Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
7.6.2020
Viime päivät olivat sujuneet mukavan
rauhallisesti. En ollut tavannut ketään naapureistani, mikä oli
vaihteeksi ihan hyvä asia. Nyt alkoi kuitenkin tehdä mieli
lähteä ihmisten ilmoille, joten suuntasin bootsieni kärjet kohti
parkkipaikkaa. Minulla oli ajatuksena lähteä piipahtamaan
Romu-Reiskan pajalla. Ellei Reiska olisi paikalla, niin sitten
voisin ajaa jututtamaan Ola Koijaria. Oletin pääseväni matkaan
ilman keskeytyksiä, mutta mitä vielä, herra Murphy oli toista
mieltä. Törmäsin nimittäin Oskari Närään, jolla oli sylillinen
jatkoroikkia. Katsoin ihmeissäni papparaisen kantamuksia ja
tiedustelin:
- Meinaatko pölliä kotiin taloyhtiön sähköä?
- En, meinaan olla edistyksellinen, mutta en omasta tahdostani.
- Mielenkiintoista. Miten se ilmenee? Mielestäni edistyksellinen
ihminen kantaisi nuo kantamukset isossa muovikassissa tai
kestokassissa.
- Minä pelastan luontoa, perkele! Närä kirosi.
- Tuntuu olevan aika rentoa ja huoletonta touhua, ehehehee.
- Ei ole minun ideani, vaan pöljien nousukkaiden.
- Nyt en oikein ymmärrä, raavin päätäni.
Närä rojautti jatkoroikkaläjän nurmikolle
parkkipaikan kulmalle ja alkoi puhista:
- Taloyhtiön kokouksessa päätettiin alkaa
sähköistää parkkipaikka sähköautoja varten.
- Onhan meillä tolpat ja suhteellisen uusi kaapelointi.
- Niistä saa virtaa vain kaksi tuntia kerrallaan, Närä
huomautti.
Närä lisäsi vielä, että hän oli yrittänyt
selittää, että ajaa lyhyemmän matkaa päivässä, niin se
alkalipatteri-Nissan kerkeää kyllä latautua ihan tarpeeksi
kahden tunnin aikana. Toinen vaihtoehto on laittaa herätys yöllä
kahden tunnin välein ja käydä muuttamassa ajastusta. Kolmas
hänen ehdotuksensa oli ollut, että patterimiehet voivat jakaa
keskuudessaan ajastimen kääntövuorot yö kerrallaan.
- Eihän meidän taloyhtiössä ole vielä yhtään
sähköautoa, heitin kommenttini.
- Yksi on.
- Missä?
- Missä lie latailemassa sitä patteri-Bedfordiaan.
- Sekö Leaf-mies, jonka kanssa otit taannoin yhteen?
- Ei, vaan ihan uusi pölvästi. Mistä noita patterikäyttöisiä
apinoita oikein siunaantuu jatkuvalla syötöllä?
- Tjaa, kehitys kehittyy ja autot myös.
- Pyh, kyllä vanha kunnon pensa-auto voittaa patterikinnerit ja
jopa dieselit. Kyllä ennen oli paremmin, kun pattereita oli vain
litteissä Airamin taskulampuissa.
Tieto oli minulle uusi. Toisaalta, en käynyt
taloyhtiön kokouksissa, joten en tiennyt muutenkaan ihan
kaikkea, mitä taloyhtiössämme tapahtui. Tärkeimmistä asioista
tuli tiedotteita, joka riitti minulle.
- Miten nuo jatkoroikat liittyvät
sähköautoihin? keskeytin Närän vuodatuksen.
- Rakennan halvalla sille patteripölvästille latauspaikan.
- Ihanko vapaaehtoisesti? hämmästelin Närän reaktiota.
- En, vaan tämä on suljetun lippuäänestyksen melkein
yksimielinen tulos.
- Jaa, millainen tulos?
- Taloyhtiö tukee sähköauton latauspaikan rakentamista 25
eurolla.
- Ehehehee, oliko tuo joku vitsi?
- En vitsaile niin vakavalla asialla, kuin autoilu, Närä
kivahti.
Tuo oli helppo uskoa, ettei Toyota-jäärä
vitsaillut autoilulla. Nyt taisi koittaa papparaiselle kovat
ajat, kun sähköautot olivat tuloillaan kovaa vauhtia ja
taloyhtiöissäkin pitäisi alkaa varautua niiden lataukseen.
Epäilin, että seuraavassa taloyhtiön kokouksessa Närä joutuisi
myöntymään latauspaikkojen rakentamisen suhteen. Olen itsekin
odotellut kuin kuuta nousevaa sitä eRutinoffia, mutta Ola
Koijarilla oli aina kaikenlaisia selityksiä sen suhteen, miksi
auton valmistus siirtyy ja siirtyy. Toisaalta, en halunnut, että
siitä lähtee maalit muutaman tuhat kilometriä ajettuna, kuten
pienemmistä Tesloista tai että sen range on jotain yhtä
onnetonta, kuin ensimmäisen mallin Leafissa.
- Mihin meinasit rakentaa sen latauspisteen?
kysyin ympärilleni katsellen.
- Tähän, Närä osoitti nahkasaappaidensa etupuolta.
- Täh? Siis siihen nurmikolle?
- Niin. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Tein jo valmiiksi kaksi eri
kylttiä.
Sanojensa vakuudeksi Närä käänsi nurmikolla
lappeellaan olleet laudanpätkät toisinpäin. Toisessa luki: ”Säjöautojen
latauspiste” ja toisessa ”Nurmikolle ei saa pysköidä”.
Fontti oli kyllä kohtalaisen selkeä, mutta mikäli laudanpätkät
isketään vähänkin syvemmälle nurmikkoon, niin teksteistä tulee
helposti ”öautojen latauspiste” ja ”mikolle ei saa
pysköidä”. Lisäksi kylteissä oli aika ristiriitainen
sanoma, josta huomautin papparaiselle:
- Annat luvan toisessa kyltissä ja toisessa
kiellät. Onko tuossa mitään järkeä?
- On, maastopysäköinti on ehdottomasti kielletty. Kun näen
patteripetterin latauksessa nurmikolla, soitan Vantaan
pysäköinninvalvontaan. Ovat lehtitietojen mukaan innokkaita
sakottamaan.
- Aika reilua, ehehehee.
- Pyh, siinäpähän oppii samalla muutaman perusasian autoilusta,
Närä tuhahti.
- Ja ne ovat mitkä?
- Bensamoottori ja Toyota!
- No mikä auto sillä patterimiehellä on?
- Joku korealainen sähköllä kulkeva saippualaatikko, Kona,
pthyi!
Ihmettelin Närän kuskaamaan jatkojohtomäärää,
sillä kyseessä oli ymmärrykseni mukaan vain yksi sähköauto. Närä
kertoi saaneensa kaupasta vain 5 metrin jatkojohtoja ja
lähimmältä pistorasialta oli matkaa nurmikon kulmalle 25 metriä.
Lisäksi Konan omistaja oli vaatinut sellaisen latauspaikan,
johon sai kytkettyä myös hiustenkuivaajan.
- Siis täh, hiustenkuivaajan? äimistelin
kommenttia.
- Pölvästi mikä pölvästi, Närä murahti.
- Minkä takia? Onko kyseessä joku kultakutri?
- Kuulemma latausluukku voi olla jäässä, niin saa sulateltua sen
auki hiustenkuivaimella.
- Mielenkiintoista, mutisin lähinnä itsekseni.
- Umpipöljä se on.
Närä kertoi vielä, että kyseinen tyyppi oli
hankkinut useamman eri mallisen hiustenkuivaajan löytääkseen
sellaisen mallin, joka olisi mahdollisimman nopeasti
vedettävissä.
- Siis vetääkö se sitä perässä kuin pulkkaa?
- Ei, vaan vyöltä. Aikoi teettää tuolla lähisuutarilla sellaisen
lännenvyön, josta se sitten vetää kuivaimen esiin ja alkaa
sulattaa, Närä valaisi miehen suunnitelmia.
- No huh, huh!
- Soitin jo Niuvanniemeen.
- Eikö sinulla enää nuppi kestä noita sähköautomiehiä?
eheheheee!
- Hmph, yritin varata sille laitospaikkaa. En onnistunut.
- Miksi et?
- Sanoivat, että siellä on kaikki latauspaikat tällä hetkellä
täynnä. Kehottivat pitämään töpselin vain omassa pistorasiassa.
- Hehehee, taisivat luulla jonkun potilaan soittavan.
Hitto, kun minua nauratti Närän vaahtoaminen.
Olivat ne varmaan nauraneet myös siellä Niuvanniemessäkin,
eivätkä ihan syyttä. Närän jupinoita kuunnellessani kävi
mielessä, että kuinkahan monta yhteenottoa seuraa taloyhtiöissä
latauspisteasioiden tiimoilta. Eipä käy kateeksi sähköautoilun
pioneereja, jotka törmäävät ensimmäisenä Närän kaltaiseen
taloyhtiön puheenjohtajaan. Toyota-jäärän alkaessa kytkeä
jatkojohtoja peräkkäin, huomautin hänelle:
- Eikö tuo ole aika riskaabelia, kun
jatkojohtoja on noin paljon peräkkäin?
- Sitähän minä olen koko ajan sanonut, että sähköautoilu
vaarantaa kaiken. Kohta joudutaan juomaan aamukahvikin kylmänä,
kun patteripellet latailevat autojaan ja sulattelevat
latausluukkuja, Närä paasasi.
- Miksi sitten rakennat tuota lataussysteemiä?
- Parkkipaikan sähköistämiseen saa valtion tukea.
- Eikä, siis ihanko totta, että muutaman jatkoroikan avulla
meinaat imuroida valtion tukirahat?
- Niin, entä sitten? Pitäähän minun saada jollain tapaa
aamukahviini kermaa. Se on paljon kalliimpaa mitä maito.
- Tuota, eikös se raha tule taloyhtiölle?
Närä jupisi jotain siihen suuntaan, etten tavan
pöljänä ymmärrä mistään mitään ja hän taloyhtiön puheenjohtajana
kyllä osasi kanavoida rahavirrat niin, että se raha tulee sille,
joka tekee työn.
- Minkä työn? penäsin.
- Pöljä ei vieläkään ymmärrä, pyh.
- Siis tuo muutaman roikan virittämisenkö?
- Kannoin ne myös kaupasta tänne ja sitä paitsi, tukirahahakemus
on jo täytetty ja lähetetty.
Minua jäi mietityttämään latauspisteiden
tukiraha, joten googletin asiaa Närän pystyttäessä
latauspistettä. Papparaisen saatua hommansa valmiiksi, sanoin
hänelle:
- Aran sivujen mukaan latausvalmius pitää
rakentaa vähintään viidelle latauspisteelle.
Närä virnisteli sen näköisenä, kun olisi saanut
vihdoin ja viimein oman Yariksensa kulkemaan yli satasta
moottoritiellä. Lopulta hän osoitti viimeistä jatkojohtoa ja
sanoi:
- Pöljä on hyvä ja laskee, että montako
pistorasiaa tuossa jatkoroikassa on.
- Näyttää olevan kuusipaikkainen jatkojohto.
- Aivan, ylitin siis minimin yhdellä.
- Sitä tukea maksetaan 35%, joten et sinä tästä montaa euroa
hyödy.
- 90000 euroa, Närä virnisteli.
- Täh? Millähän matikalla?
- Otan sen maksimin mikä minulle kuuluu, Närä ilmoitti.
- Selkäsauna sinulle kuuluisi, mokomankin vilungin tekijä.
Närä punoi päätään ja ilmoitti, että tukea
maksetaan rakentamisen lisäksi myös tarvekartoituksesta,
hankesuunnittelusta, sähköpääkeskuksen muutostöistä,
sähköliittymän tyypin muutoksesta, putkituksista,
kaapeloinneista, maanrakennustöistä ja mahdollisista
latauslaitteista.
- Vai maanrakennustöitä, ehehee, tuo
jatkojohtospagettihan kulkee nurmikon päällä.
- Noup, upotin aikaa ja vaivaa säästelemättä nuo laudat nurmikon
sisälle.
- Älä nyt vaan sano, että olet myös tehnyt tarvekartoituksen ja
hankesuunnittelun myös.
- Sanon, Närä nyökytteli päätään.
Papparainen kertoi tehneensä edellä mainitut
jutut aikaa ja vaivaa säätelemättä eilen illalla iltakahvia
juodessaan. Molemmista oli dokumentit ruutupaperivihkossa.
- Et kait nyt jumalauta ole mennyt vielä
tekemään jotain muutoksia sähköpääkeskukseen?
- Ihan helposti.
- Poltat vielä koko talon omilla kytkennöilläsi, kivahdin
papparaiselle.
- Millä kytkennöillä? Närä äimisteli.
- No niillä sähköpääkeskuksen muutoksilla.
- Pyh, siirsin sitä ”Sähköpääkeskus” kylttiä pari senttiä
vasemmalle. Muutos kuin muutos, ei sitä ole missään yksilöity.
Pöljille on aina kaikki taivutettava rautalangasta.
- Ehehee. Onko olemassa kierompaa ihmistä, kuin eläkeläinen
taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana?
- En kommentoi kateellisten panettelua, Närä nosti nokkaansa.
Penäsin Närältä vielä kaapeloinnista, johon
hän vastasi, että jatkojohtoja voidaan nimittää myös
sähkökaapeleiksi, joten kaapelointikin oli suoritettu.
Papparaista harmitti hieman se, että sähköliittymän tyypin
muutos oli mennyt pieleen, kun sähköyhtiö ei ollut suostunut
muuttamaan pelkkää sähköliittymän tyypin nimeä, tekemättä mitään
muutosta itse liittymään. Ovat kuulemma jotain pikkusieluisia
byrokraatteja, jotka eivät ymmärrä elävästä elämästä yhtään
mitään, vaan patsastelevat lasipalatseissaan skraka tiukalla.
- Entä putkitus? muistin vielä yhden asian
listalta.
- Pöljästä on kerrankin hyötyä, se meinasi jäädä tekemättä.
Närä otti housujensa taskusta sellaisen 10
centin pätkän vaaleaa sähköjohtojen putkitukseen käytettävää
putkea, polkaisi sen nahkasaappaallaan nurmikon sisään ja sanoi:
- Putkitus tehty, oliko vielä muuta?
- Luuletko tosissaan, että sinulle maksetaan tukirahoja ilman
dokumentteja ja kuitteja?
- Hah, minulla on printteri ja netistä ladattu kuittipohja.
Kyllä se pöljän naama venähtää, kun ajan kohta pihaan uutuuden
karhealla Toyota Camrylla.
- Voihan siinä jonkun pöljän naama venähtää, mutta jotenkin
minusta tuntuu, ettei se naama kuulu minulle, hehehee.
Papparainen ei ollut moksiskaan kommenteistani,
vaan alkoi selittää miten laajentaisi jatkossa latauspisteiden
rakennuspalveluita alueemme muiden taloyhtiöiden pihoille. Hän
tulisi kuulemma omalla konseptillaan polkemaan suohon kaikki
muut palveluiden tarjoajat. Porkkanana muiden taloyhtiöiden
hallituksen puheenjohtajille hän tarjoaisi pizzat ja kyydityksen
uudella Camryllaan.
- Ettei nyt vaan menisi liian lujaa noissa
bisneksissä?
- Pyh, tuollainen synnynnäinen epäonnistuja ei vaan osaa nähdä
sitä, kun joku alkaa menestyä.
- Kohta varmaan alat julistaa jotain sähköautojen ilosanomaa
akun päällä seisten, vai?
- En, vaan rakennan niin epäkelvon latausinfran, että sen
pettäessä kaikki tajuavat miten epäluotettavaa koko
patteriautoilu on. Jaan niille sen jälkeen uusien Toyotien
esitteet ja maailma pelastuu.
Puistelin päätäni ja totesin mielessäni, että
nyt oli Toyota-jäärällä tainnut lääkitys pettää. Olin jo
poistumassa paikalta, kun katseeni osui paljaana oleviin
jatkojohtoihin. Osoitin niitä ja kysyin:
- Eikö nuo pitäisi suojata sateelta?
- Ei ole tarvista.
- Miten niin ei ole? Tuohan on vaarallinen kytkentä.
- Ohjeistan niin, että latauspistettä saa käyttää vain
aurinkoisella säällä, kun nurmikko on kuiva. Sääntöjen vastainen
käyttö on ehdottomasti kielletty rangaistuksen uhalla. Aika
harmi, jos tulee sateinen syksy, hohohoo, Närä alkoi hohottaa.
- Että sellainen latauspiste, totesin päätäni
pyöritellen.
- Kuka käski olla sähköläski, Närä tuhahti.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä
Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin
Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain
haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin
jakopaikka.