Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
22.12.2020
Hullu ämmä istui juuri ostamassaan oranssissa
Ladassa ja hymyili. Näky oli aika epätodellinen, sillä harvoin
tuo kävelevä kammotus hymyili. Nähtävästi auton ostaminen oli
sellainen tapahtuma hieman kärtymmällekin henkilölle, että hymy
nousi perseestä suupieliin. Astelin avoimena olevan kuskinoven
viereen ja totesin sen, minkä Möttönen oli hetkeä aikaisemmin
kertonut, auto haisi todellakin paskalle. Otin pari taka-askelta
ja kysyin hullulta ämmältä:
- Haiskahtaako siellä pahasti?
- En haista mitään, mutta silmiä kyllä kirvelee ihan vitusti.
Hullu ämmä lisäsi, ettei häntä ole aikoinaan
edes mopojen omistaminen herkistänyt niin paljon, että olisivat
silmät alkaneet vuotamaan. Viimeksi hän oli kuulemma herkistynyt
näin paljon, kun oli täräyttänyt edellisessä asuinpaikassaan
Volvo-miehen teholle. Silloin oli sattunut kaikki kohdilleen ja
sitä myöten tullut tippa linssiin.
- Saatana, niisk, ihan oma sedani, hän
niiskutti.
- En halua olla ilon pilaaja, mutta se pitäisi viedä saman tien
leimalle, että sillä saa ajaa.
- Hyvä päivä perkele, menee samalla vielä leimaneitsyyskin.
- Voin katsoa kännykästä, että missä on lähin katsastuskonttori,
ehdotin.
- Vitut katso, tämä aarre viedään parhaaseen mahdolliseen
paikkaan.
- Minne?
- Aja perässä. Sain ajo-ohjeen Me Autoilevat Kantturat
-keskusteluryhmästä.
Mitäpä minä tuohon vastaan väittämään, joten
lupasin ajaa hullun ämmän perässä. Minulle oli ihan sama mille
konttorille menimme, sillä kyseessä ei ollut oman auton
katsastaminen. Nousin Rutinoffiin ja lähdin seuraamaan oranssia
Ladaa. Olin ihan varma, että kääntyisimme etelän suuntaan, mutta
Ladan keula kääntyikin pohjoiseen, eli Keravan suuntaan.
Käännyin perässä ja toivoin, ettei se suositeltu
katsastuskonttori ollut jossain Lahdessa tai vieläkin kauempana.
Onneksi hullu ämmä ajoi täysin
nopeusrajoitusten mukaan. Pieni ihmettelyn aihe tuli Savion
kohdalla, kun hän ohitti yhden liikenteenjakajan vasemmalta, eli
vastaantulijoiden puolelta. Närä oli tehnyt vastaavaa useinkin,
mutta kyseessä oli tuolloin aina jonkun hitaamman ohitus. Nyt
samaan suuntaan ei ollut muita menijöitä, joten hullulla ämmällä
ei ollut kenenkään ohittamisen tarvetta.
Keravalta matkamme jatkui Tuusulan suuntaan.
Ladan nokan kääntyessä seuraavan kerran vasemmalle, aloin pelätä
pahinta. Kyseisellä suunnalla oli nimittäin ylikonstaapeli Jöön
Soo Soo Katsastus. Olin vieraillut siellä aikoinaan Närän ja
Lada-mies Veli Venättäläisen kanssa. Se reissu oli päättynyt
lopulta hyvin, vaikka siinä oli ollut ainekset isompaankin
katastrofiin. Ajellessani kuoppaista soratietä Ladan perässä
mietin, että miten mielenhäiriöinen pitää olla, että suosittelee
Jöön katsastusta kenellekään toiselle? Tuskan ja pahan olon
jakamiseksi moinen suositus kyllä kävisi, mutta muuten en
ymmärrä moista suosittelemista.
Kurvasimme lopulta tutun omakotitalon pihalle,
jossa oli iso kahdella nosto-ovella varustettu piharakennus.
Mikään ei ollut näköjään muuttunut sitten viime käynnin.
Pysäköin Rutinoffin pihan perälle mahdollisimman kauas itse
katsastustoimipaikasta, ettei Jöö saa päähänsä alkaa
katsastamaan myös sitä. Hullu ämmä oli ajanut Ladan lähes kiinni
nosto-oveen. Kävelin katsastuskonttorin toimiston ovelle, jossa
oli tiedote: ”Terveet tervetuloa. Koronassa korisijoille ja
riskiryhmille tarjolla etäkatsastus 150€. Ohjeet
nettisivuillamme.” Samassa hullu ämmä oli takanani ja kysyi:
- Onko tämä auki?
Kokeilin ovea ja totesin sen olevan lukossa.
- Annas kun minä, hullu ämmä sanoi ja tempaisi
kahvasta kaksin käsin.
En tiedä oliko rakennusvaiheessa säästetty
ruuvien pituudessa vai oliko oven puu päässyt lahomaan, sillä
kahva jäi hullun ämmä käteen ja hän pyllähti maahan. Kiroiltuaan
tovin hullu ämmä linkosi kahvan pitkälle pihan perälle. Sen
tehtyään hän totesi:
- On se vittu lukossa!
Tavasin vielä aukiolokylttiä ja totesin paikan
olevan sen mukaan auki. Sinällään asia ei yllättänyt, sillä Jöö
oli yllättävä mies monella tapaa. Ehdotin hullulle ämmälle, että
jäämme vain odottelemaan, mutta sehän ei hänelle käynyt.
Tuohtunut eukko marssi Ladaansa ja alkoi huudattaa sen
äänimerkkiä yhtäjaksoisesti. Äänimerkki oli soinut
yhtäjaksoisesti varmaan viitisen minuuttia, kun Jöö lyllersi
paikalle verryttelypuvussa.
- Hylätty, Jöö karjui mekkalan yli.
Hullu ämmä huomasi Jöön ja lopetti torveilun.
Hän nousi autostaan, asteli Jöön eteen ja sanoi:
- Tulin MAK-suosituksen mukaan.
Keskusteluryhmässä sanottiin, että sillä suosituksella saa 5%
alennuksen katsastusmaksusta ja ystävällisen katsastuksen.
- Krööh, vai niin? Katsastusmaksut nousivat juuri tänä aamuna
10%, mutta teille nousu on vain 5% ja tässä ystävällinen hymyni,
Jöö irvisti väkinäisesti.
- Päivää minunkin puolestani, tervehdin herra katsastajaa.
Jöö kierrätti katsettaan Ladassa ja
Rutinoffissa ja vastasi:
- Voi tätä ilon päivää, saldoksi kahdet irti
revityt rekisterikilvet ja saman verran pettyneitä
naamavärkkejä. Ja ennakkoon tiedoksi, että olen perustanut myös
taksiyhtiön. Koska kilvettömällä autolla ei saa ajaa, kuskaan
teidät molemmat parilla saturaisella kotiinne. Korona-ajan
vuoksi vain yksi asiakas kerrallaan autoon, joten loppulasku on
400 euroa.
- Oletko alkanut harrastaa kuntoilemista, kun tuolla tavalla
hoidat virkaasi verkkareissa?
Jöö alkoi kiroilla kuin Volkkarin koodari, joka
tajusi, että nyt on iso köntsä osunut tuulettimeen ja autot
jäävät seisomaan ja odottamaan toimivaa ohjelmakoodia. Lopulta
herra katsastusherra ilmoitti, että oli nähnyt netissä mainoksen
etätyöläisen puvusta ja tilannut sen ilman, että olisi laittanut
lukulasit päähänsä. Jöö manaili kovasti, kääntyi ympäri ja käski
lukea selässään olevan tekstin.
- Pieruverrarit, luin tekstin ääneen.
- Tämä on katsastustoimintaa tekevän virkamiehen halveeraamista.
Tästä lähtien lähtee kaikista urheiluvaatteita kauppaavien tai
mainostavien autoista kilvet, Jöö meuhkasi.
- Kuka käski tilata puolisokeana? Miten näet katsastaa autoja,
vai hoitaako sen homman nykyisin opaskoira? utelin.
Luulin jo, että saisin sakkoa, pamppua ja
kuritushuonetta kommentistani, mutta Jöö sivuutti minut ja
kääntyi hullun ämmän puoleen. Rykäistyään virallisesti pari
kertaa, hän kysyi:
- Ken on tämä viehko neitonen autoineen?
Harvoin tulee vastaan noin originellia parivaljakkoa.
- Hylkäsit sen juuri äsken, huomautin väliin.
- Sinä saat hylätyn katsastuksesta, passin anomisesta,
henkilökortin anomisesta, ajokortin uusimisesta ja ihan mitä
tahansa jatkossa anot keneltäkään viranomaiselta. Häivy
ikiriesa, krööh.
Tämän sanottuaan Jöö lyllersi Ladan vierelle ja
alkoi tutkailla katseellaan tuota itäisen maan oranssia
kulkupeliä. Seuraavaksi hän käänsi katseensa hulluun ämmään ja
totesi:
- Eukolla on hyvä perse.
Olin ihan varma, että nyt lävähtää, sillä hullu
ämmä ei juurikaan sietänyt sitä, että häntä kehuttiin tai
haukuttiin vieraan toimesta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän
hymyili Jöölle ja vastasi:
- Kiillotin tänään nämä nahkapökät.
Jöö lähti liikkeelle ja lyllersi kaksi kertaa
hullun ämmän ympäri, tämän takapuolta katsellen. Lopulta hän
ynähti jotain ja askelsi katsastuskonttorinsa ovelle, katse
suunnattuna kuitenkin hullun ämmän suuntaan. Jöö pysähtyi
ovelle, ojensi kätensä ja tempaisi puuttuneen kahvan kohdalta
tyhjää, sillä seurauksella, että piruverrarit iskeytyivät
maahan. Jöö pääsi ylös yllättävän nopeasti, ollakseen niinkin
pönäkkä. Tuijotettuaan hetken kahvatonta ovea, hän sanoi:
- Kuka perkeleen nulkki on nussinut kahvan?
- Ehkä joku Bemarikuski, jonka auton olet rikkonut, heitin
villin veikkauksen.
- No jo nyt on perkele! Oli se kahva tuossa vielä vartti sitten.
- Tai eilen tai toissa päivänä, se kun tuo aika menee nopeasti
tuollaisessa rennossa kotiasussa, ehehehee, hekottelin.
- Vaiti rikollinen. Olen sekä poliisi, että
katsastusviranomainen, joten herjaamisesta napsahtaa tuplasakot,
Jöö karjui minulle naama punaisena.
- Pitääkö meidän nyt todeta, että konttori on suljettu?
tiedustelin.
Jöö ei vastannut mitään, kaivoi vain
verkkareidensa taskusta avaimet, sovitti avaimen lukkopesään ja
avasi oven. Hän marssi mitään sanomatta sisälle ja kohta avautui
nosto-ovi. Pönäkän poliisikatsastusmiespalleron päähän oli
ilmestynyt musta koppalakki.
- Kröhöm, asiakas on hyvä ja ajaa autonsa
halliin, niin pääsen suorittamaan virkavelvollisuuttani, Jöö
ilmoitti.
Hullu ämmä istuutui Ladaan ja ajoi auton
kynnyksen yli hallissa olevalle nosturille. Se kävi niin
näppärästi, että joku olisi voinut luulla naisen ajaneen jo
vuosia. Totuus oli kuitenkin se, ettei hänellä ollut
ajokokemusta juuri yhtään. Ehkä se hulluilla luonnistui tuo
autoilukin kuin itsestään, kunhan vain jostain vähän mallia
katsoi. Siinä samassa muistin, että Jööhän se oli hullulle
ämmälle ajokortin aikoinaan myöntänyt.
Jöö alkoi silmäillä auton alustaa suutaan
mutristellen. Katselin itse hieman sivummalta ja minusta näytti
sieltä asti, että äskeinen taisi olla Ladan viimeinen matka
rekisterikilpien välissä. Jöö hamusi käteensä rautatangon, jonka
pää oli teroitettu piikiksi. Hän oli juuri iskemässä sitä
siperian mersun pohjaan, kun hullu ämmä läimäytti avokämmenellä
Jöötä täysillä takapuolelle. Jöö pomppasi ylöspäin kuin
vieteriukko, iskien päänsä Ladan alustaan. Siitä hän putosi kuin
säkki lattialle. Kömmittyään ensin kontalleen ja siitä varovasti
ylös, Jöö kysyi hämmästynyt ilme naamallaan:
- Mikä helvetti se oli?
- Vittu, ihan sairaan kokoinen sääski, hullu ämmä ilmoitti naama
peruslukemilla.
- Sääski? Jöö kummasteli.
- No niin perkele.
- Ja minun takapuolessa?
- Kiitä onneasi, ettei nenässä, hullu ämmä tuhahti.
Jöö alkoi tavoitella taas teräväpäistä
rautaansa, kun hullu ämmä astui sen päälle ja ilmoitti:
- Se ei muuten ollut ainoa sääski. Jotenkin
niitä taitaa olla enemmänkin täällä.
- Enemmän-kö? Jöö nikotteli.
- Auton ympärillä lähinnä.
- Tuota, alusta näyttääkin olevan lähes uudenveroisessa
kunnossa, Jöö ilmoitti ja laski nosturin alas.
Seuraavaksi punkero kampesi auton ratin taakse
ja ilmoitti testaavansa siitä jarrut.
- Näissä on tapana olla aika pahasti puoltavat
jarrut, krööh, Jöö virnisti ikävästi.
- Ei vaan tässä mallissa, hullu ämmä ilmoitti ja kampesi itsensä
apukuskin paikalle.
- Mi-tä si-nä sii-hen? Jöö kakisteli.
- Varmistan, ettei mikään vitun itikka istu poskellesi, kun
testaat jarruja.
- Poskelle? Jöö vilkaisi kauhistuneen näköisenä sivulleen.
- Harvemmin ne vittu perseelle käy, kun istuu, hullu ämmä
murahti takaisin.
- Se tuota…vaikuttaa nyt siltä, että jarrut ovat poljintuntuman
mukaan kuin uudet. Eipä ole toista näin hyväkuntoista vanhaa
autoa tullut vastaan, Jöö mutisi.
Mutinansa lomassa Jöö oli testannut vilkut ja
valot, jotka olivat kunnossa. Sen sijaan äänimerkki ei päästänyt
pihahdustakaan, vaikka hän miten hakkasi sitä. Jöö kääntyi
vaivautuneen oloisena hullun ämmän puoleen ja ilmoitti:
- Äänimerkki ei toimi.
- Kokeile uudelleen, siinä on hieman erikoinen ääni, hullu ämmä
murahti.
Jöö teki työtä käskettyä ja painoi uudelleen
äänimerkkiä. Samalla hetkellä hullun ämmän avokämmen lävähti
Jöön korvalliselle.
- Ai saatana, katsastuspallero kirosi.
- Kuten sanoin, ääni on erikoinen. Haluatko renkata sitä vielä?
- E-en. Se vaikuttaa toimivan, kuten muukin tässä autossa.
- Saanko siis leiman?
- E-et vielä. Minun täytyy suorittaa päästömittaus ja koeajo.
Jöö nousi autosta ja kävi laittamassa
päästömittauslaitteiston pakoputkeen. Tämän jälkeen pallero
käynnisti auton, antoi sille reilusti kierroksia ja alkoi
katsella pakokaasuanalysaattorin antamia lukemia. Hullu ämmä
käveli pakokaasuanalysaattorin eteen, kääntyi sitä päin ja
pyllisti nahkahousuisen perseensä autoa kohti. Tämän tehtyään
hän kysyi:
- Miltä näyttää?
- A-a-a-aika hyvältä, Jöö nikotteli.
- Miten hyvältä?
- Tosi hyvältä.
- Kuulenko minä vielä jonkun itikan lentelevän täällä?
- E-et. Pakokaasupäästöt ovat erinomaisessa kunnossa. Jöö nousi
autosta ja kävi ottamassa pakokaasunmittausanturin pois
pakoputken päästä.
Tämän tehtyään hän ilmoitti, että vuorossa
olisi vielä auton koeajo. Hullu ämmä istahti taas Jöön viereen
ja sanoi tällä mahdollisimman läyryävällä äänellä:
- Nyt ajat tämän auton iiiiihan varovasti
tuonne pihalle parkkiin. Sen jälkeen menemme konttorin puolelle
juomaan sufeet sen kunniaksi, että sain tälle autolle vuoden
ajoaikaa.
- Se, se on hyvä idea, Jöö myöntyi.
Ladan ollessa parkissa pihalla, jöö ja hullu
ämmä palasivat sisälle ja marssimme peräkanaa konttorin
puolelle. Siellä oli kahvia pannussa ja kaurakeksejä muovisessa
kipossa. Hullu ämmä kaatoi itselleen kahvin ja kysyi Jööltä:
- Ei sinulla sattuisi olemaan mitään
terästystä?
- Maitoa? On sitä.
- No vittu kossua tai vodkaa vai näytänkö minä joltain
vasikalta, häh?
- Sitä kun ei saisi, klups, ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena,
Jöö nikotteli.
- Vittu, kotiinpäin saa aina ajaa.
Jöö vaikeroi, ettei hänellä kyllä ole mitään
kirkasta tarjota. Hullu ämmä murisi jotain siihen malliin, että
johan on kumma mesta, kun ei edes kaatoryyppyä saa ottaa auton
katsastuksen läpimenon kunniaksi. Jöö rustaili papereita ja
ilmoitti sen jälkeen:
- Minun olisi perittävä pieni nimellinen maksu,
viisikymmentä euroa.
- No vittu, sehän sattuikin sopivasti, hullu ämmä ilmoitti.
- Niin mikä? Jöö kummasteli.
- Meinasin juuri kirjoittaa samalle summalle laskun siitä, kun
tuijotit persettäni ja lainasit autoani. Ollaan vittu täysin
sujut.
- Su-jut-ko?
- Voin minä pusun antaa noin hyvästä työstä, hullu ämmä
ilmoitti.
- E-ei missään tapauksessa, o-olemme ihan sujut, Jöö kiirehti
sanomaan ja lykkäsi paperit nopeasti hullulle ämmälle.
Hörppäsimme kahvit ja hullu ämmä otti mukaansa
loput kaurakeksit. Päästyämme kaksin pihalle, hän sanoi minulle:
- Vittu että oli hieno kokemus tuo katsastus.
Taidan tulla tänne toistekin.
Nyökyttelin päätäni ja mietin mielessäni, että hullu ämmä taisi olla ainoa ihminen, joka oli lähtenyt Jöön katsastusasemalta hymyssä suin. Jöön auktoriteetti oli ollut kuin kaurakeksi bootsin kannan alla, kun vastassa oli ollut todellinen hulluus. Tapahtuneen johdosta olin aivan varma, että seuraavalta asiakkaalta lähtee autosta kilvet, ennen kuin hän kerkeää edes sisälle katsastuskonttoriin. Se tosin ei ollut enää meidän ongelmamme.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.