Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

24.5.2015

B-neitsyys


Pääsiäisen jälkeisellä viikolla minua alkoi vaivata pienoinen tekemisen puute. Varmaan lisääntynyt päivänvalo sai aikaan sen, että kaipasin pientä askaretta. Melkein olisin voinut kaivaa ojan, mutta kun puuttui lapio ja paikka mihin sen ojan olisin kaivanut. Lisäksi saattaisin iskeä lapion kiveen ja täräyttää kättäni, mikä taas voisi aiheuttaa sen, ettei ennen niin vakaa konjakkilasikäteni olisi jatkossa yhtä vakaa. Noita pohtien päätin tehdä jotain sellaista, mikä ei olisi yhtä fyysisesti raskasta kuin ojan kaivaminen.

Päivä oli torstai, kun lähdin pihalle pällistelemään, että olisiko siellä ketään juttukaveria. Ei ollut, olivat varmaan joko töissä tai sitten vielä mämmeissä kotonaan. Tallailin parkkipaikkaa edestakaisin ja huomasin vielä kahdessa tolpassa roikkuvan lohkolämppärin johdot. Jätin ne ensin huomioimatta ja kävelin Närän auton taakse. Punaista Yarista katsellessani huomasin sen etupuolella, eli parkkipaikan toisella puolen, olevan Ilmari Lonkkarin Golfin. Pirulauta, nehän olivat keulat vastakkain. No siitähän se ajatus sitten lähti, joten palasin niiden tyhjänpanttina roikkuvien lämppärin johtojen luo. Avasin tolpat omalla avaimellani ja poistin johdot. Vaarallisiahan tuollaiset ovat.

Menin johtojen kanssa sisälle ja kaivoin kaapista sivuleikkurit ja vihreätä eristysnauhaa. Eristysnauha oli jotain halpaa muovista paskaa, jota olin joskus ostanut, kun piti saada erivärisiä eristysnauhoja johonkin tarkoitukseen. Eipä sitä ollut juuri käytetty, sillä teipin liima tarttui kaikkialle muualle, paitsi siihen pintaan johon teippiä yritti saada kiinni.

Katkaisin molemmat lohkolämmittimien johdot kylmän viileästi sivuleikkureilla ja kuorin eristettä pienen matkaa. Teippasin ensin sisällä olevat johdot sillä tavalla limittäin, etteivät ne olleet kytkettyinä toiseen osapuoleen. Tämä ihan vain sen vuoksi, etteivät autojen lämmitysvastukset ala vastustamaan toisiaan. Lopuksi kötöstin sen vihreän paskateipin liitoskohdan päälle niin hyvin kuin vain sain. Urakan lopuksi liimaa oli vähän joka puolella, ja viritykseni näytti noin viisivuotiaan tekemältä. Hyväksyin sen silti, sillä eipä sillä mitään työnsankarin palkintoa ollut tarkoituskaan voittaa, vai oliko se sittenkin joku mestarimekaanikon palkinto?

Seuraavaksi kiikutin viritelmäni pihalle ja kytkin siellä Yariksen ja Golfin samaan piuhaan. Kytkentä oli niin nätti, että otin siitä muutaman kuvan muistoksi. Mielessäni kävi, että voisin postata sen Närän Toyota-kerhon palautesähköpostiin. Jätin kuitenkin lähettämättä, sillä epäilin Närän olevan se taho, joka sitä lukee ja syynää kuin Toyotan omistaja tuulipukunsa ryppyjä. Katselin myhäillen aikaansaannostani, kun takanani rääkäistiin:

- Vittu, saatana, perkele, nyt meni neitsyys!

Ellei ääni olisi ollut entuudestaan tuttu, olisin luullut sitä kaksisataakiloiseksi samaa sukupuolta diggaavaksi körilääksi ja paskonut saman tien housuihini. Näin ei kuitenkaan ollut, mikä ei välttämättä ollut hyvä asia, sillä rääkäisijä oli hullu ämmä. Käännyin ympäri ja siinähän se Floora Hellä seisoi edessäni tiukoissa nahkapöksyissä ja nahkaisessa ajokypärässään. Nahka oli kyllä kestävä materiaali. Se ei haljennut, vaikka siihen sulloin noinkin paljon kiukkuista laardia. Pakotin itseni irvistyksen kaltaiseen hymyyn ja kysyin:

- Oliko ihan pakko antaa?
- Mitä iniset? En kaipaa sinulta symppattioita.
- Juu, en minäkään sinulta, joten tasoissa ollaan.
- Nyt perkele kuuntelet. Tätä ei tapahdu kuin kerran. Minulta meni B-neitsyys, jumalauta, ihan tuosta vain. Eilen olin vielä B-neitsyt, mutta en enää tänään. Saatana kun pistää vihaksi. Tekisi mieli tappaa joku hippiäinen.

Astuin hieman taaksepäin, sillä en halunnut tulla luokitelluksi hippiäiseksi ja menettää henkeäni sen takia, että naapurin B-neitsyys on mennyt. Mietin siinä samalla Rambea, hullun ämmän poikaystävää, että nytkö vasta se mies meni sellaista tekemään?

- Mitä virnistelet? hullu ämmä kivahti.
- Sitä vaan, että miten se Rambe nyt sellaista meni sinulle tekemään?
- Rambeko? Ootko vittu jossain aineissa, täh? Jos oot, niin anna nyt vitussa minullekin, niin hymyillään yhdessä.
- En ole, ihan selvin päin olen. No kuka muu muka, ellei Rambe?
- Jöö!

Täh, no nyt meni vallan mielenkiintoiseksi tämä uutinen. Vai oli ylikonstaapelin punkero vienyt hullun ämmän B-neitsyyden? Aika kova jätkä ja tyhmän rohkeakin vielä. Siinä ei virkamerkki paina kuin grammoja, kun Rambe saa tietää ja antaa nyrkin puhua. Tosin Rambena minä antaisin hullun ämmän lähteä Jöön kyytiin, olisipahan loppuelämä paljon harmittomampaa. Toisaalta, enhän minä tiennyt miten herkkää Rambella oli avokkinsa kanssa todellisuudessa, kun he olivat kaksin.

- Vai Jöö, hmm.
- Mitä hymiset? Vittu kauhea ininä kuuluu sieltä suunnalta. Siinä ei paljon ininät auta kun neitsyys menee.
- No sattuiko edes?
- Mikä sattuiko? Voi vittu miten tyhmä naapuri minulla on, että sattuiko se, perkele!

Tässä vaiheessa olin ihan sata varma, että hullu ämmä on jossain lääkkeissä. Lieneekö kaiken lisäksi vielä karannut jostain hoitolaitoksesta? Eipä häntä olekaan näkynyt viime aikoina, mutta ei ole näkynyt Rambeakaan.

- Kait se nyt voi vähän sattua.
- No voi, voi, jos viiltää vaikka paperin reunalla sormeen, niin sattuuhan se, voi hellanlettas sentään.

Paperilla sormeen, täh? Puistelin päätäni ja pureskelin kuulemaani. Olinkohan sittenkin ottanut sitä autokauppakonjakkia putelin tai pari liikaa, kun en tajunnut hevon vittuakaan mitä naapurin akka selitti. Toisaalta, tiesin meistä toisen olevan hullu, enkä se ollut minä, joten hylkäsin liiasta konjakin juonnista seuranneet oireet. Kysyin täsmennystä:

- Miten se paperilla sormeen viiltäminen liittyy neitsyyden menoon?
- Vatipää ei tajua sitäkään. Selitän, niin tajuat urvelo. Sain tänään Jööltä kirjekuoren, jossa oli väliaikainen B-ajokortti. Oikea kortti tulee myöhemmin perässä. Se vitun juntti pollaripallero antoi minulle B-ajokortin, siinä meni sitten ainokaiseni B-neitsyys! Vittu kun vituttaa ja rankasti.
- Täh, sait siis ajokortin?
- Niin sain saatana!

Minulla kesti aika pitkään saada lypsettyä kaikki tieto hullusta ämmästä. Asia oli lopulta mennyt niin, että Jöö oli todellakin lähettänyt Flooralle väliaikaisen B-ajokortin, joka siis korvattaisiin oikealla kortilla ihan lähiaikoina. Syy tähän oli Jöön vapautuminen vankilasta. Siitä ilahtuneena Jöö oli päättänyt tehdä palveluksen sellaiselle, joka sitä ei tarvitse. Koska Jöölle ei tullut ketään muuta mieleen, päätti poliisipallero myöntää hullulle ämmälle henkilöautokortin. Jöö tiesi, että asia tulee vituttamaan hullua ämmää, joten hän oli saanut siitä itselleen hyvän mielen. Tämä kaikki oli selvinnyt hullun ämmän soittaessa Jöölle. Ajokorttia ei voinut enää peruuttaa, joten se oli vain otettava vastaan ja kärsittävä.

- Aika säälittävää, totesin naurua pidätellen.
- Niin, kyllä minäkin säälin sitä Jöötä, kun vain pääsen täräyttämään sitä läskipäätä luuvitosella keskelle räkäviisaria, hullu ämmä meuhkasi.
- Et sitten kiittää ajatellut?
- No vittu, en! Nyt joudun ostamaan auton.
- Eihän se ole pakko. Ei kortti eikä Jöö pakota ostamaan autoa. Voit ihan hyvin jatkaa mopoilua ja mopoautoilua.
- Ja vitut voi.

Floora perusteli asiaa sillä, ettei hänen egonsa enää mahdu mopon päälle eikä mopoautoon, kun on kerran ihan oikea ajokortti taskussa. Mopoti ja mopoauto olivat kuulemma laitettu jo myyntiin. Se oli minulle todella yllättävä uutinen, sillä pidin häntä ikuisena mopoilijana. Nytkin hänellä oli sellainen vanha nahkainen ajokypärä päässään. Mietin jo hetken, että onkohan jossain tehty viime aikoina ydinkokeita, ja nyt joku laskeuma olisi sattunut hullun ämmän kohdalle. Ajastuskin hänestä oikean auton ratin takana puistatti aivan hitosti. Jöö teki nyt kyllä sellaisen karhunpalveluksen jokaiselle suomalaiselle autoilijalle, ettei mitään rajaa. Toisaalta, yksi tarpeeksi hullu lisää liikenteessä saattoi vähentää muiden ajamista todella paljon. Ehkä siinä käykin niin, että muutama sata autoilijaa siirtyy vapaaehtoisesti julkisen liikenteen käyttäjäksi, kun on ollut kertaalleen tekemisissä hullun ämmän kanssa.

- Mitä pyydät moposta ja mopoautosta?
- 16 436 euroa molemmista. Kiva tasaraha.
- Oho, kultasitko ne ennen myyntiin laittoa?
- Mistä arvasit? Vittu, jätkä taitaakin olla sellainen pihakyttä. No kyllä minä vähän tuosta nenän muodosta sitä jo arvelinkin. Taidankin taputella sitä hieman litteämmäksi, niin ei käy tuo uteliaisuus niin vakavaksi.
- Hei, hei, ihan puhdas arvaus ja vitsi se lähinnä oli.
- Hatun vinnari!

Aikansa meuhkattuaan Floora ilmoitti kullanneensa molemmat ajopelit juomalla, joka mainostaa Lapin purojen raikkautta. Syynä ei ollut suinkaan arvon nousun takia tehty kultaus, vaan rakkaiden menopelien hyvästely ennen myyntiin laittoa. Hän oli uhrannut molempiin yhden täysinäisen pullon.

- Vitutti sekin jälkeenpäin ja kävin nuolemassa molemmat, Floora täsmensi.
- Yäk, kuulostaa kovin arveluttavalta.
- Sihisee tuo puheesi liikaa hampaiden välistä. Haluatko, että harvennan niitä vähän reilummin?
- Juu ei kiitos, pidän hammasväleistäni juuri tällaisina.
- Rambe ehdotti, että sinä lähdet mukaan autokaupoille.

Mitä vittua? Se oli ensimmäinen, toinen, kolmas ja vielä viidestoistakin ajatus. Mietin nopeasti, että mitä pahaa minä olin Rambelle tehnyt, että hän pistää minut hullun eukkonsa kanssa autokaupoille. Olisi pistänyt vaikka Kauniin, sen ruman renkinsä.

- Rambe sanoi, etten saa antaa sinulle persettä palkaksi, mutta pari pulloa konjakkia kuulemma kelpaisi sinullekin hyvin.
- Miksi minä?
- No vittu kun minä ehdotin sitä Rambelle, että ehdottaisi sinua.
- Täh?
- Kenet muut muka tunnen yhtä hyvin? Sitä paitsi tuttuja on helpompi mättää turpaan jos kaupoilla tulee erimielisyyksiä. Joku vieras voi soittaa virkapukuiset poliisit paikalle. Tutuille tulee siviilipukuinen murharyhmä.
- Voi helvetti sinun kanssasi, parahdin.

Uutinen ei ollut ollenkaan mieluinen minulle, vaan päinvastoin. Ymmärsin kyllä Ramben kannan, ettei hän lähde hankkimaan autokaupoilta ongelmia. Voisi jäädä iltapanot välistä, kun suosittelisi jotain vääränlaista autoa. Toki olin Ramben luottohenkilö enkä kuulunut hänen alaisiinsa, niin minun päälle oli hyvä kaataa tuollainen ongelma. Lisäksi tunsin hullun ämmän paljon pitemmältä ajalta kuin Rambe.

- Koska tämä suuri autokauppakierros tehdään? tiedustelin lynkkausajankohtaani.
- Ei me mihinkään vitun autokauppoihin mennä. Minä luen Toria, me mennään ja ostetaan auto yksityiseltä. Selvää säästöä.
- No just, että sekin vielä, parahdin.
- No vittu, voin minä katsoa Keltaista Pörssiäkin jos se siitä on kiinni, vitun kitiviuru!
- En minä sitä, vaan yleensäkin auton ostoa yksityiseltä. Siellä on vaikka mitä ketkuja ja todella kierojen sällien tekemiä virityksiä. Olisi tuvallisempaa ostaa autoliikkeestä.
- Jahas, mutta kun minä en ole ostamassa hevosta, niin en vittu tarvitse mitään TURVALLISTA! Tuliko selväksi vai täräytänkö luuvitosella?
- Tuli, tuli.

Hullu ämmä oli lukenut tarkan euron blogeja ja vaikka mitä autovinkkejä ja saanut sellaisen päähänpinttymän, että auto pitää ostaa väen vängällä yksityiseltä. Sen saisi halvemmalla, kun marmoritiski ei ole vetämässä ropojaan välistä. Hän ei kuulemma halua olla kustantamassa yhdenkään pukumiehen pukua, vaan tehdä rehtiä ja luottamuksellista kauppaa suoraan omistajan kanssa. Minulla oli asiasta hieman toisenlainen näkemys ja kokemus. Toki yksityisissä oli luotettavia myyjiä, mutta niitä vähemmän luotettavia oli myös vaikka kuinka paljon.

- No mitenkäs kalliin auton meinasit ostaa?
- 32 872 euroa, eli samalla rahalla mitä saan mopotista ja mopoautosta.
- Aika … tuota … huimat suunnitelmat sinulla.
- Miten niin, sehän menee päittäin ja jos tingin, niin jää muutama tonni perseen karvanpoistoihin.
- Yöök, sori, söin varmaan jotain sopimatonta aamiaiseksi.

Kauhea kun alkoi yökkäyttää yllättäen. Pelkkä ajatuskin hullusta ämmästä karvanpoistosta karvahanuri pystyssä, sai vatsani vellomaan hallitsemattomasti. Siinä taisi mennä yöunetkin, joten joutuisin turvautumaan luonnon omaan unilääkkeeseen, joka on tehty valikoiduista rypäleistä eräässä hyvin tunnetussa ranskalaisessa maakunnassa. Samassa päässäni alkoi soida Erinin kappale, jossa vanha nainen halusi liikkuvassa autossa. Olin oksentaa taas, en Erinin vuoksi, vaan hullun ämmän.

- Aika sairas yksilö, mene vittu kotiisi, ettet sairastuta minuakin, hullu ämmä ärisi.
- Kiitos samoin, minulta lipsahti.

Purin huultani ja katsoin Flooraa, että näkisinkö kun nyrkki lähtee liikkeelle, vaan havahtuisinko vasta ambulanssimiehistön herättelyyn. Edellisessä asuinpaikassani Volvo-miehelle oli kerran käynyt aika pahasti, kun hän kohtasi hullun ämmän nyrkin. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Floora ilmoitti:

- Olen muuten harvinaisen terve ihminen. Lääkärikään ei löytänyt minusta mitään vikaa, vaikka pitivät minua sänkyyn sidottuna 28 vuorokautta. Joutuivat lopulta myöntämään, että olen terve.
- Aika, tuota, miten sen nyt sanoisi, perusteelliset tutkimukset.
- Sain lähtiessäni vielä pillimehun. Otin mansikan makuisen.
- Vau, korvauskin oli todella ruhtinaallinen.
- Turhaan livot huuliasi, join sen heti sairaalan eteisessä ja paukautin purkin sairaalan edessä. Aika vitun heikkohermoisia nuo ikkunoiden pesijät nykyisin.
- Ai jaa, miten se tähän kuuluu?
- Yksi tippui sellaisesta nostimesta. Ei jatka enää samassa ammatissa, ryhtyi vihannekseksi.

Kiesus perkele, ja tuon hullun kanssa minun piti lähteä tekemään autokauppoja yksityisten ihmisten koteihin. Toivoin totisesti, etten tapaa yhtään todella rehellistä ja pullantuoksuista perhettä, joka on myymässä 100 % kunnossa olevaa silmäteräänsä. Siinä voisi mennä rusinoiden sijasta kokonaiset rusinapullat sieraimiin, kun hullu ämmä pääsisi vauhtiin.

- Lähden torille, pidä puhelin auki, saatan soittaa koska tahansa, hullu ämmä ilmoitti ja pyörähti ympäri.

En sanonut mitään, seurasin vain katseellani hänen poistumistaan. Huokaisin painajaisen kadottua nurkan taakse. Varmistin ennen parkkipaikalta poistumistani, että Närän ja Ilmarin autot olivat todellakin toisiinsa kytkettyinä. Kotia kohti kävellessäni lähetin Närälle tekstiviestin ja pyysin lohkolämppärin johtoa lainaksi, kun en löytänyt omastani sellaista. Laitoin syyksi halun pyöräyttää sisätilanlämmittimen moottorin sellaiseen asentoon, että se ottaa mahdollisimman vähän vastusta ajossa. Tiesin kokemuksestani, että mitä oudomman syyn kerron Närälle, niin sitä innokkaammin papparainen tarttuu syöttiin ja nielee sen vapoineen päivineen. Oikein oudolla syyllä menisi vaikka kokonainen kalastusalus, mikäli sellainen vain sattuisi olemaan saatavilla. Ei mennyt kuin minuutti, kun Närä soitti.

- Onko, onko sillä isokin merkitys kulkemiseen ja varsinkin kiihtyvyyteen?
- On, luin vasta joltain japanilaiselta sivulta googlen kääntäjän avulla, että kiihtyvyys voi parantua jopa puoli sekuntia, jos siivekkeet ovat oikeassa asennossa. Kesäkuumalla ilmastoinnin työntäessä kylmää ilmaa, se jopa kompensoi ilmastointilaitteen aiheuttaman tehohävikin.
- Minä, minä lainaan kyllä sitä, mutta menee huomiseen, heippa!

Heh, sinne meni koukku, vapa ja jopa vavan pitelijä, naureskelin kotiovellani. Astuin hyvillä mielin sisälle ja kävin pitkälleni sohvalle. Päivän urakka oli hoidettu, joten nyt oli hyvä syy laiskotella.



Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja.


Kiinnostavatko autojen koeajot Rutinoffin kuskin toimesta? Kyllä tai ei, niin niitä löytyy Korvikeautojen koeajosivuilta.



© Rauno Vääräniemi