Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

24.9.2019

Taksiautoanalyysi

Ihana lämmin kesä jatkui ja jatkui vaan. Olutta kului kyllä ihan kohtalaisesti, mutta onneksi sitä sai lähikaupasta lisää. Kaiken lisäksi olin saanut puhuttua Koikkalan Jarnon kantamaan minulle lisää olutta, kun hän kerran oli lomalla ja joutilaana. Jarnon eilen tuomia oluita oli vielä pari jääkaapissa, joten kipaisin yhden ja syvennyin parvekkeella hyvään dekkariin. Olin juuri päässyt kohtaan, jossa päähenkilö joutui kesken kovimman takaa-ajon säätämään sytytystä vanhasta koslastaan, kun ovikello soi:

- Ring, ring -

No voi perhana, kirosin ja laskin kirjan kädestäni. Suuntasin eteiseen, sillä ajatuksella, että Jarno on siellä taas uuden kaljalastin kanssa. Vaan eipä ollutkaan, sillä oven takana oli hullu ämmä paperinivaskan kera.

- Oletko oppinut lukemaan? kysyin oven avattuani.
- Mikä vitun kysymys tuo muka on? Haluatko kysyä uudelleen vai nenän kipeäksi tuosta edellisestä kysymyksestä?
- No mitä asiaa? murahdin.
- Mennään sisälle. En juttele pisneksistä rapussa, hullu ämmä ilmoitti.

Naapurini marssi avojaloin asuntoni läpi parvekkeelle ja istahti lepotuoliin. Hän silmäili vajaata oluttölkkiäni ja sanoi otsaansa kurtistaen:

- Ei ole edes puolessa päivä vielä ja olutta.

Noukin kännykän käteeni, otin siitä automaattisen kellonajanasetuksen pois päältä ja laitoin kellonajaksi puoli yksi. Näytin sitä hullulle ämmälle ja ilmoitin:

- Sorry, eri aikavyöhyke.
- Mulle kans, hullu ämmä ilmoitti.

Koska jääkaapissa oli vielä yksi juomaton huurteinen, kipaisin sen naapurilleni. Hullu ämmä otti sen vastaan, avasi ja vetäisi yhdellä hörpyllä kitusiinsa. Röyhtäistyään kaksi kertaa, hän iski tyhjän tölkin littanaksi otsaansa vasten. Tämän jälkeen hän heitti rutatun tölkin avoimesta parvekkeenovesta sisälle ja sanoi:

- Vitun epäsiistiä täällä. Tyhjiä tölkkejä ympäriinsä.
- Asiaan. Mitä varten notkut täällä parvekkeellani? kysyin puolestani.
- Tein analyysin siitä millaisen auton tarvitsen, kun alan ajamaan taksia.
- Ahaa. No millaisen?
- Taksiautoanalyysin. Onko se nyt niin vitun vaikea ymmärtää, että taksin ajamiseen tarvitaan taksiauto, häh?
- En minä sitä analyysia tehnyt, murahdin.

Hullu ämmä nousi lepotuolista, siirtyi parvekepöydän ääreen ja levitti paperit. Sain käskyn siirtyä pöydän ääreen. Papereitaan esitellen hän sanoi:

- Taksiauton pitää näyttää taksiautolta, eikä miltään vitun peräpuikolta. Ei tältä.

Hullu ämmä tälläsi eteeni kuvan Toyota Priuksesta. Kerroin hänelle, että kyseisiä peräpuikkoja on nykyisin aika paljon taksissa. Vastaus kommenttiini oli kasa paperisilppua parvekkeeni lattialla ja kova kiroilu, että sen siitä saa, kun palkkaa autojen muotoilijaksi jonkun muunsukupuoleisen sokean ja kädettömän idiootin.

- Tässä taas on oikeita taksiautoja, hullu ämmä osoitteli jäljelle jääneitä tulosteita.

Katselin kuvia ja niissä oli sedanmallinen BMW, Mersu, Audi ja Opel. Katsoin ihmeissäni punaisen Opel Omegan kuvaa. Kyseinen luojan mieliharmi oli vuodelta 1995 ja hintaa sillä oli kokonaiset 400 euroa. Olin jotenkin kuvitellut tähän asti, että naapurini olisi ostamassa jotain hieman kalliimpaa autoa. Osoitin autosta printattua myynti-ilmoitusta ja sanoin:

- Tuossa lukee, että ei ole tieliikennekelpoinen.
- Se on kolmelitrainen. Rambe sanoo aina, että pienimunaiset ajavat mopoilla.
- Ei naisilla ole munia, mutisin puoliksi ääneen.
- Ihan varmasti enemmän kuin sinulla. Aletaanko vertailla, mitä, häh?
- Se ei ole ajokuntoinen, moottori on sökö.
- Siinä lukee, että nouto hinausautolla ja Rambella on hinausauto. Mitä vielä piipität?

Sain tovin vakuutella, että ei ole hyvä idea ostaa moottorivikaista autoa. Vaihtomoottori tai vanhan korjaus tulisi maksamaan enemmän mitä autolla on arvoa. Mainitsin vielä lopuksi, että Opelilla ajavat ne, jotka haluavat väkisin saksalaisen auton, mutta ei ole varaa ostaa Mersua, Bemaria, Audia tai edes Volkkaria. Hullu ämmä katsoi minua ja kysyi:

- Ei kait ne ole vaan samaa paskaratassakkia kuin Fordilla ajavat?
- Jota kuinkin.

Samassa parvekkeen lattialle varisi lisää paperisilppua. Naapurini ilmoitti, että tämä oli sitten tässä Opelin osalta. Kyseisestä merkistä ei tämän jälkeen enää keskusteltaisi, kuten ei Fordistakaan. Keskittyisimme vain ja ainoastaan automerkkeihin, jotka herättävät luottamusta taksiasiakkaissa. Selailtuaan papereitaan hetken, hullu ämmä tälläsi käteeni seuraavan ehdokkaan ja sanoi:

- Tämän kyydissä alkaa nakki jöpöttää ihan keneltä tahansa.

Tutkailin paperia tarkemmin ja totesin kyseessä olevan vuosimallin 1996 BMW 728. Auto on ollut varmaan aikoinaan naapuruston, ellei jopa koko kylän, kateuden ilmentymä. Tällä hetkellä näytti siltä, kuin rotat olisivat kulkeneet vuoden pari sen peltien läpi. Takakontti oli täynnä varaosia, mikä ehkä edesauttoi auton saamiseksi myyjän pihalta ostajan pihalle. Auton hinta oli 700 euroa ja se oli katsastettu puoli vuotta sitten.

- Tässä näyttää olevan myyjän mukaan vikaa moottorissa. Yhden sylinterin puristukset hukassa ja auto savuttaa pahasti, kerroin havaintoni.
- Niin, entä sitten? hullu ämmä kysyi.
 - Auto savuttaa. Se on viallinen.
- Ja mistä se savu tuleekaan?
- Pakoputkesta.
- Niinpä. En minä sitä itse haistele. Vittu miten tyhmä sitä mies voi ollakaan.

Kävimme taas keskustelun siitä, että tuollainen vanha ja viallinen auto oli todella järjetön ostos, mikäli ei itse osannut korjata sitä. Rambe oli myös ilmoittanut hyvin selväsanaisesti, ettei hän tule puuttumaan puolisonsa autoon eikä autoiluun millään tapaa. Ainoa palvelus minkä Rambe oli luvannut tehdä, oli hinata autonraato jollekin autopurkamolle. Käsiteltyämme Bemarin, oli parvekkeen lattia taas yhtä paperisilppukasaa rikkaampi. Asia ei miellyttänyt minua millään tavalla, mutta toisaalta en halunnut myöskään nenääni poskelle, joten olin hiljaa. Hullu ämmä hymyili omituisesti, antoi kouraani seuraavan ehdokkaan tiedot ja sanoi:

- Se on Mersu, taksitolppien kingi. Kolme pilkku kaksilitrainen mylly.
- Katopas, vanha väyrynen, totesin ääneen.
- Väyrynen? Miksi vitussa sen Paavon sotkit tähän, häh? Ihme runkelo, kun alkaa puhua politiikkaa, kun keskustellaan autoista. Menikö tunteisiin, kun pistin näin kovan luun tarjolle?
- Ei mennyt. Tämän korimallin Mersua kutsutaan väyryseksi.
- Ei kutsuta. Sano se sana vielä kerran, niin sinua kutsutaan teho-osastolla vihannekseksi.

Suljin suuni ja päätin pitää mielessäni, ettei kyseisen korimallin Mersu ole meidän kulmillamme väyrynen. Syvennyin tutkimaan ilmoituksen tekstiä tarkemmin. Tämä oli jo tuhannen euron kulkupeli ja vuodelta 2000, joten nyt oltiin menossa ihan oikeaan suuntaan autovalinnan suhteen.

 - Vittu, että mä pistän menemään sladissa tuolla Merssulla, hullu ämmä haaveili.

Ilmoituksesta sattui silmiini yksi rivi, ja siitä johtuen kysyin haaveilevalta naapuriltani:

- Onko sinulla varastossa Mersun renkaita?
- Ei tietenkään ole. Vain idiootit kyselevät noin tyhmiä.
- Tämä yksilö myydään nimittäin vain sellaiselle ostajalle, jolla on mukana omat renkaat.

Ilmoituksessa mainittiin vielä, että pohja tarvitsee vain pari neliötä peltiä, eli pikku homma hitsaustaitoiselle ostajalle. Tiedustelin hullulta ämmältä, että osaako hän hitsata?

- En, mutta osaan muurata.
- Häh? Miten se muuraaminen tähän liittyy?
- Käyn muuraamassa tuon mersurunkkarin silmät umpeen, kun myy autoaan viekkaudella ja vääryydellä.
- Ihan rehellisestihän se ilmoitti viat.
- Minäkin teen siitä ihan rehellisesti hampaattoman, niin ollaan sujut, hullu ämmä kiehui ja silppusi Mersun myynti-ilmoituksen.

Seuraavaksi minä sain syyt niskoilleni siitä, ettei hullun ämmän valitsemat autot olleet hyviä ostoksia. Olin kuulemma säteillyt tässä naapurissa asuessani huonoa energiaa hänelle. Lisäksi autoni ei ollut myöskään sedan, mikä vaikutti myös negatiivisesti asiaan. Voisin kuulemma paikata asiaa parilla kupillisella tymäkkää sumppia. En ollut juonut kahvia hetkeen, joten siirryin keittiön puolelle keittohommiin. Hullu ämmä tuli perässäni ja sanoi:

- Ellei se kahvi pysy sellaisenaan veneen pohjassa, niin löydät itsesi leikkimästä sukellusvenettä.
- Ei sinulla ole venettä, huomautin.
- Minulla on kohta ikioma sukellusvene, jos kahvi ei ole sellaista, kun haluan.

Laitoin tippumaan kuusi kupillista kahvia ja latasin suodattimen ihan täyteen kahvinpuruja. Hullun ämmän siirtyessä olohuoneen puolelle, livautin suodattimeen vielä kuivattua linnunsilmächiliä, joka oli aika tymäkkää tavaraa. Nyt katsotaan sitten, että mistä se naapurin kana pissii, hihittelin itsekseni. Laitoin itselleni teeveden kiehumaan, sillä enhän minä nyt mikään masokisti ollut. Odottelin keittiössä suosiolla kahvin tippumista, sillä hullulla ämmällä näytti olevan olohuoneessa ihan muuta puuhaa. Hän raapi vuoron perään päätään ja persettään. Kahvin ollessa valmis, kaadoin sitä hullulle ämmälle kuppiin ja itselleni teetä. En maininnut mitään eri juomista, kun menin kuppien kanssa olohuoneen puolelle. Ojensin kupin vieraalleni, joka ilmoitti tylyyn tyyliinsä:

- Jos keitit jotain teetä, niin huljuttelen tässä kupissa munasi.
- Se on kallis erikoissekoitus suoraan Brasiliasta. Tarjoan sitä vain todellisille kahvin ystäville.
- No nyt kuulostaa hyvältä, naapurini hymyili.

Hullu ämmä otti kulauksen kupista. Hetken päästä hänen otsalleen ilmestyi ryppy ja silmät menivät ihmeellisesti sirrilleen. Nainen oli kuin istuva kysymysmerkki siinä sohvallani. Pienen tauon jälkeen hän otti uuden, nyt hieman pitemmän ryypyn. Ryppy otsalla syveni ja silmät menivät entistä enemmän sirrilleen. En voinut olla sanomatta:

- Pikantti maku, eikö totta?
- Hiiih, hiiiih, hullu ämmä kähisi ja yritti saada ääntä suustaan.
- Lämmittää kivasti. On tosi hyvä juoma varsinkin talvella, mutta voi sitä juoda näin kesälläkin, jatkoin pokkana.
- Kääääh, kääääh, no nyt on, hiiih, hiiiih sumpissa potkua.

Luulin, että kahvi jää juomatta, mutta mitä vielä. Hullu ämmä vetäisi loput kahvit kolmella hörpyllä, nousi sen jälkeen sohvalta ja totesi:

- Iski ruilatti. Onko huussissa paperia?
- Joo, on.

Ei mennyt varmaan kuin kolme sekuntia, kun vessasta kuului sen tason parkaisu, kun Toyotan pääkonttorissa Japanissa, kun ne tajusivat Skodan myyneen paremmin tuulipukukansan synnyinmaassa. Parkaisun jälkeinen suomalainen kiroilu sentään taisi olla ihan jotain muuta, mitä Japanissa oli kuultu. Join itse teeni aivan rauhassa loppuun. Kävin sen jälkeen keittiössä huuhtelemassa teekuppini jäljelle jääneellä kahvilla ja jätin hieman kahvia kuppini pohjalle. Vartin päästä vessan ovi avattiin ja hikinen naapurini läpsytteli suoraan parvekkeelle, jossa hän ilmoitti:

- Vittu, luulin sinua hiireksi, mutta taisin erehtyä. Oli kyllä kahvia, perkele!
- Vaatii kyllä vähän totuttelemista.
- Minä totuin jo. Perse vielä kirvelee, mutta rasvaan sen hyvin kotona.

Meinasin yökätä, mutta onnistuin siirtämään ajatukseni nopeasti autoihin, pois tuon kävelevän harakanpesän ahterista. Hullu ämmä oli ottanut vessasta mukaansa yhden vessapaperirullan, johon hän kuivaili tämän tästäkin hikoilevaa naamaansa. Rullan ollessa puolessa, hullu ämmä otti käteensä yhden tulosteen, laittoi sen eteeni ja sanoi.

- Siinä on molemmat tontut.

Vilkaisin paperia, mutta en saanut silmiini yhtään tonttua. Kuvassa oli vanha Audi. Ilmeeni oli varmasti kysyvä, sillä naapurini jatkoi:

- Vittu, tonttu ei tajua, että auton hinta on tasan kaksi tonttua. On muuten kähee peli ja litroissa piisaa.
- A8 vuosimallia 1995, luin ääneen ilmoitusta.
- Ei tässä perkele mitään B-luokan luusereita olla, hullu ämmä ilmoitti hymyillen.

Meinasin lisätä, että ei, vaan täysin Ö-luokan kaheli. Audista oli muutama kuva, jotka oli ottanut joku, joka ei ole tiennyt kuvatessa, että missä maa, missä kuu? Kuvat olivat niin vinksallaan, ettei autosta saanut oikein mitään käsitystä. Takapuskuri oli korjattu jollain silikonilla tai muulla vastaavalla rakennusalan tuotteella. Jälki oli tyyliin ”My first repair kit.”

- Etkä sitten vittu ala naukua mistään, tämä auto on myyjänkin mukaan tiptop, naapurini sanoi.
- Jaa, missä kohtaa niin sanotaan? tutkailin tulostetta.
- No tuossa. Sokeako olet?

Katsoin kohtaa, johon hullun ämmän sormi oli tökätty. Siinä luki Tip Tr A.

- Et voi väittää, ettenkö ole oikeassa, mitä, häh?
- Voin väittää. Autossa on tiptronic-automaattivaihteisto. Tämä ole tiptoppia nähnytkään vuosikymmeneen tai pariin.
- Johan olet perkele hankala naapuri. Osta nyt auto, kun tuollainen mulkku asuu ihan seinän takana. - En minä ole näitä autoja valinnut, puolustauduin.

Hullun ämmä ilme muuttui aika tuimaksi. Hänellä oli kädessään enää yksi tuloste, jota hän hypisteli hermostuneen oloisena. En sanonut mitään, hymyilin vain ja tuijotin takaisin. Aikansa suutaan mutristeltuaan hän löi lapun parvekkeen pöytään ja sanoi:

- Hysleri, se on siinä!
- Hmm, Chrysler Vision. Mielenkiintoinen valinta. Ei kylläkään saksalainen.
- Siinä on kolmepilkkuvitonen motti ja se on katsastettu. Hintakin vain reilun tontun.

Katselin lumihankea, josta pilkotti jotain sinertävää. Oletettavasti kyseessä oli myynnissä oleva auto. Hullu ämmä osoitteli kuvia ja sanoi, että nyt en löydä autosta hakemallakaan ruostetta, enkä rikkinäisiä puskureita. Joo, en löytänyt, kun en ollut ihan varma edes siitä, että missä kohtaa kinosta koko auto oli.

- Sitä paitsi tällä on ajettu vain kerran viime kesänä, hullu ämmä osoitti tekstiä.

Omistaja oli kirjoittanut lisätietoihin: ”Viime kesänä ajettiin kerran. Lähdettiin kavereiden kanssa ajamaan jäärataa. Oli vähän kalenteri jäljessä, kun kukaan ei ollut muistanut repiä sivuja. Löysimme itsemme ja auton heinäkuisen järven pohjasta. Onneksi katto jäi vedenpinnan yläpuolelle. Auto myydään katsastettuna akvaariona tai kesäiseen jäärata-ajoon siinä kunnossa kuin se on. P.S, hae vasta lumien sulattua.

- Ei ole ollut kysyntää, kun on vielä lumikuvat näin keskellä kesää, totesin. Voi olla, että on katsastuskin mennyt ostajaa odotellessa pitkäksi, totesin.
- Ai jaaha? Vittu mikä palikka, kun ei mikään kelpaa.

Hullu ämmä silppusi taas yhden tulosteen parvekkeen lattialle ja ilmoitti sen jälkeen, että hän kyllä palaa vielä autoasiaan, kun on ensin tempaissut kunnon nollauskännin. Naapurini poistuessa, eteisestä kuului vielä:

- Saatana, tuollaisia idiootteja selvin päin kestä…

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi