Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


20.10.2024

Virkaväkivaltaa

Ylikonstaapeli Jöö ja nimismies Iso-Jöö – kuva www.rutinoff.net / Microsoft Bing image creator

Kävelin naapuritaloyhtiön parkkipaikalta Närän perässä meidän omalle parkkipaikallemme Närän Yariksen viereen, johon Toyota-jäärä lopulta pysähtyi.

- Sattuuko? kysyin papparaiselta.
- Hmph, mikä?
- Kun sait nenillesi.
- Diesel-perseilijä ei arvannut kenen kanssa on tekemisissä, Närä puhisi.

Samaan syssyyn papparainen vaahtosi, että alkaa heti tänään rakentamaan aitaa naapuritaloyhtiön ajoväylälle. Heidän pihalleen ja parkkipaikalleen, kun ajettiin meidän parkkipaikkamme läpi.

- Ei taida olla ihan läpihuutojuttu, epäilin.

Meidän taloyhtiöllämme oli kyllä oma tontti, mutta jotenkin minulla oli sellainen epäilys, että tontilla oli rasitteena naapuritaloyhtiölle menevä tie.

- Sitä paitsi joku aita on helppo kaataa, jatkoin pohdiskelua ääneen.
- Loistava idea. Nulikka sai kerrankin päähänsä jotain järkevää, Närä innostui.
- Ai minä vai? hämmästyin.
- Ei tartte heti ylpistyä, jos kerran välähtää, Närä tuhahti.

Patistin Närää kertomaan, että minkä väläyksen hän oli saanut. Papparainen komensi minua olemaan hiljaa, että saa hioa suunnitelmansa toimivaksi, sillä olin antanut hänelle idean täysin raakileena. Käveltyään minuutteja ympyrää, Närä pysähtyi ja sanoi:

- Mukulakirveli
- Öö tuota, kirveleekö pahastikin? kysyin hölmistyneenä.
- Ja kirvelilattakoi.
- Nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä enää sanaakaan. Ei pitäisi kävellä noin paljon ympyrää, menee puhekyky, varoittelin Närää.
- Pah, etkö seuraa aikaasi ja lue lehtiä? Räkänokka taitaa viihtyä vain sarjakuvien parissa. - Luen kyllä ison kirkon sanomia, mutta nyt pitää myöntää, ettei kyllä kirvele yhtään, ehehehee.
- Pyh, moukka.

Närä valisti minua, että kyseinen kirvelilattakoi ja sen ravintona oleva mukulakirveli kasvi ovat aiheuttaneet isoa haittaa Helsingin Länsisataman tunnelihankkeelle.

- Käyn vain vähän harventamassa sitä kasvustoa ja istutan sitä tuohon ajoväylälle taloyhtiöiden rajalle.
- Ei se taida asfaltilla kovin pitkään viihtyä.
- Muutama kuorma multaa, kirvelit sinne ja iso kyltti, että rauhoitettu kirvelilattakoin elinalue. Siitä ei sen jälkeen kulje laillisesti kuin korkeintaan liito-orava, Närä intoili.
- Aika villi idea ja ei, en osallistu talkoisiin, puistelin päätäni.
- Nössö!

Vaikka en viherpipertäjä olekaan, niin epäilin Närän suunnitelman tuhoavan luontoa sen verran paljon, etten halunnut olla mukana moisessa ekoterrorissa. Sen sijaan ehdotin, että eikö parkkipaikan tuohon reunaan voisi tehdä jotain perusparannusta, kuten vaikka kaivaa se auki sähköautojen lataustolppien kaapeleita varten. Hommahan voisi jäädä kesken, vaikka rahojen loppumisen tms. syyn takia.

- Ei tule tähän taloyhtiöön sähköautojen latausta. Itse lataava Toyotan hybridi tulee olemaan voittava voimalinja pitkässä juoksussa. Kyllä jämpti on näin! Närä ilmoitti jalkaa asfalttiin polkien.
- Mitäs vätykset? hullu ämmä kailotti kurvattuaan talon kulmalta parkkipaikalle.
- Sinulla on vastike rästissä, Närä huomautti.
- Onko täällä hiiriä, kun jostain kuuluu vikinää? hullu ämmä käänteli päätään.

Hullu ämmä ei jäänyt sen enempää juttelemaan, vaan käveli Teslalleen ja istahti autoon. Hetken päästä hän peruutti ruudusta parkkipaikkaamme halkovalle ajoväylälle ja suoraan Maran Volvon eteen. Mahtidiesel pysähtyi renkaat kirskahtaen. Volvo jäi keinahtelemaan siihen malliin, että epäilin Maran tulevan sen sisällä merisairaaksi. Auton keinahtelun loputtua, Volvon ovi avautui ja ulos astui hieman hoiperrellen kävelevä mahtidieselmies. Hullu ämmä nousi myös autostaan ja karjaisi:

- Vitun sokea. Muropaketistako olet saanut ajokortin?
- Peruutit suoraan ajotielle eteeni, Mara murahti.
- Yhyy, no niin tein. Tuliko paha mieli? Menes nyt takaisin tuohon keinuhevoseesi ja häivy silmistäni, hullu ämmä ilmoitti.
- Pitihän sen arvata, ettei tuollaisella patteridildolla ajava kykene älylliseen toimintaan peruuttaessa, Mara iski takaisin.
- Nyt kun lähdet, niin kerkeät vielä, hullu ämmä heristeli nyrkkiään.
- Minne? Mara hölmistyi.
- Vaikka kauppaan ennen omia hautajaisiasi.
- Hah, tuollaisesta vanhasta kanasta tulee hyvä liemi, kun noin kotkottaa, kot, kot, kot. Kylläpäs pelottaa, hui.

Hullu ämmä ei sanonut mitään, vaan käveli Maran eteen ja tinttasi oikean koukun miehen leukapieliin. Mara näytti nousevan hieman ilmaan, ennen kuin rojahti päin Volvon konepeltiä, josta valui hitaasti asfaltille.

- Eikä tartte odotella parane pian korttia! Hullu ämmä pyörähti ympäri, käveli autolleen ja hurautti äänettömästi pois parkkipaikalta.

Kävelimme Närän kanssa katsomaan tilannetta. Kumarruin Maran puoleen ja kysyin:

- Tuliko pipi?
- Mikä se oli? Mara puisteli päätään silmät suurina.
- Kohtalo, vastasin.
- Sä-äh-kö autoilu lisää sel-vä-ästi vä-äki-valtaisuu-uutta, Mara soperteli.

Kesti muutamia minuutteja, ennen kuin mahtidieselmies oli tolpillaan ja puhe alkoi luistaa normaalisti. Mitään luita ei ollut murtunut eikä hampaita lähtenyt, joten Mara oli selvinnyt todella vähällä.

- Sähköautot pitää kieltää lailla, Mara julisti.
- Olen samaa mieltä, Närä komppasi hymyillen.
- Samoin kaikki hybridit ja bensa-autot. Pitkässä juoksussa mahtidiesel on voittava voimalähde.
- Toyota on hybrideissä edelläkävijä, Närä ilmoitti.
- Älä naurata, niissähän on kierrokset koko ajan kahdeksassa tonnissa, eli paljon melua tehottomuudesta, Mara kommentoi.

Närä vilkaisi Maraa kiukkuisena ja survaisi sen jälkeen nahkasaappaansa kannan Maran oikean jalan varpaiden päälle voimalla.

- Ai saatana, mistä hyvästä tuo tuli? Mara karjaisi ja alkoi pomppia vasemmalla jalallaan.
- Ei mistään hyvästä. Hyvästi! Närä ilmoitti ja lähti tuhahdellen kotia kohti.
- Kannattaisi ottaa vapaa-ajan tapaturmavakuutus, kun näytät olevan melkoisen onnettomuusaltis, huomautin Maralle.

Mara kiroili hetken ja ilmoitti sen jälkeen soittavansa poliisille ja tekevänsä ilmoituksen kahdesta pahoinpitelystä. Minä joutuisin todistajana jäämään paikalle antamaan lausuntoni. Vänkäsin vastaan, sillä en todellakaan ollut millään juttele poliisille -tuulella.

- Tulee kuulemma parissa minuutissa, Mara riemuitsi puhelintaan heilutellen.
- Ettei nyt vaan sattuisi mitään, varoittelin.
- Niin mitä?
- Jaa´ah, elämä on täynnä yllätyksiä.

Samassa parkkipaikalle kääntyi ylikonstaapeli Jöön vanha diesel Mersu sinivilkku katolla loimottaen.

- Haa, mahtidiesel. Vihdoinkin joku järkevä tulee paikalle, Mara riemuitsi.
- Minä en muotoilisi sitä ihan noin, kerroin mielipiteeni.
- Mielipiteesi ei kiinnosta, Mara ilmoitti.

Pullero pallero ylikonstaapeli Jöö lyllersi luoksemme ja sanoi:

- Kröhöm, sain ilmoituksen kahdesta pahoinpitelystä. Kumpi teistä löi ensin?
- Ei kumpikaan, vastasin.
- Aha, jaa itse taparikollinen on jälleen kerran rikospaikalla. Lähtikö mopo käsistä vai mikä on syy silmittömään väkivaltaan?
- Olen todistajana, huomautin.
- Kyllä, hän näki kaiken, Mara komppasi.
- Aha, no kirjataanpa ylös. Todistaja näki kaiken, piste. Asia on tällä selvä, Jöö ilmoitti ja kääntyi ympäri.
- Hei, hei, hei, minä tein sen ilmoituksen ja tuo todistaa, Mara kiirehti poispäin kävelevän Jöön rinnalle.

Jöö ei noteerannut vierellä kävelevää Maraa, vaan sanoi lähettävänsä paperit joko postissa tai sähköpostissa, riippuen siitä oliko pörssisähkö halpaa vai kallista suhteessa postimerkin hintaan. Mara ei luovuttanut, vaan tarttui kiinni Jöön olkapäästä ja sanoi:

- Pysähdy, minulla on asiaa!

Jöö pysähtyi kuin seinään, kääntyi ympäri ja kysyi Volvoa osoittaen?

- Onko tuo sinun auto?
- On, mutta miten se tähän liittyy?
- Takapenkille mars, Jöö avasi Mersunsa takaoven.

Mara istui vastentahtoisesti takapenkille ja jöö sulki oven. Tämän jälkeen Jöö istahti kuljettajan paikalle ja autossa alettiin pitämään neuvottelua. Tämän jälkeen Jöö näytti kirjoittavan Maralle sakon ja lopulta mahtidieselmies päästettiin ulos.

- Voi vitun, vittu, sain 10 % sakon bruttotuloista. Tämä ei voi olla totta. Olen itse kahden väkivaltarikoksen uhri.
- Mistä se sakko tuli?
- Virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta, kiinni käymisestä, auton väärin pysäköinnistä, suun soittamisesta ja epäilyttävästä asenteesta.
- Aikamoinen rikoshistoria noin lyhyeltä ajalta, puistelin päätäni.
- Vittuiletko?
- Jep.
- Asiaan palataan vielä. Otan yhteyttä välittömästi tuon äskeisen poliisin esimieheen, Mara vaahtosi.
- Siinä tapauksessa tarvitset onnea vielä enemmän.
- Miten niin?
- Villi veikkaus, hymähdin.

Vilkaisin rannekelloa ja totesin, että taidan nauttia pikaisen lounaan ennen kuin lähden Romu-Reiskan luokse renkaiden vaihtoon. Heilautin Maralle kättä ja toivotin vähemmän rikkeetöntä loppupäivää. En saanut vastaus, mutta enpä sitä oikeastaan odottanutkaan.

Kotiin päästyäni laitoin maittavan valmisaterian mikroon ja tein pari voileipää sen kyytipojaksi. Ruokailun jälkeen alkoi hieman ramaista, joten istahdin hetkeksi sohvalle, ajatuksena lepuuttaa silmiä vartin viiva puoli tuntia. Puhelin kuitenkin kilahti viestin saapumisen merkiksi. Se oli Närältä ja siinä luki: Kaki pellet on pihalla. Tule pakalle.

Viesti oli hieman kryptinen ja piti hetken miettiä mitä siinä sanotaan. Pellet voisivat olla esimerkiksi kuutamolla ja Närä pyysi sen vuoksi pelaamaan korttia, oli yksi vaihtoehto. Se ei kyllä kuulostanut kovin loogiselta, joten ehkä kaikki sirkuksen pellet olivat meidän pihallamme ja minun pitäisi mennä katsomaan niitä. Närä ja sirkus eivät kyllä sopineet yhteen, joten ehkä pellet olivat synonyymi jollekin muulle. Pähkäilyni ratkesi sillä, kun kävin kurkkaamassa ikkunasta meidän parkkipaikkamme suuntaan. Siellä oli Närä, Mara, Jöö ja joku laiha ukkeli.

- Ja taas mentiin, mutisin itsekseni pukiessani ulkovaatteita päälleni.

Pihalle päästyäni totesin laihan ukkelin olevan valitettavasti vanha tuttu. Kyseessä oli metri viisikymmentä senttinen nimismies Iso-Jöö, joka oli ylikonstaapeli Jöön serkku äidin puolelta. Mies oli tasan yhtä pitkä kuin ylikonstaapeli, mutta todella laiha kuikelo ja täysin kalju.

- Mitä kuulapää? huikkasin nimismiehelle.

En ollut ollenkaan ilahtunut miehen näkemisestä, sillä hän oli aikoinaan passittanut minut autokouluun ja polttanut ajokorttini.

- Olen täällä selvittelemässä vakavaa rikosepäilyä, nimismies totesi ja narskutteli vittumaiseen tyyliinsä hampaitaan.
- Kiristääkö työ hermoja? kysyin.
- Ei, vaan taparikollisuus.

Samassa nimismies kääntyi niin, että taskuista kuului pientä kolinaa.

- Yhä kiviä taskuissa? tiedustelin.
- Kiviä? Närä hämmästyi.
- Jep, herra nimismies pitää kiviä taskuissaan, ettei tuuli vie.
- Mitä kiviä? Närä uteli.

Nimismies narisi kuivahkolla äänellään, etteivät hänen kivensä periaatteessa kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Pienen patistelun jälkeen hän kertoi, että toisessa taskussa on vanhoja kiuaskiviä ja toisessa nykyaikaisempia keraamisia kiuaskiviä.

- Käytit ennen luonnonkiviä, huomautin.
- Kierrätän nykyisin vanhat kiuaskivet kiukaasta taskujen kautta takaisin luontoon.
- Onko tämä ihan tosissaan joidenkin kivimiesten tai kivettyneiden ituhippien kokoontuminen? Mara ärähti.

Nimismies Iso-Jöö kääntyi kolinan saattelemana ympäri, tuijotti hetken päätä pitempää Maraa ja virkkoi:

- Ajokortti ja tuon kilvettömän Volvon rekisteriote, kitoooooos!
- Kilvettömän? Mara hämmästyi.

Nimismies käännähti ylikonstaapelin puoleen ja narisi:

- Kuulitteko ylikonstaapeli, käsky tuli ylempää, joten toimikaa!
- Kyllä herra nimismies, Jöö pokkuroi ja kaivoi Mersun takaluukusta sorkkaraudan.
- Mu-mutta sehän on leimassa, Mara änkytti.
- Vaan ei ajokuntoinen. Takavalo näyttää olevan hajalla, nimismies narisi ja keinahteli saappaidensa kantojen varassa.

Ylikonstaapeli käveli Volvon takapään kohdalle ja kolautti takavalon kappaleiksi. Tämän jälkeen autosta lähti molemmat kilvet. Heitettyään kilvet Mersunsa takaluukkuun, Jöö tuli seisomaan Iso-Jöön viereen.

- Voi vitun älli ja tälli, Mara manasi.
- Mikäli tämä kommentti tarkoitti meitä, niin annan vielä tilaisuuden perua sen, nimismies narisi.
- En peru, Mara nosti uhmakkaasti nokkaansa.
- Hivauta sitä, nimismies kääntyi ylikonstaapelin puoleen.
- Hivauta? Sehän on virkaväkivaltaa, Maran silmät lävähtivät selälleen.
- Anna palaa, nimismies sanoi ja peitti silmät kädellään.

Jöö astui Maran viereen ja hivautti tätä pampulla polvitaipeeseen niin, että mahtidieselmies putosi asfaltille.

- Riittää! En voi sietää silmitöntä väkivaltaa, nimismies narisi.
- Ensin käsketään ja sitten kielletään, Jöö purnasi pamppu kädessään.
- Esimies sanoo: Hyppää! Mitä ylikonstaapeli tekee? Nimismies sanoi katse tiukasti alaisessaan.
- Hyppää.
- Hyvä. Anna tuolle sakot laittomasta leiriytymisestä ja ajokelvottomalla autolla autoilemista ja hajota tämä väkijoukko, nimismies ohjeisti ylikonstaapelia.

Maraa kutsui taas Mersun takapenkki, josta mies palasi entistä yrmeämpänä sakkolappu kourassaan.

- Vitun vittu, vielä pitää hinausautokin tilata siirtämään Volvo omaan parkkiin, Mara manaili.
- Rambella on hinausauto, sanoin ja ojensin Maralle Rambe Nokivasaran käyntikortin.
- Tämä ei kyllä jää tähän. Valitan vaikka poliisiylijohtajalle asti, Mara puhisi.
- Teoriassa se voisi olla hyvä idea, mutta ehkä sinun tuurillasi se ei kannata, varoittelin.
- Valitan silti. Pitäähän tässä maassa olla joku järjestys.
- Se järjestys lähti äsken täältä vanhalla Mersulla.

Nimismies oli tullut paikalle ylikonstaapelin kyydillä, joten herrat poistuivat yhtä aikaa. Mara alkoi soitella hinausautoa, Närä poistui kotiinsa ja minä kävelin Rutinoffin luo, ajatuksena lähteä vaihdattamaan talvirenkaat alle.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.