Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
Tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

9.2.2018

Työsuhdenauris


Saatuaan kuulonsa takaisin, Pasi Kuikka pahoitteli kovasti Närälle sitä, että hän ammattitaitoinen autoalan ihminen oli niin pahasti väärinkäsittänyt kovin tärkeän asiakkaansa. Sovitellakseen tilannetta, Pasi kaivoi taskustaan kaksi kärrypolettia, joissa oli Toyotan logo. Hän ojensi toisen minulle ja toisen Närälle ja sanoi:

- Parhaimmat ostosreissut Toyotan poleteilla.

Pyörittelin polettia kädessäni, katselin sitä molemmin puolin ja kysyin Pasilta:

- Saako tällä jotain alennusta?
- Sillä saa kokonaisvaltaisen ostoskokemuksen. Se on melkein kuin ostaisi puoleen hintaan.
- Nautinto on puoli ostosreissua, Närä komppasi vierelläni.
- Ja missähän kohtaa tässä pitäisi nauttia? kummastelin kaksikon kommentteja.
- Pöljä ei tajua, Närä tuhahti.
- Mitä se ei tajua? Pasi äimisteli.
- Teitä, en todellakaan tajua miten te olette menettäneet tajuntanne jonkun hiton kärrypoletin vuoksi.

Sain kuulla Närältä, että kyseessä ei ole todellakaan mikään hiton kärrypoletti, vaan Toyotan logolla varustettu tö kärrypoletti. Tipautin mokoman poletin taskuuni ja kysyin Pasilta:

- Onko täällä paikalla myyjiä? Sinä kun tunnut jakelevan vain kärrypoletteja.
- On täällä, minä jaan automyyjän työni ohessa myös kärrypoletteja. Se on meidän uusi aluevaltaus liikelahjoissa. Vanhat eivät käyneet kaupaksi.
- Vanhat, myittekö niitä?
- Ei, kun ne oli starttikaapeleita.
- Niin, mitä niistä?
- Ei niitä kukaan huolinut edes ilmaiseksi.

Pasin mukaan hänen edeltäjänsä oli tilannut Toyotan logolla varustettuja starttikaapeleita kontillisen, eikä niitä ollut saatu jaettua kuin henkilökunnalle.

- Ei niistäkään kaikki ottanut. Ainakin kaksi irtisanoutui, ettei tarvitse ottaa sitä starttikaapelia.
- Irtisanoutui? ihmettelin tilannetta.
- Toyotan sata varmaa käynnistyvyyttä ei voi mennä kyseenalaistamaan starttikaapeleilla, Närä punoi päätään.
- Niin, ajattele miten rankkaa olisi myydä autoa, jonka mukana tulisivat starttikaapelit, että sen saisi käyntiin? Pasi sanoi.
- Voisihan sitä perustella sillä, että luotettavalla Toyotalla annetaan virtaa epäluotettaville autoille, kerroin oman ajatukseni.
- Ai niin? Pasi kynsi korvallistaan.
- Otan niitä heti kahdet, Närä ilmoitti.

Kysyin mihin papparainen tarvitsee kahdet käynnistyskaapelit. Närä tuhahti ja sanoi, että hänen Yariksensa vierellä seisoo kaksi epäautoa. Tuplakaapeleilla hän voisi nöyryyttää molempia naapureitaan yhtä aikaa. Toyotalla saisi samalla kertaa käyntiin kaksi muun merkkistä autoa, kuin tyhjää vaan.

- Anna sille samalla Toyotan logolla varustettu ruutuvihko, johon se voi merkata avunantokerrat, sanoin Pasille.
- Ei meillä ole, mutta voin iskeä siihen oman myyjäleimani ja pyytää toista henkilökuntaan kuuluvaa varmentamaan sen aidoksi nimikirjoituksellaan, Pasi vastasi.

Kaksikko löi kättä päälle ja Pasi ryntäsi kohti varaosatiskiä. Jäimme Närän kanssa odottelemaan pikkumiehen palaamista. En vieläkään nähnyt Herkkoa missään, joten ajattelin mielessäni hänen olevan lomalla tai sairaana. Tuskin poissaolo oli kovin pitkäaikaista sorttia, sillä eihän Pasin varaan voinut laskea mitään myyntiä, ei edes hammastikkujen tai paskapaperin. Tai noh, molempia tarvitsi elämässä enemmän kuin Toyotaa, joten ehkä Toyotan myynnin saattoi sittenkin jättää pelkästään Pasin kontolle. Samassa Pasi palasi juoksuaskelin paikalle ja kilkatti:

- Tässä muiden auttamiseen tarkoitetut kaapelit ja leimattu ruutuvihko.
- Toyotassa on voimaa, starttivoimaa, Närä sanoi kaapeleita ihastellen.

Muistin itse samassa, että omat starttikaapelit olivat jo hieman heikossa kunnossa, joten kysyin Pasilta:

- Saisinko minäkin yhdet kaapelit?
- Ei pysty ei kykene, ne meni jo kaikki.
- Häh, niitähän oli vasta kontillinen.
- Niin oli, mutta se oli äsken.
- Kolme minuuttia sitten.
- Ne varattiin kaikki minuutissa, Pasi vastasi hymyillen.
- Täh?
- Ollaan kuin se Keekki, se räppäri. Minuutissa menee kaikki.

Pasi kertoi, että kun hän oli kertonut uuden käänteen niiden kaapeleiden käyttötarkoituksesta varaosissa, niin kaapeleiden mainosteksti oli korjattu nettiin välittömästi. Koko kontillinen varattiin tekstin muuttamisen jälkeen minuutissa. Sana oli levinnyt nopeammin kuin hiekka Saharan hiekkamyrskyssä.

- Nyt näistä tuli keräilyharvinaisuus, Närä intoili.
- Sekin vielä, ehehehee, nauroin papparaiselle.
- Toista pakettia en avaa ikinä. Kohta sen hinta on pilvissä ja saan pyytää siitä ihan mitä ikinä haluan.

Tavallaan Närä saattoi olla oikeassa, mutta ei starttikaapeleiden hinta nyt kovin nopeasti nouse. Ehkä sadan vuoden päästä sen avaamattoman paketin arvo voisi olla jonkinlainen, mutta tuskin sekään nyt kymppejä tai satasia enempää tulisi olemaan.

- Uusi Toyota Avensis ja kaksiakselinen peräkärry Toyotan tekstillä ja logolla, Närä unelmoi.
- Mitä niistä? kummastelin.
- Vaihdan sen avaamattoman starttikaapelin niihin. Sitten vielä tankki täyteen ja kahden vuoden vakuutukset ilman ja rengassäilytys kolmeksi vuodeksi.
- Ettei nyt vaan menisi liian halvalla ne harvinaiset starttikaapelit? piruilin papparaiselle.
- Ei, otan sen Avensiksen metallivärillä, talvirenkailla ja vetokoukulla.
- Ahaa, no sitten taitaa mennä aika tasan, nyökyttelin hyväksyvästi päätäni.

Närän kanssa keskustellessani Pasi oli näprännyt kännykkäänsä. Hän nosti katseensa älypuhelimensa ruudusta ja ilmoitti naama leveässä hymyssä:

- Kolme euroa, nyt kaapeleista pyydetään keräilijöiden keskuudessa jo kolme euroa.
- Eihän sillä saa edes Avensiksen pienoismallia, totesin.
- Hinta on jyrkän nousujohteinen. Äsken niitä ei huolinut kukaan, Pasi selvensi.

Se oli totta, jos Pasin puheisiin oli yhtään luottamista. Jos tuotetta ei aikaisemmin huolinut kukaan edes ilman, oli kolmen euron hinta todella kova arvonnousu.

- Noihin ei ole enää kohta kenelläkään varaa, heitin oman arvioni.
- Juuri näin, pöljä sai kerrankin kiinni ajatuksesta, Närä riemuitsi.
- Otin sinulle vielä numerot yksi ja kaksi, Pasi ilmoitti Närälle.
- Alkupään numerot, jeeeeees! Papparainen alkoi tuulettaa.
- Häh, onko ne numeroituja? hämmästelin Pasin kommenttia.

Sain kuulla, että hänen edeltäjänsä oli ollut pilkuntarkka mies ja oli tilannut kaapelit numeroituina sen takia, että ne jaettaisiin numerojärjestyksessä. Näin olisi selvillä koko ajan, että kuinka paljon kaapeleita on varastossa. Joku oli kuitenkin vetänyt välistä jakaessaan kaapeleita, ja näin ollen Närä sai alkupään numerot itselleen. Puistelin taas päätäni ja kysyin:

- Eikö täällä ole mitään varastokirjanpito-ohjelmaa sitä varten, että saldot pysyvät selvillä?
- On myyntituotteille, mutta ei jaettaville.
- Sen numeroinninhan on täytynyt maksaa maltaita.
- Juu, maksoi se, Pasi nyökytteli.

Siinä se oli tullutkin edeltäjällä tiukka paikka, kun liikkeen vuosituotto oli mennyt liikelahjojen numerointiin ja muihin kuluihin. Selittäessään edeltäjänsä lähdöstä, Pasi lähti pomppimaan kohti Herkon työpöytää. Sen luokse päästyään hippiäinen viittoili pöytää ja ilmoitti:

- Tadaa meikäläisen valtakunta. Nimikyltti on vielä sorvattavana, kun halusin siitä näyttävämmän.
- Eikö tuo ole Herkon pöytä? Kummastelin.
- Oli, mutta se meni se Herkko. Kootpye, atjö ja näkemiin, kaikki samassa lauseessa.
- Oliko Herkko se liikelahjojen tilaaja?
- Oli, paha, paha moka niin mukavalta mieheltä. Pääsin onneksi puristamaan hänen kättään ennen lopullista turmeltumista, Pasi selitti.
- Mikä sille tuli?

Pasi kertoi, että Herkolle oli tullut jonkin sortin vauhtisokeus siitä kun Toyotaa meni kaupaksi kuin irtokarkkia ala-asteikäisille. Meni punaista ja sinistä ja valkoista ja mustaa ihan tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Hybridien tullessa markkinoille vauhti oli vain kiihtynyt entisestään.

- Sitten tuli PAM! Kaikki meni, meni työ, meni työsuhdenauris ja hieno nimikyltti ja käyntikortit ja logolla varustettu tuulipusakka, Pasi selitti.
- Siis Auris varmaan, korjasin Pasia.
- Niin sekin meni, mutta meni myös työsuhdenauris.
- Nauris? Mikä hiton juuresosasto tästä on tullut?
- Herkko tykkäsi nauriista ja hänen työsopparissaan oli jokaviikkoinen työsuhdenauris.

Olisin varmaan kussut housuihini, mikäli minulla olisi ollut yhtään hätä, repesin nimittäin niin totaaliseen nauruun. Näin ne Herkon salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa. Että Herkko ei ollutkaan mikään mies, vaan joku hiton nauriin purija, voi yhden kerran.

- Minä en naurista pure, äiti on aina sanonut, että lenkinkyrsä se miehen tiellä pitää, Pasi kilkatti.
- Enkä minä, Närä komppasi.
- Ei kait noilla tekareilla mitään nauriita syötäisikään. Kannattaa pysyä suosiolla vain soppalinjalla, lohkaisin takaisin.
- Hmph, minulla ei ole mitään tekareita, pöljä!

Pasi kiersi pöydän ympäri, istahti tuolille ja nosti jalat reteesti pöydälleen. Hän ilmoitti olevansa nyt tämän liikkeen vanhin Toyota-myyjä. Pistin miehen jutut ehdolle, sillä ei Pasi iältään mikään kovin vanha ollut. Hänen myyntiuran aloitus oli jäänyt vähän epäselväksi, joten kysyin adhd-sähikäiseltä:

- Milloin muuten aloitit täällä?
- Kaksi viikkoa sitten tai kolme, aika menee nopeasti.
- Siis ihan vasta. No missä liikkeen muut myyjät ovat? Täällä oli ennen muitakin myyjiä kuin Herkko.
- Oli meillä markkakin, mutta ei ole enää, Pasi virnisteli.

Pasi kertoi, että hänen tullessa liikkeeseen olivat muut myyjät todenneet viikossa, ettei heidän palveluksiaan enää tarvita ja olivat kävelleet peräkanaa ulos. Pasi kertoi henkeä vetämättä, että oli siinä ollut yksi hyvä puoli. Hänellä on nyt valinnanvaraa työsuhdeautoissa, kun niin moni auto jäi ilman haltijaa. Hän ajaa kuulemma yleensä jokaisena viikonpäivänä eri autolla, että naapurit tulevat mahdollisimman kateellisiksi.

- Ei kait nyt sentään Toyota ja kateellinen naapuri kuulu samaan lauseeseen, pistin miehen puheet ehdolle.
- Varppina kuuluu, Närä kimpaantui.

Papparainen alkoi suu vaahdossa selittää, että ainakin hänen Yariksestaan on lähes kaikki naapurit kateellisia. Ne jotka eivät olleet, olivat joko sokeita, ajokortittomia tai minä.

- Miten laskit minut pois kateellisten joukosta?
- Olet niin pöljä, ettet tajua olla kateellinen mistään laatutuotteesta. Ajelet vain sellaisilla paskarattailla.

En viitsinyt alkaa inttää Närän kanssa, sillä lopputulos oli ihan sama kuin olisin huudellut metsän puille. Vanha kelohonka kun oli todellakin vanha kelohonka.

- Minä lähtisin siitä, että hybridin myötä kateellisuus lisääntyy, Pasi heitti löylyä Närän suuntaan.
- Niinkö? Papparainen terästyi.
- Kyllä. Voin teettää siihen sellaiset isot Hybridi-kylkiteippaukset, niin ne pissivät vielä allensakin.
- Ihanko totta?
- Naurusta varmaan, eheheheheee, repesin taas totaalisesti.

Kerroin Närälle, että tuntisin vain sääliä nähdessään hänen teipatun hybridin. Lisäsin vielä, että se teippaus maksaisi varmaan niin paljon, että hybridillä pitäisi ajaa vuosia, että se maksaisi itsensä takaisin tavalliseen bensamalliin verrattuna.

- Toisaalta, tukevoittaahan se teippaus Yariksen velttoa koria, heitin vielä ilmoille.
- Mitä, mitä sinä pöljä selität? Yaris on yksi markkinoiden tukevimmista autoista, yli luokkarajojen, Närä kiukustui.
- Miten noin luokatonta autoa voi luokitella mihinkään?
- Miten niin luokaton? Ihan varppina Yaris on luokkansa kunkku.
- Sanoo kuka?
- Minä.
- Se siitä sitten.

Kinastelumme loppui siihen, kun Pasi työnsi eteemme Toyotan hybridien esitteen ja alkoi selittää innoissaan miten maapallo pelastuu Toyotan avulla. Tulevaisuutemme olisi paljon vihreämpi, jos me kumpikin vaihtaisimme automme uuteen hybridiin.

- Ei tule kauppoja, haluan jatkossakin katsella kelohonkia, puistelin päätäni.
- Aika kova juttu, pistää harkitsemaan, Närä kynsi korvallistaan.
- Laitetaan kuusi vuotta maksuaikaa ja korko -1%, niin ei tule korkotappioita asiakkaalle, Pasi alkoi lyömään myyntilöylyä.
- Myytte siis rahaa tappiolla, ihmettelin asiaa.
- Eikä myydä, aasiakkaat maksaa sen, Pasi vakuutteli.
- Kuten aina, hymähdin.

Närä ei kuitenkaan tarttunut tarjoukseen. Tiesin ettei papparaisella ollut kovin kummoinen eläke, joten ei niitä uusia autoja kovin usein osteltu eläkkeistä. Mieli kyllä teki, mutta kun lompakko ei taipunut, niin minkäs sille teit.

- Voin minä myydä käytetynkin auton, Pasi viittoili vaihtoautopuolelle päin.
- Eikös siellä ole omat myyjät? Kysyin häneltä.
- Ei, nekin lähtivät kuin kivi nastarenkaasta 120 vauhdissa. Meillä on kyllä rekry päällä. Tulkaa hommiin.

Pasin selitellessä avoimina olevista paikoista, minulla kävi mielessäni se Herkon työsuhdenauris. Minähän en alkaisi autoja myymään millään työsuhdevihanneksilla, ei jumalauta. Haluaisin vähintään työsuhderibsit tai työsuhdesisäfilepihvin nauriin sijasta. Tai noh, tarkemmin ajateltuna en ottaisi paikkaa vastaan mistään hinnasta. Elämästäni tulisi kovin yksipuolista, mikäli alkaisin myymään vain yhden merkin tuotteita. Olihan tässä vaihtoautopuoli, mutta Toyotan varjo lankeaa kovin ikävästi myös niiden ylle, joten tuskin tuntisin olevani mukavuusalueellani niitäkään myydessäni. Närä ilmoitti myös, ettei ala opettelemaan mitään uutta tietokonejuttua tai kuluttamaan iltaansa autoliikkeessä, kun senkin ajan saattoi käyttää oman auton puunaamiseen.

- Kyllä minä silti teille kahvit tarjoan. Äiti on aina sanonut, että kahvi se on paras voiteluaine, Pasi kilkatti.

Marssimme peräkanaa kahviautomaatille ja otimme siitä kukin haluamamme laiset kahvit. Istuimme nauttimaan niitä kahvipisteen vieressä oleville nojatuolille. Pasi oli taikonut jostain itselleen pillin, jolla hän ryysti kuuluvasti kahviaan. Tiedustelin asiaa ja sain vastaukseksi, että pillin imeminen kehittää puhetyöläiselle niin tärkeitä poskilihaksia. Toinen syy oli se, että hän viettää ympäri vuoden tipatonta, eli kahvimukiin ei jätetä tipan tippaa ja pilli auttaa myös siinä asiassa.

- Oho, nyt pitää mennä, Närä vilkaisi rannekelloaan.
- Mikä tuli? hämmästelin äkkiä ilmennyttä kiirettä.
- Toyota-Facebookryhmässä alkaa ryhmäkehut.
- Alkaa mitkä?
- Ryhmäkehut. Kehutaan Toyotat ryhmässä. Lisää yhteishenkeä.

Olihan Närällä älypuhelimessa Facebook, mutta ryhmäkehu tuntui paremmalta kun sen katsoi kannettavan isommalta näytöltä.

- Sanotaanko siellä, että minullapa on hyvä Toyota? Utelin käytäntöä.
- Tuohan on ihan pöljä ajatuksenakin, Närä tuhahti.
- No nenääkö te siellä kaivatte livenä?
- Ei, vaan kehutaan jokainen autoamme.
- Siis tyyliin, että minullapa on erinomainen Toyota.
- Huoh, ei! Jokainen sanoo, että minulla on paras Toyota, Närä avautui viimein kehuista.

Pasi jäi kättelemättä, kun Närä ponkaisi ylös ja lähti nahkasaappaat läpsyen kohti ulko-ovea. Huikkasin kävellessäni heipat Pasille ja pahoittelin eläkeläisten kiireitä. Pasi jäi vilkuttamaan jälkeemme kuin viisivuotias pillimehusankari. Minusta tuntui jotenkin siltä, ettei Pasin työsuhteen pituutta kannattaisi jatkossa mitata kalenterilla, vaan siihen riittäisi ihan kello.


Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja. Facebook-ryhmä on myös autoiluhuumorin jakopaikka.




© Rauno Vääräniemi