Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


28.6.2020

Hyvin pyyhkii


Olin odotellut kovasti talven tuloa syksyllä ja vaihdatin silloin Romu-Reiskalla Rutinoffiin talvirenkaat. Vilkaisin nyt aamukahvimuki kourassani kalenteria ja totesin sen olevan maaliskuun kohdalla. Lunta ei näkynyt missään, eikä talvirenkaita ollut tarvinnut omassa käytössäni koko talvena.

Närä oli tilannut taloyhtiölle kuorma-autollisen hiekoitushiekkaa sillä ajatuksella, että myös muut kuin Toyotalla ajavat pääsisivät töihin. Ei ollut hiekkakasa vajonnut talven aikana, eivätkä muut autoilijat jääneet sutimaan tasaiselle parkkipaikalle, kuten Toyota-jäärä oli syksyllä pähkäillyt.

Odottelin koko sydäntalven, tai siis pitkän marraskuun ajan, että koska Ola Koijari tuo markkinoille uuden ja ennennäkemättömän eRutinoffin. Harjoittelin jo nimmarin vetäisemistä tilaussopimukseen, mutta ihan turhaan, odotettua puhelua ei vaan kuulunut. Muut valmistajat sen sijaan julkaisivat yhä kiihtyneemmällä tahdilla uusia ladattavia hybridejä ja pelkkiä sähköautoja. Tänään oli maanantai ja kello yli kymmenen, joten otin puhelimen käteeni ja soitin Olalle. Puhelin hälytti pitkään ja olin jo luovuttaa, kun siihen vastattiin:

- Sähköautoilun edelläkävijät.
- Oho, nyt taisi tulla väärään numeroon, totesin puhelimeen.
- Ei ollenkaan hyvä herra, sillä nyt olette sähköautoilun eturintamassa, ääni jatkoi.

Ihmettelin kovasti oudon kuuloista ääntä, joka toisaalta tuntui tutulta, mutta taas toisaalta ihan oudolta. Kysyin varmuuden vuoksi:

- Olikohan itse Ola Koijari puhelimessa?
- Kyllä, Ola Koijari, the sähköautomies itse, ääni jatkoi.
- Rutinoffin kuski täällä terve. En millään ollut tunnistaa ääntäsi, se on jotenkin outo.
- Istun tynnyrissä.
- Ahaa, et ole siis töissä ollenkaan.
- Olen toki. Tämä on meidän autoliikkeemme uusi sisustusratkaisu.

Tämän jälkeen Ola kertoi, että liiketoimintaan oli ollut pakko tehdä talvella hieman muutoksia. Heillä ei Herkko automyyjän kanssa riittäneet enää rahkeet kahdestaan eRutinoffin kehitystyöhön, joten mukaan piti ottaa vakavarainen sijoittaja.

- Siis hetkinen, eikö Rutinoffin tehdas ole mukana kehitystyössä?
- Tottahan toki, mutta nykyisessä tiukassa kilpailutilanteessa on jokaisen jälleenmyyjän kannettava oma akkukennonsa kekoon, että saadaan homma niin sanotusti rokkaamaan ja muut sähköautot näyttämään vanhentuneilta.
- Akkukenno?
- Niin juuri. Äsken toin juuri pari Makitan akkua mukanani, kun tulin töihin.
- Miten se tynnyrissä istuminen liittyy eRutinoffiin?

Ola avasi asiaa ja kertoi, että uuden sijoittajan liikekumppani oli vaatinut liiketilaan täydellistä muutosta, että he erottautuisivat kaikista muista autoliikkeistä, jotka valitettavasti apinoivat toisiaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tuossa oli kyllä perää, sillä harva autoliike erottui massassa. Omalle kohdalleni oli sattunut ainoastaan Miniä myyvä liike Herttoniemessä, joka oli ollut jotain muuta kuin muut autokaupat.

- Kuka se teidän uusi kumppani oikein on?
- Pasi Kuikka ja hänen äitinsä, Ola täräytti.
- Siis häh, onko Pasi muka jo pääomasijoittaja?
- On se. Mieshän on suorastaan nero. Yhdessä Pasin kanssa me lyömme Muskin ja muut amatöörimäiset puuhastelijat viimeistään ensi vuoden puoleen väliin mennessä.
- Millä te lyötte, jollain astalollako?
- Hitekillä ja Pasin uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla. Tiesitkö muuten, että hänen äitinsä on koodari?
- Kyllä tiesin.

Vaikka minut nauratti, niin toisaalta myös hirvitti ja pelotti yhtä aikaa. Jos Volkkarilla on ollut suuria ongelmia uuden Golfin ja sähköautomallin softan kanssa, niin ne ongelmat taitavat olla jotain pikkiriikkisen pientä siihen verrattuna, mitä Pasin äiti saa koodaustaidoillaan aikaan. Pahaa pelkään, että kuskin on ensin kudottava villasukat, ennen kuin auto suostuu käynnistymään. Siinä menee monella nörtillä sukkapuikko suuhun ja usko päästöttömään autoiluun, kun kantapään teko ei onnistu ei sitten millään.

- Tuota, miten sinä mahdut siihen tynnyriin? vaihdoin puheenaihetta.
- Helposti, nämä tynnyrit ovat tehty meidän työpöytien ympärille. Ihan kelvollinen ratkaisu muuten, mutta pää on aina pyörällä työpäivän jälkeen ja korvissa kaikuu koko viikonlopun myös kotona.
- Mitä Herkolle kuuluu?
- Ihan hyvää. Koska päämiehemme kehitystyö on ollut hidasta, aloimme tuomaan Herkon kanssa Saksasta tuplapakoputkilla olevia parempi autoja.
- Mikä jippo tuossa nyt on, siis niissä tuplapakoputkissa?
- Pasin idea sekin. Kannamme kortemme kekoon päästötalkoissa.
- En nyt kyllä ihan ymmärrä, että miten tuplapakoputket liittyvät päästötalkoisiin.

Ola hymähti ja alkoi kertoa. Kyseessä oli täysin puhdas matemaattinen juttu, eli jakolasku. Tuodaan ensin Saksasta isopäästöinen auto, jossa on tuplaputket. Se on täysin pahis ja iso nou, nou tämän päivän Suomessa, joten puolitetaan päästöt ja kaupataan se isolla rahalla eteenpäin.

- Ei kuule tarvitse lähteä millekään huijarisoftalinjalle, kun kaikki on tehtävissä rälläkällä ja hitsauslaitteilla.
- Rälläkällä?
- Juuri näin. Rälläköimme toisen pakoputken auton alta poikki ja hitsaamme umpeen, niin pakokaasupäästöt puolittuvat ja maailma pelastuu.

En voinut uskoa kuulemaani, mutta pakkohan se oli, kun Ola vakuutteli homma toimivan kuin Buick. Ennen kuin kerkesin alkaa väittämään vastaan, Ola jatkoi:

- Vähän isommalla rahalla me fiksaamme auton niin, että yhdestä jäljelle jääneestä putkesta tehdään haaroitus molempiin pakoputkenpäihin.

- Voi teitä veijareita, totesin naurua pidätellen.
- Herkko muuten hitsaa kaiken itse, Ola ilmoitti.
- Oho, en tiennytkään hänen olevan niin taitava.
- No tuota, en nyt sanoisi ihan niinkään, Ola kakisteli.

Totuus Herkon hitsauksista oli sellainen, että puolet putkista oli pudonnut tielle ja toinen puoli töistä oli vuotanut niin kovasti, että osasta heidän myymistään autoista oli lähtenyt kilvet poliisien toimesta. Epäilin ääneen moisen homman kannattavuutta.

- Pikkujuttuja. Kate on niin kova ja takuuna perävalotakuu ilman toimivia takavaloja.
- Entä kuluttajasuoja?
- Painatimme ne pykälät vessapaperirulliin ja käskemme asian puheeksi ottavan pyyhkiä pykäliin hanurinsa.

Samassa tuli mieleeni tällä hetkellä maailmassa oleva paniikki, eli koronaviruspaniikki. Koska kauppojen hyllyt olivat tyhjiä vessapapereista, niin autokaupan yhteydessä saatu rulla saattoi olla kultaakin arvokkaampi. Ihan kuin Ola olisi aavistanut ajatukseni, sillä hän sanoi:

- Ensi viikolla lanseeraamme uuden, Hyvin Pyyhkii vähäpäästöisen automallin.
- Mikä se on?
- Vanha taksi Saksasta, joka ei täytä enää mitään päästönormeja. Jos se on tuplaputkinen, niin katkaisemme ja tukimme toisen putken. Mikäli se on yhdellä putkella, niin puolitamme kuristimella virtauksen. Lopuksi täytämme takakontin vessapaperirullilla ja tuplaam… siis tarkoitan triplaamme auton myyntihinnan.
- No nyt on kova juttu.
- Eikä tässä vielä kaikki. Kunhan saamme pullotettua meidän huipputuotteen, käsidesin, niin sitten laitamme myyntiin VIP-mallin, jonka rinnalla Teslakin alkaa vaikuttaa halpiskaupan tuotteelta. Pasin markkinatutkimuksen mukaan niitä tulee menemään kuin kuumille kiville.

- Siis pyydätte yhdestä käsidesistä enemmän kuin uudesta Teslasta, niinkö?
- Ei, vaan myydään niitä vanhoja diesel Mersuja takakontti täynnä vessapaperia ja hansikaslokero täynnä käsidesiä.

En voinut olla nauramatta Olalle tämän myyntiartikkeleista. Itse aavistelin, ettei tässä koronapaniikissa kukaan tulisi ostamaan vanhoja Mersuja, vaikka ne olisi ladattu täyteen käsidesiä ja vessapaperia.

- Luulitko jo, että tässä oli kaikki? Ola kysyi.
- Juu, niin minä vähän ajattelin, myönsin.
- Meillä on vielä ässä hihassa, eli VIP+ malli kaikista vaativimmille asiakkaille.
- Noh?
- Muokataan Mersun ilmanvaihto niin, ettei se toimi kuin pelkällä sisäilmankierrolla. Ei tule kuule korona eikä muutkaan pöpöt autoon sisälle.
- Eheheee, kun kerran pieraisee sellaisessa autossa, niin sama paskanhaju leijuu vielä tunnin päästä, ehehee.
- On sekin terveellisempää kuin virus, Ola puolusteli.

Ola oli kyllä oikeassa se terveellisyyden suhteen, mutta pelkkä sisäilmankierto ei ollut kovin toimiva ratkaisu autossa. Se oli helppo jokaisen itse todeta.

- Teillä tuntuu olevan kädet täynnä hommia nykyisin, sanoin.
- Kyllä, olemmekin palkkaamassa lisää työvoimaa ihan näinä päivinä.
- Entä se eRutinoff? Koska sellaista pääsee koeajamaan.
- Meillä on hieman ongelmia uuden akkualustan kanssa, mutta ne ovat kyllä ratkaistu ennemmin kuin Volkkarilla keritään sanoa ”Sähköauto”.
- Akkualusta. Kerrotko lisää?

Ola kertoi, että eRutinoffiin tulee ennennäkemätön akkualusta, johon voi laittaa kiinni ihan minkä tahansa pariston tai akun. Ei ole mitään merkitystä myöskään jännitteellä, vaan kaikki toimii. eRutinoff on kuulemma myös hinnat alkaen mallista lähtien nelivetoinen, tai oikeastaan yksi viiva neljävetoinen.

- Ja mitähän tuo muka tarkoittaa?
- Sanotaan näin, että jos olet vaikka rakennuksella töissä ja huomaat auton akkujen olevan tyhjät. Menet ja löydät neljä akkuporakoneen akkua. Kytket ne autoon, niin pääset ajamaan nelivetoisella autolla. Mikäli löydät vain kaksi, niin ajat kaksivetoisella autolla. Jos tilanne taas on hyvin paha ja saat käsiisi vain yhden ladatun akun, eRutinoff liikkuu vain yhden vetävän pyörän avulla.
- Entä jos sen yhden vetävän pyörän ajaa johonkin sellaiseen paikkaan mihin se jää sutimaan?
- Ei ongelmaa. Vaihdat vain akun eri paikkaan akkualustassa ja joku pitävällä pinnalla oleva pyörä alkaa vetämään. Alkupään malleissa tuo pitää kylläkin hoitaa manuaalisesti. Myöhemmin, kun koodarimme saa aikaan lisää rivejä, valinnat voidaan tehdä omasta kännykästä.

Sain kuulla vielä, että alkupään malleja lukuun ottamatta eRutinoffeissa ei ole omaa mittaristoa ollenkaan, vaan kaikki info saadaan omasta kännykästä.

- Emme ala liimailemaan sellaisia taulutelevisioita auton kojelautaan, mitä eräs amerikkalainen muka autonvalmistaja harrastaa, Ola selitti.
- Se taitaa kuitenkin myydä aika hyvin niitä autojaan.
- Pyh, tuurilla ne laivatkin seilaavat, varsinkin purjelaivat. Sitä paitsi sellaisen taulutelevision mukana raahaaminen vie paljon energiaa.

Olan, Pasin, Pasin äidin ja Rutinoffin tehtaan strategia oli tehdä eRutinoffista mahdollisimman kevyt ja taloudellinen kulkupeli jokaiselle sähköautosta kiinnostuneelle ja sellaiseen hintaan, että Daciakin vaikuttaa ylihintaiselta pröystäilyltä.

- Olemme lanseeraamassa tähän mukaan erästä isoa kuntosaliketjua. Ehkä useampiakin, mutta alussa lähdemme yhteistyöhön yhden ketjun kanssa, Ola täräytti ilmoille.
- Puuttuuko eRutinoffista ohjaustehostin ja jokainen sellaisen tilaaja saa 10 kerran salikortin kaupan päälle, että jaksaa vääntää rattia?
- Heh, heh, huumori kyllä piristää päivää, mutta ei. Kuntosaliketju alkaa tuottaa energiaa eRutinoffeihin.
- Millä tavalla?
- Jokainen kuntopyörä, soutulaite ja juoksumatto kytketään akkulaturiin, joka lataa eRutinoffin akkualustaan sopivia akkuja. Mitä enemmän läski tirisee, niin sitä pitemmälle matka jatkuu eRutinoffilla.
- Siis orjatyövoiman käyttöä.
- Jokainen saa hyvän mielen siitä, että on osaltaan pelastamassa maailmaa.
- Ja sinä lisää pätäkkää.
- No köh, sivutuotteena kyllä, Ola köhisi vaivautuneen kuuloisena.

Ola visioi vielä, että seuraava steppi olisi lataukseen sopivien ulkokuntoilulaitteiden myynti eRutinoffien omistajille. Rutinoffin tehtailla oli jo testattu sellaista ihmisen kokoista hamsterin juoksupyörää, mutta siitä piti luopua, kun koehenkilöt olivat jatkuvasti nenä verillä pyörässä kompuroinnin vuoksi.

- Suunnittelemme myös jokien valjastamista, Ola hehkutti.
- Jaa, eikös ne ole jo valjastettu sähkövoiman tuottoon?
- Me otamme joesta vain pienen siivun, emme koko jokea. Kehitteillä on reppuun mahtuva latauslaite, jonka voi heittää mihin tahansa virtapaikkaan.
- Taitaa olla aika hidasta touhua sellainen lataaminen, kun se muutenkin kestää sähköautoilla tuhottoman pitkään.
- Vanhaa tekniikkaa. Pasin äiti on menossa hammasrattaiden tekokurssille 3D-printterillä. Meillä on kohta sellaiset välitykset käytössä, että pari kierrosta vesivoimalan repputurbiinissa antaa useamman kilowattitunnin energian. Tekniikkaa pitää vain osata hyödyntää oikein.
- Kuulostaa hienolta, totesin naurua pidätellen.
- Saat kyllä ilmaisen tiketin ja VIPin, kun ensiesittely koittaa. Laitetaan sitten porukalla vehnäjauhot suuhun muille sähköautojen kanssa puuhastelijoille. Visiot ne on, jotka jyllää.

Olin jo lopettamassa puhelua, kun Ola yritti kaupata minulle vielä heidän Hyvin Pyyhkii -automalliaan. Olisi kuulemma minullekin hyvä puolittaa autoilun päästöt ja saada samalla selviytymispaketti koronavirukseen. Ilmoitin hänelle päästöjeni pudonneen yli puoleen lopetettuani perinteisen torstaihernekeiton syömisen. Autoiltuakin on tullut nykyisin huomattavasti vähemmän, kun usein pääsin jonkun naapurin kyydissä asioille.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi