Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


2.1.2022

Lataustolppa molemmissa päissä


Kello oli melko tasan kaksitoista yöllä, kun astuin alaovesta pihalle ja melkein törmäsin mustiin pukeutuneeseen Rambeen. Hinurijätti seisoi rapun edessä lapion, rautakangen ja kirveen kera.

- Hienoa, sinulla on siis joku suunnitelma, totesin ilahtuneena.
- Vitut ole, en kerennyt.
- Et kerennyt?
- En. Piti höylätä eukko, ottaa uiskia, höylätä eukko, ottaa uiskia ja sitä rataa, hähähäää.
- Uiskia? kummastelin.
- Vittu joo, aitoa latvialaista etiketin suomennosvirhettä myöten. Kaunis toi reissultaan.
- Otit kuitenkin työkalut mukaan.
- Otin sen mitä makuuhuoneesta kiireessä löysin. Kalsarit jäi kyllä jalasta, mutta ei kait se haittaa? Hähähää.

Rambe ei vaikuttanut humalaiselta, mutta se ei taannut sitä, etteikö miehellä ollut kohtalaisesti promilleja. Rambe kaivoi takkinsa taskusta nahkarukkaset ja ojensi ne minulle.

- Vedäpäs naapuri käteen, ettei tarvitse olla koko loppuyötä puutteessa, hähähää.
- Hyvä idea, totesin, sillä olin lähtenyt kesäiseen yöhön paljain käsin.

Rambe alkoi kertoa, että hänellä oli ollut  yksi valmis suunnitelma, mutta kolmannen uiskilasillisen jälkeen hän oli hylännyt sen liian pliisuna. Utelin uutta suunnitelmaa, mutta hinurijätti hymyili ja viittoili minua seuraamaan. Kävelimme peräkanaa nurkan ympäri  parkkipaikalle ja siellä Oskari Närän Yariksen taakse.

- Otetaan tuo ja siirretään se tuohon, Rambe viittoi sinne tänne ja tuonne.
- Siis siirretään, ei lisätä? varmistin.
- No perkele. Pelkkä lisäys toisi vain ihmettelyä yhdelle, mutta siirto saa aikaan mehevän riidan, hähähää.
- Tuo Yaris on kyllä vähän tiellä, osoittelin Närän autoa.
- Ei oo pitkään. Rambe avasi takkinsa ja paljasti itsensä ympärille vyöttämän hinausköyden.

Seuraavaksi hän kaivoi taskustaan hinaussilmukan, jonka laittoi Yariksen takapäähän. Laitettuaan hinausköyden silmukkaan, hän vyötti köyden kunnolla ympärilleen ja alkoi punnertaa eteenpäin Yariksen tullessa sentti kerrallaan sukkana perässä. Tovin ähistyään Yaris oli siirtynyt sen verran, että meillä oli tilaa työskennellä. Huohottaen Rambe vilkaisi toista parkkiruutua ja totesi:

- Onneksi tuota ei tarvitse siirtää, akkupaketti on sen verran painava, ettei oma massa enää riitä.
- Miten sähköt? kysyin.
- Hyvin, sitä varten minulla on kirves, hähähää, Rambe vastasi.

Seuraavaksi siirryimme Närän lämmitystolpan viereen ja Rambe otti siitä tukevan otteen. Tolpat oli asennettu kahden parkkipaikkapuoliskon väliin. Vastakkaisten tolppien välissä kulki alle polvenkorkuinen yhdellä laudalla tehty väliaita, joka oli monesta kohtaa jo hajonnut. Närä ei tainnut olla sittenkään tehtäviensä tasalla, mietiskelin lauta-aitaa katsellessani. Pelkäsin tolpan olevan todella lujassa, mutta se pelko oli täysin aiheeton. Alle minuutissa koko tolppa heilui kuin perus suomiörvelö nakkikioskijonossa kolmen aikaan aamuyöllä.

- Ei taida kuitenkaan lähteä ihan nostamalla, totesin.
- Sori kun innostuin, nostaahan tätä piti, hähähää, Rambe räkätti ja tempaisi tolppaa ylöspäin.

Olin ihan varma, että ei nouse, kun tolpassa oli todennäköisesti jonkinlainen betonijalka tai vastaava asfaltin alla.

- Oho, niin lähti kun entinen eukko, Rambe totesi hämmästyneenä tolpan noustessa yllättävän kevyesti.

Tolpan jalusta oli jäänyt asfaltin alle, mikä selitti helpon irtoamisen. Tolpalle tulevat sähköt olivat enää esteenä projektin seuraavalle vaiheelle.

- Pidäs tuota, niin Rambe näyttää vähän kaveriaan kirvestä, hinurijätti totesi ja tyrkkäsi tolpan minua kohti.

En nyt ollut ihan sata varma, että oliko tässä kohtaa ihan järkevää ottaa kiinni metallisesta tolpasta, kun humalainen hinurijätti aikoi humauttaa sähköjohdot poikki kirveellä.

- Tuota, eikös me voitaisi käydä tuolla alakerran laitehuoneessa katkaisemassa sähköt? ehdotin.
- Ei kerkee. Se on kuule kerittävä ottaa vielä yksi uiski ennen nukkumaan menoa.
- Entä jos saan tästä sähköiskun.
- Paskat. Pistä toinen käsi taskuun ja pidä yhdellä kädellä kiinni. Jos henki lähtee, niin lupaan olla laulamatta hautajaisissasi, hähähää.

Jostain kumman syystä hinurijätin sanat eivät rauhoittaneet ollenkaan, joten väänsin tolppaa niin, että se on kyhöllään aidanpätkää vasten. Sen jälkeen astuin pari askelta kauemmaksi.

- Saas nähdä, sammuuko koko Vantaa, hähähää, Rambe räkätti ja heilautti kirvestä.

Mikään ei näyttänyt sammuvan, sillä valoisana kesäyönä ei ollut missään valoja.

- Vittu, eihän se edes kipunoinut, Rambe hämmästeli tutkiessaan katkenneita sähköjohtoja.
- Närä perkele, sehän on säästömielessä ja vittuillessaan kytkenyt parkkipaikan sähköt pois päältä. Taisi ottaa koville tuon Teslan ilmestyminen naapuriin, osoittelin kyseistä kulkupeliä.
- Elokuvissa tässä kohtaa olisi kuulut pari pienempää ja ainakin yksi isompi pamahdus sekä muutamasta katulampusta olisi tippunut kupu. Perkele, täällä tapahdu koskaan mitään jännää, Rambe manaili.
- Eikös tämä meidän puuha ole tarpeeksi jännää? kysyin hinurijätiltä.
- Paskat tunnu missään näin uiskipäissään, hähähää.

Sähkökaapeleiden ollessa poikki, Rambe nosti tolpan autojen taakse asfaltille ja iski parilla iskulla kaapelinjämät lyhyemmiksi. Seuraavaksi Rambe tälläsi lämmitystolpan eteeni ja sanoi:

- Piteles tuota, niin pääset kehumaan tehneesi jotain tässä urakassa, hähähä.
- Olen henkisenä tukena, kun roppa ei oikein kestä ruumiillista työtä.

Rambe otti rautakangen ja meni mittailemaan etäisyyttä Teslan taakse, että mihin kohtaan tulisi asfalttiin reikä. Hetken pähkäiltyämme todettiin, että jätetään noin puolen metrin väli auton takapuskurin ja tolpan väliin, niin on helpompi työskennellä, eikä vahingoiteta autoa.

- Voidaan sitten myöhemmin käydä vaihtamassa patterista johdot toisinpäin, niin auto alkaa kiihtyä jarrua painettaessa, hähähää, Rambe ilmoitti.

Minä en nyt ollut ihan sata varma, että homma olisi ihan noin yksinkertainen. Mieleeni tuli myös neliveto, mitä nyt ei tässä kyseisessä Teslassa ollut, sillä se oli hinnat alkaen versio.

- Entä jos auto sattuu olemaan neliveto, siis kahdella moottorilla? heitin ilmoille kysymyksen.
- Jos patterin päästä vaihtaa johdot, niin molemmat moottorit pyörivät samaan suuntaan. Jos vaihtaa vain toisen moottorin päästä, niin silloinhan kumpikin singeri pyörii vastakkaiseen suuntaan mitä toinen. Auto siis sutii paikoillaan, hähähää.

Pyörimissuuntien pähkäilemisen lomassa Rambe oli kerennyt iskeä rautakangella  useamman kerran samaan kohtaan ja asfaltissa alkoi olla kohtalainen reikä.

- Kokeilehan, onko reikä soiva?
- soiva? hämmästelin.
- Sitä kun näin kovalla kangella hinkkaa, niin kyllä pitäisi soida, hähähää.

En voinut muuta kuin pyöritellä päätäni hinurijätin kaksimielisille puheille. Eihän tuo nyt minulle yllätyksenä tullut, Rambe oli aina ollut tuollainen puheissaan. Tein itse työtä käskettynä ja sovitin lämmitystolpan asfaltissa olevaan reikään. Se upposi arviolta parikymmentä senttiä ja sitten stoppasi.

- Meinaatko koko yön nuljuta sen kanssa? Rambe uteli.
- Ei menee syvemmälle.
- Hähähää, tuota ei passaa omalle eukolle sanoa, hähäää. Kyllä te poikamiehet olette sitten joko vitsikkäitä tai avuttomia, hähähää.

Rambe kehotti minua siirtymään pois tieltä. Hän nosti tolppaa ylemmäksi ja survaisi sen sitten voimalla reikään. Lopputulos oli se, että tolppa upposi tuplaten sen verran mitä minä olin saanut aikaan.

- Sehän upposi kuin vanhaan ihmiseen, hähähää, Rambe totesi.
- Oliko tämä sitten tässä?
- Eiköhän se ole viimeisen uiskin paikka, Rambe ilmoitti ja keräili työkalunsa.
- Siitähän tuli hyvä, ihastelin aikaansaannostamme.
- Ei luulisi olevan valittamista, kun lataustolppa on molemmissa päissä, hähähää.
- Ja asentaja päissään, ehehee, hekottelin Ramben kommentille.
- Kutsuisin muuten sinutkin yöuiskille, mutta eukko on jo tähän aikaa perse paljaana, Rambe pahoitteli.
- Juu, kiitos mutta ei kiitos.

En todellakaan halunnut menettää yöuniani, ruokahaluani enkä elämänhaluani näkemällä hullun ämmän alastomana. Jotain rajaa sitä elämässä piti olla. Rambe ja hullu ämmä olivat sellaisia persoonia, että olivat herkästi napit vastakkain ihan kenen kanssa tahansa, mutta keskenään he tulivat hyvin toimeen.

- Öitä, Rambe huikkasi astuessaan sisälle asuntoonsa.
- Samoin, vastasin hänelle.

Yö meni muuten hyvin, mutta puhelin alkoi mekkaloimaan kahdeksan jälkeen. Soittaja oli Närä. Hiton eläkeläiset, manailin nostaessani puhelinta korvalle. Vastasin luuriin:

- Eikö kissa ole tullut kotiin yölliseltä reissulta?
- Kissa, miten niin? Ei minulla ole kissaa, Närä vastasi kummastellen.
- Miksi sitten herättelet ihmisiä näin aikaisin?
- Nyt on lauantai ja olen lähdössä kauppaan.
- Minä en, murahdin takaisin.
- Vandaalit ovat iskeneet parkkipaikalle.
- Oho, onko autoja poltettu tai töhritty? yritin kuulostaa hämmästyneeltä.
- Ei, vaan minulta on varastettu lämmitystolppa.
- Ehehehee, siis mitä? Sanotko uudelleen, että mitä sinulta on varastettu?

Närä toisti tuohtuneen kuuloisena, että häneltä on tosiaan varastettu lämmitystolppa. Papparainen lisäsi vielä, että tavallaan se oli vain siirretty naapurin auton taakse.

- Eihän sitä sitten ole varastettu, vaan ainoastaan siirretty, jos se kerran on naapurin auton takana.
- Taloyhtiön omaisuuteen on kajottu, mikä on rangaistava teko, Närä puhisi.
- Kenen auton taakse se on siirretty?
- Sen amerikkalaisen silakan näköisen auton, Närä tuhahti.
- Silakan?
- Niin, silakka tai peräpuikko.
- Tarkoitat varmaan Untamon Teslaa, varmistin.

Närä myönsi, että juuri kyseisestä autosta oli kysymys. Hän oli yrittänyt soittaa Untamolle, mutta mies ei vastaa puhelimeen. Kommentoin siihen, että aika monet ihmiset nukkuvat lauantaina kahdeksan aikaan, se kun on useimmille viikon ensimmäinen vapaapäivä.

- Miksi muuten minulle soitit?
- Koska kukaan muu ei vastannut puhelimeen. Sitä paitsi haluan sinut todistajaksi, kun saan sen peräpuikon omistajan kiinni.
- Meinaatko leipoa sitä lättyyn?
- En. Annan sille viimeisen varoituksen.
- Koska se on saanut ensimmäisen?
- Hmm, ei koskaan, mutta tästä tuleekin ennakkotapaus, jossa ensimmäinen ja viimeinen varoitus tulee samalla kertaa, Närä puhisi.
- Palaa asiaan sitten, kun olette lyöntietäisyydellä, sanoin ja lopetin puhelun.

Hitto, jotain rajaa nyt viattomien naapureiden häiriköinnillä, hekottelin itsekseni. Tästähän saattoi kehittyä ihan mielenkiintoinen yhteenotto, mietiskelin aamutoimia tehdessäni. Laittelin aamukahvin keiton jälkeen popcornit mikroon, jotta minulla olisi jotain syötävää, mikäli ottelu pihalla kestäisi pitempään. Sain odotella peräti kymmeneen asti ennen Närän seuraavaa puhelua. Papparainen ilmoitti puhelimessa lyhyesti ja ytimekkäästi, että pihalle nyt!

Tein niin, eli nappasin popparit mukaan ja suunnistin parkkipaikalle, jossa Tesla-jäbän ja Närän lisäksi oli Yrjö Kälynen, eli Saab-mies Ykä. Ykällä oli tapansa mukaan kädessään pätkä lenkkimakkaraa. Astelin kolmikon luokse ja toivotin hyvää huomenta kaikille.

- Pyh, tässä mikään hyvä huominen ole. Kaikki punatarraiset tarjoustuotteet meni jo tuon yhden pölvästin takia, Närä osoitteli Tesla-jäbää.
- Minä ainakin ostan lenkin aina tuoreena. Punaleimaiset maistuvat härskiintyneeltä, Ykä kommentoi ja haukkasi lenkkiä.
- Hei, hei, kuka tässä nyt on uhri? En saa autoa pois parkista, Untamo puhisi.
- Niin, tyhmä on tyhmä ja ahneella on paskanen loppu. Kuka käski olla pöljä ja laittaa lataustolpan auton molempiin päihin, Närä ripitti Untamoa.

Avasin tyynen rauhallisesti popparipussin ja aloin narskutella niitä. Tarjosin poppareita kolmikolle, mutta kaikki puistelivat päätään. Ihan hyvä näin, sillä sain itse syödä enemmän.

- Olet tuhonnut taloyhtiön omaisuutta! Siitä seuraa rangaistus, Närä raivosi ja polki nahkasaapasta asfalttiin.
- Enhän ole. En kait minä nyt niin tyhmä ole, että laittaisin lämmitystolpan auton takapäähän niin, ettei autoa saa pois parkista, Untamo vastasi.
- Jos mies ajaa partakoneen näköisellä autolla, niin onhan se äly jäänyt muutenkin jo taka-alalle, Närä kommentoi.
- Saappi muuten taipuisi tuosta helposti pois, Ykä sanoi ja mittaili Teslan ja takatolpan välistä rakoa.
- Meinasit ketku ladata autoasi nopeammin kahdella laturilla. Luulitko pöljä, ettei sitä kukaan huomaa, häh? Närä tivasi.
- En, en luule mitään enkä jumalauta ole asentanut tuota toista lämmitystolppaa, Untamo korotti ääntään.
- Tämä on sopimusrikkomus ja sen vuoksi parkkipaikka otetaan taloyhtiön haltuun, Närä ilmoitti.
- He, he, hei, eihän minua voi rangaista tästä. En ole tehnyt mitään, Untamo alkoi panikoida.

Närä vastasi, että mikäli Untamo voi aukottomasti todistaa olleensa jossain muualla kuin parkkipaikalla eilisen illan klo 18:00 ja tämän aamun kello 8:00 välillä, niin hän harkitsee sitä parkkipaikan haltuunottoa. Mikäli näin ei tapahdu, Untamon parkkipaikka otetaan taloyhtiön haltuun ja siitä tehdään vanhusten palvelulinjan pysäkki, johon tuodaan pieni katos ja penkki.

- Eihän tämä voi olla totta. Minä olin kotona koko illan ja yön. Pelasin puoleenyöhön ja nukuin puoli kymmeneen.
- Lisäksi seuraavassa vastikkeessa on parkkipaikan sähköjen korjauksen kustannukset. Tässä kohtaa miettisin tuota autovalintaa uudemman kerran, että tuliko sittenkin tehtyä pöljä valinta sähköauton ostossa, Närä sanoi.
- Miten tämä voi olla muka auton vika tai syy, häh? Untamo penäsi.
- Ei minulla ainakaan ole Saabin kanssa tuollaisia ongelmia, Ykä mumisi suu täynnä makkaraa.
- Ei minullakaan, kerroin oman kantani.
- Siinäs kuulit. Ei bensa-autoilla ajavilla ole tuollaisia ongelmia, Närä ilmoitti Untamolle.
- Saatana, ihan kuin oltaisiin jossain Pohjois-Koreassa, jossa 1974 ruotsalaisilta huijatut Volvot edustavat vielä tekniikan terävintä keihäänkärkeä, Untamo sanoi hampaitaan kiristellen.

Minulla oli naurussa pitelemistä, kun Närä kommentoi siihen pokkana, että Untamon patterileluun verrattuna ne Volvot ovat sentään autoja ja yhä edelleen liikenteessä.

- Tuosta kun patteri loppuu, niin se on kaput, Närä osoitteli Teslaa.
- Sen voi korjata tai vaihtaa, Untamo huomautti.
- Mikä perkeleen torikokous täällä on? kuului takaa Ramben mekastus.
- Taloyhtiön omaisuutta on tärvelty, Närä vastasi.

Rambe asteli paikalle ja oli yllättyneen näköinen, kun Närä selitti mitä oli tapahtunut. Närän pohtiessa sähkömiehen tilaamista, Rambe otti Teslan takana olevasta tolpasta kiinni, tempaisi sen irti maasta ja ojensi Närälle sanoen:

- Se on kolmesataa euroa. Laitan laskun suoraan taloyhtiölle.

Hämmentynyt Närä änkytti takaisin Untamoa osoitellen:

- Tu-tuohan se maksaa
- Minä laskutan taloyhtiötä ja te voitte sitten päissänne tai selvin päin miettiä kuka sen jälkeen siirtää rahaa ja minne. Se on moro, sano rengit päissään, Rambe totesi ja poistui paikalta.
- Oho, makkara loppui, pitääkin lähteä kauppaan, Ykä hämmästeli eväänsä loppumista.
- Minä en maksa mitään. Nyt on jo kiire, Untamo ilmoitti ja istahti Teslaansa.

Kaikkien muiden poistuttua jäimme Närän kanssa kaksin parkkipaikalle. Toyota-jäärä piteli yhä lämmitystolppaa pystyssä edessään, joten sanoin hänelle:

- Ei sitä tarvitse jäädä pitelemään pystyssä. Vie vaikka asuntoosi, niin kukaan ei varasta sitä.
- Hmm, ei pöljempi huomio, Närä kurtisti otsaansa.
- Otata siitä sormenjäljet, niin voit saada syyllisen kiinni. Huomioi kuitenkin, että olet itse koskenut siihen.

Olihan siihen koskenut myös Rambe, mutta hänellä oli ollut eilen ja äsken työkäsineet kädessään. Minulla oli myös eilen ollut Ramben antamat työjarrut, joten omia sormenjälkiäni ei tolpassa ollut.

- Soitankin heti yksi yksi kakkoseen, kun olen päässyt kotiin, Närä ilmoitti ja lähti raahaamaan tolppaa kotia kohti.

No niin, se siitä sirkushuvista, ajattelin lähtiessäni Närän perään. Tämä oli ollut pienoinen pettymys, sillä olin odottanut edes pientä nokkapokkaa ja pitempää draaman kaarta. Ehkä oli parempi mennä vain kotiin katsomaan elokuvakanavaa, jossa pienemmästäkin asiasta sai puolentoistatunnin jännityselokuvan.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi