Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


23.3.2024

Sähköautokuplan puhkeaminen

              Sähköautokupla – kuva www.rutinoff.net / Microsoft Bing image creator

Saimme rupatella kahvin ja kakun kera varmaan puolisen tuntia, ennen kuin armoitettu Sumuvalo-lehden päätoimittaja Kaaleppi Kardaani suvaitsi saapua paikalle vanhalla diesel Mersullaan. Ola kävi avaamassa isot lasiovet, jotta herra päätoimittaja sai autonsa sisätiloihin. Herkko kiikutti nopeasti paikalle punaisen maton. Kaaleppi avasi Mersunsa oven, vilkaisi auton vierellä olevaa mattoa ja kysyi:

- Mikä tuo punainen rätti on?
- Se on jouluaiheinen eteismatto, Herkko vastasi.
- Siinä on tontun kuva, Kaaleppi puhisi.
- Ei saatu nopeasti herra päätoimittajan kuvaa siihen, niin ajateltiin että tonttu kuin tonttu riittää, huikkasin väliin.
- Kröhöm, vai niin. Näyttää olevan lehden lukijakin paikalla, Kaaleppi röhisi.

Herra päätoimittaja potkaisi hieman tuohtuneen oloisena tonttumaton Mersunsa alle ja murahti:

- Meni ihan pikkuisen vittuilun puolelle tuo matto.
- Miten niin? hämmästelin.
- Sen piti olla kolme metriä pitkä punainen matto, Herkko kertoi.
- Eikö tuota voi kävellä niin pitkään edestakaisin, että tulee kolme metriä täyteen? ehdotin pokkana.
- Henkilökohtainen ammattiylpeyteni ei salli sellaista, Kaaleppi ärisi.

Päätoimittaja käveli suoraan berliininmunkkien luo ja iski niihin kiinni kuin sika limppuun. Vetäistyään pari munkkia naamaansa ja röyhtäistyään kuuluvasti, Kaaleppi sanoi:

- Ilmoitan jo etukäteen, että kaikki sähköautoilu on paskaa. Ne eivät tule menestymään Suomen ilmastossa.
- Ilmankos sen uusimman Sumuvalo-lehden autovertailun otsikko oli ”Vertailussa Mersu, voittajan valinta ja joku pieni Volvo”, totesin.
- Se oli täysin lehtemme linjan mukainen otsikko. Lehden lukijakuntaa ei tule johtaa harhaan edes otsikkotasolla, Kaaleppi röhisi.
- Olisihan siihen voinut laittaa vaikka sen Volvon mallin, eli EX30, kritisoin nimeämistä.
- Jos ei autoon voi laittaa Mersun tapaan kunnon mittaristoa, niin ei sen mallikaan tarvitse näkyä otsikossa.

Utelin Kardaanilta, että mistä hän meinaa kirjoittaa sitten, kun polttomoottoriautoja ei enää myydä.

- Mersu ilmoitti juuri jatkavansa polttomoottoreiden kehittämistä ja sitä paitsi sähköautokupla puhkesi jo, poks, Kaaleppi sanoi.
- Väliaikainen notkahdus, ilmoitin.
- Ei, vaan se puhkesi. Minulla on siitä video ja se tulee Sumuvalon verkkoversioon ihan näinä päivinä.
- Miten siitä voi muka joku video olla? epäilin.

Kaaleppi kaivoi taskustaan kännykän ja hetken sitä hypisteltyään käänsi näytön meitä muita kohti. Videolla näkyi joku ihmeellinen autoviritelmä, jolla ensin ajettiin ja lopuksi joku kävi tökkäämässä sen kylkeen puukolla sillä seurauksella, että auton kori luhistui kasaan.

- Häh, mikä tuo oikein oli? hämmästelin näkemääni.
- Siinä näkyi konkreettisesti, miten sähköautokupla puhkesi, Kaaleppi nyökytteli päätään.
- Miten tuo kammottava viritelmä liittyy sähköautoihin? penäsin.
- Se oli sähköautokupla, joka puhkesi, Kaaleppi toisti.

Lopulta herra päätoimittaja selitti, että kyseessä oli kuplan alusta, johon oli vaihdettu sähköauton tekniikka. Koska alustasta oli tullut akuston vuoksi kovin painava, oli päälle valmistettu puhallettava matkustamo-osa. Video oli tehty havainnollistamaan, miten herkkä sähköautokupla oli puhkeamaan pienemmästäkin syystä. Tässä tapauksessa pieni taskuveitsi riitti sen puhkaisemiseen.

- Voit kuule iskeä, vaikka kirveellä tuota Mersuani, niin ei muoto muutu, Kaaleppi vakuutteli autoaan osoitellen.
- Eikö sinun kuuluisi olla autoilun puolueeton sanansaattaja, tivasin päätoimittajalta.
- Minähän olen. En yhtään puolustele sähköautoilun ongelmia. Kaikki painetaan sellaisenaan lehteen.
- Entä polttomoottoriautojen kuolonkorinat?
- En kuule sellaista. Kuulen vain dieselin tasaisen raksutuksen ja se jos joku on mannaa korville.
- Tulit kuitenkin tekemään juttua uudesta eRutinoffista, sanoin.
- Kröhöm, Ola mainostaa tuomiaan mahtidieseleitä Sumuvalossa. Sen takia tulin. Raha puhuu.

Ola myönsi, että tilanne oli sellainen, että rahan sai vielä paremmin mahtidieseleistä kuin sähköautoista. Sähköautojen kohdalla hinta heitteli niin nopeasti, että myyntipuheen alussa ei voinut tietää mikä auton arvo oli saman puheen lopussa, vaikka yrittäisi olla kuinka nopea puheissaan.

- Ollaan lanseerattu Olan kanssa lyhyt ja ytimekäs myyntipuhe sähköautojen ostajille, Herkko kertoi.
- Ja millainenhan se on? tiedustelin.
- Osta!
- Niin, siis osta-myyntipuhe. Millainen se on?
- Osta! Vain yksi sana, ei muuta, Herkko selvensi.
- Minulla on ihan yhtä lyhyt vasta-argumentti, mikäli myyntikohde ei kiinnosta, vastasin.
- Ja mikähän se on? Herkko uteli.
- En!
- Ei sitten tullut kauppoja, Herkko myönsi ja virnisti perään.

Saatuaan suunsa tyhjäksi jo ties kuinka monennesta berliininmunkista, Kaaleppi Kardaani alkoi purnata, että mikä se tällainen uuden automallin lanseeraustilaisuus oli, jossa kyseistä autoa ei ollut näytillä.

- Tällätkää nyt tähän kouraa edes joku prosyyri siitä autosta, Kaaleppi vaati myyjiltä.
- Ei ole, Herkko puisteli päätään.
- Ei niin, Ola komppasi.
- No johan nyt on loppuun ajettu takapyörän laakeri, ettei edes prosyyria ole, Kaaleppi manaili.
- Kehitystyö tehdään täysin salassa, eikä mitään materiaalia julkaista ennen kuin auto on tontilla, Ola selitti.
- Taitaa lehmätkin lentää ennen sitä, kröhöhöhöö, armoitettu päätoimittaja röhisi.
- Ja tuo sinun Mersusi kadota ruostepölynä ilmaan, jatkoin.
- Suhtaudun kriittisesti tällaiseen vihamieliseen lukijapalautteeseen, Kaaleppi tuijotti minua vihaisena.

Olihan päätoimittaja Kardaani aivan oikeassa siinä, että johan tätä eRutinoffin tulemista oli odotettu jo vuosia. Ei ollut näemmä helppo homma. Vasta lukemani uutisen mukaan Rutinoffin tehdas ei ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia tuoda sähköautoa markkinoille. Jopa iso omenalogolla varustettu valmistaja kuoppasi oman sähköautoprojektinsa. Muistelisin lukeneeni sen suuntaisia uutisia. Harmittavasti vain Citroënin ë-C3 kerkesi ensin markkinoille. Nähtävästi myös Rellu 5 sähköauto olisi myynnissä ennen eRutinoffia.

- On meillä sentään jotain uutisia, Ola ilmoitti kahvikuppia kilistellen.
- Keskitytte mahtidieseleihin ja jätätte nikkoautot pojankoltiaisille, Kaaleppi ehdotti.
- Ei, vaan meillä on uusi yhteistyökumppani, jolta saadaan viimeisintä tekniikkaa eRutinoffiin, Herkko ilmoitti.
- Lamborghini, Bentley, Maserati, Porsche? ehdottelin toivorikkaana.
- Höh, nuo ovat vanhan liiton valmistajia. Se ei Rutinoffin tehdasta kiinnosta, Ola huiskaisi kädellään.

Herkko selitti, että Rutinoffin tehtaalla oli käännetty kokonaan uusi lehti ja haettu tekniikka sieltä missä sitä osattiin tehdä. Aikaisemmat kokeilut niin kaikenlaisten kierrätysakkujen kuin pesukoneiden moottoreiden osalta olivat osoittaneet, ettei pyörää kannata keksiä joka kerta uudelleen. Kaaleppi imi antaumuksella munkin sokereita ja rasvoja sormestaan ja havahtui äkkiä keskusteluumme:

- Siis kirjoitanko lehteen, että eRutinoff tulee neliskulmaisilla renkailla? hän äimisteli.
- On siinä pyöreät renkaat, oikein vanhan liiton pullarenkaat, Herkko sanoi.
- Hmmm, pulla, munkki, armoitettu päätoimittaja hymisi ja tarrasi uuteen berliininmunkkiin. - Taisi jäädä lounas välistä, totesin munkinsyöntiä katsellen.
- Rröööyh, olen karsinut ruokavaliostani kaiken turhan, kuten lounaat, Kaaleppi ilmoitti.
- Ja jätit vain välipalat, just joo. Sama meininki, kuin Sumuvalo-lehden kanssa, josta on karsittu kaikki fakta pois ja jätetty vain sokerikuorrutus.
- Lehteni linja on erittäin ammattimainen, päätoimittaja heristi sormeaan.

Kaaleppi vakuutteli, että yhtään juttua ei kirjoitettu ilman faktojen tarkastamista. Se tehtäisiin jopa useampaan kertaan, mikäli heräisi epäilys, ettei joku asia pitäisi paikkaansa.

- Kerro nyt sen uuden yhteistyökumppanin nimi, patistin Olaa.
- Suuren isänmaan varteenotettava toivo ja kansan kaikki aikainen pelastaja, Ola ilmoitti.
- Häh? Eikö nyt yksinkertaiseen kysymykseen voisi saada yksinkertaisen vastauksen ilman jotain ihme jeesustelua? En kaipaa mitään pelastusta.
- Se on täysin suora suomenkielinen käännös yhteistyökumppanimme nimestä, Ola nyökytteli.
- Toivottavasti sitä ei paineta ainakaan tuossa muodossa auton takaluukkuun.
- Ei suinkaan, olemme lyhentäneet sen tilan vuoksi muotoon SIVTJKKAP, Ola sanoi.
- Saisiko sen ilman mallimerkintää? murahdin.
- Älä huoli, kustannus ja imagosyistä autossa lukee vain eRutinoff, Herkko vakuutteli.
- Viimeistään täällä Suomessa karsimme siitä kaikki suureen isänmaahan ja kaikki aikaiseen pelastajaan liittyvän pois, Ola komppasi.

Kaalepilla oli munkki toisessa kädessä ja kynä toisessa kädessä, kun hän kysyi hämmästynyt ilme kasvoillaan:

- Painetaanko tämä nimi ihan tosissaan Sumuvaloon vai sittenkin kirkollisiin uutisiin?
- Laitat siihen, että kiinalainen yhteistyökumppani. Voidaan lähettää sinulle alkuperäiset kiinalaiset kirjoitusmerkit, jos haluat? Herkko ohjeisti.
- Ehkä laitan lehteen yhteistyökumppaniksi Hajosikosähkömoposi, niin antaa realistisemman kuvan kyseisestä kulkupelistä. Lukijoille on parempi tarjota faktaa kuin jotain toiveita, jotka eivät koskaan tule toteutumaan, armoitettu päätoimittaja artikuloi.

Kaaleppi jatkoi, että toimitus miettii asiaa, että miten tähän yhteistyökumppanin nimeen otettaisiin kantaa. Pitäisi miettiä myös lehdelle tulevaa mainehaittaa, jos siinä alettaisiin mainostamaan liikaa kiinalaisia juttuja. Sähköautokuplan puhkeamisen vuoksi artikkeleissa oli oltava hyvin tarkkana tai lehden myynti saattaisi romahtaa totaalisesti.

- Seuraava numero tulee kyllä myymään kuin häkä, Kaaleppi vakuutteli.
- Vertaillaanko siinä Mersun eri vuosimalleja? kysyin.
- Ei, vaan suosituimpien mahtidieseleiden savutusarvoja, Kaaleppi ilmoitti.
- Kansikuva vertailuautoista kannattaisi ottaa hiilivoimalan edessä, ehdotin.
- Häh, mistä tiesit? onko toimituksessa myyrä, vai mistä olet tämän tiedon onkinut? päätoimittaja hämmästeli.
- Onko sinulla nykyisin isokin toimitus?
- Vain minä.
- No mieti siinä tapauksessa sitä, että kukahan se myyrä voisi olla, ehehehee, repesin.

Kaaleppi kertoi, että pitääkseen lehden henkilöstökulut mahdollisimman pieninä ja artikkeleiden laadun korkeana, kaikki piti tehdä itse. Hän käytti ainoastaan freelancereita avustamassa lehden tekoa joissain artikkeleissa, jotka eivät olleet teknisesti kovin haastavia.

- Olen tosin entistä enemmän ottanut käyttöön tekoälyä. Esimerkiksi lehden yleiskuvitus ja taitto on nykyisin tekoälyn tekemää, Kaaleppi kertoi.
- Oho, osaat siis käyttää tietokonetta. Luulin sinun kirjoittavan vielä kaiken kirjoituskoneella, piruilin.
- Ei sitä muuten päätoimittajaksi pääse, ellei hallitse koko laajaa tietoteknistä kenttää, Kaaleppi paukutteli sanallisia henkseleitään.
- Se selittääkin yhden viime numeron kuvan, jossa mallina olevalla naisella on kolme jalkaa, totesin.
- Kröhöm, pieni lapsus toimituskiireitten takia. Jokaisessa jalassa on kuitenkin samanlainen kenkä, Kaaleppi puolustautui.

Samassa puhelimeni piippasi viestin merkiksi. Jarno kirjoitti: ”Auton voi nyt palauttaa. Muista tyhjentää takarengas parkissa. Noudan avaimet huomenna aamulla.” Vastasin viestiin, että sopii minulle. Viestittelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että voisin ihan yhtä hyvin ajaa takaisin kotiin, sillä ei tämä tilaisuus täällä antaisi yhtään enempää. Suurin anti oli ollut täytekakku. Samassa muistin yhden asian, jota oli pitänyt kysyä jo aikaisemmin. Kysyin myyjäkaksikolta:

- Mikä on eRutinoffin hinta?
- Joo, sehän on tuota, Ola raapi päätään.
- Niin, sehän on siis, Herkko jatkoi.
- Niin, paljonko?
- Se tulee tiukasti kilpailtuun hintaluokkaan, Ola kakisteli hieman vaikean näköisenä.
- Juu, ei ole halvin, mutta ei myöskään kallein, Herkko nyökytteli.
- MITÄ SE MAKSAA? korotin ääntäni.
- Viiskytviisdonaa ilman maalia ja toimituskuluja, Ola vastasi.
- Siis mitä? Sanoitko, että viiskymmentäviisituhatta ja ilman maalia? hämmästyin.
- Niin, voihan sen tilata myös maalattuna tai maalata itse, Ola sanoi.
- Mitä se maksaa maalattuna?
- Tonni päälle.

Ei jumalauta, ajattelin mielessäni. Olihan eRutinoff varmaan todella hyvä auto, mutta nyt oli tullut hintalappuun väärä hinta. Samassa heräsi toivo, että jospa se oli sittenkin nelivetoinen ja 100 kWh akulla.

- Se on varmaan jo nelivetoinen ja isolla akulla? heitin kysymyksen ilmoille.
- Ei ihan, takapyörät vetää tai työntää, ihan miten päin sitä nyt sattuu katselemaan, Ola vastasi.
- Entä akku, minkä kokoinen?
- Se, se on valtava tuon kokoiseen autoon, Ola vakuutteli.
- Niin varmaan fyysisesti, mutta mikä sen energiasisältö on?
- Ko-kolkyt, Ola nikotteli.
- Kolmekymmentä kWh, niinkö?
- Just se. Hy-hyvin pieni kulutus, pääsee pitkälle, Ola vakuutteli.
- Entä varustelutaso? penäsin.
- Se on hieman vielä vaiheessa. Käymme siitä tehtaan kanssa neuvotteluita, Herkko vastasi.
- Eli mietitte, että tuleeko siihen kääntyvien etupyörien lisäksi vielä jotain ylimääräisiä varusteita?
- Tulee, tulee, Ola vakuutteli.

Olihan tämä nyt toisaalta ollut jo arvattavissa, ettei näiden kahden venkulan kanssa hommat juuri edisty. Toki automallin sähköistäminen ei ollut mikään läpihuutojuttu sellaiselle vannoutuneelle perinneautovalmistajalle, kuin Rutinoffille. Joku kiinalainen start up yritys loi koko auton tyhjästä samassa ajassa, kun perinneautovalmistaja sai vasta oman tehtaan valmistusprosessista vastaavat uskomaan, että sähköautot ovat jo tätä päivää ja niissä on myös tulevaisuus.

- Kiitos tarjoilusta, minä taidan lähteä himaan, ilmoitin myyjäkaksikolle ja armoitetulle päätoimittajalle.
- Siinä hinnassa on muuten nousupaineita, Ola ilmoitti.
- Soittele, jos tulee muutoksia sen suhteen, sanoin.

Nousin ranskattareen ja Herkon avattua isot lasiovet, peruuttelin auton pihalle. Kotimatkalla aloin miettiä, että pitäisiköhän sittenkin ostaa joku valmis markkinoilla oleva sähköauto. Idea oli muuten hyvä, mutta en keksinyt yhtään sellaista myynnissä olevaa mallia, joka olisi sytyttänyt. Kesken syvimpien mietiskelyiden soi puhelin. Soittaja oli Ola.

- Hyvä kun vastasit, nyt sen eRutinoffin hinta tipahti tasan 40 000 euroon. Ei tarvinnut nukkua edes yön yli, kuten muissa sähköautomerkeissä, Ola sanoi.
- Kiitos tiedosta.

Ola sanoi palaavansa asiaan, jos hinnoittelussa tulisi taas muutoksia. Itse uskoin, että  hinta on nyt pohjannut. Se ei tulisi muuttumaan ennen tulevaisuudessa tapahtuvaa faceliftia. Lopetimme puhelun ja jatkoin matkaa kotiinpäin. Pääsin tuskin kilometriä, kun Ola soitti taas.

- Tuota noin, nyt kävi niin, että se hinta tipahti 30 000 euroon, Ola ilmoitti.
- Siis enhän minä päässyt kuin kilometrin eteenpäin, niin hinta muuttui taas.
- Teslan vika. Painaa kaikkia alaspäin, Ola selitteli.

Kiitin tiedosta ja lopetin puhelun. Olihan se hyvä, että kohta olisi tarjolla kohtuuhintainen pieni sähköauto. Tuolla hinnalla niitä varmaan menisi myös kaupaksi. Sen pitemmälle eivät ajatukseni kerenneet juosta, kun Ola soitti taas.

- Nyt tuli hieman ikävämpiä uutisia, Ola nikotteli.
- Jahas, onko Rutinoffin tehdas palanut?
- Ehei, vaan hinta pompsahti. Uusi hinta on tasan 35 000 euroa. Tuotantokustannuksissa on tapahtunut muutoksia.
- Ai viimeisen kahden minuutin aikana vai? vilkaisin auton kelloa.
- Muutokset sähköautomaailmassa ovat nopeita. Vaikeahan niihin on kuluttajan tietysti tottua, Ola selitteli.

Ei tuo uusi hintakaan kuulostanut vielä pahalta, ainakaan omasta vinkkelistäni katsottuna. Toki tuohon rahaan olisi tarjolla paljon muitakin autoja. Pääsin noin pari kilometriä, kun puhelin soi taas ja se oli Ola.

- Maksaako se nyt taas sen viiskytviisdonaa? kysyin suoraan.
- Eihän nyt sentään. Tuotantokustannusten halpenemisen myötä hinta on tipahtanut ja nyt se maksaa 29 999 euroa. Nyt on kuule kilpailukykyinen hinta, Ola hehkutti.
- Sisältääkö se jo maalin?
- Juuri näin. Tiukkojen neuvotteluiden jälkeen saamme autot maalattuna tuohon samaan hintaan. Oli muuten kova vääntö.
- Uskoo ken tahtoo, totesin.

Olihan tämä hinta nyt alkuperäiseen nähden jo todella edullinen, kun auto tuli vielä maalattuna samaan rahaan. Toisaalta itse maalattuina eRutinoffit olisivat varmaan herättäneet paljon enemmän huomiota, kuin joku tehtaalta tullut tylsä normiväri.

Lopulta pääsin perille naapuritaloyhtiön parkkipaikalle. Peruuttelin DS 4:n Jarnon parkkiruutuun ja pyörittelin venttiilin sielun irti takarenkaasta. Hetken mietin sen hukkaamista, mutta lopulta päädyin pyörittelemään sielun takaisin venttiiliin. Venttiilityökalun jätin auton keskikonsoliin. Lukittuani ovet, totesin ranskattaren olleen oiva matkakumppani ja kaikin puolin miellyttävä tuttavuus.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.