Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


7.6.2020

Latauspiste


Viime päivät olivat sujuneet mukavan rauhallisesti. En ollut tavannut ketään naapureistani, mikä oli vaihteeksi ihan hyvä asia. Nyt alkoi kuitenkin tehdä mieli lähteä ihmisten ilmoille, joten suuntasin bootsieni kärjet kohti parkkipaikkaa. Minulla oli ajatuksena lähteä piipahtamaan Romu-Reiskan pajalla. Ellei Reiska olisi paikalla, niin sitten voisin ajaa jututtamaan Ola Koijaria. Oletin pääseväni matkaan ilman keskeytyksiä, mutta mitä vielä, herra Murphy oli toista mieltä. Törmäsin nimittäin Oskari Närään, jolla oli sylillinen jatkoroikkia. Katsoin ihmeissäni papparaisen kantamuksia ja tiedustelin:

- Meinaatko pölliä kotiin taloyhtiön sähköä?
- En, meinaan olla edistyksellinen, mutta en omasta tahdostani.
- Mielenkiintoista. Miten se ilmenee? Mielestäni edistyksellinen ihminen kantaisi nuo kantamukset isossa muovikassissa tai kestokassissa.
- Minä pelastan luontoa, perkele! Närä kirosi.
- Tuntuu olevan aika rentoa ja huoletonta touhua, ehehehee.
- Ei ole minun ideani, vaan pöljien nousukkaiden.
- Nyt en oikein ymmärrä, raavin päätäni.

Närä rojautti jatkoroikkaläjän nurmikolle parkkipaikan kulmalle ja alkoi puhista:

- Taloyhtiön kokouksessa päätettiin alkaa sähköistää parkkipaikka sähköautoja varten.
- Onhan meillä tolpat ja suhteellisen uusi kaapelointi.
- Niistä saa virtaa vain kaksi tuntia kerrallaan, Närä huomautti.

Närä lisäsi vielä, että hän oli yrittänyt selittää, että ajaa lyhyemmän matkaa päivässä, niin se alkalipatteri-Nissan kerkeää kyllä latautua ihan tarpeeksi kahden tunnin aikana. Toinen vaihtoehto on laittaa herätys yöllä kahden tunnin välein ja käydä muuttamassa ajastusta. Kolmas hänen ehdotuksensa oli ollut, että patterimiehet voivat jakaa keskuudessaan ajastimen kääntövuorot yö kerrallaan.

- Eihän meidän taloyhtiössä ole vielä yhtään sähköautoa, heitin kommenttini.
- Yksi on.
- Missä?
- Missä lie latailemassa sitä patteri-Bedfordiaan.
- Sekö Leaf-mies, jonka kanssa otit taannoin yhteen?
- Ei, vaan ihan uusi pölvästi. Mistä noita patterikäyttöisiä apinoita oikein siunaantuu jatkuvalla syötöllä?
- Tjaa, kehitys kehittyy ja autot myös.
- Pyh, kyllä vanha kunnon pensa-auto voittaa patterikinnerit ja jopa dieselit. Kyllä ennen oli paremmin, kun pattereita oli vain litteissä Airamin taskulampuissa.

Tieto oli minulle uusi. Toisaalta, en käynyt taloyhtiön kokouksissa, joten en tiennyt muutenkaan ihan kaikkea, mitä taloyhtiössämme tapahtui. Tärkeimmistä asioista tuli tiedotteita, joka riitti minulle.

- Miten nuo jatkoroikat liittyvät sähköautoihin? keskeytin Närän vuodatuksen.
- Rakennan halvalla sille patteripölvästille latauspaikan.
- Ihanko vapaaehtoisesti? hämmästelin Närän reaktiota.
- En, vaan tämä on suljetun lippuäänestyksen melkein yksimielinen tulos.
- Jaa, millainen tulos?
- Taloyhtiö tukee sähköauton latauspaikan rakentamista 25 eurolla.
- Ehehehee, oliko tuo joku vitsi?
- En vitsaile niin vakavalla asialla, kuin autoilu, Närä kivahti.

Tuo oli helppo uskoa, ettei Toyota-jäärä vitsaillut autoilulla. Nyt taisi koittaa papparaiselle kovat ajat, kun sähköautot olivat tuloillaan kovaa vauhtia ja taloyhtiöissäkin pitäisi alkaa varautua niiden lataukseen. Epäilin, että seuraavassa taloyhtiön kokouksessa Närä joutuisi myöntymään latauspaikkojen rakentamisen suhteen. Olen itsekin odotellut kuin kuuta nousevaa sitä eRutinoffia, mutta Ola Koijarilla oli aina kaikenlaisia selityksiä sen suhteen, miksi auton valmistus siirtyy ja siirtyy. Toisaalta, en halunnut, että siitä lähtee maalit muutaman tuhat kilometriä ajettuna, kuten pienemmistä Tesloista tai että sen range on jotain yhtä onnetonta, kuin ensimmäisen mallin Leafissa.

- Mihin meinasit rakentaa sen latauspisteen? kysyin ympärilleni katsellen.
- Tähän, Närä osoitti nahkasaappaidensa etupuolta.
- Täh? Siis siihen nurmikolle?
- Niin. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Tein jo valmiiksi kaksi eri kylttiä.

Sanojensa vakuudeksi Närä käänsi nurmikolla lappeellaan olleet laudanpätkät toisinpäin. Toisessa luki: ”Säjöautojen latauspiste” ja toisessa ”Nurmikolle ei saa pysköidä”. Fontti oli kyllä kohtalaisen selkeä, mutta mikäli laudanpätkät isketään vähänkin syvemmälle nurmikkoon, niin teksteistä tulee helposti ”öautojen latauspiste” ja ”mikolle ei saa pysköidä”. Lisäksi kylteissä oli aika ristiriitainen sanoma, josta huomautin papparaiselle:

- Annat luvan toisessa kyltissä ja toisessa kiellät. Onko tuossa mitään järkeä?
- On, maastopysäköinti on ehdottomasti kielletty. Kun näen patteripetterin latauksessa nurmikolla, soitan Vantaan pysäköinninvalvontaan. Ovat lehtitietojen mukaan innokkaita sakottamaan.
- Aika reilua, ehehehee.
- Pyh, siinäpähän oppii samalla muutaman perusasian autoilusta, Närä tuhahti.
- Ja ne ovat mitkä?
- Bensamoottori ja Toyota!
- No mikä auto sillä patterimiehellä on?
- Joku korealainen sähköllä kulkeva saippualaatikko, Kona, pthyi!

Ihmettelin Närän kuskaamaan jatkojohtomäärää, sillä kyseessä oli ymmärrykseni mukaan vain yksi sähköauto. Närä kertoi saaneensa kaupasta vain 5 metrin jatkojohtoja ja lähimmältä pistorasialta oli matkaa nurmikon kulmalle 25 metriä. Lisäksi Konan omistaja oli vaatinut sellaisen latauspaikan, johon sai kytkettyä myös hiustenkuivaajan.

- Siis täh, hiustenkuivaajan? äimistelin kommenttia.
- Pölvästi mikä pölvästi, Närä murahti.
- Minkä takia? Onko kyseessä joku kultakutri?
- Kuulemma latausluukku voi olla jäässä, niin saa sulateltua sen auki hiustenkuivaimella.
- Mielenkiintoista, mutisin lähinnä itsekseni.
- Umpipöljä se on.

Närä kertoi vielä, että kyseinen tyyppi oli hankkinut useamman eri mallisen hiustenkuivaajan löytääkseen sellaisen mallin, joka olisi mahdollisimman nopeasti vedettävissä.

- Siis vetääkö se sitä perässä kuin pulkkaa?
- Ei, vaan vyöltä. Aikoi teettää tuolla lähisuutarilla sellaisen lännenvyön, josta se sitten vetää kuivaimen esiin ja alkaa sulattaa, Närä valaisi miehen suunnitelmia.
- No huh, huh!
- Soitin jo Niuvanniemeen.
- Eikö sinulla enää nuppi kestä noita sähköautomiehiä? eheheheee!
- Hmph, yritin varata sille laitospaikkaa. En onnistunut.
- Miksi et?
- Sanoivat, että siellä on kaikki latauspaikat tällä hetkellä täynnä. Kehottivat pitämään töpselin vain omassa pistorasiassa.
- Hehehee, taisivat luulla jonkun potilaan soittavan.

Hitto, kun minua nauratti Närän vaahtoaminen. Olivat ne varmaan nauraneet myös siellä Niuvanniemessäkin, eivätkä ihan syyttä. Närän jupinoita kuunnellessani kävi mielessä, että kuinkahan monta yhteenottoa seuraa taloyhtiöissä latauspisteasioiden tiimoilta. Eipä käy kateeksi sähköautoilun pioneereja, jotka törmäävät ensimmäisenä Närän kaltaiseen taloyhtiön puheenjohtajaan. Toyota-jäärän alkaessa kytkeä jatkojohtoja peräkkäin, huomautin hänelle:

- Eikö tuo ole aika riskaabelia, kun jatkojohtoja on noin paljon peräkkäin?
- Sitähän minä olen koko ajan sanonut, että sähköautoilu vaarantaa kaiken. Kohta joudutaan juomaan aamukahvikin kylmänä, kun patteripellet latailevat autojaan ja sulattelevat latausluukkuja, Närä paasasi.
- Miksi sitten rakennat tuota lataussysteemiä?
- Parkkipaikan sähköistämiseen saa valtion tukea.
- Eikä, siis ihanko totta, että muutaman jatkoroikan avulla meinaat imuroida valtion tukirahat?
- Niin, entä sitten? Pitäähän minun saada jollain tapaa aamukahviini kermaa. Se on paljon kalliimpaa mitä maito.
- Tuota, eikös se raha tule taloyhtiölle?

Närä jupisi jotain siihen suuntaan, etten tavan pöljänä ymmärrä mistään mitään ja hän taloyhtiön puheenjohtajana kyllä osasi kanavoida rahavirrat niin, että se raha tulee sille, joka tekee työn.

- Minkä työn? penäsin.
- Pöljä ei vieläkään ymmärrä, pyh.
- Siis tuo muutaman roikan virittämisenkö?
- Kannoin ne myös kaupasta tänne ja sitä paitsi, tukirahahakemus on jo täytetty ja lähetetty.

Minua jäi  mietityttämään latauspisteiden tukiraha, joten googletin asiaa Närän pystyttäessä latauspistettä. Papparaisen saatua hommansa valmiiksi, sanoin hänelle:

- Aran sivujen mukaan latausvalmius pitää rakentaa vähintään viidelle latauspisteelle.

Närä virnisteli sen näköisenä, kun olisi saanut vihdoin ja viimein oman Yariksensa kulkemaan yli satasta moottoritiellä. Lopulta hän osoitti viimeistä jatkojohtoa ja sanoi:

- Pöljä on hyvä ja laskee, että montako pistorasiaa tuossa jatkoroikassa on.
- Näyttää olevan kuusipaikkainen jatkojohto.
- Aivan, ylitin siis minimin yhdellä.
- Sitä tukea maksetaan 35%, joten et sinä tästä montaa euroa hyödy.
- 90000 euroa, Närä virnisteli.
- Täh? Millähän matikalla?
- Otan sen maksimin mikä minulle kuuluu, Närä ilmoitti.
- Selkäsauna sinulle kuuluisi, mokomankin vilungin tekijä.

Närä punoi päätään ja ilmoitti, että tukea maksetaan rakentamisen lisäksi myös tarvekartoituksesta, hankesuunnittelusta, sähköpääkeskuksen muutostöistä, sähköliittymän tyypin muutoksesta, putkituksista, kaapeloinneista, maanrakennustöistä ja mahdollisista latauslaitteista.

- Vai maanrakennustöitä, ehehee, tuo jatkojohtospagettihan kulkee nurmikon päällä.
- Noup, upotin aikaa ja vaivaa säästelemättä nuo laudat nurmikon sisälle.
- Älä nyt vaan sano, että olet myös tehnyt tarvekartoituksen ja hankesuunnittelun myös.
- Sanon, Närä nyökytteli päätään.

Papparainen kertoi tehneensä edellä mainitut jutut aikaa ja vaivaa säätelemättä eilen illalla iltakahvia juodessaan. Molemmista oli dokumentit ruutupaperivihkossa.

- Et kait nyt jumalauta ole mennyt vielä tekemään jotain muutoksia sähköpääkeskukseen?
- Ihan helposti.
- Poltat vielä koko talon omilla kytkennöilläsi, kivahdin papparaiselle.
- Millä kytkennöillä? Närä äimisteli.
- No niillä sähköpääkeskuksen muutoksilla.
- Pyh, siirsin sitä ”Sähköpääkeskus” kylttiä pari senttiä vasemmalle. Muutos kuin muutos, ei sitä ole missään yksilöity. Pöljille on aina kaikki taivutettava rautalangasta.
- Ehehee. Onko olemassa kierompaa ihmistä, kuin eläkeläinen taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana?
- En kommentoi kateellisten panettelua, Närä nosti nokkaansa.

Penäsin Närältä vielä kaapeloinnista, johon hän vastasi, että jatkojohtoja voidaan nimittää myös sähkökaapeleiksi, joten kaapelointikin oli suoritettu. Papparaista harmitti hieman se, että sähköliittymän tyypin muutos oli mennyt pieleen, kun sähköyhtiö ei ollut suostunut muuttamaan pelkkää sähköliittymän tyypin nimeä, tekemättä mitään muutosta itse liittymään. Ovat kuulemma jotain pikkusieluisia byrokraatteja, jotka eivät ymmärrä elävästä elämästä yhtään mitään, vaan patsastelevat lasipalatseissaan skraka tiukalla.

- Entä putkitus? muistin vielä yhden asian listalta.
- Pöljästä on kerrankin hyötyä, se meinasi jäädä tekemättä.

Närä otti housujensa taskusta sellaisen 10 centin pätkän vaaleaa sähköjohtojen putkitukseen käytettävää putkea, polkaisi sen nahkasaappaallaan nurmikon sisään ja sanoi:

- Putkitus tehty, oliko vielä muuta?
- Luuletko tosissaan, että sinulle maksetaan tukirahoja ilman dokumentteja ja kuitteja?
- Hah, minulla on printteri ja netistä ladattu kuittipohja. Kyllä se pöljän naama venähtää, kun ajan kohta pihaan uutuuden karhealla Toyota Camrylla.
- Voihan siinä jonkun pöljän naama venähtää, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei se naama kuulu minulle, hehehee.

Papparainen ei ollut moksiskaan kommenteistani, vaan alkoi selittää miten laajentaisi jatkossa latauspisteiden rakennuspalveluita alueemme muiden taloyhtiöiden pihoille. Hän tulisi kuulemma omalla konseptillaan polkemaan suohon kaikki muut palveluiden tarjoajat. Porkkanana muiden taloyhtiöiden hallituksen puheenjohtajille hän tarjoaisi pizzat ja kyydityksen uudella Camryllaan.

- Ettei nyt vaan menisi liian lujaa noissa bisneksissä?
- Pyh, tuollainen synnynnäinen epäonnistuja ei vaan osaa nähdä sitä, kun joku alkaa menestyä.
- Kohta varmaan alat julistaa jotain sähköautojen ilosanomaa akun päällä seisten, vai?
- En, vaan rakennan niin epäkelvon latausinfran, että sen pettäessä kaikki tajuavat miten epäluotettavaa koko patteriautoilu on. Jaan niille sen jälkeen uusien Toyotien esitteet ja maailma pelastuu.

Puistelin päätäni ja totesin mielessäni, että nyt oli Toyota-jäärällä tainnut lääkitys pettää. Olin jo poistumassa paikalta, kun katseeni osui paljaana oleviin jatkojohtoihin. Osoitin niitä ja kysyin:

- Eikö nuo pitäisi suojata sateelta?
- Ei ole tarvista.
- Miten niin ei ole? Tuohan on vaarallinen kytkentä.
- Ohjeistan niin, että latauspistettä saa käyttää vain aurinkoisella säällä, kun nurmikko on kuiva. Sääntöjen vastainen käyttö on ehdottomasti kielletty rangaistuksen uhalla. Aika harmi, jos tulee sateinen syksy, hohohoo, Närä alkoi hohottaa.

- Että sellainen latauspiste, totesin päätäni pyöritellen.
- Kuka käski olla sähköläski, Närä tuhahti.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi