Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


22.12.2020

Ladan katsastus

Hullu ämmä istui juuri ostamassaan oranssissa Ladassa ja hymyili. Näky oli aika epätodellinen, sillä harvoin tuo kävelevä kammotus hymyili. Nähtävästi auton ostaminen oli sellainen tapahtuma hieman kärtymmällekin henkilölle, että hymy nousi perseestä suupieliin. Astelin avoimena olevan kuskinoven viereen ja totesin sen, minkä Möttönen oli hetkeä aikaisemmin kertonut, auto haisi todellakin paskalle. Otin pari taka-askelta ja kysyin hullulta ämmältä:

- Haiskahtaako siellä pahasti?
- En haista mitään, mutta silmiä kyllä kirvelee ihan vitusti.

Hullu ämmä lisäsi, ettei häntä ole aikoinaan edes mopojen omistaminen herkistänyt niin paljon, että olisivat silmät alkaneet vuotamaan. Viimeksi hän oli kuulemma herkistynyt näin paljon, kun oli täräyttänyt edellisessä asuinpaikassaan Volvo-miehen teholle. Silloin oli sattunut kaikki kohdilleen ja sitä myöten tullut tippa linssiin.

- Saatana, niisk, ihan oma sedani, hän niiskutti.
- En halua olla ilon pilaaja, mutta se pitäisi viedä saman tien leimalle, että sillä saa ajaa.
- Hyvä päivä perkele, menee samalla vielä leimaneitsyyskin.
- Voin katsoa kännykästä, että missä on lähin katsastuskonttori, ehdotin.
- Vitut katso, tämä aarre viedään parhaaseen mahdolliseen paikkaan.
- Minne?
- Aja perässä. Sain ajo-ohjeen Me Autoilevat Kantturat -keskusteluryhmästä.

Mitäpä minä tuohon vastaan väittämään, joten lupasin ajaa hullun ämmän perässä. Minulle oli ihan sama mille konttorille menimme, sillä kyseessä ei ollut oman auton katsastaminen. Nousin Rutinoffiin ja lähdin seuraamaan oranssia Ladaa. Olin ihan varma, että kääntyisimme etelän suuntaan, mutta Ladan keula kääntyikin pohjoiseen, eli Keravan suuntaan. Käännyin perässä ja toivoin, ettei se suositeltu katsastuskonttori ollut jossain Lahdessa tai vieläkin kauempana.

Onneksi hullu ämmä ajoi täysin nopeusrajoitusten mukaan. Pieni ihmettelyn aihe tuli Savion kohdalla, kun hän ohitti yhden liikenteenjakajan vasemmalta, eli vastaantulijoiden puolelta. Närä oli tehnyt vastaavaa useinkin, mutta kyseessä oli tuolloin aina jonkun hitaamman ohitus. Nyt samaan suuntaan ei ollut muita menijöitä, joten hullulla ämmällä ei ollut kenenkään ohittamisen tarvetta.

Keravalta matkamme jatkui Tuusulan suuntaan. Ladan nokan kääntyessä seuraavan kerran vasemmalle, aloin pelätä pahinta. Kyseisellä suunnalla oli nimittäin ylikonstaapeli Jöön Soo Soo Katsastus. Olin vieraillut siellä aikoinaan Närän ja Lada-mies Veli Venättäläisen kanssa. Se reissu oli päättynyt lopulta hyvin, vaikka siinä oli ollut ainekset isompaankin katastrofiin. Ajellessani kuoppaista soratietä Ladan perässä mietin, että miten mielenhäiriöinen pitää olla, että suosittelee Jöön katsastusta kenellekään toiselle? Tuskan ja pahan olon jakamiseksi moinen suositus kyllä kävisi, mutta muuten en ymmärrä moista suosittelemista.

Kurvasimme lopulta tutun omakotitalon pihalle, jossa oli iso kahdella nosto-ovella varustettu piharakennus. Mikään ei ollut näköjään muuttunut sitten viime käynnin. Pysäköin Rutinoffin pihan perälle mahdollisimman kauas itse katsastustoimipaikasta, ettei Jöö saa päähänsä alkaa katsastamaan myös sitä. Hullu ämmä oli ajanut Ladan lähes kiinni nosto-oveen. Kävelin katsastuskonttorin toimiston ovelle, jossa oli tiedote: ”Terveet tervetuloa. Koronassa korisijoille ja riskiryhmille tarjolla etäkatsastus 150€. Ohjeet nettisivuillamme.” Samassa hullu ämmä oli takanani ja kysyi:

- Onko tämä auki?

Kokeilin ovea ja totesin sen olevan lukossa.

- Annas kun minä, hullu ämmä sanoi ja tempaisi kahvasta kaksin käsin.

En tiedä oliko rakennusvaiheessa säästetty ruuvien pituudessa vai oliko oven puu päässyt lahomaan, sillä kahva jäi hullun ämmä käteen ja hän pyllähti maahan. Kiroiltuaan tovin hullu ämmä linkosi kahvan pitkälle pihan perälle. Sen tehtyään hän totesi:

- On se vittu lukossa!

Tavasin vielä aukiolokylttiä ja totesin paikan olevan sen mukaan auki. Sinällään asia ei yllättänyt, sillä Jöö oli yllättävä mies monella tapaa. Ehdotin hullulle ämmälle, että jäämme vain odottelemaan, mutta sehän ei hänelle käynyt. Tuohtunut eukko marssi Ladaansa ja alkoi huudattaa sen äänimerkkiä yhtäjaksoisesti. Äänimerkki oli soinut yhtäjaksoisesti varmaan viitisen minuuttia, kun Jöö lyllersi paikalle verryttelypuvussa.

- Hylätty, Jöö karjui mekkalan yli.

Hullu ämmä huomasi Jöön ja lopetti torveilun. Hän nousi autostaan, asteli Jöön eteen ja sanoi:

- Tulin MAK-suosituksen mukaan. Keskusteluryhmässä sanottiin, että sillä suosituksella saa 5% alennuksen katsastusmaksusta ja ystävällisen katsastuksen.
- Krööh, vai niin? Katsastusmaksut nousivat juuri tänä aamuna 10%, mutta teille nousu on vain 5% ja tässä ystävällinen hymyni, Jöö irvisti väkinäisesti.
- Päivää minunkin puolestani, tervehdin herra katsastajaa.

Jöö kierrätti katsettaan Ladassa ja Rutinoffissa ja vastasi:

- Voi tätä ilon päivää, saldoksi kahdet irti revityt rekisterikilvet ja saman verran pettyneitä naamavärkkejä. Ja ennakkoon tiedoksi, että olen perustanut myös taksiyhtiön. Koska kilvettömällä autolla ei saa ajaa, kuskaan teidät molemmat parilla saturaisella kotiinne. Korona-ajan vuoksi vain yksi asiakas kerrallaan autoon, joten loppulasku on 400 euroa.
- Oletko alkanut harrastaa kuntoilemista, kun tuolla tavalla hoidat virkaasi verkkareissa?

Jöö alkoi kiroilla kuin Volkkarin koodari, joka tajusi, että nyt on iso köntsä osunut tuulettimeen ja autot jäävät seisomaan ja odottamaan toimivaa ohjelmakoodia. Lopulta herra katsastusherra ilmoitti, että oli nähnyt netissä mainoksen etätyöläisen puvusta ja tilannut sen ilman, että olisi laittanut lukulasit päähänsä. Jöö manaili kovasti, kääntyi ympäri ja käski lukea selässään olevan tekstin.

- Pieruverrarit, luin tekstin ääneen.
- Tämä on katsastustoimintaa tekevän virkamiehen halveeraamista. Tästä lähtien lähtee kaikista urheiluvaatteita kauppaavien tai mainostavien autoista kilvet, Jöö meuhkasi.
- Kuka käski tilata puolisokeana? Miten näet katsastaa autoja, vai hoitaako sen homman nykyisin opaskoira? utelin.

Luulin jo, että saisin sakkoa, pamppua ja kuritushuonetta kommentistani, mutta Jöö sivuutti minut ja kääntyi hullun ämmän puoleen. Rykäistyään virallisesti pari kertaa, hän kysyi:

- Ken on tämä viehko neitonen autoineen? Harvoin tulee vastaan noin originellia parivaljakkoa.
- Hylkäsit sen juuri äsken, huomautin väliin.
- Sinä saat hylätyn katsastuksesta, passin anomisesta, henkilökortin anomisesta, ajokortin uusimisesta ja ihan mitä tahansa jatkossa anot keneltäkään viranomaiselta. Häivy ikiriesa, krööh.

Tämän sanottuaan Jöö lyllersi Ladan vierelle ja alkoi tutkailla katseellaan tuota itäisen maan oranssia kulkupeliä. Seuraavaksi hän käänsi katseensa hulluun ämmään ja totesi:

- Eukolla on hyvä perse.

Olin ihan varma, että nyt lävähtää, sillä hullu ämmä ei juurikaan sietänyt sitä, että häntä kehuttiin tai haukuttiin vieraan toimesta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän hymyili Jöölle ja vastasi:

- Kiillotin tänään nämä nahkapökät.

Jöö lähti liikkeelle ja lyllersi kaksi kertaa hullun ämmän ympäri, tämän takapuolta katsellen. Lopulta hän ynähti jotain ja askelsi katsastuskonttorinsa ovelle, katse suunnattuna kuitenkin hullun ämmän suuntaan. Jöö pysähtyi ovelle, ojensi kätensä ja tempaisi puuttuneen kahvan kohdalta tyhjää, sillä seurauksella, että piruverrarit iskeytyivät maahan. Jöö pääsi ylös yllättävän nopeasti, ollakseen niinkin pönäkkä. Tuijotettuaan hetken kahvatonta ovea, hän sanoi:

- Kuka perkeleen nulkki on nussinut kahvan?
- Ehkä joku Bemarikuski, jonka auton olet rikkonut, heitin villin veikkauksen.
- No jo nyt on perkele! Oli se kahva tuossa vielä vartti sitten.
- Tai eilen tai toissa päivänä, se kun tuo aika menee nopeasti tuollaisessa rennossa kotiasussa, ehehehee, hekottelin.
- Vaiti rikollinen. Olen sekä poliisi, että katsastusviranomainen, joten herjaamisesta napsahtaa tuplasakot, Jöö karjui minulle naama punaisena.
- Pitääkö meidän nyt todeta, että konttori on suljettu? tiedustelin.

Jöö ei vastannut mitään, kaivoi vain verkkareidensa taskusta avaimet, sovitti avaimen lukkopesään ja avasi oven. Hän marssi mitään sanomatta sisälle ja kohta avautui nosto-ovi. Pönäkän poliisikatsastusmiespalleron päähän oli ilmestynyt musta koppalakki.

- Kröhöm, asiakas on hyvä ja ajaa autonsa halliin, niin pääsen suorittamaan virkavelvollisuuttani, Jöö ilmoitti.

Hullu ämmä istuutui Ladaan ja ajoi auton kynnyksen yli hallissa olevalle nosturille. Se kävi niin näppärästi, että joku olisi voinut luulla naisen ajaneen jo vuosia. Totuus oli kuitenkin se, ettei hänellä ollut ajokokemusta juuri yhtään. Ehkä se hulluilla luonnistui tuo autoilukin kuin itsestään, kunhan vain jostain vähän mallia katsoi. Siinä samassa muistin, että Jööhän se oli hullulle ämmälle ajokortin aikoinaan myöntänyt.

Jöö alkoi silmäillä auton alustaa suutaan mutristellen. Katselin itse hieman sivummalta ja minusta näytti sieltä asti, että äskeinen taisi olla Ladan viimeinen matka rekisterikilpien välissä. Jöö hamusi käteensä rautatangon, jonka pää oli teroitettu piikiksi. Hän oli juuri iskemässä sitä siperian mersun pohjaan, kun hullu ämmä läimäytti avokämmenellä Jöötä täysillä takapuolelle. Jöö pomppasi ylöspäin kuin vieteriukko, iskien päänsä Ladan alustaan. Siitä hän putosi kuin säkki lattialle. Kömmittyään ensin kontalleen ja siitä varovasti ylös, Jöö kysyi hämmästynyt ilme naamallaan:

- Mikä helvetti se oli?
- Vittu, ihan sairaan kokoinen sääski, hullu ämmä ilmoitti naama peruslukemilla.
- Sääski? Jöö kummasteli.
- No niin perkele.
- Ja minun takapuolessa?
- Kiitä onneasi, ettei nenässä, hullu ämmä tuhahti.

Jöö alkoi tavoitella taas teräväpäistä rautaansa, kun hullu ämmä astui sen päälle ja ilmoitti:

- Se ei muuten ollut ainoa sääski. Jotenkin niitä taitaa olla enemmänkin täällä.
- Enemmän-kö? Jöö nikotteli.
- Auton ympärillä lähinnä.
- Tuota, alusta näyttääkin olevan lähes uudenveroisessa kunnossa, Jöö ilmoitti ja laski nosturin alas.

Seuraavaksi punkero kampesi auton ratin taakse ja ilmoitti testaavansa siitä jarrut.

- Näissä on tapana olla aika pahasti puoltavat jarrut, krööh, Jöö virnisti ikävästi.
- Ei vaan tässä mallissa, hullu ämmä ilmoitti ja kampesi itsensä apukuskin paikalle.
- Mi-tä si-nä sii-hen? Jöö kakisteli.
- Varmistan, ettei mikään vitun itikka istu poskellesi, kun testaat jarruja.
- Poskelle? Jöö vilkaisi kauhistuneen näköisenä sivulleen.
- Harvemmin ne vittu perseelle käy, kun istuu, hullu ämmä murahti takaisin.
- Se tuota…vaikuttaa nyt siltä, että jarrut ovat poljintuntuman mukaan kuin uudet. Eipä ole toista näin hyväkuntoista vanhaa autoa tullut vastaan, Jöö mutisi.

Mutinansa lomassa Jöö oli testannut vilkut ja valot, jotka olivat kunnossa. Sen sijaan äänimerkki ei päästänyt pihahdustakaan, vaikka hän miten hakkasi sitä. Jöö kääntyi vaivautuneen oloisena hullun ämmän puoleen ja ilmoitti:

- Äänimerkki ei toimi.
- Kokeile uudelleen, siinä on hieman erikoinen ääni, hullu ämmä murahti.

Jöö teki työtä käskettyä ja painoi uudelleen äänimerkkiä. Samalla hetkellä hullun ämmän avokämmen lävähti Jöön korvalliselle.

- Ai saatana, katsastuspallero kirosi.
- Kuten sanoin, ääni on erikoinen. Haluatko renkata sitä vielä?
- E-en. Se vaikuttaa toimivan, kuten muukin tässä autossa.
- Saanko siis leiman?
- E-et vielä. Minun täytyy suorittaa päästömittaus ja koeajo.

Jöö nousi autosta ja kävi laittamassa päästömittauslaitteiston pakoputkeen. Tämän jälkeen pallero käynnisti auton, antoi sille reilusti kierroksia ja alkoi katsella pakokaasuanalysaattorin antamia lukemia. Hullu ämmä käveli pakokaasuanalysaattorin eteen, kääntyi sitä päin ja pyllisti nahkahousuisen perseensä autoa kohti. Tämän tehtyään hän kysyi:

- Miltä näyttää?
- A-a-a-aika hyvältä, Jöö nikotteli.
- Miten hyvältä?
- Tosi hyvältä.
- Kuulenko minä vielä jonkun itikan lentelevän täällä?
- E-et. Pakokaasupäästöt ovat erinomaisessa kunnossa. Jöö nousi autosta ja kävi ottamassa pakokaasunmittausanturin pois pakoputken päästä.

Tämän tehtyään hän ilmoitti, että vuorossa olisi vielä auton koeajo. Hullu ämmä istahti taas Jöön viereen ja sanoi tällä mahdollisimman läyryävällä äänellä:

- Nyt ajat tämän auton iiiiihan varovasti tuonne pihalle parkkiin. Sen jälkeen menemme konttorin puolelle juomaan sufeet sen kunniaksi, että sain tälle autolle vuoden ajoaikaa.

- Se, se on hyvä idea, Jöö myöntyi.

Ladan ollessa parkissa pihalla, jöö ja hullu ämmä palasivat sisälle ja marssimme peräkanaa konttorin puolelle. Siellä oli kahvia pannussa ja kaurakeksejä muovisessa kipossa. Hullu ämmä kaatoi itselleen kahvin ja kysyi Jööltä:

- Ei sinulla sattuisi olemaan mitään terästystä?
- Maitoa? On sitä.
- No vittu kossua tai vodkaa vai näytänkö minä joltain vasikalta, häh?
- Sitä kun ei saisi, klups, ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena, Jöö nikotteli.
- Vittu, kotiinpäin saa aina ajaa.

Jöö vaikeroi, ettei hänellä kyllä ole mitään kirkasta tarjota. Hullu ämmä murisi jotain siihen malliin, että johan on kumma mesta, kun ei edes kaatoryyppyä saa ottaa auton katsastuksen läpimenon kunniaksi. Jöö rustaili papereita ja ilmoitti sen jälkeen:

- Minun olisi perittävä pieni nimellinen maksu, viisikymmentä euroa.
- No vittu, sehän sattuikin sopivasti, hullu ämmä ilmoitti.
- Niin mikä? Jöö kummasteli.
- Meinasin juuri kirjoittaa samalle summalle laskun siitä, kun tuijotit persettäni ja lainasit autoani. Ollaan vittu täysin sujut.
- Su-jut-ko?
- Voin minä pusun antaa noin hyvästä työstä, hullu ämmä ilmoitti.
- E-ei missään tapauksessa, o-olemme ihan sujut, Jöö kiirehti sanomaan ja lykkäsi paperit nopeasti hullulle ämmälle.

Hörppäsimme kahvit ja hullu ämmä otti mukaansa loput kaurakeksit. Päästyämme kaksin pihalle, hän sanoi minulle:

- Vittu että oli hieno kokemus tuo katsastus. Taidan tulla tänne toistekin.

Nyökyttelin päätäni ja mietin mielessäni, että hullu ämmä taisi olla ainoa ihminen, joka oli lähtenyt Jöön katsastusasemalta hymyssä suin. Jöön auktoriteetti oli ollut kuin kaurakeksi bootsin kannan alla, kun vastassa oli ollut todellinen hulluus. Tapahtuneen johdosta olin aivan varma, että seuraavalta asiakkaalta lähtee autosta kilvet, ennen kuin hän kerkeää edes sisälle katsastuskonttoriin. Se tosin ei ollut enää meidän ongelmamme.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.