Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

11.5.2018

Möttönen Caars Oy


Kävelin kadun varteen pysäköidyn Talbotin luo ja jäin katselemaan sen katolla olevia järjettömän suuria kattokaiteita. Muistelin Tompan maininneen niistä aikoinaan jotain, mutta en saanut päähäni mitä varten ne oli hitsattu kattoon kiinni. Tomppa ponkaisi autosta ulos, joten kysäisin hujopilta asiasta:

- Nuo kattokaiteet, mitä varten ne ovat hitsattu kiinni autoon?
- Turisteja ajattelin kyyditellä. Laivasta niitä tulee paljon ja laskin, että sisälle neljä ja molemmille kyljille neljä, niin se tekee 12 turistia aina yhtä kiertoajelua kohti.
- Kiertoajelua?
- Bussit eivät taivu joka paikkaan, mutta Talbot taipuu, hiiiiihoooooo hiiiiiihoooooo, aaaaaarrrrgggh!

Helvetti kun meinaa aina säikäyttää tuo Tompan kiekuminen, siinä kun ei volumeja säästellä ja se tulee aina täysin yllättäen. Tomppa kertoi, että hän on nykyisin myös kiertoajelupilkkutaksi. Tosin senkin appi oli nyt jotenkin jumissa ja hän joutuu ajamaan sen takia vain ympyrää Kaisaniemen liikenneympyrässä.

- Kolkyt kierrosta vielä menee, mutta sen jälkeen yökkäyttää, Tomppa kertoi.
- Haagassa olisi isompi ympyrä, et sitä ole kokeillut?
- Ei anna sovellus ajaa sinne.
- Pasiko taas?
- Kyllä.

Kaivoin puhelimen taskusta ja valitsin Pasin numeron. Puhelin hälytti todella pitkään ja olin jo luopua, kun Pasi vastasi:

- Minun paras kaverini Rutinoffin kuski. Pasi sanoo hei sinulle. Arvaa mitä olin tekemässä?
- Myit juuri auton.
- Ehei, liian helppoa minulle.
- Ostit auton.
- Rong ansveri taas. Arvaa vielä kerta, jookos?
- Olit kahvilla.
- Ehei. Minäpä kerron. Olin salaisessa riitissä. Sain sen tietää vasta varaosapuolen tyypeiltä. Kesti kolme tuntia, mutta kyllä kannatti. Vähän pieretti lopussa ja haju haittasi, mutta oli se sen väärti. Kaikki täällä töissä hymyili, kun pääsin sieltä lopulta pois. Ne taputtivatkin.
- No kerropas nyt, patistelin Pasia.
- Sain pussin lakritsia ja se piti syödä Avensiksen takakontissa. Olen nyt vihkiytynyt Toyotan arvomaailmaan.

Meinasin revetä totaalisesti, mutta en viitsinyt alkaa ilakoida, kun olin tässä oikeastaan Tompan asialla. Muistin kyllä Toyota-myyjät ja lakritsit menneisyydestä paremmin kuin hyvin. Pasi oli siis nyt samaa lakujengiä muiden myyjien kanssa. Onnittelin Pasia tuosta arvomaailmaan vihkiytymisestä ja menin itse asiaan:

- Tompan puolesta soitan. Se on joutunut sinun appiluuppiin ja joutuu ottamaan ja lopettamaan keikat tähän minun osoitteeseen. Voisiko sille tehdä jotain?
- Voi, puhelin pitää käynnistää uudelleen päivityksen jälkeen.

Kerroin sen Tompalle ja hän kertoi käynnistäneensä sen uudelleen. Välitin sen Pasille, ja toisessa päässä oli hetken hiljaista. Luulin jo, että pieni adhd oli jo siirtynyt muihin hommiin, kun Pasi alkoi kilkattaa:

- Äitipä sanoi juuri toisessa puhelimessa, että se puhelin pitää käynnistää kolme kertaa uudelleen. Siinä on uusi turvaominaisuus kopiointia varten. Se pitää käynnistää viikon välein kolme kertaa peräkkäin. Meinattiin ensin kuuttatoista kertaa, mutta sitten joku järki sanoi, että vain kolme kertaa.
- Ei tainnut olla sinun järki, totesin puhelimeen.
- Ei, mistä arvasit?
- Villi veikkaus.
- Oho, laita heti Lotto, olet varppina kohta miljunääri.
- Enpä taida, liikaa vaivaa näin laiskalle miehelle, hymähdin puhelimeen.

Välitin tiedon Tompalle, joka alkoi buuttailla puhelintaan sen vaaditut kolme kertaa. Odottelin sen aikaa Pasin kanssa puhelimessa. Kun viimeinen kerta oli buutattu ja Tomppa käynnisti sovelluksen, niin nyt se antoi määritellä lähtöpaikaksi ihan minkä tahansa osoitteen. Kerron sen Pasille, joka vastasi:

- Ollaan muuten ihan ässiä koodaamaan sovelluksia. Haluaisitko oman sovelluksen? Vaikka sellaisen millä löydät autosi.
- En tarvitse kiitos vaan, löydän sen muutenkin.
- Entä jos parkkiksella on monta samanlaista autoa?
- Heh hee, ei ole pelkoa. Molemmat Rutinoffit ovat omiani.
- Ai niin, enpä muistanutkaan tässä Toyota-kiimassa, että on myös muita autoja, Pasi pahoitteli.
- Ei mitään, mutta kiitos avusta, palaillaan taas.
- Heippatihei ja tervetuloa Toyota-kaupoille, Pasi kilkatti vielä puhelimeen.

Tomppa oli enemmän kuin tyytyväinen saatuaan pilkkutaksisovelluksensa taas toimintakykyiseksi. Nousin Talbottiin pelkääjän paikalle ja kerroin minne ajetaan. Tomppa kytki sovelluksen päälle ja lähdimme matkaan. Hetken aikaa ajettuamme, Tomppa ilmoitti laajentavansa kohta liiketoimintaansa. Muistelin höhlän kokeilleen ennenkin oikean taksin ajamista, joten tyydyin vain hymähtämään asialle.

- Teen sen nyt harkiten. Löysin yhdestä naamakirjan ryhmästä kuvan Horizonzonista, että teen itse samanlaisen tai pitemmän.
- Häh, mitä zonittelet? Kummastelin höhlän puheita.
- Kuusiovinen Horizon. Liiketoimintani pitenee eli laajenee eli jatkuu pitemmälle taaksepäin.

Tompan hölistessä jatketusta Horizonista, Googletin sen itse ja totesin, että sellainen yksittäiskappale on tosiaankin rakennettu Uudenkaupungin autotehtaan insinöörien toimesta. Huomautin kuskilleni, että niitä on tehty vain yksi kappale.

- Hiiihoooo, hiiiihoooo, teen omastani vielä pitemmän, niin sekin on yksittäiskappale.
- Mihin meinaat sellaisen parkkeerata, siitä tulee aika pitkä?
- Ai niin ja autopesukoneessa pitää maksaa tuplahinta, kun se pitää pestä erikseen etu- ja takapäästä, Tomppa raapi päätään.
- Niinpä.
- Hei, minä tiedän, korotankin tätä omaani, niin mahtuu ruutuun kuten ennenkin, kuten ennenkin, trallallaaaa, aaaaarrrrrgh!

Muutama sata metriä edettyämme Tomppa totesi, ettei aiokaan koskea Horizonin jaloihin muotoihin, sillä hän oli ihastunut niihin niin kovasti.

- Taidankin ostaa muulin, Tomppa ilmoitti heti perään.
- Ok, peräkärry on ihan hyvä ratkaisu moneen kuljetusasiaan, mutta ihmisiä sillä ei saa kuskata, huomautin miestä.
- Aaaaarrrrgh, tarkoitin oikeaa muulia. Tarjoan Tompan elämysmatkailua muulilla, joka on sidottu Talbotin peräkoukkuun. Kilometrin välein vaihdetaan ratsastajaa ja lompsa lihoo, hiiiihoooo, hiiiihoooo.
- Mitä tiedät muuleista?
- No, no, ne on pienempiä kuin oravat.
- Just.

Hetken päästä olimme samaa mieltä siitä, ettei Tompan kannata ottaa mitään elävää kontolleen, vaan pysyä suosiolla autoissa ja nimenomaan tässä kyseisessä Horizonissa. Silloin elämä olisi tasapainossa ilman turhia huolia, kunhan vain muisti buutata pilkkutaksisovelluksen sen vaaditut kolme kertaa.

- Jakomäki roks, Korso suks! Tomppa karjaisi yllättäen.
- Mitä tuo nyt oli? Kummastelin pölvästin pölinää.
- Olen kotiseutuorientoitunut ja näin juuri ei kotiseutukyltin, jossa luki Korso.
- Niin, entä sitten?
- Olen ylpeä synnyinkaupunginosastani, jossa en ole syntynyt.

Tiesin sen, että Tomppa ei ollut syntynyt Jakomäessä ja lisäksi hän oli inhonnut sitä aikoinaan kuin ruttoa. Myöhemmin Ramben hinattua Tompan auton jakomäkeläisen kerrostalon pihaan, oli Tomppa päässyt tutustumaan paikallisiin ja sitä kautta ihastunut kyseiseen kaupunginosaan. Myöhemmin Tomppa oli jopa muuttanut sinne ja yrittänyt saada ostettua Venäjältä väärennettyä syntymätodistusta, että olisi syntyjään jakomäkeläinen.

- Keravakaan ei voita Jakomäkeä, Tomppa jatkoi huomattuaan Keravan kyltin.
- Eikä varmaan Mersu tätä Talbotia, heitin perään.
- Käkäkäkääää, nyt osuit naulan kantaan, käkäkäkääää.

Samalla hetkellä Tompan puhelin alkoi vinkua kuin teepannu. Luulin ensin puhelimen hajonneen, mutta Tomppa ilmoitti taksiapin kertovan vain sen, että olemme perillä. Vilkuilin ympärilleni ja olin samaa mieltä, sillä piha johon olimme kääntyneet, oli täynnä epämääräisiä autonraatoja. Tomppa ajoi Horizonin erään oven eteen, jossa luki: Möttönen Caars Oy.

- Hiiihooooo, hiiiihoooo, ollaan perillää, hiiiihoooo, hiiiihoooo, Tomppa ilmoitti.

Nousimme autosta ja lähdimme kohti liikkeen ovea, kun se avautui ja sieltä vyöryi pihalle turpea ukko, jonka tunnistin vain vaivoin Möttöseksi. Tyyppi oli vanhentunut ja lihonut sitten viime näkemän oikein kunnolla. Astelin hänen eteensä, tälläsin kättä ja sanoin:

- Päivää herra autokauppias.
- No mutta vanha renkaanpotkijahan se siinä. Nyt on kuule timangia kalustoa piha ja halli täynnä.

Kehujen lopussa Möttösen katse harhautui Tompan suuntaan. Autokoijari piti pienen tauon ja osoitti sitten sanansa pilkkutaksikuskille:

- Nyt on Talbotille tullut haastaja. On väriä ja penkin kuoseja myöten kuin tehty tuollaiseen vaativaan taksikäyttöön. Ei vedä edestä, vaan työntää takaa kuin kuka tahansa uros, hähähäää. Ei muistella pahalla niitä Mersu-kauppoja, takkiin niistä tuli meikäläisellekin. Sellainen vanha taksi on kovin vaikea myydä, takapenkille oksennettu ja kaikkea sellaista.

Tomppa katseli Möttöstä epäilevä ilme kasvoillaan. Hetken päästä hän otti hikipannan päästään ja veti muutaman kerran ilmaa sen läpi. Lopulta hän avasi suunsa ja sanoi:

- Me jakomäkeläiset olemme jaloja persoonia. Ellemme tapa, annamme anteeksi.

Oho, tuo yllätti jopa minut aivan totaalisesti. En olisi kuuna päivänä uskonut kuulevani tuollaista tuon parrakkaan höhlän suusta. Mies oli joko kasvattanut munat tai sitten seonnut lopullisesti. Ehkä se ensimmäinen vaihtoehto olisi kuitenkin parempi. Möttönen virnisteli entiseen tyyliinsä ja lähti kävelemään kohti autorivistöä sanoen:

- Se täytyy kokea, sanat eivät riitä kuvailemaan elämystä mikä minulla on täällä kaupan.
- Pitäisikö ottaa hengityssuoja mukaan? Huikkasin Möttöselle.

Lyllerö autokauppias pysähtyi, kääntyi katsomaan minua hämmästynyt ilme kasvoillaan ja kysyi:

- Minkä takia?
- Näyttää tuo autorivistö sellaiselta, että sen voi vetää helposti henkeensä ja yskiä sen jälkeen pois keuhkoista.
- Ääh, tuo pintaruoste on junien rautapyöristä. Kova junaliikenne tässä kohtaa.

Autorivin sivustaa kävellessämme tökkäsin sormen erään Fiatin takalokasuojan ruostereiästä sisään ja sanoin Möttöselle:

- Tässä autossa on ihan ruostereikä lokasuojassa. Meni sormi läpi, kun yritin pyyhkiä sitä junien rautapyörien pölyä.
- Se menee nopeasti pelleistä läpi, mutta onneksi tämä varaston kierto on useiden autojen kohdalla niin nopea, ettei sillä ole käytännön merkitystä, Möttönen selitti ja jatkoi matkaa kohti pihan takaosaa.

Kipitimme Tompan kanssa perässä ja päädyimme lopulta harmaan 740 Volvon vierelle. Auto näytti todellakin yllättävän hyväkuntoiselta ollakseen Möttösen autoliikkeen auto. Katsoin hintalappua. Siitä oli vedetty punakynällä yli vanha hinta 1980 € ja se oli korvattu 2890 € hinnalla. Mitään muita merkintöjä hintalappuun ei ollut tehty hinnanmuutoksen yhteydessä, joten minun oli aivan pakko kysyä asiasta:

- Miksi tuo hinta on noussut melkein tonnilla?
- Vajaalla, täh? Möttönen hämmästyi ja kiersi katsomaan hintalappua. – Perkele, hinnoitteluvirhe asiakkaan eduksi, mutta olkoon tämän kerran.
- Asiakkaan eduksi, miten niin? Hintahan on noussut ja se on harvoin asiakkaan etu, ihmettelin nousua.
- Piti nostaa tasan tonni, mutta tuli sellainen lapsus. Ei ihme, ettei viivan alle tahdo jäädä mitään, Möttönen huokaili.
- Miksi hinta on noussut?
- S-Ryhmä halpuutti, K-kaupat halpuuttivat ja Lidl myy muuten vain halvemmalla. Minä kompensoin.
- Öö, miten tämä liittyy ruokakauppojen hintojen muutoksiin?

Möttönen sanoi tehneenä tarkkoja laskelmia siitä miten paljon ihmisillä säästyy rahaa ruokakorien halpuuttamisen jälkeen ja oli nostanut autojensa hintoja sen verran. Näin hän kompensoi sen, ettei kotitalouksille jää yhtään enempää rahaa käyttöön kuin ennenkään.

- Tästä hyötyvät kaikki, Möttönen selitti.
- Ei ainakaan auton ostaja maksaessaan ylimääräisen tonnin.
- Kyllä hyötyy, kun asiaa tarkastellaan kokonaisuutena. Ihmiset saavat vuodessa tietyn määrän rahaa. Jos sitä kuluu myös sama määrä, niin kuluttajien ei tarvitse miettiä mihin sen ylimääräisen kuluttaisi. Se miettiminen aiheuttaisi vain riitoja ja avioeroja ja sitä kautta kävisi monille todella kalliiksi. Minun kompensoinnin ansiosta vältytään avioeroilta.
- Mistä tuollainen idea?
- Palkkasin konsultin.

Sen kuultuani minulla oli mielessäni vain yksi nimi. Kukaan muu kuin Pasi Kuikka ei voi antaa tuollaisia liiketoimintaideoita.

- Oliko se konsultti Pasi Kuikka?
- Oli, ja voi miten hyvää mansikkakakkua se Pasin äiti tekeekään, Möttönen sulki silmänsä ja lipoi huuliaan.
- Olet tainnut käydä hieman useammankin kerran siellä mansikkakakulla, heitin takaisin.
- Olen kyllä. Paras konsultti jota olen käyttänyt.
- Ai sinulla on kokemuksia muistakin.
- Häh, miten niin muistakin?
- Sanoit juuri että Pasi on paras konsultti.

Möttönen kaivoi lompakostaan käyntikortin, jossa luki: Pasi Kuikka – Paras konsultti. Siinä oli Pasin yhteystiedot ja sen lisäksi kohta ”Äiti” ja puhelinnumero. Kortista tuli mieleen jonkun päiväkotilaisen my first businescard, johon oli yhteystietojen kohdalle laitettu äidin puhelinnumero. Ojensin kortin takaisin ja sanoin:

- Ei kait sitä huonoa konsulttia viitsi käyttää, kun tarjolla on paras.
- Sitä minäkin ajattelin. Ei ole katsos tällaisella kiireisellä ja menestyneellä autokauppiaalla varaa käyttää mitään halpoja palveluita.
- Millä tavalla se menestyksesi näkyy? Kysyin ympärilleni katsellen.
- Muistat aikoinaan, kun myin vain sitä yhtä Mersua.
- Joo, toki muistan.
- Nyt on kuule niin monta autoa, että ei päivä riitä niiden koeajoon, vaikka ajaisit vain tämän rakennuksen ympäri. Liikevaihto on paisunut tuhansia prosentteja.
- Niin on näemmä omistajakin.

Möttönen kurtisti kulmiaan ja kysyi:

- Olenko huomaavani pientä kateutta äänessäsi?
- Oikeastaan ihan viherrän, vastasin naurua pidätellen.
- Menestyminen on taitolaji, varsinkin autokaupassa.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi