Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

15.1.2016

Myyntipuhelu


Seurailin pitkin kesää hullun ämmän epätoivoisia yrityksiä myydä mopotiaan ja mopoautoaan. Renkaanpotkijoita kävi harvakseltaan ja lähes jokainen poistui paikalta juosten, joko paskat housussa tai silmä mustana. Jokunen taisi lähteä molemmilla optioilla. Hullu ämmä jakoi kolmeen eri otteeseen kesän mittaan taloyhtiön jokaiseen postiluukkuun myynti-ilmoituksen ajopeleistään. Hintaa menopeleillä oli 16 436 euroa kappaleelta. Yhteishintaan ne saisi ilmoituksen mukaan vaivaisella 32 872 euron kertakorvauksella. Viimeiseen ilmoitukseen oli lisätty loppukaneetti: ”Alkaa lätty lätistä ellei rahoja löydy!”

Kesän mittaan aloin itsekin pohtia, että olenkohan minä sittenkään potentiaalinen Toyota-mies. Alkoi jo tympäistä Närän jatkuva selkään taputtelu ja se, että olemme kuulemma kuin veljeksiä tai ainakin veljellisiä Toyota-autoilijoita. Olin miettinyt auton vaihtoa jo muutaman päivän todella vakavasti ja viimein sain istahdettua alas ja kaivettua kännykästä auton myyneen Taavin puhelinnumeron. Painoin vihreätä luuria ja jäin odottamaan nuorehkon myyjän vastaamista. Ajatuksenani oli myydä RAV Taaville suoraan tai vaihtaa se johonkin toisenmerkkiseen autoon. Puhelin hälytti muutaman kerran, kunnes siihen vastattiin:

- Herkko Herkoila.
- Täh, kuka oli puhelimessa? kysyin epäuskoisena.
- Herkko Herkoila.
- Ja vitut, sanoin ja löin luurin korvaan.

Tarkastin numeron ja se oli todellakin Taavin numero eikä Herkon. Herkolla oli aivan erilainen numero. Olin valitsemassa Taavin numeroa uudelleen, mutta päätinkin soittaa kokeeksi Herkon numeroon. Puhelin hälytti pari kertaa ja luurista kuului:

- Herkko Herkoila.

Mietin, että olikohan minulla jäänyt tuo nimi jotenkin kaikumaan päässäni, joten varmistin asian:

- Onko kyseessä Toyota-myyjä Herkko Herkoila?
- Aivan varmasti on, paras ja ainoa Herkko Herkoila. Miten voin palvella?
- Rutinoffin kuski täällä terve!
- No mutta terve, ääni kuulostikin siltä kuin olisimme tuttuja.
- Vastaat myös Taavin puhelimeen.
- Kenen Taavin?
- Sen myyjäkaverisi, jolta ostin tämän nykyisen Toyota RAVin.

Linjan toisessa päässä oli hetken hiljaista. Kurkkuaan köhien Herkko ilmoitti:

- Ei meillä ole töissä ketään Taavia. Hoidat kaikki autoasiat kanssani, kuten vanhoina hyvinä aikoina ennen virkaintoisia nuoria kloppeja. Vain me kaksi, tiedäthän?
- No en vitussa tiedä! parahdin luuriin.
- Aika entinen se kohta taas palaaaaa, Herkko loilotti epävireisenä.
- Supistettiinko teillä, eikö Toyotan kauppa vedä?
- Vain Taavin verran, ja kauppa käy kuin siimaa.
- Jos lähdet vesille siimojesi kanssa, niin jätä veneen pohjatulppa rannalle, opastin myyntiriesaa.
- Vääntäytyikö tuossa artikuloinnissasi edes pientä huumoria? No ei, Herkko vastasi.

Patistin riesaa kertomaan, että mikä Taavin tilanne on todellisuudessa ja miksi Herkko vastaa molempiin numeroihin. Sain yhä saman vastauksen, että heillä on supistettu Taavin verran ja nyt Herkko tekee molempien työt. Hommat sujuvat kuulemma paljon paremmin ilman sitä nuorta intomieltä. Lopulta sain kuulla, että Taavin lennokkuus oli lähtenyt suorastaan lentoon. Nuori automyyjä oli alkanut taitella paperilennokkeja ja lennätellä niitä kesken päivää.

- No vau, johan olikin lennokasta touhua. Lensikö Taavi pois niillä lennokeillaan?
- Ei, vaan se lennätettiin.

Taavin virhe oli ollut se, että hän oli tekstannut paperilennokkeihin Toyota-tekstin ja lennättänyt niitä eräässä viikonloppunäyttelyssä. Potkujen syynä oli ollut ilma-alusten hallitsematon käyttö ja Toyota-nimen käyttö sellaisissa tuotteissa, mitä ei ollut Japanissa hyväksytty.

- No niissä eivät ainakaan turvatyynyt lauenneet ennen aikoja, ehehee, repesin.
- Eräs asiakas sai sellaisen varpaaseensa, paljaaseen varpaaseen, Herkko murahti.
- No voi, tuliko ihan pipi? Puhalsitko varpaaseen vai nuolitko suoraan persettä?
- Ei, menin yläkertaan ja kerroin isolle pomolle.
- Kielikello.
- Kannoin vain tuotemerkin vastuun.

Taavin suurin virhe oli kuitenkin ollut se, että lennokki törmäsi Herkon asiakkaan varpaaseen ja alustavasti sovitut kaupat jäivät tekemättä. Asiakkaan mukaan varvas vahingoittui siihen malliin, ettei kykene ajamaan autoa pitkiin aikoihin, eikä näin ollen tee kauppaa.

- Ja sinäkö tehomyyjä, pyh! Soimasin Herkkoa.
- Se punoitti se varvas.
- Olisit myynyt sille kengät ja sukat.
- Olenko minä sinun mielestäsi joku Pulmusten Al Bundy?
- Täh?
- Siis joku inha kenkäkauppias. Sitäkö meinaat?

Kerroin tehottomalle tuhomyyjälle, että minä olisin ainakin hänen sijassaan myynyt asiakkaalle omat sukat ja kengät tai vaikka antanut ne kaupan päälle, mikäli autokaupat olisivat syntyneet.

- Se oli nainen, Herkko kivahti.
- Kävelikö se päällään?
- Mikä kysymys tuo muka oli? No ei kävellyt tollo.

Vääntelin vielä hetken rautalangasta sellaista mallia, että myös naiset käyttävät kenkiä ja sukkia toisinaan, vaikka kävelisivätkin kesällä sandaaleilla ilman sukkia. Lopulta minun oli pakko mennä asiaan. Hikeentynyt automyyjä ilmoitti lopettavansa puhelun, mikäli en artikuloi selvästi, että miksi olin soittanut hänelle kahteen eri numeroon. Vilkaisin pöydällä olevaa RAVin rekisteriotetta ja ilmoitin haluavani päästä paskasta eroon.

- Meillä päin käydään vessassa, Herkko ryki vaivautuneena.
- Se on vähän iso, menee pönttö tukkoon.
- Mielestäni tuollaisessa asiassa soittaminen on jo liian paksua, jopa sinulle Rutinoffin kuski.
- Ei kait se nyt ole liikaa vaadittu, että paska työnnetään sinne mistä se on tullutkin?
- Köh, köh.
- No kait nyt voit liikkeesi myymän Toyotan ostaa takaisin?

Äänestä päätellen Herkko putosi tuolilta. Muksahduksen jälkeen kuului kolinaan ja sellaista pienten rattaiden rallatusta. Ähinän ja puhinan jälkeen puhelimesta kuului selkokielistä puhetta:

- Olin kuulevinani, että haluat myydä meiltä ostetun Toyotan meille takaisin. Niinkö?
- Juuri näin.
- Se on ollut käytössäsi vajaan vuoden. Hmm, maksan siitä suoralla ostolla kuusituhatta euroa.
- Mitä hittoa? Maksoin siitä itse vasta yli neljäkymppiä.
- Ai, ai, ai, markkinat määräävät hinnan. Ei nelivetoautomaattia enää kukaan osta. Sulat tiet, epävarmuutta Lähi-Idässä ja sitä rataa.
- Entä Toyotan maine?
- Kova. Jostain vieraasta merkistä olisin tarjonnut kolme tonnia. Onhan se Toyotan arvo tuplaten sen.

Kerroin Herkolle, että löytämäni halvin samanlainen RAV maksoi 36 900 euroa. Herkko kuittasi sen sanomalla, että se on myyntihinta, ei ostohinta.

- Myyn se sitten muualle.
- Yhdeksän tonnia, Herkko nokitti.
- Pelle!
- Kuusitoista tonnia, eikä yhtään enempää. Se on viimeinen tarjoukseni.
- Soitan sille samalle tyypille, jolle menit kielimään Taavista.

Herkko pyysi pientä taukoa. Sovimme, että hän soittaa hetken päästä minulle takaisin. Laitoin puhelun jälkeen luurin latautumaan, jos vaikka väännöstä tulisi kovinkin tiukka. Kaatelin itselleni lisää kahvia ja jäin miettimään auton myymisen järkevyyttä. Eihän siinä nyt ollut mitään järkeä myydä sitä takaisin liikkeeseen, mutta yksityiset ostajat olivat noin tyyriille pelille kovin harvassa. En halunnut alkaa kuuntelemaan kaikenmaailman idioottien tarjouksia siitä mitä minun pitäisi ottaa vaihdossa autoani myydessä. Tiesin entuudestaan, että minulle tarjottaisiin kaikkea mahdollista purjeveneen ja partakoneen väliltä.

Korvikeautoilusta oli mennyt jotenkin maku, eli kaipasin päästä takaisin originellin Rutinoffin ratin taakse. RAViin verrattuna se lähti kuin purkka kengänpohjasta, mutta mitä siitä, siinä oli vain sitä jotain mitä kaipasin. Kuuntelin lisäksi ennemmin Närän yökkäilyjä autostani kuin sitä yletöntä veljellistä kehumista samisautoista ja samoista kiinnostuksen kohteista. Herkon puhelua odotellessani laitoin Villen pajan Villelle tekstiviestin ja tiedustelin koska voisin saada Rutinoffini radalle. Vastaus tuli pian ja siinä luki: ”Homma vaiheessa, palaan parin päivän sisällä. T. Ville”. No, eipä tässä kiirettä ollut, joten joutaisin hyvin odottelemaan sen pari päivää, mikäli niin on tarvista.

Sain odotella Herkon soittoa pitkän tovin. Olin juuri katselemassa vanhoja kuvia Rutinoffistani, kun puhelin alkoi mölytä siihen malliin, että Herkko-tuhomyyjällä olisi asiaa. Vastasin nopeasti luuriin:

- Mitäs tuhomyyjä?
- Krööh, olen asiani ja ammattini pilkun tarkasti hoitava ammattimainen automyyjä. En siis myy mitään tuholaisten torjuntaan liittyvää.
- Ai paska ja Toyota eivät olekaan sama asia, vaikka miljoonat pitävät molemmista.
- Soitin siitä autokapasta, mikäli et asiaa enää muista, Herkko virallisteli.
- Juu, muistan toki. Paljonko maksat käteen tuosta huippuyksilöstäni?
- Tasan kolme kymppiä, siis tonneina plus Volvo 850 GLE vuodelta 1995. Se on bensa-automaatti.
- Täh, mikä hiton Volvo?
- En osta mitään suoraan, joten joudut ottamaan tuon Volvon vaihdossa. Se varmaan sopii sinulle erittäin hyvin.

Minua ei todellakaan kiinnostanut mikään vanha Volvo, enhän minä nyt herran jestas ole vielä siinä tilanteessa, että lähtisin viimeiselle matkalleni tuollaisessa ruotsalaisessa ruumisarkussa. Kuka sellaista bensakrematoriota huolisi nykyisin edes ilman? Sen taisi myös Herkko tietää, kun tahtoi lykätä mokoman vaivoikseni. Nähtävästi olin pakkoraossa, joten kysyin Herkolta:

- Mitä voit kertoa siitä?
- Siinä on ratti, se kulkee eteenpäin ja se haisee.
- Ai siis kaikki muut merkit, paitsi Toyota, haisevat, niinkö?
- Tämä varsinkin, se haisee koiralta.
- Ai jaa, no ei ehkä paha.

Pidin koirista, eikä mikään koiranhajua nyt voinut niin paha olla, ettei autolla voinut ajaa. Toki jos autolla oli kuljetettu märkää kenneliä takakontissa jatkuvalla syötöllä, saattoi haju olla aika tymäkkä.

- Yksi pieni juttu vielä, Herkko ryki.
- Sitä ei ole katsastettu.
- On toki, vasta viime viikolla haettu leima.
- Se on kolaroitu?
- Ei, vaan siitä puuttuu apukuskin penkki. Tai oikeastaan sekään ei puutu, se vaan pitää noutaa muualta.
- Laskit siis allesi kyydissä ollessasi ja penkki on nyt pesulassa, niinkö?

Herkko kimpaantui kunnolla kommentistani. Ei kuulemma kuuluisi minulle millään tavalla, vaikka hän tekisi mitä, olkoon se sitten vaikka penkille kuseminen.

- Eli minun ei tarvitse pelätä, että saisin sinulta kuvia kusemistasi autonpenkeistä.
- EI TODELLAKAAN!
- Huh, helpotti.
- Ei helpottanut, siinä penkissä on koira kiinni.
- Mitä hittoa?
- Hampaillaan.

Nyt minä aloin epäillä Herkon sopivuutta asiakaspalveluun. Mieshän vaikutti täysin seinähullulta. Saisin varmaan maksun RAVista itse piirretyillä seteleillä. Tiedustelin sekopäämyyjältä, että missähän se Volvon penkki sitten olisi. Saisin penkin osoitteen heti kun vaan allekirjoitan auton ostopaperit. Ehdotin Herkolle, että myyn Toyotani hänelle sillä kolmella kympillä ja jätän Volvon ostamatta.

- Ei käy. Se tulee kaupassa tai ei tule kauppoja.
- Ihme vänkyrä olet, kasvoitko korkkiruuvien seassa?
- Minun kasvatustekniset asiani eivät kuulu kenellekään meidän perheen ulkopuoleiselle, Herkko murisi.
- Sinua tietenkin lyötiinkin kuin vierasta sikaa.
- EI LYÖTY!

Yritin ehdottaa, että etsisin Volvolle jonkun toisen ostajan ja auto menisi kyseiselle ostajalle suoraan. Sekään ei käynyt tuhomyyjälle. Herkon mukaan minun tulisi kärsiä kovasti siitä, että luovun maailman luotettavimmasta automerkistä. Saisin käydä läpi autoilijan helvettini tuon Volvon kanssa, jonka penkistä pitää hampaillaan kiinni joku isokokoinen sekarotuinen koira.

- Miksi hitossa se niin tekee?
- Koira istui takapenkillä ja piti kiinni etupenkistä hampaillaan. Se kuulemma pelkäsi putoavansa autosta ajon aikana.
- Miksi se vielä siitä pitää kiinni, autohan on teillä?
- Se rakastui lopulta siihen penkkiin.
- Lukeeko rekisteriotteessa, että auto on viisipaikkainen?
- Kyllä.
- Voi, voi, sitten sinun pitää muutoskatsastaa se neljäpaikkaiseksi. En voi ostaa autoa, joka ei vastaa rekisteriotteen tietoja.
- VOIT, ja sinähän SAATANA ostat sen auton.
- Oho.

Herkon kanta Volvo-kauppaan oli tiukka. Vaikka autossa olisi vain yksi heiluva jakkara sisällä, niin ostaisin sen silti häneltä viisipaikkaisena ja ajaisin hymyillen pois hänen näkyvistään.

- En taatusti hymyile.
- Siitä voin joustaa, olemmehan me automyyjätkin ihmisiä, Herkko hörähti.

Sovimme lopuksi, että hoidetaan autokauppa kondikseen mahdollisimman pian, mielellään jo tänään. Minulle tuo sopi, sillä olinhan ihminen joka ei kalenterista aikaa varaile tekemisilleen.



Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja.




© Rauno Vääräniemi