Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


18.9.2021

Puskuritreffit

Talvi oli onnellisesti ohi ja elimme kuumaa kesäkuuta. Naapurini Kona-mies oli laittanut hiustenkuivaimet naulaan ja rakenteli nyt telttakatosta autonsa ympärille, ettei akusto kuumene liikaa. Tuuli oli vienyt ensimmäisen katoksen mukanaan, joten tämä toinen oli nyt pultattu asfalttiin kunnon ankkureilla. Seurasin miehen puuhastelua parkkipaikalla ja tiedustelin:

- Eikö tuo sähköautoilu ole jotenkin hieman vaivalloista, mikäli autoa pitää talvella sulatella ja kesällä rakennella viilentäviä telttoja.
- Ei ollenkaan. Paljon hankalampaa ja ikävämpää olisi seisoa vuodessa tunteja huoltoasemalla haiseva bensaletku kädessä, Kona-mies vastasi.
- Mittarikentillä on sentään katos valmiina, ettei sitä tarvitse alkaa itse rakentaa.

Kona-mies totesi siihen, että onneksi hänellä on sentään Kona, eikä mikään Nissan Leaf, joka käy kuumempana kuin entinen anoppi, kun hän ilmoitti vievänsä tämän tyttären vihille.

- Jos minulla olisi Leaf, niin tarvitsisin vielä ilmalämpöpumpun, Kona-mies selitti.
- Jaa, sellainen olisi kyllä ihan kiva kotona tällaisilla helteillä, myönsin.
- Ei kotiin, vaan telttakatokseen. Kona pärjää varjoissa, mutta Leaf vaatii viilentävän ilmalämpöpumpun, että akusto on sopivassa lämpötilassa lataamista varten. Katsos kun japanin poika ei osaa tehdä autoja yhtä hyvin kuin korealaiset.
- Onhan niitä kuitenkin myyty aika paljon, totesin.
- Pah, kerran Nissan, aina Nissan -miehiä riittää tässä maassa. Miten sitä voi parempaa vaatia, jos ei sellaista koskaan halua edes kokeilla.

Tuo oli kyllä totta. Onneksi olin itse kokeillut vaikka mitä automerkkejä, joten tiesin sen perusteella, ettei korvikeautoista ole mitään vastusta omalla ajattomalle Rutinoffille.

- Muuten, oliko sinulla omakohtaista kokemusta sähköautoista? Kona-mies kysyi minulta.
- On toki. Olen ajanut muutamalla.
- Entä omistanut?

Mietin hetken omistamiani autoja, ennen kuin vastasin:

- Oli minulla tässä taannoin yksi sähköauto.
- Ai, millainen?
- Sellainen keltainen.
- Vähän tarkemmin, kiitos.
- Maasturi.
- Ja milloin? Kona-mies jatkoi tivaamistaan.
- Joitain vuosia sitten. En muista tarkkaan, kun jossain vaiheessa autot vaihtuivat aika tiuhaan.
- Ei tainnut olla kovin kummoinen akun kesto, kun vasta korealaiset saivat markkinoille energiapihit sähköautot.
- Kyllä ne akut kesti, vähän rankemmassakin käytössä monta viikkoa. Jopa maastoajossa.
- Siis vuosia sitten ja monen viikon akkukesto?

Kona-mies jäi katsomaan minua suu auki. Nyökyttelin päätäni, sillä näin sen auton kanssa oli tosiaan ollut. Mitäpä minä valehtelemaan tuollaisissa selvissä ja helposti mitattavissa asioissa.

- Oliko se monen hengen? Konaan mahtuu viisi.
- No tuota, se oli lähinnä hengetön.
- Siis heikkotehoinen sähkömoottori. Se selittääkin kaiken, sillä Konassa on voimaa enemmän kuin normaali autoilija ikinä tarvitsee.
- Kyllä se sillä sähkömoottorilla kiipesi melkein puuhun. Käsittääkseni siinä oli kyllä voimaa tarpeeksi.
- Miten se sitten oli hengetön? Kona-mies hämmästeli päätään raapien.
- Ei siihen mahtunut yhtään henkeä sisään.
- Ei mahtunut? Miten sillä sitten ajoit?
- Yleensä makasin sohvalla selällään, kun ajoin sillä. Jotkut Duracellit taisi kestää pisimpään.
- Siis lelu! Kona-mies riemastui.
- Sitä ei sentään tarvinnut laittaa kesällä telttaan, ehehehee.

Keskustelumme hyytyi siihen, sillä en ottanut Kona-miehen mukaan vallitsevaa tekniikan kehitystä vakavasti. Tein hänen mielestään pilaa vakavasta asiasta, joka pelastaisi maapallon. Tuo oli mielestäni liian takakireä asenne, sillä puhuimmehan me molemmat samasta asiasta, sähköautoilusta. Ei kait sillä saa olla merkitystä, että minkä kokoisella sähköautolla ajoi. Yritin vielä tiedustella, että mittaako hän elohopea- vai digimittarilla Konansa akkuja, mutta kysymykseni kaikuivat kuuroille korville. Jätin moisen mielensä pahoittajan omaan rauhaansa ja lähdin suunnistamaan kotirappua kohti.

Olin juuri kanttaamassa Rutinoffin perän kohdalta vasemmalle, kun silmäkulmiini otti jotain outoa. Näkökentässäni vilahti sinistä sellaisessa paikassa, jossa ei olisi pitänyt olla mitään värejä. Pysähdyin katsomaan tarkemmin.

- Nissan Qashqai Jarnon parkissa, jupisin itsekseni.

Tämä ei voinut olla todellista. Oliko Jarno ottanut ex-vaimonsa takaisin? Ei se voinut olla niin, sillä ex-pariskunnan autohan oli ollut punainen. Uteliaisuuteni oli sitä luokkaa, että käänsin bootsieni kärjet kohti nousevan auringon maan tekelettä. Kävelin Qashqain vierelle ja kurkin sen sisätiloihin, saadakseni jotain lisätietoja siitä kenen auto oli. Enhän minä mitenkään utelias ollut, tämä oli vain valveutuneen naapurin huolenpitoa. Olin nenä kuskinpuolen sivulasissa, kun etempää kajahti Närän äänellä:

- Haa, nyt jäit kiinni senkin vääräuskoinen!

Nostin päätäni ja katsoin äänen suuntaan. Olin ihan varma, että Oskari Närä ripitti jotain toiseen uskontokuntaan kuuluvaa. Hämmästyin suuresti, kun meidän parkkipaikallamme ei näkynyt ketään muita kuin Närä. Papparainen oli käsi ojossa minun suuntaani ja alkoi paasata:

- Ei auta, vaikka pysäköisit sen Nissanin naapuritaloyhtiön parkkipaikalle, petturi! Tämä kurja tekosi tullaan muistamaan pitkään.
- Mikä teko muka? huusin takaisin.
- Petit minun ja kaikkien Toyotoilla ajavien luottamuksen.
- No huh, pelkäsin sattuneen jotain vakavampaa.
- On sitä pienemmistäkin syistä kutsuttu kokoon ylimääräinen yhtiökokous, Närä raakkui.
- No niin on, varsinkin sinun toimesta, ehehehee.

Närä käveli Nissanin luo, vilkaisi sitä ja tuhahti:

- Vielä noin ruman värisenkin ostit.
- Mitä vikaa sinisessä on? kysyin.
- Se on Nissanin sininen. Ei Toyotan sinisessä olekaan mitään vikaa. Tiesitkö, että Nissanit maalataan japanilaisella pärekattomaalilla?
- No en tiennyt.
- Nyt tiedät ja se on fakta, Närä murahti.

Närä käveli kaksi kertaa Qashqain ympäri jupisten, että miten sitä voikaan ihminen vajota alas, että ostaa Nissanin, kun samassa maassa tehdään todellista hitekkiä, eli Toyotaa.

- Ei tämä ole minun auto. Tämä seisoo Jarnon parkissa ja tulin ihmettelemään sitä, sanoin lopulta.
- Ai jaa, sen pölvästinkö?
- Voi olla samaa mieltä sinusta, ehehehee.
- Pidä suus kiinni tenava ja kunnioita vanhempiasi, Närä kivahti ja polki nahkasaapasta asfalttiin.
- Mikä nyt noin riepoo Nissanissa?
- No, kun tästä sardiinilootasta on tulossa nyt uusi malli ja jänskättää meneekö se rekisteröintitilastoissa Toyotan ohi? Närä sipisi.

Samassa mieleeni tuli etiäisen vastakohta, eli takiainen. Tajusin nimittäin juuri, että olin vasta kuullut samanlaista määkimistä Nissanista, mutta toiselta henkilöltä.

- Sinulla ja naapurin Kona-miehellä on sittenkin jotain yhteistä, sanoin Toyota-jäärälle.
- Pah! Mikäli tarkoitat, että asutaan samassa taloyhtiössä, niin se on valitettavan totta. Kyllä se kohta muuttaa pois, kun tänne ei latauspisteitä rakenneta.
- Te molemmat vihaatte jostain syystä Nissania yli kaiken. Olisiko jotain kateellisuutta kyseistä merkkiä kohtaan?

Närä humppasi hetken paikallaan, ennen kuin sai puuskuttaen sanottua:

- Enpä ole pöljempää kommenttia kuullut pitkään aikaan. Minäkö olisin kateellinen Nissanille?
- Niin, sinä ja Kona-mies yhdessä. Onko teillä joku salainen Ollaan Nissanille Kateellisten Klubi?
- Ei varppina ole! Minähän en ole kateellinen millekään muulle automerkille! Närä kiehui.
- Jos vaikka vain ihan vähäsen?
- Ei piirun vertaa, ettäs tiedät palikka!

No nyt tiesin sen, kun katselin Närän loittonemista. Hänen nahkasaappaansa askellus oli todella kiukkuisen kuuloista. Se siitä keskustelusta, hymähdin itsekseni. Toyota-jäärästä oli tullut aika herkkänahkainen viime vuosina. Kyllä omasta automerkistä tuli kestää pientä ja joskus vähän suurempaakin piruilua. Meinasin huutaa vielä Närän perään, että etkö ole varma uskostasi, kun tuolla tavalla suutuit, mutta annoin papparaisen mennä. Olin itsekin lähdössä takaisin, kun Koikkalan Jarno ilmestyi parkkipaikalle Nissanin lippalakki päässään. Mies oli pelkkää hymyä astellessani luokseni.

- Lopeta tuo, kipeytät vain poskilihaksesi, sanoin hänelle.
- Niin mikä?
- Hymyily.
- Olenkin pelkkää hymyä tänään, Jarno sanoi.
- No ei ihme, olet siis vihdoin ostanut itsellesi uuden auton, totesin.
- No enhän ole, kun lainasin sen.
- Lainasit?
- Joo, lähden treffeille ja Nissanilla taatusti irtoaa sitä yhtä juttua, jota en viitsi ääneen sanoa, Jarno hehkutti.
- Öö tuota, ruostetta helmoista vai kumia asfalttiin? Tarkoititko jompaakumpaa?

Jarno meni vaikean näköiseksi ja ihan punaiseksi. Hetken hehkuttuaan tossukkaukko astui eteeni ja kuiskasi:

- Sitä juttua, joka on jokaisella naisella.
- Jaa, no nyt ymmärsin, aiot päästä pukille.
- No enhän. En minä eläimiä tarkoittanut, Jarno tuskaili.
- Joo, joo, ymmärsin yskän. Mistä olet varma, että Nissanilla irtoaa?
- Sainhan minä ex-vaimoltakin.
- Joo, mutta se Nissani oli kyllä vaimosi valinta, ellen väärin muista.
- Niin, mutta irtosi kuitenkin ja aion pelata tänä iltana varman päälle.
- Mikäli aiot Varman päälle, niin kannattaa sitten olla päästämättä Yrjöä syliin.

Jarnon ilme meni taas sellaiseksi, että heittoni meni ohi ja korkealta. Minun piti selittää, että Varma on naisen nimi ja Yrjö on miehen nimi ja oksennus. Jarnon tulisi olla sen verran selvin päin, ettei Yrjö pääse syliin. Tiesin toki, ettei Jarno läträile alkoholin kanssa, mutta pitihän miestä nyt hieman kiusata, ettei luulisi elämän olevan vain pelkillä ruusuilla tanssimista, kun alla on Nissan.

- Mistä moiset treffit? utelin.
- On yksi deittisovellus, jossa sovitaan treffit automerkin ja mallin perusteella.

Jarno alkoi selittää, että kyseisessä deittisovelluksessa ei lähetetä omaa kuvaa ollenkaan. Strategisia mittoja ja muita ominaisuuksia sai kyllä kertoa, mutta kuvaa ei saanut lähettää. Ainoat kuvat, jotka olivat sallittuja, oli kuvat autosta. Auto voi olla oma tai lainattu, sitä ei ollut rajattu. Tosin omistussuhde tuli näkyä profiilissa, niin ei tule väärinkäsityksiä.

- Ne on Puskuritreffit, Jarno ilmoitti.
- Okei. No onkos teillä ollut treffikumppanin kanssa puhetta puskureiden koosta, ja siitä mitä materiaalia ne ovat?
- Ei, kun molemmilla on Nissan, niin ne ovat samanlaiset, Jarno hämmentyi.

Meinasin jatkaa aiheesta, mutta totesin sen varmaan käyvän minulle itselleni liian raskaaksi, kun Jarno ei oikein aina ollut samalla aaltopituudella minun tai oikeastaan kenenkään muun kanssa. Olihan se todella hieno juttu, että hän oli löytänyt jostain Nissan-ladyn, joka halusi lähteä miehen kanssa treffeille.

- Millaiset treffit teillä on tulossa? Kysyin.
- Voi, sellaiset toimintatreffit. Ensin tankataan molemmat Qashqait piripintaan. Seuraavaksi ajetaan taloudellisuusajoa 150 kilometriä ja suoritetaan toinen piri pintaan tankkaus.
- Onpas jännää, totesin väliin.
- Eikä siinä vielä kaikki. Sen jälkeen peruutetaan peileistä ruutuun.
- Vau.
- ja jos nämä treffit menevät hyvin, niin myöhemmin syksyllä lähdetään ajelemaan parkit päällä jollekin soratielle.
- Miten yhteiset huollot ja katsastukset?
- Ei olla vielä niin pitkällä, mutta voin ottaa kyllä illalla puheeksi, Jarno lupasi.

Ei hitto, nyt on kyllä varsinainen älli ja tälli sopinut treffit keskenään. Toisaalta kyllähän jokaiseen pulttiin mutteri löytyy, oli joku viisas joskus sanonut.

- Ai niin, mistä hait tämän Qashqain lainaan?
- Autoliikkeestä.
- Otit siis koeajolle vai?
- No enhän minä valehtele. Sanoin niille, että minun pitäisi saada sitä juttua, joka naisilla on, enkä tarkoita nyt persikkapuolta, vaan sitä toista.
- Antoivat siis tuollaisella selityksellä sinulle auton ajoon? raavin päätäni ihmeissään.
- Ja nauroivat perään. Ihan mukavan hilpeätä porukkaa siinä autoliikkeessä. Laittoivat reilusti huomiseen iltapäivään saakka ajoaikaa.

Ei kait tuollaiselle pyynnölle oikein voinut itkeäkään autoliikkeessä. Onhan niissä koeajoautoissa vakuutukset, joten sama kait se missä tarkoituksessa niitä koeajetaan.

- Minkä ikäinen se sinun treffikumppanisi on?
- 2021
- Ehehee, siis se nainen.
- En minä tiedä, en kysynyt, Jarno vastasi.
- Mitä tiedät siitä?
- Sillä on kaksi jalkaa ja AB-ajokortti.
- Okei, siis oletettavasti ei ainakaan kovin nuori, kun on AB-kortti tai sitten on ajanut A-kortin myöhemmin. Onko sillä ollut muita autoja?
- Ei saa puhua niistä! Vanhoista suhteista ei saa puhua, Jarno puisteli päätään.
- Niinpä, ajatella jos olisi selvinnyt, että treffikumppanisi on aloittanut autoilun T-Fordilla, ehehehee.
- No eihän Nissanilla ajava voi ajaa Fordilla. Ex-vaimokin sanoi aina, että vieraissa merkeissä ei käydä.

Samassa Jarno vilkaisi kelloaan ja totesi hänellä olevan jo kiire treffeille. Hän ei halunnut myöhästyä ja antaa huonoa ensivaikutelmaa. Mitäpä minä miestä estämään onnen etsinnässä, joten toivotin hänelle antoisia treffejä ja pyysin informoimaan tapahtumista mahdollisimman pian. Mieluimmin tosin vasta huomenna, mikäli meinaavat kovinkin myöhään nuohota toistensa Nissaneita.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.