Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


31.7.2020

Corona


Maaliskuista säätä ikkunasta katsellessani totesin, että tänä talvena ei tarvinnut kolata pihaa eikä pahemmin hiekoitushommiakaan tehdä. Siinä olematonta talvea miettiessäni tuli mieleeni yksi Oskari Närän teko, joka oli jäänyt kysymättä papparaiselta itseltään. Taloyhtiöömme muuttanut Hyundai Kona sähköautomies oli saanut näkemästäni päätellen Närältä grillin ja huovan. Asia mietitytti minua, sillä tiesin Närän tolkuttoman pihiksi eläkeläiseksi. Hetken asiaa pohdittuani, otin puhelimen ja soitin Toyota-jäärälle.

- En ota vieraita vastaan, kuului puhelimesta Närän äänellä.
- Enkä minä anna lahjoituksia piheille eläkeläisille, vastasin samalla mitalla.
- Mitä asiaa? Olen karanteenissa.
- Oletko hyväkin kaveri sen sähköautomiehen kanssa? Näin sinun kantavan sille grilliä tässä taannoin. Et kait meinaa hypätä Hyundain kelkkaan kaikkien näiden Toyota-vuosien jälkeen?
- Hmph, onko korona sekoittanut pääsi pöljä?
- Ja se huopa. Meinaatteko olla ihan poikain kesken sen huovan alla? Eheheee, kiusasin papparaista.
- Pah, löysin molemmat roskakatoksesta, kun alakerran vuokralaiset muuttivat pois. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana minulla on vastuu siitä mitä heitetään roskiin ja suoritetaanko jätteiden lajittelu oikein.

Sain kuulla pitkän saarnan siitä, miten heikosti taloyhtiön asukkaat lajittelevat roskiaan ja miten paljon käyttökelpoista tavaraa heitetään menemään.

- Vaan minkä takia ne sille Kona-tyypille annoit?
- Patteri-Petteri valitteli pakkasten aikoihin, ettei Huihain latausluukku aukea. Tarjosin ensin kirvestä, ei huolinut. Sitten löysin sähkögrillin ja -huovan. Kona-Pöljä voi laittaa huovan auton latausliittimen kohdalle ja grillin takapenkille, niin pysyy lämpimänä. Ei ole kuule Toyotassa tuollaisia ongelmia.

- Ihan ilmaiseksiko annoit?
- No en tietenkään. Nostin sen Korean keksinnöllä ajavan vastiketta ja autopaikkamaksua.
- Voiko niin tehdä?
- Voi, olen jumalasta seuraava ylöspäin tässä taloyhtiössä.
- Millä perusteella?
- Vaarallisten aineiden säilyttämisestä taloyhtiön parkkipaikalla. Akussa nimittäin, jos pöljän aivot eivät sitä itse tajua.

Seuraavaksi Närä kertoi soittaneensa THL:ään ja terveyskeskuksiin kertoakseen, että koronavirusta pitäisi torjua tehokkaammin. Yksi helppo konsti olisi kieltää kaikki korealaiset autot ja laittaa niiden omistajat karanteeniin. Perusteluina oli se, että Koreassa on ilmennyt paljon koronavirustartuntoja.

- Mitä ne vastasivat sinulle?
- Ei mitään. En päässyt läpi. Varmaan Huihaikuskit rukoilevat apua, niin linjat olivat tukossa.
- Ehkä sinne soittavat ne, jotka ovat ihan oikeasti sairastuneet.
- Radioon sen sijaan pääsin läpi.

Närä kertoi, että oli herännyt pari päivää sitten kelloradionsa herättäessä tutun radiokanavan keskusteluohjelmaan ja siellä oli ollut menossa kysely, että onko sinulla Corollaa ja ellei, niin miten voisit vältellä Corollan saamista.

- En uskonut, että korealaiset voivat mennä niin pitkälle, Närä puhisi.
- Sanoitko niille suorat sanat?
- Sanoin. Kerroin niille, että Corolla on Suomessa niin yleinen, ettei sitä enää voi pysäyttää mikään. - Mitä ne vastasivat?
- Että ihmiset eristetään tarpeen tullen koteihin, niin Corollat loppuvat Suomesta ja maailma pelastuu.
- Eikä?
- Kyllä. Raivostuin ja karjuin niille, että vaikka minulla ei ole vielä Corollaa, niin hankin sellaisen heti kun se on mahdollista.
- Mitä ne siihen?
- Nauroivat ja sanoivat, että he kyllä tarkoittivat Coronaa, eivätkä Corollaa.
- Mahtoi sinua hävettää.
- Ei ollenkaan pöljä. Sanoin niille, että ovat totaalisen myöhässä. Suomessa ei ole enää kuin muutama Corona. Valistin niitä, että ennen oli paremmin ja Corona oli levinnyt koko Suomeen. Lisäsin vielä, että toivon sen palaavan.

Närän mukaan toimittajat olivat ihan pihalla koko Corona-asiasta. Jankuttivat sitä, että Coronaa olisi tullut Suomeen eniten Italiasta. Papparainen oli raivostunut ja huutanut niille, etteivät makaroonit osaa tehdä muuta kuin sutta ja sekundaa ja Corona on niin japanilainen kuin vain Corona voi olla.

- Ja sitten, patistin papparaista.
- Löin luurin niiden korvaan, ei pöljien kanssa voi keskustella asiallisesti.
- Oletko muuten ihan varma, että ne keskustelivat sinun kanssa autoista?
- Olen, Corolla ja Corona ovat autoja, laatupelejä Toyotalta.
- Miten sinun kuulosi kanssa on, eli kuuletko kaiken mitä sinulle sanotaan ja vielä oikein?
- Hmph, miten se nyt liittyy tähän pöljä?
- Jos vaikka kuulit väärin.

Närä jupisi jotain siihen suuntaan, että hän oli saattanut unohtaa korvatulpat korviinsa ja sillä oli ehkä ollut jotain pientä vaikutusta siihen, miten hän oli radiokeskustelun kuullut. Kuunneltuani hetken papparaisen mutinaa, vaihdoin puheenaihetta:

- Koska muuten meidän taloyhtiössä aletaan muuttamaan tolppapaikkoja sähköautojen ja lataushybridien lataamiseen sopiviksi?
- Ei ole oleellista, Närä murahti.
- Mikä ei ole?
- Toyotan hybridit lataavat itse itsensä ajossa, joten ei ole oleellista.
- Joku muu voi ostaa toisen merkkisen auton, kuten Kona-mies on jo tehnyt.
- Mahtaa vituttaa sitten, kun saa sähköä vain kaksi tuntia kerrallaan. Lisäksi olen tehnyt energiaa säästävän päätöksen, että parkkipaikan tolppapaikoista kytketään sähköt pois maaliskuun lopussa.
- Täh? Siis ihan tosi?
- Kyllä. Mokomatkin sähköautoharhailijat pitää palauttaa ruotuun.

Mainitsin Närälle, että sähköautot taitavat vaan olla tulevaisuutta ja se tulevaisuus on kaikkien uuden auton ostajien kohdalla ihan muutaman vuoden sisällä. Närä tuhahteli ja sanoi, että kriisitilanteessa, oli se sitten sota tai virus, voi sähkön tuotto keskeytyä jopa pitemmäksi aikaa.

- Millä ne patteripölvästit sitten ajavat? Minä sen sijaan sudittelen Toyotallani niiden tienpäälle hyytyneiden Litium-Ladojen ohi kuin tyhjää vaan.
- Tuo on tietysti totta, jos kriisistä tulee niin paha, että sähköntuotto loppuu tai keskeytyy pitemmäksi aikaa.
- Hahaa, pöljäkin tajusi, Närä riemastui.
- Tuskin sellaista tilannetta sentään tulee.
- Tuskin tulee virustakaan ja niin vaan tuli, Närä jatkoi.

Myönsin lopuksi Toyota-jäärälle, että hän oli oikeassa, sillä minua ei kiinnostanut jatkaa kinastelua asiasta, jossa Närä ei tulisi luovuttamaan. Äänistä päätellen Närä tanssi nahkasaappaillaan voitontanssia hetken, ennen kuin sanoi:

- Voittajan on helppo hymyillä leveää Toyota-hymyä.
- Miten muuten käyt kaupassa karanteenin aikaan?
- Pyh, se on vain hallituksen suositus. Käyn kaupassa kuin ennenkin. Ei siellä ketään muita ole, kun suurimmalla osalla on mennyt koronapupu pöksyyn.
- Voisit pyytää jotain nuorta Toyota-kerhon junnua käymään puolestasi kaupassa.
- Hmph, tuo on kyllä aika fiksu ajatus noinkin pöljältä mitä sinä.

Lopettelimme Närän kanssa puhelun ja päätin lähteä viemään roskat. Päivä oli aurinkoinen, joten ajattelin samalla reissulla haukata myös hieman happea. Pitäisi alkaa varmaan suunnitella taas kesärenkaiden vaihtamista. Tällä kertaa se ei olisi kovinkaan haastavaa, sillä olin syksyllä jättänyt Rutinoffin kesärenkaat Romu-Reiskan Merkilliselle autokorjaamolle säilytykseen. Reiska oli pyytänyt ensimmäisen  vuoden säilytyksestä 30 euroa ja kolme pullapitkoa, joten tein ratkaisun alkaa käyttää hänen rengashotelliaan. Olisin saanut renkaat myös Villen Pajalle, mutta se oli paljon kauempana mitä Reiskan firma.

Päästyäni ulos ja heitettyäni roskat roskakatokseen, astelin Rutinoffin vierelle. Ihailin sen punaista maalipintaa, johon aurinko paistoi täydellä terällä. Avasin oven, otin kuljettajan kumimaton ja kopistelin siitä pikkukivet parkkipaikalle. Kyykistyin laittamaan sitä paikoilleen, kun kuulin takanani askeleet, jotka pysähtyivät auton vierelle. Könysin ylös ja käännyin katsomaan, kuka oli tullut häiritsemään minun ja Rutinoffini rauhaa. Auton vierellä seisoi ihan outo tyyppi, joka oli kuin pystyyn kuivahtanut Harry Potter pyöreissä silmälaseissaan. Ensimmäinen ajatus oli, että joku hanttapuli oli ollut kävelemässä pihan poikki ja oli tullut pummaamaan röökirahaa.

- Päivää, sanoin herra tuntemattomalle.
- U.Ntamo Errori, mies vastasi ja ojensi kätensä.
- Sorry, en ym-mär-rä, vastasin niin selkeästi kuin vain osasin.
- Nimeni on U.Ntamo Errori, mies vastasi.
- Jahas, no minä olen Rutinoffin kuski. Aika mielenkiintoisen kuuloinen tuo nimesi. Meinaan, ettei ole mitenkään perisuomalainen.
- Olen vanhalta nimeltäni Untamo Kuutamo, mutta kansainvälistin nimeni, sillä olen tietotekniikkainsinööri.

Kiinnostipa aivan hitosti jonkun Potteri kloonin selvitys entisestä ja nykyisestä nimestä. Olin jo käskeä tyypin lähteä litomaan, kun tajusin nähneeni heebon joskus aikaisemmin, oikeastaan ihan äskettäin. Niinpä kysyin häneltä:

- Onko me tavattu joskus aikaisemmin?
- Olemme nähneet kyllä, mutta emme tavanneet. Olen toki jo asunut tässä samassa taloyhtiössä jo vajaan vuoden.
- Olet se Kona-mies, minulla sytytti.
- Minähän se. Sinä se vaan ajat vielä tällaisella dinosauruksella, mokomakin bensalenkkari.
- Jep, ajan kaksi kertaa viikossa kusematta lappiin moottorikelkka peräkärryssä. Ei taida sähköautolla päästä sellaiseen.

U.Ntamo meni hiljaiseksi. Herra seisoi hetken paikoillaan, ennen kuin kävi katsomassa autoni takaosaa. Palattuaan takaisin, hän ilmoitti:

- Eihän sinulla ole edes vetokoukkua.
- Ei niin, painon säätämisen vuoksi jätin sen pois.
- Miten sitten vedät sitä peräkärryä?
- Teippaan sen takapuskuriin. Joskus se teippi tosin irtoaa ja kärry jää matkalle. Onhan siinä se hyvä puoli, että loppumatkalle kulutus putoaa aika radikaalisti, kun kärry ja kelkka jää pois matkasta.
- Ihanko tosi? U.Ntamo kysyi huuli pyöreänä?
- Juu, ihan yhtä totta kuin se, että lämmitän asuntoani polttamalla satasen seteleitä takassa.

Ei uponnut huumorini U.Ntamoon, ei sitten ollenkaan. Hetken suutaan mutristeltuaan hän ilmoitti, ettei tuollainen huumori ollut lainkaan huumoria.

- Mikä on se, joka seisoo pakkasessa monta minuuttia sormet jäässä ja naama sinisenä letku kädessään? U.Ntamo kysyi.
- Varmaan ravintolasta palaava sähköautokuski kusihädän yllättämänä.
- Ei ole, vaan bensalenkkari huoltoasemalla.
- No mikä on se, joka kävelee ympyrää parkkipaikalla kännykkä korvalla viisitoista minuuttia ja palaa kotiinsa taksilla? Heitin oman arvoitukseni ilmoille.
- En tiedä, U.Ntamo murahti.
- Sähköautokuski, joka ei saa laturia toimimaan ja auton akku on finaalissa.

Totesin tässä kohtaa, ettei meidän huumorintajumme tulisi koskaan kohtaamaan, ei ainakaan niin pitkään kuin ajoin itse bensa-autolla. U.Ntamo viittoili naapuruston autoja kohti kättään laajassa kaaressa heilautellen ja sanoi:

- Meillä sähköautopiireissä valmistellaan ehdotusta, että polttomoottoriautolla ajaminen rinnastettaisiin ympäristörikokseen.
- Vau, onpa omaperäinen ajatus, murahdin takaisin.
- Lisäksi olen henkilökohtaisesti ehdottanut, että jokainen polttomoottorilla toimiva yksityisauto vietäisiin kierrätykseen kahden vuoden sisällä. Maanteiltä loppuisivat ruuhkat ja vastaan tulisi vain tuttuja sähköautoilijoita.
- No hyvä, minullakin on suunnitelmissa ostaa sähköauto, ilmaisin omat suunnitelmani.
- Loistavaa, koska meinaat tilata oman Konan?
- Miten niin Konan? kysyin hämmästyneenä.

U.Ntamo totesi silmäänsä räpäyttämättä, että se on tällä hetkellä sähköauto number one. Hinta-laatusuhteeltaan se hakkaisi kaikki muut, jopa sisaryhtiön Niron, jossa oli pakkaskeleillä huonompi akkukesto ja sitä kautta lyhyempi toimintamatka.

- Ettekö te sähköautoilijat puhallakaan yhteiseen hiileen, vai pitäisikö sanoa samaan akkulaturiin, kun se käy kuumana akkua ladatessa? Kysyin.
- Ei tietenkään, sehän on pähkähullu ajatus. En esimerkiksi ikipäivänä ostaisi Teslaa enkä Nissania. Ihan karmeita beettaversioita molemmat.
- Entä Volkkari, siltähän on tulossa ID.3 tämän vuoden aikana.
- Pah, varmaan saavat jollain tapaa siihenkin asennettua sen surullisen kuuluisan DSG-laatikon ja niiden sähkömoottori on varmasti ainoa, jolla on TSI-koneiden ongelmat.
- Aika jyrkkiä nuo sinun mielipiteesi, vaikka muuten kuulostat olevat teknisen kehityksen kärjessä kulkeva kuluttaja.

U.Ntamo paasasi hetken siitä, miten Etelä-Koreassa tehdään toimivia sähköautoja, toisin kuin monissa muissa maissa. Lopulta minun oli pakko keskeyttää hänet ja kysyä, että eikö Konassa muka ole mitään huonoja puolia, ihan vaikka sellaisia pikkiriikkisiä.

- Ei ole, hän kivahti.
- No mihin sitten tarvitsit sen Närältä saamasi sähkögrillin ja sähköpeiton? Taitaa olla tuo sähköauto aika kylmä peli talvella.
- Ei ole. Yksikään dino, eli polttomoottoriauto ei ole niin lämmin kuin sähköauto.

Tivatessani lisää asiasta, U.Ntamo myönsi, että Konan latausluukku tuppaa juuttumaan talvipakkasella ja sen vuoksi hän on ostellut erilaisia hiustenkuivaimia. Heidän Kona-keskusteluryhmässänsä on jo tehty lukuisia hiustenkuivanvertailuja ja testejä siitä mikä sopii parhaiten Kona-omistajan arkeen. Sähkögrillistä hän totesi, ettei sille ole oikein löytynyt käyttöä, mutta sähköhuopa on kyllä käytännöllinen kotona, kun sillä voi suojata keulan ja latausportin aika tehokkaasti.

- Teetin sellaisen asevyön, U.Ntamo kuiskasi minulle.
- Millaisen? kummastelin puheenaiheen vaihtumista.
- Sellaisen, johon mahtuu kaksi hiustenkuivainta, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Otan virtaa invertterin avulla akusta, joka on pakattu tukevaan reppuun.
- Miksi kaksi ja miksi akku, eikö virtaa saa tolpasta?
- Kaksi lyhentää sulattamisaikaa ja akku antaa virtaa hiustenkuivaimille myös pikalatauspisteissä.

Kysyin U.Ntamolta, että mihin Närän väsäämä sähköautojen latauspiste on kadonnut? U.Ntamo vastasi, että huoltoyhtiö oli poistanut sen aika nopeasti vaarallisena virityksenä ja Närä oli saanut siitä huomautuksen. Tuosta en ollut kuullut mitään. Närä ei ollut hiiskunut mokomasta asiasta yhtään mitään.

- En tule ikinä vaihtamaan tätä helppoa ja huoletonta sähköautoilua polttomoottoriautoiluun, U.Ntamo julisti.

Olin juuri vastaamassa, kun Kona-mies vilkaisi kelloaan ja totesi olevansa kohta myöhässä, ellei lähde välittömästi matkaan. Samassa Potterin klooni oli poissa autoni viereltä. Jäätyäni yksin, tein päätöksen palata sisälle katselemaan YouTuben polttomoottoriautovideoita.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi