Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

12.4.2015

Lada-Carina


Ämpäreiden jaon jälkeen alkoi hirveä pulina siitä miten paljon itse kullekin on kertynyt rispektiä. Tyypit kaivelivat leipälapion kokoisista älypuhelimistaan ja vielä isommista tableteistaan taulukoita, joihin oli merkitty saadut rispektiämpärit. Närällä oli kaikki vain ruutuvihkossa, hän ilmoitti olevansa vanhan liiton miehiä. Möly alkoi jo pikkuhiljaa rauhoittua, kun eräs keski-ikäisistä nousi ylös ja alkoi heilutella keltaista ämpäriään päänsä päällä ja karjua.

- Saatana, vain yksi ämpäri ja senkin pohjassa on reikä. Vittu, vitun, vittu, toista oli nuoruudessa Lada-kerhon jäsenenä, silloin jaettiin peltisiä pesuvateja ansioituneille jäsenille. Minulla on niitä vieläkin kymmeniä piharakennuksen vintillä.
- Valtteri-Iisakki, tämä on kovin surullista kuultavaa, Närä kommentoi karjumista.
- No niin on, minä vaadin, että saan ainakin viisi ämpäriä ja niiden pitää olla ehjiä. Vittu, tämä ei täyty koskaan.
- Ei Valtteri-Iisakki, Närä puisteli päätään. - Ämpärit jaettiin jo, ja sinä tiedät säännöt.
- Annat sitten omistasi, meuhkaaja vaati.

Närä pyöritteli päätään ja ilmoitti, että seuraavaan rispektin jakokertaan pääsee tienaamaan rispektiä nyt heti, ja jokainen tietää mitä pitää tehdä. Minä en ymmärtänyt yhtään mitään, mutta nähtävästi muut ymmärsivät, sillä pöydät tyhjenivät porukasta. Paikalle jäi vain Valtteri-Iisakki ja yksi junnu, joka nosti kättään muiden poistuttua paikalta.

- Vessa on tuolla, Närä viittoili vessojen suuntaan.
- Ei kun, en minä sitä, vaan kun minunkin molemmissa ämpäreissä on reikä.
- Oliko isäsi kenties Lada-kerholainen ja sinustakin on tullut peltisten pesuvatien ylin ystävä?
- Ei kun, sitä minä vaan, että jos minä korjaan nuo reiät itse, niin haittaako se?
- Tuo on oikean Toyota-kerholaisen puhetta, eikä minkään pesuvatien keräilijän. Sopii, merkkaan vihkooni, että Jozu on osoittanut esimerkillistä kerhohenkeä korjaamalla oma-aloitteisesti ämpärit.

Samassa pihalle karannut mullilauma rymisteli takaisin. Heillä oli mukanaan yksi Toyotan maski sekä Toyota ja Carina -merkit. Maskia kantanut kaveri ilmoitti Närälle:

- Revittiin maski ja poistettiin takaluukusta tekstit.
- Entä muuta? Närä kysyi.
- Maalattiin mustalla spraylla konehuoneen Toyota-teksti piiloon ja lopuksi kylkiin Lada-tekstit. Olisi kirjoitettu vielä konepeltiin pesuvati-teksti, mutta tuli riitaa siitä, kirjoitetaanko se teellä vai deellä.
- Voi viddu, minulta pääsi.
- Hyvä näin, Närä taputti käsiään ja otti vastaan maskin ja merkit. – Nämä menevät sitten kerhon rompetorin myyntipöydälle ensi kesänä.

Sille rompetorille ei tarvinnut odotella minua asiakkaaksi. Ei ollut kovin suurta tarvetta käytetyille Toyotan osille, eikä kyllä toivon mukaan uusillekaan. Siinä samassa tajusin olevani todella nälkäinen. Huomasin Jarnon lautasella syömättömän pullan.

- Eikö pulla maistu? kysyin häneltä.
- Ei, kun minulla on nyt tämä takapenkkikriisi.
- No mitä siinä nyt niin ihmeellistä kriisiä on, istut siellä aikasi ja pääset taas etupenkille.
- Vaimo pitää takaovet aina lapsilukossa.
- Ehkä se onkin niin parempi, totesin ja nappasin miehen pullan.

Ehkä eläisin sittenkin huomiseen, totesin mussuttaessani Jarnon pullaa. Vehnäsen hivellessä makuhermojani, joku toinen hiveli teollaan Valtteri-Iisakin hermoja, sillä yksi lökäpöksy kävi tiputtamassa miehen Lada-Carinan avaimet vessanpyttyyn. Ei kuulemma vetänyt, joten vielä olisi mahdollista paeta paikalta ilman virtalukon rikkomista.

Minua huvitti moinen, sillä eiköhän nuo tuon ikäiset Toyotat lähde käyntiin joko saksilla tai jäätelöpuikolla. Olin nimittäin aikoinaan todistanut saksilla käynnistyksen ja kuullut villejä huhuja jäätelöpuikkokäynnistyksestä. Se olisi aika kätevää, mikäli hukkaa kesäiselle hiekkarannalle autonsa avaimet. Piipahdus jädekioskilla ja taas oltaisiin mukana autoilun ihmeellisessä maailmassa. Vaikka toisaalta, kuka sellaiseen vanhaan hikiseen ja ilmastoimattomaan Carinaan viitsisi kesäkuumalla istahtaa itseään grillaamaan.

Valtteri-Iisakki kävi pää painuksissa noutamassa avaimensa takaisin. Sen jälkeen häneltä otettiin vuotava ämpäri pois ja mies käytiin taluttamassa Ladansa vierelle ja porukka valvoi, että hän myös ajoi pois paikalta. Tämän tapahtuman vuoksi kerhon kokous venähti hieman, mutta minulla ei ollut mihinkään kiirettä.

- Aika rankkaa toimintaa teidän kerhossa, ilmaisin mielipiteeni pöydän Toyota-faneille.
- Joo, kato, tota laatu kärsii, jos me aletaan hyysäämään kaiken maailman pesuvatimiehiä, yksi pöydän junnuista vastasi.
- Onko Närä teidän idoli?
- Joo, kato, tota onhan sillä kokemusta. Toyotan trukillakin ajanut duunikseen, jannu jatkoi.
- Entä jos minä väitän, että se on vain vanha kieroon kasvanut kääpä, joka horisee omiaan?
- Joo, kato, tota, ei me siitä sun mielipiteestäs välitettäisi.

Mieleni teki kysyä, että entä jos Närä käskee teidän ajaa ne katiskanne mereen, että tulisi paremmin kalaa, mutta en uskaltanut. Siitä olisi saattanut tulla sellainen joukkohysteria, että RAVista olisi kuoriutunut jopa pellit. En ollut omistanut sitä vielä täyttä päivää, joten pidin viisaampana pitää pahimmat mölyt mahassani. Minua harmitti, että autoiluun suhtaudutaan näin vakavasti. Vakavuus oli tosin eräänlainen suola, mutta mikäli asioita suolataan vaan aina ja jatkuvasti, niin vitunmoinen janohan siinä tulee, eikä se jano suolalla korjaudu.

- Pyytäisin huomiotanne! Närä kailotti.

Porukka hiljeni vähän kerrassaan ja kaikki jäivät tuijottamaan Närää, joka ilmoitti:

- Sana on vapaa, eli nyt jokainen voi esittää omat asiansa.

Ensimmäisenä sai puheenvuoron sama hemmo, jonka kanssa olin jutellut pöydässäni.

- Joo, kato, tota, sitä minä vaan, että mitenköhän se teoriassa menisi jos joku ei tulisi kokoukseen Toyotallaan?
- Saa myös lainata, liisata, vuokrata tai jopa varastaa jos ei omalla voi tulla, Närä vastasi.
- Joo, kato, tota sitä minä vaan vielä, että jos vaikka muita mahdollisuuksia ei olisi. Siis ihan teoriassa vaan.

Närä nousi seisomaan, naputteli nahkasaapasta lattiaan ja katseli tuiman näköisenä ympärilleen. Sitten papparainen hymähti ja ilmoitti:

- Toyota on Suomen myydyin automerkki ja myös kautta aikojen kestävin, vähävikaisin ja pitkäikäisin. En saa päähäni millään sellaista tilannetta, ettei meidän Toyota-kerhon kokoukseen voisi tulla Toyotalla. En edes teoriassa. Sellaista mahdollisuutta ei Suomessa kerta kaikkiaan ole. Tämä asia ja tämä kysymys on nyt loppuun käsitelty.

Jannu mutisi jotain siihen suuntaan, että tottahan toki on loppuun käsitelty ja kysymys oli ollut vain täysin teoreettinen. Seuraavaksi nousi ylös yksi keski-ikäisistä. Pallovatsa kysyi:

- Miten pitää menetellä kun löytää 2002 - 2007 Corollan korjausoppaasta kirjoitusvirheen?

Närä kimposi taas ylös, tuijotti kiukkuisen näköisenä kysymyksen esittäjää ja kysyi:

- Oliko se kun vai sittenkin jos?
- Kun, kun minä sellaisen löysin.
- Sinä, milloin?
- On tästä pari päivää aikaa kun sitä lueskelin.
- Missä luit?
- Pa-parturissa, pallovatsa alkoi änkyttää.
- Jaa, kaljunko ne kiillottivat? Närä sivalteli.
- Ei ku, ko eukkoahan minä siellä … käytin.
- Etkös sinä ollut poikamies? Närä kysyi.
- Juu, sitä naapurin eukkoahan minä.
- Oiva, oletko puhunut tästä asiasta muille kun nyt meille?
- E-en ole.
- Hyvä, selviät tällä kertaa varoituksella.

Närä paasasi sen jälkeen pitkän tovin korjausoppaiden tarpeettomuudesta Toyota-autoilijoiden keskuudessa. Oppaat ovat kirjoitettu puhtaasti vain rahastusmielessä, sillä Toyotat eivät mene rikki. Mikäli tarvitsee normaalihuoltoja varten jotain säätöarvoja, niin niitä saa häneltä tai kerhon tekniikkavastaavalta. Tekniikkavastaavalta löytyvät myös korjausoppaat. Ne luetaan kerhon luottohenkilöiden kesken läpi ihan sen vuoksi, että nähdään mitä niissä yritetään syöttää kerhoon kuulumattomille Toyota-autoilijoille.

Kiesus kun mieleni teki heittää ilmoille kysymys, että mitä jos on vahingossa tulostanut netistä Toyotan eri mallien vikalistan, eikä siihen riittänyt edes yksi A4-paperi? Pelkkä ajatus alkoi naurattaa niin kovasti, että minun oli pakko tekoyskiä tovi.

- Ellei ollut muuta kysyttävää, niin minulta saa ostaa erikoisvahaa, joka toimitettiin minulle suoraan Japanista, Närä ilmoitti.
- Entä kirjekuoret, joko saa avata? joku huuteli.
- Ei, yllätysmomentti katoaa, joten avaatte ne vasta kotonanne. Pitäkää huoli, että saamanne lahjat ovat päällänne seuraavassa kokouksessa. Tarkistan itse henkilökohtaisesti asian.

En mahtanut enää mitään, vaan repesin totaalisesti. Vähän voisi olla vaikea tilanne sille, jolle sattui se kortsupaketti. Vetää ensin kaikki päällekkäin heppinsä päälle ja antaa vielä Närän tarkastaa se kokouksessa. Eikä niillä sukkahousutyypeilläkään varmaan helppoa olisi. Niihin verrattuna Ladan avaimenperät olisivat ihan riisikakku. Saatuani viimein hillittyä itseni jollain tapaa, Närä kommentoi asiaa kuivakasti:

- Ja siinä oli sitten huumoriosuus, jota kukaan muu ei ymmärtänyt.
- Ei haittaa, minulla oli hauskaa teidänkin edestä, huikkasin takaisin ja repesin uudelleen.

Ai hitto kun alkoi sattua ihan vatsaan moinen nauraa räkättäminen. Hitsi miten pienillä teoilla voikaan saada aikaan paljon hyvää mieltä, siis itselleen. Suorastaan paloin halusta nähdä ja kuulla palautteen lahjoista, mutta sitähän Närä ei tulisi minulle koskaan kertomaan, oli hän vaan niin ylpeä papparainen.

Luulin, ettei kukaan ostaisi Närältä ylihintaista vahaa, mitä hän oli varmasti käynyt ostamassa Blitemasta tai jostain kalastustarvikkeiden ja kattiloiden erikoisliikkeestä, jossa oli myynnissä myös autotarvikkeita. Ikinä en ollut nähnyt mitään pakettia tai lappua, joka viittaisi siihen, että papparaisen vouhkaamat tuotteet tulisivat Japanista. Saattoihan se olla niin, mutta saattoivathan Toyotatkin lentää, mikäli pistää silmät kiinni ja uskoo niin. Vau, itsestään lentävä auto, Google taisi olla jo myöhässä sillä itsestään ajavalla autolla, hihittelin itsekseni. Samassa vierelleni tallusteli hieman pönäkämpi nuorimies, napa paidan alta vilkkuen. Hapsutukka käänsi päänsä kallelleen ja alkoi avautua:

- Mielestäni sinun huumoli ei kuulu tänne. Onko sinulle edes Toyotaa?

Mittailin katseellani tyyppiä ja mietin, että mistähän lienee menninkäinen karannut? Päätin kuitenkin vastata kohteliaasti, sillä mörrimöykkyjä ja napojensa vilauttelijoita saattoi olla porukassa enemmänkin.

- On minulla, jo toinen Toyota. Minun on aika vaikea pukea tätä sanoiksi, mutta jollain selittämättömällä tavalla tunnen yhteenkuuluvuutta teidän kanssanne. Voisitteko ottaa kimppahalin, niin katson olisiko sekin minun juttuni?

Hapsutukan pasmat menivät aivan sekaisin, ja tyyppi jäi ihmettelemään suu auki. Odottelin rauhassa, ja kohta alkoi taas tulla äänellistä informaatiota:

- Minulla on Stalletti, vilitetty. Se on jo kolmas samanlainen. Se on Leino sedän vilittämä.
- Anteeksi pieni täsmentävä kysymys, mutta onko nyt kyseessä Eino Leino? Meinaan vaan, että jokin aikaleima ei tunnu täsmäävän.

Tyyppi hiljeni taas ja jäi tuijottamaan minua suu auki. Mörrimöykky taisi käydä hieman matalaoktaanisemmalla polttoaineella, kun hehkutuskin kesti noin pitkään. Viimein kone käynnistyi ja ilmoille pukkasi infoa.

- Leino Laatikainen on setäni nimi.
- Ei siis kuuluisa kirjailija Eino Leino?
- Ei, vaan setäni on kaljatilallinen.
- Oho, pyydätkö parit laatikot minullekin.

Keskustelumme meni ihan yhtä pätkiväksi kuin vanhan Toyotan sytytysjärjestelmä. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että miksi kaikki kokoukset aina kestivät niin pitkään. Minulla niistä ei ollut juurikaan kokemusta, mutta olin kuullut ihmisten valittavan sellaista, varsinkin työelämässä olevien. Jos joukkoon mahtui yksi kolmisylinterinen, jolla oli vielä sytytyshäiriö, niin eihän se homma edennyt yhtään mihinkään.

- Ei olutta, vaan kaljaa, hapsuheikki korjasi.
- Anteeksi, pääsi se sinun asiasi unohtumaan. Mitä sinulla olikaan asiaa?
- Mikä se sinun Toyota on, näytä avaimet!

Kaivoin taskustani RAVin avaimet ja iskin ne pöytään. Raati tutkaili ne ja totesi, että aidot ovat. Jollain raadin jäsenistä oli puhelimessaan sovellus, joka tunnistaa aidot Toyotan avaimet feikeistä. Sovellus näytti vihreätä valoa avaimieni kohdalla ja kertoi jopa mistä Toyotan mallista oli kysymys. Siitä minulle tuli mieleen yksi kysymys, joka oli pakko esittää heti:

- Tuota, se äsken syömäni pulla. Olisiko tuo sovellus kaivanut pelkällä kuvan ottamisella sen reseptin netistä? Oli meinaan sen verran hyvää känttyä.

Ja taas minun ja muun ryhmän välinen kommunikointi tökkäsi. Tällä kertaa se johtui siitä, että tyypit googlettivat kysymykseni. Käntty-sana ei uponnut nuorisoon ilman selityksen hakua netistä. Lopulta asia selvisi, ja sovelluksen käyttäjä pyöritteli päätään. Sovellus ei ollut kuulemma tehty leipureille, vaan Toyota-harrastajille.

- Taidatte tietää kaiken autoista, kehuin vähän tyyppejä.

Se kannatti, sillä aiemmin hieman happamat ilmeet alkoivat sulaa ja tilalle tuli varovaisia hymyjä. Yritin hymyillä takaisin, mutta naamaani kiristi. En voinut pakottaa itseäni tekohymyyn. Sitten minulle tuli mieleeni yksi kysymys, johon varmaan saisin näiden viisaiden nuorukaisten avulla vastauksen, joten loihdin sen ilmoille:

- Te kun olette niin tietäviä, niin minulla on teille seuraavanlainen kysymys. Kun autossa on sylintereiden lepuutustoiminta, eli kakkos- ja kolmossylinterit lepäävät pienellä kuormituksella. Mikä lepotilanteessa on sytytysjärjestys kyseisessä neloskoneessa? Onko se yksi neljä vai neljä yksi?

Sain odotella tovin ja pelkäsin jo, että älypuhelimien lasit hinkataan rikki. Vastausta ei vaan löytynyt tiukasta hakemisesta huolimatta. Viimein yksi jantteri ilmoitti menevänsä kysymään asiaa viisaammalta ja käveli suoraan Närän juttusille. Siellä supistiin aika pitkä tovi ja käsiteltiin jopa rahaa. Luulin ensin, että Närä oli todellakin nostanut itseänsä Gurun asemaan opetuslastensa silmissä, mutta totuus oli raadollisempi. Pöytään palannut kerholainen iski pöydälle pullon Närän erikoisvahaa. Oli maksanut kuulemma vain 50 euroa.

- Entä se vastaus? penäsin kaverilta.
- Emme vastaa, sillä kysymys koski toista automerkkiä. Närä käski kertoa, että voit mennä esittämään sen seuraavaksi vaikka Aku Ankan toimitukselle, ne kyllä keksivät siihen sopivan vastauksen.
- Minkäs se Mikki Hiiri luonteelleen voi, totesin takaisin.

Keskustelu oli päättynyt, ja napaansa esitellyt palasi takaisin paikoilleen. Närä oli saanut vahansa kaupattua sikamaiseen ylihintaan, joten kokous oli päättämistä vaille valmis. Närä piti vielä loppupuheen, jossa hän kehotti kiinnittämään entistä enemmän huomiota toisten automerkkien vikoihin ja kuvaamaan tien päälle hyytyneet vierasmerkit. Niistä pidettäisiin kerhossa tilastoa ja eniten hittejä takonut saisi luonnollisesti kiitoksen rispektiämpäreiden muodossa.

Minä jäin miettimään tuota ämpärijuttua ja lähinnä sitä, että jos on hyvin aktiivinen, niin sitähän saa saatana asua pelkkien ämpäreiden ympäröimänä, siis äly täysin ämpärissä. Näissä piireissä tuttu sanonta varmaan vääntyy muotoon: Jos on lusikalla annettu, niin ämpärillä voi kyllä vaatia.

Lopulta Närän nuija kopahti pöytään ja porukka liukeni ulos. Jäin itse vielä istumaan pöytään, sillä minulla oli Toyota-treffit tänään, tai ainakin jotain ajelun tynkää.



Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja.


Kiinnostavatko autojen koeajot Rutinoffin kuskin toimesta? Kyllä tai ei, niin niitä löytyy Korvikeautojen koeajosivuilta.



© Rauno Vääräniemi