Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


10.3.2024

Dee Äs Four

    Renkaantäyttöhommia – kuva www.rutinoff.net / Microsoft Bing image creator

Vuosi oli vaihtunut jo tovi sitten, mutta kevään lähestymisestä ei ollut minkäänlaista havaintoa. Katselin ikkunasta ulos ja totesin, että Rutinoff oli niin jäässä, että tokkopa sulaisi edes juhannukseksi. Taloyhtiön sähkökulut olivat nousseet merkittävästi ja niitä kompensoidakseen Oskari Närä oli käynyt kytkemässä parkkipaikan tolpat virrattomiksi. Asiaa olivat useimmat naapurit kritisoineet, mutta Närän vastaus oli ollut, että ostakaa Toyota, se on tehty Suomen talveen. Siinä ei ollut paljon auttanut edes Kälysen Ykän vakuuttelu, että hänen Saab 9-5 se vasta talviauto onkin. Närä oli kuitannut moisen kommentin, ettei muistele menneitä, eli puhu jostain historiallisesta automerkistä, jota harva edes hyvällä muistelee.

Olin pitkin syksyä pommittanut viesteillä Ola Koijaria siitä, että koska se eRutinoff saadaan myyntiin. Herkko ja Ola olivat kovasti lupailleet sitä jo viime vuoden puolella. Tehtaalla oli kuulemma ollut jotain pientä hienosäätöä tekniikassa, ja tuotanto oli sen vuoksi viivästynyt. Tänään oli se päivä, kun Ola lupasi paljastaa suuren uutisen eRutinoffista. Minut oli kutsuttu paikanpäälle sitä kuulemaan. Nyt ei tarvitsisi kuulemma tyytyä kuiviin korppuihin kahvin kanssa, vaan tarjolla olisi leipomon niin sanottua parempaa paakelsia. Varmaan esiliotettuja ne korput, ajattelin Olan viestiä lukiessani.

Pientä ongelmaa näytti aiheuttavan talvinen sää, sillä ei huvittaisi pätkääkään alkaa skrapaamaan Rutinoffin laseja ja tärisemään kylmässä autossa. Rutinoff kun oli optimoitu polttoaineen kulutuksen suhteen sellaiseksi, ettei turhaa energiaa hukattu lämmitykseen. Tokihan se lämpeni, mutta ei tuolla tulevalla matkalla. Närää olisi voinut vaivata, mutta Yaris ei ollut parkkipaikalla. Rambe Nokivasara oli lähtenyt aamulla aikaisin ajoon hinausautollaan, joten sitäkään korttia ei voinut käyttää. Hullu ämmä oli sen verran skitso, että sitä en edes ajatellut, vaikka kyseisellä sekopäällä olikin tätä nykyä nelivetoinen Tesla Model 3 LR, jonka katolla loisti itse tehty taksikyltti. Rambe oli ostanut kyseisen auton hullulle puolisolleen joululahjaksi.

Koska minulla ei ollut mitään sovittua aikataulua autoliikkeeseen menon suhteen, päätin keitellä kaikessa rauhassa aamusumpit ja odottaa josko aurinko tulisi esiin pilven takaa ja alkaisi lämmittää Rutinoffia. Tokihan se olisi omalla autolla mentävä, mikäli ei muutakaan kyytiä olisi tarjolla.

Kahvin tippuessa selailin Kaaleppi Kardaanin toimittamaa Sumuvalo-lehteä, jossa verrattiin uutta Volvon EX30 sähköautoa vanhaan 123-koppaiseen diesel Mersuun. Vertailun lopputulos oli, ettei ole Mersun voittanutta vielä tehty ja sähköautoilu on harrastelijoiden puuhastelukerhon toimintaa. Lehdessä oli QR-koodi, jota kautta sai avattua linkin ja pääsi äänestämään omasta mielestä vertailun voittajaa. Skannasin QR-koodin ja päädyin sivulle, jossa oli kaksi vaihtoehtoa:

1. Annan ääneni Mersulle.
2. En anna ääntäni Volvolle.

Alapuolella oli palkki, josta näki lukijoiden antamien äänien jakautuman ja lopputuloksen. Volvo ei ollut tietenkään saanut yhtään ääntä. Kaiken lisäksi sivulta ei päässyt pois edes ikkunaa sulkemalla, ellei äänestänyt. Sekään ei tullut yllätyksenä, että sivun alaosassa oli copyrait tekstin jälkeen nimi P.Kuikka. Viimein kahvinkeitin oli lopettanut pörpöttämisensä ja tartuin kiinni sen kahvasta.

- Ring, ring, ilmoitti ovikello.
- Niinpä tietysti, murahdin harmistuneena.

Vilkaisin parkkipaikalle, että oliko Yaris jo parkkipaikalla ja Närän kahvinenä haistanut ilmaisen sumpin. Ei ollut, joten oven takana oli joku muu. Veikkasin mielessäni naapuritaloyhtiön Koikkalan Jarnoa. Astelin ovelle ja ovisilmästä totesin veikanneeni oikein. Avasin oven ja sanoin:

- Kahvia on, mutta pullaa ei.
- Ei hätää, minullapa on, Jarno ilmoitti ja heilutteli edessäni korvapuustipussia.
- Mistä nyt tuulee? hämmästelin.
- E-etelästä ehkä. En ole katsonut, Jarno vastasi otsaansa kurtistellen.
- Mikä syy tuohon tuomaasi pullaan?
- Ajattelin voidella sinua.
- Täh? nyt oli minun vuoroni hämmästyä.

Jarno kakisteli ovella, ettei voi kertoa asiaa tässä mahdollisten naapureiden kuullen. Postiluukuilla kun oli tunnetusti välillä korvat, varsinkin Hullun ämmä asunnossa. Siirryin kokeeksi kyseisen naapurin ovelle, kumarruin postiluukun kohdalle ja sanoin korotetulla äänellä:

- Kuuluuko? tsek, tsek, yksi, kaksi, kolme.

Samassa oven takaa kuului rapinaa, ovi aukesi ja hullu ämmä kivahti:

- Ei tartte perkele korvaan karjua!
- Ei tartte kuunnella, vastasin samalla mitalla.
- Vittu teitä inisijöitä kukaan jaksaisi kuunnella, hullu ämmä kivahti ja tempaisi oven kiinni.

Pyysin Jarno sisälle ja menimme keittiöön nauttimaan Jarnon tuomisia kahvin kera. Siinä pullaa mutustellessa Jarno alkoi avautua.

- Minä olen tehnyt petoksen, tossukkaukko aloitti.
- Jaa, käänsit siis työpaikan kahvikassan ja nyt Interpol etsii sinua.
- Eikäkö kun sellaisen aviottoman petoksen.
- Panit siis jotain toista hempukkaa kuin sitä tyttöystävääsi.
- Noku eikäkö, kun ilman naista.
- Tulit siis ulos kaapista?
- Ei niihin mahdu, ne on täynnä tavaraa, Jarno mutisi.
- No mitä tai kuka siihen petokseen liittyy?
- Dee Äs Four.
- Nyt menee kyllä liian kryptiseksi, minun piti myöntää.
- Dee Äs Four E-Tense Hybrid, Jarno jatkoi.
- Ahaa, siis hankit petoksella itsellesi auton. Sitäkö meinaat?

Jarno mutusteli välillä pullaa ja jatkoi tilanteensa avaamista saatuaan suunsa tyhjäksi. Lopulta kävi ilmi, että hän oli sattumoisin törmännyt vanhaan tarha- koulu-, tai armeijakaveriin, joka oli nykyisin automyyjä ja saanut houkuteltua Jarnon ottamaan koeajolle DS 4 merkkisen auton.

- Pahaksi onneksi Mercedes tuli käymään, Jarno sanoi.
- Meneekö nyt tyttöystävälläsi auto vaihtoon?
- Eikäkö kun minä.
- Sinä?
- Niin, minä menen vaihtoon, jos meinaan harkitakaan ranskalaista autoa.
- Jaa, no miten se minun voiteleminen liittyy tähän?
- Niin kun minä tuota lipsautin, että se Dee Äs Four on sinulla koeajossa ja seisoo sen takia minun ruudussa, kun sinulla on ennestään jo auto. Tässä nämä avaimet.

Jarno laittoi auton avaimet pöydälle ja työnsi niitä minua kohti.

- Mitä minä näillä?
- Otat ne ja lähdet sillä autolla kohta ajamaan.
- Minne?
- Ajelet vaikka tunnin tai enemmän ja palautat sitten auton takaisin. Noudan avaimet huomenna aamulla.
- Ratkaiseeko se ongelmasi?
- Juu, juu, Jarno nyökytteli.

No mikäpä siinä, ajattelin mielessäni auton avaimia hypistellessäni. Kyyti Olan ja Herkon liikkeeseen ratkesi mitä näppärämmin.

- Minun pitää mennä, Mercedes meni käymään kampaajalla ja palaa puolen tunnin päästä. Meinaatko lähteä heti sillä autolla? Jarno kysyi.
- Sopii minulle. Voidaan mennä yhtä matkaa.
- Niin meidän pitääkin, siinä autossa on yksi jutska.

Siivosin kupit pois pöydältä ja lähdimme ulos. Jarnon parkkiruudussa seisoi hopeinen DS 4. Se olisi näkynyt myös asuntoni ikkunasta, mutta jostain syystä en ollut kiinnittänyt autoon mitään huomiota. Auton vierelle päästyäni huomasin, että sen kuljettajanpuoleinen takarengas oli tyhjä.

- Eihän tuolla voi ajaa, takarengas on tyhjä, osoittelin takarengasta.
- Se on juuri se jutska. Automyyjäkaverin mukaan näitä varastetaan kuin lonksua kaupasta, niin tyhjä rengas estää sen.
- Täh?
- Tämä on ranskalaista premiuumia ja paljon halutumpaa mitä saksalainen premiuumi, Jarno selitti.
- Ihan uusi tieto minulle, totesin.
- Vaan ei autovarkaille, Jarno nyökytteli päätään.

Jarno kaivoi auton takakontista akkutoimisen renkaantäyttölaitteen ja alkoi täyttää rengasta. Touhua katsellessani tuli mieleen, että olikohan tämä nyt ihan aikuisten oikeasti se helpoin ja näppärin tapa ehkäistä autovarkaus? Perinteinen rattiin kiinnitettävä tanko olisi huomattavasti kätevämpi. Lisäksi näin uusissa autoissa oli jo kaikki mahdolliset ajonestot, hälyt ja apit jotka hälyttävät avatuista ovista.

- Rengas pitää tyhjätä aina kun jätät auton parkkiin, Jarno ohjeisti.
- Miten?
- Tällä, Jarno antoi käteeni punaisen työkalun, jolla saa irrotettua autonrenkaan venttiilin sielun.
- Ei helvetti, manasin työkalua katsellen.
- Helppo ja halpa varkaudenesto, Jarno nyökytteli päätään.

Hetken odoteltuani rengas oli tavoitepaineissa ja pääsin istahtamaan autoon. Jarno opasti minua auton käytön suhteen ja varmisti vielä, että onhan auto varmasti takaisin huomisaamuun mennessä.

- On kyllä, vakuuttelin.
- Ja muista renkaan tyhjentäminen, Jarno muistutti vielä kotiinpäin kävellessään.
- Muistan kyllä, vastasin ääneen.

Itsekseni mutisin, että unohdin jo. En todellakaan aikonut tyhjentää auton rengasta Olan ja Herkon liikkeessä vierailuni aikana. Autoa tänne palauttaessa se olisi kyllä tehtävä, mutta siinä kohtaa ei tarvinnut miettiä enää renkaan uudelleen täyttämistä. Se oli vihoviimeisen kylmää touhua näin talviaikaan.

DS 4 oli ihan tyylikäs auto sisältä. Ei mikään maasturi, joka Rutinoffiin tottuneena oli vain plussaa. Parkista pois peruutellessa pistin merkille 360-kamerajärjestelmän, joka on kyllä aivan loistava varuste autossa. Surkeampikin kuski saa sen avulla auton parkkiruudun viivojen sisälle, mikäli vain näkee edes peruutuskameran näyttöön asti. Toki tosimies peruuttaa korvakuulolla ja ottaa sentin eteenpäin, jos kolahtaa tai joku karjaisee auton takana osuman seurauksena. Itse liputin enemmän varusteiden käyttämisen suhteen, kuin tuollaisen korvakuulolta peruuttamisen. Valitettavan usein kauppojen parkkipaikoilla harrastettiin juuri tuota korvakuulolla peruuttamista.

Saatuani auton pois parkkiruudusta, lähdin ajamaan Jarnon taloyhtiön ja meidän taloyhtiömme parkkipaikkoja halkovaa väylää pitkin. Olin juuri oman Rutinoffin kohdalla, kun Närä kurvasi vauhdilla parkkipaikalle ja pysähtyi eteeni. Papparainen katseli minua autostaan suu auki. Yritin viittoilla Toyota-jäärää liikkumaan johonkin suuntaan, mutta ei, siinä se papparainen vain toljotti minua suu auki. Lopulta ei auttanut muu, kuin nousta autosta. Kävin Yariksen vierelle ja koputin kuskin sivuikkunaan. Närä avasi sen pienellä viiveellä.

- Kummalla hirtti isopyörä kiinni, sinulla vai Toyotalla? tiedustelin.
- Täh? Närä kakisteli silmiään räpytellen.
- Kuka on Suomen presidentti? tein testikysymyksen.
- Ihan pöljä kysymys, Kekkonen tietenkin, Närä murahti.
- Just joo. Kumman tilaan, hinausauton vai valkotakkiset? kysyin.
- Tuo on ladattava, eikö olekin, Närä viittoili käytössäni olevaa autoa kohti.
- Taitaa muuten olla. Eipä ollut Jarnon kanssa siitä puhetta.
- Joko on kone ruostunut kiinni?
- Häh? Miten niin?
- Sähköllä ajaessa kaikista ladattavista hybrideistä ruostuu kone kiinni. Vain Toyotan täyshybridi on tehty kestämään, Närä siveli autonsa rattia.

Jouduin heti perään kuuntelemaan Närä monologin siitä, että meidän taloyhtiömme ei tule sallimaan minkäänlaisten ladattavien autojen lataamista parkkipaikalla. Lisäksi joutuisin  tekemään kirjallisen lisäselvityksen siitä, että minulla on kaksi autoa. Toista parkkipaikkaa ei tipu, enkä saisi sitä vuokrata edes autottomalta naapurilta.

- Ei tämä ole minun auto, keskeytin papparaisen vuodatuksen.
- Menikö Rutinoff rikki? Toyota ei mene koskaan rikki, joten en tarvitse tuollaista epämääräistä vuokra-autoa. Onko se kiinalainen?
- Ei mennyt ja tämä on sitä paitsi ranskalainen.
- Jahas, sehän muuttaakin asiaa. Toyota tekee PSA-konsernin kanssa yhteistyötä, Närä mutisi leukaansa raapien.
- Siis Stellantiksen, korjasin.
- Niinhän minä juuri sanoin pöljä. Onko vaikkua korvissa vai oletko muuten yksinkertainen? Närä kivahti.
- Lähdetkö mukaan koeajolle? Auto on Koikkalan Jarnolla koeajossa ja lainasin sitä muutamaksi tunniksi.
- Lähden, mutta veloitan siitä 50 € tunnilta ja päälle kahvit, pullat, eturuoka, pääruoka, jälkiruoka ja juomat.
- Oikeastaan taidan mennäkin ihan itsekseni, totesin.

Närä oli tunnetusti ahne ja kitsas, mutta tämä alkoi olla jo liikaa. En minä nyt sentään ala kenellekään tuntipalkkaa maksamaan siitä, että istuu kyydissä ja vittuilee. Senkin olisi vielä jotenkin kestänyt, mutta tuohon kaikkeen päälle vielä Toyotan yletön kehuminen, niin siinä kohtaa meni minun sietokykyni raja.

- Siirrä pöljä tuo rottelo pois edestä, että pääsen parkkiruutuuni, Närä kivahti.
- Joudut kyllä peruuttamaan, se on tuolla, viittoilin Närän tolppapaikkaa kohti.
- Niin on, mutta ajan ensin tarkastuskierroksen parkkipaikalla, Närä murahti.
- Kiitos ja näkemiin, totesin ja palasin ranskattaren ratin taakse.

Peruuttelin autoa sen verran, että Närä pääsi ajamaan eteenpäin. Ajoin itse sen jälkeen parkkipaikan liittymään ja jäin katselemaan mitä papparainen puuhasteli. Närä ajoi suoraan Jarnon taloyhtiön roskakatoksen vierelle. Seuraavaksi papparainen otti Yariksen takakontista kaksi roskapussia ja meni roskakatoksen ovelle. Närä näytti avaavan katoksen oven avaimella, mikä hämmästytti minua suuresti. Olihan se tuokin tapa säästää meidän taloyhtiömme jätekustannuksissa, hihittelin itsekseni. Tosin eipä tuollainen pari pussia naapuritaloyhtiön roskakatokseen tainnut merkata jätekustannuksissa yhtään mitään.

Lähdin liikkeelle, ennen kuin papparainen palasi roskakatoksesta. Ajoltaan DS 4 tuntui mukavan leppoisalta, kuten ranskalaiset autot yleensä. Ei mikään kivireki jousituksen suhteen. Vaihteet vaihtuivat automaatissa sivistyneesti ja moottorissa tuntui olevan voimaa riittävästi. Isommalle tielle päästyäni löysin adaptiivisen vakionopeussäätimen, mikä oli tosi käytännöllinen varuste. Iso plussa tässä oli se sama mikä Rutinoffissa, ettei tule turhan usein vastaan samanlaista autoa. Näitä ei kovin paljon liikenteessä näkynyt, ainakaan Suomessa. Eipähän tarvitse miettiä sen seitsemästä harmaasta Toyotasta parkkipaikalla, että mikähän niistä olikaan oma.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.