Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle


19.4.2020

Toyotan Takavalot

- Herää pöljä!
- Mmmm, mitä, häh?
- Pöljä on hereillä, nouse ylös. Minulla on vakavaa asiaa.

Raotin varovasti silmiäni ja totesin Oskari Närän seisovan olohuoneessani kädet tiukasti rintaa vasten. Hänen ilmeensä oli todella happaman näköinen. Tein nopean tsekkauksen omaan olotilaani. Päähäni ei sattunut enää ja olin nähtävästi nukkunut koko yön sohvalla. Nousin istumaan ja tiedustelin Närältä:

- Miten pääsit sisälle?
- Pöljä kysymys. Yleisavaimella tietenkin.
- Ai jaa. On siis ihan normi käytäntö tulla toisten asuntoihin yleisavaimella, vai?
- Oli hätä.

Olin otettu Närän huomaavaisuudesta, että hän oli tullut katsomaan minua eilisten tapahtumien johdosta, joten vastasin:

- Ei minulla mitään hätää ole, mutta kiitos vain huomaavaisuudesta.
- Pyh, en minä sinun takia tullut pöljä. Minulla on hätä.
- Jaa, no millainen?
- Sain Timolta sähköpostissa kuvan ja linkin.
- Keneltä Timolta?
- En tunne. Katso millaisen kuvan se lähetti.

Närä tälläsi melkein nenääni kiinni kuvan. Otin sen käteeni ja siirsin etemmäksi, että sain kuvasta jotain tolkkua. Kuvassa oli auto, joka oli kaikesta päätellen kasattu jonkun vanhan ladon peltikatosta. Katsoin hetken kuvaa ja totesin:

- Kaikkea se ranskalainen insinööri saa aikaiseksi. Oletko aikeissa vaihtaa merkkiä?
- No enhän ole, eikä tässä kuvassa ole ranskalainen pottupellon ylityskone, vaan Toyota!
- Täh?

Katsoin kuvaa vielä tarkemmin, mutta en löytänyt siitä yhtään mitään Toyotaan liittyvää. Ajattelin Närän vain vedättävän minua, joten vastasin:

- Hahaa, ei kait kukaan Toyotalla voi olla niin sekaisin, että päästäisi markkinoille tuollaisen vanhasta peltikatosta modatun auton.
- On ne, ja olen lähettänyt niille tulikivenkatkuisen palautteen, jossa käskin laittaa paaliin kaikki tuon näköiset hirvitykset. Toyotan maine menee, mikäli tieto tuosta mallista leviää yhtään laajemmalle.
- Hillitse nyt vähän kierroksiasi hyvä mies, toppuuttelin papparaista.

Närä rauhoittui hieman ja kertoi, että kyseisen auton malli on Will Vi ja se on ollut tuotannossa tuon näköisenä pari vuotta vuosituhannen alussa. Will-malleja oli ollut vielä muitakin, mutta niidenkin valmistus oli lopetettu vuonna 2005. Närä kertoi, että oli yrittänyt deletoida autosta kertovia Wikipediasivuja, mutta ei ollut onnistunut siinä.

- Ääh, unohda koko juttu. Jokaisella autonvalmistajalla on epäonnistuneita tuotteita.
- Toyotalla ei saa olla, ei, ei, ei, Närä polki nahkasaapasta olohuoneeni mattoon.
- Minkäpä sille voit, totesin hymähtäen.
- Saako kahvia, voitaisiin jutella siitä Daewoosta.
- Mistä Daewoosta?
- Siitä mitä eilen sanoit siellä rapussa, että minulla on joku Daewoo.
- Näin sellaisen unen, kun olin tajuttomana. Lisäksi toit minulle Hesarin.
- Annakin olla pöljä viimeinen kerta, kun levittelet tuollaista huhua. Minulla ei ole edes keittiössä mitään Daewoota, ettäs tiedät.
- Ei edes sellaista pientä veitsenteroitinta? kiusasin Toyota-jäärää.
- EI OLE!

Seuraavaksi Närä pyysi minulta sakset. Saatuaan ne käsiinsä, hän leikkeli tulostamansa Toyota-hirvityksen kuvan ohuiksi suikaleiksi ja tunki ne roskikseeni. Jos joku penkoisi roskia, niin tuo hirvitys menisi kuulemma minun piikkiini.

- Ihan sama minulle, mutisin ladatessani kahvinkeitintä. Saatuamme höyryävät sumpit eteemme, Närä alkoi virnistellä omituisen näköisesti. Olin jo veikkaamassa hiipivää hulluutta, kun papparainen vetäisi ässän hihastaan:

- Minulla on sinulle jotain.
- Varmaan lasku siitä, että makasin taloyhtiön rapussa tajuttomana.
- Hmph, tuopa ei tullutkaan mieleeni, Närä kynsi korvallistaan.
- Ihme ja kumma.
- Tadaa, minulla on sinulle keikkapiletti, ole hyvä.

Otin vastaan Toyota-jäärän ojentaman lapun. Se oli ruutupaperivihkosta repäisty sivu ja siihen oli kirjoitettu ”Toyotan Takavalot”. Kurkkasin lappusen toiselle puolen, mutta en nähnyt siinä mitään muuta tekstiä. Kyllä hiipivä hulluus taisi sittenkin olla täysin oikea diagnoosi. Sanoin Närälle:

- Tuota noin, tässä on vain sinun kauppalista. Miten muuten noinkin uudesta Yariksesta on mennyt takavalot huonoksi?
- No eihän ole pöljä! Se on sinun henkilökohtainen kutsusi Toyotan Takavalojen keikalle.
- Joopa joo, siis jarruvalot laulaa ja pakkivalot pajattaa, vai?
- Pöljä ei tajua hyvän musiikin päälle mitään. Kuuntelet varmaan jotain vieraskielistä renkutusta?
- Ennemmin sitä. Eipä ne sinun Toyotan takavalotkaan paljon laulele, tulee kohtalaisen hiljainen keikka.

Ihme ettei Närä kimmastunut, sillä yleensä hänen pinnansa katkesi heti, jos Toyotaa alettiin arvostella. Meinaisin kysäistä, että onko jostain löytynyt uudet rauhoittavat, kun Närä ilmoitti keikan olevan jo tänään eräällä isolla parkkipaikalla. Sinne olivat tervetulleet kaikki Toyotan Takavaloista diggaavat.

- Entä jos pitää enemmän Escortin etuvaloista?
- Kello kahdeksantoista pihalla. Parasta olla paikalla, tai yhtiövastike lähtee erään asunnon kohdalla huimaan nousuun, Närä ilmoitti ja hörppäsi kahvit loppuun.
- Okei, nähdään silloin, myönnyin.

Papparaisen poistuttua jäin puuhastelemaan omia askareitani. Onneksi pää ei ollut kipeä, mikä oli pienoinen ihme. Vähän ennen kuutta lähdin asunnostani, sillä seurauksella, että melkein törmäsin hulluun ämmään. Tällä kertaa ei tullut pataan, vaan minulta tivattiin:

- Mihin olet menossa?
- Kuuntelemaan Toyotan Takavaloja.

Hullu ämmä kallisteli päätään puolelta toiselle hetken ja vastasi:

- Tuo nyt kuulostaa ihan vitun hullulta touhulta, että huh, huh!
- Niinkö?
- Niin, eihän ne edes sirise niin kuin vanhat loisteputket.
- Niissä on kuulemma hyvä rytmi, Närä kertoi.
- Voi vittu mitä kaheleita tämä taloyhtiö on täynnä, hullu ämmä puuskahti ja meni asuntoonsa.
- Kiitos samoin, huikkasin hänen peräänsä.

Pihalla Närä jo odotteli minua kärsimättömän näköisenä. Kiukkuinen jäärä totesi, että olen jo melkein myöhässä. Vilkaisin kelloani ja se oli minuuttia vaille kuusi. Heti perään sain käskyn nousta kyytiin. Meidän oli mentävä, että saisimme hyvät paikat keikalta. Ajomatka sujui tuttuun tyyliin rivakasti toisia autoja ohitellen ja pyöräilijöille nyrkkiä puiden. Lopulta kurvasimme eräälle teollisuusalueelle ja siellä olevalle isolle pihalle. Paikalla oli jo melkoisen paljon autoja, lähinnä Toyota-merkkisiä. Pihan perällä oli lippusiimalla eristetty alue ja sen takaosassa kaksi avolavakuormuria perät vastakkain. Närä parkkeerasi Yariksen muiden auton perään ja sanoi:

- Bändi esiintyy kahden Toyota Dynan lavalla, ovat merkkiuskollisia.
- Näen kyllä niiden takavalot, mutta en itse bändiä, tiirailin autojen suuntaan.
- Hölmö, keikan alkuun on vielä hetki.

Nousimme Yariksesta ja aloimme katsella ympärillemme. Kaikki näytti ensin aika normaalilta, mutta sitten huomasin yhden oudon seikan. Muutamissa autoissa oli mittaristoon teipattuna kolme sadan euron seteliä. Autot olivat Toyota-merkkisiä. Osoitin yhtä Corollaa ja sanoin Närälle:

- Taitaa olla aika janoisia pelejä, kun pitää satasia teipata mittariin, että pääsee perille.
- Hmph, asian oikea laita kyllä selviää sinulle, kun menemme kuuntelemaan bändiä, Närä virnisti.

Kävelimme muiden mukana lippusiimojen sisäpuolelle. Närä oli puhunut totta, Dynien lavoilla oli todellakin bändikamat. Vaikka tämä tuntui kovin oudolta, niin ehkä pääsisin sittenkin kuuntelemaan musiikkia pelkkien takavalojen katselun sijasta. Saimme odotella melkein kolme varttia, ennen kuin nelihenkinen bändi nousi autojen lavoille. Bändin esiintuloa säesti aivan helvetinmoinen äänimerkkikonsertti, joka ei onneksi kestänyt kuin kymmeniä sekunteja. Mekkalan laannuttua bändi alkoi soittaa biisiä, jossa laulettiin, että on liikaa aikaa ajatella. Närä sanoi kappaleen aikana korvaani:

- Kertoo Toyotan huoltomiehestä. On liikaa aikaa ajatella, kun Toyotat eivät mene koskaan rikki. Ei siinä hommassa itseään töillä riko.
- Ehehee, johan nyt vitsin murjaisit, hekottelin takaisin.

Biisi itsessään oli hyvä ja yleisö tuntui osaavan sanat ulkoa. Musiikki oli sellaista mitä voisin hyvin itsekin kuunnella. Ensimmäisen biisin jälkeen kävi selväksi, että kyseessä oli salolainen nelihenkinen bändi. Toisessa biisissä laulettiin, että tehdas muutti Unkariin. Närä karjui musiikin yli minulle:

- Siirsivät Mersun tehtaan Unkariin. Paskarattaita tehdään nyt siellä.

Solistin laulaessa, että Mersu vaihtui fillariin, Närä kommentoi taas:

- Ei kestä unkarilaiset paskarattaat, vaan matkaa pitää jatkaa fillarilla. Toista se on Toyotalla, ei tarvitse veivata munat kuurassa polkupyörällä.

Oma musiikkinautintoni hieman kärsi siitä, että Toyota-jäärä halusi jatkuvasti suomentaa minulle, mitä biisien sanat oikein tarkoittivat. Onneksi seuraavan kappaleen kohdalla ei ollut mitään sellaisia sanoituksia, joita Närä olisi voinut yhdistää Toyotaan tai mihinkään muuhun automerkkiin. Kappaleen jälleen vaihtuessa jännitin, että tuleeko nyt esimerkiksi joku Opelin rienausbiisi tai jotain vastaavaa? Ei tullut, vaan tyttö haluasi suudella minua. Se tuntui purevan varsinkin tyttöystävä kainalossa oleviin lippishemmoihin ja heidän tyttöystäviinsä. Bändi jatkoi lennosta seuraavaan biisiin, kun äkkiä Dynien lavastageja valaissut valopatteristo otti ja pimeni. Hetken aikaa soitto kulki pimeässä, kun joku avulias Aatu huusi:

- Valaisen niitä autoni valoilla.

Kannustushuutojen saattelemana kyseinen jannu käveli autolleen ja kohta yleisöstä katsoen oikealla sivulla syttyivät auton etuvalot, valaisten jotenkuten esiintyvän bändin. Hurraa- ja jee-huutojen jälkeen kuului yllättäen:

- Se on saatana joku vanha Nissani!

Sen jälkeen alkoi sen sortin mekkala, etten ollut moista nähnyt. Arviolta kolmisenkymmentä tyyppiä siirtyi valoa antavan Nissanin luo. Ensin pimenivät valot ja sen jälkeen kommenteista päätellen kyseinen ruosteläjä pistettiin porukalla kierrätykseen. En kunnolla nähnyt mitä tapahtui, mutta äänistä päätellen auto poistettiin parkkipaikalta sille sopivampaan ympäristöön. Lopulta kuului huuto:

- Täällä ei Nissanin etuvalot juhli!

Huuto sai aikaan melkoisen vihellys- ja taputuskonsertin. Bändi oli pitänyt myös  taukoa mekkalan aikana, ja noin viiden minuutin odottelun jälkeen valot alkoivat jälleen toimia. Edellinen biisi oli jäänyt harmittavasti kesken, joten bändi veivasi sen uudelleen, mikä on kovasti lippispäisen yleisön mieleen.

- Hyvä meno, eikö olekin? Närä hehkutti.
- Aika rasistista minusta, kun ei saa Nissanilla antaa valoa, vastasin.
- Hmph, perustaisivat oman bändin, Närä tuhahti.

Seuraavassa biisissä kyseltiin, että juotaisko kaljaa, mikä sai suuni napsamaan. Olin täällä kuivin suin, kuten suurin osa muustakin yleisöstä. Siitä huolimatta, yleisö hoilasi täyttä kurkkua, varsinkin biisin kertosäettä.

- Leuhkittaisko rahoista tai turbo-Saabeista, bändin solisti jatkoi laulamista.

Se oli virhetikki, sillä yleisö reagoi heti:

- Buuuuuuu, buuuuuuu, buuuuuuuu!
- Soriii yleisöö, meni senat sakaisin, solisti kuittasi nopeasti ja jatkoi. – Leuhkittaisko rahoista tai Toyota Suprista?
- Jeeee, jeeee, hyväää, mahtavaa! karjui lippisyleisö kuin hurmiossa.

Minua alkoi naurattaa yleisön reagointi. Tyypit olivat todella ottaneet bändin nimen niin kirjaimellisesti kuin sen vain voi ikinä ottaa. Tässä kiteytyi autoilun fanaattisuus, eli jos otat jonkun automerkin nimen ihan mihin tahansa juttuun, niin toiselle puolelle ei ole lipsumista. Karjuin Närälle:

- Mistä bändi on saanut nimensä?
- Toyotasta, pöljä.
- Niin mutta miksi?
- Koska se on paras automerkki.
- Eikö nimen olisi voinut ottaa vaikka Suffeli-pussista?
- Ei tietenkään.
- Miksi ei?
- Sillä ei voi ajaa, pöljä.

Toisaalta, eihän nimi bändiä pahenna ja omasta mielestäni Toyotan Takavalot oli nimenä erittäin erottuva, ja jäi varmasti mieleen myös Skodilla ajaville. Äskeinen Nissan-Niilo muistaa varmaan myös lopun ikäänsä bändin nimen. Keikka jatkui bändin veivatessa uusia biisejä.

- Sil oli Corollassa karvanopat, tyhjäpäinen lätkäpakki, takatukka ja nahkatakki, sä rakastuit, lauloi solisti.

Yleisö repesi tolkuttomaan mylvintään noiden sanojen kohdalla. Solistin laulaessa ”Toyotalla taivaanrantaan, kolmesataa mittarissa” yleisö sekosi ihan täysin. Mekkalan hieman laannuttua, Närä karjui minulle:

- Joko pöljälle selvisi, miksi mittarissa on kolme sataa?
- Joo selvisi. Koska teidän rimpulat eivät kulje niin lujaa, pitää käyttää muita keinoja, jotta laulun sanat tulisi lunastettua omalla kohdalla, eheheheee.
- Kateellinen, olet vain kateellinen pöljä! Närä karjui takaisin.

”Ei saa naista Helkamalla, joku vie ne Toyotalla” sai jälleen yleisön mylvimään tajuttoman kovaa. Jouduin pitelemään korviani, sillä meteli oli tämän kappaleen aikana huumaavan kova. Bändi oli todellakin löytänyt paikkansa ja yleisönsä.

- Tämä biisi kertoo Toyotan omistajasta, Närä kailotti korvaani.
- Mikä tämän biisin nimi on?
- Paras ihminen.
- Ei voi ainakaan sanoa, että olisitte vaatimatonta porukkaa, ehehee.
- Jokainen Toyotan omistaja on parasta A-ryhmää, Närä vastasi.

Luulin jo hetken, että Toyotan kehuminen olisi loppunut, mutta mitä vielä. Kauempaa -nimisen kappaleen alkaessa soida, Närä huusi korvaani, että se on valittu heidän kerhossaan vuosikymmenen parhaimmaksi kappaleeksi. Perusteluina oli, että videolla esiintyy kolmiovinen punainen Corolla. Pieniä soraääniä oli saanut se seikka, että auton osa videolla oli kovin vähäinen ja auton teknisiä tietoja ei kerrottu sanoituksessa. Puutteistaan huolimatta biisi oli voittanut äänestyksen. Tässä kohtaa mielessäni kävi, ettei Rutinoffista ollut tehty yhtään biisiä, mutta sketsejä sen sijaan Speden toimesta.

Lopulta tuli hetki, jolloin bändi ilmoitti, että keikka oli tässä ja kiitteli yleisöä. Hyvä, että solisti ja soittajat kerkesivät astua alas takalavastagelta, kun autojen torvet alkoivat soida ja nuorten miesten mylvintä vaati encorea. Hetken mekkaloinnin jälkeen bändi palasi ja soitti vielä kaksi kappaletta. Viimeisimpänä kappaleena he esittivät kappaleen Tanssi maailma, jonka sanoitusta hieman korjailin ja hoilasin Närä korvaan:

- Kumpi meistä on vinossa, minä vaiko minun Toyota?
- Älä rienaa pöljä, Närä karjui takaisin.

Minusta nuo sanat olisivat sopineet paljon paremmin aika monen vanhan Toyotan omistajan laulettavaksi. Biisi itsessään oli hyvä ja diggasin siitä kovasti. Kunhan vain piruilin Närälle, mies kun oli niin tosikko. Lopulta keikka oli ohi, ja porukka alkoi valua autoilleen. Kävellessämme Närän Yarista kohti, seuraamme lyöttäytyi Närääkin vanhempi mieshenkilö, joka alkoi tilittää:

- Oli kyllä pettymys tämä keikka.
- No mikä nyt? kummastelin miehen kommenttia.
- Esitteen mukaan luvattiin ennennäkemätön kokemus.
- En minä ainakaan ollut tätä nähnyt.
- Minä olen, Salon torilla. Odotin näkeväni täällä Hiski Salomaan, papparainen murahteli.
- Voi olla, että olet nyt hieman myöhässä.
- Kuinka niin? Esiintyikö Hiski jo?
- Juu, taisi olla 1930-luvulla.
- Siis kello 19:30 jollain toisella lavalla?
- Ei, kun vuoden 1930 kieppeillä.

Papparainen totesi siihen lopulta, että nyt ovat menneet taas Ladan laturit ja Toyotan sytytystulpat sekaisin hänen päässään, hän kun on omistanut molempia automerkkejä useita kappaleita. Närä tuhahti siihen jotain sellaista, ettei kusiskaan Ladan suuntaan, vaan ennemmin halkeaisi. Minä puolestani toivottelin papparaiselle hyvää illan ja yön jatkoa ja hyviä tulevia keikkoja. Päästyämme Yarikseen ja takaisin tienpäälle, Närä kysyi:

- Millä muulla automerkillä on oma bändi, mitä häh?
- Jaa, enpä kyllä osaa sanoa muita kuin Popedan.
- Pyh, Nääsvilleä ei lasketa, eihän niiden murteestakaan saa mitään selvää.
- Olet kyllä parantumaton, totesin papparaiselle.

Kotimatka menikin sitten bändiä, sen sanoituksia ja Toyotaa Närän puolelta hehkuttaen ja kehuen. Autoista olin eri mieltä, mutta bändi oli tehnyt minuun vaikutuksen sanoituksillaan ja musiikkityylillään .

Huom! Tarina ei ole tietenkään totta, vaikka kyseinen bändi on oikeasti olemassa.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.