hiljensi nopeutta. Kohta vierelle ilmestyi kuppanen teini-DX, jonka avoimesta sivuikkunasta ojennettiin pahvinen alusta, jossa oli neljä kannellista mukia. Närä otti vauhdissa kupit vastaan ja ojensi ne Andrelle. Viereistä Corollasta heilautettiin kättä ja se jättäytyi meidän taakse.

Jatkuu...


Rutinoffin kuski




© Rauno Vääräniemi