Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

21.11.2003

Kisa-Corolla


- Mirkku! Huudahdin säikähtäneenä avattuani silmäni ja todettuani hänen olevan kimpussani.
- Mitä nyt? Halusin vain herätellä sinut hellästi, hän sanoi ja väläytti aidon blondi hymynsä.

Saatuani tunnin päästä Mirkun pois kimpustani, menin laittamaan meille aamukahvia. Vilkaisin kellon päivyriä ja totesin meidän elävän sunnuntaita. Piti hieman aikaa kelailla, että muistin jotain lauantain tapahtumista. Perjantaina oli ollut ne ajokorttijuhlat ja lauantai oli mennyt Mirkun kanssa peuhatessa ja konjakkia nappaillessa. Kävin läpi puhelimet ja totesin Mirkun hiljentäneen jälleen sekä kännykän, että lankapuhelimen. Laitoin lankapuhelimen töpselin seinään ja se alkoi soida saman tien.

- Ajokortin omaava Rutinoffin kuski, halloota, vastasin luuriin.
- Närä täällä terve, se Toyota biisi olisi ollut ihan hyvä, jos automerkiksi oli vaihdettu vaikka Mersu, hän vaahtosi.
- Tuonko takia soitit? Tiedustelin hämmästyneenä ja valmistauduin paiskaamaan luurin korvaan.
- No en, vaikka siitä Toyotien rienaamisesta voitaisiin keskustella pitempääkin.
- Vai niin, murahdin.
- Teimme eilen meidän oman Toyo-kerhon kanssa esityksen Presidentille, että Toyotien julkinen herjaaminen pitäisi saattaa rikoslain piiriin, Närä mesosi tunteella.
- Löytyikös teiltä ketään kirjoitustaitoista porukasta, vai pitikö pyytää joku Lada kerhosta kirjoittamaan sen anomuksen?
- Olet vain jumalattoman kade meille, jotka omistavat maailman parhaan auton, Närä kiekaisi.
- Anna anteeksi suuri Toyota-guru, etten ole päässyt vielä samalle tasolle kanssasi, naurahdin Närän vaahtoamiselle.
- Voit tehdä parannuksen koska tahansa ja liittyä meidän oikein ajavien joukkoon, Närä paasasi, kuin saarnamies konsanaan.

Saatuaan Toyota asiat selväksi, Närä huomautti minulle, että tänään on middle of syksy kiihdytyskisat eräällä pienellä paikkakunnalla. Olin unohtanut koko asian aivan totaalisesti. Närä oli menossa sinne sen takia, että siellä ajoi yksi hänen Toyo-kerhon kavereistaan. Tyypillä oli autona kuulemma vanha e-mallin Corolla. Närän mukaan se on yksi suomen nopeimmista katuautoista kautta aikojen.

- Millä se Toyo liikkuu, kuminauhallako? Tiedustelin uteliaana.
- Hmph, kalsarisi pysyvät kuminauhalla, Toyotat liikkuvat bensalla, Närä murahti luurissa.
- Monelta lähtö? Tiedustelin.
- Tunnin päästä, Närä sanoi.
- Okei. Saako Mirkku tulla mukaan?
- En oikein siedä Fordisteja, mutta olkoon, kun kerran tulee sinun kanssa, Närä marisi.

Lopetin puhelun ja menin takaisin makuuhuoneeseen, jossa Mirkku makasi vielä ilman vaatteita.

- Kuka se oli? Mirkku uteli.
- Närä halusi minut mukaan kiihdytyskisoihin. Lähdetkö sinä?
- Tuleeko ketään muita?
- En tiedä, en kysynyt sitä.
- Siellä on sit aika vähän porukkaa, jos me ollaan vaan kolmestaan, Mirkku totesi päätään raapien.
- Onhan siellä porukkaa vaikka kuinka paljon, varmaan satoja ellei jopa enemmänkin.
- No sitten minä tulen. En viitsi itseäni viedä näytille mihinkään, missä ei ole tarpeeksi yleisöä, Mirkku selitti.

Autoin Mirkun ylös sängystä ja työnsin hänet suihkuun. Tosin jouduin menemään sinne myös itsekin ja se suihkussa käyminen venähti hieman. Laittaessamme vaatteita päälle, totesin Närän puhelusta menneen jo tunnin.

- Vauhtia, Närä taitaa jo odotella parkkipaikalla, huusin makuuhuoneessa puuhastelevalle Mirkulle.
- Tullaan, tullaan, kunhan saan takapuoleni näihin farkkuihin, Mirkku kuului hihittelevän.

Menin tällä välin keittiön ikkunaan ja katsoin parkkipaikalle. Kuten arvelin, Närä oli siellä jo Toyotansa vierellä. Lisäksi siellä oli Andre Patonki, vannoutunut Citroën mies. Ajattelin mielessäni Andren vain sattuneen paikalle, koska hän ja Närä eivät olleet niitä parhaimpia ystävyksiä. Varsinkin autoilusta heillä oli aika lailla erilaiset mielipiteet. Laitoin takin päälleni ja menin makuuhuoneen ovelle katsomaan, kun Mirkku peilaili itseään pelin edessä.

- Onko kaikki hyvin? Tiedustelin häneltä.
- En mä tiedä. Näytänkö mä näissä farkuissa tarpeeksi seksikkäältä? Mirkku uteli ja tiiraili takapuoltaan peilin kautta.
- Suorastaan syötävän hyvältä, sanoin hänelle.
- Okei, sit mä voin tulla.

Laitoin kengät jalkaani ja Mirkku laittoi myös ulkovaatteet päällensä. Kävelimme alas ja suunnistimme suoraan Närän Corollan luo. Auto näytti olevan täynnä jotain kummallisia tarroja.

- Ajetaanko tällä rallia? Mirkku hihkaisi tarrat nähtyään.
- Ei, vaan minä mainostan kaverin Toyotaa, Närä sanoi rinta kaarella.
- Mutta nämähän ovat moottorikelkkojen mainostarroja, totesin niitä silmäillessäni.
- Ja patonkikaupan, Andre naurahti vierellä ja viittasi yhtä tarraa kohti.
- On täällä se Toyota tarrakin, Närä murahti ja osoitti konepellissä olevaa tarraa.

Menin katsomaan ja siinä oli tarra, missä luki pienellä ”Toyota laatuun voit luottaa”. Minulla oli muistikuva, että tuollaisia tarroja on muuallakin, kuin vain Närän kaverin kisa-Corollassa.

- Hei, täällä on yksi pornokaupan tarra, Mirkku hihkaisi.
- Öh, on vai? Varmaan jotkut nulikat ovat liimanneet sen, Närä köhi ja alkoi kiskomaan sitä pois pellistä.
- Älä ota, minä pidän pornosta, Mirkku sanoi ja työnsi Närän syrjään.

Närä jatkoi jupisemistaan pihan nulikoista, jotka tekevät hänelle tuolla tavalla kiusaa. Uhkasi ottaa asian puheeksi heidän vanhempien kanssa, jos saa ne kiinni. Jotenkin minä en uskonut tuohon selitykseen nulikoista.

- Mitäs sinä täällä teet? Tiedustelin Andrelta.
- Lähden sinne kiihdytyskisoihin.
- Täh? Närän kanssa samalla autollako?
- Joo, mutta varauduin isolla pullolla konjakkia, ettei tarvitse selvin päin kuunnella tuota täyskahjoa Toyota friikkiä, Andre kertoili rauhalliseen tyyliinsä.
- Tuleeko muita? Kysyin Närältä, joka oli nostanut Toyotan konepellin ylös.
- Kukaan muu ei suostunut lähtemään, Närä jupisi pää konepellin alla.
- Mitä teet? Utelin Närältä.
- Kevennän.
- Täh? Miksi?
- Kulkee kovempaa, Närä murahti.

Menin katsomaan, että mitä tämä Närän keventäminen oikein käytännössä merkitsi. Närällä oli joku letkunpätkä suussaan ja toinen pää oli pissapojan säiliössä.

- Sähän dokaat lasinpesunestettä, naurahdin hänen puuhat nähtyäni.
- En varmaan dokaa, minä kevennän tätä, Närä puolusteli tekemisiään letku suussa.
- Joo joo, tunnusta pois, että kotoa ovat kaljat loppu ja pää pitää saada sekaisin konstilla millä hyvänsä.
- Perkele, etkö usko kun sanoin, minä kevennän tätä autoa imemällä tällä lapolla ylimääräiset lasinpesunesteet pois, Närä sanoi närkästyneen kuuloisella äänellä.
- Anna kun arvaan, olet ollut taas netin Toyota foorumilla tai illalla Esson baarissa.
- Ha haa, pieleen meni, Närä ulvahti onnessaan.
- Kuinka niin?
- Minä keksin tämän ihan itse.
- Ei voi olla totta, huokaisin syvään ja katselin lasinpesunesteen valumista maahan.
- On on, kyllä minäkin osaan tehdä keksintöjä, Närä julisti silmät loistaen.
- Onko Närä tosiaankin keksijä? Mirkku kysyi sivusta.
- On se, ainakin omasta mielestään, hekottelin.
- Vau. Keksisiköhän se minulle, että miten saan bensan pysymään Fiestan tankissa? Se häviää aina jonnekin, Mirkku pähkäili.

Andre lataili piippuaan hieman sivummalla, eikä puuttunut tähän keskusteluumme millään tavalla. Katselin hieman aikaa hiljaa Närän lotraamista, kunnes mieleeni tuli yksi ajatus.

- Olisit pessyt samalla tuon moottorin sillä lasinpesunesteellä, sanoin hänelle.
- Pöh, älä nyt hulluja puhu, Närä älähti.
- Kuinka niin hulluja?
- Sanoohan se tyhmemmänkin järki, ettei lasinpesunesteellä moottoria pestä. Haloo, onko sulla ketään kotona siellä yläpäässä? Närä paasasi.
- Ei sitten, kunhan ehdotin.
- Älä ehdottele, et kuitenkaan tiedä Toyotien hoidosta yhtään mitään, Närä sanoi tärkeän kuuloisena.

Menin sivummalla olevan Andren juttusille, koska Närä halusi nähtävästi suorittaa hommansa yksikseen.

- Mitä luulet, päästäänkö vielä tänään lähtemään? Kysyin Andren mielipidettä.
- Riippuu hieman planeettojen asennoista ja sen sellaisista hulluihin vaikuttavista jutuista, Andre naurahti.
- Oletko kertonut tuon Närälle?
- En vielä mutta ehkä jonain päivänä kerron.
- Miten Picasso on toiminut?
- Hieman on pitänyt päivitellä.
- Ai, tyyliin, että voi kuinka kauheaa, vai?
- Heh, eihän Citroën ole koskaan kauhea. Tarkoitin ohjelmallisia juttuja.
- Onkos siinä Windows?
- Ehkä, pitäisi katsoa olisiko missään logoa, Andre hekotteli.

Turisimme Andren kanssa vielä kaikenlaista. Andre kertoi patongin myynnin kasvaneen reilusi viime aikoina. Hänellä oli kuulemma tänään pitkästä aikaa vapaapäivä. Yleensä olivat sunnuntaitkin menneet firman asioiden hoitamisessa. Mirkku oli myös kyllästynyt odottelemaan ja näkyi istuvan Fiestassaan meikkaamassa. Mirkulla oli aina autossa täydelliset meikkitarpeet. Närä näytti saaneen kevennyksen tehtyä, sillä hän laittoi konepellin kiinni ja käveli myhäillen Corollan takakontille. Sieltä hän tyhjensi kaikki tavarat pihalle. Hän otti pois jopa vararenkaan ja tavaratilan suojana olleen muovisen kaukalomaton. Luulin tässä olleen jo kaiken, mutta erehdyin hieman. Saatuaan takakontin tyhjennettyä, hän kiersi auton ja nyppi kaikki kapselit pois.

- Eihän meillä ole vielä kovin kiire? Närä huudahti.
- Ei kait. Mitä meinaat vielä tehdä? Huusin takaisin.
- Ajattelin putsata nessuilla tuon jarrupölyn etuvanteista.
- Älä vaan käytä sitä, millä olet jo nenäsi pyyhkinyt, voit joutua vaikka hiekkapuhaltamaan sen rään noista vanteista, heitin hänelle tsoukkina.
- Toyotaa ei putsailla muilla, kuin uusilla ja ennen kaikkea tuoreilla nessuilla, Närä saarnasi.
- Vai vielä tuoreilla, kuulostaa kuin se Toyotakin olisi joku parasta ennen käytettävä tuote.
- Moukka, Närä murahti ja kaivoi jostain takkinsa taskusta paketin nessuja.

Tällä kertaa hän näkyi laittavan käytetyt nessut autonsa takakontista ottamaansa muovipussiin, eikä jättänyt niitä tuulen vietäväksi kuten aikaisemmin. Ihmettelin tätä asiaa ääneen Andrelle ja hän tiesi siihen syynkin. Andren puheiden mukaan talonmies oli läksyttänyt Närää niistä aikaisemmista pihoille levinneistä nessuista ja laittanut tämän keräämään ne eräänä sateisena iltana. Harmi, että minulta oli mennyt ohi noin mielenkiintoinen tapahtuma. Närä ei ollut jostain syystä maininnut sanaakaan koko tapahtumasta minulle. Andrekin oli kuullut sen suoraan talonmieheltä. Andren kanssa tarinoidessa, oli hullu ämmäkin ilmestynyt jostain kolostaan, kuin haamu paikalle.

- Perkele, eiku päivää piti sanoa, hän mörisi.
- Päivää vaan. Kuinka on olon laita? Tiedustelin hänen vointiaan.
- Vittu, ne sun kaljat olivat täyttä paskaa.
- Noh?
- Ensinnäkin niitä sai juoda reilun korillisen ja sen jälkeen kusetti niin vitusti, hän marmatti.
- Tuliko pissi housuun? Minulta lipsahti.
- Ei tullut, hän ärähti.
- Sitä se kaljan kittaaminen teettää, naurahdin.
- Eikä tässä vielä kaikki, hän murisi.
- No kerro sitten loputkin huolesi, kannustin hullua ämmää jatkamaan.
- Päätä särkee niin perkeleesti, eikä kotona ollut enää ainuttakaan pulloa sitä paskakaljaa.
- Älä huoli, katsotaan Rutinoffin takakontista, sanoin ja kävelin sen luokse.

Otin kannen auki ja totesin siellä olevan vielä kaksi pulloa olutta. Otin molemmat pullot ja paiskasin takaluukun kiinni. Menin pullojen kanssa takaisin hullun ämmän ja Andren luokse.

- Otatko molemmat? Kysyin hullulta ämmältä.
- Enemmänkin, jos vain olisi, hän sanoi.

Ojensin molemmat pullot hänelle, mutta hän vain katsoi minua tympeästi. Mielessäni kävi, että nyt sillä hirtti isopyörä kiinni nupissa ja taas olisi aika mennä nollaamaan sitä pyöreään huoneeseen.

- Korkin läpikö luulet minun tuota juovan? Hän ärähti viimein.
- Etkö avaakaan näitä hampailla? Kysyin ihmeissäni.
- Hieno nainen ei availe pulloja hampailla. Pidätkö minua ihan moukkana?
- En ollenkaan, vastasin vaistomaisesti ja totesin taas valehdelleeni säilyäkseni hengissä.

Avasin pullot taskussa olevalla avaajalla ja ojensin tämän jälkeen ne Hullulle ämmälle. Hän pyöräytti toista pulloa hieman ja nosti sen sitten huulilleen. Seurasimme Andren kanssa silmät pyöreinä, kun kalja suorastaan syöksyi ulos pullosta. Pullo tyhjeni pyörteen ansiosta todella nopeasti. Kaikesta näki, että hullu ämmä oli treenannut juomista, sillä hän ei nielaissut kertaakaan juomisen aikana. Lopuksi hän röyhtäisi oikein kunnolla.

- Nannaa, hän sanoi silmät loistaen ja antoi saman tien kyytiä toiselle pullolle.

Katselimme jälleen Andren kanssa sanattomina tätä kaljan juomista, se oli oikeastaan jo taidetta normaaliin lipittämiseen verrattuna. Hullua ämmää voisi kutsua hyvällä omalla tunnolla kaljataiteilijaksi. Saatuaan toisen pullon tyhjäksi, hän ilmoitti lähtevänsä poikaystävänsä luokse keskustelemaan puhelimeen vastaamisesta ja muista pikku epäselvyyksistä. Toivotimme onnea reissuun ja menimme Närän Corollan vierelle.

- Joko mennään? Kysyin Närältä, koska hän näytti olevan jo valmiina.
- Mennään vaan, eiköhän tämä nyt kulje, kuin kisa-Corolla, hän naurahti ja taputti autonsa kattoa.
- Mirkku, tule, huusin hänelle.

Istuuduimme Corollaan, Andre eteen Närän kanssa ja minä Mirkun kanssa takapenkille.

Jatkuu...


Rutinoffin kuski




© Rauno Vääräniemi