Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

27.3.2019

Pyyhkeitä pyyhkeistä


Lähdimme Närän johdolla kohti taloyhtiön verkkokellareita. Närä asui taloyhtiömme toisessa talossa, joten myös hänen verkkokellarinsa sijaitsi toisessa paikassa kuin omani. Närä oli yrittänyt saada oman verkkokellarinsa vaihdettua samaan taloon minun kanssani, sillä siitä on parkkipaikalle lyhyempi matka. Kukaan asukkaista ei ollut suostunut vaihtamaan kellareiden paikkaa päikseen. Närä käveli itsekseen jupisten kellarinsa ovelle ja avasi kaikki kolme riippulukkoa. Jöö katseli touhua ja totesi:

- Huumemiehillä ja ratakiskovarkailla on kokemukseni mukaan yleensä kolme lukkoa kätköjensä ovessa.
- Minulla on täällä muuta arvokasta, Närä mutisi.
- Jotain vanhaa Toyota-roinaa, jota ei huoli enää kukaan, kommentoin papparaisen vastausta.

Närän verkkokellari oli todella hyvässä järjestyksessä. Siellä oli tukevat metallihyllyt, jotka oli täytetty tukevilla muovilaatikoilla. En nähnyt missään Yariksen talvirenkaita, joten tiedustelin Närältä:

- Missä sinun toiset renkaat ovat?
- Olen ulkoistanut rengaspalvelun.
- Taitaa maksaa aika paljon.
- Ei euroakaan. Nuoremmat Toyotan omistajat kunnioittavat meitä vanhempia ja tietävämpiä, joten saan tuollaiset palvelut ilmaiseksi.
- Haa, pimeätä työvoimaa! Jöö jyrähti. – Minähän arvasin, että tänne kellariin on ketunraato haudattu.
- Nuuh, ei kyllä haise siltä, nuuhkin ilmaa.

Jöö komensi meitä kahta perääntymään, että virkavalta saa työrauhan. Peräydyimme kaksi lyhyttä askelta ja jäimme seuraamaan herra ylikonstaapelin työskentelyä. Jöö valaisi ensin taskulampullaan kaikki nurkat ja alkoi sen jälkeen käydä läpi muovilaatikoita. Kaksi laatikkoa meni ilman kommentteja, mutta kolmannen kohdalla Jöö karjaisi:

- Syyllinen!

Närä katsoi minua kummissaan ja sanoi:

- Siellä on vain vanha vessan peili.

Repesin totaalisesti. Lopetettuani nauramisen, Jöö totesi nolona, että väärä hälytys tällä kertaa ja jatkoi laatikoiden läpikäymistä naama punaisena. Varmaan viidennen tai kuudennen laatikon kohdalla sisältöä tutkiva Jöö ilmoitti:

- Nyt ei näytä hyvältä.
- Siellä on kyllä vain vanhoja Sumuvalo-lehtiä, Närä sipisi.
- Mitä sieltä löytyi? kysyin Jööltä.
- Tässä Sumuvalon artikkelissa on diesel Mersu lytätty aivan totaalisesti. Kiihtyvyyden kohdalle on kirjoitettu, että sen näkee vasta ensi vuoden kalenterista tammikuun kohdalta.
- Ehehehee, mutta eikös se pitänyt aikoinaan paikkansa? Ei ennen muinoin Mersu-mies tarvinnut kelloa kiihtyvyyden mittaukseen. Almanakalla pärjäsi ihan hyvin.

Jöö murahteli jotain siihen suuntaan, että huumorin vääntäminen saksalaisesta premiumista, mitä hänkin käyttää, on lähes kuritushuoneen arvoista. Jöö kolusi ja kolusi laatikoita ja alkoi jo näyttää siltä, että Närä selvisi kuivin saappain tästäkin tarkastuksesta. Käsillä oli viimeinen laatikko, kun Jöö hörähti voitonriemuisena:

- Syyllinen!

Närä katseli muina papparaisena ihan toiseen suuntaan. Tökkäsin papparaista olkapäähän ja kysyin: - Luurankosi taisi löytyä.
- Hmph, yksityisasia, en kommentoi.
- Ja näitähän on vaikka kuinka monta, Jöö kommentoi ja jatkoi penkomistaan.
- Mitä siellä on? kysyin Jööltä.
- Rasvaista todistusaineistoa.
- No eihän ole, Närä intti vastaan. Saa kait sitä ihminen kerätä…juttuja.
- Juttuja? kummastelin.
- No niin, juttuja, juttuja, Närä tiuskaisi.
- Pienoisrautatie on raskauttava todiste tässä tapauksessa, Jöö ilmoitti.

Närä alkoi inttää vastaan, ettei vanha pienoisrautatie todista mitään tämän päivän kiskovarkaudesta. Hän oli ostanut pienoisrautatien jo vuosikymmeniä sitten, kun oli suunnitellut vaihtavansa trukkikuskin hommat veturinkuljettajan hommiin. Se ajatus oli kaatunut siinä vaiheessa, kun Närä tajusi, että siinä ammatissa menisi totaalisesti ajamisen vapaus. Trukkikuskina hän saattoi kurvailla varastossa missä halusi, pihamaasta nyt puhumattakaan. Veturinkuljettajana joku muu päätti aina ajoreitin.

- Elämäni on täysin raiteillaan, en tarvitse siihen junaa, enkä niitä kiskoja, Närä ilmoitti.
- Syylliset eivät koskaan myönnä mitään, Jöö virnisteli ja teki merkintöjä vahakantiseensa.
- MINÄ EN OLE SYYLLINEN!
- Siis syyllinen kieltää syyllisyytensä, Jöö mutisi ja jatkoi kirjoittamistaan.
- Miksi olet säilönyt tuon junaradan?
- No, teetin siihen aikoinaan Toyota-tarrat. Ajoin Toyota-trukeilla, joten en kait minä nyt millään halvatun Valmetin veturilla ajaisi. Ihan pöljä ajatus.
- Miten olisit ajanut sitten isolla veturilla?
- Saa niitä tarroja isompinakin, Närä tiuskaisi.

Jöö ilmoitti takavarikoivansa kyseisen laatikon tutkintaa varten. Ennen laatikon pois viemistä hän varmisti vielä Närältä, että toimiihan junarata varmasti. Papparainen nyökytteli päätään ja ilmoitti, ettei hän säilö kellariinsa mitään toimimatonta paskaa. Hän ei ole samanlainen kuin tyypillinen Skoda-autoilija, joka ei tiedä aamulla toimiiko autossa vaihdelaatikko vai moottori vai ei kumpikaan. Tasapainoinen elämä vaati laatua ja toimivaa tekniikkaa.

- Vankilassa on hyvin toimiva päiväjärjestys. Se on joka päivä samanlainen ja helppo omaksua jopa noin eläkeläisenä, Jöö ilmoitti.
- Pyh, saksalaisen paskarottelon kuskin pöljää hölinää tuollainen, Närä kuittasi takaisin.
- Vien tämän autooni ja sitten jatkamme asuntoon, Jöö sanoi ja otti laatikon kantoonsa.

Jöön kuskatessa laatikkoa autoonsa, me odottelimme rapun oven edessä häntä. Närä hypisteli hermostuneena asuntonsa avaimia. Katselin papparaista ja tiedustelin syytä hermostuneisuuteen. Toyota-jäärä pihisi, että kyse on hänen toiseksi tai oikeastaan kolmanneksi pyhimmästä paikasta, eikä sitä tulisi kenenkään loukata.

- Eikö koti ole yleensä se pyhin paikka? kummastelin.
- Ensin tulee Toyota, sitten tulee Toyotan talli ja kolmantena koti.
- Sinulla ei ole tallia, huomautin papparaiselle.
- Niin mutta Ulpukalla on.
- Hei pliis, ei nyt mitään panojuttuja. Tiedän kyllä, että sinulla on nuori ja vetreä tyttöystävä.
- Pöljä, puhun autotallista.
- Kuka sitä nyt mitenkin nimittää, heitin takaisin.
- SE ON AUTOTALLI JA PISTE!
- Mikä se, se vai se autotalli?

En saanut enää mitään vastausta Toyota-papparaiselta. Epäilin, ettei vanha dementikko enää muistanut mihin olisi pitänyt vastata ja oli sen vuoksi täysin hiljaa. Kovin pitkään meidän ei tarvinnut kaksin patsastella rapunoven edessä, kun ylikonstaapeli Jöö puuskutti paikalle. En voinut olla lohkaisematta virkamiespallerolle:

- Olisikohan se jo donitsin paikka?
- Puuh, puuh, onko, onko sinulla donitseja? Jöön silmiin syttyi toivon kipinä.
- Ei, mutta voin tarjota, vaikka tuolla lähikaupalla, mikäli unohdat tämän kotietsinnän. Painettaisiin se niin sanotusti donitsilla.
- Pöljä, asioita painetaan villaisella, Närä kivahti.
- Itse olet oikein umpi-idiootti. Yritin juuri puhua sinua pinteestä.

Närän ilme meni sellaiseksi, kun hän olisi huomannut, ettei Toyota olekaan enää luotettavuustilaston ykkönen, vaan sen paikan olisi ottanut joku saksalainen automerkki. Jöön ilme puolestaan oli sellainen, että sinne menivät ilmaiset donitsit. Pollari ei sanonut mitään, viittoili vaan Närää aukaisemaan oven. Närä avasi oven ja johdatti meidät asuntoonsa. Olin kerran käynyt eteisessä, mutta sen pitemmälle minua ei oltu päästetty. Närä kyllä ramppasi luonani, miten sattuu, mutta omaan kotiinsa hän ei juuri vieraita päästänyt. En ymmärtänyt syytä, sillä asunto oli kaikin puolin siisti.

- Täällähän on sauna, Jöö kuului kailottavan.
- Tietenkin on, Närä tuhahti.

Jöö tuli luoksemme käytävälle ja ehdotti, että laittaisimme saunan lämpenemään, Närä kävisi pari laatikkoa saunaolutta ja pitäisimme poikain kesken saunaillan. Minä saisin kunnian tarjota ruokapuolen jostain tilausruokapalvelusta. Jöö itse ilmoitti pitävänsä yllä järjestystä. Seurasin Närän ilmeitä Jöön kertoessa suunnitelmistaan ja totesin, että nyt olisi kyllä sellainen seinä vastassa, mitä ei hevillä ylitettäisi.

- EI KÄY! Närä ilmoitti suoraan.
- Napsautin jo saunan päälle, Jöö ilmoitti.
- Sammutan sen, Närä murahti.
- Käyn autosta Poliisin eristämä alue -teippiä ja julistan saunan ja pesuhuoneen eristetyksi alueeksi. Saunon vaikka yksin.
- Kytken sulakkeista saunan pois päältä ja piilotan keittöjakkaran, Närä uhosi.
- Yariksessa on rikkinäinen takavalo, joten otan siitä kilvet ja määrään uusintakatsastuksen, Jöö korotti panoksiaan.
- Ihan sama, sauno sitten pöljä yksinäs, Närä kivahti.

Jöö myhäili tyytyväisenä saatuaan saunareissunsa onnistumaan. Kaljoista tai ruoasta hän ei enää puhunut mitään. Luulin jo hetken, että kotietsintä oli saunalla kuitattu, mutta mitä vielä. Hetken tyytyväisen hymistelyn jälkeen poliisipallero otti hieman ryhtiä ja ilmoitti aloittavansa kotietsinnän. Hän suuntasi ensin suoraan makuuhuoneen kaapeille, mutisten sellaista, että kaapeista ne luurangot kaivetaan, ellei lähellä ole hautausmaata.

- Sieltä, sieltä voi löytyä yksityisyyttä loukkaavia juttua, Närä piipitti.
- Siis minikokoisia kortonkeja ja sinisiä pillereitä vai?
- Jotain muuta, papparainen pihisi.
- Sinä pervo, millä oikein ruoskit nuorta viatonta tyttöystävääsi? kiusasin miestä.
- Mitään millään ruoski.

Jöö aloitti penkomisen sukista ja kalsareista. Sen jälkeen hän kävi läpi tankokaapin paidat, puvut ja sun muut vaatteet. Liinavaatekaapin tutkimisen puolessa välin Jöö kysyi hämmentyneellä äänellä?

- Asuuko täällä muitakin ihmisiä?
- No ei asu, Närä kivahti.
- Miksi täällä on GM:n, Fordin, Chevroletin ja Plymouthin logolla olevia pyyhkeitä?
- Petturi, sihahdin Närälle.
- No enhän ole, Närä sipisi takaisin.
- Kuka näitä käyttää? Jöö tivasi.
- No minä, Närä murahti.
- Siis kietoudut Chevroletin pyyhkeeseen ja kuvittelet niin pääseväsi Toyotaa parempiin piireihin. Varmaan pöristelet ja yrität matkia kasikoneen käyntiääntäkin?
- No enhän yritä.

Närä yritti selitellä, että pyyhkeet olivat sattumalta päätyneet hänen kaappiinsa ja siitä on paljon aikaa. Hän ei edes muista miltä vuosikymmeneltä ne olivat. Varmaan jotain sata vuotta sitten. Jöö tutkaili kädessään olevaa pyyhettä ja kysyi sitten:

- Onko vuosi 2014 mitenkään muistissa?
- On tietenkin, miten niin? Närä murahti.
- Tämän pyyhkeen pesulapussa on se vuosiluku.
- Siis muutama vuosi sitten ostettu, kommentoin sitä.
- Niin on, entä sitten?
- Petturi!
- No enhän ole, pyyhin niihin perseeni.
- Eikö vessapaperi olisi kuitenkin käytännöllisempää? kummastelin papparaisen kommenttia.

Närä puhisi, että vertauskuvallisesti, ja hänellä on kyllä vessapaperia. Tivasin jäärältä kuitenkin vielä sitä, että miksi hän hinkkaa hanuriaan jenkkiautopyyhkeisiin? Lopulta Närä myönsi, että sai kerran ostettua jostain autonäyttelyn torialueelta neljä pyyhettä kympillä.

- Sitä paitsi kuivaan noihin itseni aina silmät kiinni.
- Miksi et Toyota-pyyhkeisiin?
- No siksi, että ne ovat keräilykamaa, joiden arvo nousee. Pöljät ei vaan ymmärrä.

Jöö lykkäsi pyyhkeet takaisin kaappiin ja totesi, ettei makuuhuoneessa ollut mitään raskauttavaa kiskovarkauden suhteen. Seuraavaksi Jöö siirtyi keittiöön koluamaan sen laatikoita. Lusikkalaatikon kohdalla Jöö otti käteensä kaksi ruokalusikkaa ja kysyi:

- Syötkö yhtä aikaa näillä molemmilla?
- Pöljä kysymys, minulla käy välillä naisvieras, Ulpukka.

Kävi ilmi, että Närällä oli keittiössään vain kaksi jokaista ruokailuvälinettä, lautasista jälkiruokalusikoihin. Jokainen ruokatarvike tai ruokailuväline oli keittiössä kuin sotilaallisessa järjestyksessä. Missään ei ollut edes yhtä pullanmurua tai sormenjälkeä.

- Täällä on erittäin siistiä, totesin ihmeissäni.
- Niin on. Kun auto toimii kuin Toyota, jää aikaa pitää koti siistinä. Paskarattailla ajavat eivät kerkeä muuta kuin ruuvata kotteroitaan. Olen valinnut stressittömän Toyota-elämän, Närä hehkutti. - Pakastimessa on 17 pakettia HK:n sinistä, Jöö ihmetteli.
- Minulla on yksi hyvä resepti, Närä kuittasi.
- Mikä se on?
- En kerro, pöljä saa etsiä sen ihan itse.

Jöö kolusi paikkoja, mutta missään ei ollut edes pienen pientä viitettä siitä, että Närä olisi jotenkin suunnitellut ratakiskovarkautta. Edes niitä samanlaisia käyntikortteja, minkä olin jättänyt Niron takakonttiin, ei löytynyt asunnosta. Närällä oli kyllä uudempia käyntikortteja, mutta ne olivat täysin erilaisia. Jopa olohuoneen maton alustan tutkittuaan Jöö istahti sohvalle ja totesi:

- Ei mahda mitään, rikollinen oli tällä kertaa ovelampi.
- Miten olisi sellainen vaihtoehto, että Närä on lavastettu syylliseksi? heitin kommentin.
- Niin, kuka tässä saa hyödyn?
- Se Niro-mies, koska hänellä ja Närällä oli kova riita autojensa paremmuudesta.
- Siis mies laittaa itse ratakiskot takakonttiin, teettää vastapuolen nimellä käyntikortin ja lavastaa naapurinsa syylliseksi.
- Juuri näin, miten taitavaa poliisityöskentelyä ja vielä ihan sohvalla istuen, kehuin Jöötä.
- Niin, en minä suotta ole itse itseäni ylikonstaapeliksi ylentänyt, Jöö hymähti.
- Ei mennyt kyllä ylennys hukkaan, nyökyttelin päätäni.

Jöö otti vahakantisen käteensä ja alkoi kirjoittaa siihen raporttiaan. Ensin hän raapusti, että kotietsintä autoon, verkkokellariin ja asuntoon oli ollut tulokseton.

- Entä se pienoisrautatie? Närä möläytti.

Jöön kynä pysähtyi kuin seinään vihon sivulla. Poliisipallero mutristeli huuliaan, kurtisteli kulmiaan ja virkkoi sitten:

- Kuten raporttiini kirjoitin, etsintä oli ollut tulokseton eikä etsinnässä löytynyt mitään.
- Saan siis sen pienoisrautatien takaisin? Närä vinkui.
- Kun mitään ei löydetty, niin myöskään mitään ei voi palauttaa, Jöö ilmoitti.

Tässä kohtaa Närän hitaaseen jakeluun meni se, että pienoisrautatie oli nyt menetetty ikuisiksi ajoiksi. Sitä ei vaan enää ollut olemassa ja piste.

- En taida joutaa saunaan, minun on jatkettava tutkintaa muualla, ettei tämä ratarikollisuus pääse liikaa rehottamaan. Elämme vaarallisia aikoja ihan junaradan vieressä. Velvollisuus ennen kaikkea, Jöö sanoi ja nousi ylös.

Sen enempää asiaa kommentoimatta Jöö saapasteli ulos asunnosta. Jäimme sinne kahden Närän kanssa. Närä oli hiljaa noin minuutin ajan, käänsi sitten päänsä minua kohti ja kysyi:

- Mitä pöljä tekee vielä täällä?
- Ihmettelen, että missä sinun kaikki Toyota-rekvisiitta on? Täällä sitä on todella vähän.
- Keräilyesineille pitää olla kunnollinen tasalämpöinen tila. Meillä on kerholla turvahuone, joka on varustettu uusimmalla kiinteistötekniikalla. Siellä ei ramppaa vääräuskoisia.

Päätin antaa Närälle hieman pyyhkeitä pyyhkeistä, joten sanoin:

- Kunhan et ota yhteiseen saunailtaan mukaasi Plymouth-pyyhettä, ehehehee.
- Ulko-ovi on siellä missä se oli tullessasikin, näkemiin!

Minut suorastaan työnnettiin ulos asunnosta. Eipä tuo paljon haitannut, sillä en oikein pitänyt Närän yli steriilistä asunnosta. Oma, sellainen puoliksi lähtevää laivaa muistuttava asunto, oli paljon kotoisampi.

Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi