Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


3.4.2022

Aprillia

Heräsin. huhtikuiseen aamuun ikävän mekkalan takia. Puhelimeni plokkaa öisin kaikki häirikköpuhelut, mutta nyt kello oli niin paljon, että älä häiritse -tila oli mennyt pois päältä ja puhelimen näytöllä vilkkui Oskari Närän nimi. Miettiessäni vastaamista, soitto loppui, mutta alkoi muutaman sekunnin päästä uudelleen. Ulkona paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta, joten ehkä Närällä oli tällä kertaa jotain positiivista sanottavaa. Vastasin puheluun ja laitoin Närän kaiutinpuheluun, että voin samalla puuhastella aamutoimia.

- Xyd4gdf, bdy4yrg, yhg4xdk, zyx4grz.

Siis mitä? Puhelimesta kuului Närän äänellä jotain ihan käsittämätöntä mökellystä. Nyt oli täytynyt sattua jotain vakavaa ja papparainen oli oikeasti pulassa.

- Haloo, kuuletko minua? Oletko oikeasti pulassa vai istutko tekareiden päällä?
- Pöljä, en ole pulassa. Jotkut muut sen sijaan ovat kaulaansa myöten suossa. Mitä nuo äskeiset eivät ole? Närä vaahtosi.
- Ne eivät ole esimerkiksi ymmärrettävää suomen kieltä.
- Ne EIVÄT OLE Toyotan mallinimiä, Närä suorastaan huusi.
- Eivät varmasti ole. Eihän tuollaisia kirjan ja numerohirvityksiä voisi keksiä kuin känninen paviaani, totesin.
- Hmph, vai känninen paviaani? Närä urahti.
- Aivan. Kaikki järkevät autonvalmistajat antavat autoilleen sellaisia nimiä, jotka on helppo muistaa kerran kuultuaan.
- Siinä tapauksessa Toyota on osunut heti nappiin, sillä sen uuden sähköauton nimi on BZ4X.
- Siis XYZ5Y vai? piruilin takaisin.

Tottahan toki olin kuullut ja lukenut jo lukuisia artikkeleita tuosta Toyotan uudesta sähköautosta, jota saimme vielä odotella myyntiin. Varmaan ihan pätevä peli, en sitä kiellä, ken korvikeautoihin ja varsinkin Toyotaan on rakastunut. Omalla kohdalla se ei tulisi olemaan vaihtoehto, niin pitkään kuin Rutinoff vain pörisee. Sen jälkeen siirryn vaivattomasti eRutinoffin rattiin, kunhan sellainen putkahtaa ulos tehtaan tuotantolinjalta.

- Nimi on erittäin helppo ja sen muistaa heti, Närä paasasi.
- Tuota, eipä jäänyt mieleen, joten voisitko toistaa?
- En, mutta kerron muistisäännön.
- No?
- B tarkoittaa barasta, Z tarkoittaa zaatavissa olevaa, 4 tarkoittaa foor juu ja x tarkoittaa kaikille. Auto on siis parasta saatavissa olevaa kaikille, BZ4X. Ihan simppeliä, kun sen vain kerran tajuaa.
- Nimenomaan, kun ymmärtäisin edes kerran, mutta kun ei, ehehehee.

Tämän jälkeen sain kuulla, että elin hyvin rajoittuneessa kuplassa, kun en ymmärtänyt maailman mahtavimman autonvalmistajan käänteentekevän mallin nimeämistä. Se tulisi keikauttamaan kaikkien muiden sähköautovalmistajien veneitä siitä määrissä, että moni uppoaisi pysyvästi.

- Tiesitkö, että sillä voi valmistajan mukaan ajaa jopa 50 cm syvässä vedessä? Närä kysyi.
- Tiesin, mutta hankin ennemmin veneen, mikäli minun pitää matkata vesitse.
- Jos ostan sellaisen, niin kaivatan parkkipaikan liittymään vesiesteen, joka syvyydeksi tulee tasan 50 cm. Sen jälkeen kaikki pölvästit tajuavat mikä automerkki on paras, Närä julisti kuin pahin maallikkosaarnaaja.
- Miten se voi tuolla perusteella olla paras?
- Paras auto on se, jolla pääsee töihin ja takaisin kotiin, piste.

Närä oli kyllä tavallaan oikeassa. Tottahan se oli, että mikäli autolla ei pääse yhtään mihinkään, niin eipä se kyllä siinä tapauksessa ole vallitsevissa olosuhteissa paras.

- Se helpottaa myös minun tehtäviä hallituksen puheenjohtajana, kun ei tarvitse kirjoitella lappuja, joissa kielletään romujen pysäköinti parkkipaikalla. Sen jälkeen parkkipaikka täyttyy vain tarkasti speksatuilla ja taloyhtiön hallituksen hyväksymillä autoilla.
- Onko tuo kierous teillä suvussa periytyvä ominaisuus vai oletko itse jalostanut sen tuollaiseksi? Utelin papparaiselta.
- Olen käytännönläheinen ihminen, en kiero, Närä ilmoitti.
- Ja mitä se tarkoittaa?
- Kiero ajaa omaa asiaa, minä ajattelen asiaa laajemmin käytännön kautta.
- Ahaa, siis mietit tässä globaalia ilmastonmuutosta, niinkö?
- Ei, vaan meidän Toyota-kerhon jäsenmäärän kasvua. Saan jokaisesta uudesta jäsenmaksusta provikat.
- Just joo, hymähdin.

Närä laski, että pelkästään meidän ja naapuritaloyhtiön auton omistavista asukkaista hänen tulonsa kasvaisivat merkittävästi, mikäli kaikki hankkisivat Toyotan ja liittyisivät heidän merkkikerhoonsa.

- Miksi ne siihen liittyisivät, vaikka ostaisivatkin Toyotan?
- Etujen takia.
- Minkä etujen?
- No sen 50 cm syvän vallihaudan takia.
- Entä jos ei liity? Penäsin Toyota-jäärältä.
- Kaivatan viereen metrin syvän vallihaudan, joka on käytössä ei kerholaisille. Yksinkertaista. Luulisi pöljänkin tajuavan, että kerhoon liittymisestä on merkittävää hyötyä.

Olin jotenkin harhaisesti kuvitellut, että Närä alkaisi vanhemmiten rauhoittua. Siinä kohtaa olin erehtynyt pahasti, sillä päästyään taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi, oli vauhti vain lisääntynyt. Onneksi kuitenkin moni asia jäi hänellä täysin suunnitteluasteelle. Epäilin, että emme saa mitään vallihautoja, sillä eihän Närällä ollut varaa ostaa 50 000 euroa maksavaa sähköautoa vanhan Yariksensa tilalle. Sellainen käsitys minulla oli hänen rahatilanteestaan. Toki moni eläkeläinen oli varmasti varakkaampi, mitä ulospäin näkyi.

- Ai niin, tuli mieleen yksi omituinen juttu, Närä vaihtoi aihetta.
- Millainen?
- Löysin silakoita kuljettajan penkin alta, Närä sanoi.
- Oho. Eikö sinulla ole enää varaa parempaan kalaan?
- On, syön vain nieriää, mikäli syön kalaa, Närä kivahti.
- Siinä tapauksessa en osaa sanoa mitään.
- Ihmettelin monta päivää outoa hajua autossa, kunnes löysin ne silakat.
- Kissa varmaan jemmannut, ehdotin.
- Minulla EI OLE kissaa.
- Ei sinulla, mutta jollain muulla tässä naapurustossa varmaan on kissa.

Närä kimpaantui toisessa päässä ja raivosi, että ihan sama, jos jollain on kissa, se ei häntä kiinnosta. Kissat eivät pääse jemmailemaan silakoita hänen autoonsa.

- Entä jos olet kuskannut jotain sutturaa ja siltä on livahtaneet eväät penkin alle? ehdottelin.
- Minun pitkäaikainen tyttöystäväni ei ole suttura. Eikä hän sitä paitsi syö silakkaa.
- Joku kerholainen tehnyt källin. Eikös ne junnut joudu vielä pesemään sinun autosi ilmaiseksi, että pääsevät täysjäseneksi?
- Hmph, hyvä pointti. Laitankin piilokameran autoon, niin saa silakkasankarin kiinni itse teosta.
- Loistava idea.

Kyseinen uutinen muutti myös omia suunnitelmiani. Olin ensin ajatellut jatkaa silakkalinjalla hieman pitempään, mutta nyt hommaan tuli mukaan uusia mahdollisuuksia. Silakat olivat minun laittamiani. Närä oli vähän aikaa takaperin marmattanut, miten kaikki kallistuu. Olin päättänyt hövelisti auttaa papparaista pienellä lahjoituksella.

Autoon pääsy oli helppoa, sillä olin saanut Kuikan Pasilta autojen yleiskaukosäätimen uuden version testiin. Nyt kyseessä oli ihan paristoilla toimiva pienehkö laite, joka avasi vain halutun auton ovet, sillä laitteen kantomatka oli todella lyhyt. No, tiiviillä parkkipaikalla saattoi avautua myös naapuriauton ovet, mutta pieni haitta kokonaisuuteen nähden.

Minua huvitti vieläkin Pasin kanssa käymäni keskustelu, kun olin saanut kyseisen testilaitteen postin välityksellä. Postin sen takia, ettei korona leviä hänen äitiinsä, joka suhtautuu tautiin vainoharhaisesti. Paketissa oli ollut kaukosäätimen lisäksi mukana betonista valettu reunakivi, joita käytetään esimerkiksi nurmikoita rajaamaan. Olin udellut Pasilta, että miksi moinen. Vastaus oli ollut, että mikäli laitteeseen tulee häiriö, niin siinä tapauksessa pitää kopauttaa sillä reunakivellä. Kaukosäädintäkö, olin kysynyt. Ei, vaan auton ikkunaa, oli Pasi kilkattanut vastaukseksi.

Hetken asiasta keskusteltuamme oli käynyt selville, että siihen kaukosäätimen koodiin oli saattanut livahtaa muutama nuotti säkkijärven polkasta. Pasin äiti oli sitä koodatessaan kuunnellut uusilla langattomilla kuulokkeillaan säkkijärven polkkaa looppina ja Pasi epäili, ettei koodi ollut välttämättä ihan puhdasta. Laite nimittäin lurautti summerinsa kautta muutaman tahdin kyseistä kappaletta, kun siihen vaihtoi paristot. Asiaan oli tulossa päivitys, mutta vasta sen jälkeen, kun langattomista kuulokkeista loppuu akku ja laturi häviää mystisesti.

- Haloo pöljä, oletko siellä? Närä huhuili luuriin.
- Täällähän minä. Jäin odottelemaan, että onko sinulla jotain muitakin kalajuttuja kerrottavaksi.
- Minulla EI OLE kalajuttuja. En harrasta kalastamista. Haluatko kuulla sen sijaan minun eilisestä aprillipilasta?
- Ahaa, menit siis tyylikkäästi retkuun ja nyt on vatsa täynnä kuravettä ja paha olo, vai?
- Minä tein aprillipilan. Minä en lankea sellaisiin. Vain pöljät tulevat höynäytetyiksi.
- No kerroppas nyt.

Närä kuului hörppäävän jotain ensin, ennen kuin alkoi kertoa. Hän oli suunnitellut tällä kertaa pilan huolella. Kohteeksi oli valikoitunut Toyotan verivihollisen, eli Nissanin merkkiliike. Närä oli vieraillut siellä muina miehinä muutaman kerran ja kerännyt sieltä kaikkien uusien autojen myyjien käyntikortit. Niitä ihastellessa hän oli saanut selville käyntikorttien painopaikan.

- Vau, upea pila, nyt sinulla on laatikollinen Nissanin myyjien käyntikortteja, ehehee.
- Pöljä, kuuntele loppuun, papparainen kivahti.

Käyntikortit oli siis hankittu hyvissä ajoin, joten hän sai rauhassa tilata uudet kortit. Ne oli tilattu niin, että toimitus tapahtui vain pari päivää ennen aprillipäivää heidän kerhonsa postilokero-osoitteeseen. Sen hän oli selittänyt painopaikalle niin, että kyseessä oli firman sisäinen pila, eikä käyntikortteja voi sen takia tilata suoraan firman osoitteeseen. Lasku sen sijaan sai mennä suoraan taloushallintoon, kuten ennenkin. Sekin oli selvinnyt erään myyjän kanssa juteltuaan.

- Soitin myös tutulle Toyota-myyjälle ja pyysin hyväntekeväisyyteen nipun jokaisen Toyota-mallin esitteitä.
- Hyväntekeväisyyteen, häh? hämmästelin.
- Tekee hyvää vaihtaa epäluotettava Nissanin rottelo luotettavaan Toyotaan.

Käyntikortit olivat tulleet ajallaan ja Toyotan esitteet olivat niputettu siististi mallikohtaisiin nippuihin aprillipäivän aamun koittaessa. Närä lähti aamulla aikaisin liikkeelle ja oli Nissanin liikkeen pihalla huollon avatessa ovet. Hän odotti, että tympääntyneet Nissaneiden omistajat olivat miehittäneet huollon tilat, ennen kuin asteli itse sisälle.

- Ajoitko pihalle asti omalla autolla? Utelin.
- En tietenkään pöljä. Jätin sen kilometrin päähän.

Siinä vaiheessa, kun huollossa oli hyörinä päällä, oli Närä kiertänyt nopeasti automyyjien myyntipisteet ja vaihtanut käyntikorttiniput. Seuraavaksi hän oli vaihtanut Nissanin esitteet Toyotan esitteiksi.

- Siis onnistuiko tuo kaikki kenenkään huomaamatta? hämmästelin.
- Miten niin ei olisi onnistunut? Närä heitti vastakysymyksen.
- Kait nyt joku huomaa, mikäli vaihdat kaikki käyntikortit ja esitteet.
- Eikä huomaa. Nissani on niin vikaherkkä auto, että jokainen keskittyy vain miettimään miten sen saa kuntoon ja pysymään nipussa seuraavaan huoltoon saakka. En ymmärrä, että miten ne eivät ole Yokohamassa onnistuneet vieläkään kopioimaan Toyotan laatua, Närä hämmästeli.

- Mitä sitten, kun kaikki tuo oli tehty?
- Lähdin kotiin aamukahville.

Närä palasi kotiin, keitti kahvit ja odotteli rauhassa, että automyynti avautuu. Myynnin avautumisen hetkellä hän oli marssinut jälleen kerran liikkeeseen ja jäänyt muina miehinä tarkkailemaan tilannetta.

- Olin neljättä kertaa kahviautomaatilla, kun ensimmäinen asiakas otti myyjän käyntikortin. - No mitä siinä käyntikortissa oikein oli?
- Näkyvillä olevalla puolella oli myyjän nimi ja toisella puolella yhteystiedot. Tosin nyt niiden yhteystietojen kohdalla luki: Aprillia, tämä liike myy nykyisin Toyotaa!

- Hah, haa, olipa hauska pila.
- Minulla ainakin oli hauskaa.

Närä kertoi, että siinä vaiheessa se hauskuus oli oikein ylimmillään, kun eräs nuorehko myyjä paiskoi käyntikortteja pitkin lattioita ja kirosi kuin egyptiläinen basaarikauppias päivän ensimmäisten kauppojen kariuduttua.

- Videoin muuten kaiken puhelimellani, Närä kertoi.
- Miksi?
- Saan siitä opetusmateriaalia meidän kerholle.
- Missä mielessä?
- Siinä mielessä, että hermot menee jos yrittää myydä niin huonoa tuotetta kuin Nissan.
- Ehehehee, tuo oli kyllä aika paha heitto.

Lopulta liikkeessä oli selvinnyt, että kaikkien uusien autojen myyjien käyntikortit olivat niitä aprillikortteja. Närän harmiksi suurimmalta osalta myyjiä oli löytynyt kaapeistaan uusia oikeita käyntikortteja, jotka oli vaihdettu pika pikaa myyntipöytien telineisiin.

- Entä Toyotan esitteet, miten niille kävi? utelin.
- Huonosti. Autosihteeri huomasi ne ja silppuri lauloi takahuoneessa pitkän tovin sen jälkeen, Närä huokaili linjan toisessa päässä.
- Et siis onnistunut käännyttämään niiden avulla ketään.
- En. Pari tyyppiä kerkesi ottaa sellaisen naureskellen muistoksi, mutta suurin osa meni silppuriin.
- Ehkä parempi niin, totesin.
- Eihän ole!

Loppupeleissä Närä oli verrattain tyytyväinen aprillipilaansa. Sen suunnittelu ja toteutus oli ollut täydellistä. Bonuksena kerho oli saanut hyvää opetusmateriaalia videon muodossa. Se tulisi lisäämään Toyota-henkilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ennen puhelun loppua Närä lupasi, että saan ensimmäisen vuoden vuosimaksusta -10 % alennuksen, jos liityn huhtikuun aikana heidän kerhoonsa.

- Ei kiitos, vastasin.
- Tuut, tuut, tuut, vastasi tyhjä linja sen jälkeen.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.