Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
Korvikeautojen koeajot
24.9.2019
Ihana lämmin kesä jatkui ja jatkui vaan.
Olutta kului kyllä ihan kohtalaisesti, mutta onneksi sitä sai
lähikaupasta lisää. Kaiken lisäksi olin saanut puhuttua
Koikkalan Jarnon kantamaan minulle lisää olutta, kun hän kerran
oli lomalla ja joutilaana. Jarnon eilen tuomia oluita oli vielä
pari jääkaapissa, joten kipaisin yhden ja syvennyin parvekkeella
hyvään dekkariin. Olin juuri päässyt kohtaan, jossa päähenkilö
joutui kesken kovimman takaa-ajon säätämään sytytystä vanhasta
koslastaan, kun ovikello soi:
- Ring, ring -
No voi perhana, kirosin ja laskin kirjan
kädestäni. Suuntasin eteiseen, sillä ajatuksella, että Jarno on
siellä taas uuden kaljalastin kanssa. Vaan eipä ollutkaan, sillä
oven takana oli hullu ämmä paperinivaskan kera.
- Oletko oppinut lukemaan? kysyin oven
avattuani.
- Mikä vitun kysymys tuo muka on? Haluatko kysyä uudelleen vai
nenän kipeäksi tuosta edellisestä kysymyksestä?
- No mitä asiaa? murahdin.
- Mennään sisälle. En juttele pisneksistä rapussa, hullu ämmä
ilmoitti.
Naapurini marssi avojaloin asuntoni läpi
parvekkeelle ja istahti lepotuoliin. Hän silmäili vajaata
oluttölkkiäni ja sanoi otsaansa kurtistaen:
- Ei ole edes puolessa päivä vielä ja olutta.
Noukin kännykän käteeni, otin siitä
automaattisen kellonajanasetuksen pois päältä ja laitoin
kellonajaksi puoli yksi. Näytin sitä hullulle ämmälle ja
ilmoitin:
- Sorry, eri aikavyöhyke.
- Mulle kans, hullu ämmä ilmoitti.
Koska jääkaapissa oli vielä yksi juomaton
huurteinen, kipaisin sen naapurilleni. Hullu ämmä otti sen
vastaan, avasi ja vetäisi yhdellä hörpyllä kitusiinsa.
Röyhtäistyään kaksi kertaa, hän iski tyhjän tölkin littanaksi
otsaansa vasten. Tämän jälkeen hän heitti rutatun tölkin
avoimesta parvekkeenovesta sisälle ja sanoi:
- Vitun epäsiistiä täällä. Tyhjiä tölkkejä
ympäriinsä.
- Asiaan. Mitä varten notkut täällä parvekkeellani? kysyin
puolestani.
- Tein analyysin siitä millaisen auton tarvitsen, kun alan
ajamaan taksia.
- Ahaa. No millaisen?
- Taksiautoanalyysin. Onko se nyt niin vitun vaikea ymmärtää,
että taksin ajamiseen tarvitaan taksiauto, häh?
- En minä sitä analyysia tehnyt, murahdin.
Hullu ämmä nousi lepotuolista, siirtyi
parvekepöydän ääreen ja levitti paperit. Sain käskyn siirtyä
pöydän ääreen. Papereitaan esitellen hän sanoi:
- Taksiauton pitää näyttää taksiautolta, eikä
miltään vitun peräpuikolta. Ei tältä.
Hullu ämmä tälläsi eteeni kuvan Toyota
Priuksesta. Kerroin hänelle, että kyseisiä peräpuikkoja on
nykyisin aika paljon taksissa. Vastaus kommenttiini oli kasa
paperisilppua parvekkeeni lattialla ja kova kiroilu, että sen
siitä saa, kun palkkaa autojen muotoilijaksi jonkun
muunsukupuoleisen sokean ja kädettömän idiootin.
- Tässä taas on oikeita taksiautoja, hullu ämmä
osoitteli jäljelle jääneitä tulosteita.
Katselin kuvia ja niissä oli sedanmallinen BMW,
Mersu, Audi ja Opel. Katsoin ihmeissäni punaisen Opel Omegan
kuvaa. Kyseinen luojan mieliharmi oli vuodelta 1995 ja hintaa
sillä oli kokonaiset 400 euroa. Olin jotenkin kuvitellut tähän
asti, että naapurini olisi ostamassa jotain hieman kalliimpaa
autoa. Osoitin autosta printattua myynti-ilmoitusta ja sanoin:
- Tuossa lukee, että ei ole
tieliikennekelpoinen.
- Se on kolmelitrainen. Rambe sanoo aina, että pienimunaiset
ajavat mopoilla.
- Ei naisilla ole munia, mutisin puoliksi ääneen.
- Ihan varmasti enemmän kuin sinulla. Aletaanko vertailla, mitä,
häh?
- Se ei ole ajokuntoinen, moottori on sökö.
- Siinä lukee, että nouto hinausautolla ja Rambella on
hinausauto. Mitä vielä piipität?
Sain tovin vakuutella, että ei ole hyvä idea
ostaa moottorivikaista autoa. Vaihtomoottori tai vanhan korjaus
tulisi maksamaan enemmän mitä autolla on arvoa. Mainitsin vielä
lopuksi, että Opelilla ajavat ne, jotka haluavat väkisin
saksalaisen auton, mutta ei ole varaa ostaa Mersua, Bemaria,
Audia tai edes Volkkaria. Hullu ämmä katsoi minua ja kysyi:
- Ei kait ne ole vaan samaa paskaratassakkia
kuin Fordilla ajavat?
- Jota kuinkin.
Samassa parvekkeen lattialle varisi lisää
paperisilppua. Naapurini ilmoitti, että tämä oli sitten tässä
Opelin osalta. Kyseisestä merkistä ei tämän jälkeen enää
keskusteltaisi, kuten ei Fordistakaan. Keskittyisimme vain ja
ainoastaan automerkkeihin, jotka herättävät luottamusta
taksiasiakkaissa. Selailtuaan papereitaan hetken, hullu ämmä
tälläsi käteeni seuraavan ehdokkaan ja sanoi:
- Tämän kyydissä alkaa nakki jöpöttää ihan
keneltä tahansa.
Tutkailin paperia tarkemmin ja totesin
kyseessä olevan vuosimallin 1996 BMW 728. Auto on ollut varmaan
aikoinaan naapuruston, ellei jopa koko kylän, kateuden
ilmentymä. Tällä hetkellä näytti siltä, kuin rotat olisivat
kulkeneet vuoden pari sen peltien läpi. Takakontti oli täynnä
varaosia, mikä ehkä edesauttoi auton saamiseksi myyjän pihalta
ostajan pihalle. Auton hinta oli 700 euroa ja se oli katsastettu
puoli vuotta sitten.
- Tässä näyttää olevan myyjän mukaan vikaa
moottorissa. Yhden sylinterin puristukset hukassa ja auto
savuttaa pahasti, kerroin havaintoni.
- Niin, entä sitten? hullu ämmä kysyi.
- Auto savuttaa. Se on viallinen.
- Ja mistä se savu tuleekaan?
- Pakoputkesta.
- Niinpä. En minä sitä itse haistele. Vittu miten tyhmä sitä
mies voi ollakaan.
Kävimme taas keskustelun siitä, että tuollainen
vanha ja viallinen auto oli todella järjetön ostos, mikäli ei
itse osannut korjata sitä. Rambe oli myös ilmoittanut hyvin
selväsanaisesti, ettei hän tule puuttumaan puolisonsa autoon
eikä autoiluun millään tapaa. Ainoa palvelus minkä Rambe oli
luvannut tehdä, oli hinata autonraato jollekin autopurkamolle.
Käsiteltyämme Bemarin, oli parvekkeen lattia taas yhtä
paperisilppukasaa rikkaampi. Asia ei miellyttänyt minua millään
tavalla, mutta toisaalta en halunnut myöskään nenääni poskelle,
joten olin hiljaa. Hullu ämmä hymyili omituisesti, antoi
kouraani seuraavan ehdokkaan tiedot ja sanoi:
- Se on Mersu, taksitolppien kingi. Kolme
pilkku kaksilitrainen mylly.
- Katopas, vanha väyrynen, totesin ääneen.
- Väyrynen? Miksi vitussa sen Paavon sotkit tähän, häh? Ihme
runkelo, kun alkaa puhua politiikkaa, kun keskustellaan
autoista. Menikö tunteisiin, kun pistin näin kovan luun
tarjolle?
- Ei mennyt. Tämän korimallin Mersua kutsutaan väyryseksi.
- Ei kutsuta. Sano se sana vielä kerran, niin sinua kutsutaan
teho-osastolla vihannekseksi.
Suljin suuni ja päätin pitää mielessäni, ettei
kyseisen korimallin Mersu ole meidän kulmillamme väyrynen.
Syvennyin tutkimaan ilmoituksen tekstiä tarkemmin. Tämä oli jo
tuhannen euron kulkupeli ja vuodelta 2000, joten nyt oltiin
menossa ihan oikeaan suuntaan autovalinnan suhteen.
- Vittu, että mä pistän menemään sladissa
tuolla Merssulla, hullu ämmä haaveili.
Ilmoituksesta sattui silmiini yksi rivi, ja
siitä johtuen kysyin haaveilevalta naapuriltani:
- Onko sinulla varastossa Mersun renkaita?
- Ei tietenkään ole. Vain idiootit kyselevät noin tyhmiä.
- Tämä yksilö myydään nimittäin vain sellaiselle ostajalle,
jolla on mukana omat renkaat.
Ilmoituksessa mainittiin vielä, että pohja
tarvitsee vain pari neliötä peltiä, eli pikku homma
hitsaustaitoiselle ostajalle. Tiedustelin hullulta ämmältä, että
osaako hän hitsata?
- En, mutta osaan muurata.
- Häh? Miten se muuraaminen tähän liittyy?
- Käyn muuraamassa tuon mersurunkkarin silmät umpeen, kun myy
autoaan viekkaudella ja vääryydellä.
- Ihan rehellisestihän se ilmoitti viat.
- Minäkin teen siitä ihan rehellisesti hampaattoman, niin ollaan
sujut, hullu ämmä kiehui ja silppusi Mersun myynti-ilmoituksen.
Seuraavaksi minä sain syyt niskoilleni siitä,
ettei hullun ämmän valitsemat autot olleet hyviä ostoksia. Olin
kuulemma säteillyt tässä naapurissa asuessani huonoa energiaa
hänelle. Lisäksi autoni ei ollut myöskään sedan, mikä vaikutti
myös negatiivisesti asiaan. Voisin kuulemma paikata asiaa
parilla kupillisella tymäkkää sumppia. En ollut juonut kahvia
hetkeen, joten siirryin keittiön puolelle keittohommiin. Hullu
ämmä tuli perässäni ja sanoi:
- Ellei se kahvi pysy sellaisenaan veneen
pohjassa, niin löydät itsesi leikkimästä sukellusvenettä.
- Ei sinulla ole venettä, huomautin.
- Minulla on kohta ikioma sukellusvene, jos kahvi ei ole
sellaista, kun haluan.
Laitoin tippumaan kuusi kupillista kahvia ja
latasin suodattimen ihan täyteen kahvinpuruja. Hullun ämmän
siirtyessä olohuoneen puolelle, livautin suodattimeen vielä
kuivattua linnunsilmächiliä, joka oli aika tymäkkää tavaraa. Nyt
katsotaan sitten, että mistä se naapurin kana pissii, hihittelin
itsekseni. Laitoin itselleni teeveden kiehumaan, sillä enhän
minä nyt mikään masokisti ollut. Odottelin keittiössä suosiolla
kahvin tippumista, sillä hullulla ämmällä näytti olevan
olohuoneessa ihan muuta puuhaa. Hän raapi vuoron perään päätään
ja persettään. Kahvin ollessa valmis, kaadoin sitä hullulle
ämmälle kuppiin ja itselleni teetä. En maininnut mitään eri
juomista, kun menin kuppien kanssa olohuoneen puolelle. Ojensin
kupin vieraalleni, joka ilmoitti tylyyn tyyliinsä:
- Jos keitit jotain teetä, niin huljuttelen
tässä kupissa munasi.
- Se on kallis erikoissekoitus suoraan Brasiliasta. Tarjoan sitä
vain todellisille kahvin ystäville.
- No nyt kuulostaa hyvältä, naapurini hymyili.
Hullu ämmä otti kulauksen kupista. Hetken
päästä hänen otsalleen ilmestyi ryppy ja silmät menivät
ihmeellisesti sirrilleen. Nainen oli kuin istuva kysymysmerkki
siinä sohvallani. Pienen tauon jälkeen hän otti uuden, nyt
hieman pitemmän ryypyn. Ryppy otsalla syveni ja silmät menivät
entistä enemmän sirrilleen. En voinut olla sanomatta:
- Pikantti maku, eikö totta?
- Hiiih, hiiiih, hullu ämmä kähisi ja yritti saada ääntä
suustaan.
- Lämmittää kivasti. On tosi hyvä juoma varsinkin talvella,
mutta voi sitä juoda näin kesälläkin, jatkoin pokkana.
- Kääääh, kääääh, no nyt on, hiiih, hiiiih sumpissa potkua.
Luulin, että kahvi jää juomatta, mutta mitä
vielä. Hullu ämmä vetäisi loput kahvit kolmella hörpyllä, nousi
sen jälkeen sohvalta ja totesi:
- Iski ruilatti. Onko huussissa paperia?
- Joo, on.
Ei mennyt varmaan kuin kolme sekuntia, kun
vessasta kuului sen tason parkaisu, kun Toyotan pääkonttorissa
Japanissa, kun ne tajusivat Skodan myyneen paremmin
tuulipukukansan synnyinmaassa. Parkaisun jälkeinen suomalainen
kiroilu sentään taisi olla ihan jotain muuta, mitä Japanissa oli
kuultu. Join itse teeni aivan rauhassa loppuun. Kävin sen
jälkeen keittiössä huuhtelemassa teekuppini jäljelle jääneellä
kahvilla ja jätin hieman kahvia kuppini pohjalle. Vartin päästä
vessan ovi avattiin ja hikinen naapurini läpsytteli suoraan
parvekkeelle, jossa hän ilmoitti:
- Vittu, luulin sinua hiireksi, mutta taisin
erehtyä. Oli kyllä kahvia, perkele!
- Vaatii kyllä vähän totuttelemista.
- Minä totuin jo. Perse vielä kirvelee, mutta rasvaan sen hyvin
kotona.
Meinasin yökätä, mutta onnistuin siirtämään
ajatukseni nopeasti autoihin, pois tuon kävelevän harakanpesän
ahterista. Hullu ämmä oli ottanut vessasta mukaansa yhden
vessapaperirullan, johon hän kuivaili tämän tästäkin hikoilevaa
naamaansa. Rullan ollessa puolessa, hullu ämmä otti käteensä
yhden tulosteen, laittoi sen eteeni ja sanoi.
- Siinä on molemmat tontut.
Vilkaisin paperia, mutta en saanut silmiini
yhtään tonttua. Kuvassa oli vanha Audi. Ilmeeni oli varmasti
kysyvä, sillä naapurini jatkoi:
- Vittu, tonttu ei tajua, että auton hinta on
tasan kaksi tonttua. On muuten kähee peli ja litroissa piisaa.
- A8 vuosimallia 1995, luin ääneen ilmoitusta.
- Ei tässä perkele mitään B-luokan luusereita olla, hullu ämmä
ilmoitti hymyillen.
Meinasin lisätä, että ei, vaan täysin Ö-luokan
kaheli. Audista oli muutama kuva, jotka oli ottanut joku, joka
ei ole tiennyt kuvatessa, että missä maa, missä kuu? Kuvat
olivat niin vinksallaan, ettei autosta saanut oikein mitään
käsitystä. Takapuskuri oli korjattu jollain silikonilla tai
muulla vastaavalla rakennusalan tuotteella. Jälki oli tyyliin
”My first repair kit.”
- Etkä sitten vittu ala naukua mistään, tämä
auto on myyjänkin mukaan tiptop, naapurini sanoi.
- Jaa, missä kohtaa niin sanotaan? tutkailin tulostetta.
- No tuossa. Sokeako olet?
Katsoin kohtaa, johon hullun ämmän sormi oli
tökätty. Siinä luki Tip Tr A.
- Et voi väittää, ettenkö ole oikeassa, mitä,
häh?
- Voin väittää. Autossa on tiptronic-automaattivaihteisto. Tämä
ole tiptoppia nähnytkään vuosikymmeneen tai pariin.
- Johan olet perkele hankala naapuri. Osta nyt auto, kun
tuollainen mulkku asuu ihan seinän takana. - En minä ole näitä
autoja valinnut, puolustauduin.
Hullun ämmä ilme muuttui aika tuimaksi.
Hänellä oli kädessään enää yksi tuloste, jota hän hypisteli
hermostuneen oloisena. En sanonut mitään, hymyilin vain ja
tuijotin takaisin. Aikansa suutaan mutristeltuaan hän löi lapun
parvekkeen pöytään ja sanoi:
- Hysleri, se on siinä!
- Hmm, Chrysler Vision. Mielenkiintoinen valinta. Ei kylläkään
saksalainen.
- Siinä on kolmepilkkuvitonen motti ja se on katsastettu.
Hintakin vain reilun tontun.
Katselin lumihankea, josta pilkotti jotain
sinertävää. Oletettavasti kyseessä oli myynnissä oleva auto.
Hullu ämmä osoitteli kuvia ja sanoi, että nyt en löydä autosta
hakemallakaan ruostetta, enkä rikkinäisiä puskureita. Joo, en
löytänyt, kun en ollut ihan varma edes siitä, että missä kohtaa
kinosta koko auto oli.
- Sitä paitsi tällä on ajettu vain kerran viime
kesänä, hullu ämmä osoitti tekstiä.
Omistaja oli kirjoittanut lisätietoihin: ”Viime
kesänä ajettiin kerran. Lähdettiin kavereiden kanssa ajamaan
jäärataa. Oli vähän kalenteri jäljessä, kun kukaan ei ollut
muistanut repiä sivuja. Löysimme itsemme ja auton heinäkuisen
järven pohjasta. Onneksi katto jäi vedenpinnan yläpuolelle.
Auto myydään katsastettuna akvaariona tai kesäiseen
jäärata-ajoon siinä kunnossa kuin se on. P.S, hae vasta lumien
sulattua.”
- Ei ole ollut kysyntää, kun on vielä lumikuvat
näin keskellä kesää, totesin. Voi olla, että on katsastuskin
mennyt ostajaa odotellessa pitkäksi, totesin.
- Ai jaaha? Vittu mikä palikka, kun ei mikään kelpaa.
Hullu ämmä silppusi taas yhden tulosteen
parvekkeen lattialle ja ilmoitti sen jälkeen, että hän kyllä
palaa vielä autoasiaan, kun on ensin tempaissut kunnon
nollauskännin. Naapurini poistuessa, eteisestä kuului vielä:
- Saatana, tuollaisia idiootteja selvin päin
kestä…
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.