Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


18.12.2021

Leaf-tonttu


- Halloo perkele! Riemurasian päälläkö sitä nuljutaan, kun ei puhelimeen meinata vastata?

Makasin sängylläni puoliunessa, yöpöydältä noukkimani kännykkä korvalla. Se oli ikävästi herättänyt minut kesken yöunieni. Linjan toisessa päässä mekasti Rambe Nokivasara, tuo jättimäisen kokoinen ja pahatapainen hinausautoyrittäjä. Vilkaisin kelloradiota ja se näytti vartin yli kymmentä aamupäivällä. Ei olisi pitänyt illalla ottaa enää lisää ranskalaista rypäletislettä, mutta minkä sitä ihminen heikolle luonteelleen voi.

- Perkele vaan itsellesi, kun keskellä yötä krapulaisia naapureita herättelet.
- Siis ei naista? Rambe kailotti.
- Ei, vaan minä ja päänsärkyni.
- Lähe völjyyn, tarjoa aamusufeet Ala-Tikkurilan Shellillä.

Mumisin jotain kieltäväksi vastaukseksi, mutta Rambe ei antanut armoa, vaan ilmoitti painavansa hinausautonsa töötin pohjaan vartin päästä ja pitävänsä sitä siinä niin pitkään, että saavun autolle.

- Vittumainen naapuri tuollainen, murahdin takaisin.
- Hähähää, sitä saa mitä tilaa, hähähäää!

En minä ollut tilannut mitään, mutisin lähinnä itsekseni ja lupasin raahautua Ramben auto luo, joka oli parkissa talon edessä. Lopulta taisin ylittää jopa omat odotukseni, sillä olin Ramben hinausauton luona 13 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen. Elettiin vielä lämmintä kesäaikaa, niin pukeutumiseen ei juuri aikaa kulunut. Olo ei ollut yhä edelleenkään kovin raikas, mutta epäilin ettei nyt oltu menossa mihinkään raittiusseuran ristiäisiin. Nousin autoon ja kysyin kuskilta:

- Mitäpä äijällä mielessä?
- Pilluhan se, mitä sitä kiertelemään, hähähähää.
- Työhommia tarkoitin.
- Ei ihmeempiä. Käydään hakemassa yksi matkalle hyytynyt auto laturille.
- Sähköauto siis?
- Joo.
- Siis ensin aamiaiselle ja vasta sitten hakemaan se auto. Niinkö?

Rambe alkoi nauraa räkättää ja totesi, että juuri äsken mainitsemassani järjestyksessä. Töpseli-Paavo joutaisi kuulemma odottelemaan tien varressa. Voisi siinä samalla mietiskellä, että oliko se sähköauton hankinta järkevä teko.

- Ehehee, et taida olla sähköautojen ylin ystävä.
- Ei autoissa mitään vikaa ole, rahaahan nekin tuovat meikäläiselle, mutta niiden omistajat vinkuvat normaalia enemmän. Vaan nyt matkaan!

Rambe käynnisti auton ja lähdimme matkaan. Matka moottoritietä ja Kehä kolmosta pitkin vei meidät joutuisasti aamusumpin ja sämpylän ääreen, jotka kuskini piffasi minulle yllättäen. Suu täynnä sämpylää totesin:

- Olet aika hövelillä päällä tänä aamuna.
- Kyllä tämä menee täysin seuraavan aasiakkaan piikkiin, hiihoohiihoo, Rambe hirnahteli.
- Miten businekset muuten?
- Ihan hyvin. Annoin Kauniille potkut tässä yksi päivä.

Tuo oli yllätys, sillä Ramben renki Kaunis Koskinen oli ollut jo pitempään töissä firmassa. Olihan Kaunis kova juopottelemaan, mutta Ramben mukaan miehen piti tehdä mitä miehen piti tehdä.

- No hitto, miten se nyt niin? ihmettelin.
- Otin parin päivän päästä takaisin töihin, hähähää.

Rambe kertoi lisää ja kävi ilmi, että Kauniilla piti olla joidenkin tukiveivausten vuoksi työttömänä hetki, että sai nyhdettyä tarvitsemansa tuet. Sitä Rambe ei osannut sanoa, että mihin miehen veivaus perustui, eikä se häntä edes kiinnostanut.

- Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä, perkele! Rambe totesi.
- Entä Heini? Varmaan vielä töissä, koska vuokra tulee yhä ajallaan tilille.

Heini Kaasari oli vuokralaiseni edellisessä asunnossani ja töissä Rambella.

- On perkele näpsäkkä likka tekemään hommia ja perse yhä kuin viiden pennin kolikko. On yritetty Kauniin kanssa sitä berliininmunkeilla lihottaa, mutta kilot kertyvät vain meille, hähähää.

Tuo ei ollut mitenkään yllätys, sen mitä Heiniä tunsin. Nuori liikkuva nainen ei nyt muutamasta berliininmunkista kiloja kerrytä, toisin kuin vanhemmat herrat, joiden pääasiallinen harrastus oli lärvien vetäminen. Kahvittelun lomassa Rambe kertoi uudesta yritystoiminnastaan. Hän oli ostanut kahden auton taksifirman. Toista alkaisi ajamaan hänen puolisonsa Hullu ämmä, eli ristimänimeltään Floora Hellä. Toisen kuskin paikka oli vielä auki. Siihen hän palkkaisi kuulemma mielellään jonkun pitempään taksialalla olleen konkarin.

- Et tietäisi ketään tarpeeksi mulkkua, joka tulisi toimeen minun kanssani? Rambe uteli.
- Jaa, mulkuista en nyt tiedä, mutta yksi täysi idiootti on kyllä tiedossa. Voisin kysyä häneltä.

Mieleeni tuli Tomppa Pomo, jolla oli pitkä kokemus taksin ajamisesta. En kyllä yhtään tiennyt mitä mies puuhasi tätä nykyä, mutta hän oli ainoa tietämäni pitkän linjan taksikuski.

- Eiköhän lähdetä hakemaan se Nissani pois sieltä tien varresta, puhelin on hälyttänyt jo kaksikymmentä kertaa, Rambe ilmoitti.
- Et sitten ole vastannut? ihmettelin.
- En, sillä aika on rahaa, siis minulle, hähähää. Laskutus lähti, kun lähdin himasta, hähähää.

Ihmettelin edelleenkin sitä, miten Ramben bisnes voi yhä pyöriä, kun mies ei kuvia eikä asiakkaita kumarrellut. Hänen yhden miehen mafiansa oli niin kova tekijä hinausautomarkkinoilla, ettei siinä ollut isommilla pelureilla mitään sanomista. Moni oli yrittänyt, mutta vähintään yhtä moni oli pettynyt lopputulokseen.

- Eiköhän mennä, Rambe ilmoitti ja nousi pöydästä. Poistuimme huoltoasemalta ja Rambe käänsi hinausauton keulan Kehä kolmosta itään päin. Käännyttyämme Lahden moottoritielle Lahden suuntaan, aloin ihmetellä:

- Lähdettiin takaisin sinne mistä tultiinkin.
- Elämä on, hähähää, Rambe nauraa räkätti.

Ohitimme pian kaupunginosan missä asuimme ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Kovin pitkälle ei matkamme vienyt, sillä Rambe ohjasi autonsa alas Keravan rampista. Matkan päämme oli lähellä Keravan Lidliä. Tien varressa seisoi valkoinen Nissan Leaf. Vuosimallia en alkanut arvailemaan, mutta ei se sitä sammakon näköistä mallia ollut, vaan jotain uudempaa vuosikertaa. Pysähdyimme Leafin etupuolelle ja Rambe peruutteli autonsa ihan Leafin eteen. Leafista pomppasi punaiseen tonttulakkiin, valkoiseen t-paitaan ja bermuda shortseihin pukeutunut hieman vatsakas mieshenkilö.

- Ei ihan tyypillinen Nissan-tonttu tällä kertaa, hähähää, Rambe repesi.
- Mikä kesti? tonttu uteli kipakasti.
- Joululahjaostoksilla oltiin, höhöhöö, Rambe hörähti.
- Soitin monta kertaa.
- Huomasin.

Nissan-tonttu vaahtosi isoon ääneen, että on se kumma, kun mikään palvelu ei nykyisin toimi. Hänellä on maksettuna 24 h hinauspalvelu, josta maksaa vuosimaksua. Jostain syystä sekään firma ei ole vastannut soittoihin.

- Kokeilepas soittaa uudelleen, Rambe kehotti.

Tonttu teki niin ja pienen odottelun jälkeen Ramben puhelin alkoi soida.

- Haloo, Ramben Raahaus, Rambe vastasi puhelimeen.
- Se, se olet sinä, Leaf-kuski hämmentyi.
- Jep, ihan ilmielävänä. Nyt siihen numeroon vastattiin. Oletko tyytyväinen?
- Mu-mutta minä olen kyllä ostanut sen palvelun ihan muualta.
- Jos ostat uuden auton automyyjältä, niin rakentaako se myyjä sen auton? Rambe kysyi.
- No ei tietenkään.

Rambe otti Nissanin kyytiin ja meni sen jälkeen puhelimessa pälättävän tontun luo:

- Minne ajetaan?
- Tuohon Lidlille, siellä on ilmainen laturi, tonttu viittoili tietä eteenpäin.
- Selvä.

Sen enempiä virkkomatta hinurijätti nousi autonsa hyttiin ja komensi minua seuraamaan. Nissanin kuski jäi seisomaan suu auki tien varteen, kun lähdimme matkaan. Rambe sompaili autonsa Lidlin pihalle, jossa oli onneksi laturi vapaana. Hän kerkesi pudottaa Leafin pois kyydistä laturille, ennen kuin sen omistaja läpsytteli avojaloin paikalle.

- Voi raukkaa. Menikö kaikki rahat patteripirssiin, ettei ollut varaa kenkiä ostaa? Rambe lässytti miehelle.
- Vittu mitä asiakaspalvelua, tyyppi puuskutti.
- Sitä ei kuule näinä aikoina uskalla kaiken maailman tonttuja ottaa autoon.
- Olen menossa Leafistien viimevuotisiin pikkujouluihin. Ne peruttiin silloin koronan vuoksi, tonttu puhisi.
- Onko halpaa ajaa sähköautolla, kun on näitä ilmaisia latureita? Rambe uteli.
- Onhan se. Ei paljon kannata kotona ladata, kun Lidli tarjoaa ilmaiseksi sähköt, tonttu hehkutti.
- Se on sitten 300 euroa kiitos, Rambe ojensi kätensä.
- Kol-me sa-taa-ko?
- Käteisellä kiitos. Korttipääte sanoi juuri sopimuksen irti.

Nissan-tonttu yritti kinata, että hän maksaa kiinteätä vuosimaksua hinauksista, eikä olisi halunnut maksaa nyt mitään. Rambe kommentoi vain, ettei ollut saanut tontulta mitään rahaa ja kyyti piti maksaa nyt. Onnistuisi se myös laskulla, mutta laskutuslisä olisi 100 euroa.

- Ei minulla ole käteistä, Nissan-tyyppi ilmoitti.
- Sitten laskulla, Rambe ilmoitti.
- Entä jos en maksa.
- Siinä tapauksessa kerron osoitteesi perintäfirmani edustajalle. Tässä on hänen kuvansa,

Rambe näytti puhelimestaan Kaunis Koskisen rumaa kuvaa Leaf-miehelle.

- Laitan huomenna maksuun, tonttu ilmoitti.

Rambe kiitteli yhteistyöstä pyysi, että asiakas vastaisi hänen firmansa lähettämään asiakastyytyväiskyselyyn.

- Ihan varmasti vastaan, tonttu puhisi.
- Kiitän jo etukäteen, hähähää.

Tonttu tallusteli ympyrää parkkipaikalla sen näköisenä, että miehellä oli vielä jotain sanottavaa. Seurasimme Ramben kanssa häntä ja odotimme. Lopulta mies sai ajatuspalikkansa järjestykseen ja loihti ilmoille:

- Ei ihme, että palvelu on paskaa, kun joutuu päivät pitkät istumaan dieselin käryssä ja katkussa.

- Ajan biodieselillä, Rambe vastasi.
- No, no, öljyä tuo nyt kuitenkin tiputtaa jostain, saastepaska. Ei ole millään mittarilla mitattuna puhdas päästöjen suhteen, tonttu jatkoi lakkinsa kello hennosti kilkatellen.
- Kaipaat siis puhtaita päästöjä, niinkö? Rambe uteli.
- No enhän minä muuten ajaisi Leafilla.

Rambe laittoi ison kouransa takkinsa taskuun, otti sieltä jotain, jonka hän tälläsi suoraan tontun naamaan.

- Pthyi, mitä vittua tuo nyt oli? tonteroinen alkoi manailla.
- Hähähää, sehän sattui arvaus ihan nappiin, vaikka on siinä kyllä muutakin, hähähää, Rambe räkätti.
- Mitä helvettiä, pikkupöksyt, Leaf-tyyppi hämmästeli kädessään olevaa kangaskappaletta.
- Se oli sitten ihan täysi vegaani, meinaan se tangojen omistaja. Taisi vielä pieraista ennen noiden riisumista, joten päästöt ovat taatusti puhtaat, hähähää, Luulisi kelpaavan myös patteritontulle, Rambe sanoi.
- Teen tästä ihan varmasti valituksen…jonnekin, tonttu vaahtosi.
- Ihan sama, tai aivan sama tai jotain. Ei kiinnosta, Rambe totesi ja viittoili minua nousemaan autonsa kyytiin.

Lähdimme paluumatkalle ja Rambe alkoi kertoa, että heidän firmansa asiakastyytyväisyyskyselyssä oli yksi kysymys ja siihen kaksi vastausmahdollisuutta. Siinä kysyttiin, että miten tyytyväinen asiakas oli saamaansa palveluun? Vastausvaihtoehdot olivat, että erittäin tyytyväinen ja hyvin tyytyväinen.

- Olet kyllä aika kettu, ehehehee, totesin.

Kotimatkalla keskustelumme kääntyi siihen, että taloyhtiöömme oli pesiytynyt sähköautoilija, joka oli vaihtanut Hyundain Konan Teslan Model kolmosen SR+ malliin.

- Närän mukaan meidän taloyhtiöön ei ole tulossa latauspaikkoja, kerroin Rambelle.
- Aika ahdasmielistä suhtautumista muiltakin kuin minulta, hähähää.
- Minulla oli mielessä, että voisimme hieman auttaa siinä asiassa, tosin Närältä ja Tesla-mieheltä salaa.
- No perkele, jos idea on yhtään niin huono kuin huumorintajusi, niin olen mukana, hähähää, Rambe räkätti.
- On se kyllä aika huono ja sen takia tarvitsenkin apuasi.

Matkan edetessä kerroin Rambelle suunnitelmani, joka oli muovautunut Ramben puuhastellessa Leafin parissa. Se olisi ihan pyynteetön kädenojennus taloyhtiömme ensimmäiselle sähköautoilijalle ja Närälle, joka vastusti latausmahdollisuutta yli kaiken.

- Ei tuota kyllä päiväsaikaan voi tehdä, Rambe tuumi.
- Ei niin. Pitää varmistaa, että kohdehenkilöt ovat onnellisesti unten mailla ja auto on varmasti omassa parkissa.
- Ensi yönä siis, Rambe kysyi.
- Jep, mikäli tähdet ovat kohdillaan.
- Synkataanko kellot? hähähäää.
- Olet katsonut liikaa agenttielokuvia, vastasin.
- Paskat, lähinnä kovaa pornoa, hähähää.

Palasimme takaisin kotiin ja Rambe pysäköi hinausautonsa samaan paikkaan, josta oli sen ottanut ajoon. Ihmettelin, että miten kyseinen paikka voi olla yhä vapaana, vaikka kadunvarren muutamat harvat parkkipaikat olivat käytännössä aina täynnä autoja.

- Siihen on looginen selitys, Rambe totesi.
- Millainen?
- Jos omistaa hinausauton ja vittumaisen luonteen, kuten minulla, niin kukaan ei pysäköi kahta kertaa Ramben paikalle.
- Olet siis hinannut tästä autot aina pois, vai?
- Jep, milloin minnekin. Se on muuten aika jännää touhua etsiä omaa autoa, kun kukaan ei tiedä missä se on. Vähän kuin pokemoneja metsästäisi, hähähää.

Nousimme autosta ja sovimme, että tapaamme pihalla puolenyön aikaan. Rambe lupasi hioa alustavaa suunnitelmaani paremmaksi muutaman viskipaukun voimin.

- Kännissä ne on ennenkin parhaimmat kuningasideat saatu aikaan, hähähää, Rambe räkätti.

Marssimme peräkanaa asuntoihimme, sillä asuimme samassa kerroksessa naapureina.

- Et sitten paukuttele ovia, ettei piripintaan täytetty viskilasi läiky yli, hähähää, Rambe nauraa räkätti vielä asuntonsa ovella.
- Noup, vastasin ja menin omaan asuntooni.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi