Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


29.3.2025

Sipoo

Hullu ämmä liikenteenvalvonnassa – kuva www.rutinoff.net / Microsoft Bing image creator

Pääsimme viimein matkaan hullun ämmän Teslalla. Lähtö oli sen verran rivakka, että hengitys salpautui toviksi. Saatuani itseni taas puhekykyiseksi, tiedustelin vähemmän hellältä kuskiltani:

- Oletko monta ylinopeussakkoa saanut?
- Kerran oli lähellä, mutta sanoin, että seuraava maksaa, hullu ämmä virnisteli tyytyväisen näköisenä.
- Seuraava? hämmästelin.
- Vittu, pitääkö noinkin yksinkertainen asia taivuttaa rautalangasta, häh?

Penäsin lisäinformaatiota ja hullu ämmä selitti, että hän oli oppinut tuon konstin ruokapaikoissa. Niissä hän kiilasi aina varakkaan oloisten pukumiesten eteen tai jonon väliin, otti ruokaa ja sanoi kassan kohdalla, että seuraava maksaa. Sama oli toiminut hyvin taannoin, kun hän oli joutunut poliisin pysäyttämäksi.

- Ei kait se voi toimia poliisin kohdalla, epäilin kuulemaani.
- No vittu, tarkemmin ajatellen taisin sanoa, että taakse pysäytetyn auton kuljettaja oli heilutellut meisseliä sivuikkunasta ja käyttäytynyt muutenkin uhkaavasti. Sanoin kyllä, että laittakaa se maksamaan teoistaan.
- Mitä sitten?
- Minä lähdin ja paska jäi.
- Mikä paska?
- No ne pollarit ja se taakse pysäytetty taparikollinen. Parempi jättää sellainen paska taakseen.

Kuskini tarinointia kuunnellessani toivoin todella, ettemme joudu tänään poliisin pysäyttämäksi, vaikka periaatteessa olimme itsekin virka-asialla. Tosin epäilin suuresti, että hullun ämmän saama SIPOO-kortti ei olisi ainakaan vakavamman rikkeen kohdalla vapaudu vankilasta -kortti.

- Nautitko kyydistä? hullu ämmä kysyi.
- Onhan tämä, miten sen nyt sanoisi, nopea.
- On muuten tienesteissä iso harppaus Teslan ja Ladan välillä.
- Missä muuten lataat tätä?
- Kotipihalla tolpasta. Miten niin?
- Närä on käsittääkseni kieltänyt sähköautojen lataamisen tolppapaikoilla.
- Se teki poikkeuspäätöksen minun kohdalla. Osaan olla aika hurmaava.
- Tarkoitit varmaan, että murhaava?
- Muista ne koiraputket, niljake.

Hullu ämmä vihelteli hetken epävireisesti ja alkoi sen jälkeen kertoa, miten sai Närän suostuteltua siihen, että sähkömies kävi poistamassa hänen tolppapaikastaan kellokoneiston. Nyt siitä sai sähköä jatkuvalla syötöllä. Rambe oli kuulemma jättänyt hinausautonsa tyhjäkäynnille Närän ikkunan alle.

- Ajettiin Tesla sen hinurin taakse parkkiin ja vedettiin latauskaapeli autojen välille. Kerrottiin sille taloyhtiönilkille, että autoa ladattaisiin siinä hinausauton avulla vain öisin.
- Oho. Montako yötä meni, että Närän mieli muuttui?
- Kolmantena yönä soi puhelin ja seuraavana päivänä tuli sähköasentaja.
- Paljonko joudutte maksamaan sähköstä?
- Miten niin maksamaan? Kaikki yhden puolesta. Eikö se ole kaikkien etu, ettei hinausauto kärytä koko yötä kadulla, mitä häh?
- Entä muut sähköautoilijat, saavatko ne ladata myös ilmaiseksi?

Asia kiinnosti myös itseäni suuresti, sillä jossain vaiheessa saisin itsekin sähköauton alle, kunhan eRutinoff saadaan myyntiin.

- En tiedä, ei kiinnosta, hoidan vain omia asioitani, hullu ämmä pyöritteli päätään.
- Pitääkin kysyä Närältä.
- En suosittele, se taitaa olla hieman herkällä päällä asian suhteen, höhöhöö, hullu ämmä hörötteli tyytyväisen oloisena.

Närä oli ollut aina hyvin herkällä päällä sähköautojen ja varsinkin niiden taloyhtiölatauksen suhteen. Koska Toyota ei ollut juurikaan saanut menestystä sähköautovalmistajana, niin se oli melkoinen ei ei Närälle. Saisivat tehdä Yariksesta täyssähköisen version, niin olisi kiva nähdä miten Närä siihen reagoisi.

- Ollaan perillä! Hullu ämmä karjaisi.
- Onko pakko huutaa? murahdin takaisin.
- Pitää avata ääni, sillä kohtaamme pian tieliikennerikollisia. Niille pitää lukea lakia sen poliisipalleron ohjeiden mukaan.
- Miten me ajettu ylinopeus todetaan? raavin päätäni.

Sain käskyn tutkia mitä ylikonstaapeli Jöön antama varustekassi piti sisällään. Siellä oli aikaisemmin nähty korttimaksupääte, jonka kaivoin ensimmäisenä esille. Toisena käteeni osui pysäytyslätkä, jossa luki POLIISI sanan sijasta SIPOO. Ojensin sen hullulle ämmälle ja sanoin:

- Sipoolaisille oma lätkä.
- Voi vittu sitä munatonta poliisivätystä, hullu ämmä kivahti.

Samassa kiukkuinen kuskini avasi auton sivuikkunan ja paiskasi SIPOO-lätkän pihalle.

- Se siitä sitten, totesin.
- Tuollehan nauraa kärpäsetkin, mutta onneksi on pyhä henki, sitä tottelee kaikki, hullu ämmä ilmoitti ja nousi autosta.

Hullu ämmä kävi Teslan takaluukulla ja ilmestyi takaisin pesäpallomailan kanssa, jossa oli teksti: PYHÄ HENKI. Muistin tuon välineen aikaisemmasta kohtaamisesta ja tiesin sillä olevan koskettavia vaikutuksia.

- Löytyykö sieltä mitään tutkaa millä mitataan nopeuksia? kuskini uteli pesäpallomailaasa hivellen.
- Ei, mutta hiustenkuivan löytyi.
- Mitä, vittuiletko? Varoitan viimeisen kerran, varsinkin kun pyhä henki on läsnä.
- Katso itse, nostin varustekassista mustan föönin.
- Se saatana munaton pollari, hullu ämmä raivosi ja kaivoi puhelimen esille.

Seurasi puhelu ylikonstaapeli Jöölle. Välittömästi kun puheluun vastattiin, hullu ämmä alkoi kiroilla ja möykätä. Vaahdottuaan varmaan pari minuuttia, ja uhkailtuaan pyhällä hengellä hän jäi kuuntelemaan mitä vastapuolella oli sanottavaa. Hetken kuunneltuaan hän sulki hiljaa puhelimen.

- Mitä se sanoi? tiedustelin.
- Että heillä on pyhä henki ihan omasta takaa.
- Häh, siis poliisilla? hämmästyin.
- Ei kun kirkolla, soitin vahingossa kirkkoherranvirastoon.

Kävi ilmi, että hullu ämmä oli kiukuspäissään valinnut vain jonkun numeron puhelimesta ja se oli sattumoisin kirkkoherranviraston numero. Vedettyään hetken henkeä, hän valitsi oikean numeron ja Jöön vastattua alkoi raivota:

- Miten sinä vitun vajakki meinaat meidän kerätä rahaa jollain SIPOO-tikkarilla ja hiustenkuivaimella?
- Joskus jää käteen paskat kortit, kuten teille. Pärjäilkää. Aika on rahaa! Jöö kuului vastaavan ja sulki puhelimen.

Hullu ämmä yritti soittaa Jöölle uudemman kerran, mutta puhelimeen ei saanut enää yhteyttä. Jöö oli nähtävästi arvannut sen ja sulkenut luurinsa. Kaivelin vielä toivorikkaana varustekassia ja löysin sieltä kaksi SIPOO-tekstillä varustettua lippistä, kirjoitusalustan ja liikennevirhemaksu- / sakkolomakkeita. Hullu ämmä katsoi kiukkuisena lippiksiä ja ilmoitti:

- Näytän ennemmin keskellä tietä paljasta persettä kuin puen tuo lippiksen päähäni.
- Ihan miten vaan, omapa on hanurisi, kerroin mielipiteeni.
- Tadaa, onneksi minulla on tämä, hullu ämmä kaivoi takkinsa taskusta nahkaläpyskän.
- Otit mukaan Ramben lompakon vai?
- Ei, vaan sen poliisipalleron virkamerkin. Se oli itseään täynnä kuin ilmapallo, ettei tajunnut, kun nappasin tämän.

Miten sitä ihminen voikaan erehtyä aamulla, kun kuvittelee päivästä tulevan rauhallisen ja seesteisen.

- Menet seisomaan sen föönin kanssa tienvarteen, niin minä pysäytän ylinopeutta ajavat, hullu ämmä ohjeisti.
- Kaikkeen sitä joutuukin ja vain sen takia, että yksi pölvästi ei osaa kirjoittaa omaa osoitettaan oikein, manailin ääneen.
- Turpa kiinni niljake ja keskity tienaamaan.

Motivaationi oli aika nollassa, sillä en hyötynyt tästä touhusta latin latia. Onneksi lämpötila oli plussan puolella, ettei tarvinnut palella. Liikenne oli vain hiton hiljaista näin keskellä päivää tällä tieosuudella. Jöö oli varmaan vittuillessaan määrännyt meidät paikkaan, josta ei sakkotuloja kertyisi.

- Nyt sieltä tulee joku, siirry asemiin, hullu ämmä huusi ja siirtyi itse keskemmälle tietä.

Menin itse itsesuojeluvaiston ohjaamana hieman sivummalle föönaamaan tulijaa. Samassa mutkan takaa ilmestyi vanhempaa korimallia oleva S-sarjan Mersu, jolla oli silmämääräisesti arvioiden kohtalainen ylinopeus. Se oli helppo arvata, sillä ei kukaan tällä 60 km/h rajoitusalueella ajanut kuutta kymppiä.

Osoittelin mustalla föönillä kohti tulevaa autoa ja yritin pitää naaman peruslukemilla. Sivusilmällä näin, että hullu ämmä heilui keskellä tietä pesäpallomailansa kanssa. Mersu hidasti vauhtia minut nähdessään, mutta lähti yllättäen kiihdyttämään rajusti. Hullu ämmä loikkasi sivummalle ja heilautti mailaansa, joka osui ohitse kiitävän auton kylkeen.

- Voi vittu, mikä näitä ihmisiä vaivaa? hullu ämmä karjui auton perään.
- Ehkä pitäisi kysyä, että mikä veetu meitä vaivaa, kun lähdettiin sen poliisipalleron vedätykseen?

Eipä tullut mitenkään yllätyksenä, ettei äskeinen kuljettaja pysähtynyt. Tarkemmin mietittynä tämä tehtävä olisi aika mahdoton toteuttaa. Työkokeiluna tai -harjoitteluna tämä oli kyllä yksi iso vitsi. Kyllä siellä nyt Jöö ja joku työkkäriöykkäri nauraa paskaista naurua meidän kustannuksellamme.

- Mitäs nyt tehdään? kysyin hullulta ämmältä.
- Mennään tervaamaan Jöön perse!

Tervaussuunnitelma ei kerennyt konkretisoitua yhtään pitemmälle, kun mutkan takaa ilmestyi jälleen Mersun keula. Tällä kertaa se oli ylikonstaapeli Jöön auto. Tajuttuaan kuka tulee, hullu ämmä puuskahti:

- Voi vittu, tuokin varttiapina.
- Varttiapina? kummastelin termiä.
- Ei kait tuota voi täydeksi apinaksi haukkua. Se loukkaisi liikaa apinoita.

Jöö pysäköi autonsa tien sivuun ja nosti sinisen irtovilkun loimottamaan ikälopun Mersunsa katolle. Tämän jälkeen pallero lyllersi luoksemme ja sanoi:

- Ei ole latin latia kilahtanut valtion tilille tänään.
- Täräytänkö sitä heti? hullu ämmä kysyi minulta nyrkkiään heristellen.
- Ei ehkä kannata, puistelin päätäni.
- Kun ei hyvällä, niin sitten pahalla, eli Sörkkä kutsuu, Jöö julisti voitokkaasti.
- Jotenkin minusta tuntuu siltä, että taitaa seuraavaksi tulla Mononen, hullu ämmä puristi kättä nyrkkiin.

Varauduin jo poistumaan sivummalle näiden kahden raivopään väliltä, kun Jöön Mersun taakse pysähtyi punainen Micra. Jöö taisi huomata sen ensin, sillä hän ilmoitti reteesti:

- Nyt näette, miten todellinen lainvalvontaviranomainen toimii.

Sanottuaan sen, hän lyllersi Micran vierelle, koputti sen sivulasiin ja sanoi:

- Ajokortti ja rekisteri ote, kiitoooos!

Micran sivuikkuna pysyi visusti kiinni, joten Jöö toisti äskeisen entistä kuuluvammalla äänellä:

- AJOKORTTI JA REKISTERIOTE, KIITOOOOS!

Vieläkään se ei aiheuttanut sen suuntaisia toimia pikkuautossa, että sivulasi olisi auennut. Sisällä oli iäkkäämpi naishenkilö, joka näytti puuhastelevan jotain papereiden kanssa. Jöö alkoi silminnähden hermostua, kun hänen auktoriteettinsa kyseenalaistettiin meidän nähden. Jöö kokeili nykiä ovea auki, mutta se oli lukossa.

- Tuu pois sieltä, hävettää katsella tuollaista esimerkkiä, huikkasin Jöölle.
- Vielä yksi tuollainen kommentti, niin pistän koko revohkan nippusiteisiin ja kuskaan saman tien Sörkkään, Jöö vastasi.
- Joko saan hivauttaa? hullu ämmä kysyi.
- Malta nyt hetki. Ei mielellään todistajan nähden, toppuuttelin naapuriani.

Jöö oli jo sen verran pahasti hiilenä, että pelkäsin kohta näkeväni todellista poliisiväkivaltaa. Hän hakkasi nyrkillä Micran sivulasia ja yritti keinuttaa autoa. Viimein Micran kuljettaja käänsi katseensa pois papereistaan ja avasi oven. Jöö tempaisi sen saman tien kunnolla auki ja karjaisi:

- Maahan auton vierelle!

Vanhempi erittäin pitkä nainen nousi tyynen rauhallisesti autosta ja sulki sen oven. Tämän jälkeen hän astui Jöön eteen niin, että rintavarustus oli kiinni Jöön naamassa ja sanoi:

- Nita Nuttura, työkkärin täti.
- Mömmömmöm möö, Jöö sai mökellettyä takaisin rintojen välistä.
- Sain ilmoituksen, että täällä on astuttu työkkärin varpaille, nainen jatkoi.
- Tukien väärinkäyttäjä ja työkokeilun pakoilu, Jöö osoitti hullua ämmää.
- Papereideni mukaan tuet on maksettu erehdyksessä väärälle tilille erään sivullisen virheen toimesta ja ne ovat palautettu. Työkokeilu ei ole aiheellista yritystoimintaa harjoittavalle henkilölle. Tuliko tämä selväksi, vai piirränkö sen otsaasi?
- Jö-jö-jö-jöö, Jöö jönkötti hämmästyneenä.
- Lisäksi minulla on tällainen paperi, Nita tälläsi valkoisen paperilapun Jöön silmien eteen.

Jöö otti lapun käteensä, astui askeleen verran taakse päin ja alkoi tavata sitä. Nähtävästi paperissa oli jotain huonoja uutisia, sillä ylikonstaapeli valahti ihan valkoiseksi ja alkoi änkyttää:

- Mi-mi-mi-tä tä-mä on?
- Siinä lukee selvällä suomen kielellä, että teidän tet-jakso, eli työelämään tutustuminen on jäänyt aikoinaan suorittamatta. Näin ollen poliisioikeutenne peruutetaan siihen asti, kunnes tet-jakso on hyväksyttävästi suoritettu.
- Eihän tämä voi olla totta?
- Kyllä se vaan on.
- Mi-mis-sä se suoritetaan? Jöö nikotteli.
- Valitettavasti kukaan ei halua ristikseen ikääntynyttä poliisia, joten lähetämme teidät syvälle Savon sydämeen erääseen isoon sikalaan.
- Si-ka-laan-ko?
- Vain viikko, kyllä te kestätte. Ohjeet ovat paperissa, Nita taputti Jöötä olkapäälle.

Tämän jälkeen työkkärin täti nousi Micraansa ja hurautti pois paikalta. Jöö katseli loittonevan auton perään hetken, käveli sen jälkeen Mersunsa luo ja nosti vilkun pois katolta. Tämän jälkeen hän istui mitään sanomatta autoonsa ja ajoi pois. Mersun hävittyä näkyvistä, kysyin hullulta ämmältä:

- Mitä tuossa oikein tapahtui?
- Se oli minun vanha koulukaveri Nita.
- Näytti aika paljon vanhemmalta, totesin.
- Nita jäi aikoinaan kuusi kertaa ekaluokalle. Oli kuusi vuotta vanhempi, kun aloitin koulun. Eloisa persoona.
- Miten se tuli nyt paikalle.
- Tutkimattomia ovat Nitan tiet, hullu ämmä myhäili.

Yritin saada häneltä vielä lisäselvitystä, mutta sitä ei irronnut. Nousimme myös itse autoon ja lähdimme kotimatkalle. Matkalla hullu ämmä soitti Pasille ja käski palauttaa maksukorttipäätteet normaalitilaan. Se oli ollut yksi Nitan vaatimuksista palveluksesta. Pakkasin itse ajon aikana SIPOO-lippikset ja muut tavarat takaisin varustekassiin. Tungettuani sen takapenkille, kysyin kuskiltani:

- Mitä me tuolle tehdään?
- Lahjoitetaan sipoolaisille, höhöhööö.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.