Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


30.4.2021

Ämpäritaksi


Palasimme Ladan luo ja toiveeni siitä, että se tuoksuisi pelkältä sikarilta, oli toiveajattelua. Autossa haisi yhä lehmän paska, eikä siitä päässyt todennäköisesti ihan helposti eroon. Onneksi elimme vielä kesäaikaa, joten autolla saattoi ajaa ikkunat auki. Hullu ämmä kampesi itsensä ratin taakse ja ilmoitti:

- Tiedän nyt, miten houkuttelen asiakkaita taksiini.
- Maksat niille, joita kyydität, ehdotin.
- Ämpärillä.
- Häh, jaat siis kuljetettaville ilmaisia ämpäreitä, vai?
- No perkele, johan se alkaa palikallakin sytyttää, kun olet tarpeeksi pitkään itseäsi viksummassa seurassa. Vittu, ei olisi uskonut tuollaisella naamavärkillä olevan noinkin paljon älliä.

En alkanut väitellä omasta ällistäni sen enempää, vaan pyysin hieman lisäinformaatiota naapurini kuolemattomasta liikeideasta.

- Ensiksi laitan ämpäri Laatokan katolle, hullu ämmä sanoi.
- Ja toiseksi omaan päähän, jatkoin.
- Jos haistan tuossa kommentissa tai seuraavissa pienenkin vittuilun alun, niin sinut saa sen jälkeen kantaa yhdessä ämpärissä patologille, hullu ämmä puhisi.
- No siis koronan takia ämpäri päähän. Eihän sitä voi tietää, jos vaikka jollain asiakkaalla on korona.

Hullu ämmä kurtisti otsaansa, ihan selvästi miettiäkseen sanomaani. Hetken päästä hän ilmoitti, ettei minun tarvitse tulla siinä vaiheessa osingolle, kun hän on tienannut ideallani miljoonia. Oli kuulemma ihan minun oma mokani, kun olin päästänyt suustani noin hyvän lisäidean hänen tuleville bisneksilleen.

- Mitä se katolla oleva ämpäri oikein tekee? utelin kuskiltani.
- Ostan keltaisen ämpärin, maalaan siihen TAKSI-tekstin ja se toimii TAKSI-kylttinä. Onhan se perkele, jos ei ämpärihullut suomalaiset ole kohta jonossa Ladan oven takana.
- Ehehehee, haluan kyllä nähdä sen humalaisen poikaporukan, joka ajaa sinun taksillasi johonkin Helsingin yökerhoon ja jättää ämpärinsä narikkaan, ehehee.
- Kysyn vielä kerran, että oliko tuossa vittuilua?
- No ei tietenkään, huvittaa vain ämpärit narikassa.
- Kyllä se nauru hyytyy, kun pitkot ja Fiat-valuutat romahtavat. Ämpärit kokevat uskomattoman arvonnousun.
- Häh, mitkä? Eikös Ferrari ole kuitenkin kovempaa valuttaa mitä Fiat?
- Etkö lue Kauppalehteä?
- No en, lähinnä Aku Ankkaa ja autolehtiä, myönsin.

Hullu ämmä täräytti Laatokan tulille, survaisi pakin päälle ja sanoi päätään puistellen:

- Vittu miten tyhmiä se leipä elättääkin.

En jaksanut alkaa vääntää rautalangasta, että minulla oli sen verran omaisuutta, ettei sitä tarvinnut alkaa Kauppalehden artikkeleiden mukaisesti kasvattamaan. Laiska kun olin, niin pääsin vähemmällä, kun vain tuhlasin omaisuuttani pikkuhiljaa. Sen sijaan kysyin kuskiltani:

- Rambeko noita asioita on sinulle opettanut?
- Joo, se sanoi, että mikäli meinaan alkaa tekemään pisnestä, minun pitää osata muutakin kuin kaivaa nenää ja antaa persettä. Vittu, ihan herkistyin moisesta tunnustuksesta.
- Tuota, muuten ymmärsin, mutta tuo herkistymiskohta jäi epäselväksi.
- Siis niisk, mies osaa arvostaa jotain mitä osaan jo ennestään ilman neuvomista.

Keskeytin hullun ämmän vuodatuksen ilmoittamalla, etten halua kuulla yhtään enempää noista kahdesta asiasta, jotka hän Ramben mukaan osasi hyvin. Jostain syystä verkkokalvoilleni piirtyi kuva, jossa hullu ämmä teki noita molempia yhtä aikaa, yäk! Olimme jutustelumme aikana päässeet jo liikkeelle. Kiinnitin huomioni siihen, että ajoimme ratikkakiskoja pitkin. Rykäisin ja huomautin siitä kuljettajalleni:

- Ajamme muuten ratikkakiskoja pitkin.
- Tietenkin.
- Miten niin tietenkin?
- Vatipää ei tajua, että sedan mallisille takseille on kaikki sallittua.
- Niinkö?
- Niin. Kannattaa olla samaa mieltä, jos meinaat vielä illalla purra limppua omilla hampailla.

Nyökyttelin päätäni ja mutisin, että olen ihan samaa mieltä tässä asiassa. Hetken päästä tulimme sellaiselle katuosuudelle, jossa ei ollut enää ratikkakiskoja ja kuskini joutui ajamaan muun autoliikenteen perässä. Olimme varmaan kolmansissa liikennevaloissa, kun juutuimme vaalean Bemarin taakse. Valot vaihtuivat vihreiksi, mutta Bemari ei liikkunut mihinkään ja lopulta meille vaihtui taas punaiset valot. Hullu ämmä otti välittömästi kierroksia, nousi autosta ja marssi Bemarin vierelle. Koputettuaan ikkunaan, hän alkoi raivota:

- Oletko niitä tyyppejä, jotka vatkaa apparin munaa siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä valoista vai etsitkö ressukka automaattivaihteistosta ykkösvaihdetta, mitä, häh?

Minulla oli Ladan sivuikkuna auki, joten kuulin hyvin hullun ämmän artikuloinnin. Bemarin kuljettajan sanomisia en kuullut. Lopulta kuskini palasi puhisten autoon ja ilmoitti:

- Sama runkkari, joka kuvasi meitä aikaisemmin. Ilmoitin hänelle suoraan, että tämä kaupunki on liian pieni meille molemmille.
- No mitä se?
- Asuu kuulemma Lappeenrannassa ja oli etsimässä tietä sinne takaisin. Lupasin opastaa satasella.
- Oho, siis ensimmäinen tienesti Ladalla.

Hullu ämmä nyökytteli tyytyväisenä ja esitteli kahta viidenkymmenen euron seteliä. Koukkasimme valojen vaihduttua Bemarin eteen ja lähdimme ajamaan sen edellä. Matkan edetessä minua alkoi ihmetyttää meidän ajosuuntamme, sillä mielestämme emme olleet menossa Lappeenrantaa päinkään. Odotin, että kääntyisimme jossain vaiheessa, mutta mitä vielä, matkamme jatkui Huopalahdentielle, jossa hullu ämmä pysäytti auton oikealle kaistalle vähän ennen Turun moottoritien liittymää. Noustessaan autosta, hän sanoi:

- Käyn sanomassa sille mulkulle, että Turku on oikea paikka tuollaisille.

Parin minuutin päästä kuljettajani palasi ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hetken aikaa ajettuamme, tiedustelin mitä Bemarimies oli sanonut.

- Ei mitään, hullu ämmä vastasi.
- Miten niin ei mitään? Kait se nyt jotain sanoi, kun päätyi ihan väärään suuntaan.
- Tein sille hyvin selväksi, että mitä sitä odottaa, kun se pääsee kahden kuukauden päästä teholta, ellei Bemarin keula käänny Turkua kohti.
- No mikä sitä odottaa?
- Minä, hullu ämmä hymyili.

Ajoimme itse moottoritien liittymän ohi, mutta Bemari kääntyi kiltisti moottoritielle. Luulin meidän olevan jo matkalla kohti kotia, mutta mitä vielä. Hullu ämmä sompaili Ladan Konalaan ja siellä olevan Delta-Auton pihalle. Katselin liikettä ja kysyin:

- Mitä me täällä teemme?
- Käyn kysymässä alkuperäistä taksivarustusta. Lähdetkö mukaan?
- En, haukkaan mieluimmin raitista ilmaa tässä pihalla.

Kuskini tuhahti jotain siihen suuntaan, että koska en ymmärrä mitään autoista, on minun parempi pysytellä etäällä kaikesta niihin liittyvästä bisneksestä. Olin tuosta täysin samaa mieltä. Hullun ämmän mentyä sisälle autoliikkeeseen, minä tein pienen kävelylenkin liikkeen takapihalla. Vartin jaloittelun jälkeen palasin takaisin Ladan luo. Kuskiani ei näkynyt vielä missään, joten jäin seisoskelemaan auton ulkopuolelle liikkeeseen päin katsellen. Hetken päästä liikkeen ovi avautui ja hullu ämmä asteli ulos joku pyöreä esine sylissään. Ei se minusta ainakaan taksivarustukselta näyttänyt.

- Vittu mitä palvelua, hullu ämmä puhisi ja iski raahaamansa esineen Ladan takaluukun päälle.

Katsoin esinettä ja totesin sen olevan vararenkaan paikalle laitettava styroksi, johon oli upotettu tunkki, veivi, rengasavain, hinaussilmukka ja ruuvimeisseli.

- Mitä ne sanoivat siitä taksivarustuksesta? tiedustelin.
- Pidä tunkkisi.
- Ei tuo minun ole, joten pidä itse tunkkisi, kivahdin takaisin.
- Ne sanoivat, että pidä tunkkisi.

Hullun ämmän kirosanatulvan keskeltä sain sellaisen käsityksen, että hän oli haukkunut käytännössä koko liikkeen henkilökunnan epäammattimaisesta palvelusta, kun häntä ei ollut palveltu maksavana asiakkaana.

- Eivät muka myy Ladoja enää, saatanan torvelot, hullu ämmä raivosi.
- Näetkö täällä missään Ladan kylttiä?
- Ei sedaneita tarvitse mainostaa, ne myyvät muutenkin.
- Muistini mukaan Ladan maahantuonti on lopetettu joskus 2012 kieppeillä.
- Samaa ne sielläkin jankutti, mutta tuo on ihan selvä valeuutinen.

Kävi ilmi, että automyyjä oli yrittänyt ehdottaa Kian ostamista, mutta koska liikkeessä ei ollut esillä yhtään niin puhdaslinjaista sedania kuin Lada, oli hullu ämmä haistattanut paskat koko mallistolle. Revittyään mielenosoituksellisesti muutaman SUV-mallin esitteen, oli hänet talutettu ovelle ja annettu läksiäislahjaksi tunkki.

- No eihän tuo sitten ihan tyhjä reissu ollut, sait tunkin.
- Niin mutta tuo ei ole sedanin tunkki, kuskini puhisi.
- Myy se netissä, niin saat vähän rahaa siihen ämpärikassaasi.
- No perkele, et olekaan niin tyhmä miltä etempää näytät, hullu ämmä totesi ja survoi styroksin työkaluineen Ladan takakonttiin.

Lähdimme ajamaan ja rauhoituttuaan kuskini kertoi, että hänelle oli annettu neuvo tilata taksikyltti eBaysta ja hankkia älypuhelimelle halpa teline kojelautaan, joka toimisi navigaattorina taksiajossa. Taksamittarin sijaan oli neuvottu käyttämään kiinteitä hintoja, jotka ilmoitetaan asiakkaalle etukäteen. Lopuksi oli vielä sanottu, että kaikki taksiajon vaatimukset tuli selvittää ennen kuin alkaa ajamaan, sillä säädökset ovat muutosvaiheessa.

- Meinaatko selvittää? utelin.
- Mitäpä luulet?
- No et.
- Naulan kantaan. Ostan ruutulipputeippiä, teippaan sen sedanin kylkeen ja alan tekemään pisnestä. Alatko kakkoskuskiksi ajamaan öisin?
- En.
- Mamero. Pelkäätkö pimeää?
- Olen joskus kokeillut työntekoa, mutta kroppa kipeytyy siitä niin pahasti, että en saa enää nukuttua. Oma terveys menee etusijalle, joten ei kiitos.

Päädyimme ajamaan Kehä kolmosta ja hullu ämmä otti Ladalla vasemmanpuoleisen kaistan, vaikka oikea kaista oli tyhjä. Se ilahdutti minua suuresti, sillä itsekin ajan usein vasemmanpuoleisella kaistalla. Näin ohittajien ei tarvitse koukata ohi, vaan voivat ajaa suoraan omaa kaistaansa. Nyt tosin vauhti oli sitä luokkaa, että minua alkoi jo hirvittää.

- Täällä on nopeusvalvontakameroita, huomautin kuskilleni.
- Ei haittaa, sain hyvän vinkin Me Kantturat -keskustelufoorumilta. Vedä tuo päähäsi.

Hullu ämmä tälläsi käteeni Alepan muovikassin, johon oli leikattu kaksi reikää. Ihmetellessäni omaa muovipussia, kuskini sovitteli omaan päähänsä samanlaisen muovipussin.
- Siinäpähän etsii Tennis Palsternakka Alepa-kuskia. Voi osoittautua haasteelliseksi, hähähää, hullu ämmä räkätti.
- Saahan ne kuvasta rekisterikilven.
- Sanon, että auto varastettiin Alepan edestä.

Ihmettelin ääneen, että minkä takia minun pitää olla naamioituneena, kun käsittääkseni vain kuski pitää tunnistaa. Sain vastauksen, että olen niin tuttu poliisille, että ilmiselvänä vasikkana narauttaisin hullun ämmän silmää räpäyttämättä. Sen takia myös minun päässäni pitää olla muovipussi.

- Peitätkö myös asiakkaiden päät muovipussilla, kun alat ajamaan taksia?
- En, ellei ne ole ihan sysirumia. Taksia ajan hitaasti ja sedanille tyypillisen arvokkaasti.
- Entä korona, miten olet ottanut huomioon sen?
- Teen jokaiselle asiakkaalle koronatestin ennen autoon tuloa.
- Oho, miten se tapahtuu käytännössä? utelin.

Hullu ämmä laittoi oikean kätensä nyrkkiin, ojensi sen minua kohti ja kysyi, näenkö mikä se on? Vastasin näkeväni hänen nyrkkinsä.

- Väärin, tämä on koronapikatesti.
- Häh, miten niin on? kummastelin moista kommenttia.
- Kyllä se vaan on. Työnnän tämän asiakkaan nenän eteen ja kysyn, onko ollut minkäänlaisia flunssan tai koronan oireita.
- Entä jos on ollut? Etkö ota silloin kyytiin?
- Njaa, pitääkin tyhjentää takakontti.
- Miten takakontin tyhjentäminen liittyy tähän?
- Oleellisesti. Kuskaan koronakorisijat takakontissa. Turvallisuus ennen kaikkea.

Penäsin vielä, että mitä jos asiakas valehtelee korona- tai flunssaoireista. Hullu ämmä vastasi, että ei valehtele, sillä hän ottaa jokaiselta ylös nimen ja osoitetiedot ja lupaa tulla kylään, mikäli annetut tiedot ovat valheellisia. Vastasin tähän, että asiakashan voi olla täysin tietämätön omasta koronatartunnasta.

- Perkele, Rambe saa asentaa plexin etu- ja takapenkkien väliin. Voisin melkein kiitellä sinua, mutta ylpistyisit ja luulisit itseäsi viksummaksi mitä olet, niin enpä viitsi.

Päästyämme Kehä kolmoselta Tuusulantielle, tempaisin muovipussin pois päästäni, sillä siellä ei ollut nopeusvalvontakameroita. Vähän ennen kotiparkkipaikkaa, hullu ämmä tiedusteli:

 - Tiedätkö ketään potrettimaalaria?
- Ei, en tiedä minkäänlaista maalaria. Mitä pitäisi maalata?
- Haluan auton kylkeen oman muotokuvan. Olen lukenut, että edustava kuva lisää myyntiä.

Katselin autoa ohjastavaa harakanpelättiä ja mietin, että niinköhän tuo tulisi toimimaan. Niinpä vastasin:

- Varmaan kannattaa aloittaa siitä ruututeipistä. Sellainen kuva kun maksaa helposti enemmän mitä tämä auto.
- No perkele, otan siis selfien ja liimaan siitä printatun kuvan oveen.
- Nopeusvalvontakameroita on myös kaistojen vasemmalla puolen, joten jos ajat muovipussi päässä, niin sinut voidaan tunnistaa ovessa olevasta kuvasta.
- Vittu, pakko siihen on joku kuva saada. Rambe saa ottaa kuvan minun perseestä, vai otatko sinä? hullu ämmä kääntyi katsomaan minua.
- EN, Rambe saa ottaa sen kuvan.
- Mamero!

Pääsimme viimein kotiparkkipaikalle ja huokaisin helpotuksesta, että matka oli ohi ja olin selvinnyt kotiin fyysisesti ehjin nahoin. Henkistä puolta ajattelin lääkitä ranskalaisella rypäletisleellä.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi