Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

20.3.2018

Kytöx-Hinaus


Päivän valjetessa availin sälekaihtimet ja aloin kurkkia parkkipaikalle siinä toivossa, että näkisin koska Rutinoff lähtee Olan liikkeeseen. Heillä oli sen avaimet, joten minun ei tarvinnut puuttua asiaan millään tapaa. Lähinnä tässä kiinnosti se kuka tulee suorittamaan hinauksen. Muistikuvissani oli, että Rambella oli valta ja voima päättää kuka näillä seuduilla hinailee ja ketä. Olihan täällä myös muita yrittäjiä, mutta he olivatkin väleissä Ramben kanssa. Sitä en tiedä olivatko välit sorvattu kuntoon rahalla vai jollain muulla tavalla, mutta eipä sillä minulle mitään merkitystä ollut. Uusi yrittäjä sen sijaan saattoi herkästi astua Ramben varpaille, eikä siitä hyvä heilu, vaan ennemminkin painava hallitunkki.

Koska en viitsinyt roikkua ikkunassa koko päivää, laitoin Olalle viestin, että koska se hinaus suoritetaan. Vastaus tuli viidessä minuutissa ja siinä oli vain, että ennen kymmentä. Vilkaisin kelloa ja se oli jo paria minuuttia vaille. Katsoin vielä parkkipaikalle ja varmistin, että molemmat autoni ovat siellä. Tarkalle menee, mikäli tulevat ennen kymmentä, hymähdin itsekseni.

En malttanut sittenkään pysyä poissa ikkunasta, vaan saatuani ison mukillisen tummapaahtoista, menin takaisin tähystyspaikalleni. Hyvä kun kerkesin saada siitä hörppyä, kun parkkipaikalle kurvasi neonvihreä hinausauto, jossa oli Kytöx-Hinauksen tekstit. Auto ajoi parkkipaikalle majakat loimottaen. Meinasin jatkaa kaikessa rauhassa kahvini nauttimista, kun näin Närän astelevan parkkipaikalle pysähtyneen hinausauton luo.

- Helvetti, pitääkö tuonkin työntää Toyota-nokkansa joka paikkaan? parahdin ja ryntäsin eteiseen.

Sinne jäivät mokat, mutta jääköön, nyt oli tärkeämpää mennä estämään Närän pöljäilyt. Pahimmassa tapauksessa autoni hinattaisiin Kuusakoskelle sulatettavaksi. Kateus kun vie autotkin parkkipaikoilta. Loikin nopeasti portaat alas ja juoksin tavoistani poiketen talon ympäri parkkipaikalle. Pysähdyin Närän taakse vetämään henkeä, kun papparainen kääntyi ja sanoi:

- Siitä menee kierrätysmaksu. Paskarattaista se on iso summa.
- Toyotan kohdalla ei ole sitä ongelmaa, se kun häviää itsestään tuuleen.
- Hmph, en kommentoi noin tuuleen heitettyä mielipidettä, papparainen tuhahti.
- Mitä hittoa olet täällä säätämässä? Unohditko missä asut ja jäit pyörimään parkkipaikalle ympyrää toivoen, että joku naapuri taluttaisi sinut kotiisi?
- Pyh ja pah. Tulin taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan roolissa katsomaan, että jätteiden hävitys tapahtuu oikealla tavalla. Taloyhtiön järjestyssäännöissä on hyvin tarkkaan määritelty miten se tulee suorittaa.
- Joo, joo ja läpä, läpä, tuota nyt ei usko Erkkikään.
- Täällä ei asu ketään Erkkiä. Minä jos joku tunnen taloyhtiön asukkaat, Närä murahti.

Meidän jutellessa hinausauton kuljettaja laskeutui autosta, katseli hetken ympärilleen ja kysyi sen jälkeen:

- Missähän täällä on sellainen auto kuin Rutinoff?
- Kuka kysyy? Sitä nyt ei kerrota ihan kenelle tahansa. Tämä on yksityisaluetta, Närä alkoi paasata.
- Minä kysyn, hinausautomies sanoi.
- Kait minällä on joku nimikin. Täällä ei pelkkä minä meinaa mitään, ellen se ole minä, Närä julisti.
- Kytöx-Hinauksen omistaja Harri Kytöx, mies vastasi ja tälläsi kättään Närää kohti.

Kättelimme ja kerroin missä hinattava auto on, sillä en halunnut hinaukseen joutuvan väärää autoa. Sen sanottuani tiedustelin Harrilta, että tunteeko hän Rambe Nokivasaran ja Ramben Raahaus Oy nimisen hinausautofirman.

- Pikkutekijöitä. Emme tee yhteistyötä epämääräisten puljujen kanssa. Me toimimme sentään koko Suomen laajuisena ketjuna. Kohta näillä nurkilla pyörii paljon hinausautoja meidän väreissämme. Ostamme tuollaiset pienet yrittäjät pois ja heistä tulee renkejämme. Tämä ala ei harrastelijoita kaipaa eikä ammattitaidottomia puuhastelijoita.
- Oho, olipas aika vankka kannanotto firmasta mitä et tunne.
- Samasta muotista ne ovat. Montako autoa niillä on? Meillä on muutamia kymmeniä.
- En ole ihan varma, että olisiko niillä nyt kaksi vai kolme autoa. Jotain siihen suuntaan.
- Aivan, ja kohta ne ovat meidän väreissä.
- KENEN VÄREISSÄ? Kuului samassa takaamme tuttuakin tutummalla äänellä.

Paikalle asteli työasuinen Rambe Nokivasara varmaan kaksimetrisen lekan kanssa. Päästyään hieman lähemmäksi, Rambe nakkasi lekan kuin luudan Harria kohti ja sanoi:

- Otas koppi!

Ja Harrihan yritti, mutta lopputulema oli se, että lekan varsi otti osumaa miehen aivolohkoon ja sekä mies että leka päätyivät makaamaan asfaltille. Rambe käveli tyynesti lekan luo, nosti sen maasta kuin katuharjan ja sanoi:

- Vittu mitä vätyksiä sitä maa päällään kantaa. Parempi vain pysyä siellä pitkällään, ettei vain sattuisi mitään vakavampaa, hähähää. Ei edes työkalut pysy käsissä ja tuollaisen pitäisi tehdä jotain hinausautohommia. Meidän firmassa neiditkin hoitavat hommat paremmin.

Harrin kesti hetken koota itseään asfaltilla. Saatuaan kroppansa taas pystyasentoon, hän kysyi ähkäisten:

- Mikä perkele sinä oikein olet?
- Sano Rambe vaan, se perkele kuulostaa vähän kesyltä, hähähää.
- Miten, miten pitelet tuota lekaa noin huolettomasti? Sehän painaa ihan perkeleesti.
- Totta kai painaa, työkalut pitää olla miestä myöten. Mikki Hiirille riittää riisipuikot tai sellaiset topsypuikot, niin ei tule vahinkoja, jos töpöttelee väärään kohtaan, hähähäää.
- Kyllä se minunkin käsissä nousee se leka, Harri alkoi pullistella ja ojensi kättään lekaa kohti.

Kaikki olisi varmaan mennyt ihan hyvin, mikäli Ramben tilalla olisi ollut joku toinen. Vaan kun ei ollut, Rambe pudotti lekan alas sillä seurauksella, että se tapasi Harrin turvakengän kärjen. Pari sekuntia sen jälkeen Harri heräsi taas eloon tai lähinnä aloitti villin tanssin parkkipaikalla, karjuen samalla:

- Vittu, saatana, perkele, vittu, vitun, vittu.
- Ruokotonta puhetta. Pitäisiköhän sitä kolauttaa, että ymmärtäisi olla hiljaa, Rambe tuumi miehen tanssiesitystä katsellessaan.
- Taloyhtiön järjestyssäännöt kieltävät mekkaloinnin, Närä komppasi.
- Aika hyvin sillä kuitenkin nousee jalka, sekin mihin leka osui, kommentoin omalta osaltani.
- Ankkalinnastako se Mikki Hiiri on nuo turvakengät ostanut, kun ei pientä kolautusta kestä? Rambe hämmästeli.
- Perk, saat, vit, sun kanssa, Harri lointeli.

Tovin pompittuaan Harri rauhoittui ja jättäytyi hieman etemmäksi Rambesta. Saatuaan isomman kiukun laantumaan, hän totesi jalkaan sattuneen ihan oikeasti, sillä leka oli osunut vähän muuallekin kuin pelkkään kärkeen.

- Aivan vitun harmi, hähähäää, siis sinulle, Rambe räkätti.
- En kaipaa kenenkään partapeikon kommentteja, Harri murisi.
- Enkä minä kaipaa reviirilleni sinua ja hinausautoasi, Rambe vastasi.
- Teen sopimushinauksia, eikä sinulla ole siihen nokan koputtamista, Harri röyhisteli rintaansa.
- Minä joko pyyhin persettä niillä sinun sopimuksillasi, tai sitten syötän ne sinulle tai ensin pyyhin ja sitten syötän, saat ihan itse valita, hähähäää.
- Tässä maassa on sentään olemassa laki ja järjestys.
- No kilautappas poliisisedälle ja sano, että Rambe on hieman pahalla päällä, Rambe hörähti.

Harri ei oikein tiennyt mitä tehdä, koska paha partaukko käski ihan itse soittamaan poliisille. Kaikesta näki, että mies mietti kuumeisesti eri vaihtoehtoja selvitä tästä tilanteesta. Oikeastaan minuakin alkoi hieman harmittaa koko episodi, sillä halusin Rutinoffin nopeasti sääsuojaan Olan liikkeeseen. Koska sillä ei ajettu, niin paras säilytyspaikka on ilman muuta tasalämpöinen sisätila.

- Minun täytyy soittaa asiakkaalleni, Harri sanoi ja otti puhelun Olalle.

Harri sai Olan kiinni ja kertoi tälle, että on ilmennyt pieniä ongelmia tilatun hinauksen suhteen. Harri kertoi puhelimeen epäilevänsä, ettei voi suorittaa hinausta tänään.

- Sano sille, että hinurin kardaani meni kieroksi, Rambe ohjeisti.
- No enhän sano, ei autossa ole mitään vikaa, Harri kivahti takaisin.
- Aika lyhytnäköistä kommentointia, hähähää, Rambe tuumasi ja lähti kohti hinausautoa.

Sen enempiä selittelemättä Rambe heittäytyi asfaltille lekansa kanssa. Hänellä meni hetki etsiä sopiva asento ja sen jälkeen iso leka heilahti. Kömmittyään pystyyn, Rambe kommentoi:

- Ajeleppa sitten rauhallisesti, voi vähän ravistaa, hähähäää. Näissä malleissa on tyyppivikana tuo kardaanivika.
- Mitä vittua sinä menit oikein tekemään? Harri parahti tajuttuaan tapahtuneen.
- Samaa olisi pitänyt äitisi kysyä aikoinaan isältäsi, kun ei käyttänyt kortonkia, hähähäää.
- Tämä tulee sinulle aika kalliiksi, todistajiakin läsnä, Harri kiekui.
- Anteeksi, mitä täällä on oikein tapahtunut? Närä kysyi.
- En minä tiedä, katselin juuri ihan muualle, kommentoin puolestani.
- Mitä, hei, ihan varmasti näitte äskeisen, Harri panikoi.
- Ei kaikkea voi nähdä, se on mahdottomuus, punoin päätäni.

Ola vaikutti huutelevan luuriin, sillä Harri alkoi selittämään puhelimeen, että nyt hänen hinausautossaan on vika, eikä sillä voi hinata yhtään mitään. Hyvä kun sen saa ajettua tallille.

- Onkohan sillä palovakuutusta, tallit tuppaavat palamaan helposti, hähähää, Rambe kuittasi heti.
- Ihan varmasti on, eikä se mihinkään pala, Harri ärähti.
- Eikö? Lueppas huomenna ilmestyvä lehti, niin katsotaan sitten mitä mieltä olet asiasta, hähähää.

Harrin ilme oli enemmän kuin hätääntynyt. Hän lopetti puhelun nopeasti Olan kanssa ja sanoi meille:

- Tämä oli minun puolestani tässä. Lakimiehet ja poliisi ottavat yhteyttä, hyvästi!
- Ettei nyt vaan sattuisi vielä mitään henkilövahinkojakin, nämä seudut kun ovat aika arvaamattomia, Rambe lisäsi löylyä.
- Tämä ei jää tähän! Harri sanoi ja nousi autoonsa.

Hinausauto lähti parkista hieman ihmeellisen äänen saattelemana, mutta lähti kuitenkin. Rambe kuunteli myös ääntä ja sanoi auton kadottua näkyvistä:

- Ei uskoisi miten huonokuntoisella kalustolla toiset yrittävät saada leipää tienattua.
- Miten tuo minun Rutinoffin hinaus? Se piti viedä Ola Koijarin liikkeeseen. Olen tehnyt siitä diilin Olan kanssa.
- No perkele, lähdetäänkin heti tekemään Olan kanssa uusi hinaussopimus, Rambe ilmoitti.

Rambe sanoi hakevansa hinurin kadunvarresta. Näin tapahtuikin, eli kohta parkkipaikalle ajoi mattamusta hinausauto. Rambella ei pitkään nokka tuhissut, kun hän oli ottanut Rutinoffin kyytiin. Närä katseli toimenpidettä ja totesi:

- Toyotalla ajetaan, mutta paskarattaita hinaillaan.
- Tuliko tuosta kommentista nyt hyvä mieli? kysyin häneltä.
- Minulla on aina hyvä mieli, omistanhan minä Toyotan.

En jäänyt kuuntelemaan Toyota-kehuja sen pitemmäksi aikaa, vaan nousin Ramben perässä hinausauton kyytiin. Alun perin minulla ei ollut mitään aikomusta lähteä viemään autoani liikkeeseen, mutta nyt tilanne oli toinen ja Rambe viittoili minut mukaan. Autossa tiedustelin Rambelta:

- Eikö sinulla ollut mitään muuta keikkaa tänään?
- Toki, mutta asiat pitää laittaa päiväjärjestykseen. Kuulin huhua tuosta uudesta pellestä ja järjestin itselleni aikaa hoitaa pellen nenä poskelle.
- Meinaatko, ettei tuo autoni hinaus tullut sinulle yllätyksenä?
- Mikään hinausjuttu ei tule Rambelle yllätyksenä, hähähäää. Viestit kulkevat ja informaatio liikkuu, Rambe kertoi.

Sain kuulla, että Rambe oli saanut tietää Olan ja Harrin välisestä sopimuksesta heti samana päivänä kun se oli allekirjoitettu. Omien kiireidensä vuoksi asian hoitaminen oli jäänyt tekemättä aikaisemmin. Nyt kun Harri tuli ihan tontille, niin homma oli helppo laittaa käyntiin.

- Mitä sinä sillä tallin palamisella tarkoitit? Meinaatko polttaa sen?
- Paskat, enhän minä nyt pyromaani ole, ainakaan tänään, hähähäää. Kunhan pelottelin poloista, nyt se istuu haulikko polvella seuraavat yöt ja vahtii sitä talliaan. Parin kolmen valvotun yön jälkeen jätkä on todella kypsää kauraa. Käyn sitten vain puhaltamassa sen kumoon, hähähäää.
- Entä lakimiehet ja poliisi?
- Sen ihmeen minäkin haluaisin nähdä, hähähää. Suorastaan odotan sitä päivää.

Rambe ajoi Olan kanssa tutuksi tullutta reittiä visionäärin liikkeen pihalle ja jätti Rutinoffin liikkeen ovien eteen. Homma kävi ammattimiehen ottein ripeästi ilman turhia veivaamisia. Emme kerinneet mennä sisälle liikkeeseen, kun Herkko porhalsi ulos ovesta ja jäi katselemaan Rambea ja hinausautoa epäuskoinen ilme naamallaan. Koska mies ei saanut ääntä suustaan, kysyin:

- Jäikö työsuhdenauris kurkkuun?
- Krääh, en pidä siitä, että keskustelemme edellisen työnantajani bonuksista. Minä elän nyt uutta nousujohteista elämää uusin bonuksin.
- Otitko tällä kertaa porkkanoita?
- Bulgarialaista jugurttia, Herkko kuiskasi.
- Häh, miksi kuiskaat?
- Ettei mene kilpailijoiden korviin. Bonukset ovat kovin kilpailtu juttu. Tämä on sen verran kova juttu. Saan syödä sitä niin paljon kuin jaksan. Tehdas nimittäin sponssaa.
- Vau, siis ihan sponsorijugurttia.
- Yleensä sen joutuu ostamaan rahalla kaupasta, mutta minä en. Osaan neuvotella, Herkko röyhisteli rintaansa.

Ilmoitin Herkolle, että ottaisin itse bonukset mieluimmin rahana. Herkko katsoi minua hetken kuin vähä-älyistä ja sanoi sitten päätään pyöritellen:

- Bonukset ovat konkreettinen juttu ja rahapalkka on eri asia.
- Entä jos siinä jugurtissa on hometta? Raha sentään ei homehdu pankissa.
- Tarkastan aina päiväyksen. Olen siinä hyvin tarkka.
- Vaan jos on silti, ollut vaikka katko kylmäketjussa tai kansi vuotanut.
- Minä kuiskaan sinulle vielä yhden jutun, Herkko sipisi.

Siirryin lähemmäksi myyjää, ja hän kuiskasi korvaani:

- Olet vain kateellinen paska.

Vaikka kerroin hänelle, etten edes pidä kyseisestä jugurtista, niin siitä huolimatta homepuheeni ovat vain kateellisen jorinoita asioista joita hänelle ei tule ikinä tapahtumaan. Tarkka haju- ja makuaisti yhdistettynä pitkäaikaiseen bonusten käsittelyyn pitivät huolen siitä, ettei hänellä tulisi olemaan mitään ongelmia. Sitten Herkko terästäytyi, osoitti hinausautoa ja sanoi:

- Ei ole meidän sopimushinausliike.
- On se, Rambe murahti.
- Ei ole, näin ihan itse sen toisen auton.
- Suosittelen optikkoa, Rambe ilmoitti.
- En tarvitse laseja, näen hyvin ilman niitä.
- Tarkemmin ajatellen, ei tuo vika taidakaan laseilla korjaantua, vaan se vaatii jo laseria, Rambe kynsi partaansa.
- Miksi muka tarvitsee? Ei minun silmissä ole mitään vikaa, Herkko intti.

Rambe asteli Herkon eteen, tökkäsi miestä etusormella keskelle otsalohkoa ja ilmoitti, että siihen kun kopauttaa nyrkillä vähän reippaammin, niin silmistä tahtoo irrota sarveiskalvot sun muut jutut, joiden nimi ei nyt tule mieleen. Rambe lisäsi vielä, että korjaavat kyllä silmän vikoja laserilla, mutta osa jää silti lähes sokeiksi. Herkko tuijotti hetken mustapartaista paholaista silmät täysin levällään, kunnes sai kakistettua ilmoille:

- Toimistossa…puhelu…minua…odottaa…

Herkon kävely oli hieman vapisevaa, mutta jotenkin hän sai horjuttua sisälle liikkeeseen. Seurasimme Ramben kanssa lasien läpi, kun hän horjui saniteettitiloja kohti ja katosi niiden ovesta.

- No voi vittu, olisi pitänyt lyödä ensin ja kertoa sitten, ei noissa nauriinpurijoissa ole miestä nimeksikään, hähähää, Rambe räkätti.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi