Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

23.10.2019

Latausongelmia


Kesäinen aurinko oli varmaan pehmittänyt pääni, sillä sain aamulla idean lähteä käymään kävellen lähikaupassa. Suussani maistui jo toffeejäätelö, joten kengät jalkaan ja menoksi. Suunnittelin ostavani isoimman toffeetuutin, mitä kaupasta vain löytyy. Tai kaksi, mikäli ovat pieniä tarjoustuutteja. Jäden kuva silmissäni suuntasin jalkakäytävälle ja lähdin harppomaan kauppaa kohti. En päässyt kovin pitkälle, kun tömähdin jotain pehmyttä päin, joka alkoi kiroilla:

- Voi yhden kerran miten kädetöntä toimintaa. Ihan alkeellinen amatöörin kävelymoka.

Nostin päätäni, tarkensin katsettani ja totesin törmänneeni Romu-Reiskaan. Mies seistä pönötti kädet haalareidensa taskussa keskellä jalkakäytävää. Hän oli tullut jostain syystä paremman väen ASO-onnelasta tänne omistusasujien kurjemmalle puolelle. Tuo oli siis Reiskan tulkinta eri asumismuodoista ja niiden onnellisuudesta.

- Mitäpä äijä? Ei olla nähty taas toviin, heitin Reiskalle.
- Kiirettä pitää. Sitä joutuu näin automaailman ammattilaisena päivittäin miljuunien eri ongelmien eteen.
- Vieläkö Merkillinen autokorjaamo pyörii?
- Asiakkaita on jonoksi asti. Kävin juuri Lahden korkeudella sanomassa, että loput voi tulla ensi viikolla. Ei kerkeä tehdä kaikkea yhden viikon aikana.
- Missä ne jonottavat? kummastelin.
- Moottoritiellä. Molemmilla kaistoilla. Työmatkaliikenne on ohjattu vanhalle Lahdentielle.

En alkanut väitellä vastaan sen enempää, sillä Reiskan jutut nyt olivat mitä olivat. Ei mies täällä seisoskelisi, jos firmalla olisi noin paljon hommia. Voisin ennemminkin väittää, että loma-aika oli vienyt ne loputkin asiakkaat rannoille ja kesämökeille.

- Kengät kuluu, kun kävelee, Reiska sanoi minua katsellen.
- Yleensä joo, mutta kävelen aika harvoin.
- Nykyisin ajetaan sähköautolla, ei kävellä.
- Eikös sinullakin ole vielä se vanha Mazda 323? kummastelin Reiskan kommenttia.
- Olen sähköistänyt sen. Aamulla tehdä näppäsin, kun luin uutisista, että se on tätä nykyaikaa.
- Mistä sait sähkömoottorin?
- Käämin itse. Sain Teleltä aikoinaan vähän soitettua puhelinkaapelia muutaman kelan.
- Teleltä? Aika kauan sitten varmaan.

Reiska murahti, että on täysin amatöörimäistä alkaa tässä vaiheessa surra menetettyjä tilaisuuksia, joihin ei ole aikoinaan tarttunut. Hän oli itse ne osannut hyödyntää ja sen vuoksi hänellä oli käytännössä ilmainen sähköauto.

- Entä akusto? tiedustelin.
- Kädettömät ne akuista maksavat.

Reiska kertoi, että oli noutanut akut ongelmajätekontista. Hän oli vienyt sinne risan akun ja lastannut samalla Mazdan takakontin täyteen puolikuntoisilla akuilla. Osa oli ollut jopa lähes uudenveroisessa kunnossa.

- Okei, no miten latauksen kanssa?
- Helppoa ja nopeaa. Vaihtaa näppäsin sulakkeeksi nopean 16 ampeerisen, niin kyllä lähtee, meinaan virtaa seinästä akkuun. Se on tuo hitaan ja nopean sulakkeen latausero huomattava isommilla virroilla.
- Kulkeeko?

Siinä kohtaa Reiska alkoi nikotella. Hetken patistamisen jälkeen sain kuulla, että ensimmäiset viisi metriä oli mennyt hyvin, mutta sitten matka oli pysähtynyt kuin seinään.

- Kumulatiivisen ionihyperlaattorin säätö oli pielessä. Tulin hakemaan kotoa säätöarvoja, kun ne jäivät siinä kiireessä katsomatta, kun piti parille saksalaisautomerkille suunnitella aamukahvilla uudet sähköautot. Tesla vie kuulemma leivät pöydästä muuten.

Omasta puolestani epäilin suuresti sitä, että latausjohto oli irronnut seinästä. Olisipa ollut kiva nähdä Reiskan ilme, kun lähtökiihdytys jäi vain viiteen metriin. Sillä ei ihan vielä haasteta Teslaa, eikä edes Leafia.

- Millainen on toimintamatka? Jatkoin utelemistani.
- Rätnäilin amiksen lyhyellä matikalla, että pari kertaa pitäisi päästä Suomen päästä päähän, Reiska raapi päätään lippiksen läpi.
- Siis Hangosta Nuorgamiin ja takaisin?
- Sehän on näppeä päivämatka. Kerkeää vielä tehdä näpätä jotain töitäkin.
- Ola Koijarilla on myös sähköautoprojekti. Oletko kuullut siitä? utelin Reiskalta.

Reiska otti lippiksen päästään, heilutteli sitä hetken ilmassa ja totesi, että siinä meni terveiset mokomalle amatööripuuhastelijalle. Kyllä Reiska oli miehestä kuullut, mutta koska nimeä ei löytynyt minkään amiksen vuosijulkaisusta, niin hän ei noteeraa miestä millään tavalla.

- Miten nuo autoinsinöörit, siis suunnittelupuolella?
- Hmph, eivät vakuuta. Hitaita suunnittelemaan ja tekevät kalliita ratkaisuja. Kyllä meillä amiksessa keskityttiin käytännönläheisiin ja toimiviin ratkaisuihin. Inssinööripoikien jutut toimivat usein vain paperilla. Amiksessa ainoa toimiva paperi oli vessapaperi.

Reiska paasasi, että kyllä oikeassa koulussa tehdään ihan oikeita juttuja, eikä raapustella papereihin omituisia piirustuksia, joista Ta Vinssikin olisi ollut kateellinen.

- Siis se kuuluisa taidemaalari Leonardo da Vinci.
- Täh? Siis kuka? Reiska hämmästeli.
- Etkö juuri puhunut itse Leonardo da Vincistä?
- Tarkoitin kylläkin Ta Vinssiä, vinssin suunnitellutta suurmiestä.
- No enpä ole kuullut, myönsin puolestani.
- Niin, nämä ovat niitä juttuja, joista ei amiksen ulkopuolella paljon huudella, Reiska hymisi.

Tiedustelin vielä Reiskalta, että koska pääsen mahdollisesti näkemään ja jopa kokemaan hänen uuden sähköautonsa? Ajattelin mielessäni, että ostan 50 metrin jatkojohtokelan, niin pääsen hieman pitemmälle koeajolle, kuin kolmen metrin. Reiska kuitenkin tyrmäsi koko koeajon toteamalla, ettei kädettömillä ole asiaa lähräämään hänen alkuperäiskuntoisen Mazdansa sisustaa. Meinasin revetä totaalisesti räkänauruun, sillä ainoa alkuperäinen osa kyseisessä matolaatikossa oli varmaan tyyppikilpi.

- Jahas, sitä on lähdettävä menemään. Tulee kiirus ilta, että saan Lahdentien jonon purettua ennen iltauutisia, Reiska totesi.
- Ei muuta, kuin hyvää työpäivää. Tulen jossain kohtaa moikkaamaan.
- Tuo kahvia, niin ja pullaan jos tulet.
- Okei, nähdään, huikkasin loittonevan ikiamiksen perään.

Reiska ei ollut sitten muuttunut millään tapaa viime näkemisen. Jutut olivat ihan yhtä leveät ja perättömät kuin ennenkin. Toisaalta, elämä olisi aika ankeaa, jos kaikki olisivat samanlaisia jäykkiksiä ja toden puhujia. Äsken kuulemilleni jutuille hymyillen lähdin tallustelemaan kohti lähikauppaa. Kävellessäni mäkeä ylöspäin näin etempänä olevalla bussipysäkillä miehen valkoisessa kauluspaidassa ja mustissa suorissa housuissa kävelevän ympyrää hermostuneen oloisena. Lähemmäksi päästyäni totesin salkun ja puvuntakin olevan bussipysäkin penkillä. Olin juuri ohittamassa pysäkkiä ja miestä, kun tämä pomppasi yllättäen eteeni ja alkoi tivata kiukkuisella äänellä:

- Meneekö tästä bussi, mitä häh? Katsoin hämmästyneenä miestä, sitten bussipysäkkiä ja vielä miestä, ennen kuin vastasin:
- Olettaisin niin.
- Olettaisin ja olettaisin. Mitä vittua? Asutko täällä?
- Joo, asun. Tosin en tällä pysäkillä, vaan kotona tuolla alempana.
- No meneekö niitä busseja? Kyllä luulisi paikallisen tietävän mitä menee ja koska menee?
- Jaa, no missähän päin se herra itse asuu? utelin puolestani.
- No en ainakaan täällä hevon perseessä. Asun Helsingin keskustassa.
- Okei, no montako raitiovaunua on Helsingissä?
- Mistä vitusta minä sen tiedän?
- Pitäisi tietää, herra Helsingin herra.

Herra Helsingin herra ei tiennyt, vaan alkoi pitää kunnon palopuhetta siitä, miten hanurista joukkoliikenne on, kun niiden aikataulu ei sovi omiin aikatauluihin ja ne kulkevat miten sattuu. Lottoamallakin saisi kuulemma helpommin voiton, kun oikeaan aikaan pysäkille saapuvan bussin.

- Eikö kannattaisi ajaa omalla autolla? tiedustelin mieheltä.
- Kannattaisi ja ajankin, yleensä. Kilpailutin nyt autohuollot ja sain edullisimman tarjouksen tuolla teollisuusalueella olevalta korjaamolta. Sillä oli merkillisen halvat hinnat.
- Ajoit siis Helsingistä tänne saakka riehumaan muutaman euron säästön vuoksi. Ettei vain tulisi satasen säästöllä tonnin vahinko?

Pukumies alkoi vaahdota, että kyllä satasen säästö on niin iso raha, että sen takia kannattaa ajaa vaikka tänne. Vedettyään henkeä, hän tosin jatkoi, ettei olisi tullut, jos olisi tiennyt miten heikosti täältä pääsee pois. Miehen vaahdotessa selin tielle päin katselin lähestyvää bussia. Bussin mentyä ohi, keskeytin miehen vaahtoamisen kysymällä, että minkä numeron bussia hän oli odottanut. Miehen kerrottua bussin numeron, totesin:

- Kyllä niitä menee aika tiuhaan, tuolla näkyy edellisen perävalot.
- Mitä vittua?
- Kysyy epätietoinen, vai? Ehehee, repesin ja lähdin jatkamaan matkaani.

Minun huvitti suunnattomasti edellinen välikohtaus, varsinkin kun selvisi, että auto oli viety korjaamolle, jossa oli merkillisen halvat hinnat. Kyseessä oli Reiskan Merkillinen autokorjaamo, jossa korjattiin nimen mukaisesti kaikkia automerkkejä. Kävelin vihellellen lähikauppaa kohti, kun sen nurkilla kantautui korviini aikamoinen mekkala. Toinen ääni kuulosti tutulta, joten suuntasin kaupan sisäänkäynnin sijasta ääntä kohti, joka johdatti minut kaupan parkkipaikalle. Kaupan nurkalle päästyäni silmiini piirtyi näky kahdesta autosta ja kahdesta ukkelista, jotka sättivät toisiaan. Toinen oli Oskari Närä ja toinen joku samaa ikäluokkaa oleva Nissan Leafin kuski. Papparaiset olivat melkein nenät toisissaan kiinni ja kävivät tiukkasanaista keskustelua parkkipaikasta. Kävelin miesten luo ja kysyin:

- Mitkä kilpahuutajaiset täällä oikein on?
- Tuo pöljä aloitti, Närä tökkäsi kilpahuutokumppaniaan rintaan.
- No enhän aloittanut. Tämä pökkelö se tässä aloitti kaiken, vastapuoli raivosi.
- Minkä? Mikä on aloitettu? Kysyin ihmeissäni mokomasta mekkaloinnista.
- Idiootti pysäköi sähköautojen latauspaikalle, Leaf-mies ilmoitti.
- Sokea Nissan-idiootti olet itse. Minähän lataan autoa, Närä puolustautui.

Kävi ilmi, että kaupan pihalle oli tullut pari sähköautojen latauspaikkaa ja Närä oli parkkeerannut Yariksensa toiselle paikalle. Toisen paikan oli vallannut Hyundai Ioniq sähköauto. Katsoin tarkemmin Närän Yarista ja totta tosiaan, sen pellin alta tuli latausjohto, joka meni latausaseman vieressä olevaan tavalliseen pistorasiaan. Kyseinen pistorasia oli kaupan seinässä, erillään latausasemasta.

- Onko Yariksen akku alkanut hyytyä, kun sitä pitää jo kauppareissulla ladata? utelin papparaiselta. - Pyh, itse alat hyytyä, kun tuollaisia kyselet. Pöljä ei vaan tajua, Närä tuhahti.
- Mitä en nyt tajua?
- Pidän nykyisin akkulaturia mukana, niin voin pysäköidä myös latauspaikoille.
- Tuo ei ole sähköauto, Nissan-heebo raivosi.
- On se, siinä on tasavirtainen 12 voltin sähköjärjestelmä. Se on varmaan uutta Nissanille, Närä kuittasi.
- Tavallinen akku ei ole sama asia mitä ajoakku, vastapuoli kihisi raivosta.
- Itse olet tavallinen pöljä Nissan-aasi.

Närä piti itsepintaisesti kiinni siitä, että hänellä oli myös sähköauto ja hänellä oli myös oikeus ladata autoaan sähköautojen latauspaikassa. Polkuautot olivat kuulemma erikseen ja niihin luettiin lähinnä saksan paskat. Nissanin kuski jatkoi inttämistä sen suhteen, että sähköauto liikkuu sähköllä ja Närän kuppainen Yaris bensalla.

- Tuo nyt on helppo todistaa, että Yaris liikkuu myös sähköllä, Närä kuittasi takaisin.
- Hah, näkisinpä vaan, Leaf-mies virnisti.

Närä avasi tuulihaassa olevan konepellin ja otti laturin irti akusta. Sen jälkeen hän kävi auton sisältä lenkkiavaimen ja irrotti akusta pluskaapelin. Tämän tehtyään hän komensi sähköautomiestä istumaan Yariksensa ratin taakse ja kokeilemaan starttaamista. Mies ihmetteli käskyä hieman, mutta meni kuitenkin autoon ja käänsi virta-avaimesta. Auto ei sanonut mitään, johon mies totesi:

- Tämähän nyt on ihan selvää, ettei se starttaa akku irti.
- Kulkeeko se sinun sähkörottelo Nissanisi muka ilman akkua, mitä häh? Närä tivasi.
- Ei kulje.
- Siitä sait pöljä. Yaris on ihan yhtä sähköauto kuin tuo Pirkka-pattereita täynnä oleva ylipainoinen Nissanin raato. Viitsitkin ajaa moisella ongelmajätteellä, pthyi!

Nissan-mies nousi Yariksesta hapan ilme naamallaan. Hän mutisi jotain siihen suuntaan, että maailma on täynnä mitään mistään tietämättömiä idiootteja, jotka yrittävät kaikin mahdollisin keinoin hidastaa uuden tekniikan yleistymistä.

- Mitä uutta tuossa muka on? Pirkka-patterit ovat jo vanha keksintö.
- Siinä on kyllä akut, eikä mitkään patterit.
- Pyh, luulet vain, Närä kuittasi. – Menepäs nyt kipin kapin ostamaan lisää toimintamatkaa tuolta K-kaupasta pöljä.
- Helvetti mikä urpo, sähköautomies manasi.
- Nopeat vievät hitaimpien parkkipaikat. Osta seuraavaksi litiumparistoja, Närä vastasi.

Nissan-mies puri hammasta ja poistui Leafiinsa, joka oli pysäköity Närän Yariksen taakse. Hän näkyi hetken aikaa selaavan kännykkää autossaan, ennen kuin poistui pihalta.

- Mitä tuo nyt oli? kysyin Närältä.
- Miten niin mikä?
- No tuo sähköautoilijoiden kiusaaminen. Ei niitä latauspaikkoja ole ihan missä tahansa.
- Pyh, kuka käski olla läski tai ostaa sähkö-Nissanin. En minä ainakaan, Närä tuhahti.
- Olisihan tässä ollut vapaata parkkitilaa, vaikka kuinka.
- Tämä on lähin paikka ja sitä paitsi minä lataan.
- Pitäisi varmaan kuskata koko ukko lataamoon, ehehehee.
- Miksi räkänokka on kävellen liikenteessä? Närä uteli.
- Hyvä ilma. Lähdin kävellen jäätelön ostoon.
- Hmph, tarjoa jäde, niin saat kotimatkalla nauttia Toyotan arvokkaasta ja nykimättömästä kyydistä.

Meinasin ensin vastata, että hyppää pituutta sen Toyotasi vierellä, mutta sitten iski laiskuus. Ehkä oli sittenkin parempi ostaa Närälle jäätelö ja saada kyyti takaisin kotiin. Ei nimittäin ollut tarkoitus hankkia ylikuntoa jäätelönostoreissulla. Niinpä vastasin papparaiselle, että tulee vaan perässä valitsemaan oman jäätelönsä. Närä pyörähti autonsa takakontilla ja otti sieltä kylmälaukun. Katsoin sitä ja totesin:

- Ai, teet siis muitakin ostoksia samalla.
- En. Laitan jäätelön tähän ja syön vasta kotona.
- Jaa, totesin mietteissäni isoa kylmälaukkua katsellen.

Kaupassa minulle selvisi konkreettisesti se, että miksi Närä tarvitsi ostokselleen kylmälaukun. Minun valitessani itselleni tuutin, Närä kaivoi pakastealtaasta kalleimman pakettijäätelön minkä löysi ja ilmoitti sen olevan hänen jäätelönsä. Olin kuulemma luvannut tarjota ilman reunaehtoja, joten se oli nyt tämä ja piste. Helvetin pihit eläkeläiset, manailin retkuun menoani, mutta en sanonut mitään ääneen. Maksoin jäätelöt ja suuntasimme sen jälkeen Yariksen luo. Närä irrotti laturin johdon, poisti laturin konepellin alta ja suuntasimme sitten himaa kohti.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi