Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


16.10.2022

Liiterin laturilla

Olin viime päivät seuraillut normaalia tiiviimmin parkkipaikkamme tapahtumia, koska Närän laina-auto oli omassa parkkiruudussani. Yllätyksekseni se oli aina välillä poissa siitä, eli Toyota-jäärä ajeli ihan oikeasti Nissanilla. Nyt Leaf oli parkissa, joten laitoin kyseiselle maanvaivalle tekstiviestin: ”Joko Arja on koeajettu?”. Hetken päästä sain vastauksen: ”Minun mielitiettyni nimi ei ole Arja, enkä ala vaihtaa”. Laitoin uuden viestin: ”Tarkoitin tietenkin Nissan Ariya -autoa. Nissan-miehenä olet varmaan kiinnostunut”. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”EN OLE!”.

Viestien vaihdon jälkeen aloin miettiä päivän tekemisiä, eli makaisinko sohvalla oikealla vai vasemmalla kyljelläni. Olin vielä pohtimassa syntyjä syviä, kun ovikello soi Närän tyyliin hermostuneesti. Marssin ovelle, mutta rapussa seisoikin Koikkalan Jarno suu todella leveässä hymyssä.

- Minä sain koeajaa pillua! Jarno kailotti niin, että rappu raikui.

Menin ihan sanattomaksi tuosta suoraviivaisesta kommentista. Ennen kuin selvisin uutisen aiheuttamasta järkytyksestä, hullu ämmä avasi asuntonsa oven ja ilmoitti:

- Vaan et minun. Minä en reppanoilla revaa jakele, se on jämpti ja perkele niin!
- Kia antoi, Jarno hehkutti.
- Tule nyt sisälle, ennen kuin joku toinen naapuri leipoo kakun moisen juhlan kunniaksi, sanoin tossukkaukolle.

Kävelytin Jarnon keittiöön, mutta mies oli niin tohkeissaan, ettei tiennyt istuako vaiko seistä.

- No kerros nyt, että oliko se vahinko vain tarkoin harkittu teko?
- Harkittu. Kia lupasi, että kun ollaan vähän paremmin tutustuttu, niin saan koeajaa hänen äitinsä pillua.
- Siis hetkinen. Kyseessä ei ollut Kian oma, vaan hänen äitinsä, totesin hämmästyneenä.
- Niin, ei Kia edes omista omaa, Jarno katsoi minua kuin jotain vähämielistä.
- Jotenkin olen kyllä luullut ihan toista, mutisin takaisin.
- Se oli ihanan punainen ja istui todella hyvin. En olisi uskonutkaan, että niin pieni voi tuntua niin hyvältä, kun exällä oli paljon isompi.
- Mielenkiintoista, vastasin.
- Ja se kiihtyvyys, voi pojat, Jarno hehkutti.
- Mitä Kia tuumi asiasta?
- Kumpi? Jarno kysyi.
- Miten niin kumpi? No se sinun tyttöystäväsi tietysti.
- Jaa, ja minä kun luulin, että luulit minun jutelleen hänen äitinsä Kia Riolle.

Nyt olin entistä enemmän sekaisin Jarnon puheista. Kysyin väliin, että onko hän mahdollisesti joko alkanut syödä jotain uusia lääkkeitä tai vaihtanut vanhat uusiin. Ei kuulemma ollut monivitamiinien lisäksi muuta lääkitystä, joten nämä sekopäiset jutut eivät siis johtuneet lääkityksestä tai sen puutteesta.

- Eikös Kian äidillä ole nimenomaan tytär, jonka nimi on Kia Rio, kysyin.
- Niin on, mutta hänen äidillään on myös Kia Rio.
- Hetkinen, siis ajoitko autoa, joka on Kia merkiltään ja Rio malliltaan?
- Joo, ja se on punainen ja tosi terhakka menijä.
- Miten se pillu sitten liittyy tähän tapahtumaan? utelin.
- Auton rekkari alkaa CNT- ja Kian mukaan cunt tarkoittaa sitä yhtä värkkiä, jonka nimeä en nyt viitsi ääneen sanoa, Jarno selitti.
- Et nyt, mutta äsken kailotit sen niin kovaa, että varmasti kaikki naapurit kuulivat.
- Puhuin autosta, Jarno puolustautui.
- Niin, jatka vaan. Asia jäi vielä hieman hämärän peittoon.
- No se CNT ja cunt sai Kian antamaan äitinsä autolle lempinimen pillu, kun se on sopivan punainen.

Kävi ilmi, että Jarnon tyttöystävä oli loppujen lopuksi aika räväkkä puheistaan, vaikka ulkonäkö viestitti toista. Jarno mainitsi, että välillä hänen naamansa punoittaa vielä päiviä sen jälkeen, kun hän on ollut Kian luona käymässä.

- Joko siis Nissanin aikakausi on vihdoin ja viimein ohitse ja alkanut Kian aikakausi, siis autoissa.
- Joo, kyllä siis pienelläkin autolla pärjäisi hyvin, eikä tarvitse olla mikään Nissan kasukka. - Ihan varmasti, vastasin hänelle.

Oma Rutinoff oli varmasti vieläkin pienempi sisätiloiltaan mitä kyseinen Rio ja olin pärjännyt sillä vallan hyvin.

- Sitä paitsi pienet autot ovat Kian mielestä ekologisempia kuin isot, Jarno selitti faktoja.
- Niinpä, kyllä 1.2 litran motti on taloudellisempi kuin kahden litran. Onko se kolme vai neljä mukinen?
- Ei meillä ole kyllä kuin kaksi mukia. Kian mielestä kaksi riittää ihan hyvin kerrallaan.
- Puhuin autosta, täsmensin.
- Ei siinä ole mukeja.
- Moottorista käytetään termiä motti ja männästä muki, eli kolme mukinen on kolmisylinterinen.

Jarno oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ovikello soi. Nyt sen oli soitosta päätellen pakko olla Närä. Kipaisin ovella ja rapussa seisoi joku rastatukka verryttelypuvussa. Tyypillä oli tummat aurinkolasit päässään.

- En ole tilannut pizzaa, ilmoitin heti kättelyssä.
- Minä tässä, kuului Närän äänellä.

Naapurikyylä oli taas ollut kuulolla, sillä hullun ämmän ja Ramben asunnon ovi avautui, kanttura pisti päänsä ulos oviaukosta ja kailotti:

- Oletko jonku vitun homobaarin perustanut, kun tuollaisia karvapäitä ramppaa ovella?
- Se on Närä, vastasin.
- Vittu, minä en kyllä ostaisi kebabiakaan noin epäilyttävän näköiseltä tyypiltä, hullu ämmä totesi ja tempaisi ovensa kiinni.

- Tule sisälle, ennen kuin joku naapureista tulee pummaamaan jointtia, hoputin Närää.

Papparainen asteli tapansa mukaan kenkiä riisumatta suoraan keittiöön, jossa Jarno meni paniikkiin ja alkoi huutaa:

- Rastafa, rastafa, pois paha rastafa!
- Se on Närä, rauhoittelin tossukkaukkoa.
- Sano jotain, en usko, Jarno perääntyi olohuoneen puolelle.
- Olen valepuvussa, Närä totesi.
- Otat varmaan kahvia, kysyin.
- En jouda. Pitää lähteä lataamaan Leaf ja tarvitsen kuskin.

Närä kertoi, että Leafin akku alkoi olla sen verran tyhjä, että sitä piti lähteä lataamaan jollekin laturille. Hänellä ei ollut tuon taivaallista käsitystä siitä, että missä patteripellet lataavat näillä nurkilla autojaan.

- Lataa taloyhtiön lämmitystolpasta, ehdotin.
- EN LATAA! Niin pitkään, kun olen hengissä, vastustan henkeen ja vereen taloyhtiön parkkipaikkojen väärinkäyttöä. Sähköstä tulee vielä pula, joten kannustan muitakin luopumaan moisesta pöljyydestä, Närä vaahtosi.
- Mistä pöljyydestä? kysyin.
- Sähköautoilusta tietenkin, pöljä.
- Miksi tarvitset kuskin? tiedustelin.
- Olen tarkka maineestani.

Tiesinhän minä sen, kunhan kiusasin papparaista.

- Se on hyvin ekologinen sellainen sähköauto, Jarno puuttui keskusteluun ja siirtyi samalla lähemmäksi Närää.
- EI OLE! Lisäksi sähköautot tuhoavat maantiet.
- Jaa, enpä ole kuullutkaan. Miten? kysyin.
- Painon takia. Ne painavat paljon enemmän kuin normiautot. Mennään, Närä vaihtoi aihetta.

Koska minulla ei ollut tänäänkään mitään isompaa tekemistä, lupauduin lähtemään Närälle kuskiksi. Jarno halusi lähteä myös mukaan, sillä hän halusi ehdottomasti kokea sähköautoilua ja lataamista, että voisi keskustella tyttöystävänsä kanssa ekologisista jutuista. Kävellessämme pihalla kohti Leafia, aloin laulamaan erittäin epävireisellä nuotilla:

- Kolme pientä sähköautoilijaa marssi näin, aurinkoista tietä pitkin eteenpäin…

En päässyt juuri alkua pitemmälle, kun huumorintajuton rastafari karjaisi:

- Turpa kiinni pöljä! Laulu ja sirkushuvit on tässä taloyhtiössä kielletty, mikäli ne koskevat sähköautoja.
- Entä kaasuautoja?
- Sama koskee myös niitä.

Istahdin Leafin ratin taakse ja tiedustelin, että minne mennään lataamaan.

- Jonnekin, missä lataaminen ei maksa mitään, Närä ilmoitti.
- Siis tuo lähin Lidl.

Kyseinen kauppa oli melko lähellä asuinaluettamme. Jarno istui viereeni ja Närä könysi takapenkille. Siellä hän voisi kuulemma heittäytyä pitkälleen, mikäli joku Toyota-uskovainen tulee liian lähelle ihmettelemään Nissanin rimpulaa ja sen toimimattomuutta.

- Tämähän on ihan hyvä ajettava, totesin ajettuani auton pois parkkipaikalta.
- Pyh, kuului vaimeasti takapenkiltä.
- Minä tykkään. Voisin harkita tällaista muuten, mutta exällä oli Nissani, Jarno kilkatti vieressä.
- Onko Nissan merkkinä täysin pannassa?
- En halua omistaa mitään samaa, mitä exä omisti. Kian mukaan perspektiivin laajentaminen tekee hyvää auralleni. Se on nykyisin liian kapea.
- Oletko ruvennut auraamaan moottoriteitä? heitin piruuttani.
- En, kyse on henkisestä aurasta.
- Kaikenlaisia valopäitä, pyh, Närä tuhahteli takapenkillä.

Ajoin Leafin paikallisen Lidlin pihalle ja hetken silmäiltyämme paikansimme laturit. Olin lukenut netin keskustelupalstoilta, että niihin jopa jonotetaan ja niiden luona tapellaan ilmaisista kilowateista. No ei ainakaan täällä, sillä laturien luona ei ollut yhtään autoa. Ajoin auton laturille ja aloin katsella nappia, josta saisin latausluukun auki. Se löytyi ja kohta keulaluukku pomppasi raolleen.

- Näytäs nyt sähköautospesialisti, että miten tällaista ladataan, hihkaisin Närälle.

Närä jupisi, että joku tuttu Toyota-kerholainen voi nähdä, jos hän tulee ulos. Vastasin siihen, että todennäköisyys on aika pieni, sillä Toyotalla ei taida olla vielä muita täyssähköautoja liikenteessä kuin Proace EV.

- Jos tälle laturille tulee joku muu Toyota-kerholainen, niin sitten teitä on kaksi samanlaista petturia ja voitte jakaa kokemuksen, ehehehee.
- Hyvä on, ladataan sitten tämä keksintö, että päästään nopeasti pois, Närä kivahti ja nousi autosta.

Menimme porukalla pähkäilemään laturia, jossa oli kolme eri piuhaa. Leafissa puolestaan oli kaksi eri latausliitintä.

- Minä, minä, minä haluan, Jarno alkoi vaatia paikallaan pomppien.
- Mitä sinä haluat? kysyin.
- Ladata, saan siitä kokemuksen ja olen sitä paitsi katsellut juutuupista latausvideoita. Viimeisin oli sellainen hidaslataus, ja se kesti kotilaturilla kolmekymmentä tuntia. Meinasi tulla uni välillä.
- Ei hitto, mihin tämä maailma on oikein menossa? päivittelin.
- En minä maailmasta tiedä, mutta minä menen ainakin huomenna Kian luokse Lahteen. Me mennään panemaan, Jarno ilmoitti.
- Pitäisikö nuo tuollaiset jutut pitää ihan omana tietona? ehdotin.
- Sahtia mennään panemaan. Siitä tulee hyvää. Kian vaarin luo.

Jarno alkoi häärätä laturin piuhojen kanssa. Seurasin vierestä ja varmaan viidennellä yrityksellä löytyi oikea kombinaatio, joka kytki auton laturiin. Lopulta CHAdeMO-liitin oli autossa kiinni ihan oikeaoppisesti.

- Jotain tälle piti vielä tehdä, Jarno mumisi ja potkaisi laturin kylkeen.
- Ei kait se nyt potkimalla lähde lataamaan, hämmästelin.
- Ihan samanlainen romu kuin Nissanit, ei toimi, Närä jupisi.
- Hei, nyt se lataa, Jarno hihkaisi ja osoitteli laturin näyttöä.

Latausteho nousi 30 kW ja siihen se sitten jämähti. Vaikutti siltä, että olisimme täällä tunnin verran, että akku olisi täysi. Ehdotin Toyota-rastafarille, että kävelen latauksen ajaksi kotiin päivätorkuille. Ehdotukseni ei mennyt läpi, joten istuuduimme autoon kuuntelemaan radiota. Parit humpat kuunneltuamme viereiselle laturille peruutteli Santanderin valkoinen Tesla Model 3. Sieltä nousi siilitukkainen nuorehko mies räikeän keltaisessa t-paidassa. Tyyppi marssi laturille, otti sieltä yhden piuhan käteensä, tuijotteli hetken liitintä ja laittoi sen kiukkuisesti takaisin pakoilleen. Tämän jälkeen hän tuli kuskin oven viereen ja koputti ikkunaan. Avasin sen ja kysyin:

- Onko joku ongelma?
- ON, TE!
- No, mikäs nyt tipua riepoo, onko ainut mato karannut? heitin takaisin.
- Te olette ottaneet käyttöön pikalatauksen, tyyppi jatkoi.
- Niin, entä sitten?
- Sitä vaan, että nyt on minun vuoro ladata. Minulla on sitä paitsi kiire.
- Ahaa, vai kiire. Meillä taas ei ole, joten se on sitten voi, voi.
- Tämä ei jää tähän. Löydätte itsenne Paskat Parkkeeraukset Liiterin Latureilla -ryhmästä ihan naamakuvilla, idiootit, siilitukka raivosi ja sohotteli meitä kohti kännykkäkamerallaan.
- Voi vitsi, minä unohdin kammata hiukset, Jarno harmitteli viereisellä penkillä ja alkoi haroa hiuksiaan.

Närä sen sijaan oli maastoutunut takapenkille niin rastojensa alle, että häntä nyt tuskin tunnistaisi kukaan kuvista. Itse en omistanut sähköautoa enkä ollut jäsen moisessa vihanpitoryhmässä, joten ihan sama. Kyllä oli elämässä kaikki hyvin, jos piti tuollaisessa ryhmässä olla postailemassa kuvia toisista sähköautoilijoista. Tesla-mies sai autonsa hidaslataukseen ja meni istumaan omaan sähköiseen kuplaansa.

- Käyn samalla tuossa kaupassa, sanoin kyytiläisille ja nousin autosta. Kävelin kauppaan ja tein siellä ruokaostoksia. Vielä kun kaupasta olisi saanut vasta keitettyä kahvia, niin laturilla olisi voinut nauttia pullakahvit. Kävelin takaisin autolle ostosten kanssa. Nostin ne Närän seuraksi takajalkatilaan yhtä banaania lukuun ottamatta. Kävelin banaani selän takana Teslan luo ja koputin sen sivulasiin. Siilitukka avasi ikkunan ja kivahti:

- Mitä nyt?
- Siinä sinulle banaani, niin voit sanoa olevasi lataava asiakas, sanoin ja työnsin banaanin sisälle ikkunasta.
- Mitä vit…
- Ei kun banaani, katkaisin vuodatuksen ja palasin Leafiin.

En kerennyt istua kovin pitkään Leafissa, kun banaanipoika keltaisine t-paitoine asteli auton vierelle ja näytti kädellä, että avaa ikkuna. Painoin nappulasta lasin alas ja tiedustelin:

- Tahtooko lisää banaania?
- Kiitos, tuli tarpeeseen se banaani. Oli vähän hermot kireänä, kun myöhästyn töistä pikalatauksen puutteen vuoksi.
- Ei tämä kovin pikainen ole, vain 30 kW teholla tulee uutta energiaa akkuun.
- Onneksi pomo ymmärtää. Se tajuaa, et kun Tesla, niin osarit painaa niin rankasti päälle, että pitää katsoa mistä saa ilmaiseksi sähköä. Teillä Nissan-miehillä on varmasti helpompaa. Kato halvempi auto ja pienemmät osarit.
- Jaa, no laina-auto tämä meille. Yleensä me pyöräilemme, kun ei ole varaa näinkään hienoon autoon. Tai niin, onhan tuolla takapenkin rastafarilla Toyota, mutta ei kait sitä lasketa mukaan, kun autoja lasketaan.
- Hmph, Närä ynähti takapenkiltä.
- Ihanko tosi? Kehtaako joku sanoa vielä ajavansa Toitsulla? siilitukka hämmästeli ja kurkki takapenkille.
- Valitettavasti, nyökyttelin päätäni.
- Siis eikös ne tee jotain sellaisia höyrykäyttöisiä autoja tai jotain antiikkiteknologiaa, hehhee.
- Minä sinulle höyryt näytän, Närä puhisi takapenkillä.
- Kiitti ja moi, siilitukka huikkasi palatessaan istumaan omaan autoonsa.

Leafin akun ollessa hieman päälle 90 % Jarno kävi pysäyttämässä latauksen ja lähdimme kotimatkalle. Närä huokaili koko paluumatkan, että kylläpä oli hidas toimenpide. Hän olisi samassa ajassa ajanut omalla Yariksellaan Rovaniemelle ja pitänyt pari kaffepaussia matkalla.

- Ei ole sähköautot vielä tämän päivän juttu, Toyota-jäärä puhisi.
- Ei niin, niitä oli jo eilenkin liikenteessä, ehehee.

Ajoin Leafin takaisin omaan parkkiruutuuni ja luovutin avaimet Närälle. Papparainen lukitsi ovet ja lähdimme yhtä matkaa asunnoillemme. Jarno lähti oman taloyhtiönsä suuntaan onnellisena siitä, että oli saanut yhden sähköauton latauskokemuksen, josta olisi paljon kerrottavaa tyttöystävälleen. Olimme minun asunnon rapun kohdalla, kun Närä pysähtyi ja kysyi:

- Ostitko pullaa?
- Vain ruisleipää, vastasin.
- Pyh, syön vain kauraleipää, Närä tuhahti ja jatkoi matkaa kohti omaa asuntoaan.

Ostin pullaa, mutta nyt ei huvittanut jakaa sitä naapureiden kanssa. Syökööt omiaan tällä kertaa, mietiskelin rappuja kiivetessäni. Kotona pistin sumpin tippumaan ja hetken päästä aloin nauttia kiireettömästä elämästäni tummapaahtoisen kahvin ja tuoreen korvapuustin kera.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.



© Rauno Vääräniemi