Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

10.5.2015

Suuvesidiileri


Pääsiäiseni oli suurimaksi osaksi aika tapahtumaköyhä, ellei mukaan laskettu sitä kuinka monta kertaa käteni teki kaatoliikkeen, kun maistelin rypäletislettä. Viimeisenä pääsiäispyhänä soitti Närä, joka oli erittäin tuohtunut. Hänen mukaansa VW-konserni olisi korvausvelvollinen hänen pilalle menneestä pääsiäisestään. Mikrohalkeamat suklaamunissa olivat kuulemma vieneet niistä kokonaan suklaan maun. Nyt ne olivat maistuneet lähinnä VW:n longlife-öljyltä.

- Ilmankos narinasi kuulostaa nyt hieman siedettävämmältä, kuittasin papparaisen höpinät.
- Pöljä, minä en narise.
- Sitähän minä juuri sanoinkin, et narise nyt niin pahasti. Alahan rustata VW:lle kiitoskirjettä niiden toimivista öljyistä.
- Pyh, alan kustakin toiseen suuntaan missä paska Saksa on.

Jäin miettimään, että mistähän sen tietää, että joku maistuu juuri VW:n longlife-öljyltä. Minulla ei ollut siitä mausta mitään aavistustakaan. En tosin ollut maistellut muitakaan öljyjä. Mainitsin tämän Närälle, joka kimpaantui selittämään:

- Paskat Saksan sohlot lykkäävät niin paljon öljynkäryä pakoputkistaan, että väkisin tulee maku tutuksi niiden perässä ajaessaan. Litra tolkulla tankkausten yhteydessä kaadellaan koneisiin ja sitten ne ovat takana ajavien tuulilaseilla.
- Jaa, mielenkiintoinen näkökulma.
- Ei se ole näkökulma pöljä, se on totuus.
- Mitä minulle keuhkoat, soita Ilmarille tai Volkkarin pääjehulle.
- Tunnen sinut, ihailet kuitenkin salaa sellaista mitä minä vihaan, Närä puhisi.
- Vihaatko Ulpukkaasi?
- No en tietenkään pöljä. Mikä kysymys tuo muka oli?
- Ajattelin, että olisin voinut tykätä siitä jos vihaisit. Kun et, niin enpä viitsi moista toista kertaa edes vilkaista. Olette varmaan todella yhteensopiva pari.
- Ei Ulpukka tähän kuulu!
- Eikä saksalaiset autot minulle niin pitkään kun en sellaista omista.
- Klik!

Närä päätti puhelun puolestani. En antanut sen häiritä elämääni millään muotoa, vaan kävin ottamassa hiukan rypäletislettä. Pyörittelin sitä nautiskellen suussani, kun puhelin soi uudemman kerran. Tällä kertaa soittaja näytti olevan ylikonstaapeli Jöö. Minulla kävi mielessä, että pönäkkä pollari seisoo varmasti oven takana rapussa ja haluaa puhalluttaa minut, koska luulee minulla olevan aikomuksia lähteä maistelleena radalle. Niinpä vastasin puhelimeen suoraan ja reippaasti:

- Puhalla kuule itse siihen alkometriisi, minä olen raitis jumalaan uskova mies.
- Jöö täällä terve, kuului puhelimesta rahinan keskeltä.
- No terve. Puhut aika hiljaa.
- Sain soittaa kaksi puhelua. Soitin ensin äidille ja nyt sinulle. Olen pidätettynä.
- Täh, sinä pidätettynä! Miten se on mahdollista?
- Val on kusipää, se Vituran mies meni ilmiantamaan minut.
- Oho.

Piti kylläkin sanoa, että hehe, mutta hämmästyin ihan oikeasti siitä miten hyvin pilani oli puraissut. Harmi kun en osannut mitään kunnon jenkkityylistä tuuletusta, niin olisin pistänyt kämpässä pystyyn kunnon tuuletustanssin. Sen sijaan kippasin konjakkilasin tyhjäksi ja ähkäisin.

- Olen välittänyt Illodinia ja Vademecumia, olen suuvesidiileri, Jöö sipisi.
- Okei, oliko kannattavakin bisnes, jos saan udella?
- En myynyt mitään.
- Mitä tapahtui?
- Minua syytetään myös rahanpesusta.
- Eikä?

Jöö alkoi selittää asiaa. Tilanne oli mennyt niin, että noin puolisen vuotta sitten hänen henkensä alkoi haista aivan helvetisti. Sakotettavat autoilivat menettivät tajunsa, ja sakkotulot putosivat pahimmillaan jopa 70 %. Siitä alkoi kierre. Rahat loppuivat ja sitä piti lainata. Apuun tulivat eräät sisarukset, joista naispuoleinen haki veljeltään lainaksi 50 euroa riihikuivaa käteistä.

Jöö sai rahat erittäin monimutkaisten järjestelyiden kautta. Rahat toimitettiin hänelle hieromasauvan sisällä paristojen tilalle käärittynä erään pornokaupan takahuoneessa olevaan tirkistelykoppiin. Sinne hänen piti mennä täysin siviilinä. Kopin show maksoi 10 euroa, joten hänelle jäi käteen vain 40 euroa. Korkoa rahasta ei tarvinnut maksaa.

- Perseessäkö ne rahat kuljetit himaan?
- Penispumpussa.
- Täh?
- Se maksoi myös 10 euroa, oli hieman käytetty, ollut kuulemma testissä todella pienimunaisella. Nyt minulla oli enää 30 euroa.
- Ehehee, aika pervoa meininkiä. En ole ollenkaan varma, että haluanko kuulla enempää.
- Ari sanoi, ettei siinä ole mitään vaaraa.
- Kuka Ari?
- Pornokaupan Ari Jörniö.
- Ehehehee, ahahahaa, hihihii, säästä minut, äläkä enää kerro mitään naurettavaa, tai vuoraan kohta seinät konjakilla.

Jöö jatkoi kertomustaan. Hän oli saanut rahat turvallisesti kotiin, jossa oli piilottanut penispumpun rahoineen äitinsä pesukoneeseen, hän kun asui vielä kotonaan. Äitimuori ei paljon pesukoneen sisälle kurkkinut, kun tunki sen täyteen vaatteita ja laittoi päälle. Penispumpun sisällä olleet rahat kastuivat aika pahasti, mutta pysyivät kuitenkin täysin ehjinä. Jöö piti niitä yön patterilla, joten aamulla niissä oli vain pelkästään vieno huuhteluaineen tuoksu.

- No mistä hitosta se rahanpesusyyte tuli, siitä pesukoneestako? utelin Jööltä.
- Niin, Val kiikaroi ikkunasta. Takavarikoi vielä äidin Omotkin, kun luuli meidän diilaavan huumeita.

Val ei ollut rynnännyt heti pidättämään Jöötä, vaan seurannut tätä apteekkiin, josta Jöö oli ostanut kyseiset suuvedet. Tarkkakatseinen Val oli kirjannut ylös jopa sen, että alkoholin laittomaan välitystoimintaan oli käytetty pestyä rahaa. Rahan pesuhan ei Valille virallisesti kuulunut, mutta hän kirjasi tunnollisesti ylös kaikki alkoholilaittomuuksien yhteydessä tehdyt muutkin laittomuudet ja ilmoitti niistä kyseistä asiaa hoitaville tahoille.

- Tota, ymmärsin syytteen tulleen kuitenkin lähinnä suuvesien välittämisestä, keskeytin Jöön tilityksen.
- Niin tuli, annoin apteekista saamani pienen valko-vihreän muovipussin äidille. Kolme minuuttia siitä Val ryntäsi sisälle ja pidätti minut.
- Varmaan aika rankka kokemus, kun olet yleensä itse pidättänyt ihmisiä.
- Ja henkikin haisee vielä, perkele!
- Mitä väliä sillä on enää?
- On sillä, napsahtaa kuulemma lisäsyyte virkavallalle haistattamisesta.

En ollut ihan varma, että säälinkö Jöötä vai en. Päätin lopulta olla säälimättä, sillä mies oli itse todella säälimätön meitä autoilijoita kohtaan. Olisipahan liikenteessä jonkin aikaa turvallisempaa, kun tuo pyöreä pallero ei ole pyörimässä tienpäällä. Jäynäni oli näemmä onnistunut ja mennyt täysin nappiin oikein hullun tuurilla. Minulla ei ollut aavistustakaan, että Jöö käyttäisi kyseisiä tuotteita. Luulin niiden jo poistuneen markkinoilta. Molemmat suuvedet kun olivat minulle tuttuja lapsuudestani.

- Milloin oikeudenkäynti on? tiedustelin Jööltä.
- En tiedä, siellä on kuulemma jonossa muitakin poliiseja.
- Jospa ne heittävät sinut pihalle kun tajuavat miten pahalta haiset, lohduttelin poliisipalleroa.
- Luuletko niin?
- Juu, anna vaan kitapurjeiden lepattaa aina kuulustelijaa päin, niin kyllä se siitä.

Lopuksi Jöö kysyi varovasti, että voisinko laittaa hänen tililleen sata euroa. Hänen äitinsä nostaisi ne ja maksaisi velat pois sekä toisi loput Jöölle. Saisin kuulemma sen verran anteeksi seuraavasta sakostani. Tilanne oli hieman kimurantti minun näkökulmastani, sillä en ollut saanut Jööltä ainoatakaan sakkoa, hänen yrityksistään huolimatta. En tiedä mistä johtui, hyvästä konjakista vai onnistuneesta pilasta, mutta lupasin laittaa pyydetyn summan hänen tililleen.

Jöö oli tyytyväinen ja lopettelimme puhelun. Kävin hoitamassa rahan siirron välittömästi, niin eipähän pääse unohtumaan. Olisihan se ikävää, että inhokkipoliisini häviäisi maan päältä kolmen kympin takia. Kenen kanssa sitten kinastelisin? Halusin ennemmin pelätä tuttua poliisia, kuin jotain täysin tuntemattomia tyyppejä, jotka kaiken lisäksi pukeutuivat samanlaisiin työasuihin. Jöö sentään kulki omaa tietään myös pukeutumisen saralla. Sinisiä virkapukuja kun ei ollut valmistettu palloille.

Tovin televisiota katseltuani minulle tuli mieleen Val. Miestä miettiessäni muistin, että minullahan on puhelimessani hänen käyntikortistaan otettu kuva. Siitä se ajatus sitten lähti, eli soitin käyntikortin numeroon. Eihän tätä nyt tähän voinut jättää, vaan minun piti saada ehdottomasti tietää mitä Vituran mies tuumaa pidätyksestään. Olisikohan hän kenties vetämässä perseet pidätyksen johdosta vai laatimassa tuhatsivuista raporttia? Veikkaisin kyllä jälkimmäistä, mikäli rahaa pitäisi laittaa peliin. Puhelin soi todella pitkään, mutta lopulta siihen vastattiin tiukalla äänensävyllä:

- Vitura, Val Vira puhelimessa.
- Se on Rutinoffin kuski täällä terve. Muistatko, tarjosin munkit sinulle ja Jöölle viime vuoden puolella.
- Muistan, kirjasin ylös, kolme munkkia.
- Mitäs äijälle muuta, oletko laittanut porukkaa häkkiin?
- Ensinnäkin, en ole äijä, olen Val Vira ja toiseksi, häkin ovi heiluu sitä tahtia, etteivät saranat pääse ruostumaan.
- Oletko ylikonstaapeli Jööstä kuullut mitään?

Luulin ensin puheyhteyteen tulleen jonkun vian, kun luurista alkoi kuulua todella ihmeellistä ääntä. Aikani sitä kuunneltuani tajusin Valin nauraa hohottavan kuivahkolla ja narisevalla äänellään. Minkä tahansa kauhuelokuvan tehosteäänet jäisivät toiseksi, jos Valin naurun yhdistäisi mihin tahansa jännään kohtaukseen. Koska hohottaminen ei tuntunut loppuvan, huutelin luuriin:

- Menit sitten katsomaan itseäsi peilistä. Tule nyt äkkiä pois sieltä!
- Ahahahaah hohohohoohhohohhooo, peilit ovat perseestä, olen komea ilman niitäkin, ahahahahahhaa, ohohohhohhoo.

Lopulta hohottaminen loppui ja Val ilmoitti laittaneensa sen kieron, rahaa, pesuaineita ja suuvesiä rikolliseen toimintaansa käyttäneen, poliisin häkkiin. Sinne kuulemma mätänee muiden epäkelpojen virkapukuisten kanssa. Val ilmoitti myös, että Vitura joutuu jatkossa miettimään, että ottaako se hoitaakseen myös poliisin tehtävät. Hänellä on nyt kuulemma Jöön virka-auton avaimet, joten tehtävien hoito edellyttäisi vain ratin taakse istumista ja tien päälle lähtemistä. Halusin tarkennusta asiaan, joten kysäisin häneltä:

- Istuisit siis kahdella pallilla, vai?
- Ahahahaahhaa, ohohohhoo, kuulostaa pervolta, mutta niinhän minä teen, minä Val Vira, kahden pallin haltija.
- Elämäsi kuulostaa sitten aika valoisalta, rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja maa siistiytyy rikollisista.

Toisessa päässä tuli hiljaista, sitten kuulosti siltä kuin puhelinta olisi taottu pöytään tai johonkin muuhun kohtalaisen kiinteään esteeseen. Saattoihan se olla myös Valin pää. Viimein Val selvitteli rykimällä kurkkuaan ja ilmoitti:

- Vaan kun ei ole, kolkuttelen juuri itse vankilan portteja.
- Siis teet mitä? Menetkö sinne vielä kiusaamaan vangitsemiasi rikollisia, eikö rikoksesta yleensä anneta vain yksi tuomio?
- Vangitsen itseni.
- Sinä?

Hymyni oli leveä, olin siis todellakin ylittänyt itseni pienessä keppostelussani Valin papereiden kanssa. Äijä oli niin kova byrokraatti ja höyrypää, että vangitsi työkaverinsa lisäksi vielä itsensäkin, kun vain sai siihen aihetta. Toisaalta ihannoin häntä, tekisivätpä kaikki byrokraatit tuon saman, ja aloittaa voisi eduskuntatalosta. Sitten muistin sen yhden autoilijan tapauksen, jossa toisen autoa kolhinut oli vain poistunut tyynesti paikalta ja vedonnut jälkeenpäin itsekriminointisuojaan.

- Tuota, oletko tietoinen siitä itsekriminointisuojasta? kysyin Valilta.
- Olen, mutta en käytä sitä, sillä syyllisenä koen, että minua pitää rangaista kovimman kautta. Miten voisin tehdä vaativaa työtäni, mikäli en soveltaisi vaativaa rangaistusasteikkoani itseeni.
- Mitä olet tehnyt, välititkö sinäkin suuvesiä?
- Ei, olen nimettömän ilmiannon mukaan halunnut taksin Finlandia-talolle. Kuulolla olisi ollut myös lapsia, ja se jos joku on raskauttava seikka. Vaadin itselleni maksimirangaistusta.
- Ja se on mitä?
- Kuusi vuotta kuritushuonetta.
- Öh tuota, eikös se kuritushuone ole jotain menneisyyden juttuja?
- On ja ei, olemme Viturassa tuoneet vanhoja hyviä rangaistuksia takaisin. Jatkossa rattijuopot ja viinasta lasten kuullen keskustelevat rakentavat käsipelillä moottoritiet, rautatiet, sillat, satamat ja jopa tulevaisuuden ydinvoimalat.

Vau, olihan miehellä villit visiot, pyörittelin päätäni epäuskoisena. Aloin epäillä vahvasti, että Val on jossain vaiheessa kolauttanut päänsä ja kovaa, ei kukaan normi-ihminen tuollaisia suunnittele, oli sitten miten byrokraatti tahansa.

- Istut siis nyt kuusi vuotta kuritushuonetta itsekin, vai?
- Ahahahhaa, ohohohhoo, teoriassa, käytännössä olen kohta vapaa mies.

Arvasin tuon, sillä en uskonut Valin olevan niin tyhmä miltä hän luonnossa näytti. Hohottelun taukojen välissä Val sai selitettyä, että koska he ovat Viturassa itse sorvanneet nämä rangaistusasteikot ja muut pykälät, on niissä Vituran virkamiesten mentävä aukko, joka tarkoittaa käytännössä maksimirangaistukseksi kuutta minuuttia.

- Entä Jöö, hänhän on poliisimies?
- Ahahahhaa, hohohohhoo, mädäntykööt paska selliinsä, en kaipaa lihavaa munkkipossua haisemaan samaan autoon.
- Olen samaa mieltä, tienpäällä saa taas painaa kaasua kuin heikkopäinen, ostareilla saa potkia rännit ruttuun ja alaikäisille voi välittää keppanaa kiinni jäämättä.
- Hei seis, mitä tarkoitit keppanalla? Val kivahti.
- Keskiolutta.
- Puuttuiko ylikonstaapeli Jöö sellaiseen toimintaan muun viranhoidonsa ohella?

Minulla ei ollut mitään aavistustakaan, että oliko Jöö koskaan puuttunut alkoholin välittämiseen alaikäisille. Jos oli, niin varmaan ollut itse niin kaljanhimoissaan, että takavarikoinut oluet ja juonut ne itse kotonaan. Koska minua harmitti virkamiesten eriarvoinen kohtelu ja tunsin Jöön jo vuosien takaa, toivoin palleron pääsevän vapaaksi. Niinpä jatkoin.

- Kyllä, Jöö on vain niin vaatimaton mies, ettei myönnä tekevänsä tuollaista pyyteetöntä nuorisotyötä. Ennemmin saat häneltä autottomana pysäköintisakon, kun myöntämään tuollaiset hyvät teot.
- Olenkin näemmä tulkinnut rangaistusasteikkoani väärin. Jöö pitää vapauttaa välittömästi ja valtio maksaa hänelle luonnollisesti huomattavat korvaukset. Hän tulee saamaan täyden kuuden euron korvauksen, joka on luonnollisesti verotettavaa tuloa. En kiittele sinua soitostasi, ylpistyt. Kuulemiin!

Puhelu katkaistiin ja pääsin takaisin harrastukseni pariin, joka ei ollut maidon juonti. Meni ehkä tunti, ehkä pari, niin sain Jööltä tekstiviestin: ”Val vapautti minut. Mies on sekaisin. Minä kuulemma teen nuorisotyötä ja kiellän sen. Kunhan saan pamppuni takaisin, hakkaan sen kuikelon sinisenkukertavankeltaiseksi. Mainitsi sinutkin. Saisit sakot, mutta lähetit satasen. En maksa takaisin. Olet omillasi. T. Elävä painajaisesi Jöö.” Luin viestin pariin kertaan ja totesin asioiden olevan taas ennallaan. Jööstä oli selvitty ennenkin ja selvittäisiin myös jatkossa, tosin joskus se oli siinä ja siinä, mutta luottoni omaan tuuriini oli vahva.



Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja.


Kiinnostavatko autojen koeajot Rutinoffin kuskin toimesta? Kyllä tai ei, niin niitä löytyy Korvikeautojen koeajosivuilta.



© Rauno Vääräniemi