Etusivulle
Rutinoffin kuskin
tarinat
Tekstipohjaiselle
sivulle
Korvikeautojen koeajot
27.3.2019
Lähdimme Närän johdolla kohti taloyhtiön
verkkokellareita. Närä asui taloyhtiömme toisessa talossa, joten
myös hänen verkkokellarinsa sijaitsi toisessa paikassa kuin
omani. Närä oli yrittänyt saada oman verkkokellarinsa vaihdettua
samaan taloon minun kanssani, sillä siitä on parkkipaikalle
lyhyempi matka. Kukaan asukkaista ei ollut suostunut vaihtamaan
kellareiden paikkaa päikseen. Närä käveli itsekseen jupisten
kellarinsa ovelle ja avasi kaikki kolme riippulukkoa. Jöö
katseli touhua ja totesi:
- Huumemiehillä ja ratakiskovarkailla on
kokemukseni mukaan yleensä kolme lukkoa kätköjensä ovessa.
- Minulla on täällä muuta arvokasta, Närä mutisi.
- Jotain vanhaa Toyota-roinaa, jota ei huoli enää kukaan,
kommentoin papparaisen vastausta.
Närän verkkokellari oli todella hyvässä
järjestyksessä. Siellä oli tukevat metallihyllyt, jotka oli
täytetty tukevilla muovilaatikoilla. En nähnyt missään Yariksen
talvirenkaita, joten tiedustelin Närältä:
- Missä sinun toiset renkaat ovat?
- Olen ulkoistanut rengaspalvelun.
- Taitaa maksaa aika paljon.
- Ei euroakaan. Nuoremmat Toyotan omistajat kunnioittavat meitä
vanhempia ja tietävämpiä, joten saan tuollaiset palvelut
ilmaiseksi.
- Haa, pimeätä työvoimaa! Jöö jyrähti. – Minähän arvasin, että
tänne kellariin on ketunraato haudattu.
- Nuuh, ei kyllä haise siltä, nuuhkin ilmaa.
Jöö komensi meitä kahta perääntymään, että
virkavalta saa työrauhan. Peräydyimme kaksi lyhyttä askelta ja
jäimme seuraamaan herra ylikonstaapelin työskentelyä. Jöö
valaisi ensin taskulampullaan kaikki nurkat ja alkoi sen jälkeen
käydä läpi muovilaatikoita. Kaksi laatikkoa meni ilman
kommentteja, mutta kolmannen kohdalla Jöö karjaisi:
- Syyllinen!
Närä katsoi minua kummissaan ja sanoi:
- Siellä on vain vanha vessan peili.
Repesin totaalisesti. Lopetettuani nauramisen,
Jöö totesi nolona, että väärä hälytys tällä kertaa ja jatkoi
laatikoiden läpikäymistä naama punaisena. Varmaan viidennen tai
kuudennen laatikon kohdalla sisältöä tutkiva Jöö ilmoitti:
- Nyt ei näytä hyvältä.
- Siellä on kyllä vain vanhoja Sumuvalo-lehtiä, Närä sipisi.
- Mitä sieltä löytyi? kysyin Jööltä.
- Tässä Sumuvalon artikkelissa on diesel Mersu lytätty aivan
totaalisesti. Kiihtyvyyden kohdalle on kirjoitettu, että sen
näkee vasta ensi vuoden kalenterista tammikuun kohdalta.
- Ehehehee, mutta eikös se pitänyt aikoinaan paikkansa? Ei ennen
muinoin Mersu-mies tarvinnut kelloa kiihtyvyyden mittaukseen.
Almanakalla pärjäsi ihan hyvin.
Jöö murahteli jotain siihen suuntaan, että
huumorin vääntäminen saksalaisesta premiumista, mitä hänkin
käyttää, on lähes kuritushuoneen arvoista. Jöö kolusi ja kolusi
laatikoita ja alkoi jo näyttää siltä, että Närä selvisi kuivin
saappain tästäkin tarkastuksesta. Käsillä oli viimeinen
laatikko, kun Jöö hörähti voitonriemuisena:
- Syyllinen!
Närä katseli muina papparaisena ihan toiseen
suuntaan. Tökkäsin papparaista olkapäähän ja kysyin: -
Luurankosi taisi löytyä.
- Hmph, yksityisasia, en kommentoi.
- Ja näitähän on vaikka kuinka monta, Jöö kommentoi ja jatkoi
penkomistaan.
- Mitä siellä on? kysyin Jööltä.
- Rasvaista todistusaineistoa.
- No eihän ole, Närä intti vastaan. Saa kait sitä ihminen
kerätä…juttuja.
- Juttuja? kummastelin.
- No niin, juttuja, juttuja, Närä tiuskaisi.
- Pienoisrautatie on raskauttava todiste tässä tapauksessa, Jöö
ilmoitti.
Närä alkoi inttää vastaan, ettei vanha
pienoisrautatie todista mitään tämän päivän kiskovarkaudesta.
Hän oli ostanut pienoisrautatien jo vuosikymmeniä sitten, kun
oli suunnitellut vaihtavansa trukkikuskin hommat
veturinkuljettajan hommiin. Se ajatus oli kaatunut siinä
vaiheessa, kun Närä tajusi, että siinä ammatissa menisi
totaalisesti ajamisen vapaus. Trukkikuskina hän saattoi
kurvailla varastossa missä halusi, pihamaasta nyt puhumattakaan.
Veturinkuljettajana joku muu päätti aina ajoreitin.
- Elämäni on täysin raiteillaan, en tarvitse
siihen junaa, enkä niitä kiskoja, Närä ilmoitti.
- Syylliset eivät koskaan myönnä mitään, Jöö virnisteli ja teki
merkintöjä vahakantiseensa.
- MINÄ EN OLE SYYLLINEN!
- Siis syyllinen kieltää syyllisyytensä, Jöö mutisi ja jatkoi
kirjoittamistaan.
- Miksi olet säilönyt tuon junaradan?
- No, teetin siihen aikoinaan Toyota-tarrat. Ajoin
Toyota-trukeilla, joten en kait minä nyt millään halvatun
Valmetin veturilla ajaisi. Ihan pöljä ajatus.
- Miten olisit ajanut sitten isolla veturilla?
- Saa niitä tarroja isompinakin, Närä tiuskaisi.
Jöö ilmoitti takavarikoivansa kyseisen laatikon
tutkintaa varten. Ennen laatikon pois viemistä hän varmisti
vielä Närältä, että toimiihan junarata varmasti. Papparainen
nyökytteli päätään ja ilmoitti, ettei hän säilö kellariinsa
mitään toimimatonta paskaa. Hän ei ole samanlainen kuin
tyypillinen Skoda-autoilija, joka ei tiedä aamulla toimiiko
autossa vaihdelaatikko vai moottori vai ei kumpikaan.
Tasapainoinen elämä vaati laatua ja toimivaa tekniikkaa.
- Vankilassa on hyvin toimiva päiväjärjestys.
Se on joka päivä samanlainen ja helppo omaksua jopa noin
eläkeläisenä, Jöö ilmoitti.
- Pyh, saksalaisen paskarottelon kuskin pöljää hölinää
tuollainen, Närä kuittasi takaisin.
- Vien tämän autooni ja sitten jatkamme asuntoon, Jöö sanoi ja
otti laatikon kantoonsa.
Jöön kuskatessa laatikkoa autoonsa, me
odottelimme rapun oven edessä häntä. Närä hypisteli
hermostuneena asuntonsa avaimia. Katselin papparaista ja
tiedustelin syytä hermostuneisuuteen. Toyota-jäärä pihisi, että
kyse on hänen toiseksi tai oikeastaan kolmanneksi pyhimmästä
paikasta, eikä sitä tulisi kenenkään loukata.
- Eikö koti ole yleensä se pyhin paikka?
kummastelin.
- Ensin tulee Toyota, sitten tulee Toyotan talli ja kolmantena
koti.
- Sinulla ei ole tallia, huomautin papparaiselle.
- Niin mutta Ulpukalla on.
- Hei pliis, ei nyt mitään panojuttuja. Tiedän kyllä, että
sinulla on nuori ja vetreä tyttöystävä.
- Pöljä, puhun autotallista.
- Kuka sitä nyt mitenkin nimittää, heitin takaisin.
- SE ON AUTOTALLI JA PISTE!
- Mikä se, se vai se autotalli?
En saanut enää mitään vastausta
Toyota-papparaiselta. Epäilin, ettei vanha dementikko enää
muistanut mihin olisi pitänyt vastata ja oli sen vuoksi täysin
hiljaa. Kovin pitkään meidän ei tarvinnut kaksin patsastella
rapunoven edessä, kun ylikonstaapeli Jöö puuskutti paikalle. En
voinut olla lohkaisematta virkamiespallerolle:
- Olisikohan se jo donitsin paikka?
- Puuh, puuh, onko, onko sinulla donitseja? Jöön silmiin syttyi
toivon kipinä.
- Ei, mutta voin tarjota, vaikka tuolla lähikaupalla, mikäli
unohdat tämän kotietsinnän. Painettaisiin se niin sanotusti
donitsilla.
- Pöljä, asioita painetaan villaisella, Närä kivahti.
- Itse olet oikein umpi-idiootti. Yritin juuri puhua sinua
pinteestä.
Närän ilme meni sellaiseksi, kun hän olisi
huomannut, ettei Toyota olekaan enää luotettavuustilaston
ykkönen, vaan sen paikan olisi ottanut joku saksalainen
automerkki. Jöön ilme puolestaan oli sellainen, että sinne
menivät ilmaiset donitsit. Pollari ei sanonut mitään, viittoili
vaan Närää aukaisemaan oven. Närä avasi oven ja johdatti meidät
asuntoonsa. Olin kerran käynyt eteisessä, mutta sen pitemmälle
minua ei oltu päästetty. Närä kyllä ramppasi luonani, miten
sattuu, mutta omaan kotiinsa hän ei juuri vieraita päästänyt. En
ymmärtänyt syytä, sillä asunto oli kaikin puolin siisti.
- Täällähän on sauna, Jöö kuului kailottavan.
- Tietenkin on, Närä tuhahti.
Jöö tuli luoksemme käytävälle ja ehdotti, että
laittaisimme saunan lämpenemään, Närä kävisi pari laatikkoa
saunaolutta ja pitäisimme poikain kesken saunaillan. Minä saisin
kunnian tarjota ruokapuolen jostain tilausruokapalvelusta. Jöö
itse ilmoitti pitävänsä yllä järjestystä. Seurasin Närän ilmeitä
Jöön kertoessa suunnitelmistaan ja totesin, että nyt olisi kyllä
sellainen seinä vastassa, mitä ei hevillä ylitettäisi.
- EI KÄY! Närä ilmoitti suoraan.
- Napsautin jo saunan päälle, Jöö ilmoitti.
- Sammutan sen, Närä murahti.
- Käyn autosta Poliisin eristämä alue -teippiä ja julistan
saunan ja pesuhuoneen eristetyksi alueeksi. Saunon vaikka yksin.
- Kytken sulakkeista saunan pois päältä ja piilotan
keittöjakkaran, Närä uhosi.
- Yariksessa on rikkinäinen takavalo, joten otan siitä kilvet ja
määrään uusintakatsastuksen, Jöö korotti panoksiaan.
- Ihan sama, sauno sitten pöljä yksinäs, Närä kivahti.
Jöö myhäili tyytyväisenä saatuaan
saunareissunsa onnistumaan. Kaljoista tai ruoasta hän ei enää
puhunut mitään. Luulin jo hetken, että kotietsintä oli saunalla
kuitattu, mutta mitä vielä. Hetken tyytyväisen hymistelyn
jälkeen poliisipallero otti hieman ryhtiä ja ilmoitti
aloittavansa kotietsinnän. Hän suuntasi ensin suoraan
makuuhuoneen kaapeille, mutisten sellaista, että kaapeista ne
luurangot kaivetaan, ellei lähellä ole hautausmaata.
- Sieltä, sieltä voi löytyä yksityisyyttä
loukkaavia juttua, Närä piipitti.
- Siis minikokoisia kortonkeja ja sinisiä pillereitä vai?
- Jotain muuta, papparainen pihisi.
- Sinä pervo, millä oikein ruoskit nuorta viatonta
tyttöystävääsi? kiusasin miestä.
- Mitään millään ruoski.
Jöö aloitti penkomisen sukista ja kalsareista.
Sen jälkeen hän kävi läpi tankokaapin paidat, puvut ja sun muut
vaatteet. Liinavaatekaapin tutkimisen puolessa välin Jöö kysyi
hämmentyneellä äänellä?
- Asuuko täällä muitakin ihmisiä?
- No ei asu, Närä kivahti.
- Miksi täällä on GM:n, Fordin, Chevroletin ja Plymouthin
logolla olevia pyyhkeitä?
- Petturi, sihahdin Närälle.
- No enhän ole, Närä sipisi takaisin.
- Kuka näitä käyttää? Jöö tivasi.
- No minä, Närä murahti.
- Siis kietoudut Chevroletin pyyhkeeseen ja kuvittelet niin
pääseväsi Toyotaa parempiin piireihin. Varmaan pöristelet ja
yrität matkia kasikoneen käyntiääntäkin?
- No enhän yritä.
Närä yritti selitellä, että pyyhkeet olivat
sattumalta päätyneet hänen kaappiinsa ja siitä on paljon aikaa.
Hän ei edes muista miltä vuosikymmeneltä ne olivat. Varmaan
jotain sata vuotta sitten. Jöö tutkaili kädessään olevaa
pyyhettä ja kysyi sitten:
- Onko vuosi 2014 mitenkään muistissa?
- On tietenkin, miten niin? Närä murahti.
- Tämän pyyhkeen pesulapussa on se vuosiluku.
- Siis muutama vuosi sitten ostettu, kommentoin sitä.
- Niin on, entä sitten?
- Petturi!
- No enhän ole, pyyhin niihin perseeni.
- Eikö vessapaperi olisi kuitenkin käytännöllisempää?
kummastelin papparaisen kommenttia.
Närä puhisi, että vertauskuvallisesti, ja
hänellä on kyllä vessapaperia. Tivasin jäärältä kuitenkin vielä
sitä, että miksi hän hinkkaa hanuriaan jenkkiautopyyhkeisiin?
Lopulta Närä myönsi, että sai kerran ostettua jostain
autonäyttelyn torialueelta neljä pyyhettä kympillä.
- Sitä paitsi kuivaan noihin itseni aina silmät
kiinni.
- Miksi et Toyota-pyyhkeisiin?
- No siksi, että ne ovat keräilykamaa, joiden arvo nousee.
Pöljät ei vaan ymmärrä.
Jöö lykkäsi pyyhkeet takaisin kaappiin ja
totesi, ettei makuuhuoneessa ollut mitään raskauttavaa
kiskovarkauden suhteen. Seuraavaksi Jöö siirtyi keittiöön
koluamaan sen laatikoita. Lusikkalaatikon kohdalla Jöö otti
käteensä kaksi ruokalusikkaa ja kysyi:
- Syötkö yhtä aikaa näillä molemmilla?
- Pöljä kysymys, minulla käy välillä naisvieras, Ulpukka.
Kävi ilmi, että Närällä oli keittiössään vain
kaksi jokaista ruokailuvälinettä, lautasista
jälkiruokalusikoihin. Jokainen ruokatarvike tai ruokailuväline
oli keittiössä kuin sotilaallisessa järjestyksessä. Missään ei
ollut edes yhtä pullanmurua tai sormenjälkeä.
- Täällä on erittäin siistiä, totesin
ihmeissäni.
- Niin on. Kun auto toimii kuin Toyota, jää aikaa pitää koti
siistinä. Paskarattailla ajavat eivät kerkeä muuta kuin ruuvata
kotteroitaan. Olen valinnut stressittömän Toyota-elämän, Närä
hehkutti. - Pakastimessa on 17 pakettia HK:n sinistä, Jöö
ihmetteli.
- Minulla on yksi hyvä resepti, Närä kuittasi.
- Mikä se on?
- En kerro, pöljä saa etsiä sen ihan itse.
Jöö kolusi paikkoja, mutta missään ei ollut
edes pienen pientä viitettä siitä, että Närä olisi jotenkin
suunnitellut ratakiskovarkautta. Edes niitä samanlaisia
käyntikortteja, minkä olin jättänyt Niron takakonttiin, ei
löytynyt asunnosta. Närällä oli kyllä uudempia käyntikortteja,
mutta ne olivat täysin erilaisia. Jopa olohuoneen maton alustan
tutkittuaan Jöö istahti sohvalle ja totesi:
- Ei mahda mitään, rikollinen oli tällä kertaa
ovelampi.
- Miten olisi sellainen vaihtoehto, että Närä on lavastettu
syylliseksi? heitin kommentin.
- Niin, kuka tässä saa hyödyn?
- Se Niro-mies, koska hänellä ja Närällä oli kova riita
autojensa paremmuudesta.
- Siis mies laittaa itse ratakiskot takakonttiin, teettää
vastapuolen nimellä käyntikortin ja lavastaa naapurinsa
syylliseksi.
- Juuri näin, miten taitavaa poliisityöskentelyä ja vielä ihan
sohvalla istuen, kehuin Jöötä.
- Niin, en minä suotta ole itse itseäni ylikonstaapeliksi
ylentänyt, Jöö hymähti.
- Ei mennyt kyllä ylennys hukkaan, nyökyttelin päätäni.
Jöö otti vahakantisen käteensä ja alkoi
kirjoittaa siihen raporttiaan. Ensin hän raapusti, että
kotietsintä autoon, verkkokellariin ja asuntoon oli ollut
tulokseton.
- Entä se pienoisrautatie? Närä möläytti.
Jöön kynä pysähtyi kuin seinään vihon sivulla.
Poliisipallero mutristeli huuliaan, kurtisteli kulmiaan ja
virkkoi sitten:
- Kuten raporttiini kirjoitin, etsintä oli
ollut tulokseton eikä etsinnässä löytynyt mitään.
- Saan siis sen pienoisrautatien takaisin? Närä vinkui.
- Kun mitään ei löydetty, niin myöskään mitään ei voi palauttaa,
Jöö ilmoitti.
Tässä kohtaa Närän hitaaseen jakeluun meni se,
että pienoisrautatie oli nyt menetetty ikuisiksi ajoiksi. Sitä
ei vaan enää ollut olemassa ja piste.
- En taida joutaa saunaan, minun on jatkettava
tutkintaa muualla, ettei tämä ratarikollisuus pääse liikaa
rehottamaan. Elämme vaarallisia aikoja ihan junaradan vieressä.
Velvollisuus ennen kaikkea, Jöö sanoi ja nousi ylös.
Sen enempää asiaa kommentoimatta Jöö saapasteli
ulos asunnosta. Jäimme sinne kahden Närän kanssa. Närä oli
hiljaa noin minuutin ajan, käänsi sitten päänsä minua kohti ja
kysyi:
- Mitä pöljä tekee vielä täällä?
- Ihmettelen, että missä sinun kaikki Toyota-rekvisiitta on?
Täällä sitä on todella vähän.
- Keräilyesineille pitää olla kunnollinen tasalämpöinen tila.
Meillä on kerholla turvahuone, joka on varustettu uusimmalla
kiinteistötekniikalla. Siellä ei ramppaa vääräuskoisia.
Päätin antaa Närälle hieman pyyhkeitä
pyyhkeistä, joten sanoin:
- Kunhan et ota yhteiseen saunailtaan mukaasi
Plymouth-pyyhettä, ehehehee.
- Ulko-ovi on siellä missä se oli tullessasikin, näkemiin!
Minut suorastaan työnnettiin ulos asunnosta. Eipä tuo paljon haitannut, sillä en oikein pitänyt Närän yli steriilistä asunnosta. Oma, sellainen puoliksi lähtevää laivaa muistuttava asunto, oli paljon kotoisampi.
Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.