Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


2.4.2023

Nollasanoma

                          Nolla-apostolit – kuva www.rutinoff.net / Midjourney AI

Syksy meni ja talvi tuli lumitöineen. Joulun aikaan sain Närältä lahjaksi Toyotan avaimenperän ja kortin, jossa luki: ”Löydä oikea tiesi: Toyota” Kävin naulaamassa kyseisen avaimenperän roskakatoksen oveen. Kolmen päivän päästä se oli hävinnyt. Vastalahjaksi kävin tunkemassa Närän postiluukusta tukun Nissanin esitteitä, jotka tulostin netistä. Autoliikkeistä kun saa nykyisin aika hintsusti mitään esitteitä, kun kaikki on verkossa. Teslan tiputtaessa malliensa hintoja, tulostin Närälle myös siitä kuvan, tekniset tiedot ja rahoituslaskelman ja kävin laittamassa ne hänen postiluukkuunsa. Pitäähän elämässä olla vaihtoehtoja. En ymmärrä ihmisiä, jotka lukittuvat tiukasti vain yhteen automerkkiin. Paitsi tietysti itseäni, sillä eihän Rutinoffille ole vaihtoehtoa. Se on ihan käytännön kokemuksen kautta huomattu.

Naapurin Tesla-Jäbä oli hankkinut jokin aika takaperin uuden Teslan Y-mallin. Hieman käytettynä sen jälkeen, kun hinta tipahti. Tilauksessa oli ollut uusi, mutta koska siinä ei olisi parkkitutkia, oli hän perunut sen ja ostanut käytetyn. Sillä ajamisen iloa ja riemua oli kestänyt vain vähän aikaa, kun ilmalämpöpumppu oli hajonnut ja auto joutunut pajalle. Tesla-jäbä oli vain tyynesti todennut, että onneksi Teslan osakekurssi sentään on nousussa ja jatkanut fillarointia nastarenkaiden turvin. Toisilla vaan tuntuu olevan pitempi pinna kuin toisilla, mikä oli aika ihailtavaa.

Talven parhaimpia ja samalla myös ikävämpiä puolia oli lumisade, jota myös juuri katselin ikkunasta. Se tietäisi jälleen töitä lumiharjalle ja lumikolalle. Olin ehdottanut Närälle, että roskakatoksesta voisi siirtää roskikset taivasalle ja minä saisin ajaa Rutinoffin sinne suojaan lumelta ja jäältä. Ei mennyt läpi mokoma ehdotus, vaikka kuinka yritin perustella oman klassikkoautoni parempana arvon säilymisenä, kun se ei ollut sään armoilla. Kuluttelin parhaillaan aikaani välillä ulos tuijotellen ja välillä Nettiauton myynti-ilmoituksia selaillen. Mitään en ollut ostamassa, mutta pitihän sitä jollain tapaa pysyä ajan hermoilla vallitsevasta markkinatilanteesta.

Samassa nenääni otti haju, jonka alkulähdettä olin ollut jo jonkin aikaa poistamassa asunnostani. Roskapussi oli yhä viemättä. Tällä kertaa pistin toimeksi, eli roskapussi kantoon ja ulkovaatteet päälle. Avasin rapun oven ja olin samantien nenätysten kahden siniseen tuulipukuun ja vihreään pipoon pukeutuneen nuorehkon miehen kanssa. Pitempi miehistä alkoi heti minut huomattuaan selittää:

- Päivää, olisiko teillä hetki aikaa puhua…
- Ei kiitos, en keskustele Jeesuksesta enkä mistään muustakaan uskon asiasta. Olen nähnyt Pyhän Hengen ja sain niistä asioita tarpeeksi, vastasin.
- Ei, vaan me olemme lähettiläitä tärkeän asian puolesta, toinen lyhyempi tuulipuku jatkoi. - Ei kiitos myöskään mistään matkapuhelinliittymäasioista, pyörittelin päätäni.
- Siis me olemme tässä oven takana kysymässä, että haluaisitko keskustella…, pitempi miehistä yritti.
- Ei kiitos koskee myös keittiöremontteja, lehtitilauksia, vakuutuksia, vitamiineja ja yleensäkin kaikkea mahdollista.
- Mutta kun me olemme täällä kysymässä, että haluaisitko keskustella kanssamme purtsumista, lyhyempi tuulipuku jatkoi sinnikkäästi.
- Häh, eikös me juuri sovittu, ettei sitä sanaa sanota, pitempi kivahti kaverilleen.
- Minä en käyttänyt kiellettyjä b- ja z-kirjaimia, vaan p- ja ts-korviketta, lyhyempi puolustautui.

Tämän jälkeen kaksikko päätyi kinastelemaan keskenään siitä, että saako kyseistä sanaa sanoa edes p-kirjaimella alkavana versiona. Kinastelua kuunnellessani kävi selville, että pitempi tuulipuvuista oli saanut naamakirjaan kuukauden bannin, kun oli käyttänyt jossain julkaisussa kyseistä sanaa b- ja z -kirjaimilla. Se viittasi norjalaiseen metallimusiikkiyhtyeeseen.

- Hei, hei, nyt tuulipuvut. Minä en ole kiinnostunut norjalaisesta metallimusiikista, joten voitte mennä jakamaan raskasta ilosanomaanne johonkin toiseen osoitteeseen, keskeytin kinastelun.
- Ei me siitä haluta keskustella, pitempi ilmoitti.
- Niin, emme, lyhyempi komppasi.
- Häh, no minkä hiton takia te sitten seisotte tässä oveni takana? kivahdin.
- Haluamme kysyä, että olisiko teillä aikaa keskustella beyond zerosta? pitempi tuulipuku kysyi.
- Ei ole tuttu tuotemerkki, joten kiitos ei, pyörittelin päätäni ihmeissään.

Ihan ihme tyyppejä, ajattelin mielessäni. Jätkät olivat taatusti siististä ulkonäöstään huolimatta vetäneet jotain aineita ja tulleet väärän oven taakse. Ei kaksikko mitenkään vaaralliselta näyttänyt, mutta kerrankos se susi on pukeutunut lampaan vaatteisiin. Tässä tapauksessa siis siisteihin tuulipukuihin.

- Sano sille, että ollaan Toyotan lähettiläitä, lyhyempi tuulipuku patisti kaveriaan.
- No enhän sano. Siitä tulee mieleen Corolla ja mehän olemme nimenomaan beyond zero -lähettiläitä, puhtaan ilmaston ja päästöttömän autoilun apostoleita.
- Jahas, siis jotain Närän höyrypäitä kavereita tai kerholaisia, totesin happamasti.
- Palvelemme suurempia voimia ja ei, emme tunne ketään Närää, pitempi ilmoitti.
- Miten satuitte juuri minun oveni taakse? penäsin.
- Heitämme aamulla toimistolla tikkaa karttaan ja lähdemme kiertämään ovelta ovelle tikan osoittamalla asuinalueella, lyhyempi tuulipuvun kahisuttaja kertoi.

Tyypit vakuuttelivat yhteen ääneen, että tähän taloon ja minun oveni taakse päätyminen oli puhdas sattuma, eivätkä he tunteneet ketään Närää. Näytin vielä papparaisen kuvan ja molemmat pyörittelivät päätään. Minun oli vähän vaikea uskoa sitä, mutta ehkä tämä oli kuitenkin vain sattuma. Toisaalta hemmot voisivat olla ihan hyvin Närän palkkaamia näyttelijöitä, jotka tekisivät rahasta mitä tahansa.

- Mitä teille maksetaan tästä hommasta?
- Ruoan, asunnon ja hieman taskurahaa, pitempi vastasi.
- Onnistuuko teiltä takin kääntäminen viideksi minuutiksi, sanotaan vaikka 200 eurolla?

Lyhyempi avasi hieman tuulipukunsa vetoketjua, kurkki takin sisäpuolta ja sanoi:

- Tämä ei ole kyllä yhtään siisti sisäpuolelta. Me ollaan tarkkoja pukeutumisesta.
- Se oli vertauskuvallinen kysymys. Voisitteko kehua jotain toista automerkkiä viisi minuuttia?
- Eihän me voida, meillä on tarkasti määritelty mitä työaikana voi tehdä ja sanoa, pitempi puisteli päätään.
- Kuuluuko ruokatunti työaikaan vai onko se omaa aikaa? kysyin.
- Se on omaa aikaa. Seuraavaksi kysyin, että onko heidän työsopimuksessaan mainintaa siitä mitä he voivat puhua omalla ajallaan.

Kaksikko tutkaili tovin kännyköitään ja totesi sitten yksimielisesti, ettei heidän työnantajansa määrittele sitä mitä he voivat tehdä tai sanoa työaikana, kunhan se ei ole heidän työaikanansa markkinoimaan tuotteen tai työnantajan mollaamista.

- Ei teidän tarvitse haukkua nykyistä leipäpuuta. Riittää, kun markkinoitte ruokatunnillanne erästä toista automerkkiä erään henkilön oven takana viiden minuutin ajan. Dokumentoitte sen, niin saatte rahat. Maksan etukäteen 50 euroa ja loput, kun saan videotallenteen tehtävästänne. Sopiiko?
- Saastuttaako se? lyhyempi uteli.
- Ei, se kuuluu myös teidän nollasarjalaisten kerhoon, vakuuttelin.
- Onko dokumentteja? pitempi penäsi.
- Tulostan ne, mikäli pääsemme sopimukseen.
- Entä odotusajan korvaus? pitempi jatkoi.
- Jaa, minkä odotusajan? hämmästelin.
- Tulostuksen.
- Lupaan olla päästämättä koiria irti. Riittääkö se korvaukseksi?
- Juu, riittää, molemmat nyökyttelivät.

Hönökaksikko jäi oven taakse odottelemaan, kun kipaisin sisälle, jossa laitoin tietokoneen ja tulostimen päälle. Onneksi olin kerännyt koneelleni kaikenlaisia autoesitteitä vähän mallista kuin mallista, viimeksi tuoreimmat esitteet Nissanista. Pitihän sitä näin autoista kiinnostuneena olla perillä autojen teknisistä tiedoista ja muista ominaisuuksista. Kaaleppi Kardaani julkaisi niitä myös Sumuvalo-lehdessään, mutta välillä siinä sepustuksessa oli niin paljon puuta heinää, että siihen verrattuna Aku Ankkakin vaikutti tietosanakirjalta. Noin viiden minuutin puuhastelun jälkeen olin saanut aikaiseksi pienen nipun tulosteita. Palasin tulosteiden kanssa ovelle.

- Tässä nämä esitteet. Vilkaiskaa läpi ja varmistakaa, että meneekö ne teidän päästöttömän seulanne läpi?

Kaksikko tutki hetken hyvin keskittyneesti esitteitä ja kohta molemmat nyökyttelivät hyväksyttävästi.

- Kyllä, sekä Leaf että Ariya ovat täysin nollia.
- Hyvä, seuraavaksi menette tähän osoitteeseen, sanoin ja annoin pitemmälle nolla-apostolille lapun.

Olin kirjoittanut paperille Närän osoitteen, postiluukussa olevan nimen ja alaoven ovikoodin. Olin ennen ovelle paluuta kurkannut parkkipaikalle ja varmistanut, että papparaisen auto oli omassa parkkiruudussa.

- Mitä me sanotaan sille? lyhyempi uteli.
- Ihan sama saaga mitä sen Toyotan kanssa, kunhan vain muutatte automerkiksi Nissanin ja malleiksi Leafin ja Ariyan. Onko selvä?
- Ilman ennakko viisikymppistä emme avaa suutamme? pitempi oli käsi ojossa.

Tälläsin apostolipitkon käteen pyydetyn rahan ja varmistin vielä, että toinen heistä videoi tapahtuman. Närälle videoiminen tulisi selittää samalla tapaa kuin puhelinpalveluissa, joissa kerrotaan puhelun nauhoitettavan laadunvarmistusta varten tai mitä se jargoni yleensä onkin.

- Palaamme pian, kaksikko vakuutteli ja poistui ovelta.

Kaksikon häivyttyä paikalta, totesin roskapussin yhä odottavan viemistä. Hitto, mokoma pääsi ihan unohtumaan nollamiesten kanssa tarinoidessa. Olisi pitänyt sisällyttää myös sen pois vienti 200 euron korvaukseen. Olin vielä ulkovaatteet päällä, joten nappasin roskapussin ja kipaisin roskakatokseen. Törmäsin siellä yllättäen Koikkalan Jarnoon.

- Mitä teet meidän taloyhtiön roskakatoksessa? kummastelin tossukkaukon puuhia.
- Piilotan ongelmajätettä, Jarno sipisi.
- Siis mitä? Roudaatko tänne vanhoja paristoja vai jotain vielä ongelmallisempaa?
- No enhän, kun sellaisia miesten jutskia, Jarno jatkoi sipisemistä.
- Aha, vaihdoit siis jonkun sutturan autoon öljyt ja nyt ne lainehtii meidän sekajätteessä. Kiitti vitusti.
- No eikäkökun kumiukkoja toin.
- Siis vanha Michelinit jonkun naikkosen autosta, sitäkö tarkoitat?
- Kortonkeja, Jarno sipisi vieläkin hiljempaa.
- Mikä ongelma niissä nyt on? Meneehän ne nyt ihan vaikka normi keittiöroskiksen kautta, kummastelin.
- No kun mulla oli tässä Kian ulkopuolinen suhde, Jarno jatkoi.
- Ahaa, saitko Nissania tai kenties Opelia?
- Mercedestä. Oli muuten hienot kyydit, Jarno hekumoi.
- Ilmajousitus kenties?
- No eiköku sohva ja parisänky, Jarno vastasi.

Penäsin vielä, että minkä hiton vuoksi Jarno tuo kortsunsa meidän roskikseen. Selitys oli se, että hän ei vielä oikein tiennyt, että kumpi antaa parempaa kyytiä, Kia vai Mercedes. Molemmissa oli kuulemma omat hyvät puolensa. Kian kanssa kaikki tuli halvemmaksi, mutta kalliimpi Mercedes puolestaan tarjosi paremman ja tasaisemman kyydin ihan joka suhteessa.

- Onko vuosimallissa eroa?
- Mercedes on aika paljon vanhempi.
- Vaatiiko jo paljon hehkuttamista?
- En minä käytä enää hehkulamppuja. Kia vaati, että kaikki pitää vaihtaa ledeihin, Jarno vastasi hämmästyneenä.
- Siis pitääkö sen Mercedestä vanhempana vuosimallina paljon lämmittää, että pääset täyttämään noita kumiukkojasi?
- Ai sitä se tarkoittaa. Ei, melkein kävi liiankin kuumana.
- Jaa, siis termariongelmia. Vie se välillä kylmään suihkuun, niin kyllä se siitä.

Jarno vilkuili kelloa ja totesi, että hänen pitää lähteä nyt laittamaan paikkoja kuntoon, sillä Kia olisi tulossa käymään hieman myöhemmin. Tämä oli myös syy, miksi hän toi ongelmajätteensä meidän roskikseen.

- Äijästähän on kuoriutunut oikea pukki, totesin ja taputin Jarnoa olkapäälle.
- Yritän vain laajentaa perpektiiviä, Jarno hymyili.
- Ihan hyvä näin, olitkin pitkään sen ex Nissanisi pauloissa.

Jarno lähti kotiaan kohti ja minä palasin olohuoneeseen odottelemaan nollasanomaa levittävää älliä ja tälliä. Ikävästä häiriöstä olikin yllättäen tullut ihan mieluisa kohtaaminen. Pientä rahan menoa toki, mutta mitä sitä ei maksaisi siitä hyvästä, että Närää alkoi keljuttaa kuin pientä oravaa, jonka ainut käpy oli jäässä. Tässä kohtaa tosin kävyn ja oravan voisi korvata Toyotan uutukaisella sähköautolla ja sen suunnittelijoilla, joiden ainoa tulos jotain ihan muuta mitä kuluttajat odottivat. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Toki senkin auton ongelmiin tuo avun osittain sama mikä oravan jäätyneeseen käpyyn, eli kesä ja kesän lämpö. En kerennyt kovinkaan pitkään istua paikallani, kun ovikello soi. Kaksikko oli taas oveni takana.

- Me teimme sen, pitempi sanoi ja ojensi eteeni kännykän.

Pitko laittoi videon pyörimään ja katsoimme sen läpi. Pienistä sanojen takelteluista huolimatta kaksikko veti roolinsa todella hyvin. Raha motivoi kummasti ihmisiä kääntämään takkinsa. Tämä oli vähän kuin poliitikkojen lehmänkaupat. Närä oli videolla ensin hyvin hämmästynyt ja hetken päästä raivostunut. Yllätyksekseni papparainen oli lopulta ottanut vastaan kaikki kaksikon heille antamat tulosteet, vaikka oli hetki aikaisemmin uhannut jyrätä molempien apostolien yli Yariksellaan etuperin ja takaperin.

- Olihan se aika rankka kokemus, lyhyempi totesi.
- Vaan myös opettavainen, pitempi jatkoi.
- Mitä te opitte? utelin.
- Varomaan punaisia Yariksia, pitempi vastasi kaverin nyökytellessä vieressä.
- Kiitos, tuossa on vielä loput rahat, sanoin ja lykkäsin pitemmän apostolin kouraan loput 150 euroa.
- Haluaisitko vielä kuulla siitä meidän beyond zero missiosta? lyhyempi kysyi.
- Eiköhän tässä ole jo nollattu ihan tarpeeksi, joten kiitos ja näkemiin.

Vedin oven kiinni ja palasin tutulle ja turvalliselle sohvalle. Otin läppärin ja menin Nissanin sivuille, jossa tilasin Närälle Nissanin uutiskirjeen. Olin nimittäin aika varma, ettei se vielä tullut papparaiselle. Hyvähän se oli eläkepäivillä olla jotain luettavaa, ettei aika tule pitkäksi. Hetken mietittyäni kävin tilaamassa kyseisen merkin uutiskirjeen myös muutaman muun maan maahantuojan sivuilta. Perustelin itselleni tätä sillä, että kielten opiskelu ei ollut koskaan pahaksi ja eläkkeellä oli vain aikaa. Hetken sohvalla lojuttuani en malttanut enää, vaan otin puhelimen ja soitin Närälle.

- Pöljä soittaa, mitä asiaa? Närä kivahti vastauksen.
- Kuuluu kummia. Täällä nurkissa pyörii kaikenlaisia hiippareita, sanoin.
- Hmph, menit sitten katsomaan itseäsi peilistä pitkästä aikaa, Närä murahti.
- Kävivät julistamassa oven takana Toyotan ilosanomaa. Kävivätkö ne siellä?
- Ei ole näkynyt.
- Ihmeellistä, aikoivat nimittäin käydä jokaisen oven takana.
- Ei ole näkynyt ilosanoman julistajia, Närä kivahti.
- Olet aika kärttyinen. Onhan nyt varmasti aamulääkitys otettu? varmistelin.
- Pyh, en tarvitse mitään lääkitystä.
- Vieläkö Kekkonen on presidentti? heitin kompakysymyksen.
- Hmph, ihan pöljä kysymys. Oveni takana ei ole käynyt tänään ketään. Vaan nyt kun soitit, niin ole valmiina tunnin päästä, lähdetään käymään rautakaupassa.
- Tarvitset siis mukaasi jonkun viisaamman, vastasin.
- En, vaan opipönkän, pöljä. Tunnin päästä pihalla, näkemiin, Närä murahti.

Heipat jäivät sanomatta, sillä linja katkesi Närän toimesta. Eipä siinä mitään, minullahan oli vain aikaa. Ihan mielelläni lähdin käymään jossain, vaikka sitten Närän kanssa.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.