Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


16.4.2023

Eriarvoistaminen

                          Vihainen vanha rouva – kuva www.rutinoff.net / Midjourney AI

Närän puhelusta oli kulunut aikaa noin tunti, kun laitoin jälleen ulkovaatteet päälle ja poistuin asunnostani rappuun. Lähes yhtä aikaa avautui naapurin ovi ja Rambe Nokivasara astui rappuun. Huomattuaan minut, isokokoinen hinausautoyrittäjä tokaisi:

- Kato perkele, naapurin kyrpäkin on kotona.
- Jos itseäsi meinaat, niin näyttää juuri olevan poistumassa kotoa, kuittasin takaisin.
- Hähähähää, napakka vastapallo, hähähää, Rambe nauraa räkätti.
- Mitäpä äijällä mielessä? kysäisin.
- Sitä nyt ei tohdi näin julkisella paikalla sanoa, hähähää.
- Töihinkö menossa?
- Eukko haluaisi päivittää Ladansa Teslaan, joten kait sitä pitää raahautua työn ääreen.
- Oletko mennyt lupaamaan herkällä hetkellä jotain sellaista?
- No vittu, pikku kännissä…no, tai oikeastaan vähän isommassa tuli lupailtua jotain sen suuntaista, saatana, Rambe kiroili.
- Mitä sitä ei mies tekisi rakkauden eteen, totesin.
- Tai rakkaan rakonsa, hähähäää, Rambe räkätti.

Alaovella Rambe heilautti kättään ja lähti kohti tien varressa seisovaa hinausautoaan, kun minä puolestani kävelin toista kautta taloyhtiön parkkipaikalle, jossa Närä jo odotteli autonsa vierellä.

- Kylläpä kesti. Taisi pöljällä olla vaikeuksia ymmärtää kelloa, papparainen puhisi.
- Ihan hölmöä seistä koko tunti täällä parkkipaikalla, kun tapaamisajaksi sovittiin tunnin päästä.
- Hmph, mennään, Närä murahti.

Istuimme Yarikseen ja Närä lähti polkemaan sitä vauhtiin kuin viimeistä päivää. Ensimmäisen kiertoliittymän jälkeen kysäisin kuskiltani:

- Eikö ovesi takana käynyt tänään ketään? Mielestäni se kaksikko aikoi vierailla jokaisen oven takana.
- En avaa ovea tuntemattomille tyhjänpuhujille.
- Niin mutta ne olivat Toyotan asialla.
- Meillä on kerhossa kaikki tarvittava Toyotan materiaali.
- Ok. Miten muuten Toyotan sähköautorintamalla menee? Onko ollut myynti kovaa ja joko olet tilannut oman sähköauton? Muistelen, että hehkutit sitä ennen sen myyntiin tuloa.
- Hyvin menee. Myynti on kasvanut satoja prosentteja. Olemme markkinajohtaja muutamassa vuodessa.
- Kovia toiveita. Oletko tilannut jo omasi?
- En. Minulla on hyvä ja toimiva Yaris, jonka viattomuus hakee vertaistaan.

En kyllä uskonutkaan, että Närä olisi ollut ostamassa Toyotan uutta bZ4X autoa. Hinta oli yksinkertaisesti liian kova eläkeläiselle. Lisäksi nuukana miehenä Närä ottaa varmasti kaiken irti Yariksestaan. Närä oli myös oikeassa siinä, että uuden Toyotan sähköauton myynti oli kasvanut satoja prosentteja, sillä nollasta kun alkaa kasvattaa myyntiä, voi kasvu olla alussa todella huimaa.

- Mitä olemme menossa ostamaan? tiedustelin Yariksen keulan kääntyessä moottoritielle. - Työkaluja. Jos sana tuntuu vieraalta, niin sellaisia käyttävät käsistään kätevät ihmiset, Närä virnisteli.
- Aha, no ilmankos sana tuntui kovin vieraalta. Mitä tarkemmin ottaen?
- Akkuporakone ja hylsysarja.
- Meinaatko alkaa tehdä remonttihommia eläkepäivien ratoksi?
- Teen pieniä korjauksia taloyhtiössä ja laskutan niistä, Närä vastasi.
- Jaa, no eikös meidän huoltoyhtiö tee sellaiset hommat.
- Olen hallituksen puheenjohtajana hyväksynyt, että nopeissa korjauksissa taloyhtiö voi käyttää myös muita kuin huoltoyhtiötä.
- Ja työkalut ostat tietysti taloyhtiön piikkiin, vai?
- Tottakai. En sido yritystoimintaani omaa rahaa.

Helpotuksekseni Närä oli kaavaillut vain vaihtavansa lamppuja, korjaavansa esimerkiksi roskakatoksen ovien repsottavia saranoita tms. pikkuhommaa.

- Etkös ennen tehnyt vastaavia hommia ihan ilmaiseksi? kysyin.
- Ennen oli ennen. Nykyisin laskutan siitäkin, mikäli taloyhtiön asioista tullaan keskustelemaan virallisen kokouksen ulkopuolella yli 5 minuutin ajan.
- Entä jos lähetän tekstiviestin koskien taloyhtiön asioita?
- Ensimmäinen viesti ja vastaus on ilmainen, toinen maksaa.
- Entä sähköposti?
- Heipat saat sanoa ilmaiseksi, muu maksaa, Närä murahti.

Se siitä sitten ja valitusoikeutta ei kuulemma ollut niin pitkään, kun Närä pysyi taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana. Samassa kurvasimme jo vauhdilla ison rautakaupan parkkipaikalle. Närä ajoi tapansa mukaan autonsa niin lähelle kaupan ovea, kuin se vain ikinä oli mahdollista. Löysimme paikan mustan Bemarin ja valkoisen Skodan välistä. Närä mulkoili molempia autoja virtojen sammuttamisen jälkeen ja totesi:

- Paskarotteloita tämäkin parkkipaikka täynnä.
- Aika ikävä asenne sinulla, totesin.
- Hiljaa ovipönkä. En kysynyt sinun mielipidettäsi.

Nousimme autosta ja olin melkein törmätä vanhemman naishenkilön pulleisiin puskureihin. En tiedä mistä matami oikein ilmesty, mutta siinä se seistä törötti kuin toteemipatsas paheksuva ilme naamallaan.

- Meinaatko kloppi klähmiä? nainen tivasi minulta.
- Eipä tulisi pieneen mieleenkään, puistelin päätäni.
- Jahas, vai niin. Ikärasismia sanon minä. Jos olisin ollut miss Suomi, niin johan olisi käsi ollut jo ties missä pahoja tekemässä, nainen jatkoi.
- Se on ovipönkä, ei se ymmärrä naisten päälle mitään, Närä kailotti auton toiselta puolen. - Vai niin, että ihan isäs kanssa olet lähtenyt reissuun, nainen totesi.
- Naapuri, ilmoitin.

Matami lyllersi vuorostaan Närän eteen ja tunki itsensä ihan kiinni papparaiseen. Närä yritti pakittaa, mutta nainen seurasi magneetin lailla.

- Mitähän asiaa rouvalla? Närä uteli.
- Teidänkö auto tämä punainen? matami kysyi.
- On.
- Hyvä väri, mutta tuo ei, nainen osoitteli mustaa Bemaria.
- Punainen on hyvä väri, Närä nyökytteli.
- Minä katsoin, tuota mustaa autoa ajoi valkoinen nuori mies. En hyväksy sellaista ollenkaan. Eikö tässä maailmassa ole mennyt vielä perille se, että jos valkoinen komentaa ja musta tekee työn, on se pahimman sortin rasismia. Mitä häh?
- Hullu, Närä tuhahti.
- Niin, juuri niin. Tämä maailma on yhä hullu. Tuollainen mustan ja valkoisen eriarvoistaminen on saatava loppumaan.

Nainen alkoi paasata Närälle, että mustat autot valkoisessa yhteiskunnassa antavat aivan vääränlaisen signaalin, joka on syytä nostaa tikun nokkaan. Autotehtaiden on kannettava vastuu myös tässä asiassa ja autot tulee maalata neutraaleilla väreillä, kuten vaikka nyt esimerkiksi punaisella.

- Hyvä rouva…, Närä aloitti.
- Ja tuohon rouvitteluun minun piti puuttua jo aikaisemmin. Meinaatteko jollain tapaa nostaa minut tikun nokkaan erittelemällä minut muista ihmisistä rouvaksi? Tuoko se teille suurta tyydytystä, perverssi?
- Häh? Närä hämmästyi.
- Ajan asiaa tasavertaisuuden ja neutraaliuden puolesta. Olen ottanut kontolleni värineutraaliuden. Maailmaa ei voida erotella enää mustiin ja valkoisiin asioihin. Autotehtailla on asiassa paljon tekemistä. Esimerkiksi autonrenkaat lähettävät ikävää signaalia.
- Nastat varmaan rapisee, Närä vastasi.

Närä sai pakitettua sen verran, että pääsi autojen välistä vapaille vesille ja lähdimme kävelemään kohti rautakaupan ulko-ovea.

- Sanokaa minun sanoneen, tuo auto on väärän värinen, matami kailotti vielä autojen välistä.
- Hullu, Närä puhisi.
- Siitä asiasta olemme samaa mieltä, komppasin papparaista.

Sisälle päästyämme Närä johdatti meidät työkalujen luo. Papparainen alkoi tutkailla hylsysarjoja, kun minä bongasin liikkeestä tutun hahmon. Kävelin miehen taakse ja kysyin: - Jarno, mitä sinä täällä teet?

Mies oli aikaisemmin tänään tapaamani Koikkalan Jarno, naapuritaloyhtiön tossukkaukko.

- Meisseliä ostamassa.
- Mihin tarpeeseen?
- En tiedä. Kia käski. Se sanoi, että minulla on liian lyhyt meisseli ja pitäisi saada jostain pitempi.
- Millä hiton opilla kerkesit tänne, bussillako?
- Ei kun Kian äiti toi sen Riolla.
- Missä Kia?
- Jäi nuolemaan olohuoneen parkettia, Jarno totesi masentuneen oloisena.
- Häh?
- Ne keitti äitinsä kanssa teetä jostain ihme yrteistä ja siitä se sitten lähti.
- Mikä lähti?
- Vähän villi meno ja se parketin nuoleminen.

Jarno selitti, että Kia oli alkanut höpötellä, että Jarnolla pitää olla isompi meisseli ja patistanut tätä hankkimaan sellaisen heti. Itse Kia jäi kontilleen olohuoneen lattialle ja alkoi nuolla parkettia. Kian äiti puolestaan oli alkanut pahoittaa mielensä kaikesta mahdollisesta. Rautakaupan pihalle tullessa nainen oli hyökännyt valkoisella Skodalla ajaneen miehen kimppuun ja syyttänyt tätä kansanryhmän kiihottamisesta autollaan.

- Taisimme Närän kanssa kohdata kyseisen rouvan pihalla. Vaahtosi mustasta autosta.
- Joo, sama tapaus. Sen mielestä musta ja valkoinen on karsittava pois, jotta maailma olisi kaikille tasa-arvoinen.
- Missä se pöljä luuraa? Mennään, Närä kailotti.

Samassa papparainen oli jo vierellämme patistamassa jatkamaan matkaa.

- Häh, joko kerkesit valita työkalut?
- Miten niin joko? Kolme minuuttia ja kaksi ostosta. Ikä tekee hitaaksi, Närä voivotteli.
- No niinpä, totesin.

Jarno nappasi hyllystä yhden ison ruuvarin ja kipitti meidän perässämme kassalle. Miehet maksoivat omat ostoksensa ja poistuimme kaupasta. Hullu matami seisoi yhä parkkipaikalla kädet puuskassa ja ripitti hieman pönäkkää kaljupäistä miestä:

- Siis sanoitko odottavasi apukuskia, joka istuu vielä kaiken lisäksi pelkääjän paikalla?
- Joo, eukkoa odottelen, mies vastasi.
- Autoilun maailmassa tämä ihmisten eriarvoistaminen on mennyt jo todellakin liian pitkälle. Tässä tehdään nyt naisista pelkkiä pelkääviä avustajia miehille, jotka pönkittävät egoaan ajamalla isolla valkoisella pakettiautolla. Jos me oltaisiin ameriikassa, niin vaatisin miljoonan korvauksia tästä julkeasta loukkaamisesta.

- Se on ihan seko, Jarno kuiskasi.
- No niinpä kuulostaa.
- Minusta tuntuu, että elämä Kian kanssa alkaa olla liian jännää minulle. Taidan vaihtaa sen Mercedekseen, Jarno sipisi.
- Voi olla viisas teko, nyökyttelin päätäni.

Jarno kiirehti esittelemään ostamaansa isoa meisseliä, jolloin pakettiautokuski pääsi livahtamaan pois paikalta. Mies lukittautui hyvin nopeasti hieman sivummalla olevaan pakuunsa. Kiirehdin itse Närän perässä Yariksen luo ja lähdimme parkkipaikalta varmasti kaikki nopeusennätykset rikkoen. Vasta moottoritiellä Närä huokaisi ja sanoi:

- Oliko se sen yhden pölvästin äiti?
- Jarnonko?
- Niin.
- Ei, vaan sen tyttöystävän äiti. Todennäköisesti ex tyttöystävän.
- Niin, kaikilla ei käy tuuri. Minun tyttöystävälläni Ulpukalla on hienot vanhemmat.
- Joko muuten Ulpukka pääsi ripille?
- Hmph, mautonta huumoria. Ulpukka on jo kolmikymppinen.
- Mikä teitäkin oikein pitää yhdessä? Ette asu edes samassa osoitteessa.
- Intohimo, Närä vastasi.
- Vaikea uskoa.
- Sitä paitsi Ulpukan isä jakaa saman intohimon, joten meillä menee hyvin, Närä vakuutteli.
- Kuulostaa aika perverssiltä.
- Toyota ei ole koskaan perverssi, vaan täydellinen meidän kolmen intohimon kohde. Saa olla kateellinen, mutta ilman omaa Toyotaa meidän seuraamme et ole tervetullut.
- Luojan kiitos, huokasin.

Tiesinhän minä toki sen, että Närä ja Ulpukka Lumme olivat molemmat erittäin intohimoisia Toyota-faneja. Ulpukan isä oli niin ikään harrastanut Toyotaa koko ikänsä ja kerännyt kaikenlaista rekvisiittaa kyseisestä merkistä. Olimme puolessa välin kotimatkaa moottoritiellä, kun ohitsemme kaahasi punainen Kia Rio aivan hillitöntä vauhtia. Kerkesin nähdä vain vilaukselta Jarnon pelästyneen katseen. Hänen naamansa oli liimautunut auton apukuskin puoleiseen sivuikkunaan. Kotiparkkipaikalle päästyämme ei punaisesta Kiasta näkynyt enää jälkeäkään. Joko Jarno oli viety Lahteen saakka tai sitten todennäköisen ex anopin vierailu oli ollut todella pikainen ja Jarno oli jo kotona.

- Tarvitsetko kantoapua? kysyin Närältä, kun papparainen hamusi ostoksiaan takapenkiltä. - En.
- Miksi muuten pyysit minut mukaan kauppaan?
- Halusin tarjota sinulle elämyksen paremmasta vaihtoehdosta.
- Ai siitä rautakaupasta. Olen käynyt siellä ennenkin.
- Pöljä. Toyotan ylivoimaisesta ajettavuudesta, taloudellisuudesta ja teknologisesta etumatkasta, tietenkin.
- Kiitos, olen ihan sanaton.

Närä häipyi työkaluineen kotirappuaan kohti ja minä painelin omaan asuntooni. Kotona laitoin Jarnolle tekstiviestin ja kysyin, onko kaikki ok. Vastaus oli, että kaikki ok, selitän myöhemmin.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.