Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

26.11.2019

Tulevaisuuden epätoivo


Närää sieppasi tavallista enemmän hänen uusi naapurinsa, sillä papparainen kävi liimailemassa tiedotteita parkkipaikalle ja roskakatoksen seiniin sekä rapun oviin. Niissä luki: ”Saapi ei ole auto ja autopakat ovat vain hekilöautoille, kuten Toyota ja muut japanilaiset latumerkit.” Kuittasin Närälle tekstiviestillä, että en tiedä yhtään latumerkkiä, eli tarkoittiko hän kenties suksimerkkejä? Vastaus oli kaksi sanaa: ”En. Pöljä.” Laitoin vielä viestin: ”Mikäs on hiihtäjän hiihdellä, kun on Toyota alla.” En saanut siihen enää mitään vastausta, mikä ei yllättänyt minua. Oli jo aikaisemmin huomannut, etteivät Toyotan omistajat olleet niitä huumorintajuisimpia, varsinkin jos kyse oli auton vioista. Autoaiheinen mietiskelyni keskeytyi puhelimen alkaessa soida. Olin ihan varma, että Jarno soittaa, mutta näytöllä olikin Ramben nimi. Vastasin luuriin:

- Mitäs äijällä mielessä?
- Pilluhan se on näin miesten kesken jutellessa, mutta saatana työhommat tunkevat ajatusten väliin, hähähää, Rambe räkätti.
- Tarvitsetko neuvoa vai raakaa voimaa, kun soittelet?
- Hähähää, jos kukkakeppiä tarvitsisin, niin silloin soittaisin avuksi. Ajattelin vain kysyä, että lähdetkö juttukaveriksi? Pitäisi heittää hinausautokeikka, eikä olla vittuiltu toisillemme taas pitkiin aikoihin.

Sovin Ramben kanssa, että menen vartin päästä parkkipaikalle. Hän tulee noutamaan minut siitä. Tuo sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä eipä tässä ollut tälle päivälle muutakaan tekemistä. Kesä oli yhä helteinen, joten en tarvinnut muuta kuin aurinkolasit ja kengät. Saavuin parkkipaikalle samalla, kun Rambe kurvasi parkkipaikalle mattamustalla hinausautollaan, jonka kyljessä luki Ramben Raahaus. Nousin auton kyytiin ja sanoin:

- Ihan olet yhtä ruma kuin ennenkin.
- No perkele, ei voi samassa firmassa olla kahta kaunista, hähähää.

Kaunis Koskinen oli Ramben renki, joka ajoi myös hinausautoa koppiauton ja lava-auton lisäksi.

- Miten Kaunis, onko ollut työkunnossa viime aikoina?
- Aika hyvin. Juhannuksen jälkeen se piti sitoa ketjuilla kiinni pajan takaseinään pariksi päiväksi, kun ei tärinältään pysynyt edes sängyssä.
- Aika rajua. Suuttuiko Kaunis?
- Ääh, annoin sille lenkkimakkaraa ja yhden oluen per päivä, niin oli ihan tyytyväinen.

Rambe käänsi hinausauton parkkipaikalla ja oli juuri lähdössä ajamaan eteenpäin, kun auton eteen pomppasi jostain Koikkalan Jarno. Rambe survaisi jarrut pohjaan ja karjaisi:

- Mikä vitun menninkäinen tuo nyt on?

Katsoin tarkemmin Jarnoa, jonka hiukset sojottivat sinne tänne ja mies oli sen näköinen, kun olisi kotiutunut viikon tai jopa kahden ryyppyreissulta.

- Se on Koikkalan Jarno, vastasin.
- Jos ei ole Kaunis nätti poika, niin ei ole kyllä tuokaan, hähähää, Rambe räkätti.

Jarno viittoili siihen malliin, että avasin sivuikkunan. Tein niin ja huusin hänelle:

- Mitä oikein pompit keskellä tietä? Hyvä, ettei ajettu sinun ylitse.
- Minne olette menossa?
- Hinausautokeikalle.
- Minulla on asiaa, pääseekö mukaan?

Rambe nyökytteli päätään, joten vastasin Jarnolle, että saa tulla mukaan. Avasin oven ja päästin hänet istumaan reunapaikalle. Onneksi kuorma-auton hytissä oli hyvät tilat kolmelle. Jarnon ollessa turvallisesti sisällä, lähdimme liikkeelle. Samassa Jarno alkoi pulputtaa:

- Olen liittynyt Cinderiin ja nyt pääni on ihan sekaisin kaikista ihanista autoista.
- Cinderi, mikä hitto se on? kummastelin.
- Se on uusi Tinderin kaltainen deittisovellus, mutta siinä etsitään puolisoa auton perusteella. Se Cinderi tulee siitä, että auto ei ole yllätys, mutta nainen on. Vähänkös minua nyt jännittää.

Jarno jatkoi selittämistä, että hänellä on nyt kova työ valita eri automerkkien kesken.

- Tuota, eikös siinä pidä olla miehelläkin joku auto? heitin välikysymyksen.
- Joo ilmaisversiossa, mutta maksullisessa voi hakea autoseuraa ilman, että itsellä on autoa.
- Onko tullut paljonkin matcheja?
- Ihan outojakin. Eräälläkin oli lehmänlannalla päällystetty Toyota. Hyi helvetti!
- Ehehehee, paska Toyota, ehehee, repesin täysin.
- Mitäs jos mentäisiin suoraan panojuttuihin. Iso mies, munat ja kaikki, hähähää, Rambe puuttui keskusteluumme.
- No enhän, tai eikäkökun minä sinne asti vielä ole päässyt, Jarno änkytti naama punaisena.

Rambea nauratti kovasti ja partanaama sanoi, että panomiehet ovat panomiehiä ja satusedät ovat erikseen. Rambe sanoi vielä, että hän oli jo nuoresta kollista alkaen ottanut sen tyylin, että ensin pantiin, sitten pantiin ja sen jälkeen tienpäälle ilman selityksiä. Siihen ei mitään sovelluksia tarvittu.

- Sillä puhelimellako sinä sen naisen tyydytät? hähähää, Rambe uteli.
- En minä vielä, siis sinne asti ole päässyt. Jänskättää liikaa, Jarno tilitti.
- Hähähää, jännäkakka kalsareissa jättää miehekkään hajun, eikä jää irtonumerot nurkkiin pyörimään, hähähää.

Jarno oli ihan huuli pyöreänä moisesta tekstistä. Hän ei kuulemma ole yhtään sellainen mies, vaan herkkä ja naisia varovasti lähestyvä. Rambe nauraa räkätti, että hänelle herkkyydessä vetää vertoja rautakanki. Jonkin matkaa ajettuamme tiedustelin kuskiltamme, että mihin oikein olimme menossa?

- Mennään auttamaan yhtä tulevaisuuden epätoivoa, Rambe virnisti.
- Mikä se sellainen on? kummastelin moista vastausta.
- Sittenpähän näet, hähähää.

Jarno totesi hinurijätin kommenttiin, että hänen tulevaisuutensa on todella epätoivoinen, sillä Cinderissä oli nyt kaksi matchia. Toisella oli Volkkari ja toisella Ford. Tähän Rambe puolestaan iski kommentilla, ettei kannata ainakaan sotkeutua mihinkään polkupyöräilevään viherpipertäjään, sillä fillarin tarakalla on ikävä yhtyä.

- Jahas, aletaan olla siellä missä pokan pitäisi olla, Rambe ilmoitti ja alkoi katsella ympärilleen.
- Siis täällä huoltoasemalla? kysyin häneltä.
- Jep, kertoi auton hyytyneen mittarille.

Samassa erään pakettiauton takaa alettiin huitoa ihan mielettömästi meille. Rambe sompaili hinausauton mustan henkilöauton etupuolelle ja loikkasi alas hytistä. Komensin Jarnoa menemään ulos ja menin itse perässä, sillä halusin kuulla mitä ulkona keskusteltiin. Vasta ulkona tajusin, että hinausta oli odottamassa Teslan Model 3. Auton pitkätukkainen nuorehko omistaja alkoi selittää Rambelle:

- Range loppui tähän mittarille.
- Et sitten laittanut tankkia täyteen? hähähää.
- Noku sitähän mä tässä meinasin, mutta eihän tämä käytäkään samaa polttoainetta kuin vanha Starletti, jolla tähän asti ajelin.

Pitkätukka selitti tohkeissaan, että oli elänyt kolme viime vuotta kaurapuurolla, että oli päässyt unelmansa rattiin. Nyt siitä unelmasta sai maksaa vielä rahoitusyhtiölle saman verran per kuukausi, mikä oli ollut Starletin arvo.

- Paljonko sen Starletin tankkaaminen maksoi? Rambe kysyi.
- Muutaman kympin, pitkätukka vastasi.
- Nyt tuolle sähköhärpättimen tankkaamiselle tulee hintaa yli 300 euroa.
- Häh, miten niin? Ei-eihän se maksa kuin muutaman euron?
- Vaan kun minä en liikahda mihinkään alle 300 euron. On se niin ihanan halpaa tuo sähköautoilu, hähähää.

Teslan omistaja alkoi nikotella, että eihän se muutaman kilometrin kyyti hinausauton lavalla voi maksaa niin paljon. Rambe ilmoitti kylmästi, että kyllä se vaan maksaa, mutta hänellä olisi kyllä toinenkin vaihtoehto, joka olisi tuntuvasti halvempi.

- Mikä? Mitä se maksaa?
- Tämä, Rambe otti taskustaan mustan esineen, josta roikkui johto.
- Häh, mitä minä tuolla powerbankilla teen?
- Siinä on sähköä, hähähää. Laita ilmastointi pois päältä, niin pääset pitemmälle. Saat tämän kahdella kympillä.
- Vittuiletko? Teslan omistaja kimpaantui.
- Kyllä, Rambe vastasi.

Teslan omistaja ilmoitti, että hän soittaa toiseen hinausautofirmaan. Ihan varmasti joku hinaa halvemmalla ja ilman vittuilemista. Rambe totesi siihen, että jokaisella on vapaus valita – hänen firmansa. Sitten hinurijätti sanoi minulle ja Jarnolle, että tarjoaa meille kahvit huoltoaseman kahviossa.

- Ikinä en kusekaan sinun firmaasi päin, pitkätukka huuteli meidän peräämme.
- Jos kuset, niin kuivaan sen kusen takillasi ja ilman, että riisun sitä päältäsi, Rambe kuittasi takaisin.

Marssimme sisälle huoltoasemalle ja Rambe osti meille lupaamansa kahvit. Pöydässä istuessamme hinurijätti alkoi kertoa, että tämä sähköautobuumi on tehnyt hyvää hänen hinausautobisnekselleen. Noita varttia vaille laturille päässeitä sähköihmeitä sai hinailla välillä joka päivä. Samoin rikkinäisiltä latausasemilta hän oli siirtänyt autoja toimiville latauspaikoilla muutaman kerran.

- Mitä kurjempi ja kylmempi keli, niin sitä enemmän on hinattavaa ja sitä kovemman hinnan voi ottaa.
- Eikö sinulla ole mitään kiinteää hintaa?

Rambe puisteli päätään ja ilmoitti, että on firmalle turvallisempaa laskuttaa hinaukset ihan pärstäkertoimen mukaan, kuin käyttää jotain hinnastoja, mitä muut firmat käyttävät. Jos hän sattuisi hinaamaan samaan hintaan kuin joku toinen firma, niin heti olisi joku kateellinen taho syyttämässä kartellista ja sen jälkeen vain lakimiehet lihoisivat.

- Voin minä hinata pillu- tai pullapalkallakin, mutta se ei tule kysymykseen noiden Tesla-nörttien kohdalla, hähähää.
- Miten se verotus siitä pullapalkasta? Meneekö rusinapullasta rusinat verottajalle? utelin Rambelta. - Hähää, hyvä idea. Laitankin seuraavan veroilmoituksen mukana paketin rusinoita ja kirjoitan siihen maksavani verot etukäteen, hähähäää.

Kerkesimme istua varmaan noin perikymmentä minuuttia, jutellen kaikesta mahdollisesta autoiluun ja naisiin liittyen, kun pitkätukka asteli pöytämme viereen ja sanoi:

- Vittu mitä touhua.
- Siitä mekin juuri puhuttiin, hähähää, Rambe vastasi.

Teslan omistaja alkoi sitten tilittää, että oli soittanut kolmeen eri hinausautofirmaan ja hinauksen hinta oli noussut jokaisella puhelulla satasella. Se oli ollut jo 600 euroa kolmannessa firmassa. Rambe siveli mustaa partaansa ja totesi, että eikös olekin ihanaa tämä markkinatalous, kun jokainen saa hinnoitella palvelunsa ihan, miten haluaa.

- Te ootte vittu jossain kartellissa, pitkätukka vinkui.
- Hähää, itselläsi on kartelli pöksyissäsi, jaat samaa munaa kaikille naisille, hähähäää.
- Onko tuo hinta kiveen hakattu? Voiko siitä neuvotella?
- Ei ole.
- 250 euroa? Tesla-mies ehdotti toiveikkaana.
- 350 euroa on viimeinen hinta, Rambe totesi.
- Häh? Sinähän sanoit, että siitä voi neuvotella.
- Niin saa, mutta vain ylöspäin, hähähää.

Pitkällisen inttämisen ja väännön jälkeen Rambe tyytyi 325 euron nimelliseen korvaukseen käteisellä. Olin itse erittäin hämmästynyt, kun kaveri kaivoi lompakostaan pyydetyn rahasumman ja iski sen kiukkuisesti kahvion pöytään. Sen jälkeen hän ilmoitti menevänsä autoonsa odottelemaan hinauksen alkamista. Rambe otti rahat ja laittoi ne kiirettä pitämättä isoon lompakkoonsa. Hörpättyään loput kahvit, hinurijätti ilmoitti lähtevänsä hommiin.

Seurasimme häntä Jarnon kanssa pienellä viiveellä, sillä meilläkin oli vielä sumpit kesken. Päästyämme ulos, Rambe oli jo täydessä työn touhussa. Siinä pihalla pääsin ihmettelemään Teslan uutta kolmosmallia tarkemmin. Se oli aika tyylikäs auto, jossa kojelauta oli todella minimalistinen. Oikeastaan aika hieno, sillä monesti yksinkertaiset asiat ovat kauniita. Tiedä sitten, onko kaikkien toimintojen keskittäminen yhteen näyttöön miten viisasta, mutta ainakin se oli tyylikkään näköinen omasta mielestäni. Tulin siinä ihmetellessäni hipaisseeksi auton kylkeä ja se tuntui aika omituiselta. Se oli hieman pehmeä ja oudon näköinen. Tökin sitä sormellani vähän enemmän ja ei se kyllä mitään peltiä ollut. Heitin kysymyksen auton omistajalle:

- Mistä tämä on valmistettu? Ei tämä ainakaan mitään peltiä ole.
- Juu kato, se on sellaista liimattavaa äänenvaimennusmateriaalia.
- Häh?
- Oletko kuullut Teslan maaligatesta?
- No en. Juuri nyt näin ensimmäisen kolmosen.

Omistaja alkoi selittää, että ainakin osasta Teslan kolmosista lähti maalit jopa muutaman tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Niitä kokemuksia luettuaan tämä omistaja oli päättänyt suojata oman autonsa niin, ettei maalipinta pääse kärsimään.

- Miksi äänenvaimennusmateriaali?
- No, kun näissä on valitettu myös kovasta ajomelusta. Löin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kävi ilmi, että omistaja oli töissä autohififirmassa, jossa tehtiin myös vaimennuskäsittelyjä. Siitä se ajatus oli sitten lähtenyt, ja omistaja oli itse omin pikku kätösin tehnyt autoon yhdistetyn äänenvaimennus- ja maalinsuojauskäsittelyn. Olihan siihen mennyt hieman aikaa ja auton painokin oli noussut melkoisesti, mutta hyvän suorituskyvyn omaavassa autossa painon nousulla ei ollut juurikaan merkitystä.

- Hähää, akku on kuitenkin aina lopussa, hähähää, Rambe kuittasi työskentelynsä lomassa.
- Enkä halunnut autooni rumia roiskeläppiä, Tesla-kuski ilmoitti.
- Parantaahan tuo myös jalankulkuturvallisuutta, kerroin oman huomioni.

Rambe nyppäsi Teslan lavalle ja käski pitkätukan nousemaan autoonsa lavalle. Hinurin hytissä, kun ei ollut tilaa kuin meille kolmelle. Lähdettyämme liikkeelle, Rambe näppäili älypuhelintaan ja etsi Teslalle sopivaa latauspaikkaa. Huomautin hänelle, että omistajahan oli maininnut yhden paikan. Siihen Rambe totesi:

- Hähää, se on sen tyypin kotimatkan varrella. Etsin jonkun paikan, joka on aivan päinvastaisessa suunnassa ja laturi on mahdollisimman hidas. Mitäs alkoi tinkiä palvelusta, hähähää.
- Höh, eikö asiakkaita pitäisi palvella ystävällisemmin?
- Ei mun tartte, mullahan on halvimmat hinnat, hähähää.

En voinut muuta kuin pyöritellä päätäni sen suhteen, miten Rambe teki bisnestään. Toki tiesin ennestään, ettei kukaan uskaltanut alkaa kilpailla Ramben kanssa hinausten hinnoista tai puhumattakaan, että olisi vienyt häneltä pokan. Se olisi ihan sama kuin ajaisi oman yrityksensä saman tien konkurssiin.

- Onko sinulla jotain antipatioita sähköautoja kohtaan? utelin vielä.
- Ääh, ei ole. Hyvä lisä tienesteissä niiden hinaaminen. Olen minä niitä nyppässyt välillä laturille ihan ilmaiseksikin.

Sitten Rambe kaivoi jostain penkin välistä vaaleanpunaiset naisten bikinipöksyt ja kertoi, että kyseinen Tesla-kuski oli saanut ilmaisen hinauksen 50 kilometrin päähän kotiinsa.

- On siinä ollut isäntä ihmeissään, kun pikkurouva palasi uintireissultaan ilman bikinien alaosaa. Käskin sanomaan, että hauki vei, hähähää.
- Voi hitto sinun kanssasi, ehehee, repesin.

Samassa Rambe ilmoitti, että nyt ollaan perillä latauspisteellä. Hän käänsi hinausauton ja nousi autosta. Tesla-miehen tultua alas autostaan, alkoi sen sortin mekastus, ettei millään mitään väliä:

- Missä helvetissä me nyt ollaan? Täh? Etkö sinä vittupää ymmärrä mitä sinulle sanotaan, häh?
- Paremmin kuin hyvin, Rambe myhäili ja laski Teslan alas lavalta.

Pitkätukka käveli hermostuneena ympyrää koko toimituksen ajan ja jupisi, että tässä ihan lähellä olisi ollut huomattavasti tehokkaampikin laturi. Siinä vaiheessa, kun Rambe alkoi tehdä lähtöä, pitkätukka havahtui ja sanoi:

- Hei, hei, et kait sinä meinaa jättää autoa tähän?
- Kyllä, lupasin hinata latausasemalle.
- Hei kamoon, eihän noi johdot yletä tänne asti.
- Sorry, mutta mun range loppui just tähän, hähähää, Rambe ilmoitti ja nousi autoonsa.

Nousimme Jarnon kanssa myös hinausauton hyttiin ja Rambe nosti kytkintä.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi