Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


24.8.2022

Inhokkiauto


Päivä oli pirun kuuma, eikä tilannetta helpottanut se, että seisoin taloyhtiön parkkipaikalla kuuman grillin vierellä. Koko taloyhtiö oli saanut kutsun Yrjö Ykä Kälysen grillibileisiin. Tarjolla on kyrsää, eli lenkkimakkaraa ja palanpainikkeeksi jotain minulle ennestään tuntematonta liettualaista olutta. Molemmat tarjottavat menetteli, kun kyse ei ollut omista ostoksista. Ykän puheet sen sijaan olivat aika raskasta kuunneltavaa. Mies oli melkoisen tukevasti oluen talutettavana ja jutut sen mukaiset.

- Kato, näitä Saabeja on nyt kaksi, Ykä osoitteli kahta 9-5 malliaan.
- Yksi pajalla ja toinen ajossa, vai? kysyin.
- Nää mee koskaan rikki, se on kato Saab. Laajennettiin vaimon kanssa pusinesta.
- Sitä yhteiskäyttöautojuttuako?
- Kova nousu tällaisina aikoina, kun köyhillä ei ole varaa ostaa edes sitä ensimmäistä autoa.
- Eikä kaikilla juuri parkkipaikkojakaan. Meinaan uudemmissa taloyhtiöissä.

Ykä oli saanut jotenkin puhuttua itselleen myös viereisen tolppapaikan naapurilta, jolla ei ollut omaa autoa. Kyseinen ihminen oli jäänyt minulle täysin tuntemattomaksi.

- Aika vähän muuten porukkaa näissä grillibileissä, totesin Ykälle.
- Vain valiojoukko, höhhöhhöö, Ykä hörähti.

En nyt ollut ihan varma, että olisinko halunnut laskea itseni kuuluvaksi tähän valiojoukkoon. Tällä hetkellä grillin viereisille puutarhatuoleille olivat istahtaneet minun lisäksi hullu ämmä ja Ykän vaimo. Molemmat naiset olivat Ykän tavoin aika huolella oluen marinoimia.

- Voi olla, että tämä kellonaika rajoittaa jonkin verran, vilkaisin kelloa.
- Mitä vikaa tässä on? Ykä katsoi omaa rannenauristaan.
- Tiistaipäivä ja kello kolmetoista, totesin.

Ykä heilautti kättään laajassa kaaressa ja totesi, että hänenlaiselleen kiireiselle pusinesmiehelle keskipäivän kuumin hetki on ainoa hetki, jolloin on vähän rauhallisempaa. Iltapäivällä tavisduunareiden työpäivän loppumisen jälkeen alkaa taas yhteiskäyttöautoralli. Autot pitää olla silloin tikissä ajoa varten.

- Mitenköhän se mahtaa onnistua? Taitaa tuo teikäläisen humalatila hieman rajoittaa sitä, epäilin.
- Äääh, mitä vielä. Vaimo hoitaa, jos itse en jaksa.

Vilkaisin kyseistä henkilöä, joka oli nyt sammahtanut hullun ämmän viereen ja näytti kuolaavan rinnuksilleen. Tässä kohtaa tuli mieleen laulun sanat: ”Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain”. Kälysen pariskunta tuntuu käyvän todellakin ihan tasatahtiin. Tungin juuri viimeistä grillimakkaran palaa suuhun, kun Tesla-jäbä sotki paikalle fillarillaan. Hän parkkeerasi sen eteeni ja kysyi:

- Onko täällä jotkut bileet?
- Laajensin pusinesta. Ota poika makkaraa ja olutta, Ykä tarjoaa, Ykä mökelsi.
- No perskule, tottahan toki yksi olut ja makkara maistuu, Tesla-jäbä innostui ja riisui kypärän päästään.

Ykä aloitta saman tien mainospuheensa omista yhteiskäyttöautoistaan, joilla maailma tulisi pelastumaan ja hänen varallisuutensa lisääntymään. Seuraava isompi steppi olisi kuulemma esimerkiksi Kovasen osto.

- Tai sitten ostan Kaukokiidon ja alan rahtariksi, Ykä tuumi.
- Entä jos Kake ei myy, heitin.
- Kuka? Ykä äimisteli.
- No Kiidon Kake.
- Sekö sen omistaa? Ykä kysyi.
- Katselet sitten vaikka kuukkelilla netistä, kun olet selvinnyt. Selviää sekin asia, ehdotin.

Onneksi Ykä sai puuhasteltavaa grillinsä kanssa, kun paikalle asteli joku minulle tuntematon taloyhtiön asukas. Ykä puolestaan tunsi miehen ja heillä tuntui juttu lähtevän hyvin käyntiin. Käännyin Tesla-jäbän puoleen ja kysyin:

- Missä Tesla? Vieläkö pajalla.
- Ei enää. Sain sen pois ja möin.
- Möit?
- Niin. Nyt on ihan hullut markkinat. Maksoin siitä ostettaessa hieman ylihintaa, mutta nyt sain siitä kymppitonnin enemmän mitä maksoin.
- Siis mitä sait?
- Kymppitonnin enemmän kuin mitä maksoin.

Tesla-jäbä selitti, että nyt käytetyt sähköautot menevät kuin kuumille kiville ihan tolkuttomaan hintaan. Uusia kun joutuu odottamaan vuoden tai puoltoista, niin hätäisimmät ostavat sika kalliilla käytettyjä.

- Mitä tilalle?
- Tämä, hän taputti fillariaan.
- Etkö autoa tarvitse?
- Ehkä Y:n laitan tilaukseen. Pitää vielä miettiä, kun niidenkin hinta on noussut. Sieltä pitäisi olla tulossa vähän halvempi malli pienemmällä akulla. Varmaan sellainen.

Samassa huomioni kiinnittyi parkkipaikalle kääntyvään punaiseen Nissan Leafiin. Yritin saada kuskista selvää, kun se ajoi hitaasti parkkipaikalle. Kuskilla oli isot tummat aurinkolasit ja mielettömän iso lierihattu. Mikäköhän hiippari, ajattelin mielessäni auton hidasta menoa seuratessani.

- Se ajoi Närän ruutuun, Tesla-jäbä totesi Leafin menoa seuraten.
- Pakkohan tässä on mennä sanomaan, ettei kenen tahansa ruutuun voi pysäköidä. Ei varsinkaan suurimman sähköautoilun vihaajan Närän.

Nousin ylös tuolilta ja lähdin kohti Leafia. Tesla-jäbä lähti perääni. Leafin kyljessä näytti olevan autokorjaamon laina-auto-tekstit. Korjaamo ei ollut ihan paikallisia, vaan vähän kauempaa PK-seudulta. Siis joku turisti nähtävästi, ajattelin itsekseni. Päästyäni Leafin vierelle, sen kuljettajan ovi avautui ja kuljettaja kysyi:

- Miksi täällä on näin paljon ihmisiä?
- Närä? kummastelin tunnistettuani äänen.
- Hys palikka. Haluatko, että maineeni on mennyttä iäksi?
- Nyt en ymmärrä. Selitätkö tarkemmin?
- Tämä auto, tai noh, keksintö, Närä mutisi.
- Vaihdoit leiriä. Onnitteluni ekologisesta ratkaisustasi.
- Pyh minä mitään vaihtanut.

Närä jupisi, ettei koskisi pitkällä tikullakaan Nissaniin, saatikka sitten Nissan merkkiseen sähkövatkaimeen. Jotenkin tuo selitys ei kuulostanut uskottavalta, kun papparainen istui moisessa keksinnössä.

- Olet myös vaihtanut tyyliä. Hieno hattu ja makeet aurinkolasit.
- Ihan yhtä hölmöt kuin tämä autokin, hmph.
- Miten oikein jouduit Nissanin ratin taakse?
- Väistin tätä ja sen ratissa olevaa pölvästiä, Närä tuhahti.
- Täh? Väistit siis itseäsi? Aika heikosti olet väistänyt, kun istut vieläkin ratin takana. Siitä pölvästistä olen samaa mieltä, ehehehee.
- Hmph, pöljä ei tajua. Närä painoi lierihattua syvemmälle päähänsä ja alkoi kertoa.

Hän oli ollut matkalla yhden Toyota-kerholaisen mökille hieman etemmäksi, kun jollain kirotulla kinttupolulla oli tullut tämä Nissan Leaf vastaan.

- Et siis ajanut sitä silloin itse? Varmistin.
- No en tietenkään. En koskisi tähän edes…

Toyota-jäärän lause katkesi kesken, sillä nähtävästi hän tajusi yhä puristavansa inhokkiautonsa rattia.

- Niin, jatka vaan, patistin.
- Se pölvästi ajoi ihan keskellä tietä ja jouduin väistämään.
- Ja sitten?
- Kivi hyppäsi eteen.
- Hyppäsi? kummastelin.
- Niin. Loikkasi, pomppasi, hyppäsi. Meneekö jakeluun? Närä puhisi.

Papparaisen mukaan se kivi loikkasi suoraan hänen Yariksensa eteen sillä seurauksella, että oikeanpuolen vanne, rengas ja jotain muuta hajosi. Peltivaurioita ei sen sijaan tullut.

- Ahaa. Ajoit siis kiveen väistäessäsi Leafia, joka ajoi keskellä tietä, summasin tapahtumat. - Ei, vaan Leaf ajoi keskellä tietä ja kivi hyppäsi eteen.
- Pääsikö se karkuun?
- Mikä?
- No se kivi. Eivät kait hyppivät kivet jää paikoilleen. Sanoohan se sanontakin, ettei vierivä kivi sammaloidu.
- Pöljä, Närä tuhahti.

Lopputulema oli se, että Leafin kuski pysähtyi, pahoitteli tapahtunutta ja omaa huolimattomuutta. Oli hoitanut puhelimella jotain työasiaa ja keskittyminen oli herpaantunut.

- Menikö vakuutukseen?
- Ei, vaan pölvästin korjaamolle. Sain sieltä tämän saman inhokin, yäk! Närällä oli käynyt onni onnettomuudessa, sillä korjaamon omistajalla oli antaa hänelle auto korjauksen ajaksi. Valitettavasti tarjolla oli ollut enää vain kyseinen Leaf, jolla itse omistaja ajoi. Toinen vaihtoehto olisi ollut bussimatka.

- Et sitten valinnut sitä, kummastelin.
- No en. Sinne pääsee kerran päivässä ja kerran päivässä sieltä pääsee pois. Tämän päivän bussi oli jo mennyt.

Närä puhisi, että sinne mökillekään ei ollut mitään menemistä Nissanilla. Tarjolla olisi ollut kuulemma vuosisadan grillipartyt tarkasti valitun Toyota-henkisen porukan kanssa.

- Kait sinne nyt yksi Nissan olisi mahtunut mukaan, ehehehee, repesin.
- EI MAHDU! Närä kivahti.

Siinä kohtaa vasta tajusin, että Närällä ei ole päällä tavanomaisia suoria housuja eikä jalassa perinteisiä nahkasaappaita.

- Sinulla on tyyli vaihtunut kokonaan. Lenkkarit ja collegehousut. Oho, taitaa Nissanilla ajaminen tehdä sittenkin hyvää. Päivitit tyylisi kertaheitolla ainakin 50 vuotta tuoreemmaksi.
- Hmph, omat vaatteet on takakontissa. Oli pakko ostaa paikallisesta halpaladosta valepuku, Närä murahteli.
- Varmaan tarjouskorista, ehehehee.
- Kympillä koko settti, tinkasin.

Siltä se tosiaan näytti, että kympillä oli ostettu koko setti. Toisaalta enpä kyllä olisi Närää tuntenut, mikäli hän olisi kävellyt kadulla vastaani, niin erilainen miehen pukeutumistyyli oli.

- Menit kuitenkin paljastamaan itsesi ajamalla omaan parkkiruutuun. Olisit pysäköinyt kadun varteen.

Närä myönsi vahingon ja kysyi heti perään, että voisiko hän lainata minun parkkipaikkaani. Minä puolestani voisin pysäköidä oman autoni hänen ruutuunsa. Joku Toyota-kerholainen voi ajaa tästä ohitse ja nähdä Närän parkkiruudussa ei toivotun kulkupelin. Minun autoni Närä voisi helposti selittää sillä, että lainasi ruutua naapurille, jolla on vaikeuksia saada auto taipumaan omaan ruutuun. Närän ruutuun, kun pääsee ajamaan suoraan.

- Kuinka pitkäksi aikaa tarvitset parkkiruutua? tiedustelin.
- Viikoksi.
- Se on satanen, tähän käteen, ojensin kättä Närää kohti.
- Pyh, johan nyt on pöljä ajatus, että maksaisin siitä jotain, Närä kivahti.

En sanonut mitään, vaan kaivoin taskusta puhelimen, siirryin hieman etemmäksi Leafista ja otin kuvan, jossa näkyi auton lisäksi kiukusta kihisevä kuski. Näytin kuvaa papparaiselle ja sanoin:

- Ei voi tietää kenelle tämä lähtee.
- Viiskymppiä, Närä ehdotti.
- Minkä arvoiseksi lasket oman maineesi? Markan vai kaksi, jos käytetään valuuttaa, jota nähtävästi ymmärrät?
- Mrrr, olkoon, mutta saat sitten siirtää tämän kotteron tuolta kadun varresta parkkiruutuusi.
- Sovittu.

Närä kaivoi puhisten lompakostaan kaksi viisikymppistä ja ojensi ne minulle. Onneksi en ollut kerennyt juoda vielä ensimmäistä olutta kuin puoleenväliin, joten olin kykeneväinen siirtelemään autoja. Sovin Toyota-jäärän kanssa, että siirrän ensin oman autoni ja tulen hetken päästä hakemaan Leafin. Kävellessäni vajaan kaljatölkin kanssa grillin ohitse, hullu ämmä örähti:

- Tuos runkvisti lisää olutta neitosille, hik!
- Just avasin, ota tuosta, ojensin vajaan tölkkini.
- Voi vittu miten nopeeta palvelua, käkäkäkää. En jäänyt kuuntelemaan mokomaa käkätystä sen enempää, vaan jatkoin matkaani Rutinoffin luo.

Parissa minuutissa olin saanut ajettua sen Närän ruutuun. Nyt pitää vain muistaa missä se on, mikäli tulee tarvetta lähteä autoilemaan. Seuraavaksi kävelin talon ympäri kadun varteen, jossa Närä odotteli hermostuneen oloisen.

- Pöljä hidastelee tahallaan, papparainen marmatti.
- Nyt kun ollaan tässä Nissanin luona, niin voisitko esitellä minulle sen ominaisuuksia? kysyin pokkana.
- EN VOI! Tuosta virrat päälle ja vaihdevalitsimesta löytää kyllä pöljäkin oikeat suunnat, Närä puhisi virtanappia osoitellen.
- Entä avain, minne sen toimitan?
- Tulen hakemaan myöhemmin, kun olen saanut omat vaatteet päälle.

Tämä selvä. Närä nousi autosta, kaivoi takaluukusta muovikassin ja vanhan savottamallisen reppunsa. Tämän jälkeen papparainen paineli puolijuoksua rapunovesta sisälle. Hyppäsin itse Leafiin ja pienen tutkailun jälkeen tein u-käännöksen ja ajoin sen omaan parkkiruutuuni. Kivan hiljaista menoa sähköllä, josta tuli mieleen Ola Koijari ja tuleva eRutinoff. Siitä täytyi tulla tosi hyvä, kun valmistus oli jatkuvasti siirtynyt. Lukitsin Leafin ovet ja siirryin grillin luo, jossa Tesla-jäbä oli keskustelemassa Ykän kanssa. Ykä osoitti Leafia ja sanoi:

- Ei noista sähkövispilöistä ole mihinkään. Pakkasella niitä ei saa käyntiin ja akku loppuu ennen Hartolaa. Lisäksi kolmenkympin välein pitää olla regulaattori vaihtamassa. Ei ole halpaa ei.
- Jaa, enpä ole kuullutkaan. Mikä regulaattori?
- Jänniteregulaattori. Se on sellainen kolmen nyrkin kokoinen mötikkä. Iso työ ja vaikea vaihtaa. Halvemmaksi tulee Saappiinkin tehdä koneremontti. Ei ole tätä päivää tuollaiset sähköhärpäkkeet, Ykä puisteli päätään.

Tesla-jäbä oli sen näköinen, että räjähtäisi nauramaan koska tahansa.

- Ja sitä paitsi, olen lukenut, että korona on seurausta sähköautoilun lisääntymisestä, Ykä jatkoi.
- Eikä? hämmästelin naurua pidätellen.
- Tämä on yksi yhteen. Sähköautojen yleistymisen vuoksi korona alkoi levitä. Eläisimme paljon terveemmässä maailmassa, jos kaikki ajaisivat pensa-autoilla.

- Minä en kyllä tuota selitystä purematta niele, ilmoitin kantani.
- Minä sanoin jo aikoinaan hammaslääkärille, kun se laittoi amalgaamin tilalle muovipaikan, että nyt ei hyvä heilu, Ykä jatkoi.
- Amalgaamipaikanko?
- No niin. Ensin loppui lyijyllinen pensa ja sitten tuli muovipaikat. Siitä lähtien on ollut vain suunta alaspäin. Saappejakaan ei tehdä enää.

Pelastus saapui yllättävältä taholta, sillä parkkipaikalle käveli 7-henkinen aasialaisperhe, joka alkoi tiedustella varaamansa yhteiskäyttöistä tila-autoa. Ykä röyhisti saman tien rintaansa ja Saabia osoitellen sanoi:

- Siinä se on.
- Tämä vain viisi henkeä, perheen isä kurkki Saabin sisätiloja.
- Ei, vaan 2 plus 3 plus 2 eli seitsemän, Ykä korjasi.
- Missä loput kaksi? isukki tivasi.
- Kaksi pienintä takakonttiin. Mahtuvat hyvin joko seisomaan tai makaamaan. Lisähintaan tyyny ja peitto, Ykä selitti.

Tässä kohtaa totesin Tesla-jäbälle, että taidan siirtyä takaisin kotisohvalle. Näin myös tein, eli poistuin niin sanotusti takavasemmalle.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi