Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
28.6.2020
Olin odotellut kovasti talven tuloa syksyllä
ja vaihdatin silloin Romu-Reiskalla Rutinoffiin talvirenkaat.
Vilkaisin nyt aamukahvimuki kourassani kalenteria ja totesin sen
olevan maaliskuun kohdalla. Lunta ei näkynyt missään, eikä
talvirenkaita ollut tarvinnut omassa käytössäni koko talvena.
Närä oli tilannut taloyhtiölle
kuorma-autollisen hiekoitushiekkaa sillä ajatuksella, että myös
muut kuin Toyotalla ajavat pääsisivät töihin. Ei ollut
hiekkakasa vajonnut talven aikana, eivätkä muut autoilijat
jääneet sutimaan tasaiselle parkkipaikalle, kuten Toyota-jäärä
oli syksyllä pähkäillyt.
Odottelin koko sydäntalven, tai siis pitkän
marraskuun ajan, että koska Ola Koijari tuo markkinoille uuden
ja ennennäkemättömän eRutinoffin. Harjoittelin jo nimmarin
vetäisemistä tilaussopimukseen, mutta ihan turhaan, odotettua
puhelua ei vaan kuulunut. Muut valmistajat sen sijaan
julkaisivat yhä kiihtyneemmällä tahdilla uusia ladattavia
hybridejä ja pelkkiä sähköautoja. Tänään oli maanantai ja kello
yli kymmenen, joten otin puhelimen käteeni ja soitin Olalle.
Puhelin hälytti pitkään ja olin jo luovuttaa, kun siihen
vastattiin:
- Sähköautoilun edelläkävijät.
- Oho, nyt taisi tulla väärään numeroon, totesin puhelimeen.
- Ei ollenkaan hyvä herra, sillä nyt olette sähköautoilun
eturintamassa, ääni jatkoi.
Ihmettelin kovasti oudon kuuloista ääntä, joka
toisaalta tuntui tutulta, mutta taas toisaalta ihan oudolta.
Kysyin varmuuden vuoksi:
- Olikohan itse Ola Koijari puhelimessa?
- Kyllä, Ola Koijari, the sähköautomies itse, ääni jatkoi.
- Rutinoffin kuski täällä terve. En millään ollut tunnistaa
ääntäsi, se on jotenkin outo.
- Istun tynnyrissä.
- Ahaa, et ole siis töissä ollenkaan.
- Olen toki. Tämä on meidän autoliikkeemme uusi
sisustusratkaisu.
Tämän jälkeen Ola kertoi, että liiketoimintaan
oli ollut pakko tehdä talvella hieman muutoksia. Heillä ei
Herkko automyyjän kanssa riittäneet enää rahkeet kahdestaan
eRutinoffin kehitystyöhön, joten mukaan piti ottaa vakavarainen
sijoittaja.
- Siis hetkinen, eikö Rutinoffin tehdas ole
mukana kehitystyössä?
- Tottahan toki, mutta nykyisessä tiukassa kilpailutilanteessa
on jokaisen jälleenmyyjän kannettava oma akkukennonsa kekoon,
että saadaan homma niin sanotusti rokkaamaan ja muut sähköautot
näyttämään vanhentuneilta.
- Akkukenno?
- Niin juuri. Äsken toin juuri pari Makitan akkua mukanani, kun
tulin töihin.
- Miten se tynnyrissä istuminen liittyy eRutinoffiin?
Ola avasi asiaa ja kertoi, että uuden
sijoittajan liikekumppani oli vaatinut liiketilaan täydellistä
muutosta, että he erottautuisivat kaikista muista
autoliikkeistä, jotka valitettavasti apinoivat toisiaan, niin
hyvässä kuin pahassa. Tuossa oli kyllä perää, sillä harva
autoliike erottui massassa. Omalle kohdalleni oli sattunut
ainoastaan Miniä myyvä liike Herttoniemessä, joka oli ollut
jotain muuta kuin muut autokaupat.
- Kuka se teidän uusi kumppani oikein on?
- Pasi Kuikka ja hänen äitinsä, Ola täräytti.
- Siis häh, onko Pasi muka jo pääomasijoittaja?
- On se. Mieshän on suorastaan nero. Yhdessä Pasin kanssa me
lyömme Muskin ja muut amatöörimäiset puuhastelijat viimeistään
ensi vuoden puoleen väliin mennessä.
- Millä te lyötte, jollain astalollako?
- Hitekillä ja Pasin uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla.
Tiesitkö muuten, että hänen äitinsä on koodari?
- Kyllä tiesin.
Vaikka minut nauratti, niin toisaalta myös
hirvitti ja pelotti yhtä aikaa. Jos Volkkarilla on ollut suuria
ongelmia uuden Golfin ja sähköautomallin softan kanssa, niin ne
ongelmat taitavat olla jotain pikkiriikkisen pientä siihen
verrattuna, mitä Pasin äiti saa koodaustaidoillaan aikaan. Pahaa
pelkään, että kuskin on ensin kudottava villasukat, ennen kuin
auto suostuu käynnistymään. Siinä menee monella nörtillä
sukkapuikko suuhun ja usko päästöttömään autoiluun, kun
kantapään teko ei onnistu ei sitten millään.
- Tuota, miten sinä mahdut siihen tynnyriin?
vaihdoin puheenaihetta.
- Helposti, nämä tynnyrit ovat tehty meidän työpöytien
ympärille. Ihan kelvollinen ratkaisu muuten, mutta pää on aina
pyörällä työpäivän jälkeen ja korvissa kaikuu koko viikonlopun
myös kotona.
- Mitä Herkolle kuuluu?
- Ihan hyvää. Koska päämiehemme kehitystyö on ollut hidasta,
aloimme tuomaan Herkon kanssa Saksasta tuplapakoputkilla olevia
parempi autoja.
- Mikä jippo tuossa nyt on, siis niissä tuplapakoputkissa?
- Pasin idea sekin. Kannamme kortemme kekoon päästötalkoissa.
- En nyt kyllä ihan ymmärrä, että miten tuplapakoputket
liittyvät päästötalkoisiin.
Ola hymähti ja alkoi kertoa. Kyseessä oli
täysin puhdas matemaattinen juttu, eli jakolasku. Tuodaan ensin
Saksasta isopäästöinen auto, jossa on tuplaputket. Se on täysin
pahis ja iso nou, nou tämän päivän Suomessa, joten puolitetaan
päästöt ja kaupataan se isolla rahalla eteenpäin.
- Ei kuule tarvitse lähteä millekään
huijarisoftalinjalle, kun kaikki on tehtävissä rälläkällä ja
hitsauslaitteilla.
- Rälläkällä?
- Juuri näin. Rälläköimme toisen pakoputken auton alta poikki ja
hitsaamme umpeen, niin pakokaasupäästöt puolittuvat ja maailma
pelastuu.
En voinut uskoa kuulemaani, mutta pakkohan se
oli, kun Ola vakuutteli homma toimivan kuin Buick. Ennen kuin
kerkesin alkaa väittämään vastaan, Ola jatkoi:
- Vähän isommalla rahalla me fiksaamme auton
niin, että yhdestä jäljelle jääneestä putkesta tehdään haaroitus
molempiin pakoputkenpäihin.
- Voi teitä veijareita, totesin naurua
pidätellen.
- Herkko muuten hitsaa kaiken itse, Ola ilmoitti.
- Oho, en tiennytkään hänen olevan niin taitava.
- No tuota, en nyt sanoisi ihan niinkään, Ola kakisteli.
Totuus Herkon hitsauksista oli sellainen, että
puolet putkista oli pudonnut tielle ja toinen puoli töistä oli
vuotanut niin kovasti, että osasta heidän myymistään autoista
oli lähtenyt kilvet poliisien toimesta. Epäilin ääneen moisen
homman kannattavuutta.
- Pikkujuttuja. Kate on niin kova ja takuuna
perävalotakuu ilman toimivia takavaloja.
- Entä kuluttajasuoja?
- Painatimme ne pykälät vessapaperirulliin ja käskemme asian
puheeksi ottavan pyyhkiä pykäliin hanurinsa.
Samassa tuli mieleeni tällä hetkellä maailmassa
oleva paniikki, eli koronaviruspaniikki. Koska kauppojen hyllyt
olivat tyhjiä vessapapereista, niin autokaupan yhteydessä saatu
rulla saattoi olla kultaakin arvokkaampi. Ihan kuin Ola olisi
aavistanut ajatukseni, sillä hän sanoi:
- Ensi viikolla lanseeraamme uuden, Hyvin
Pyyhkii vähäpäästöisen automallin.
- Mikä se on?
- Vanha taksi Saksasta, joka ei täytä enää mitään päästönormeja.
Jos se on tuplaputkinen, niin katkaisemme ja tukimme toisen
putken. Mikäli se on yhdellä putkella, niin puolitamme
kuristimella virtauksen. Lopuksi täytämme takakontin
vessapaperirullilla ja tuplaam… siis tarkoitan triplaamme auton
myyntihinnan.
- No nyt on kova juttu.
- Eikä tässä vielä kaikki. Kunhan saamme pullotettua meidän
huipputuotteen, käsidesin, niin sitten laitamme myyntiin
VIP-mallin, jonka rinnalla Teslakin alkaa vaikuttaa halpiskaupan
tuotteelta. Pasin markkinatutkimuksen mukaan niitä tulee
menemään kuin kuumille kiville.
- Siis pyydätte yhdestä käsidesistä enemmän
kuin uudesta Teslasta, niinkö?
- Ei, vaan myydään niitä vanhoja diesel Mersuja takakontti
täynnä vessapaperia ja hansikaslokero täynnä käsidesiä.
En voinut olla nauramatta Olalle tämän
myyntiartikkeleista. Itse aavistelin, ettei tässä
koronapaniikissa kukaan tulisi ostamaan vanhoja Mersuja, vaikka
ne olisi ladattu täyteen käsidesiä ja vessapaperia.
- Luulitko jo, että tässä oli kaikki? Ola
kysyi.
- Juu, niin minä vähän ajattelin, myönsin.
- Meillä on vielä ässä hihassa, eli VIP+ malli kaikista
vaativimmille asiakkaille.
- Noh?
- Muokataan Mersun ilmanvaihto niin, ettei se toimi kuin
pelkällä sisäilmankierrolla. Ei tule kuule korona eikä muutkaan
pöpöt autoon sisälle.
- Eheheee, kun kerran pieraisee sellaisessa autossa, niin sama
paskanhaju leijuu vielä tunnin päästä, ehehee.
- On sekin terveellisempää kuin virus, Ola puolusteli.
Ola oli kyllä oikeassa se terveellisyyden
suhteen, mutta pelkkä sisäilmankierto ei ollut kovin toimiva
ratkaisu autossa. Se oli helppo jokaisen itse todeta.
- Teillä tuntuu olevan kädet täynnä hommia
nykyisin, sanoin.
- Kyllä, olemmekin palkkaamassa lisää työvoimaa ihan näinä
päivinä.
- Entä se eRutinoff? Koska sellaista pääsee koeajamaan.
- Meillä on hieman ongelmia uuden akkualustan kanssa, mutta ne
ovat kyllä ratkaistu ennemmin kuin Volkkarilla keritään sanoa
”Sähköauto”.
- Akkualusta. Kerrotko lisää?
Ola kertoi, että eRutinoffiin tulee
ennennäkemätön akkualusta, johon voi laittaa kiinni ihan minkä
tahansa pariston tai akun. Ei ole mitään merkitystä myöskään
jännitteellä, vaan kaikki toimii. eRutinoff on kuulemma myös
hinnat alkaen mallista lähtien nelivetoinen, tai oikeastaan yksi
viiva neljävetoinen.
- Ja mitähän tuo muka tarkoittaa?
- Sanotaan näin, että jos olet vaikka rakennuksella töissä ja
huomaat auton akkujen olevan tyhjät. Menet ja löydät neljä
akkuporakoneen akkua. Kytket ne autoon, niin pääset ajamaan
nelivetoisella autolla. Mikäli löydät vain kaksi, niin ajat
kaksivetoisella autolla. Jos tilanne taas on hyvin paha ja saat
käsiisi vain yhden ladatun akun, eRutinoff liikkuu vain yhden
vetävän pyörän avulla.
- Entä jos sen yhden vetävän pyörän ajaa johonkin sellaiseen
paikkaan mihin se jää sutimaan?
- Ei ongelmaa. Vaihdat vain akun eri paikkaan akkualustassa ja
joku pitävällä pinnalla oleva pyörä alkaa vetämään. Alkupään
malleissa tuo pitää kylläkin hoitaa manuaalisesti. Myöhemmin,
kun koodarimme saa aikaan lisää rivejä, valinnat voidaan tehdä
omasta kännykästä.
Sain kuulla vielä, että alkupään malleja lukuun
ottamatta eRutinoffeissa ei ole omaa mittaristoa ollenkaan, vaan
kaikki info saadaan omasta kännykästä.
- Emme ala liimailemaan sellaisia
taulutelevisioita auton kojelautaan, mitä eräs amerikkalainen
muka autonvalmistaja harrastaa, Ola selitti.
- Se taitaa kuitenkin myydä aika hyvin niitä autojaan.
- Pyh, tuurilla ne laivatkin seilaavat, varsinkin purjelaivat.
Sitä paitsi sellaisen taulutelevision mukana raahaaminen vie
paljon energiaa.
Olan, Pasin, Pasin äidin ja Rutinoffin tehtaan
strategia oli tehdä eRutinoffista mahdollisimman kevyt ja
taloudellinen kulkupeli jokaiselle sähköautosta kiinnostuneelle
ja sellaiseen hintaan, että Daciakin vaikuttaa ylihintaiselta
pröystäilyltä.
- Olemme lanseeraamassa tähän mukaan erästä
isoa kuntosaliketjua. Ehkä useampiakin, mutta alussa lähdemme
yhteistyöhön yhden ketjun kanssa, Ola täräytti ilmoille.
- Puuttuuko eRutinoffista ohjaustehostin ja jokainen sellaisen
tilaaja saa 10 kerran salikortin kaupan päälle, että jaksaa
vääntää rattia?
- Heh, heh, huumori kyllä piristää päivää, mutta ei.
Kuntosaliketju alkaa tuottaa energiaa eRutinoffeihin.
- Millä tavalla?
- Jokainen kuntopyörä, soutulaite ja juoksumatto kytketään
akkulaturiin, joka lataa eRutinoffin akkualustaan sopivia
akkuja. Mitä enemmän läski tirisee, niin sitä pitemmälle matka
jatkuu eRutinoffilla.
- Siis orjatyövoiman käyttöä.
- Jokainen saa hyvän mielen siitä, että on osaltaan pelastamassa
maailmaa.
- Ja sinä lisää pätäkkää.
- No köh, sivutuotteena kyllä, Ola köhisi vaivautuneen
kuuloisena.
Ola visioi vielä, että seuraava steppi olisi
lataukseen sopivien ulkokuntoilulaitteiden myynti eRutinoffien
omistajille. Rutinoffin tehtailla oli jo testattu sellaista
ihmisen kokoista hamsterin juoksupyörää, mutta siitä piti
luopua, kun koehenkilöt olivat jatkuvasti nenä verillä pyörässä
kompuroinnin vuoksi.
- Suunnittelemme myös jokien valjastamista, Ola
hehkutti.
- Jaa, eikös ne ole jo valjastettu sähkövoiman tuottoon?
- Me otamme joesta vain pienen siivun, emme koko jokea.
Kehitteillä on reppuun mahtuva latauslaite, jonka voi heittää
mihin tahansa virtapaikkaan.
- Taitaa olla aika hidasta touhua sellainen lataaminen, kun se
muutenkin kestää sähköautoilla tuhottoman pitkään.
- Vanhaa tekniikkaa. Pasin äiti on menossa hammasrattaiden
tekokurssille 3D-printterillä. Meillä on kohta sellaiset
välitykset käytössä, että pari kierrosta vesivoimalan
repputurbiinissa antaa useamman kilowattitunnin energian.
Tekniikkaa pitää vain osata hyödyntää oikein.
- Kuulostaa hienolta, totesin naurua pidätellen.
- Saat kyllä ilmaisen tiketin ja VIPin, kun ensiesittely
koittaa. Laitetaan sitten porukalla vehnäjauhot suuhun muille
sähköautojen kanssa puuhastelijoille. Visiot ne on, jotka
jyllää.
Olin jo lopettamassa puhelua, kun Ola yritti kaupata minulle vielä heidän Hyvin Pyyhkii -automalliaan. Olisi kuulemma minullekin hyvä puolittaa autoilun päästöt ja saada samalla selviytymispaketti koronavirukseen. Ilmoitin hänelle päästöjeni pudonneen yli puoleen lopetettuani perinteisen torstaihernekeiton syömisen. Autoiltuakin on tullut nykyisin huomattavasti vähemmän, kun usein pääsin jonkun naapurin kyydissä asioille.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.