Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


8.5.2022

Teflonpinnoite


Närän Yariksen silakkaepisodista oli jo sen verran aikaa, että uskalsin viime yönä käydä tekemässä uuden källin Toyota-jäärän autoon. Sitä varten minun piti tehdä muutamia hankintoja, joita en alun perin aikonut tehdä. Halpoihin silakoihin nähden kepponen nousi hintoihinsa, mutta hyvä kepponen maksaa aina jotain. Tiesin saavani kuulla asiasta mitä pikimmiten, sillä Närällä oli tapana tutkia autonsa hyvin tarkkaan joka aamu. Olin ihan varmasti tulilinjalla, mutta olin varautunut siihen. Viimein kello kaksitoista puhelin soi ja soittaja oli Närä.

- Autossa oli taas ruokajemma, Närä aloitti.
- Silakkasanteri siis iski jälleen.
- Hmph, ei siellä mitään silakkaa ollut.
- Okei, muikkuja kenties? ehdotin.
- Lasagnea.
- Oho, aika yllättävää.
- Lisäksi siellä oli kissa, sellainen pieni pehmoeläin, Närä puhisi.
- Hei, minähän sanoin, että varmasti joku kissa on tehnyt jemman.
- Karvinen, se kissa oli Karvinen.
- Niin no, Karvinenhan ei taida kalaa syödä, mutisin.

Närä oli ihan hiilenä kyseisestä asiasta. Kaiken lisäksi hänen kameransa ei ollut tallentanut yhtään mitään koko tapahtumasta.

- Menikö se kamera rikki? Miten harmi, pahoittelin.
- Ei se mennyt rikki, Närä kivahti.
- Kamera oli siis suunnattu päin persettä ja kuvassa oli jonkun hanuri, niinkö?
- Ei ollut mitään hanureita, vaan kameran muistikortilla oli Karvinen elokuva.
- Oho, johan on ollut itseään täynnä mokoma katti.
- Missä olit viime yönä? Närä tivasi.
- Poissa kotoa. Palaan kotiin hieman myöhemmin tänään.

Todellisuudessa oli omassa keittiössäni nautiskelemassa kahvia ja sämpylää.

- Hmm, en nähnyt autoasi parkkipaikalla, joten tuo voi olla totta, Närä mutisi.
- Totta se on. Sitä paitsi eihän minulla ole sellaista teknistä osaamista, mitä tuollainen vaatii. Teidän kerholla sen sijaan on nuoria ja näppäriä miehiä tekemään mitä vain.
- Hmph, taidat olla oikeassa. Olenkin huomannut parin kerholaisen katselevan minua jotenkin vinosti.
- Oletko varma, etteivät ne ole Nissanin vakoojia, tai Mazdan?
- Hyvä pointti, taidankin pitää yllätyspistokokeet Toyotan historiasta ja sen malleista.

Närä sanoi alkavansa heti suunnitella sellaista pistokoetta kerholaisille, että mahdolliset vakoojat paljastuisivat 100 % varmuudella. Toivottelin onnea vakoojajahtiin ja jatkoin itse keskipäivään venähtäneen aamiaisen nauttimista. Pilani vaikutti jälleen kerran onnistuneelta. Mielenkiintoista kuulla, että miten paljon kerholaisia laitetaan pihalle pilojeni takia. Parhaimmillaan se voisi jopa lisätä muiden automerkkien myyntiä.

Aamiaisen jälkeen jäin odottelemaan sitä, että papparainen lähtee liikenteeseen. En voinut ottaa sitä riskiä, että Närä näkee minut lähtevän kotoani. Parin tunnin päästä punainen Yaris lähti matalalentoon ja minä sen perään jalkapatikassa. Matkani ei ollut pitkä, sillä olin jättänyt eilen Rutinoffin Romu-Reiskan Merkillisen autokorjaamon pihalle. Siihen oli oikeastaan ihan pätevä syy, sillä Reiska oli vaihtanut autooni kesärenkaat. Renkaiden vaihdon piti olla jo pari viikkoa sitten, mutta Reiska oli ollut sen verran tukossa töidensä kanssa, että siirsimme aikaa. Minulle tuo oli se ja sama, sillä ajot olivat melkoisen vähäisiä tätä nykyä.

Saapuessani Merkillisen autokorjaamon pihalle, huomasin seinustalla pyllistelevän spandex-pyöräilijän. Näky ihmetytti, sillä ei Reiska minun tietääkseni pitänyt mitään polkupyöräkorjaamoa. Jätin spandex-speden puuhatelemaan omiaan ja jatkoin matkaani hänen ohitseen kohti korjaamon ovea.

- Ei tartte tervehtiä, kuului takaani.

Käännyin ympäri ja katsoin seisomaan noussutta pyöräilijää. Tyyppi vaikutti etäisesti tutulta, mutta en saanut päähäni, että kuka hän oli.

- Tesla-jäbä tässä hei. Etkö tunnista?
- Ahaa, siis U Ntamo Errori.
- Sama mies, fillaristi hymyili.
- Eipä ole näkynyt miestä, eikä tosin Teslaakaan.
- Niin, tässä on kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä ollut.
- Loppuiko duunit koronan takia?
- Ei loppunut. Tesla meni pajalle ja huollossa sen verran jonoa, että ostin fillarin.
- Mikä siihen tuli?
- Lämppäri lakkasi puhaltamasta lämmintä, takavalot ottivat kosteutta ja tukivarret alkoivat narista.

U Ntamo kertoi, että auto narisi kuin olisi vanhalla hetekalla ollut liikenteessä. Varsinkin kauppojen parkkipaikoilla se herätti sellaista hilpeyttä, ettei mokomalla enää kehdannut ajaa.

- Pilkkihaalarit olisi vielä mennyt, mutta se narina, U Ntamo puhisi.
- Olisit tuonut tänne Reiskalle, niin se olisi tehdä näpännyt sen kuntoon sekennissä, ehdotin.
- Vielä vuosi takuuta, niin ei voi.
- Mitäs muuten teet täällä? utelin.
- Teslaan tottuneena piti saada tähän sähköfillariin lisää tehoja. Enhän minä nyt millekään Inseralle voi jäädä toiseksi.

Katselin miehen pyörää tarkemmin ja totesin, että valkoiseksi maalattuun fillariin oli laitettu Teslan logot ja tekstit. Lisäksi siinä näytti olevan kaksi akkupakettia ja jotain muita virityksiä.

- Kulkeeko kovaa? kysyin.
- 60 rajoitusalueella tuli jo peltipoliisista yksi huomautus.
- Huomautus? kummastelin.
- Niin. huomauttivat, ettei kannata toikkaroida ajoradan vasemmalla kaistalla, kun vieressä on pyörätie. Oli siinä myös jotain siihen suuntaan, että alkoholin vaikutuksen alaisena kannattaisi käyttää taksia tai julkista liikennettä.

Ihmetellessäni moista palautetta, U Ntamo kertoi, että hän oli ollut ohittamassa fillarillaan yhtä autoa. Ei hän humalassa toikkaroinut.

- Mistä ne sellaista kuvitteli? äimistelin.
- Varmaan hassusta hatusta.
- Mistä?
- No minulla on pyöräilykypärän päälle laitettava viikinkikypärä, jossa on molemmilla sivuilla paikat juomatölkeille. Olin menossa pääsiäisen aikaan lämpimillä keleillä piknikille parin oluen kanssa. Laitoin ne siihen hattuun. Nakit olivat povitaskussa.
- Ehehehee, mahtoi siinä olla virkavallalla ihmettelemistä.
- Jälkikirjoituksena oli ”P.S. Poika, meille ei vittuilla”.
- Oho. Oliko kuka allekirjoittanut sen?
- Ylikonstaapeli Jöö.

Eipä tullut tuokaan yllätyksenä. Sen sijaan minut on yllättänyt se, etten ollut kuullut Jööstä mitään pitkiin aikoihin. Oli se vielä näemmä hengissä, kun lähetteli kirjeitä ihmisille.

- Oletko tulossa vai menossa nyt? kysyin U Ntamolta.
- Menossa. Reiska vaihtoi uuden takakumin, kun tuli suditeltua ensimmäinen sileäksi. Pitää mennä, moikka!
- Moi, moi.

En tiedä mitä Reiska oli tehnyt pyörään, sillä kivet vain sinkoilivat, kun Tesla-jäbä lähti matkaan. Katselin hetken miehen perään ja astelin korjaamohalliin. Reiska näkyi istuvan kopissaan, joten suuntasin suoraan sinne.

- Saitko renkaat vaihdettua? kysyin kopin ovella.
- Saitko? Ihmeellisiä nuo kädettömien kysymykset. Ihan sama kuin kysyisit tietääkö autonasentaja neloskoneen sytkäjärjestystä. Ei voi ymmärtää, Reiska puisteli päätään.
- Hyvä homma, toin pullaa.

Nostin raahaamani muovipussin konttorin pöydälle. Olin käynyt eilen täältä lähtiessä lähikaupan kautta ja ostanut muutaman pitkon rähmäpullaa.

- Tattista, Reiska totesi ja iski kiinni.

Onneksi en ostanut vain yhtä pitkoa, sillä Reiska nappasi pussista kokonaisen pitkon, repi muovin auki ja alkoi syödä sitä päästä. Otin itselleni kahvia ja leikkasin toisesta pitkosta tuhdin siivun.

- Rrrööööyyyh, ihan yhtä hyvää kuin ennenkin, Reiska röyhtäisi.
- Oletko muuten laajentanut sähköpyöräbisnekseen? kysyin.
- Joo, tai en. Katsos kun ihmisellä on kaksi kättä ja ammattikoulun päästötodistus, niin sitä kerkeää vasemmalla kädellä puuhastella kaikenlaisia pikku projekteja, kun oikea käsi on varsinaisessa leipätyössä.
- No mitä se vasen käsi sille Tesla-jäbän fillarille teki?
- Tuplattiin akkukapasiteetti, lisättiin vääntöä, rajoitettiin huippunopeus 100 km/h ja lisättiin mahdollisuus ladata pyörää sähköautojen latauspaikoilla.
- Siis mitä? Ladata sähköautojen latauspaikoilla.

Reiska nyökytteli päätään ja kertoi syyn. Tesla-jäbä oli ilman kotilatausta tottunut viettämään vapaa-aikaansa Lidlin ilmaisilla latureilla. Poikamiehellä kun ei ollut mitään perherajoitteita. Koska Tesla oli pajalla ties miten pitkään, niin nyt hän voi vallata Lidlin laturin fillarillaan.

- Etteivät kuulemma mitkään Leaf-vässykät pääse hyödyntämään ilmaista sähköä.
- Jahas, vai sellaista. No ei taida kovin pitkään fillari sitä laturia varata, kun akun kapasiteetti on autoon nähden aika pieni, heitin arvioni.
- Vaikka voitelin elektroniväylät, nestejäähdytin sisäisen latausyksikön ja kylmäjuotin tärkeimmät liitännät, niin kyllä laturilla menee aikaa kolmisen tuntia, Reiska sanoi.
- Hetkinen, siis kylmäjuotit. Eikös kylmäjuotos ole yleensä huono asia?
- Voi yhden kerran mitä amatöörimäistä ajattelua. Kunnon kylmäjuotos ei lämpene läheskään niin paljon kuin lämminjuotos. Sanoohan sen jo nimikin. Ei tulisi sinusta tekijämiestä tuolla ajattelutavalla, Reiska puisteli päätään.
- Onko mitään uutta pisnesrintamalla?

Reiska myhäili ja kertoi Kiinan uusivan lähivuosina ainakin 50 miljoonaa valtionhallinnan tietokonetta. Hän oli laittanut niiden asennuksista oman tarjouksensa sisään. Siinä olisi kuulemma iltapuhteiksi hommia pariksi kuukaudeksi.

- Eh tuota, taitavat käyttää paikallisia asentajia.
- Käyn paikan päällä ne asentamassa. Ei ole katsos Kiinassa ammattikoulu Suomen tasolla.
- Asennatko myös käyttöjärjestelmän?
- Tottahan toki.
- Se on muuten kiinankielinen, huomautin.

Reiskan ilme oli tuon kuultuaan kuin kysymysmerkki. Ei tainnut olla kiinan kieli vielä kovin hyvin hallussa ammattimiehellä. Minä en uskonut sanaakaan hänen höpinöistään.

- Oletko mitään uutta kehitellyt täällä omalla pajalla pisnekseen? jatkoin utelemista.

- Toki. Olen kehittänyt autoihin paistovarman pinnoitteen. Ei muuten tartu rasva ja voi pestä huoleti astianpesuaineella, Reiska vastasi.

- Paistovarma siis tarkoittaa varmaan jotain aurinkosuojaa tai jotain sinne päin, aprikoin.
- Ei, vaan kesäkuumalla voi paistaa esimerkiksi kananmunat konepellillä ja pestä sen sitten astianpesuaineella. Käytännöllistä, ei tarvitse ottaa grilliä mukaan.
- Mitä muuta hyötyä siitä pinnoitteesta on?
- Paistolasta ei naarmuta autoa.
- Paistolasta?

Reiska nyökytteli päätään ja kertoi, että voi ihan hyvin käyttää muovista, puista tai vaikka metallista paistolastaa. Ei tule naarmun naarmua.

- Miten konepesut ja vahaus?
- Vahaus! Voi yhden kerran. Esititkö tosiaankin nuin pöljän kysymyksen?
- Esitin. Autot yleensä vahataan silloin tällöin.
- Oletko koskaan vahannut kotona paistinpannua? Reiska kysyi.
- En.
- Siinä sinulle vastaus. Pesetkö sen koneessa? No et. Siinä toinen vastaus.
- Mitä tuollainen pinnoitus maksaa?
- Kolmetoista tonnia tällä hetkellä.
- Siis kolmetoistatuhatta euroa, niinkö?
- Aika tasan. Tutun kauppana saat 12 998 eurolla ja 8498 euroa, jos itse hankit tarvittavat teflonpannut. Niitä tarvitaan 300 kappaletta.

Vilkaisin ammattimiestä, että onko hän todellakin tosissaan. Vaikutti olevan, sillä sain eteeni tilauslomakkeen auton paiston kestävästä pinnoitteesta.

- Vähentääkö tämä kulutusta?
- Hyvin rasvattuna kyllä.
- Miten kolarikorjaukset?
- Jätän takaluukkuun muutaman samanlaisen paistinpannun, niin korjausjälki on identtinen. Olen katsos ajatellut kaikkea. Tavalliset keraamiset pinnoitteet on kuin paperikääreitä tähän teflonpinnoitukseen verrattuna.
- Hinta on kyllä aika suolainen, kun ylittää moninkertaisesti auton arvon.
- Pistetään kaupanpäälle vielä ikuinen perävalotakuu, niin ei jää kauppa siitä kiinni, Reiska sanoi.
- Mitä se tarkoittaa suomeksi?

Reiska kakisteli ja ilmoitti, että kyseessä on ihan sananmukainen ikuinen perävalotakuu. Se ei ole sidottu vuosiin, eikä kilometreihin, kuten heikommat takuut.

- Hei, nyt jotain faktaa niistä takuuehdoista.

Hetken lattialistoja tuijoteltuaan Reiska totesi, että kyseessä on ikuisesti palavien takavalojen takuuehto. Se on kuulemma sellainen, että mikäli auton takavalot palavat ikuisesti, niin takuu on voimassa ikuisesti.

- Entä jos auton sammuttaa ja takavalot sammuvat? kysyin.
- Takuu loppuu, Reiska kohautti olkapäitään.

Sain kuulla, että kuluttajat menevät yleensä aina retkuun, kun jossain lukee ikuinen takuu. Tarkempien takuuehtojen lukeminen loppuu siihen.

- Tuota, vielä yksi kysymys siitä pinnoitteesta. Jos minun pitää hankkia tyyliin 300 teflonpintaista paistinpannua, niin miten niiden pinnoite siirtyy autoon?
- Voi yhden kerran taas, että ihminen osaakin esittää tyhmiä kysymyksiä, Reiska puuskahti ja iski sen jälkeen punaisen moran konttorin pöytään.
- Ei nyt tartte ruveta riehumaan yhdestä kysymyksestä, kivahdin.
- En minä riehu, vaan tässä on työvälinen kysymääsi touhuun. On muuten ammattikouluajoilta peräisin. Eikä tartte teroittaa, kun ostaa kerralla laatua.
- Taitaa olla aikaa vievää touhua, mikäli tuolla rapsuttelet pinnoitteet paistinpannuista, totesin.
- Kyllähän siinä kerkeää juuri ja juuri iltauutiset katsoa. Ei sitä kuule pisnestä tehdä ja palkoille päästä, jos jäädään peukaloita imeskelemään, kuten asiasta mitään tietämättömät amatöörit.

Kysyin vielä lopuksi, että miten paljon autoja on jonossa pinnoituksiin. Reiska rykäisi ja sanoi niitä olevan satoja. On kuulemma juttu levinnyt nopeammin kuin Kalifornian metsäpalot. Pääsisin kuitenkin jonon kärkeen, kun olen vakioasiakas ja vanha tuttu.

- Kiitos, mutta taidan pitää autoni vakiokuntoisena.

Nappasin pöydältä Rutinoffin avaimet ja kysyin Reiskalta mitä olen velkaa renkaiden vaihdosta. Reiska osoitteli pullapussia ja totesi, että eiköhän se ole tasaraha jälleen kerran. Kiittelin suoritetusta työstä ja poistuin korjaamolta.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi