Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


30.11.2024

Korjaamoplikka

            Korjaamoplikka – kuva www.rutinoff.net / Microsoft Bing image creator

Käynnistin Rutinoffin ja annoin sen käydä tyhjäkäyntiä muutaman minuutin. Käytin sen ajan tutkaillen lähikauppojen pullatarjouksia, sillä Romu-Reiskalle piti viedä jotain särvintä kahvin kyytipojaksi, että renkaiden vaihto sujuisi entiseen malliin. Reiska oli ammattimiehenä ja pesunkestävänä amiksena hyvin tarkka saavutetuista eduista. Siinä oli moni asiakas yllättynyt, että miten auton noutaminen korjaamolta voi kestää ja kestää, kun ei ole ollut lahjuskänttyä mukana.

En löytänyt mitään tarjouspullia, joten päätin suunnata paikalliseen Lidliin, jonka paistopisteestä sai hyviä korvapuusteja. Eivät olleet hinnan kiroissa ja koko oli Reiskan hyväksymä.

Viimein totesin Rutinoffin olevan valmis tienpäälle, joten vaihde silmään ja menoksi. Olin juuri vilkku päällä vasemmalle, kääntyäkseni pois taloyhtiön parkkipaikalta, kun Rambe ajoi siihen hinausautollaan ja pysähtyi eteeni. Hinurijätti laskeutui ohjaamosta ja asteli Rutinoffin vierelle. Avasin ikkunan ja kysyin:

- Tuliko keikka?
- Joku urvelo soitti ja itki, että poliisi vei kilvet ja antoi sakot leiriytymisestä. Ihme sekopää, mutta lupasin tulla katsomaan.
- Naapuritaloyhtiön Volvo-mies. Alkoi louskuttaa leukoja eukollesi, joka iski siltä tajun kankaalle, selvitin tilannetta.
- No perkele, onhan se kotikasvatus tehonnut. Aloinkin jo pelätä, että menee pilalle hyvä eukko, kun alkoi vaahdota sähköautosta. Sanoin ensin, että sähköhella saa riittää, mutta joustaa piti, ei olisi muuten saanut enää persettä.
- Ylikonstaapeli Jöö vei kilvet ja nyt auto pitää hinauttaa sen omaan parkkiruutuun. Mitä luulet, tuleeko kalliskin hinaus?

Rambe raapi päätään hetken ja totesi:

- Laitan vakuutusyhtiölle, että asiakas hinautti autoaan omalla parkkipaikalla paikasta toiseen, niin eivät hyväksy laskua, kun ei ole tienpäältä hinattu. Ehkä tonnin, hähähää.
- Kallista, totesin.
- Hähähähää, elämä on. Ootko muuten saanut persettä? Rambe uteli.
- Ihan yhtä laihoin tuloksin kuin ennenkin.
- Kato mitä minulla on, Rambe sanoi ja kaivoi taskustaan vaatemytyn.
- Pikkuhousuja, totesin.
- Kolmet samalta keikalta, eikä tarvinnut edes pyytää, hähähähäää. Vakioasiakkaita, ovat oppineet. Vähän hävetti, kun mummokin riisui, mutta ei sitä tässä iässä passaa enää ranttu olla, hähähäää.

Rambe tunki saaliinsa naurun räkätyksen säestämänä takaisin taskuunsa ja totesi lähtevänsä työhommiin, kunhan siirrän sardiinipurkkini pois tietä tukkimasta. Heilautin kättä ja koukkasin oikean kautta hinausauton ohi.

Matkalla Lidlille mietiskelin Ramben touhuja ja ihmettelin sitä, ettei kukaan ollut nostanut häntä vastaan syytettä seksuaalisesta häirinnästä. Joskus sitä kyselinkin Rambelta, mutta hinurijätti vain myhäili ja sanoi, ettei vanha kettu kaikkia konsteja paljasta.

Lidlille päästyäni jätin Rutinoffin mahdollisimman lähelle kaupan ovea, sillä tällä kertaa ei huvittanut kävellä kauempaa. Kaupassa nappasin ostoskorin ja hetken ympärilleni katseltuani suuntasin paistopisteelle. Ilahduttavasti korvapuustit vaikuttivat olevan juuri uunista tulleita. Otin pihdit käteeni ja tartuin kiinni ensimmäisestä korvapuustista, kun takanani karjaistiin.

- Seis, tilanne seis, totaalisesti seis. Kädet irti pihdeistä ja kaksi askelta taaksepäin, aaaaarrrgh!

Karjaisu naulitsi minut sananmukaisesti paikoilleni, mutta pihdit pysyivät kädessäni. Mikä hiton piilokamera tämä nyt oli? välähti mielessäni, kun käännyin ympäri.

- Sinä? totesin hämmästyneenä, nähdessäni pilkkutaksikuski Tomppa Pomon.
- Rutinoffin kuski, hiiihaaa, hiiiihaaa, Tomppa totesi hengitys vinkuen.
- Pelottelet asiakkaita, murahdin.
- Olen asiakkaani asialla ja mitä herkullisemmalla. Asiakkaani Pietu Rievä Talonpoika Pullasuu on paljasjalkainen jakomäkeläinen ja sielunveljeni, joten tehtäväni on auttaa häntä sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.
- Oletko alkanut syömään tuntemattomia sieniä tai käyttämään jotain huumetta? kysyin.
- Nuuuh, ainoa huumeeni on Talbotin pakokaasujen lisäksi hikinauhani, josta tihkuu miehekästä testosteronia, hiiiihaaaa, hiiiihaaa.

Tomppa Pomo, tuo pitkä laiha parrakas höhlä, oli entinen naapurini vanhasta asuinpaikasta. Nykyisin tosin jakomäkeläinen, mutta ihan yhtä höhlä kuin vuosia sitten. Mies pukeutui yhä pari numeroa liian pieneen pukuun, jotta naiset voivat kuulemma ihailla hänen olemattomia rintalihaksiaan. Puvun kanssa hän piti hikinauhaa ja tennareita. Tompasta voisi suoraan käyttää luonnehdintaa, että ihan jokaisessa sylinterissä ei ollut kipinää ja valot pelkillä parkeilla.

- Aaaaarrrg, meinaatko koskea korvapuusteihin? Tomppa tapitti minua suoraan silmiin.
- Jep, Romu-Reiska vaihtaa renkaat ja pitää olla pullaa, että hommat luistaa.
- Hiiihaaa, tuttu mies. Pietu Rievä ehkä joustaa, kun kyseessä on tuttu.
- Missä tämä Pietu nyt on? kysyin.
- Istuu Talbotissa ja imitoi kahvinkeitintä jakomäkeläisellä korostuksella.
- Onko muuta keikkaa pukannut kuin Pietun kuskaaminen?
- Bäääändäääändäään diudiudiu!
- Mikä helvetti tuo oli, melkein paskoin housuihini, ihmettelin Tompan kiekaisuja.
- Testosteroni se vaan virtaa, hiiihaaa. Pitää päästellä höyryjä, ettei pää hajoa.
- Muilla tässä hajoaa pää, perhana. Siitä keikkarintamasta, onko ollut ajoja?
- Hyvästi paljon, olen näärivisioinut hunaja-ansan jakomäkeläisille.

Tomppa hymyili muikeasti ja katseli ensin ympärilleen, ennen kuin alkoi selittää. Hänen taktiikkansa oli sellainen, että Talbotti jätettiin lukitsematta paikallisen juottolan eteen lähempänä sulkemisaikaa ja takapenkille parit huurteiset.

- Ei ole tarvinnut tyhjiä istumapaikkoja sen jälkeen kuskailla, hiiiihaaaa, Tomppa vinkui.
- Mitä alkoholilainsäädäntö sanoo tuollaisesta?
- Omat saunajuomat unohtu autoon. En nosta syytettä ja kuskaan armon myönteisesti kotikoloon lepäämään, aaaagggh!
- Ja asiakkaat kiittävä, vai?
- Elleivät yrjöä, aaaaagggh!

Samassa Tomppa vilkaisi rannekelloa ja kertoi tulevan kiire. Pietun pulla-aika olisi kohta käsillä. Lapoin itse nopeasti muutaman korvapuustin isoimpaan paistopistepussiin ja toivottelin Tompalle hyvät jatkoa.

- Omiakin piisaa, en tarvitse, hiiihaaa, hiihaa, pilkkutaksikuski huikkasi takaisin.

Nappasin pullien oheen paketin kaupan Extra Dark kahvia, sillä muistin Reiskan maininneen tumman kahvin. Kiirehdin sen jälkeen nopeasti kassan kautta ulos, sillä en halunnut olla Tompan kanssa tekemisissä enää kassalla. Mies oli lievästi sanottuna ärsyttävämpi nyt mitä ennen.

Ulos tullessa näin Tompan Talbotin ja siinä istuvan ukkelin. Sitä ei ollut vaikea huomata, sillä auto oli pysäköity ihan kaupan oven eteen ja apparin ovi oli selällään. Autossa istuva mörrimöykyn näköinen tyyppi korahteli omituisesti. Epäilin ensin sairaskohtausta, mutta sitten muistin Tompan maininnan kahvinkeittimen imitoimisesta jakomäkeläisellä korostuksella. Kiersin Talbotin varmuuden vuoksi sen takapuolelta, ettei mörrimöykky saa päähänsä alkaa kaveerata. Siinä olisi ollut tasan yksi mörrimöykky liikaa tälle päivällä.

Heitin ostokset Rutinoffin apukuskin penkille ja lähdin kohti Reiskan Merkillistä Autokorjaamoa. Matka sinne ei montaa minuuttia kestänyt ja perillä parkkeerasin auton kahden ison kontin viereen. Konteissa oli isolla teksti Made in China. Reiska oli puhunut sittenkin totta kiinalaisista autoista, joita hän oli alkanut kasaamaan. Kontteja vilkuillen kävelin pajan ovelle ja sisälle.

Sisällä hallissa oli pari autoa työn alla ja niiden lisäksi iso teltta. Teltasta kuului kolinaa, joten olin lähdössä sitä kohti, kun huomasin Reiskan istuvan konttorissaan ja viittoilevan minua sinne. Muutin suuntaa ja astuin konttorin puolelle.

- Onko sinulla automaattinen kolistin tuolla teltassa, vai mikä siellä pitää mekkalaa? utelin. - Korjaamoplikka siellä touhuaa. Kiireapulainen ja yrittää ratkoa kiinalaista mysteeriä, Reiska vastasi.
- Plikka? kurtistin kulmiani.
- Rambe sen talutti tänne kerran ja käski keksiä sille jotain hommia, kun kuulemma tekee kaikki Kaunis Koskisen ja Ramben duunit.
- Ahaa, siis Heini on sinulla hommissa.
- Sama plikka.
- Siinä sinulla pullaa ja sumppia, iskin tuliaiset pöytään.

Samassa Reiska painoi korjaamon kuulutusjärjestelmän nappia ja sanoi:

- Tules plikka kahvin keittoon.

Ei mennyt kuin hetki, kun pitkä hoikka blondi Heini oli konttorissa.

- Moikka, sinuakin näkee, Heini tervehti.
- Niin sinuakin, kun et ole jatkuvasti ajohommissa.
- Rambe hävitti koppiauton, niin ajohommia on vähemmän.

Heini kertoi, että Rambe vittuuntui rullakoiden kiskomiseen loskassa ja paskassa ja möi koppiautonsa pois. Samalla tosin väheni tarve toiselle työntekijälle, mutta se ratkaistiin työllistämällä Heini sekä Ramben että Reiskan firmassa. Työkuvioiden selvittelyn lomassa Heini laittoi kahvin tippumaan, kattoi kahvimukit ja pullat pöytään.

- Se on katos autonasentajan paikka korjaamolla eikä auton ratissa. Rattia osaa kääntää jokainen, mutta vain pesunkestävä amis pärjää vaativissa korjaamo-olosuhteissa, Reiska totesi väliin.
- Tuolla teltassako työskentelet? Mitä siellä on? viittoilin korjaamon puolelle.
- Kirjotettiin alle vaitiolosopimus, ei voi kertoa, Heini puisteli päätään.
- Voi yhden kerran sitä plankettia, Reiska huokaili.
- Se oli vähän outo, Heini totesi.
- Kuinka niin? utelin.
- Uhattiin jauhaa meidät ja lähiomaiset kananrehuksi, jos kerromme tai näytämme mitään kenellekään ulkopuoliselle ennen vuodenvaihdetta, Heini selvensi.
- Pthyi, amatöörien puuhastelua tuollainen teksti. Minä olisin laittanut vaan, että hirtetään munista, Reiska totesi.
- Minutkin? Heini naurahti.
- Voi yhden kerran, kyllä jokaisella autonasentaja-amiksella on sen verran boolsseja, että sen voi niistä hirttää, Reiska kuittasi.

Kahvin juonnin lomassa Heini kertoili, että oli suunnitellut alkavansa lukea itsensä insinööriksi. Reiska kuittasi siihen suu täynnä pullaa:

- Ryhti huononee jatkuvasta istumisesta ja palkka putoaa puoleen ja kädentaidot katoaa. Amatöörimäistä puuhastelua niiden kirjojen pänttääminen. Insinöörit eivät tätä maata pyöritä, vaan me amikset.
- Eipähän tarvitse olla kourat rasvassa, Heini puolusteli.
- Pyh, se mikä autosta tarttuu kouriin, lähtee Swarfegalla. Kädettömien höpinöitä tuollaiset. - No miten päädyitte kokoamaan kiinalaisia autoja? vaihdoin puheenaihetta.
- Tehdä näppäsin aikoinaan sen verran pitkän pätkän Kiinan muuria, niin tiesivät keneltä hommat sujuu. Nenänkaivajat ovat erikseen. Niitä siinä maassa piisaa omastakin takaa, Reiska kehuskeli tekemisiään.

Reiska myhäili, että turistivirrat Kiinassa nousivat uuteen kukoistukseen sen jälkeen, kun hän aikoinaan rakensi pitkän pätkän uutta Kiinan muuria. Vanha oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä kehdannut kenellekään näyttää.

- Taitavat kiertää myös tuontitulleja sillä, että autot kasataan täällä.
- Stanssaan yli puoliin osista Made In Reiska, niin eipä jää verottajalle muuta kuin tyhjä katse, Reiska myhäili.
- Missä kasattuja autoja aletaan markkinoida?
- Kiinan pojilla on neuvottelut kesken. Näin meidän kesken voin sanoa, että Ola Koijari ei anna riisipuikkomiesten viedä häntä kuin litran mittaa.
- Ola?
- Siinä on mies paikallaan, vaikka ei ole amista käynytkään, Reiska nyökytteli.

En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut tuon uutisen kuultuani. Ola oli hehkuttanut ties miten pitkään eRutinoffin markkinoille tulemista, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Pelkäsin pahoin, että kiinalaiset saattaisivat kokea saman kohtalon, varsinkin kun autojen kasaaminen oli Romu-Reiskan Merkillisen Autokorjaamon kapeilla harteilla. Samassa mieleeni tuli kylmäävä ajatus.

- Hetkinen, eihän tuolla teltassa vain kasata uutta eRutinoffia? Eli kiinaiset olisivat ostaneet sen tuotannon bulgarialaisilta.
- Huoli pois, ei kasata, Heini ilmoitti.
- Onko varma?
- Amiksen kunniasanalla, ei kasata. Se pitää vaikka Purpo ja Orra veisivät säästöineen kaikki työt, Reiska vakuutteli.
- Hyh, kylläpä alkoikin puistattaa tuo työ-sana, puistelin päätäni.
- Sen se tekee, kun ei ole amista käynyt. Siellä ne tekijät koulitaan, Reiska virkkoi.
- Voisiko ne Rutinoffin renkaat vaihtaa nyt? kysyin.
- Plikka vaihtaa, Reiska ilmoitti.

Heini lähti kahvit hörpittyään ja Rutinoffin avaimet saatuaan renkaiden vaihtohommiin. Reiska puolestaan kertoi, että hänellä pitää laittaa Kiinaan PingPongille sähköpostia ja kertoa, että niillä on tullut osaan auton pulteista vääräkätiset kierteet.

- Se katos kun vasenkätiset tekee, niin mikään ei satu kerrasta kohdilleen. Amatöörimäistä puuhastelua, Reiska tuhahteli.
- Miten niin vasenkätiset?
- No huomaahan se sokea amis otsanahallaankin, ettei noin huonoa laatua kukaan oikeakätinen tee. Se on katos sellainen juttu, että amiksen pääsykokeissa putoaa vasenkätiset heti rivistä. Ei kuule Blitemastakaan löydy vasenkätisten jakoavainta. Siinä sulle faktaa.

Tässä kohtaa piti myöntää, etten kyllä ollut koskaan edes tullut ajatelleeksikaan, että mutterisorvi olisi vain oikeakätisille. Reiska lisäsi vielä, että yritäpä säätää jakoavainta vasemmalla kädellä, niin vituiksihan se menee koko homma tai amis, jos sinne olisi jollain kepulikonstilla vasenkätisenä päässyt.

- Eikö monimuotoisuus ole rikkaus, kuten vaikka vasen- ja oikeakätisyys.
- Voi yhden kerran, siinä ei taas mies tiedä mitä suustaan päästelee. Usko vaan viisaampaasi, kouluja käynyttä amista. Ei pidä antaa valeuutisten sekottaa päänuppia.

Samassa Heini ilmaantui ovelle ja kertoi renkaiden olevan vaihdettu. Reiska vilkaisi kelloa ja sanoi:

- Vartin tuhrasit homman parissa, jonka itse olisin tehdä näpännyt sekennissä. Ei ole hyvää tehnyt se ratin pyörittely.
- Itse et saanut edes tuota korvapuustia syötyä siinä ajassa loppuun, Heini kuittasi naurun kera.
- Köh, menepäs siitä jatkamaan hommia. Vetää ikävästi, kun seisot siinä ovenraossa, Reiska köhi.
- Heippa, Heini totesi ja häipyi korjaamohallin puolelle.

Vaihdoin vielä Reiskan kanssa muutaman sanan ja poistuin sitten toimistosta. Heini huikkasi korjaamohallin perältä, että Rutinoffin avaimet ovat hallin oven pielessä olevassa naulassa. Nappasin avaimet siitä ja toivottelin hyvää päivänjatkoa hänelle.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.