Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


18.12.2022

Melkein sähköauto


Närän laina Leafin latausreissu oli ohi, ja minä olin juuri kurvaamassa kotirapun alaovelle, kun puhelin soi. Soittaja näytti olevan autokauppias Ola Koijari. Miehestä ei ollut kuulunut mitään pitkiin aikoihin, joten olin aidosti ilahtunut soitosta.

- Päivää, mitä herra autokauppias, vastasin puhelimeen.
- Se on kuule ilon ja surun päivä nyt yhtä aikaa, Ola kailotti puhelimessa.
- Jaa, että hamsteri kuoli ja kissa synnytti, niinkö?
- Ei sinne päinkään. Ilon päivä meille eRutinoffin odottajille ja surun päivä muille sähköautovalmistajille. Lähdetkö mukaan, kun lähdetään Herkon kanssa vetämään niiden liput puolitankoon?
- Menkää te vain kaksin. Vaan mitä sanoitkaan eRutinoffista?
- Esittelyauto on nyt täällä hallissa. Soitettiin lehdistökin paikalle, joten kipin kapin tänne, Ola hoputti.

Tämäpä vasta uutinen. Lupasin lähteä liikenteeseen saman tien. Käännyin ympäri alaovella ja lähdin kohti Närän parkkiruudussa olevaa Rutinoffia. Talon kulman ympäri päästyäni huomasin Jarnon seisovan samoilla sijoillaan, kuin äsken.

- Eikö kotiin meno eikä telttailu maistu, kun olet vielä samassa paikassa? kysyin tossukkaukolta.
- Se Rellujuttu jäi piinaamaan mieltä.
- Älä anna Rellun piinata, vaan lähde mukaan. Menen katsomaan uutta eRutinoffia.
- Onko se sähköauto? Jarno innostui.
- On.
- Siinä tapauksessa lähden.

Lampsimme Rutinoffin luo ja kohta olimme matkalla. Jarno hihkui innoissaan, että nyt on onnen päivä, kun saa kokemusta ja pisteitä monesta ekologisesta autosta. Samalla hän räpläsi tohkeissaan kännykkäänsä. Luulin miehen viestittelevän ekologisen tyttöystävänsä kanssa, mutta kohta Jarno sanoi hieman pettyneen kuuloisella äänellä:

- Sitä autoa ei ole olemassakaan. En löydä netistä mitään mainintaa eRutinoffista. Ollaanko me menossa katsomaan haamua? Kia ei pidä haamuista, vaan kaiken pitää olla konkreettista.
- Ei eRutinoffia tarvitse mainostaa. Hyvä tuote myy itse itsensä ilman mainoseuroja, totesin.

Lisäsin vielä perään, että paikalle oli kutsuttu lehdistö, joten kyllä tulevat lööpit pitäisivät huolen siitä, että eRutinoff tulisi tunnetuksi kaikille autoista kiinnostuneille.

- Vitsi jos minä pääsen vielä lehtikuvaan sähköauton kanssa, niin saan kyllä monta pistettä Kialta.
- Ehkä lehdistö kuvaa kuitenkin vain sitä autoa, totesi herra intoilijalle.
- Voin minä silti vilahtaa siellä kuvissa, Jarno pähkäili.
- Ei hitto, ratsia, parahdin nähdessäni sinivalot loimottavan ja pyylevän pollarin keskellä tietä.

Hiljensin vauhtia ja pysähdyin tutun poliisipalleron eteen. Ylikonstaapeli Jöö seistä pönötti kuin tukki keskellä tietä. Hetken tuijoteltuaan hän lyllersi kuljettajan oven kohdalle ja viittoili avaamaan ikkunan. Tein näin ja kysyin avoimesta ikkunasta:

- Mistä tämä kunnia joutua pysäytetyksi?
- Krööh, onko tämä sellainen sähköauto?
- Ei ole.
- Bensa, diesel vai kaasu?
- No bensa.
- Jahas. Palaan kahden minuutin kuluttua. Pitäkää moottori käynnissä ja kädet näkyvissä. Molemmat!

Samassa pallero lyllersi etemmäksi, siirtyen taas keskelle tietä kuin toteemipaalu. Kaksi minuuttia meni, meni kolme ja vasta lähemmäs neljän minuutin päästä Jöö lyllersi takaisin.

- Ei hyvältä näytä, hän totesi rannekelloaan vilkuillen.
- Hiostaako ranneke? kysyin.
- Ei, vaan teitä liikennerikkureita hiostaa kohta sakkolappu.
- Häh? Mistä hyvästä?
- Mistään hyvästä ei sakkoja jaella, joten nyt on tullut tehtyä jotain pahaa, Jöö ilmoitti.
- Ei ainakaan ylinopeudesta.
- Tyhjäkäynti ylitti lähes tuplaten sallitun ajan.

Samassa ohitsemme pyyhälsi vilkut ja pillit päällä  poliisin tunnuksellinen partioauto. Jöö vilkaisi sen perään ja sanoi:

- Nyt pitää mennä, tuli kiire.
- Mikä kiire sinulla nyt on? Eihän tuo sinun keikkasi ole, kummastelin.
- Jos kyse on liikenneonnettomuudesta, niin nuo sakottavat syylliset. Minä sakotan sivulliset katsojat ja niitä tuppaa yleensä olemaan enemmän kuin syyllisiä. Kuka tekee tilin, häh? Jöö meuhkasi ja lyllersi tiehensä.
- No johan oli pöljä poliisi, Jarno totesi katsellen loittonevan vanhankoppaisen Mersun perään, kun Jöö antoi sille kenkää.
- Siinä olet harvinaisen oikeassa, ehehehee.

Olipa onni, että partioauto sattui menemään ohitse sopivalla hetkellä. Minua ei olisi huvittanut yhtään alkaa maksamaan sakkoja Jöön ihan omaan kassaan. Jatkoimme matkaa, kuten myös taaksemme pysähtynyt autojono. Loppumatka meni ihan normaalisti ja pääsimme kunnialla perille. Firma näytti jotenkin oudon näköiseltä, erilaiselta kuin ennen. Ehkä täällä oli tehty uuden eRutinoffin vuoksi uudistuksia, pähkäilin mielessäni marssiessani Jarnon kanssa liikkeeseen.

- No mutta päivää, Ola kiirehti kättelemään.

Miehellä oli tutusti Rolexit molemmissa ranteissa ja pari kiloa kultaa kaulassa. Jotenkin hänestä tuli mieleen jenkkileffojen sutenööri tai joku mafia pomo.

- Päivää vaan. Ei ole lehdistö vielä paikalla? katselin ympärilleni.
- On toki, tuolla se verhon takana heräilee, Ola sanoi.
- Heräilee?
- Meillä oli Kaalepin kanssa hieman kostea ilta eilen, Ola hymähti.
- Saatana, saunan katto vuosi, kuului tutun toimittajan ääni verhon takaa.

Herkko marssi myös paikalle ja käteltyään meidät kertoi illan olleen tosi kostea. Ilmaiseksi pummatun rantasaunan katto oli vuotanut kuin seula, ja oluttuopeissa oli ollut enemmän vettä kuin olutta.

- Missä muut vieraat? hämmästelin.
- Siinähän te, molemmat, Ola osoitteli minua ja Jarnoa.
- Tämä liike on muuttunut jotenkin sitten viime käynnin, kerroin havainnoistani.
- No joo, meni koronan vuoksi entinen firma nurin, niin perustettiin uusi. Nimikin vaihtui, Ola selitti.
- Ollaan nyt The Aatokaappa, Herkko ilmoitti.
- Jompikumpi savolaista sukujuurta? kysyin.
- Ei, vaan paha krapula firmaa perustettaessa, Ola hymähti.
- Ei se nimi kauppaa pahenna, kun tuote myy, Herkko hymyili.
- No missä se on?

eRutinoff oli peitelty minun toisen Rutinoffin viereen näyttelytilassa. Ola kielsi vielä koskemasta auton suojapeittoon, koska hän halusi kertoa hieman tästä Rutinoff-tehtaan pitkästä projektista.

- Tässähän tuli kaikenlaisia ongelmia matkalla. Pesukoneiden moottorit eivät toimineen, kuten ei myöskään multivoltageplatformi. Tehdas kokeili myös Pasin äidin toiveesta ompelukoneiden moottoreita, mutta niissä oli niin hurja tikkaus päällä, ettei muu tekniikka kestänyt.
- Nytkö kaikki ongelmat on ratkaistu? utelin.

Ola jatkoi, että tehdas päätti yhdessä vaiheessa vetää mutkat todella suoriksi ja vain tarroittaa vanhat Rutinoffit uusiksi.

- Siis mitä tarkoittaa tarroittaa uusiksi? hämmästelin.
- Olisi painatettu eRutinoff tarroja ja liimattu ne nykyisten takaluukkuun.
- Siis häh?
- Olisi säästytty lapsityövoiman käytöltä, vesivarantojen tuhlaamiselta ja myös malmivarantoja olisi säästynyt huimia määriä. Siis eihän ekologisempaa sähköautoa olisi olemassakaan kuin se tarraratkaisu.
- Siis bensa-auto, jossa on sähköauton tarra, varmistin.
- Niin no, olisihan siinä ollut yhä edelleen 12 voltin akku, Ola vakuutteli.

Tämä ratkaisu kuitenkin kuopattiin kohtalaisen nopeasti, sillä yrityksistä huolimatta tehdas ei saanut tehtyä sellaista pakoputkiratkaisua vanhoihin Rutinoffeihin, että ne olisivat menneet sähköautoina edes puolisokealle ja täyskuurolle.

- Niinpä meillä on nyt ilo esitellä ihan oikea sähköinen eRutinoff, Ola hehkutti.
- Voi saatana, kuului samassa verhon takaa.
- Mitä nyt? Herkko huolestui.
- Sammuin saatana kameran päälle. Nyt se on paskana. Ei tule kuvia ensiesittelystä, Kaaleppi meuhkasi.
- Otat kännykällä, Herkko ehdotti.
- Vittu, se luiskahti järveen viime yönä, kun yritin kuvata haukea.
- Ei siellä lutakossa ole haukia, Ola vastasi.
- Mitä vittua minä sitten kuvasin? Kaaleppi pähkäili.
- Te ette halua sitä tietää, uskokaa pois, Herkko sanoi minulle ja Jarnolle.
- Se tuskin oli sorsa, Jarno sanoi varovasti.
- Ei, se ei ollut sorsa, Herkko vahvisti.
- Sitten en halua tietää, Jarno puisteli päätään.

Ola jatkoi kertomista eRutinoffin eri vaiheista. Yhteen aikaan tehdas oli ollut aikamoisissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta sitten oli löytynyt joku kiinalainen pääomasijoittaja, joka oli halunnut ostaa tehtaasta 51 %.

- Hetkinen, ajanko nyt kiinalaisella autolla? keskeytin vuodatuksen.
- Et. Siellä meni kaupankäynnissä puurot ja vellit sekaisin, joten kyllä Rutinoff on edelleen bulgarialainen laatutuote.
- Entä se kiinalainen?
- Omistaa nykyisin 51 % tehtaan viereisestä maitotilasta.

Ola kertoi, että kyseisen maitotilan isäntä oli ollut juuri tuomassa tehtaalle maitoa ja sen vuoksi piti jotain tilauspapereita allekirjoittaa. Tulostin oli jotenkin jumiutunut ja maitotilan tiedot olivat päätyneet kiinalaisen allekirjoittamaan paperiin.

- Nyt se kiinalainen omistaa puolitoista lehmää, Ola hörähti.
- Viidellätoista miljoonalla, Herkko jatkoi.
- Vaan eikö maitotilan isäntä nyt saanut ne rahat? pähkäilin ääneen.

Ola kertoi, että ei saanut kuin pienen osan vaivanpalkaksi plus sen, että miehen suku pääsi tehtaalle töihin. Kolme lypsävää, kun ei ole nykypäivänä enää kovin kannattavaa liiketoimintaa.

- Joko sen laatutuotteen saa nähdä? utelin.
- Onko lehdistö valmiina? Ola kysyi.
- Häh, joo, Kaaleppi vastasi takapuoltaan raapien.

Ola ja Herkko kiskoivat valtavankokoisen punaisen peitteen pois eRutinoffin päältä. Peitteen alta paljastui täsmälleen samannäköinen auto, mitä vieressä oleva toinen oma Rutinoff on. Ainoa poikkeus oli se, että peiton alta paljastui myös kuomullinen peräkärry.

- Ne on tehnyt toisen samanlaisen, Jarno totesi ääneen.
- Huomaatteko, ei pakoputkea, Ola hehkutti ja osoitteli auton takapäätä.
- Tulevaisuus on tässä edessänne, Herkko jatkoi.

Olin lievästi sanottuna hieman pettynyt, sillä olin odottanut Rutinoffin tehtaalta jotain hieman raflaavampaa.

- Miten tämän erottaa bensaversiosta? kysyin.
- Helposti. Avaat vain bensatankin luukun, niin sen sisäpuolella on latausliitin. Ei bensaa, vaan sähköä. Helppo erottaa, Ola selitti.
- Entä päälle päin. Meinaan jos sitä luukkua ei avata.
- Ei pakoputkea, johan minä sen sanoin, Ola huomautti.
- Olisivat edes laittaneet toisenlaiset vanteet alle, murahdin.

Tähän Ola vastasi, että tehtaalla oli kyllä ollut vaikka minkälaisia suunnitelmia, mutta ne oli pitänyt hylätä yksi toisensa jälkeen nousseiden raaka-ainekustannuksien vuoksi. Tämän vuoksi auto oli tehty niin pitkälle vanhoilla osilla, kuin se vain oli mahdollista.

- Tässä ei ole vetokoukkua, Jarno hämmästeli peräkärryä ja autoa vuoron perään katsellen.
- Niin no, onhan tässä kyllä yksi pieni juttu, Ola kakisteli.
- Akut tai oikeastaan niiden puute, Herkko jatkoi.
- Niin? penäsin.
- Tiedättehän, että kun sähköauto tehdään polttisalustalle, niin voi tulla eteen kompromisseja, Ola selitti.
- Millaisia?

Ola kertoi, että tehdas oli saanut onnistuneesti sovitettua moottorin ja akuston vaatiman elektroniikan autoon sisätiloista tinkimättä.

- Kuulostaa hyvältä, totesin.

Herkko jatkoi, että moottori ja muu ohjauselektroniikka oli ostettu muualta oman kehityksen sijaan. Se olisi muiden toimesta testattu toimivaksi tekniikaksi.

- Entä akut? kysyin.
- No tuota, siinä kohtaa tuli pienoinen kielimuuri, Ola ryki.
- Häh? äimistelin.
- Katsos kun osa tehtaan suunnittelijoista oli siirtotyöläisiä muualta, eivätkä puhuneet samaa kieltä alkuperäisten suunnittelijoiden kanssa, Ola jatkoi.

Herkko jatkoi kertomalla, että auton pienen koon vuoksi oli päädytty hyvin erikoiseen ratkaisuun, eli akusto olisi vaihdettava.

- Upeata, siis ihan viimeisintä tekniikkaa, innostuin.
- Kyllä, tai oikeastaan ei, Herkko sanoi.
- Se akusto on tuolla peräkärryssä, Ola viittoili kuomukärryä.
- Njaa, onhan se tietysti vähän kankea kaupungissa, katselin yhdistelmää.
- Niin, se ongelma ei ole kyllä siinä kankeudessa, Herkko kakisteli.
- Vaan vetomassassa, Ola ilmoitti.
- Se on tasan nolla kiloa, Herkko jatkoi.

Kaksikko selitti, että toinen porukka oli suunnitellut auton vanhan pohjalle, eikä siihen saanut laitettua minkäänlaista vetokoukkua, ei edes fillaritelinettä. Toinen porukka oli taas suunnitellut suu vaahdossa viimeisintä tekniikkaa olevan vaihdettavan akuston, jota meinattiin markkinoida maailman nopeimpana vaihdettavana akustona.

- Liitin irti, koukku irti, uusi kärry tilalle ja liitin kiinni, Ola avasi vaihtotapahtumaa.
- Ei olisi tarvinnut rakentaa mitään akunvaihtokeskuksia, kuten kiinalaiset harrastelijat tekevät, Herkko sanoi.
- Ja nyt tuolla sähköautolla ei saa vetää omaa akustoaan, varmistin.
- Ei, Ola myönsi.
- Mitä sillä sitten tekee? kysyin.
- No, sitä voi katsella tässä esittelytilassa. Onhan se nätti ja ajaton muotoilu.
- Vittu mikä paska, vanha rieseli Mersukin on kymmenen kertaa parempi mitä tuo, Kaaleppi Kardaani havahtui horroksestaan.
- Eikö sillä voi ajaa yhtään? Jarno hämmästeli.
- Seitsemän metriä, sen mitä kaapeli riittää kärrystä autoon, Ola vastasi.

Tämä oli kyllä pettymys, eikä sitä lieventänyt yhtään se, että saimme Jarnon kanssa vasta keitetty kahvia ja tuoretta pullaa. Kaaleppi Kardaani suunnitteli jo otsikkoa, joka olisi tyyliin ”Ei ole sähköauto vielä valmis tähän maailmaan”.

- Voisin myös tehdä kiihtyvyysvertailun nollasta sataan, sähköauto vastaan tiisseli Mersu. Mersu 30 sekuntia ja sähköauto kolme vuotta, hähhää.

Kahvittelun lomassa Ola kertoi, että tilanne ei ole niin paha kuin miltä se voi näyttää.

- Minä arvaan, se on vieläkin pahempi, murahdin.
- Ei, vaan tehdas työskentelee nyt yötä päivää saadakseen akuston sijoitettua autoon.
- Tuskin kannattaa pidätellä hengitystä, totesin.
- Keväällä 2023 on valmista, Ola vakuutteli.
- Eikä peräkärryä, Herkko lisäsi.

Jarno oli syvästi huojentunut uutisesta, sillä hän ei osannut peruuttaa peräkärry perässä. Oli kuulemma hetken jo panikoinut mielessään, että mitä jos kaikki muutkin sähköautovalmistajat siirtyvät nopean akunvaihdon takia peräkärryversioihin.

- Liimaa tämä oman autosi takaluukkuun, niin pääset fiilikseen. Näitä tehtiin koe-erä, Ola ojensi minulle eRutinoff-tarran.
- Kiitos, vastasin hieman hämmentyneenä.
- Taidan lähteä paskalle, sekin on viihdyttävämpää, kuin tämä melkein sähköautoesittely, Kaaleppi totesi ja marssi vessaan.
- Minulla olisi vihreä teehetki tulossa. Voidaanko lähteä? Jarno kysyi kelloaan vilkuillen.
- Voidaan, vastasin.

Ei ollut uutiset niin hyviä, kuin olin etukäteen odottanut. Toisaalta luotin kuitenkin siihen, että mikä tehdään pitkän kaavan kautta, on loppupeleissä toimivinta tekniikkaa. Olin lukenut eri foorumeilta siitä, että lähes joka sähköautomerkissä oli jotain softa- sun muuta ongelmaa enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä eRutinoff olisi ensimmäinen kerta laakista toimiva sähköauto.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.



© Rauno Vääräniemi