Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
16.10.2022
Olin viime päivät seuraillut normaalia
tiiviimmin parkkipaikkamme tapahtumia, koska Närän laina-auto
oli omassa parkkiruudussani. Yllätyksekseni se oli aina välillä
poissa siitä, eli Toyota-jäärä ajeli ihan oikeasti Nissanilla.
Nyt Leaf oli parkissa, joten laitoin kyseiselle maanvaivalle
tekstiviestin: ”Joko Arja on koeajettu?”. Hetken päästä sain
vastauksen: ”Minun mielitiettyni nimi ei ole Arja, enkä ala
vaihtaa”. Laitoin uuden viestin: ”Tarkoitin tietenkin Nissan
Ariya -autoa. Nissan-miehenä olet varmaan kiinnostunut”. Vastaus
oli lyhyt ja ytimekäs: ”EN OLE!”.
Viestien vaihdon jälkeen aloin miettiä päivän
tekemisiä, eli makaisinko sohvalla oikealla vai vasemmalla
kyljelläni. Olin vielä pohtimassa syntyjä syviä, kun ovikello
soi Närän tyyliin hermostuneesti. Marssin ovelle, mutta rapussa
seisoikin Koikkalan Jarno suu todella leveässä hymyssä.
- Minä sain koeajaa pillua! Jarno kailotti
niin, että rappu raikui.
Menin ihan sanattomaksi tuosta suoraviivaisesta
kommentista. Ennen kuin selvisin uutisen aiheuttamasta
järkytyksestä, hullu ämmä avasi asuntonsa oven ja ilmoitti:
- Vaan et minun. Minä en reppanoilla revaa
jakele, se on jämpti ja perkele niin!
- Kia antoi, Jarno hehkutti.
- Tule nyt sisälle, ennen kuin joku toinen naapuri leipoo kakun
moisen juhlan kunniaksi, sanoin tossukkaukolle.
Kävelytin Jarnon keittiöön, mutta mies oli niin
tohkeissaan, ettei tiennyt istuako vaiko seistä.
- No kerros nyt, että oliko se vahinko vain
tarkoin harkittu teko?
- Harkittu. Kia lupasi, että kun ollaan vähän paremmin
tutustuttu, niin saan koeajaa hänen äitinsä pillua.
- Siis hetkinen. Kyseessä ei ollut Kian oma, vaan hänen äitinsä,
totesin hämmästyneenä.
- Niin, ei Kia edes omista omaa, Jarno katsoi minua kuin jotain
vähämielistä.
- Jotenkin olen kyllä luullut ihan toista, mutisin takaisin.
- Se oli ihanan punainen ja istui todella hyvin. En olisi
uskonutkaan, että niin pieni voi tuntua niin hyvältä, kun exällä
oli paljon isompi.
- Mielenkiintoista, vastasin.
- Ja se kiihtyvyys, voi pojat, Jarno hehkutti.
- Mitä Kia tuumi asiasta?
- Kumpi? Jarno kysyi.
- Miten niin kumpi? No se sinun tyttöystäväsi tietysti.
- Jaa, ja minä kun luulin, että luulit minun jutelleen hänen
äitinsä Kia Riolle.
Nyt olin entistä enemmän sekaisin Jarnon
puheista. Kysyin väliin, että onko hän mahdollisesti joko
alkanut syödä jotain uusia lääkkeitä tai vaihtanut vanhat
uusiin. Ei kuulemma ollut monivitamiinien lisäksi muuta
lääkitystä, joten nämä sekopäiset jutut eivät siis johtuneet
lääkityksestä tai sen puutteesta.
- Eikös Kian äidillä ole nimenomaan tytär,
jonka nimi on Kia Rio, kysyin.
- Niin on, mutta hänen äidillään on myös Kia Rio.
- Hetkinen, siis ajoitko autoa, joka on Kia merkiltään ja Rio
malliltaan?
- Joo, ja se on punainen ja tosi terhakka menijä.
- Miten se pillu sitten liittyy tähän tapahtumaan? utelin.
- Auton rekkari alkaa CNT- ja Kian mukaan cunt tarkoittaa sitä
yhtä värkkiä, jonka nimeä en nyt viitsi ääneen sanoa, Jarno
selitti.
- Et nyt, mutta äsken kailotit sen niin kovaa, että varmasti
kaikki naapurit kuulivat.
- Puhuin autosta, Jarno puolustautui.
- Niin, jatka vaan. Asia jäi vielä hieman hämärän peittoon.
- No se CNT ja cunt sai Kian antamaan äitinsä autolle lempinimen
pillu, kun se on sopivan punainen.
Kävi ilmi, että Jarnon tyttöystävä oli loppujen
lopuksi aika räväkkä puheistaan, vaikka ulkonäkö viestitti
toista. Jarno mainitsi, että välillä hänen naamansa punoittaa
vielä päiviä sen jälkeen, kun hän on ollut Kian luona käymässä.
- Joko siis Nissanin aikakausi on vihdoin ja
viimein ohitse ja alkanut Kian aikakausi, siis autoissa.
- Joo, kyllä siis pienelläkin autolla pärjäisi hyvin, eikä
tarvitse olla mikään Nissan kasukka. - Ihan varmasti, vastasin
hänelle.
Oma Rutinoff oli varmasti vieläkin pienempi
sisätiloiltaan mitä kyseinen Rio ja olin pärjännyt sillä vallan
hyvin.
- Sitä paitsi pienet autot ovat Kian mielestä
ekologisempia kuin isot, Jarno selitti faktoja.
- Niinpä, kyllä 1.2 litran motti on taloudellisempi kuin kahden
litran. Onko se kolme vai neljä mukinen?
- Ei meillä ole kyllä kuin kaksi mukia. Kian mielestä kaksi
riittää ihan hyvin kerrallaan.
- Puhuin autosta, täsmensin.
- Ei siinä ole mukeja.
- Moottorista käytetään termiä motti ja männästä muki, eli kolme
mukinen on kolmisylinterinen.
Jarno oli juuri sanomaisillaan jotain, kun
ovikello soi. Nyt sen oli soitosta päätellen pakko olla Närä.
Kipaisin ovella ja rapussa seisoi joku rastatukka
verryttelypuvussa. Tyypillä oli tummat aurinkolasit päässään.
- En ole tilannut pizzaa, ilmoitin heti
kättelyssä.
- Minä tässä, kuului Närän äänellä.
Naapurikyylä oli taas ollut kuulolla, sillä
hullun ämmän ja Ramben asunnon ovi avautui, kanttura pisti
päänsä ulos oviaukosta ja kailotti:
- Oletko jonku vitun homobaarin perustanut, kun
tuollaisia karvapäitä ramppaa ovella?
- Se on Närä, vastasin.
- Vittu, minä en kyllä ostaisi kebabiakaan noin epäilyttävän
näköiseltä tyypiltä, hullu ämmä totesi ja tempaisi ovensa
kiinni.
- Tule sisälle, ennen kuin joku naapureista
tulee pummaamaan jointtia, hoputin Närää.
Papparainen asteli tapansa mukaan kenkiä
riisumatta suoraan keittiöön, jossa Jarno meni paniikkiin ja
alkoi huutaa:
- Rastafa, rastafa, pois paha rastafa!
- Se on Närä, rauhoittelin tossukkaukkoa.
- Sano jotain, en usko, Jarno perääntyi olohuoneen puolelle.
- Olen valepuvussa, Närä totesi.
- Otat varmaan kahvia, kysyin.
- En jouda. Pitää lähteä lataamaan Leaf ja tarvitsen kuskin.
Närä kertoi, että Leafin akku alkoi olla sen
verran tyhjä, että sitä piti lähteä lataamaan jollekin
laturille. Hänellä ei ollut tuon taivaallista käsitystä siitä,
että missä patteripellet lataavat näillä nurkilla autojaan.
- Lataa taloyhtiön lämmitystolpasta, ehdotin.
- EN LATAA! Niin pitkään, kun olen hengissä, vastustan henkeen
ja vereen taloyhtiön parkkipaikkojen väärinkäyttöä. Sähköstä
tulee vielä pula, joten kannustan muitakin luopumaan moisesta
pöljyydestä, Närä vaahtosi.
- Mistä pöljyydestä? kysyin.
- Sähköautoilusta tietenkin, pöljä.
- Miksi tarvitset kuskin? tiedustelin.
- Olen tarkka maineestani.
Tiesinhän minä sen, kunhan kiusasin
papparaista.
- Se on hyvin ekologinen sellainen sähköauto,
Jarno puuttui keskusteluun ja siirtyi samalla lähemmäksi Närää.
- EI OLE! Lisäksi sähköautot tuhoavat maantiet.
- Jaa, enpä ole kuullutkaan. Miten? kysyin.
- Painon takia. Ne painavat paljon enemmän kuin normiautot.
Mennään, Närä vaihtoi aihetta.
Koska minulla ei ollut tänäänkään mitään
isompaa tekemistä, lupauduin lähtemään Närälle kuskiksi. Jarno
halusi lähteä myös mukaan, sillä hän halusi ehdottomasti kokea
sähköautoilua ja lataamista, että voisi keskustella
tyttöystävänsä kanssa ekologisista jutuista. Kävellessämme
pihalla kohti Leafia, aloin laulamaan erittäin epävireisellä
nuotilla:
- Kolme pientä sähköautoilijaa marssi näin,
aurinkoista tietä pitkin eteenpäin…
En päässyt juuri alkua pitemmälle, kun
huumorintajuton rastafari karjaisi:
- Turpa kiinni pöljä! Laulu ja sirkushuvit on
tässä taloyhtiössä kielletty, mikäli ne koskevat sähköautoja.
- Entä kaasuautoja?
- Sama koskee myös niitä.
Istahdin Leafin ratin taakse ja tiedustelin,
että minne mennään lataamaan.
- Jonnekin, missä lataaminen ei maksa mitään,
Närä ilmoitti.
- Siis tuo lähin Lidl.
Kyseinen kauppa oli melko lähellä
asuinaluettamme. Jarno istui viereeni ja Närä könysi
takapenkille. Siellä hän voisi kuulemma heittäytyä pitkälleen,
mikäli joku Toyota-uskovainen tulee liian lähelle ihmettelemään
Nissanin rimpulaa ja sen toimimattomuutta.
- Tämähän on ihan hyvä ajettava, totesin
ajettuani auton pois parkkipaikalta.
- Pyh, kuului vaimeasti takapenkiltä.
- Minä tykkään. Voisin harkita tällaista muuten, mutta exällä
oli Nissani, Jarno kilkatti vieressä.
- Onko Nissan merkkinä täysin pannassa?
- En halua omistaa mitään samaa, mitä exä omisti. Kian mukaan
perspektiivin laajentaminen tekee hyvää auralleni. Se on
nykyisin liian kapea.
- Oletko ruvennut auraamaan moottoriteitä? heitin piruuttani.
- En, kyse on henkisestä aurasta.
- Kaikenlaisia valopäitä, pyh, Närä tuhahteli takapenkillä.
Ajoin Leafin paikallisen Lidlin pihalle ja
hetken silmäiltyämme paikansimme laturit. Olin lukenut netin
keskustelupalstoilta, että niihin jopa jonotetaan ja niiden
luona tapellaan ilmaisista kilowateista. No ei ainakaan täällä,
sillä laturien luona ei ollut yhtään autoa. Ajoin auton
laturille ja aloin katsella nappia, josta saisin latausluukun
auki. Se löytyi ja kohta keulaluukku pomppasi raolleen.
- Näytäs nyt sähköautospesialisti, että miten
tällaista ladataan, hihkaisin Närälle.
Närä jupisi, että joku tuttu Toyota-kerholainen
voi nähdä, jos hän tulee ulos. Vastasin siihen, että
todennäköisyys on aika pieni, sillä Toyotalla ei taida olla
vielä muita täyssähköautoja liikenteessä kuin Proace EV.
- Jos tälle laturille tulee joku muu
Toyota-kerholainen, niin sitten teitä on kaksi samanlaista
petturia ja voitte jakaa kokemuksen, ehehehee.
- Hyvä on, ladataan sitten tämä keksintö, että päästään nopeasti
pois, Närä kivahti ja nousi autosta.
Menimme porukalla pähkäilemään laturia, jossa
oli kolme eri piuhaa. Leafissa puolestaan oli kaksi eri
latausliitintä.
- Minä, minä, minä haluan, Jarno alkoi vaatia
paikallaan pomppien.
- Mitä sinä haluat? kysyin.
- Ladata, saan siitä kokemuksen ja olen sitä paitsi katsellut
juutuupista latausvideoita. Viimeisin oli sellainen hidaslataus,
ja se kesti kotilaturilla kolmekymmentä tuntia. Meinasi tulla
uni välillä.
- Ei hitto, mihin tämä maailma on oikein menossa? päivittelin.
- En minä maailmasta tiedä, mutta minä menen ainakin huomenna
Kian luokse Lahteen. Me mennään panemaan, Jarno ilmoitti.
- Pitäisikö nuo tuollaiset jutut pitää ihan omana tietona?
ehdotin.
- Sahtia mennään panemaan. Siitä tulee hyvää. Kian vaarin luo.
Jarno alkoi häärätä laturin piuhojen kanssa.
Seurasin vierestä ja varmaan viidennellä yrityksellä löytyi
oikea kombinaatio, joka kytki auton laturiin. Lopulta
CHAdeMO-liitin oli autossa kiinni ihan oikeaoppisesti.
- Jotain tälle piti vielä tehdä, Jarno mumisi
ja potkaisi laturin kylkeen.
- Ei kait se nyt potkimalla lähde lataamaan, hämmästelin.
- Ihan samanlainen romu kuin Nissanit, ei toimi, Närä jupisi.
- Hei, nyt se lataa, Jarno hihkaisi ja osoitteli laturin
näyttöä.
Latausteho nousi 30 kW ja siihen se sitten
jämähti. Vaikutti siltä, että olisimme täällä tunnin verran,
että akku olisi täysi. Ehdotin Toyota-rastafarille, että kävelen
latauksen ajaksi kotiin päivätorkuille. Ehdotukseni ei mennyt
läpi, joten istuuduimme autoon kuuntelemaan radiota. Parit
humpat kuunneltuamme viereiselle laturille peruutteli
Santanderin valkoinen Tesla Model 3. Sieltä nousi siilitukkainen
nuorehko mies räikeän keltaisessa t-paidassa. Tyyppi marssi
laturille, otti sieltä yhden piuhan käteensä, tuijotteli hetken
liitintä ja laittoi sen kiukkuisesti takaisin pakoilleen. Tämän
jälkeen hän tuli kuskin oven viereen ja koputti ikkunaan. Avasin
sen ja kysyin:
- Onko joku ongelma?
- ON, TE!
- No, mikäs nyt tipua riepoo, onko ainut mato karannut? heitin
takaisin.
- Te olette ottaneet käyttöön pikalatauksen, tyyppi jatkoi.
- Niin, entä sitten?
- Sitä vaan, että nyt on minun vuoro ladata. Minulla on sitä
paitsi kiire.
- Ahaa, vai kiire. Meillä taas ei ole, joten se on sitten voi,
voi.
- Tämä ei jää tähän. Löydätte itsenne Paskat Parkkeeraukset
Liiterin Latureilla -ryhmästä ihan naamakuvilla, idiootit,
siilitukka raivosi ja sohotteli meitä kohti kännykkäkamerallaan.
- Voi vitsi, minä unohdin kammata hiukset, Jarno harmitteli
viereisellä penkillä ja alkoi haroa hiuksiaan.
Närä sen sijaan oli maastoutunut takapenkille
niin rastojensa alle, että häntä nyt tuskin tunnistaisi kukaan
kuvista. Itse en omistanut sähköautoa enkä ollut jäsen moisessa
vihanpitoryhmässä, joten ihan sama. Kyllä oli elämässä kaikki
hyvin, jos piti tuollaisessa ryhmässä olla postailemassa kuvia
toisista sähköautoilijoista. Tesla-mies sai autonsa
hidaslataukseen ja meni istumaan omaan sähköiseen kuplaansa.
- Käyn samalla tuossa kaupassa, sanoin
kyytiläisille ja nousin autosta. Kävelin kauppaan ja tein siellä
ruokaostoksia. Vielä kun kaupasta olisi saanut vasta keitettyä
kahvia, niin laturilla olisi voinut nauttia pullakahvit. Kävelin
takaisin autolle ostosten kanssa. Nostin ne Närän seuraksi
takajalkatilaan yhtä banaania lukuun ottamatta. Kävelin banaani
selän takana Teslan luo ja koputin sen sivulasiin. Siilitukka
avasi ikkunan ja kivahti:
- Mitä nyt?
- Siinä sinulle banaani, niin voit sanoa olevasi lataava
asiakas, sanoin ja työnsin banaanin sisälle ikkunasta.
- Mitä vit…
- Ei kun banaani, katkaisin vuodatuksen ja palasin Leafiin.
En kerennyt istua kovin pitkään Leafissa, kun
banaanipoika keltaisine t-paitoine asteli auton vierelle ja
näytti kädellä, että avaa ikkuna. Painoin nappulasta lasin alas
ja tiedustelin:
- Tahtooko lisää banaania?
- Kiitos, tuli tarpeeseen se banaani. Oli vähän hermot kireänä,
kun myöhästyn töistä pikalatauksen puutteen vuoksi.
- Ei tämä kovin pikainen ole, vain 30 kW teholla tulee uutta
energiaa akkuun.
- Onneksi pomo ymmärtää. Se tajuaa, et kun Tesla, niin osarit
painaa niin rankasti päälle, että pitää katsoa mistä saa
ilmaiseksi sähköä. Teillä Nissan-miehillä on varmasti helpompaa.
Kato halvempi auto ja pienemmät osarit.
- Jaa, no laina-auto tämä meille. Yleensä me pyöräilemme, kun ei
ole varaa näinkään hienoon autoon. Tai niin, onhan tuolla
takapenkin rastafarilla Toyota, mutta ei kait sitä lasketa
mukaan, kun autoja lasketaan.
- Hmph, Närä ynähti takapenkiltä.
- Ihanko tosi? Kehtaako joku sanoa vielä ajavansa Toitsulla?
siilitukka hämmästeli ja kurkki takapenkille.
- Valitettavasti, nyökyttelin päätäni.
- Siis eikös ne tee jotain sellaisia höyrykäyttöisiä autoja tai
jotain antiikkiteknologiaa, hehhee.
- Minä sinulle höyryt näytän, Närä puhisi takapenkillä.
- Kiitti ja moi, siilitukka huikkasi palatessaan istumaan omaan
autoonsa.
Leafin akun ollessa hieman päälle 90 % Jarno
kävi pysäyttämässä latauksen ja lähdimme kotimatkalle. Närä
huokaili koko paluumatkan, että kylläpä oli hidas toimenpide.
Hän olisi samassa ajassa ajanut omalla Yariksellaan Rovaniemelle
ja pitänyt pari kaffepaussia matkalla.
- Ei ole sähköautot vielä tämän päivän juttu,
Toyota-jäärä puhisi.
- Ei niin, niitä oli jo eilenkin liikenteessä, ehehee.
Ajoin Leafin takaisin omaan parkkiruutuuni ja
luovutin avaimet Närälle. Papparainen lukitsi ovet ja lähdimme
yhtä matkaa asunnoillemme. Jarno lähti oman taloyhtiönsä
suuntaan onnellisena siitä, että oli saanut yhden sähköauton
latauskokemuksen, josta olisi paljon kerrottavaa
tyttöystävälleen. Olimme minun asunnon rapun kohdalla, kun Närä
pysähtyi ja kysyi:
- Ostitko pullaa?
- Vain ruisleipää, vastasin.
- Pyh, syön vain kauraleipää, Närä tuhahti ja jatkoi matkaa
kohti omaa asuntoaan.
Ostin pullaa, mutta nyt ei huvittanut jakaa
sitä naapureiden kanssa. Syökööt omiaan tällä kertaa,
mietiskelin rappuja kiivetessäni. Kotona pistin sumpin tippumaan
ja hetken päästä aloin nauttia kiireettömästä elämästäni
tummapaahtoisen kahvin ja tuoreen korvapuustin kera.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä
Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin
Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain
haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin
jakopaikka.