Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


13.10.2024

Persemainos

                 Persemainos – kuva www.rutinoff.net / Microsoft Bing image creator

Kylläpä aika kului nopsaan, totesin mielessäni, katsellessani keittiössä olevaa seinäkalenteria. Syksy oli jälleen kerran käsillä ja aika suunnitella talvirenkaiden vaihtoa Rutinoffiin. Reiska pääsisi taas töihin, sillä itse en enää moiseen hommaan alkaisi taipua. Minkä voi teettää toisilla, niin teetä se, oli yksi motoistani. Tiedä vaikka saisin selkääni noidannuolen tai jotain muuta ihan yhtä ikävää, jos alkaisin venyttää omaa kroppaani äärirajoille.

Talvirenkaista tuli mieleeni eRutinoff ja Ola Koijari, joka oli pitkin kesää lupaillut auton tulevan markkinoille alle kolmenkympin hintaan. Vaan eipä tullut, sillä tehtaan tilausjonossa ei ollut jälleenmyyjien tilausten lisäksi kuin minun tilaukseni. Ihme Volkkarikeskeistä sakkia nuo sähköautoilijat, puhisin itsekseni. Tosin, eipä minun tarvitse sitten miettiä, että mikähän sen oman Volkkarin ID numero on, kun Rutinoff on vain eRutinoff, ei muuta. Se tehtäisiin myös samalla muotilla kuin nykyinen käytössäni oleva Rutinoff, jotta siirtyminen sähköautoon olisi mahdollisimman helppoa. Myös tehot ovat kasvaneet vain vähän, jotta tuntuma ei poikkea liikaa bensaversiosta.

- No perhana, soitanpa saman tien Romu-Reiskalle, ilmoitin kalenterilleni ja otin luurin kouraan.

Puhelin hälytti pitkän tovin, ennen kuin tuttu ääni vastasi.

- Häh?
- Mikä häh siellä on? esitin vastakysymyksen.
- Kiirettä pukkaa. Ei kerkeä edes kissaa sanoa. Pitää sanoa, että mokomakin pitkähäntäluikuri, Reiska virkkoi.
- Milloin olisi aikaa vaihtaa talvirenkaat alle Rutinoffiin?
- Milloin vain. Tuollaisen homman tehdä näppään kahden silmänräpäyksen välissä.
- Oliko jotain isompaa hommaa nyt menossa?
- Kasaan kiinalaisia sähköautoja. Tuontitullit nääs. Toivat rekoilla romut pihaan ja käskivät kasata niistä autoja myyntiin.
- Siis helppo nakki.

Reiska kakisteli ja myönsi lopuksi, että ei ole tämä urakka nyt alkanut kovin lupaavasti. Samaan hengenvetoon hän tosin lisäsi, että kunhan saa pari pannullista erittäin tummaa kahvia, niin homma alkaa luistamaan vatsan kanssa yhtä huilakasti.

- Mikä siinä tökkii? utelin.
- Tämä kasaamisohje on eri kiinaksi mitä ymmärrän.
- Eri kiinaksi?
- Niin, tämä on mandariinikiinaksi ja osaan vain appelsiinikiinaa, Reiska selitti.
- Osaat siis mitä?
- Toisenlaista kiinaa, Reiska puhisi.
- Tuonko auton tänään?
- Sopii, mutta en kerkeä jutulle, ellet sitten tuo pullaa.
- Tuon, lupasin.

Se homma ratkesi taas kuten ennenkin, eli kivuttomasti. Reiska oli jutuistaan huolimatta luottokaveri, kun kyse oli renkaiden vaihdosta. Ihan kaikissa remonteissa en häneen luottanut sata prosenttisesti, sillä Reiskan ratkaisut olivat toisinaan aika erikoisia. Samassa ovikello soi siihen malliin, että pelkäsin jonkun tulevan väkisin sisään. Ryntäsin ovelle, mutta ovisilmä näytti pelkkää pimeää. Huusin oven läpi:

- Kuka siellä?
- Vitun Mikki Hiiri, avaa ovi, hullu ämmä karjui.
- Joo, joo, vastasin ja avasin oven.
- Mikä kesti? naapurini Floora Hellä alias hullu ämmä tivasi.
- Mitä asiaa?

Yllätyksekseni naapurini marssi suoraan sisälle ja olohuoneeseen. Seurasin perässä ja mietin, että mikähän lääke oli nyt jäänyt ottamatta?

- Onko jotain hätänä? kysyin.
- Voi perseensuti, etten paremmin sano, hullu ämmä meuhkasi.
- Niin?

Samassa hullu ämmä meni kontalleen sohvalleni ja pyllisti minulle mustissa nahkahousuissaan.

- Katso nyt tarkkaan tätä persettä, hän läpsäytti kädellä toista kankkuaan.
- Joo, mutta en mielelläni.
- No vittu, nyt katsot tai sitten itket ja katsot.
- Joo, joo, katsotaan nyt sitten.

Jouduin tuijottamaan persettä arviolta pari minuuttia, ennen kuin sain luvan lepuuttaa silmiäni. Hullu ämmä könysi ylös ja iski käteeni tulosteen, johon oli printattu kuva hullun ämmän hanurista.

- Onko tämä muka harhaanjohtavaa mainontaa, mitä häh? hullu ämmä osoitteli paperia.
- Mitähän tässä mainostetaan? raavin päätäni.
- No vittu hyviä kyytejä tietenkin. Että ihmisen pitää olla tyhmä ja yksinkertainen yhtä aikaa.
- Tietääkseni en ole kumpaakaan, purnasin vastaan.
- Vittu kuurokin vielä.
- Oletko alkanut huoraamaan ja joku asiakas saikin huonot kyydit? kysyin silläkin varjolla, että kohta tulisi pataan.
- Taksikuskit eivät huoraa. Jos väität muuta, niin nitistän sinut kuin itikan.

Kuin tehostaakseen sanomaansa, hullu ämmä hieroi jalassaan olevaa Reino-tossua olohuoneen mattoani vasten.

- No mistä sitten tuulee?
- Joku vitun virkaitikka alkoi inistä, etten saa mainostaa omassa taksissani hyviä kyytejä omalla kuvallani. Saatanan kaappihomo.
- Miten tämä mainostaminen tapahtui?
- Takaikkunalla.

Hullu ämmä selitti, että erottuakseen kaiken maailman junttipettereistä hän päätti pistää mainonnassa uuden vaihteen silmään ja itsensä peliin. Hän oli painattanut omasta takapuolestaan takalasitarran teksteineen ja liimannut sen Teslansa takaikkunalle.

- Se oli koko takaikkunan kokoinen, hullu ämmä levitteli käsiään havainnollistaakseen isoja mittasuhteita.
- Näkyi varmaan kauas se persemainos, totesin naurua pidätellen.
- Jos myisin itseäni, niin mainos olisi ollut ok, taksissa ei, hullu ämmä puhisi.
- Ehkä se ei kuvannut myymääsi palvelua kovin hyvin.
- Miten niin hyvin? Teslassa on vitun hyvät kyydit ja minä ajan sitä, joten miten muka minun perseeni ei kuvaisi sitä hyvin?
- Olisit vielä laittanut piirakan kuvan siihen viereen ja tekstin, että vitun hyvät kyydit, ehehehee.
- Naama umpeen, tai et kohta tunnista itseäsi peilistä! Tämä on pieni pilisen virkamiehen mielivaltaa.

Hullu ämmä oli saanut perustelun, että mainonnan pitää olla tarkasti myydyn palvelun mukainen. Sillä ei saa saattaa kuluttajaa harhaan.

- Lisäksi se aiheutti kuulemma pahaa mieltä kameleista seniileihin kaappihinkkareihin, vittu!
- Oliko se kirjoitettu juuri noin? epäilin kuulemaani.
- Ihan sanatarkasti en muista, sillä kusin sen päätöksen päälle ja vedin vessanpytystä alas, hullu ämmä puhisi.
- No valititko siitä?
- Lähetin niille paketin kortsuja ja toiveen, etteivät lisäänny.
- Siis teit mitä?
- Vittu, jotenkinhan ne nilkit on saatava kuolemaan sukupuuttoon, hullu ämmä raivosi.

Hullu ämmä meuhkasi, että aivottomat virkamiesnilkit pilaavat rehellisen yksityisyrittäjän elämän pelkästään vittuilun halusta.

- Siellä ne raapivat karvaisia perseitään ja haistelevat sormiaan, nilkit!
- Mitä jos laittaisit vain pelkän tekstin sinne takaikkunalle? ehdotin.
- Puolusteletko jotenkin niitä valkokaulusnilkkejä? Mitä, häh? hullu ämmä tivasi.
- En, mutta kannattaako vaikeuksiin hankkiutua ehdoin tahdoin?
- Minä sinulle vaikeudet kohta näytän!
- En halua nähdä, puistelin päätäni.

Aikansa puhkuttuaan ja puhistuaan hullu ämmä rauhoittui hieman ja ilmoitti, että hän oli saanut yllättäen kirjeen virkavallan edustajalta. Ei niin yllättäen allekirjoitus oli ollut ylikonstaapeli Jöön.

- Sakko varmaan, heitin väliin.
- Pitää osallistua työkokeiluun.

Kävi ilmi, että jotain vastaavia kirjeitä oli tullut joltain muultakin instanssilta, mutta ne olivat menneet avaamattomina paperinkeräykseen.

- Mikä työkokeilu, sinähän olet taksiyrittäjä? hämmästelin kuulemaani.
- No vittu, ihan vähän vain nostin työttömyyskorvausta, hullu ämmä myönsi.
- Ja ajoit taksia yrittäjänä.

Hullu ämmä kertoi, että ylikonstaapeli Jöön kirjeen mukaan hän on pitkäaikaistyötön ja sen takia hänen on mentävä työkokeiluun. Jöön kirjeestä oli käynyt ilmi, että poliisin liikenteenvalvonta on nykyisin niin huonossa jamassa, että kaikki ajokortilliset työkokeiluun päätyvät joutuvat valvomaan kansakunnan pahinta syöpää, eli liikenteessä rötösteleviä. Tämä tietysti sakon ja erinäisten sanktioiden uhalla, eli koppi kutsuu, jos ei osallistu työkokeiluun.

- Milloin tämä työkokeilu pitää suorittaa?
- Silloin kun sitä vähiten odotan.
- Häh?
- Tulee kuulemma yllätyksenä, niin pakoilun mahdollisuus on pienempi.

Tämä työharjoittelu tai mikä työkokeilu se nyt sitten olikaan, ei tullut minulle yllätyksenä. Olin ollut jokin aika takaperin itse vastaavanlaisen mielivallan kohteena. Sisäasiainministeriössä täytyi tosiaan olla rahat loppu, kun kaikki työtä vieroksuvat raahataan väkisin työn ääreen. Näin juuri videopätkän, jossa nuori nainen selitti vakavalla naamalla, että miten työhön joutuminen pakolla saa häneltä katoamaan kyvyn kävellä ja se aiheuttaa myös väliaikaista sokeutumista. Tuollaisia ihmiskohtaloita sitten istutetaan poliisiautoihin valvomaan muita kansalaisia. Kerroin tästä videosta hullulle ämmälle, joka innostui heti.

- Perkele, Rambe saa tehdä minulle valkoisen kepin ja lainata jostain koiran.
- Tuo ei taida kyllä mennä Jööltä läpi, kun tuntee sinut ennestään, epäilin.
- Vittu, puristan sitä kulkusista niin kovaa, että selitys menee läpi tai lähtee taju.
- Onnea valitsemallanne tiellä, toivotin.
- Paskat tässä onnesta ole kyse, vaan puristusvoimasta, hullu ämmä puristi kätensä nyrkkiin.

Tämän sanottuaan naapurini pyörähti ympäri ja marssi sanaakaan sanomatta ulos asunnostani. Se siitä häiriöstä sitten, ajattelin mielessäni ja kävin sulkemassa auki jääneen oven.

Tämän jälkeen istahdin sohvalle, avasin television ja ajattelin katsoa maksukanavalta seuraamaani auto-ohjelmaa. Olin juuri painamassa Play-nappulaa, kun ulkoa alkoi kuulua epämääräistä auton moottorin kierrättämistä. Ensimmäinen ajatus oli, että Närä poltti karstoja Yariksestaan, mutta käyntiääni ei kuulostanut pieneltä bensakoneelta. Lisäksi ääni kuulosti tulevan hieman etempää, kuin ihan ikkunani alla olevalta parkkipaikalta. Seuraava ajatus oli, että Koikkalan Jarno oli päässyt viimein tyttöystävänsä Mercedeksen Mersun puikkoihin ja polki sitä kuin tulpatonta mopoa. Hetken moottorin rääkkäämistä kuunneltuani nousin sohvalta ja kävelin katsomaan keittiön ikkunasta. Siitä näki hyvin naapuritaloyhtiön parkkipaikalle, josta epäilin äänen tulevan.

- No voi helvetti, parahdin huomattuani parkkipaikalta nousevan mustan pakokaasupilven.

Käry näytti tosiaankin tulevan Jarnon parkkiruudusta. Olin siis ollut oikeassa arvailujeni suhteen. Tuollainen oli kyllä uskomattoman huonoa käyttäytymistä Jarnolta, joka oli yleensä ylivarovainen kaikessa tekemisissään. Kipitin eteiseen, tempaisin takia päälle ja kengät jalkaan ja lähdin ulos selvittämään asiaa. Rapun edessä törmäsin Oskari Närään, joka kiirehti samaan suuntaan.

- Onko Alepassa lenkkimakkara -50 % alennuksessa vai miksi moinen kiire? tiedustelin papparaiselta.
- Hmph, sain juuri valituksen ilmastorikoksesta. Asiaan on puututtava mitä pikimmiten, Närä puhisi ja kiristi tahtia.
- Naapuritaloyhtiön parkkipaikalta nousee mustaa savua, totesin.
- Ei nouse pitkään, Närä murahti.

Painelin Toyota-jäärän perässä meidän parkkipaikkamme läpi naapuritaloyhtiön parkkipaikalle, jossa näkyvyys oli jo tosi huono. Köhien lähestyimme savun lähdettä.

- Se ei ollutkaan Jarnon parkkipaikka, köh, totesin ääneen.
- Joku Volvon raato, köh, köh, Närä köhi.

Jarnon parkkiruudun viereisessä ruudussa oli käynnissä Volvo S80, joka kärytti aivan tolkuttomasti. Närä käveli suoraan kuskin oven viereen, koputti ikkunaan ja karjui:

- Sammuta se jäteöljynvatkain heti paikalla, tai teen ilmoituksen ympäristörikoksesta.

Dieselin kalkatus ja musta savu sai aikaan sen, ettei kuski huomannut heti meitä. Auton rääkkäämisen ohella kyseinen tyyppi näytti keskittäneen huomionsa älypuhelimen räpläämiseen, mikä nyt oli tänä päivänä ihan normaalia toimintaa ikäluokasta riippumatta. Närä koputti entistä napakammin sivuikkunaan ja vihdoin kuski huomasi meidät. Volvon moottorin kierrokset laskivat ja sivuikkuna laskeutui alas.

- En ota kyytiläisiä, kävelkää, mies murahti Volvo-lippiksensä alta.

Samassa sähköikkuna alkoi surista ja lasi nousi takaisin ylös. Närä katseli sitä kuin hypnotisoituna. Toyota-papparaisen prosessori nähtävästi tikitti hitaammin mitä Volvon sähköikkuna nousi, sillä kesti tovin ennen kuin Närä jatkoi lasiin koputtelemista.

- No mitä nyt? Ettekö te ituhipit ole ennen mahtidieseliä nähneet? Volvo-kuski ärähti ja kiskoi merkkilippistään syvemmälle päähän.
- Pilaat hengitysilmaa tuolla jäteöljynvatkaimellasi! Närä kivahti.
- Jahas, oletkos joku patteriautoilija, joka alkaa heti hyperventiloida, kun mahtidiesel pöläyttää tienoon täyteen voimasavua? Ja kukas sinä olet mitään kyselemään?

- Olen Oskari Närä, viereisen taloyhtiön puheenjohtaja. Teen tällaisesta toiminnasta valituksen teidän taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle.
- Mara Lärspevä, tämän taloyhtiön hallituksen uusi puheenjohtaja. Valitus vastaanotettu ja hylätty saman tien.

Mara nousi Volvostaan ja kätteli meidät molemmat. Samalla hän kertoi, miten äsken parkkipaikalle oli yrittänyt ajaa yksi Tesla, mutta koska hän oli aloittanut heti häätötoimenpiteen mahtidieselillään, niin uhkaavasta tilanteesta oli selvitty pelkällä säikähdyksellä.

- Miten niin uhkaava tilanne? ihmettelin.
- Olen Facebookin Mahtava Mahtidiesel -ryhmän operaattori ja vastustan henkeen ja vereen autoiluun liittyviä idiotismeja, kuten sähköautoilua.

Mara mesosi, että kohta ei pullat paistu eläkeläismammojen sähköuuneissa, kun sähköautoporvarit ryöstävät kaiken sähkön uusiin ja kalliisiin sähköautoihin.

- Hetkonen, sen Facebook-ryhmän ylläpitäjähän on Pekka, kommentoin väliin, sillä olin seurannut kyseistä hupiryhmää jo tovin aikaa.
- Kyllä, minut tunnetaan paremmin pelkkänä Pekkana. Koko ryhmän kantava voima käyttää nimimerkkiä Pekka, sillä Pekoissa on voimaa. Tulemme estämään sähköautoilun valtaannousun Suomessa, niin totta kun nimeni on Pekka!

- Nimesi on Mara, mokomakin ihmesilli, Närä murahti.
- Närä, se on imbesilli, huomautin papparaiselle.
- Pah, silli tuo on, Närä tuhahti ja kääntyi kantapäiltään.
- Näkemiin, toivotin Maralle ja lähdin papparaisen perään.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.