Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
2.1.2022
Kello oli melko tasan kaksitoista yöllä, kun astuin alaovesta
pihalle ja melkein törmäsin mustiin pukeutuneeseen Rambeen.
Hinurijätti seisoi rapun edessä lapion, rautakangen ja kirveen
kera.
- Hienoa, sinulla on siis joku suunnitelma,
totesin ilahtuneena.
- Vitut ole, en kerennyt.
- Et kerennyt?
- En. Piti höylätä eukko, ottaa uiskia, höylätä eukko, ottaa
uiskia ja sitä rataa, hähähäää.
- Uiskia? kummastelin.
- Vittu joo, aitoa latvialaista etiketin suomennosvirhettä
myöten. Kaunis toi reissultaan.
- Otit kuitenkin työkalut mukaan.
- Otin sen mitä makuuhuoneesta kiireessä löysin. Kalsarit jäi
kyllä jalasta, mutta ei kait se haittaa? Hähähää.
Rambe ei vaikuttanut humalaiselta, mutta se ei
taannut sitä, etteikö miehellä ollut kohtalaisesti promilleja.
Rambe kaivoi takkinsa taskusta nahkarukkaset ja ojensi ne
minulle.
- Vedäpäs naapuri käteen, ettei tarvitse olla
koko loppuyötä puutteessa, hähähää.
- Hyvä idea, totesin, sillä olin lähtenyt kesäiseen yöhön
paljain käsin.
Rambe alkoi kertoa, että hänellä oli
ollut yksi valmis suunnitelma, mutta kolmannen
uiskilasillisen jälkeen hän oli hylännyt sen liian pliisuna.
Utelin uutta suunnitelmaa, mutta hinurijätti hymyili ja
viittoili minua seuraamaan. Kävelimme peräkanaa nurkan
ympäri parkkipaikalle ja siellä Oskari Närän Yariksen
taakse.
- Otetaan tuo ja siirretään se tuohon, Rambe
viittoi sinne tänne ja tuonne.
- Siis siirretään, ei lisätä? varmistin.
- No perkele. Pelkkä lisäys toisi vain ihmettelyä yhdelle, mutta
siirto saa aikaan mehevän riidan, hähähää.
- Tuo Yaris on kyllä vähän tiellä, osoittelin Närän autoa.
- Ei oo pitkään.
Rambe avasi takkinsa ja paljasti itsensä ympärille vyöttämän
hinausköyden.
Seuraavaksi hän kaivoi taskustaan
hinaussilmukan, jonka laittoi Yariksen takapäähän. Laitettuaan
hinausköyden silmukkaan, hän vyötti köyden kunnolla ympärilleen
ja alkoi punnertaa eteenpäin Yariksen tullessa sentti kerrallaan
sukkana perässä. Tovin ähistyään Yaris oli siirtynyt sen verran,
että meillä oli tilaa työskennellä. Huohottaen Rambe vilkaisi
toista parkkiruutua ja totesi:
- Onneksi tuota ei tarvitse siirtää,
akkupaketti on sen verran painava, ettei oma massa enää riitä.
- Miten sähköt? kysyin.
- Hyvin, sitä varten minulla on kirves, hähähää, Rambe vastasi.
Seuraavaksi siirryimme Närän lämmitystolpan
viereen ja Rambe otti siitä tukevan otteen. Tolpat oli asennettu
kahden parkkipaikkapuoliskon väliin. Vastakkaisten tolppien
välissä kulki alle polvenkorkuinen yhdellä laudalla tehty
väliaita, joka oli monesta kohtaa jo hajonnut. Närä ei tainnut
olla sittenkään tehtäviensä tasalla, mietiskelin lauta-aitaa
katsellessani. Pelkäsin tolpan olevan todella lujassa, mutta se
pelko oli täysin aiheeton. Alle minuutissa koko tolppa heilui
kuin perus suomiörvelö nakkikioskijonossa kolmen aikaan
aamuyöllä.
- Ei taida kuitenkaan lähteä ihan nostamalla,
totesin.
- Sori kun innostuin, nostaahan tätä piti, hähähää, Rambe
räkätti ja tempaisi tolppaa ylöspäin.
Olin ihan varma, että ei nouse, kun tolpassa
oli todennäköisesti jonkinlainen betonijalka tai vastaava
asfaltin alla.
- Oho, niin lähti kun entinen eukko, Rambe
totesi hämmästyneenä tolpan noustessa yllättävän kevyesti.
Tolpan jalusta oli jäänyt asfaltin alle, mikä
selitti helpon irtoamisen. Tolpalle tulevat sähköt olivat enää
esteenä projektin seuraavalle vaiheelle.
- Pidäs tuota, niin Rambe näyttää vähän
kaveriaan kirvestä, hinurijätti totesi ja tyrkkäsi tolpan minua
kohti.
En nyt ollut ihan sata varma, että oliko tässä
kohtaa ihan järkevää ottaa kiinni metallisesta tolpasta, kun
humalainen hinurijätti aikoi humauttaa sähköjohdot poikki
kirveellä.
- Tuota, eikös me voitaisi käydä tuolla
alakerran laitehuoneessa katkaisemassa sähköt? ehdotin.
- Ei kerkee. Se on kuule kerittävä ottaa vielä yksi uiski ennen
nukkumaan menoa.
- Entä jos saan tästä sähköiskun.
- Paskat. Pistä toinen käsi taskuun ja pidä yhdellä kädellä
kiinni. Jos henki lähtee, niin lupaan olla laulamatta
hautajaisissasi, hähähää.
Jostain kumman syystä hinurijätin sanat eivät
rauhoittaneet ollenkaan, joten väänsin tolppaa niin, että se on
kyhöllään aidanpätkää vasten. Sen jälkeen astuin pari askelta
kauemmaksi.
- Saas nähdä, sammuuko koko Vantaa, hähähää,
Rambe räkätti ja heilautti kirvestä.
Mikään ei näyttänyt sammuvan, sillä valoisana
kesäyönä ei ollut missään valoja.
- Vittu, eihän se edes kipunoinut, Rambe
hämmästeli tutkiessaan katkenneita sähköjohtoja.
- Närä perkele, sehän on säästömielessä ja vittuillessaan
kytkenyt parkkipaikan sähköt pois päältä. Taisi ottaa koville
tuon Teslan ilmestyminen naapuriin, osoittelin kyseistä
kulkupeliä.
- Elokuvissa tässä kohtaa olisi kuulut pari pienempää ja ainakin
yksi isompi pamahdus sekä muutamasta katulampusta olisi tippunut
kupu. Perkele, täällä tapahdu koskaan mitään jännää, Rambe
manaili.
- Eikös tämä meidän puuha ole tarpeeksi jännää? kysyin
hinurijätiltä.
- Paskat tunnu missään näin uiskipäissään, hähähää.
Sähkökaapeleiden ollessa poikki, Rambe nosti
tolpan autojen taakse asfaltille ja iski parilla iskulla
kaapelinjämät lyhyemmiksi. Seuraavaksi Rambe tälläsi
lämmitystolpan eteeni ja sanoi:
- Piteles tuota, niin pääset kehumaan tehneesi
jotain tässä urakassa, hähähä.
- Olen henkisenä tukena, kun roppa ei oikein kestä ruumiillista
työtä.
Rambe otti rautakangen ja meni mittailemaan
etäisyyttä Teslan taakse, että mihin kohtaan tulisi asfalttiin
reikä. Hetken pähkäiltyämme todettiin, että jätetään noin puolen
metrin väli auton takapuskurin ja tolpan väliin, niin on
helpompi työskennellä, eikä vahingoiteta autoa.
- Voidaan sitten myöhemmin käydä vaihtamassa
patterista johdot toisinpäin, niin auto alkaa kiihtyä jarrua
painettaessa, hähähää, Rambe ilmoitti.
Minä en nyt ollut ihan sata varma, että homma
olisi ihan noin yksinkertainen. Mieleeni tuli myös neliveto,
mitä nyt ei tässä kyseisessä Teslassa ollut, sillä se oli hinnat
alkaen versio.
- Entä jos auto sattuu olemaan neliveto, siis
kahdella moottorilla? heitin ilmoille kysymyksen.
- Jos patterin päästä vaihtaa johdot, niin molemmat moottorit
pyörivät samaan suuntaan. Jos vaihtaa vain toisen moottorin
päästä, niin silloinhan kumpikin singeri pyörii vastakkaiseen
suuntaan mitä toinen. Auto siis sutii paikoillaan, hähähää.
Pyörimissuuntien pähkäilemisen lomassa Rambe
oli kerennyt iskeä rautakangella useamman kerran samaan
kohtaan ja asfaltissa alkoi olla kohtalainen reikä.
- Kokeilehan, onko reikä soiva?
- soiva? hämmästelin.
- Sitä kun näin kovalla kangella hinkkaa, niin kyllä pitäisi
soida, hähähää.
En voinut muuta kuin pyöritellä päätäni
hinurijätin kaksimielisille puheille. Eihän tuo nyt minulle
yllätyksenä tullut, Rambe oli aina ollut tuollainen puheissaan.
Tein itse työtä käskettynä ja sovitin lämmitystolpan asfaltissa
olevaan reikään. Se upposi arviolta parikymmentä senttiä ja
sitten stoppasi.
- Meinaatko koko yön nuljuta sen kanssa? Rambe
uteli.
- Ei menee syvemmälle.
- Hähähää, tuota ei passaa omalle eukolle sanoa, hähäää. Kyllä
te poikamiehet olette sitten joko vitsikkäitä tai avuttomia,
hähähää.
Rambe kehotti minua siirtymään pois tieltä. Hän
nosti tolppaa ylemmäksi ja survaisi sen sitten voimalla reikään.
Lopputulos oli se, että tolppa upposi tuplaten sen verran mitä
minä olin saanut aikaan.
- Sehän upposi kuin vanhaan ihmiseen, hähähää,
Rambe totesi.
- Oliko tämä sitten tässä?
- Eiköhän se ole viimeisen uiskin paikka, Rambe ilmoitti ja
keräili työkalunsa.
- Siitähän tuli hyvä, ihastelin aikaansaannostamme.
- Ei luulisi olevan valittamista, kun lataustolppa on molemmissa
päissä, hähähää.
- Ja asentaja päissään, ehehee, hekottelin Ramben kommentille.
- Kutsuisin muuten sinutkin yöuiskille, mutta eukko on jo tähän
aikaa perse paljaana, Rambe pahoitteli.
- Juu, kiitos mutta ei kiitos.
En todellakaan halunnut menettää yöuniani,
ruokahaluani enkä elämänhaluani näkemällä hullun ämmän
alastomana. Jotain rajaa sitä elämässä piti olla. Rambe ja hullu
ämmä olivat sellaisia persoonia, että olivat herkästi napit
vastakkain ihan kenen kanssa tahansa, mutta keskenään he tulivat
hyvin toimeen.
- Öitä, Rambe huikkasi astuessaan sisälle
asuntoonsa.
- Samoin, vastasin hänelle.
Yö meni muuten hyvin, mutta puhelin alkoi
mekkaloimaan kahdeksan jälkeen. Soittaja oli Närä. Hiton
eläkeläiset, manailin nostaessani puhelinta korvalle. Vastasin
luuriin:
- Eikö kissa ole tullut kotiin yölliseltä
reissulta?
- Kissa, miten niin? Ei minulla ole kissaa, Närä vastasi
kummastellen.
- Miksi sitten herättelet ihmisiä näin aikaisin?
- Nyt on lauantai ja olen lähdössä kauppaan.
- Minä en, murahdin takaisin.
- Vandaalit ovat iskeneet parkkipaikalle.
- Oho, onko autoja poltettu tai töhritty? yritin kuulostaa
hämmästyneeltä.
- Ei, vaan minulta on varastettu lämmitystolppa.
- Ehehehee, siis mitä? Sanotko uudelleen, että mitä sinulta on
varastettu?
Närä toisti tuohtuneen kuuloisena, että häneltä
on tosiaan varastettu lämmitystolppa. Papparainen lisäsi vielä,
että tavallaan se oli vain siirretty naapurin auton taakse.
- Eihän sitä sitten ole varastettu, vaan
ainoastaan siirretty, jos se kerran on naapurin auton takana.
- Taloyhtiön omaisuuteen on kajottu, mikä on rangaistava teko,
Närä puhisi.
- Kenen auton taakse se on siirretty?
- Sen amerikkalaisen silakan näköisen auton, Närä tuhahti.
- Silakan?
- Niin, silakka tai peräpuikko.
- Tarkoitat varmaan Untamon Teslaa, varmistin.
Närä myönsi, että juuri kyseisestä autosta oli
kysymys. Hän oli yrittänyt soittaa Untamolle, mutta mies ei
vastaa puhelimeen. Kommentoin siihen, että aika monet ihmiset
nukkuvat lauantaina kahdeksan aikaan, se kun on useimmille
viikon ensimmäinen vapaapäivä.
- Miksi muuten minulle soitit?
- Koska kukaan muu ei vastannut puhelimeen. Sitä paitsi haluan
sinut todistajaksi, kun saan sen peräpuikon omistajan kiinni.
- Meinaatko leipoa sitä lättyyn?
- En. Annan sille viimeisen varoituksen.
- Koska se on saanut ensimmäisen?
- Hmm, ei koskaan, mutta tästä tuleekin ennakkotapaus, jossa
ensimmäinen ja viimeinen varoitus tulee samalla kertaa, Närä
puhisi.
- Palaa asiaan sitten, kun olette lyöntietäisyydellä, sanoin ja
lopetin puhelun.
Hitto, jotain rajaa nyt viattomien naapureiden
häiriköinnillä, hekottelin itsekseni. Tästähän saattoi kehittyä
ihan mielenkiintoinen yhteenotto, mietiskelin aamutoimia
tehdessäni. Laittelin aamukahvin keiton jälkeen popcornit
mikroon, jotta minulla olisi jotain syötävää, mikäli ottelu
pihalla kestäisi pitempään. Sain odotella peräti kymmeneen asti
ennen Närän seuraavaa puhelua. Papparainen ilmoitti puhelimessa
lyhyesti ja ytimekkäästi, että pihalle nyt!
Tein niin, eli nappasin popparit mukaan ja
suunnistin parkkipaikalle, jossa Tesla-jäbän ja Närän lisäksi
oli Yrjö Kälynen, eli Saab-mies Ykä. Ykällä oli tapansa mukaan
kädessään pätkä lenkkimakkaraa. Astelin kolmikon luokse ja
toivotin hyvää huomenta kaikille.
- Pyh, tässä mikään hyvä huominen ole. Kaikki
punatarraiset tarjoustuotteet meni jo tuon yhden pölvästin
takia, Närä osoitteli Tesla-jäbää.
- Minä ainakin ostan lenkin aina tuoreena. Punaleimaiset
maistuvat härskiintyneeltä, Ykä kommentoi ja haukkasi lenkkiä.
- Hei, hei, kuka tässä nyt on uhri? En saa autoa pois parkista,
Untamo puhisi.
- Niin, tyhmä on tyhmä ja ahneella on paskanen loppu. Kuka käski
olla pöljä ja laittaa lataustolpan auton molempiin päihin, Närä
ripitti Untamoa.
Avasin tyynen rauhallisesti popparipussin ja
aloin narskutella niitä. Tarjosin poppareita kolmikolle, mutta
kaikki puistelivat päätään. Ihan hyvä näin, sillä sain itse
syödä enemmän.
- Olet tuhonnut taloyhtiön omaisuutta! Siitä
seuraa rangaistus, Närä raivosi ja polki nahkasaapasta
asfalttiin.
- Enhän ole. En kait minä nyt niin tyhmä ole, että laittaisin
lämmitystolpan auton takapäähän niin, ettei autoa saa pois
parkista, Untamo vastasi.
- Jos mies ajaa partakoneen näköisellä autolla, niin onhan se
äly jäänyt muutenkin jo taka-alalle, Närä kommentoi.
- Saappi muuten taipuisi tuosta helposti pois, Ykä sanoi ja
mittaili Teslan ja takatolpan välistä rakoa.
- Meinasit ketku ladata autoasi nopeammin kahdella laturilla.
Luulitko pöljä, ettei sitä kukaan huomaa, häh? Närä tivasi.
- En, en luule mitään enkä jumalauta ole asentanut tuota toista
lämmitystolppaa, Untamo korotti ääntään.
- Tämä on sopimusrikkomus ja sen vuoksi parkkipaikka otetaan
taloyhtiön haltuun, Närä ilmoitti.
- He, he, hei, eihän minua voi rangaista tästä. En ole tehnyt
mitään, Untamo alkoi panikoida.
Närä vastasi, että mikäli Untamo voi
aukottomasti todistaa olleensa jossain muualla kuin
parkkipaikalla eilisen illan klo 18:00 ja tämän aamun kello 8:00
välillä, niin hän harkitsee sitä parkkipaikan haltuunottoa.
Mikäli näin ei tapahdu, Untamon parkkipaikka otetaan taloyhtiön
haltuun ja siitä tehdään vanhusten palvelulinjan pysäkki, johon
tuodaan pieni katos ja penkki.
- Eihän tämä voi olla totta. Minä olin kotona
koko illan ja yön. Pelasin puoleenyöhön ja nukuin puoli
kymmeneen.
- Lisäksi seuraavassa vastikkeessa on parkkipaikan sähköjen
korjauksen kustannukset. Tässä kohtaa miettisin tuota
autovalintaa uudemman kerran, että tuliko sittenkin tehtyä pöljä
valinta sähköauton ostossa, Närä sanoi.
- Miten tämä voi olla muka auton vika tai syy, häh? Untamo
penäsi.
- Ei minulla ainakaan ole Saabin kanssa tuollaisia ongelmia, Ykä
mumisi suu täynnä makkaraa.
- Ei minullakaan, kerroin oman kantani.
- Siinäs kuulit. Ei bensa-autoilla ajavilla ole tuollaisia
ongelmia, Närä ilmoitti Untamolle.
- Saatana, ihan kuin oltaisiin jossain Pohjois-Koreassa, jossa
1974 ruotsalaisilta huijatut Volvot edustavat vielä tekniikan
terävintä keihäänkärkeä, Untamo sanoi hampaitaan kiristellen.
Minulla oli naurussa pitelemistä, kun Närä
kommentoi siihen pokkana, että Untamon patterileluun verrattuna
ne Volvot ovat sentään autoja ja yhä edelleen liikenteessä.
- Tuosta kun patteri loppuu, niin se on kaput,
Närä osoitteli Teslaa.
- Sen voi korjata tai vaihtaa, Untamo huomautti.
- Mikä perkeleen torikokous täällä on? kuului takaa Ramben
mekastus.
- Taloyhtiön omaisuutta on tärvelty, Närä vastasi.
Rambe asteli paikalle ja oli yllättyneen
näköinen, kun Närä selitti mitä oli tapahtunut. Närän pohtiessa
sähkömiehen tilaamista, Rambe otti Teslan takana olevasta
tolpasta kiinni, tempaisi sen irti maasta ja ojensi Närälle
sanoen:
- Se on kolmesataa euroa. Laitan laskun suoraan
taloyhtiölle.
Hämmentynyt Närä änkytti takaisin Untamoa
osoitellen:
- Tu-tuohan se maksaa
- Minä laskutan taloyhtiötä ja te voitte sitten päissänne tai
selvin päin miettiä kuka sen jälkeen siirtää rahaa ja minne. Se
on moro, sano rengit päissään, Rambe totesi ja poistui paikalta.
- Oho, makkara loppui, pitääkin lähteä kauppaan, Ykä hämmästeli
eväänsä loppumista.
- Minä en maksa mitään. Nyt on jo kiire, Untamo ilmoitti ja
istahti Teslaansa.
Kaikkien muiden poistuttua jäimme Närän kanssa
kaksin parkkipaikalle. Toyota-jäärä piteli yhä lämmitystolppaa
pystyssä edessään, joten sanoin hänelle:
- Ei sitä tarvitse jäädä pitelemään pystyssä.
Vie vaikka asuntoosi, niin kukaan ei varasta sitä.
- Hmm, ei pöljempi huomio, Närä kurtisti otsaansa.
- Otata siitä sormenjäljet, niin voit saada syyllisen kiinni.
Huomioi kuitenkin, että olet itse koskenut siihen.
Olihan siihen koskenut myös Rambe, mutta
hänellä oli ollut eilen ja äsken työkäsineet kädessään. Minulla
oli myös eilen ollut Ramben antamat työjarrut, joten omia
sormenjälkiäni ei tolpassa ollut.
- Soitankin heti yksi yksi kakkoseen, kun olen
päässyt kotiin, Närä ilmoitti ja lähti raahaamaan tolppaa kotia
kohti.
No niin, se siitä sirkushuvista, ajattelin lähtiessäni Närän perään. Tämä oli ollut pienoinen pettymys, sillä olin odottanut edes pientä nokkapokkaa ja pitempää draaman kaarta. Ehkä oli parempi mennä vain kotiin katsomaan elokuvakanavaa, jossa pienemmästäkin asiasta sai puolentoistatunnin jännityselokuvan.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.