Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
Korvikeautojen koeajot
12.11.2019
Närä kaahasi tapansa mukaan Yariksellaan
nahkasaapikas suorana. Siinä eivät suojatietä ylittävät mummelit
kerenneet edes tajuta, että mikä meni, kun olimme suhahtaneet
heidän ohitseen. Minua hirvitti moinen ajotyyli, varsinkin
tuollaisen vanhemman papparaisen ajamana, mutta olin viisaana
hiljaa. Tiesin nimittäin kokemuksestani, että sitten se vasta
vauhti nouseekin, jos alan arvostella Närän ajamista ja
nopeutta. Onneksi matka oli lyhyt ja pian ohitse. Närä oli juuri
kurvaamassa parkkipaikalle, kun hän yllättäen tempaisi ratista
vasemmalle ja koukkasi jalkakäytävän kautta takaisin tielle.
- Mitä tuo nyt oli? Tuliko Yarikseen
ohjauslukko? parahdin.
- Siellä on yksi riemuidiootti Saappinsa kanssa, Närä murahti.
- Jaa, että kuka?
- Joku pöljä, joka ei tajua autoilusta mitään, Närä tuhahti.
- Ai jaa, en minä vaan ole sellaista siellä nähnyt. Että Saab?
Närä parkkeerasi auton asuntonsa eteen
kadunvarteen. Hän ilmoitti vievänsä jäätelön pakastimeen ja
palaavansa ihan kohta. Saisin istua autossa, kunhan en koske
mihinkään enkä päristeli niin, että räkä roiskuu tuulilasiin.
- Hah, turha luulo, suuta on kuivannut siitä
asti, kun istuin tähän näivettyneeseen japsikeksintöösi,
kuittasin takaisin.
- Pöljä ei vieläkään tajua laadun päälle, Närä tuhahti ja
poistui autosta.
Luulin Närän tulevan takaisin hetkessä, mutta
mitä vielä. Aloin turhautua odottamiseen, mutta sitten keksin
alkaa ohjelmoida Yariksen navigaattoriin uusia osoitteita.
Muutin ensin Närän kotiosoitteen Kilpisjärvelle ja työosoitteen
Tammisaareen, vaikka hän eläkeläinen onkin. Sen jälkeen
määrittelin suosikkiosoitteet ”Herkkupepulle”, ” Ford-naaraalle”
ja ”Mersu-misulle”. Osoitteet googletin ympäri Suomea eri
paikkakunnilta. Ihan Närän oma vika, mitä jätti minut yksin
autoonsa. Olin ihan yhtä syyntakeeton, kun koira kuumassa
autossa, ja minua vitutti. Meni varmaan parikymmentä minuuttia,
ennen kuin papparainen asteli takaisin. Suupielet olivat
jäätelössä, josta päättelin viipymisen syyn. Ahne paskiainen oli
varmaan vedellyt koko jäätelöpaketin suihinsa. Ahneimmat söivät
eniten ja saivat pahimmat vatsakivut.
- Mikä kesti? tivasin Närältä.
- Hmph, en vastaa, liian henkilökohtainen kysymys, Närä murahti.
- Mikä se Saappijuttu oikein oli ja miksi ajoit tänne talon
eteen parkkiin?
- Tänne muutti toinen pöljä.
- Toinen?
- Sinun, ykköspöljän lisäksi, pöljä.
- Jaa minne? En minä vaan ole huomannut kenenkään muuttaneen
tänne.
Se piti paikkansa ja minä olin yleensä aika
hyvin perillä siitä mitä tässä ympäristössä tapahtui. Tosin tämä
toinen talo, jossa Närä asui, oli haukankatseeni
ulottumattomissa. Jos nyt oikein tarkkoja oltiin, niin näkymästä
johtuen tiesin naapuritaloyhtiön asiat paremmin kuin meidän
oman.
- Tähän samaan rappuun minun kanssa, Närä
murisi.
- Ok. Onko millaista sakkia?
- On.
- Mitä on?
- Sellaista sakkia. Pitäisi hivauttaa tunkin varrella, että
oppisivat tapoja, Närä puhisi.
- Entä jos saatkin tunkista takaisin? Eheheheee.
- Hah, ei paljon naurata noin huono huumori.
Närä kertoi, että kyseinen Saappimies ja sen
lyllerö vaimo olivat muuttaneet meidän taloyhtiöömme jo viikko
sitten. Olivat tulleet muuttokuormansa kanssa eräs ilta yhdeksän
aikaan ja kolistelleet yli Närän nukkumaanmenoajan. Ensimmäinen
nokkapokka oli tullut siitä, kun Närä oli mennyt ojentamaan
uusia naapureitaan.
- Eivät vaan raukat tajunneet kenen kanssa
ottivat yhteen, Närä puhisi.
- Sinähän sinne menit raivoamaan, huomautin.
- Minulla on oikeus. Olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja
ja minulla on ylin valta täällä, PISTE.
- Hiljenikö ne?
Olivathan ne hiljenneet ja Närä oli kuvitellut,
että tilanne olisi täysin hallinnassa.
- Niillä on Saappi ja se seisoo minun Yariksen
vieressä, Närä valitti.
- Entä sitten? Voisihan tilanne olla huonompikin?
- Miten muka?
- Niillä voisi olla Mersu.
- Pthyi, Saksan paska. Närä räkäisi samalla Yariksen ikkunasta
kadulle päin.
Suoritus olisi muuten ollut täysi kymppi, mutta
sivulasi sattui olemaan kiinni. Räkä osui lasiin ja alkoi valua
siitä alaspäin aika rivon näköisesti. Närän tuijottaessa
aikaansaannostaan hölmistyneen näköisenä, sanoin:
- Mitä noista ottamaan turhaa stressiä, toisten
autoista. En minäkään menetä yöuniani siitä, että sinä ajat
tällaisella itämaisella ongelmajätteellä sivulasit räässä,
ehehee.
- Hmph, varohan pentu sanojasi.
Närä kaivoi etupenkin alta trasselia ja pyyhki
sillä sivulasin. Lopputulos ei kyllä hivellyt silmiä, mutta
lasista sentään näki läpi. Sen tehtyään papparainen käynnistin
auton ja ajoi sen omaan parkkiruutuunsa, hopeisen
farmarimallisen Saab 9-5 viereen. Saabin vierellä patsasteli
pönäkkä vanhempi mies, jolla oli ateriahetki menossa. Mies söi
lenkkimakkaraa ja joi kahvia. Närä osoitti miestä ja sanoi:
- Rapussa on jatkuvasti kahvitahroja lattialla.
Vilkaisin miestä tarkemmin ja totesin, että
hänellä oli valkoisessa t-paidassaan useita kahvin valumajälkiä.
Ei mikään ihme, että osa kahvista päätyi rapussa lattialle. Mies
nyökytteli meille innoissaan päätään tervehtimisen merkiksi.
Närä puristi kaksin käsin vielä Yariksen ratista, kun minä
nousin autosta ja sanoin miehelle:
- Hyvää päivää. Uusi naapuri vai?
- Kyllä, kyllä. Tulen puristamaan kättä heti, kun saan tämän
makkaran tuulensuojaan.
- Voidaan tervehtiä näinkin. Olen Rutinoffin kuski.
- Ai jaa, joo. Minä olen Kälysen Yrjö. Ykä tuttavien kesken. Se
Y tulee etunimestä ja kä tulee sukunimen kahdesta ensimmäisestä
kirjaimesta. Siinä on ikään kuin etunimi ja sukunimi samassa
paketissa.
- Aha, ok.
- Kerron siksi, ettet luule minun olevan pelkkä Yrjöstä
väännetty Ykä. Ei, se ei pidä ollenkaan paikkaansa minun
kohdallani. Olen etunimi – sukunimi Ykä.
- Hyvä käydä selville tuollainen seikka, mutisin takaisin.
Tässä kohtaa minulla alkoi olla jo sellainen
tunne, että olisi sittenkin ollut viisaampaa jäädä Närän tavoin
Yarikseen ja tulla ulos vasta kun Ykä oli poistunut paikalta.
Vaan myöhäistähän se enää tässä vaiheessa oli. Kovin pitkään en
kerennyt asiaa pohtia, kun Ykä jatkoi:
- Kahvi ja lenkkimakkara, kaksi asiaa jotka
Saabin lisäksi pitävät miehen tiellä.
- Aika harvinaisia nuo Saabit nykyisin, kommentoin autoa.
- Ja kalliita. Ei näihin ole vieläkään kaikilla varaa,
varsinkaan tällaiseen wagon-malliin. Edustustason pelejä, joita
ei ajamalla loppuun saa.
- Paljonko on mittarissa?
- Aika vähän, vasta 345 tuhatta. Katsastusmieskin kehui, että
paremmassa kunnossa kuin useimmat juuri tehtaalta tulleet
japanilaiset.
- MINÄ KUULIN TUON! EIKÄ OLE! Närä karjui avoimesta
sivuikkunasta.
- Uskon ennemmin auktoriteettiin, kun sellaiseen, joka on
kateellinen, Ykä ilmoitti.
Närä puolestaan ilmoitti, ettei hän usko
yhteenkään pösilöön, joka ajaa vanhalla linttaan poljetulla
Saabilla. Mikäli tuote olisi ollut hyvä, olisi se vielä
tuotannossa kuten Toyota. Hävittäjätkin tippuvat itsestään
taivaalta, joten ihan sama mihin sen Susi-Saab -merkin liimaa,
niin lopputulos on aina katastrofi.
- Kyllä ruotsalainen autoteollisuus on vielä
hengissä, esimerkiksi Volvo, Ykä puolusteli.
- Pyh, kiinalaisten tekemä, paskarottelo. Pysyy pystyssä vain
kiinalaisten riisin voimin.
Närä lisäsi vielä, että se on oikeastaan
japanilaisten ansiota. Japanilaiset ovat opettaneet
kiinalaisille, miten autoja tehdään kunnolla, ja sen vuoksi
Volvo menestyy nyt maailmalla. Jos Saab olisi myyty, vaikka
japanilaisille ja siinä käytettäisiin japanilaista tekniikkaa,
niin se voisi olla tällä hetkellä maailman halutuimpia
automerkkejä.
- Höpö, höpö, nämä ovat yhä erittäin haluttuja
autoja ja näiden arvo vain nousee, Ykä huiskautti
makkaranpätkällään.
- Korjaamolaskut noissa vain nousee, pöljä, Närä kuittasi
takaisin.
Ykän ja Närän paukuttaessa suitaan, minä
kiertelin ja katselin Saabia tarkemmin. Se oli kieltämättä tänä
päivänä jo aika harvinainen automerkki. Monet vannoutuneet
”kerran Saab, aina Saab -miehet” olivat joutuneet taipumaan jo
aikaa sitten ja vaihtamaan merkkiä. Totesin Saabin
takapuskurissa olevan osumisjälkiä enemmänkin, mikä jäi
mietityttämään sen verran, että kysyin omistajalta:
- Mikä tuohon takapuskuriin on osunut?
- Vaimo tällä on osunut mihin tahansa. Bertta osaa ajaa
eteenpäin, mutta ei peruuttaa.
- Okei.
- Varsinkin pysäköintihallien tolpat ja seinät ovat
ongelmallisia.
Seuraavaksi huomioni kiinnittyi auton
sisustaan. Penkit olivat vaaleat kangaspenkit, mutta jotenkin
ihmeellisen laikukkaat, varsinkin apukuskin penkki. Tiedustelin
siitäkin Ykältä.
- Mikä nuo penkit ovat sotkenut? Eikö ne
kannattaisi pestä tai pesettää jossain autofiksaamossa?
- Ei auta, Ykä vastasi.
- Höh, miten niin ei auta? kummastelin vastausta.
- Vaimo päästää alleen tämän tästäkin. Huonot hermot.
- Nyt en ymmärrä, raavin päätäni.
- Huono pidätyskyky ja huonot hermot ovat erittäin huono
yhdistelmä.
Sitten Ykä myönsi, että voihan sillä liian
suurella tilannenopeudellakin olla syynsä siihen, että vaimolla
lirahtaa tämän tästäkin alleen ja penkki kastuu.
- Se on kato tuo Saappi, kun sen 250
hevosvoimaa lähtee laukkaamaan, niin siinä on pidätyskyky
tiukilla kenellä tahansa.
- Pyh, minä en pystyisi pidättelemään naurua, Närä tuhahti.
- Saappi lähtee kuin nappi huonosta paidasta, jos vähänkin
painaa kaasua. Se jos joku herättää kateutta muissa
autoilijoissa, Ykä vaahtosi.
- Ei kait tuollaisen rottelon omistajalla ole varaa ostaa hyviä
paitoja, kun rahat menevät lähimmälle korjaamolle, Närä
piikitteli.
Närä ja Ykä äityivät taas kinastelemaan. Nyt
siitä, että mistä saa laadukkaita paitoja, ja lähteekö Saab kuin
nappi vähän paremmasta paidasta ja jopa laadukkaasta
merkkipaidasta. Närän mukaan umpilaho jo kolmannella
sukupolvella oleva kierrätyspaita olisi sopiva vertailukohde.
Ykä puolestaan intti, että sopii tuoda, vaikka mikä uusi
merkkipaita verrokiksi, niin kyllä Saappi lähtisi silti kuin
nappi paidasta.
- Pyh, vähän kuin kiskoisi mansikkia suosta,
Närä tuhahti kiihtyvyydelle. Taidat olla vanha lypsäjä. - Mistä
muuten muutitte tänne? puutuin keskusteluun.
- Lahdesta vähän pohjoiseen. Lähdettiin tänne, kun sain
loistavan bisnesidean. Ei ole Vääksyssä mahdollista toteuttaa
sitä, kun on niin vähän asiakaskuntaa.
- Eikö keinosiementäjille ole yleensä maalla enemmän hommia,
häh? Närä tivasi.
Ykä hörppi viimeiset kahvitipat
kertakäyttömukistaan ja heitti sen sitten muitta mutkitta Saabin
takajalkatilaan. Siellä niitä oli ennestäänkin aikamoinen
kokoelma. Ei ollut herra Saappi-kuski siisteimmästä päästä,
kuten ei ollut rouvakaan. Siinä oli komposti kantensa valinnut,
vai miten se sanonta nyt menikään?
- Ollaan vaimon kanssa vähän niin kuin
it-alalla, Ykä hymyili.
- Siis Intätte Turhaan. No se on kyllä huomattua, Närä tuhahti.
- Informaatio teknologia, Ykä korjasi.
- Koodareitako? hämmästelin kuulemaani.
- Ei suinkaan. Meillä on ulkopuoleinen koodari. Ollaan
perustettu yhteiskäyttöautofirma. Aloitellaan tällä omalla
Saabilla. Ostetaan näitä heti lisää, kun homma lähtee laukalle.
- Ihahaa, ihahaa, hevoiset ne laukkaa, Närä hirnahteli.
Ykä innostui selittämään, että he olivat
törmänneet jokin aika sitten paikallislehdessä olevaan
ilmoitukseen, jossa kovan luokan koodari etsi projekteja
toteutettavaksi. Koodaaminen ei maksaisi mitään, mutta koodari
ottaisi pienen provikan sitten, kun työtä aletaan hyödyntämään
bisneksen teossa.
- Oho, aika reilu tarjous, hämmästelin.
- Pasi on tosi reilu mies ja hänen äitinsä leipoo hyvää pullaa,
Ykä hymyili.
- Pasi, ei kait vaan Pasi Kuikka?
- No kyllä, tunnetko miehen? Ykä ilahtui.
- Tunnen. Toimiiko sovellus?
- Yleensä kyllä, jotain pieniä ongelmia on kyllä ollut, mutta
Pasi korjaa.
Ykä kertoi, että välillä käy niin, että kun
Saabin oven avaa sovelluksella, niin se vastaa Valmetin olevan
nyt valmiina ajoon.
- Valmetin? kummastelin.
- No laitettiin samalla kotipuoleen yksi yhteiskäyttöinen
Valmetti. Pasin mukaan GPS-paikannus on sen verran epätarkka,
että se ottaa välillä Saabin sijasta Valmetin käyttöön.
- Ja se Valmetti oli siis jossain Vääksyssä.
- Kyllä joo.
- Ja Saab Vantaalla.
- Joo.
- Osuuhan se kuitenkin Suomeen, se paikannus meinaan, ehehehee.
Ykä alkoi tohkeissaan esitellä sovellusta,
jolla Saabin sai käyttöön. Sillä avattiin ovet ja varsinainen
virta-avain löytyi hansikaslokerosta. Autoa ei kuulemma saisi
käyntiin rikkomalla ikkuna ja ottamalla avain hansikaslokerosta,
ellei sitä ole aktivoitu sovelluksella.
- Mitä tuollainen yhteiskäyttö maksaa? utelin.
- Minä en kyllä maksaisi enempää, kuin punaisen puupennin
puolikkaan, Närä tuhahteli.
- 20 euroa ensimmäinen tunti. Sen jälkeen halvempi.
- Häh, tuleeko siinä kuljettaja ja lounas samaan hintaan? Närä
äimisteli.
- Pikkuautot liikkuu pienellä rahalla ja nämä laatuautot isolla
rahalla, Ykä vastasi.
Ykä kertoi, että auton maksimi vuokra-aika on
viikolla yksi vuorokausi ja viikonloppuna kaksi vuorokautta.
Vuorokausihinnat olivat suhteessa paljon halvempia, kuin
tuntivuokra. Päälle tuli vielä polttoainekulut sekä ölli, tölli
ja pölli.
- Siis mitä tulee päälle? äimistelin
kuulemaani.
- Ölli, tölli ja pölli, Ykä toisti.
- Ja ratissa pälli, ah, ah, ah, ah, Närä nauroi.
Ykä suomensi, että ölli on öljymaksu, tölli on
hänen tolppapaikkamaksu ja pölli on pesu- ja puunausmaksu. Nämä
maksut olivat myös suhteessa vuokra-aikaan. Niissä lyhyempi aika
tarkoitti pienempää maksua ja pitempi aika isompaa maksua.
- Onko kiinnostusta? Kahdella kympillä saa
kokeilla tunnin. Vakuutan, että ensimmäisen ajotunnin jälkeen
teistä molemmat tekee minun kanssa sopimuksen, Ykä retosteli.
- Olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja voin hinauttaa
tuollaiset maisemaa rumentavat paskarattaat pois parkkipaikalta,
Närä ilmoitti.
- Jos ajaisit, niin mieli muuttuisi, Ykä yritti.
- Ei muutu, ei nyt eikä koskaan, piste.
- Entä sinä? Ykä osoitti kysymyksensä minulle.
- Juu ei kiitos, pyörittelin päätäni.
Ykä ei luovuttanut, vaan pyysi meitä miettimään
asiaa yön yli ja palaamaan juttuun myöhemmin. Hän antaisi
kuulemma jatkossakin tutuille tuntuvan alennuksen ensimmäisestä
tunnista, eli kahdella kympillä saisi koko hela hoidon. Eikä
tarvitse vielä edes sitoutua mihinkään.
- Olen sitoutunut Toyotaan, hyvästi! Närä
ilmoitti ja marssi pois paikalta.
- Ja minä Rutinoffiin, näkemiin, sanoin ja seurasin papparaista.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.