Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
Korvikeautojen koeajot
26.11.2019
Närää sieppasi tavallista enemmän hänen uusi
naapurinsa, sillä papparainen kävi liimailemassa tiedotteita
parkkipaikalle ja roskakatoksen seiniin sekä rapun oviin. Niissä
luki: ”Saapi ei ole auto ja autopakat ovat vain
hekilöautoille, kuten Toyota ja muut japanilaiset latumerkit.”
Kuittasin Närälle tekstiviestillä, että en tiedä yhtään
latumerkkiä, eli tarkoittiko hän kenties suksimerkkejä? Vastaus
oli kaksi sanaa: ”En. Pöljä.” Laitoin vielä viestin: ”Mikäs
on hiihtäjän hiihdellä, kun on Toyota alla.” En saanut
siihen enää mitään vastausta, mikä ei yllättänyt minua. Oli jo
aikaisemmin huomannut, etteivät Toyotan omistajat olleet niitä
huumorintajuisimpia, varsinkin jos kyse oli auton vioista.
Autoaiheinen mietiskelyni keskeytyi puhelimen alkaessa soida.
Olin ihan varma, että Jarno soittaa, mutta näytöllä olikin
Ramben nimi. Vastasin luuriin:
- Mitäs äijällä mielessä?
- Pilluhan se on näin miesten kesken jutellessa, mutta saatana
työhommat tunkevat ajatusten väliin, hähähää, Rambe räkätti.
- Tarvitsetko neuvoa vai raakaa voimaa, kun soittelet?
- Hähähää, jos kukkakeppiä tarvitsisin, niin silloin soittaisin
avuksi. Ajattelin vain kysyä, että lähdetkö juttukaveriksi?
Pitäisi heittää hinausautokeikka, eikä olla vittuiltu
toisillemme taas pitkiin aikoihin.
Sovin Ramben kanssa, että menen vartin päästä
parkkipaikalle. Hän tulee noutamaan minut siitä. Tuo sopi
minulle paremmin kuin hyvin, sillä eipä tässä ollut tälle
päivälle muutakaan tekemistä. Kesä oli yhä helteinen, joten en
tarvinnut muuta kuin aurinkolasit ja kengät. Saavuin
parkkipaikalle samalla, kun Rambe kurvasi parkkipaikalle
mattamustalla hinausautollaan, jonka kyljessä luki Ramben
Raahaus. Nousin auton kyytiin ja sanoin:
- Ihan olet yhtä ruma kuin ennenkin.
- No perkele, ei voi samassa firmassa olla kahta kaunista,
hähähää.
Kaunis Koskinen oli Ramben renki, joka ajoi
myös hinausautoa koppiauton ja lava-auton lisäksi.
- Miten Kaunis, onko ollut työkunnossa viime
aikoina?
- Aika hyvin. Juhannuksen jälkeen se piti sitoa ketjuilla kiinni
pajan takaseinään pariksi päiväksi, kun ei tärinältään pysynyt
edes sängyssä.
- Aika rajua. Suuttuiko Kaunis?
- Ääh, annoin sille lenkkimakkaraa ja yhden oluen per päivä,
niin oli ihan tyytyväinen.
Rambe käänsi hinausauton parkkipaikalla ja oli
juuri lähdössä ajamaan eteenpäin, kun auton eteen pomppasi
jostain Koikkalan Jarno. Rambe survaisi jarrut pohjaan ja
karjaisi:
- Mikä vitun menninkäinen tuo nyt on?
Katsoin tarkemmin Jarnoa, jonka hiukset
sojottivat sinne tänne ja mies oli sen näköinen, kun olisi
kotiutunut viikon tai jopa kahden ryyppyreissulta.
- Se on Koikkalan Jarno, vastasin.
- Jos ei ole Kaunis nätti poika, niin ei ole kyllä tuokaan,
hähähää, Rambe räkätti.
Jarno viittoili siihen malliin, että avasin
sivuikkunan. Tein niin ja huusin hänelle:
- Mitä oikein pompit keskellä tietä? Hyvä,
ettei ajettu sinun ylitse.
- Minne olette menossa?
- Hinausautokeikalle.
- Minulla on asiaa, pääseekö mukaan?
Rambe nyökytteli päätään, joten vastasin
Jarnolle, että saa tulla mukaan. Avasin oven ja päästin hänet
istumaan reunapaikalle. Onneksi kuorma-auton hytissä oli hyvät
tilat kolmelle. Jarnon ollessa turvallisesti sisällä, lähdimme
liikkeelle. Samassa Jarno alkoi pulputtaa:
- Olen liittynyt Cinderiin ja nyt pääni on ihan
sekaisin kaikista ihanista autoista.
- Cinderi, mikä hitto se on? kummastelin.
- Se on uusi Tinderin kaltainen deittisovellus, mutta siinä
etsitään puolisoa auton perusteella. Se Cinderi tulee siitä,
että auto ei ole yllätys, mutta nainen on. Vähänkös minua nyt
jännittää.
Jarno jatkoi selittämistä, että hänellä on nyt
kova työ valita eri automerkkien kesken.
- Tuota, eikös siinä pidä olla miehelläkin joku
auto? heitin välikysymyksen.
- Joo ilmaisversiossa, mutta maksullisessa voi hakea autoseuraa
ilman, että itsellä on autoa.
- Onko tullut paljonkin matcheja?
- Ihan outojakin. Eräälläkin oli lehmänlannalla päällystetty
Toyota. Hyi helvetti!
- Ehehehee, paska Toyota, ehehee, repesin täysin.
- Mitäs jos mentäisiin suoraan panojuttuihin. Iso mies, munat ja
kaikki, hähähää, Rambe puuttui keskusteluumme.
- No enhän, tai eikäkökun minä sinne asti vielä ole päässyt,
Jarno änkytti naama punaisena.
Rambea nauratti kovasti ja partanaama sanoi,
että panomiehet ovat panomiehiä ja satusedät ovat erikseen.
Rambe sanoi vielä, että hän oli jo nuoresta kollista alkaen
ottanut sen tyylin, että ensin pantiin, sitten pantiin ja sen
jälkeen tienpäälle ilman selityksiä. Siihen ei mitään
sovelluksia tarvittu.
- Sillä puhelimellako sinä sen naisen tyydytät?
hähähää, Rambe uteli.
- En minä vielä, siis sinne asti ole päässyt. Jänskättää liikaa,
Jarno tilitti.
- Hähähää, jännäkakka kalsareissa jättää miehekkään hajun, eikä
jää irtonumerot nurkkiin pyörimään, hähähää.
Jarno oli ihan huuli pyöreänä moisesta
tekstistä. Hän ei kuulemma ole yhtään sellainen mies, vaan
herkkä ja naisia varovasti lähestyvä. Rambe nauraa räkätti, että
hänelle herkkyydessä vetää vertoja rautakanki. Jonkin matkaa
ajettuamme tiedustelin kuskiltamme, että mihin oikein olimme
menossa?
- Mennään auttamaan yhtä tulevaisuuden
epätoivoa, Rambe virnisti.
- Mikä se sellainen on? kummastelin moista vastausta.
- Sittenpähän näet, hähähää.
Jarno totesi hinurijätin kommenttiin, että
hänen tulevaisuutensa on todella epätoivoinen, sillä Cinderissä
oli nyt kaksi matchia. Toisella oli Volkkari ja toisella Ford.
Tähän Rambe puolestaan iski kommentilla, ettei kannata ainakaan
sotkeutua mihinkään polkupyöräilevään viherpipertäjään, sillä
fillarin tarakalla on ikävä yhtyä.
- Jahas, aletaan olla siellä missä pokan
pitäisi olla, Rambe ilmoitti ja alkoi katsella ympärilleen.
- Siis täällä huoltoasemalla? kysyin häneltä.
- Jep, kertoi auton hyytyneen mittarille.
Samassa erään pakettiauton takaa alettiin
huitoa ihan mielettömästi meille. Rambe sompaili hinausauton
mustan henkilöauton etupuolelle ja loikkasi alas hytistä.
Komensin Jarnoa menemään ulos ja menin itse perässä, sillä
halusin kuulla mitä ulkona keskusteltiin. Vasta ulkona tajusin,
että hinausta oli odottamassa Teslan Model 3. Auton
pitkätukkainen nuorehko omistaja alkoi selittää Rambelle:
- Range loppui tähän mittarille.
- Et sitten laittanut tankkia täyteen? hähähää.
- Noku sitähän mä tässä meinasin, mutta eihän tämä käytäkään
samaa polttoainetta kuin vanha Starletti, jolla tähän asti
ajelin.
Pitkätukka selitti tohkeissaan, että oli elänyt
kolme viime vuotta kaurapuurolla, että oli päässyt unelmansa
rattiin. Nyt siitä unelmasta sai maksaa vielä rahoitusyhtiölle
saman verran per kuukausi, mikä oli ollut Starletin arvo.
- Paljonko sen Starletin tankkaaminen maksoi?
Rambe kysyi.
- Muutaman kympin, pitkätukka vastasi.
- Nyt tuolle sähköhärpättimen tankkaamiselle tulee hintaa yli
300 euroa.
- Häh, miten niin? Ei-eihän se maksa kuin muutaman euron?
- Vaan kun minä en liikahda mihinkään alle 300 euron. On se niin
ihanan halpaa tuo sähköautoilu, hähähää.
Teslan omistaja alkoi nikotella, että eihän se
muutaman kilometrin kyyti hinausauton lavalla voi maksaa niin
paljon. Rambe ilmoitti kylmästi, että kyllä se vaan maksaa,
mutta hänellä olisi kyllä toinenkin vaihtoehto, joka olisi
tuntuvasti halvempi.
- Mikä? Mitä se maksaa?
- Tämä, Rambe otti taskustaan mustan esineen, josta roikkui
johto.
- Häh, mitä minä tuolla powerbankilla teen?
- Siinä on sähköä, hähähää. Laita ilmastointi pois päältä, niin
pääset pitemmälle. Saat tämän kahdella kympillä.
- Vittuiletko? Teslan omistaja kimpaantui.
- Kyllä, Rambe vastasi.
Teslan omistaja ilmoitti, että hän soittaa
toiseen hinausautofirmaan. Ihan varmasti joku hinaa halvemmalla
ja ilman vittuilemista. Rambe totesi siihen, että jokaisella on
vapaus valita – hänen firmansa. Sitten hinurijätti sanoi minulle
ja Jarnolle, että tarjoaa meille kahvit huoltoaseman kahviossa.
- Ikinä en kusekaan sinun firmaasi päin,
pitkätukka huuteli meidän peräämme.
- Jos kuset, niin kuivaan sen kusen takillasi ja ilman, että
riisun sitä päältäsi, Rambe kuittasi takaisin.
Marssimme sisälle huoltoasemalle ja Rambe osti
meille lupaamansa kahvit. Pöydässä istuessamme hinurijätti alkoi
kertoa, että tämä sähköautobuumi on tehnyt hyvää hänen
hinausautobisnekselleen. Noita varttia vaille laturille
päässeitä sähköihmeitä sai hinailla välillä joka päivä. Samoin
rikkinäisiltä latausasemilta hän oli siirtänyt autoja toimiville
latauspaikoilla muutaman kerran.
- Mitä kurjempi ja kylmempi keli, niin sitä
enemmän on hinattavaa ja sitä kovemman hinnan voi ottaa.
- Eikö sinulla ole mitään kiinteää hintaa?
Rambe puisteli päätään ja ilmoitti, että on
firmalle turvallisempaa laskuttaa hinaukset ihan pärstäkertoimen
mukaan, kuin käyttää jotain hinnastoja, mitä muut firmat
käyttävät. Jos hän sattuisi hinaamaan samaan hintaan kuin joku
toinen firma, niin heti olisi joku kateellinen taho syyttämässä
kartellista ja sen jälkeen vain lakimiehet lihoisivat.
- Voin minä hinata pillu- tai pullapalkallakin,
mutta se ei tule kysymykseen noiden Tesla-nörttien kohdalla,
hähähää.
- Miten se verotus siitä pullapalkasta? Meneekö rusinapullasta
rusinat verottajalle? utelin Rambelta. - Hähää, hyvä idea.
Laitankin seuraavan veroilmoituksen mukana paketin rusinoita ja
kirjoitan siihen maksavani verot etukäteen, hähähäää.
Kerkesimme istua varmaan noin perikymmentä
minuuttia, jutellen kaikesta mahdollisesta autoiluun ja naisiin
liittyen, kun pitkätukka asteli pöytämme viereen ja sanoi:
- Vittu mitä touhua.
- Siitä mekin juuri puhuttiin, hähähää, Rambe vastasi.
Teslan omistaja alkoi sitten tilittää, että oli
soittanut kolmeen eri hinausautofirmaan ja hinauksen hinta oli
noussut jokaisella puhelulla satasella. Se oli ollut jo 600
euroa kolmannessa firmassa. Rambe siveli mustaa partaansa ja
totesi, että eikös olekin ihanaa tämä markkinatalous, kun
jokainen saa hinnoitella palvelunsa ihan, miten haluaa.
- Te ootte vittu jossain kartellissa,
pitkätukka vinkui.
- Hähää, itselläsi on kartelli pöksyissäsi, jaat samaa munaa
kaikille naisille, hähähäää.
- Onko tuo hinta kiveen hakattu? Voiko siitä neuvotella?
- Ei ole.
- 250 euroa? Tesla-mies ehdotti toiveikkaana.
- 350 euroa on viimeinen hinta, Rambe totesi.
- Häh? Sinähän sanoit, että siitä voi neuvotella.
- Niin saa, mutta vain ylöspäin, hähähää.
Pitkällisen inttämisen ja väännön jälkeen Rambe
tyytyi 325 euron nimelliseen korvaukseen käteisellä. Olin itse
erittäin hämmästynyt, kun kaveri kaivoi lompakostaan pyydetyn
rahasumman ja iski sen kiukkuisesti kahvion pöytään. Sen jälkeen
hän ilmoitti menevänsä autoonsa odottelemaan hinauksen
alkamista. Rambe otti rahat ja laittoi ne kiirettä pitämättä
isoon lompakkoonsa. Hörpättyään loput kahvit, hinurijätti
ilmoitti lähtevänsä hommiin.
Seurasimme häntä Jarnon kanssa pienellä
viiveellä, sillä meilläkin oli vielä sumpit kesken. Päästyämme
ulos, Rambe oli jo täydessä työn touhussa. Siinä pihalla pääsin
ihmettelemään Teslan uutta kolmosmallia tarkemmin. Se oli aika
tyylikäs auto, jossa kojelauta oli todella minimalistinen.
Oikeastaan aika hieno, sillä monesti yksinkertaiset asiat ovat
kauniita. Tiedä sitten, onko kaikkien toimintojen keskittäminen
yhteen näyttöön miten viisasta, mutta ainakin se oli tyylikkään
näköinen omasta mielestäni. Tulin siinä ihmetellessäni
hipaisseeksi auton kylkeä ja se tuntui aika omituiselta. Se oli
hieman pehmeä ja oudon näköinen. Tökin sitä sormellani vähän
enemmän ja ei se kyllä mitään peltiä ollut. Heitin kysymyksen
auton omistajalle:
- Mistä tämä on valmistettu? Ei tämä ainakaan
mitään peltiä ole.
- Juu kato, se on sellaista liimattavaa
äänenvaimennusmateriaalia.
- Häh?
- Oletko kuullut Teslan maaligatesta?
- No en. Juuri nyt näin ensimmäisen kolmosen.
Omistaja alkoi selittää, että ainakin osasta
Teslan kolmosista lähti maalit jopa muutaman tuhannen kilometrin
ajon jälkeen. Niitä kokemuksia luettuaan tämä omistaja oli
päättänyt suojata oman autonsa niin, ettei maalipinta pääse
kärsimään.
- Miksi äänenvaimennusmateriaali?
- No, kun näissä on valitettu myös kovasta ajomelusta. Löin siis
kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kävi ilmi, että omistaja oli töissä
autohififirmassa, jossa tehtiin myös vaimennuskäsittelyjä. Siitä
se ajatus oli sitten lähtenyt, ja omistaja oli itse omin pikku
kätösin tehnyt autoon yhdistetyn äänenvaimennus- ja
maalinsuojauskäsittelyn. Olihan siihen mennyt hieman aikaa ja
auton painokin oli noussut melkoisesti, mutta hyvän
suorituskyvyn omaavassa autossa painon nousulla ei ollut
juurikaan merkitystä.
- Hähää, akku on kuitenkin aina lopussa,
hähähää, Rambe kuittasi työskentelynsä lomassa.
- Enkä halunnut autooni rumia roiskeläppiä, Tesla-kuski
ilmoitti.
- Parantaahan tuo myös jalankulkuturvallisuutta, kerroin oman
huomioni.
Rambe nyppäsi Teslan lavalle ja käski
pitkätukan nousemaan autoonsa lavalle. Hinurin hytissä, kun ei
ollut tilaa kuin meille kolmelle. Lähdettyämme liikkeelle, Rambe
näppäili älypuhelintaan ja etsi Teslalle sopivaa latauspaikkaa.
Huomautin hänelle, että omistajahan oli maininnut yhden paikan.
Siihen Rambe totesi:
- Hähää, se on sen tyypin kotimatkan varrella.
Etsin jonkun paikan, joka on aivan päinvastaisessa suunnassa ja
laturi on mahdollisimman hidas. Mitäs alkoi tinkiä palvelusta,
hähähää.
- Höh, eikö asiakkaita pitäisi palvella ystävällisemmin?
- Ei mun tartte, mullahan on halvimmat hinnat, hähähää.
En voinut muuta kuin pyöritellä päätäni sen
suhteen, miten Rambe teki bisnestään. Toki tiesin ennestään,
ettei kukaan uskaltanut alkaa kilpailla Ramben kanssa hinausten
hinnoista tai puhumattakaan, että olisi vienyt häneltä pokan. Se
olisi ihan sama kuin ajaisi oman yrityksensä saman tien
konkurssiin.
- Onko sinulla jotain antipatioita sähköautoja
kohtaan? utelin vielä.
- Ääh, ei ole. Hyvä lisä tienesteissä niiden hinaaminen. Olen
minä niitä nyppässyt välillä laturille ihan ilmaiseksikin.
Sitten Rambe kaivoi jostain penkin välistä
vaaleanpunaiset naisten bikinipöksyt ja kertoi, että kyseinen
Tesla-kuski oli saanut ilmaisen hinauksen 50 kilometrin päähän
kotiinsa.
- On siinä ollut isäntä ihmeissään, kun
pikkurouva palasi uintireissultaan ilman bikinien alaosaa.
Käskin sanomaan, että hauki vei, hähähää.
- Voi hitto sinun kanssasi, ehehee, repesin.
Samassa Rambe ilmoitti, että nyt ollaan perillä
latauspisteellä. Hän käänsi hinausauton ja nousi autosta.
Tesla-miehen tultua alas autostaan, alkoi sen sortin mekastus,
ettei millään mitään väliä:
- Missä helvetissä me nyt ollaan? Täh? Etkö
sinä vittupää ymmärrä mitä sinulle sanotaan, häh?
- Paremmin kuin hyvin, Rambe myhäili ja laski Teslan alas
lavalta.
Pitkätukka käveli hermostuneena ympyrää koko
toimituksen ajan ja jupisi, että tässä ihan lähellä olisi ollut
huomattavasti tehokkaampikin laturi. Siinä vaiheessa, kun Rambe
alkoi tehdä lähtöä, pitkätukka havahtui ja sanoi:
- Hei, hei, et kait sinä meinaa jättää autoa
tähän?
- Kyllä, lupasin hinata latausasemalle.
- Hei kamoon, eihän noi johdot yletä tänne asti.
- Sorry, mutta mun range loppui just tähän, hähähää, Rambe
ilmoitti ja nousi autoonsa.
Nousimme Jarnon kanssa myös hinausauton hyttiin ja Rambe nosti kytkintä.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.