Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


7.11.2021

Nörttihimmeli

Puskuritreffien jälkeinen aika oli melkoisen raskasta minulle, sillä naapuritaloyhtiön Jarno Koikkala tuli lähes päivittäin luokseni Puskuritreffisovelluksensa kanssa ja valitti, miten huono autotarjonta treffeillä oli. Autoja toki oli, mutta aika monet niistä olivat jo elämänsä ehtoopuolella olevia Opeleita ja Nissaneita. Kummatkaan merkit eivät missään nimessä tulleet kysymykseen Jarnon tapauksessa. Traumat ex-vaimosta ja tämän nyt jo  ex-poikaystävästä olivat niin syviä, että  kyseisten henkilöiden automerkit olivat täysin boikotissa. Tällä hetkellä Jarno istui keittiössäni ja lipitteli jäähtynyttä kahviaan. Puhelimen deittisovellusta selatessaan hän kysyi katsettaan nostamatta:

- Pitäisiköhän minun nousta nextille levelille?
- Jaa, siis suoraan pukille ilman turhia treffailuja, vai? ehdotin.
- No enhän. Sähköautoa tarkoitin.
- Löytyykö sieltä jo sellaisiakin? hämmästelin.
- Juu, tosin suurin osa on Nissan Leafeja. On täällä kyllä pari Renault Zoeta ja yksi Fiat 500e ja pari Teslaa. Mitä, mikä tähän nyt tuli, haloo? Jarno alkoi panikoida.

Samassa tossukkaukko otti ja paukutti puhelintaan keittiön pöytään kuin heikkopäinen.

- Lopeta hyvä mies, hajotat vielä pöydän, toppuuttelin miestä.
- Kato mihin se jumitti, Jarno ojensi puhelimen minulle.
- Joo, kuvassa näkyy Nissan Qashqai.
- Ex-vaimon auto.

Naurettuani vedet silmissä tovin, totesin että pitäisiköhän Jarnon sittenkin vain pysyä vielä polttomoottoriautoissa näissä treffailukuvioissa, kun puhelin päätti julmasti kostaa tuollaisen teknologiahypyn. Jarno buuttasi puhelimen, mutta sovellus palasi yhä uudelleen samaan Qashqain kuvaan ja jumitti. Uudelleen asennus sai aikaan sen, että saman Qashqain takanäkymäkuva vaihtui etunäkymäksi.

- Kuka tuollaisen paskan on koodannut? kysyin.
- Pasi ja hänen äitinsä, Jarno vastasi.
- Eipä tullut taaskaan yllätyksenä, hymähdin, otin puhelimen käteeni ja kilautin Pasille.
- Pasi Kuikka täällä vastaa juuri parhaalle kaverilleen Rutinoffin kuskille, kuului samassa luurista.
- Mitä kuuluu?

Se oli hieman harkitsematon kysymys minulta, sillä sain puolen tunnin selvityksen mitä Pasille, hänen äidilleen ja äidin lukuisille kissoille kuului. Kissojen kolmannen matokuurin kohdalla minun oli ihan pakko viheltää peli poikki. Katkaisin puhelun ja soitin uudelleen.

- Paras kaverini soittaa uudelleen, Pasin ääni alkoi taas kälättää.
- Kuulumiset tulivat nyt selväksi. Olisi pari kysymystä koskien teidän koodaamaa Puskuritreffit sovellusta.
- Tiedän, se jumittelee. Äitillä on lievä reuma sormissa, joten koodissa on vielä  hiomista.
- Jarnon sovellus jumitti yhteen kuvaan, eikä sovellus mene eteenpäin edes uudelleen asentamisen jälkeen.
- Ei mene ei, sillä tieto on serverillä. Voisin buutata sen muuten, mutta kissa makaa juuri virtanapin päällä, Pasi kilkatti.
- Onko muuta mahdollisuutta kuin buuttaaminen?
- Sille jumiutuneen autokuvan omistajalle pitää lähettää ensin sovelluksesta sydämiä. Sen jälkeen samalle henkilölle pitää ostaa sovelluskaupasta pieni lahja. Se onnistuu kyllä, vaikka sovellus on muuten jumissa.
- Ehehee, kuvassa on Jarnon ex-vaimon auto, eikä kumpikaan halua olla missään tekemissä toistensa kanssa, joten koska se kissa lähtee pois siitä virtanapin päästä.
- Arviolta noin 14 vuoden päästä.
- Täh?

Kävi ilmi, että kyseinen kissa rakastaa lämmintä serverikonetta niin, että poistuu siitä vain, kun kukaan muu ei ole hereillä koko huushollista, joten tuo 14 vuotta oli vain varovainen arvio kissan jäljellä olevasta eliniästä.

- Jarno, oliko sinulla kiire niiden seuraavien treffien suhteen?
- Kuinka niin? tossukkaukko hämmästeli.
- Sitä vaan, että voitko odotella 14 vuotta siihen, että pääset jatkamaan treffailua?

Avasin Jarnolle Pasin kanssa käymääni keskustelua. Tossukkaukko katseli murheellisen näköisenä puhelintaan ja totesi, että ei kait siinä auta kuin tehdä niin kuin Pasi on neuvonut, sillä elämä oli elettävä nyt, eikä vasta 14 vuoden päästä.

- Pasi, miten teillä muuten on aikaa koodata kaiken maailman sovelluksia?
- Helposti. Me syödään potut kuorineen.
- Ei kait siinä nyt minuuttia paria enempää säästä.
- Keittämättä.
- No reilussa puolessa tunnissa ei varmaan kovinkaan paljon koodia saa aikaiseksi, jatkoin ihmettelyä.
- Meillä molemmilla on myös sellainen HD-juttu.
- Jaa, ei kait Harley Davidson liity tietääkseni mitenkään koodin vääntämiseen, kummastelin.
- Siihen alkuun tuli pari jotain muuta kirjainta, ei jaksa muistaa, Pasi kilkatti.

Pasin ja hänen äitinsä ylivilkkaus ei tullut minulle yllätyksenä. Molemmat saivat aikaiseksi todella paljon asioita, jotka toimivat melkein kunnolla. Tarpeeksi kun heidän virityksiinsä oli laitettu purkkaa, niin niiden kanssa pystyi elämään jotenkin. Pasi oli tunnettu siitä, että hänellä saattoi olla yhtä aikaa menossa 17 eri projektia, joista maaliin pääsi purkkaviritysten kera yksi. Tyyppi oli ollut niin monessa työpaikassakin, etten itse edes osannut luetella niin monen firman nimeä. Pasin CV voisi olla mielenkiintoista luettavaa.

- Höh, joku pöljä osti meidän vanhan nojatuolin, Pasi totesi hämmästyneenä puhelimeen.
- Missä te sitä möitte, Torissako?
- Ei vaan siinä meidän Puskuritreffit sovelluksessa. Sanoinhan, että siinä voi tehdä ostoja.
- Sanoitko nojatuoli ja Puskuritreffit samassa lauseessa? hämmästelin.
- Joo, äitin mielestä tuolla tavalla saadaan muutettua vanha paska kullaksi.

Ei voi olla totta, puistelin päätäni. En millään muotoa ollut pitänyt Pasia enkä hänen äitiään tyhminä, mutta tuohan nyt oli jo nerokkuuden huippu. Sitten ilmeeni vakavoitui ja käänsin katseeni Jarnon suuntaan ja kysyin häneltä:

- Et sattunut ostamaan juuri nojatuolia?
- Mistä arvasit?
- Tuli vaan mieleen. Oliko kallis?
- Kolme sataa euroa, mutta siihen sisältyy kotiinkuljetus ja hei, nyt minun deittisovellus toimii ihan normaalisti.
- Ja sydämetkin on lähetetty vai?
- On, on, eihän tämä muuten näyttäisi tällaista Minin kuvaa, Jarno esitteli lippukattoisen auton kuvaa.

Taas yksi syy jättää moinen deittisovellus asentamatta, ajattelin itsekseni. Kiittelin Pasia informaatiosta ja lupasin lähteä miehen kanssa jossain vaiheessa kahville, kunhan hänen suurimmat kiireensä helpottavat. Lopetettuani puhelun, nousin pöydästä ja kävelin ikkunan ääreen. Parkkipaikalla seisoi Närä, mutta ei suinkaan oman autonsa vierellä. Papparainen patsasteli valkoisen Tesla Model kolmosen vierellä. Autossa näytti istuvan joku kuljettajan paikalla, mutta en tunnistanut henkilöä. Tesla oli parkkeerattu Kona-miehen ruutuun, joten Närä oli nähtävästi ripittämässä väärin pysäköinyttä kuljettajaa.

- Sain Minin mitat. Pitää lähteä tsekkaamaan, että mahtuuko se minun parkkiruutuun miten hyvin, Jarno ilmoitti ja ryntäsi eteistä kohti.
- Odota, lähden mukaan ulos. Siellä näyttää olevan tekeillä jotain mielenkiintoista.

Painelimme Jarnon kanssa peräkanaan pihalle. Jarno aikoi mennä hakemaan kotoaan rullamittaa, ja minä puolestani suuntasin askeleeni Närän luokse. Puhe-etäisyydelle päästyäni kysyin Toyota-jäärältä:

- Kirjoititko sakkolapun väärinpysäköinnistä?
- Ei se tule ulos. Katsoo jotain leffaa, Närä tuhahti.
- Anna olla. Mene vaikka metsään ja hengitä siellä hetki rauhallisesti, ehdotin.
- Enhän mene. Minä olen ihan rauhallinen! Närä polki nahkasaapasta asfalttiin.
- Eikös se ole Kona-mies, joka istuu tuossa Teslassa.
- On
- No mikä siinä tapauksessa on hätänä? Tuohan on hänen oma parkkiruutunsa.
- Rekisteri-ilmoitus on jäänyt tekemättä, Närä puhisi.
- Niin mikä?

Sain kuulla, että taloyhtiömme järjestyssäännöt vaativat tekemään kirjallisen rekisteri-ilmoituksen, mikäli rekisteröi omiin nimiin auton, jonka pysäköi omalle parkkipaikalleen. Tällä pidetään Närän mukaan siitä huoli, ettei parkkipaikalle pesiydy ongelmajätteitä. Samassa Teslan ovi avautui ja Kona-mies nousi autosta.

- Onko tämä sinun oma auto? Närä tivasi.
- On, kuinka niin?
- Rekisteri-ilmoitus on tekemättä. Asian käsittely voi kestää, sillä taloyhtiömme ei ole hyväksynyt vielä tällaisia nörttihimmeleitä autoiksi, Närä paapatti.
- Anteeksi mitä? Kona-mies hämmästeli.
- Ei päde meillä täällä se, että anteeksi saa helpommin kuin luvan. Odotan rekisteri-ilmoituksen saapumista viimeistään tänään kello 21:00. Käsittelyaika on kaksi viikkoa. Voit pysäköidä siihen asti vanhaa autoasi tässä parkissa.
- Mutta sehän on jo myyty.
- Voit anoa väliaikaisen pysäköintiluvan. Käsittelyaika on viikko, Närä ilmoitti.
- Mihin minä sen viikon sitten pysäköin? Kona-mies hämmästeli.

Samassa Jarno marssi paikalle happaman näköisenä. Mini oli poistunut treffisovelluksesta, mutta tilalle oli tullut valkoinen Tesla Model kolmonen. Siinä oli vain se huono puoli, että kyseisen auton omistaja halusi käydä treffeillä vain ja ainoastaan miehen kanssa, jolla on myös parkkiruudussaan Tesla Model kolme.

- Milloin te treffaatte? kysyin Jarnolta.
- En tiedä, varmaan viikon sisällä tai jotain.
- Kona-mies, sinähän voisit varmaan pysäköidä viikoksi Jarnon parkkiruutuun, kun se on tyhjä. Vai mitä Jarno tuumaa?
- Anteeksi, en ole enää Kona-mies, vaan olen nykyisin trendejä seuraava Tesla-jäbä. Kona-mies kuulostaa kaksi sotaa käyneeltä veteraanilta. Se ei sovi tällaisen trenditietoisen kutsumanimeksi.
- Ok, no yhtä kaikki, ei kait nimi nyt miestä pahenna Tesla-jäbä.
- Joo, sopii hyvin, jos vain saan ottaa selfiet Teslasta ja minusta minun parkkiruudussa, Jarno vastasi.

Näin Närän naamasta, että järjestely ei oikein miellyttänyt papparaista. Hän olisi varmaan mielellään nähnyt Teslan kadunvarressa tuulilasi täynnä pysäköintivirhemaksuja. Mulkoiltuaan hetken meitä kaikkia kolmea vihaisesti, Närä kysyi:

- Mikä järki on vaihtaa korealainen saippualaatikko amerikkalaiseen peräpuikkoon?
- Tämä on Tesla, tietokone pyörillä. Kona on niin last season, kun auto vain voi olla.
- Loppuiko rahat kesken, kun autossa ei ole edes mittaristoa? Närä kurkki Teslaan sisälle. - Kaikki hoidetaan tuolta isolta näytöltä Tesla-jäbä, eli Untamo ilmoitti.
- Nuotiollako sitä lämmitetään, eihän tuossa ole edes lämmityslaitteen nappuloita? Närä päivitteli.
- Kuten sanoin, kaikki hoidetaan tuosta isosta näytöstä.

Untamo hehkutti, että Tesla viitoittaa suuntaa kaikille muille sähköautoille, joka oli hänellä myös syynä vaihtaa Hyundai Kona tähän 2019 vuosimallin Tesla Model kolme SR+ malliin.

- Tämä lähtee sitä paitsi kuin nappi paidasta, Untamo hehkutti autonsa suorituskykyä.
- Minun paidasta ei ole koskaan lähtenyt nappi, Närä tuhahti.
- Siis katso tällä tavalla, Untamo sanoi ja tarttui kiinni Närän kauluspaidan napista.

Untamo yritti tempaista esimerkinomaisesti napin Närän paidasta, mutta tovin ähellettyään joutui luovuttamaan ja toteamaan naama punaisena:

- Se, se ei irronnutkaan.
- Minähän sanoin, että yhdestäkään paidastani ei ole lähtenyt nappi irti, Närä sanoi.
- Miten se on mahdollista?
- Ompelen ne uutena paremmin kiinni karhunlangalla. Haluatko vielä päteä peräpuikkosi suorituskyvyllä? Sutiiko se?
- Tuota, ei, Tesla vain poistuu rivakasti paikalta.
- Siis niin kuin tämä nappi paidasta, papparainen osoitteli äskeistä nappia.
- Niin no, mutta on tämä silti nopeampi mitä sinun Yaris.
- Selvä. Kumpi on ennemmin Oulussa? Närä kysyi.
- No hei, eihän tuollaista kisaa voi ottaa, Untamo kakisteli.
- Siis hitaampi kuin Yaris, Närä hymähti.

Seuraavaksi Untamo alkoi päteä sillä, että sähköautoilla voi ajaa jopa ilmaiseksi polttoaineen suhteen, kun esimerkiksi Lidlillä on ilmaiset laturit. Tesla-jäbän udellessa, että paljonko se Yaris oikein kuluttaakaan satasella ja mitä on polttoainekustannukset, Närä puhisi hetken ja vastasi:

- Aika minimaaliset siihen verrattuna, kun vaadin litiumakkujen säilytyksen paloturvakaappeihin.
- Miten se tähän liittyy? Untamo hämmästeli.
- Auton kokoisen paloturvakaapin rakentaminen parkkiruutuun ei ole halpaa lystiä, paitsi minulle, kun nauran sitä katsellessa, hahahaa.
- Ei autot tarvitse paloturvakaappeja, Untamo kivahti.
- Kannattaa lukea taloyhtiömme uudet järjestys- ja turvallisuussäännöt, joista ilmestyy lähipäivinä päivitetty versio.
- Siis hei, eihän tuollaista voi vaatia? Untamo panikoi.
- Kuinka ilmaista se sähköautolla ajaminen olikaan? Närä tiedusteli.
- Ei se nyt varmaan ihan ilmaista ole tai edes kovin halpaakaan, Untamo myönsi.
- Sitähän minäkin. Ehkä sitä seuraavaa sääntöjen päivitystä ei olekaan tulossa.

Närä jos joku osasi kääntää asiat niin, että hän sai ainakin näennäisesti voiton. Päästyään kalifiksi kalifin paikalle, eli taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi, oli Toyota-jäärä sumeilematta ajanut vain omaa agendaansa asiassa kuin asiassa. Mielenkiinnolla odotin, että onko taloyhtiömme viimeinen koko maassa, joka saa sähköautojen latausmahdollisuuden. Harmi kun Toyotalla ei ollut vieläkään myynnissä täyssähköautoa.

- Voisitko ajaa sen nyt tuonne minun parkkiin, pitäisi lähettää se selfie, Jarno pyysi Untamoa.
- Ok, hyppää kyytiin, niin saat myös perstuntumaa tähän autoon.

Kaksikko nousi autoon ja kohta Tesla lipui äänettömästi Jarnon parkkiruutuun. Närä potkiskeli saappallaan pieniä kiviä ja tuhisi, että mokomat patteriautot pitäisi kieltää hengenvaarallisina keksintöinä, kun ne eivät edes pörise. Pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita tulisi menettämään henkensä ihan turhaan patteripölvästien vuoksi. Se tulisi yhteiskunnalle vielä kalliiksi.

- Etköhän nyt hieman liioittele tätä asiaa. Sitä paitsi uusissa sähköautoissa pitää käsittääkseni olla jo joku ääni, mikä kuuluu ulospäin, totesin.
- Pyh, ei kiinnosta moiset pyörien päälle viritetyt nörttihimmelit, vaikka ne soittaisivat kissanpolkkaa ajaessaan. Kyllä pensakone on aina pensakone.

Tämän todettuaan Närä lampsi tiehensä. Kävelin itse sanomassa heipat Jarnolle, joka patsasteli eri asennoissa Teslan edessä, Untamon ottaessa hänestä kuvia. Toivottavasti tossukkaukon onni on myötäistä laina-Teslan avulla eikä exälle tilattu nojatuoli aiheuta lisäharmeja.



Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi