Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

9.8.2018

Soo Soo Katsastus


Palasin taloyhtiömme parkkipaikalle paria minuuttia vaille kuusi. Närä seisoi autonsa etupuolella ja naputteli mielenosoituksellisesti etusormella rannekelloaan. Kävelin kaikessa rauhassa papparaisen eteen ja sanoin:

- Vaihda paristo, niin toimii ilman naputtelua.
- Hmph, olet melkein myöhässä.
- Toyotakin on melkein hyvä auto, vastasin samalla mitalla.
- Pyh, olipas taas vitsi, ah, ah.

Samassa Veli Venättäläinen ajoi 110 Ladallaan Närän Yariksen eteen. Pullero Lada-kuski nousi ulos autostaan ja ilmoitti:

- Valmiina katsastukseen. Ajanko edellä?
- Et muuten aja, Närä kivahti.

Närä huitoi Velille, että siirtää autoaan. Velin siirrettyä satakymppinsä sivummalle, Närä astui Yarikseen ja komensi minut kyytiin. Tein työtä käskettyä ja kohta olimme matkalla kohti Soo Soo -katsastusta. Veli ajoi Ladallaan ihan takapuskurissa kiinni, ja se sai Närän hermostumaan.

- Tuokin pöljäke luulee, että ollaan kavereita, kun ajaa noin lähellä.
- Jos se pelkää eksyvänsä, ehdotin puolestani.
- Pyh, haluaa vain takertua paremmilla autoilla ajaviin, ihan kuin laatu tarttuisi tuollaiseen romurautaan. Lailla pitäisi kieltää kaikki Ladat.

Papparaisen harmiksi tiellä oli sen verran liikennettä, että jouduimme ajamaan alle rajoitusten ja Veli pysyi sen vuoksi ihan kannassamme. Mikäli latu olisi ollut auki, Närä olisi varmaan survonut nahkasaappaansa vartta myöten konehuoneeseen ja karistanut mokoman takiaisen alta aikayksikön. Närän auton navigaattori johdatti meidät Tuusulaan jollekin aivan tolkuttoman huonolle soratielle. Minulla kävi jo mielessäni, että olemme ensimmäiset nykyaikaisilla autoilla näillä seuduin liikkuvat, kun vastaan tuli ihan tajutonta haipakkaa vanha BMW. Se sivuutti meidät kylkeä hipoen. Nopeasta kohtaamisestamme huolimatta kerkesin nähdä, kuka autoa ajoi.

- Se oli Jöö itse, ilmoitin Närälle.
- Hullu saatana, Närä kivahti.
- No niin olikin, ajaa nyt tuollaista nopeutta näin huonolla tiellä.
- Minä tarkoitin autoa, papparainen tuhahti.

Närä selvensi, että pitää olla todella hullu, että alkaa vaihtamaan saksan paskan toiseen, siis sen hänen myymänsä Mersun Bemariin. Mikäli Mersun ostaa luotettavalta Toyota-autoilijalta, on se miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin joku kansivikainen Bemari.

- Oliko siinä autossa muita? Närä uteli.
- Ei, miten niin?
- Että jos se vaikka tarttuu se hulluus, kuten pöljyys.
- Miten niin pöljyys tarttuu?
- Eikö isäsikin ajanut samanlaisilla paskarattailla mitä sinä? Närä kysyi.
- Kyllä.
- Ihan pöljiä molemmat, sinä ja isäsi. Tuplapöljä, kun teitä on kaksi.
- Hah, onneksi nykyisin on hyvät lääkkeet, niin sinäkin voit asua vielä kotona, heitin takaisin.
- Pah, en syö mitään lääkkeitä.

Veli oli koko ajan seurannut meitä todella lähellä. Närä yritti pari kertaa karistaa Ladan takapuskurista, mutta joutui vaan toteamaan, että kyllä se perässä pysyy kuin takiainen. Vastasin hänelle, että Lada on nyt niin sanotusti kotikentällä, eikä sileiden teiden Yariksella sitä karistettaisi. Närä marmatti tien huonosta kunnosta. Olin samaa mieltä, sillä tielle olisi voinut vaikka potut kylvää, niin syvät kuopat siinä oli ja niitä riitti. Lopulta kuopat muuttuivat niin pahoiksi, että vauhtimme oli alle kävelyvauhdin.

- No nyt se saatanan hullu tulee ohi! Närä parkaisi.

Ja niin tulikin, sillä Jöön ohjastama Bemari suorastaan lensi ohitsemme. Juuri ennen seuraavaa mutkaa Bemarin takapää irtosi tiestä, auto kääntyi lähes poikittain ja ampaisi sen jälkeen pienemmälle tielle. Navigaattori ilmoitti meille kyseisen tien vievän perille haluamaamme osoitteeseen. Närä käänsi Yariksen samalle tielle, Velin seuratessa Ladallaan. Ajoimme pienempää tietä vielä muutaman sata metriä. Lopulta tulimme omakotitalon pihaan. Talon lisäksi pihapiirissä oli iso tallirakennus, jonka nosto-oven edessä ohitsemme kiitänyt Bemari seisoi. Bemarin vierellä seisoi kaksi pitkälettistä nuortamiestä. Heidän ilmeistään päätellen joku oli kuollut. Närä parkkeerasi Yariksen mahdollisimman kauas Bemarista, ja Veli ajoi viereen.

- Kumpi menee ensin katsastukseen, sinä vai Veli?
- Minähän en tuolle toiseksi jää, Närä uhosi ja loikkasi ulos autosta.

Painelimme peräkanaa tallirakennuksen ovelle, mutta se olikin yllättäen lukossa. Ovessa luki: ”Soo Soo Katsastus Oy toimisto”, mutta ovi oli ja pysyi kiinni koputteluistamme huolimatta. Pitkätukat huojuivat muutaman metrin päässä nosto-oven edessä, joten huikkasin heille:

- Onko tämä katsastuskonttori auki?
- Tää on teurastamo, aurinkolasipäinen pitkätukka huusi takaisin.
- Katsastuskonttori tuossa ovessa lukee, osoitin ovea.
- Se tappoi mun Bimmerin.

Siirryin uteliaisuuttani Bemari-tyyppien vierelle ja pyysin selvennystä asiaan. Kävi ilmi, että kaksikko oli ollut ajelemassa viime viikonloppuna Bemarilla ja Jöö oli pysäyttänyt heidät väärin suunnatun lisävalon vuoksi. En ollut auton keulaa sen tarkemmin nähnyt, joten totesin:

- Eikös sellainen nyt ole aika helppo suunnata oikein?
- Mulla ei ole lisävaloja tässä autossa, ei ole koskaan edes ollut, pitkätukka parkui.

Siirryin auton etupuolelle ja totta tosiaan, ei autossa mitään lisävaloja ollut.

- Tuli sakot ja ajokielto sekä käsky tulla näyttämään auto tänne oikein suunnattujen lisävalojen kanssa.
- Ei näy lisävaloja, ei, totesin ääneen auton keulaa katsellen.
- Siitä tuli ensimmäinen hylky, auton omistaja kertoi.
- Ensimmäinen?
- Niin, tämä on nyt hylätty katsastuksessa seitsemäntoista kertaa vakavien vikojen vuoksi.
- Oho.
- Jokainen vika pitää tulla näyttämään erikseen ja maksaa aina täysi katsastusmaksu. Siihenhän menee enemmän rahaa mitä tämä koko auto on maksanut.
- No mistä tämä hylättiin?
- Helpompi kertoa mistä ei hylätty, toinen pitkätukka tuhahti.
- No mistä?
- Kumimatoista.
- Täh?
- Niissä oli kuulemma tarpeeksi pintaa talven sohjokeleille.

Kävi vielä ilmi, että Jöön käytyä koeajolla oli auton kaikki iskarit korkanneet. Omistaja tönäisi autoa ja totta tosiaan, se keinahteli sen näköisesti, kuin alla olisi ollut vain pelkät jouset.

- Mitäs meinaatte tehdä nyt? Utelin kaksikolta.
- Otetaan ne kumimatot ja käydään ostamassa niihin sopiva auto, Bemarin omistaja mutisi.
- Se tulee paljon halvemmaksi kuin tämän uusintanäytöt + osat korjauksiin, toinen tyyppi selvitti.
- Tarvitsetteko kyydin?
- Ei, kaverit tulee hakemaan. Soitettiin juuri, Bemarin omistaja vastasi.

Närä ei ollut koko aikana sanonut sanaakaan, mutta hänen aikaisemmin punakka naamansa oli nyt täysin valkoinen. Veli katseli sivummalla omaa autoaan ja ilmiselvästi mietti miten hänen mahtaisi käydä.

- Miten on Närä, mennäänkö vielä koputtelemaan ovelle? Kysyin papparaiselta.
- Tuo pöljä menee ensin, Närä viittoili Veliin päin.
- Mutta ethän sinä päästä ketään edelle, heitin pienen piikin.
- Armosta, tämän kerran, ei tuo muuten saa olla koskaan ensimmäinen.

Närä suorastaan tuuppi Velin katsastuskonttorin ovelle ja käski tämän hakata nyrkillä ovea. Näin tapahtui, mutta ovi pysyi yhä kiinni. Vilkuilin kelloa ja totesin nyt olevan katsastuskonttorin aukioloaika. Samassa ovi avautui ja oviaukossa seistä pönötti itse ylikonstaapeli Jöö. Hänellä oli yllään katsastajan virkapuku. Hän tuijotti meitä hetken ja ilmoitti:

- Paskalla istuin. Vatkasi tuo vaimentamaton auto vatsan ruikulle.
- Ei tarvitse kertoa enempää, keskeytin hänen vuodatuksensa.
- Montako autoa?
- Kaksi, tuo on eka, Närä tuuppi Veliä eteenpäin.
- Jaa, haiskahtaa jarruvikaiselta Ladalta, Jöö nuuhki ilmaa.
- Jarrut ovat korjattu, minulla on siitä korjaamon todistus, Veli ehätti kertomaan.
- Minullakin on rippikoulutodistus, mutta siitä huolimatta en ole naista saanut, Jöö vastasi.
- Miten tuo liittyy autoiluun? Kummastelin kommenttia.
- Sitä on puutteessa kiukkuisempi, Jöö ilmoitti.
- No eihän rippikoulutodistus takaa naisen saantia, jatkoin Jöön kanssa väittelemistä.
- Eikä rekisteriote autolla ajoa. Kyllä laki on näin!

Samassa pihaan kurvasi toinen vanha Bemari, jos nousi kaksi pitkätukkaa lisää. Pihalla seissyt kaksikko alkoi huitoa, etteivät tulokkaat vaan tulisi yhtään lähemmäksi. Jöö katseli leukaansa kynsien pihaan tullutta Bemaria ja sanoi:

- Ei ole pitkään tuossakaan kilvet. Luultavasti lähtevät jo seuraavassa ratsiassa.
- Minkä takia?
- Taustapeili näyttää olevan suunnattu niin, että häikäisee takana tulevia. Ai, ai, liikenneturvallisuushan siinä vaarantuu ja vakavasti.
- Mistä niin päättelet? Katselet sitä auton etupuolelta päin, sanoin Jöölle.

Jöö nosti virkalippalakkinsa lippaa ylemmäksi, katsoi minua suoraan silmiin, kosketti etusormella nenäänsä ja sanoi:

- Tuli sellainen kutina tänne.
- Ettei nyt vaan olisi mennyt pylly ja nenä sekaisin, heitin sen enempiä miettimättä.
- Eipä tuolla niin väliä, kilvet lähtevät joka tapauksessa.
- Mikä vittu sinuun on oikein mennyt? Laitat autoja ajokieltoon, hylkäät ne katsastuksessa ja vittuilet vielä päälle.
- Maailma muuttuu Eskoseni, muutu sen mukana, Jöö virkkoi.
- Nimeni ei ole Esko.
- Muuta se, olen myös virallinen nimenmuuttaja. Vanhat suomalaiset nimet ovat nyt tarjouksessa.

Jöö ei alkanut sen enempiä selittelemään tekemisiään, vaan ilmoitti virkamiehen tekevän vain sen mikä virkamiehen on tehtävä. Kansalaiset täytyi pitää kurissa ja vallalla oleva kansalaistottelemattomuus oli laitettava kuntoon mahdollisimman nopealla tahdilla ja mahdollisimman pienillä kuluilla.

- Milloin olet aloittanut tämän katsastustoiminnan? Jatkoin utelemista.
- Sinuna minä kysyisin, että koska joudun tänne autoni kanssa? Jöö kuittasi takaisin.
- Sitä päivää et tule näkemään.
- Tämä on auki tarvittaessa myös öisin, Jöö ilmoitti.
- Enkä yöllä, punoin päätäni.
- Nyt alkoi kutittaa nenää siihen malliin, että taitaa olla pakokaasupäästöt pielessä siinä autossasi, Jöö osoitteli nenäänsä.
- Ettet vain olisi itse päästänyt tuhnua?

Jöö katseli minua lippalakin lipan alta sen näköisenä, että seuraavassa ratsiassa olisi minun aika kärsiä. No, se oli edessä sitten joskus ja tapahtumattomista asioista oli turha ottaa paineita. Jöön asenne oli nyt niin kiero, että minulla kävi ihan oikeasti sääliksi Närää ja Lada-miestä. Satakymppi tuskin edes kestää Jöön koeajoa ja Yaris voi kimmota jostain kuopasta päin lähintä puuta. Sen jälkeen syytteessä olisivat sekä Närä että kyseinen puu. Katselin ympärilleni ja kysyin Jööltä:

- Mikä paikka tämä oikein on?
- Katsastustoimipaikka.
- Asutko täällä?
- Kyllä
- Muistaakseni asuit ennen muualla.
- Maailma muuttuu Eskoseni, mutta onneksi laki pysyy tiukkana ja moraalinvartijat vahvoina. Meitä eivät heiluttele säät, taloudelliset tilanteet eivätkä mitkään muut asiat, Jöö julisti.
- Entä tuuli, sellainen myrskytuuli, vaikka tornado?

Jöö murahti jotain, josta en saanut selvää ja sen jälkeen hän meni avaamaan tallin molemmat nosto-ovet. Ovien ollessa auki, hän komensi sekä Närää että Veliä ajamaan autonsa sisälle. Kaksikko katseli hetken toisiaan, sillä nyt oltiin siinä tilanteessa, ettei kumpikaan voinut peesata toista.

- Tuo Bemari seisoo tuossa edessä, Närä sai vihdoin suunsa auki.
- Tulkitsenko tämän kieltäytymiseksi lain vaatimasta katsastuksesta? Jöö tuijotti Närää.
- Se vaan on tiellä tuossa oven edessä.
- Siirrä se!

Närä yökkäili hetken, mutta käveli sitten pitkin hampain saksalaisen auton vierelle, istahti sisälle ja pakitti sen pihan perälle. Kipitin perässä ja ennen kuin Närä kerkesi nousta autosta, otin hänestä pari kuvaa kännykälläni. Niistä saattaisi olla joskus hyötyä.

- Yök saatana, Närä yökkäili autosta noustessaan.
- Noin pahastiko se Toyota alkoi puistattaa, kun pääsit istahtamaan kunnon autoon?
- Mitä se pöljä pölisee? Tuollainen saksanpaskaratas saa minut voimaan pahoin, yöööök!

Kävelin takaisin konttorin ovelle ja tiedustelin Jööltä, että miten moni auto ei läpäise katsastusta. Jöö mutristeli huuliaan ja siristeli silmiään hetken ennen vastaamistaan:

- Riippuu vähän fiiliksestä, mutta läpi menee noin 30 prosenttia.
- Entä uusintakatsastuksessa?
- Jokainen vika katsastetaan uudelleen niin monta kertaa, että auto menee läpi. Tieliikennelainsäädäntömme on tiukka sen suhteen, Jöö julisti.
- Eikös se tule joillekin todella kalliiksi?
- Ei ole minun ongelma, köyhät valittavat muutenkin aina, että kaikki maksaa liikaa. Myyn myös varastettuja polkupyöriä.
- Jaa, teet siis keikkaa lain toisella puolen.

Näin Jöön ilmeestä, ettei kommenttini tainnut osua oikeaan, tai sitten se sattui juuri kohdalleen. Mies ei virkkonut enää mitään, vaan karjui naama punaisena ajamaan autoja halliin tai muuten niitä ei saataisi enää koskaan Suomessa kilpiin.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi