Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
18.12.2021
- Halloo perkele! Riemurasian päälläkö sitä nuljutaan, kun ei
puhelimeen meinata vastata?
Makasin sängylläni puoliunessa, yöpöydältä
noukkimani kännykkä korvalla. Se oli ikävästi herättänyt minut
kesken yöunieni. Linjan toisessa päässä mekasti Rambe
Nokivasara, tuo jättimäisen kokoinen ja pahatapainen
hinausautoyrittäjä. Vilkaisin kelloradiota ja se näytti vartin
yli kymmentä aamupäivällä. Ei olisi pitänyt illalla ottaa enää
lisää ranskalaista rypäletislettä, mutta minkä sitä ihminen
heikolle luonteelleen voi.
- Perkele vaan itsellesi, kun keskellä yötä
krapulaisia naapureita herättelet.
- Siis ei naista? Rambe kailotti.
- Ei, vaan minä ja päänsärkyni.
- Lähe völjyyn, tarjoa aamusufeet Ala-Tikkurilan Shellillä.
Mumisin jotain kieltäväksi vastaukseksi, mutta
Rambe ei antanut armoa, vaan ilmoitti painavansa hinausautonsa
töötin pohjaan vartin päästä ja pitävänsä sitä siinä niin
pitkään, että saavun autolle.
- Vittumainen naapuri tuollainen, murahdin
takaisin.
- Hähähää, sitä saa mitä tilaa, hähähäää!
En minä ollut tilannut mitään, mutisin lähinnä
itsekseni ja lupasin raahautua Ramben auto luo, joka oli
parkissa talon edessä. Lopulta taisin ylittää jopa omat
odotukseni, sillä olin Ramben hinausauton luona 13 minuuttia
puhelun päättymisen jälkeen. Elettiin vielä lämmintä kesäaikaa,
niin pukeutumiseen ei juuri aikaa kulunut. Olo ei ollut yhä
edelleenkään kovin raikas, mutta epäilin ettei nyt oltu menossa
mihinkään raittiusseuran ristiäisiin. Nousin autoon ja kysyin
kuskilta:
- Mitäpä äijällä mielessä?
- Pilluhan se, mitä sitä kiertelemään, hähähähää.
- Työhommia tarkoitin.
- Ei ihmeempiä. Käydään hakemassa yksi matkalle hyytynyt auto
laturille.
- Sähköauto siis?
- Joo.
- Siis ensin aamiaiselle ja vasta sitten hakemaan se auto.
Niinkö?
Rambe alkoi nauraa räkättää ja totesi, että
juuri äsken mainitsemassani järjestyksessä. Töpseli-Paavo
joutaisi kuulemma odottelemaan tien varressa. Voisi siinä
samalla mietiskellä, että oliko se sähköauton hankinta järkevä
teko.
- Ehehee, et taida olla sähköautojen ylin
ystävä.
- Ei autoissa mitään vikaa ole, rahaahan nekin tuovat
meikäläiselle, mutta niiden omistajat vinkuvat normaalia
enemmän. Vaan nyt matkaan!
Rambe käynnisti auton ja lähdimme matkaan.
Matka moottoritietä ja Kehä kolmosta pitkin vei meidät
joutuisasti aamusumpin ja sämpylän ääreen, jotka kuskini piffasi
minulle yllättäen. Suu täynnä sämpylää totesin:
- Olet aika hövelillä päällä tänä aamuna.
- Kyllä tämä menee täysin seuraavan aasiakkaan piikkiin,
hiihoohiihoo, Rambe hirnahteli.
- Miten businekset muuten?
- Ihan hyvin. Annoin Kauniille potkut tässä yksi päivä.
Tuo oli yllätys, sillä Ramben renki Kaunis
Koskinen oli ollut jo pitempään töissä firmassa. Olihan Kaunis
kova juopottelemaan, mutta Ramben mukaan miehen piti tehdä mitä
miehen piti tehdä.
- No hitto, miten se nyt niin? ihmettelin.
- Otin parin päivän päästä takaisin töihin, hähähää.
Rambe kertoi lisää ja kävi ilmi, että Kauniilla
piti olla joidenkin tukiveivausten vuoksi työttömänä hetki, että
sai nyhdettyä tarvitsemansa tuet. Sitä Rambe ei osannut sanoa,
että mihin miehen veivaus perustui, eikä se häntä edes
kiinnostanut.
- Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä,
perkele! Rambe totesi.
- Entä Heini? Varmaan vielä töissä, koska vuokra tulee yhä
ajallaan tilille.
Heini Kaasari oli vuokralaiseni edellisessä
asunnossani ja töissä Rambella.
- On perkele näpsäkkä likka tekemään hommia ja
perse yhä kuin viiden pennin kolikko. On yritetty Kauniin kanssa
sitä berliininmunkeilla lihottaa, mutta kilot kertyvät vain
meille, hähähää.
Tuo ei ollut mitenkään yllätys, sen mitä Heiniä
tunsin. Nuori liikkuva nainen ei nyt muutamasta
berliininmunkista kiloja kerrytä, toisin kuin vanhemmat herrat,
joiden pääasiallinen harrastus oli lärvien vetäminen.
Kahvittelun lomassa Rambe kertoi uudesta yritystoiminnastaan.
Hän oli ostanut kahden auton taksifirman. Toista alkaisi ajamaan
hänen puolisonsa Hullu ämmä, eli ristimänimeltään Floora Hellä.
Toisen kuskin paikka oli vielä auki. Siihen hän palkkaisi
kuulemma mielellään jonkun pitempään taksialalla olleen
konkarin.
- Et tietäisi ketään tarpeeksi mulkkua, joka
tulisi toimeen minun kanssani? Rambe uteli.
- Jaa, mulkuista en nyt tiedä, mutta yksi täysi idiootti on
kyllä tiedossa. Voisin kysyä häneltä.
Mieleeni tuli Tomppa Pomo, jolla oli pitkä
kokemus taksin ajamisesta. En kyllä yhtään tiennyt mitä mies
puuhasi tätä nykyä, mutta hän oli ainoa tietämäni pitkän linjan
taksikuski.
- Eiköhän lähdetä hakemaan se Nissani pois
sieltä tien varresta, puhelin on hälyttänyt jo kaksikymmentä
kertaa, Rambe ilmoitti.
- Et sitten ole vastannut? ihmettelin.
- En, sillä aika on rahaa, siis minulle, hähähää. Laskutus
lähti, kun lähdin himasta, hähähää.
Ihmettelin edelleenkin sitä, miten Ramben
bisnes voi yhä pyöriä, kun mies ei kuvia eikä asiakkaita
kumarrellut. Hänen yhden miehen mafiansa oli niin kova tekijä
hinausautomarkkinoilla, ettei siinä ollut isommilla pelureilla
mitään sanomista. Moni oli yrittänyt, mutta vähintään yhtä moni
oli pettynyt lopputulokseen.
- Eiköhän mennä, Rambe ilmoitti ja nousi
pöydästä.
Poistuimme huoltoasemalta ja Rambe käänsi hinausauton keulan
Kehä kolmosta itään päin. Käännyttyämme Lahden moottoritielle
Lahden suuntaan, aloin ihmetellä:
- Lähdettiin takaisin sinne mistä tultiinkin.
- Elämä on, hähähää, Rambe nauraa räkätti.
Ohitimme pian kaupunginosan missä asuimme ja
jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Kovin pitkälle ei matkamme
vienyt, sillä Rambe ohjasi autonsa alas Keravan rampista. Matkan
päämme oli lähellä Keravan Lidliä. Tien varressa seisoi
valkoinen Nissan Leaf. Vuosimallia en alkanut arvailemaan, mutta
ei se sitä sammakon näköistä mallia ollut, vaan jotain uudempaa
vuosikertaa. Pysähdyimme Leafin etupuolelle ja Rambe peruutteli
autonsa ihan Leafin eteen. Leafista pomppasi punaiseen
tonttulakkiin, valkoiseen t-paitaan ja bermuda shortseihin
pukeutunut hieman vatsakas mieshenkilö.
- Ei ihan tyypillinen Nissan-tonttu tällä
kertaa, hähähää, Rambe repesi.
- Mikä kesti? tonttu uteli kipakasti.
- Joululahjaostoksilla oltiin, höhöhöö, Rambe hörähti.
- Soitin monta kertaa.
- Huomasin.
Nissan-tonttu vaahtosi isoon ääneen, että on se
kumma, kun mikään palvelu ei nykyisin toimi. Hänellä on
maksettuna 24 h hinauspalvelu, josta maksaa vuosimaksua. Jostain
syystä sekään firma ei ole vastannut soittoihin.
- Kokeilepas soittaa uudelleen, Rambe kehotti.
Tonttu teki niin ja pienen odottelun jälkeen
Ramben puhelin alkoi soida.
- Haloo, Ramben Raahaus, Rambe vastasi
puhelimeen.
- Se, se olet sinä, Leaf-kuski hämmentyi.
- Jep, ihan ilmielävänä. Nyt siihen numeroon vastattiin. Oletko
tyytyväinen?
- Mu-mutta minä olen kyllä ostanut sen palvelun ihan muualta.
- Jos ostat uuden auton automyyjältä, niin rakentaako se myyjä
sen auton? Rambe kysyi.
- No ei tietenkään.
Rambe otti Nissanin kyytiin ja meni sen jälkeen
puhelimessa pälättävän tontun luo:
- Minne ajetaan?
- Tuohon Lidlille, siellä on ilmainen laturi, tonttu viittoili
tietä eteenpäin.
- Selvä.
Sen enempiä virkkomatta hinurijätti nousi
autonsa hyttiin ja komensi minua seuraamaan. Nissanin kuski jäi
seisomaan suu auki tien varteen, kun lähdimme matkaan. Rambe
sompaili autonsa Lidlin pihalle, jossa oli onneksi laturi
vapaana. Hän kerkesi pudottaa Leafin pois kyydistä laturille,
ennen kuin sen omistaja läpsytteli avojaloin paikalle.
- Voi raukkaa. Menikö kaikki rahat
patteripirssiin, ettei ollut varaa kenkiä ostaa? Rambe lässytti
miehelle.
- Vittu mitä asiakaspalvelua, tyyppi puuskutti.
- Sitä ei kuule näinä aikoina uskalla kaiken maailman tonttuja
ottaa autoon.
- Olen menossa Leafistien viimevuotisiin pikkujouluihin. Ne
peruttiin silloin koronan vuoksi, tonttu puhisi.
- Onko halpaa ajaa sähköautolla, kun on näitä ilmaisia
latureita? Rambe uteli.
- Onhan se. Ei paljon kannata kotona ladata, kun Lidli tarjoaa
ilmaiseksi sähköt, tonttu hehkutti.
- Se on sitten 300 euroa kiitos, Rambe ojensi kätensä.
- Kol-me sa-taa-ko?
- Käteisellä kiitos. Korttipääte sanoi juuri sopimuksen irti.
Nissan-tonttu yritti kinata, että hän maksaa
kiinteätä vuosimaksua hinauksista, eikä olisi halunnut maksaa
nyt mitään. Rambe kommentoi vain, ettei ollut saanut tontulta
mitään rahaa ja kyyti piti maksaa nyt. Onnistuisi se myös
laskulla, mutta laskutuslisä olisi 100 euroa.
- Ei minulla ole käteistä, Nissan-tyyppi
ilmoitti.
- Sitten laskulla, Rambe ilmoitti.
- Entä jos en maksa.
- Siinä tapauksessa kerron osoitteesi perintäfirmani
edustajalle. Tässä on hänen kuvansa,
Rambe näytti puhelimestaan Kaunis Koskisen
rumaa kuvaa Leaf-miehelle.
- Laitan huomenna maksuun, tonttu ilmoitti.
Rambe kiitteli yhteistyöstä pyysi, että asiakas
vastaisi hänen firmansa lähettämään asiakastyytyväiskyselyyn.
- Ihan varmasti vastaan, tonttu puhisi.
- Kiitän jo etukäteen, hähähää.
Tonttu tallusteli ympyrää parkkipaikalla sen
näköisenä, että miehellä oli vielä jotain sanottavaa. Seurasimme
Ramben kanssa häntä ja odotimme. Lopulta mies sai
ajatuspalikkansa järjestykseen ja loihti ilmoille:
- Ei ihme, että palvelu on paskaa, kun joutuu
päivät pitkät istumaan dieselin käryssä ja katkussa.
- Ajan biodieselillä, Rambe vastasi.
- No, no, öljyä tuo nyt kuitenkin tiputtaa jostain, saastepaska.
Ei ole millään mittarilla mitattuna puhdas päästöjen suhteen,
tonttu jatkoi lakkinsa kello hennosti kilkatellen.
- Kaipaat siis puhtaita päästöjä, niinkö? Rambe uteli.
- No enhän minä muuten ajaisi Leafilla.
Rambe laittoi ison kouransa takkinsa taskuun,
otti sieltä jotain, jonka hän tälläsi suoraan tontun naamaan.
- Pthyi, mitä vittua tuo nyt oli? tonteroinen
alkoi manailla.
- Hähähää, sehän sattui arvaus ihan nappiin, vaikka on siinä
kyllä muutakin, hähähää, Rambe räkätti.
- Mitä helvettiä, pikkupöksyt, Leaf-tyyppi hämmästeli kädessään
olevaa kangaskappaletta.
- Se oli sitten ihan täysi vegaani, meinaan se tangojen
omistaja. Taisi vielä pieraista ennen noiden riisumista, joten
päästöt ovat taatusti puhtaat, hähähää, Luulisi kelpaavan myös
patteritontulle, Rambe sanoi.
- Teen tästä ihan varmasti valituksen…jonnekin, tonttu vaahtosi.
- Ihan sama, tai aivan sama tai jotain. Ei kiinnosta, Rambe
totesi ja viittoili minua nousemaan autonsa kyytiin.
Lähdimme paluumatkalle ja Rambe alkoi kertoa,
että heidän firmansa asiakastyytyväisyyskyselyssä oli yksi
kysymys ja siihen kaksi vastausmahdollisuutta. Siinä kysyttiin,
että miten tyytyväinen asiakas oli saamaansa palveluun?
Vastausvaihtoehdot olivat, että erittäin tyytyväinen ja hyvin
tyytyväinen.
- Olet kyllä aika kettu, ehehehee, totesin.
Kotimatkalla keskustelumme kääntyi siihen, että
taloyhtiöömme oli pesiytynyt sähköautoilija, joka oli vaihtanut
Hyundain Konan Teslan Model kolmosen SR+ malliin.
- Närän mukaan meidän taloyhtiöön ei ole
tulossa latauspaikkoja, kerroin Rambelle.
- Aika ahdasmielistä suhtautumista muiltakin kuin minulta,
hähähää.
- Minulla oli mielessä, että voisimme hieman auttaa siinä
asiassa, tosin Närältä ja Tesla-mieheltä salaa.
- No perkele, jos idea on yhtään niin huono kuin huumorintajusi,
niin olen mukana, hähähää, Rambe räkätti.
- On se kyllä aika huono ja sen takia tarvitsenkin apuasi.
Matkan edetessä kerroin Rambelle suunnitelmani,
joka oli muovautunut Ramben puuhastellessa Leafin parissa. Se
olisi ihan pyynteetön kädenojennus taloyhtiömme ensimmäiselle
sähköautoilijalle ja Närälle, joka vastusti latausmahdollisuutta
yli kaiken.
- Ei tuota kyllä päiväsaikaan voi tehdä, Rambe
tuumi.
- Ei niin. Pitää varmistaa, että kohdehenkilöt ovat onnellisesti
unten mailla ja auto on varmasti omassa parkissa.
- Ensi yönä siis, Rambe kysyi.
- Jep, mikäli tähdet ovat kohdillaan.
- Synkataanko kellot? hähähäää.
- Olet katsonut liikaa agenttielokuvia, vastasin.
- Paskat, lähinnä kovaa pornoa, hähähää.
Palasimme takaisin kotiin ja Rambe pysäköi
hinausautonsa samaan paikkaan, josta oli sen ottanut ajoon.
Ihmettelin, että miten kyseinen paikka voi olla yhä vapaana,
vaikka kadunvarren muutamat harvat parkkipaikat olivat
käytännössä aina täynnä autoja.
- Siihen on looginen selitys, Rambe totesi.
- Millainen?
- Jos omistaa hinausauton ja vittumaisen luonteen, kuten
minulla, niin kukaan ei pysäköi kahta kertaa Ramben paikalle.
- Olet siis hinannut tästä autot aina pois, vai?
- Jep, milloin minnekin. Se on muuten aika jännää touhua etsiä
omaa autoa, kun kukaan ei tiedä missä se on. Vähän kuin
pokemoneja metsästäisi, hähähää.
Nousimme autosta ja sovimme, että tapaamme
pihalla puolenyön aikaan. Rambe lupasi hioa alustavaa
suunnitelmaani paremmaksi muutaman viskipaukun voimin.
- Kännissä ne on ennenkin parhaimmat
kuningasideat saatu aikaan, hähähää, Rambe räkätti.
Marssimme peräkanaa asuntoihimme, sillä asuimme
samassa kerroksessa naapureina.
- Et sitten paukuttele ovia, ettei piripintaan
täytetty viskilasi läiky yli, hähähää, Rambe nauraa räkätti
vielä asuntonsa ovella.
- Noup, vastasin ja menin omaan asuntooni.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.