Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

22.3.2015

Vitura


Ulkona seisoskellessani huomioni kiinnittyi mieheen, joka juoksi Aurista ympäri. Miehen värikästä tuulipukua ja valkoisia lenkkareita katsellessani mieleeni palasi Taavin alennuslappu mokomien urheiluvarusteiden kauppaan. Se oli unohtunut kokonaan meiltä molemmilta varsinaisessa kaupantekotilanteessa. Hyvä näin, en aikonut siitä enää muistuttaa enkä käydä ostamassa rytkyjä joita en pidä. Taavi viipyi, joten astelin lähemmäksi hölkkäävää miestä. Hän huomasi minut ja pysähtyi puuskuttamaan:

- Puuh, puuh, kova hommaa tämä automerkin vaihto nykyisin, mies sanoi.
- Saako tuolla tavalla jotain alennusta autosta?
- Ei, kuinka niin?
- Tuli vaan mieleen, että teet vaikka mainosvideota.
- Puuh, juoksen ja tuuletan vaatteitani Nissanin jäljiltä. Herkko sanoi, että minun pitäisi käydä uusi tuulipuku ja lenkkarit, mutta kaikki rahat menivät tähän autoon. Niinpä juoksen sen vaihtokuntoon ennen uuteen autooni istumista.

Samassa RAV4 lipui ulos ja pysähtyi taakseni. Toivottelin juoksijalle hyvää kotimatkaa uudella autolla hikisin persein. Mies jäi katsomaan minua hölmistyneenä, toinen käsi vaivihkaa takapuoltaan koitellen. Kaikkea ne ihmiset uskovatkin, kuten Herkkoa, puistelin päätäni.

- Uusi autonne, olkaa hyvä, Taavi piti autoni ovea auki minulle.
- Kiitos, ethän pöllinyt yhtään konjakkipulloa kun tuntui kestävän se ulos ajaminen?
- En, hukkasin johonkin sen tuulipuvun alennuskupongin. Voinko lähettää sen postitse?
- Anna se ennemmin hänelle, osoitin Auris-miestä. - Menee varmaan enemmän tarpeeseen.

Se sopi Taaville sillä ehdolla, että vastaan myöhemmin tulevassa kyselyssä saaneeni mahdollisuuden ottaa vastaan kyseinen alennuskuponki, ja olin kieltäytynyt siitä itse. Se sopi minulle. Koska Taavi oli pölissyt autosta jo kaiken mahdollisen istuessamme aikaisemmin siinä, en tarvinnut enää mitään opastusta, vaan hyppäsin puikkoihin. Säädin penkin, vedin turvavyön kiinni ja tallasin kaasua. Auto oli talvirenkailla, joten minun ei tarvinnut miettiä renkaiden vaihtoakaan. Olihan tämä renkaiden vaihto tullut ajateltua kalliimmaksi, mutta ehkä se olisikin hyvä ajatus vaihtaa aina korvikeauto toiseen kun on renkaiden vaihtamisen aika. No, aika näyttää miten keväällä käy. Epäilin kyllä, että ajaisin tällä hieman pitempään kuin talvirengaskauden.

RAV4 ei yllättänyt millään tavalla ajossa, se oli ihan sitä mitä olin ajatellutkin. Eihän sitä Rutinffiin voinut verrata, mutta ajelihan näillä korvikeautoillakin. Toimintavarmuus oli taatusti parempi mitä Rutinoffillani. Polttoainemittari näytti aika tyhjää tankkia, joten päätin kurvailla Shellille tankille. Huoltoasemia olisi ollut lähempänäkin, mutta ajattelin mennä sinne nauttimaan autokauppakahvit oikein pullan kera. Ajaessani Shelliä kohti, takajalkatilasta kuului konjakkipullojen kilinää, mikä oli musiikkia korvilleni. Kaksi kassillista konjakkia oli huomattavasti parempi kaupantekijäinen mitä täysi tankki.

Muutaman mutkan ja risteyksen jälkeen kurvasin huoltoaseman pihalle. Se oli virhe, sillä pihalla seisoi ylikonstaapeli Jöön sininen Mersu, ja itse pallero pönötti sen vierellä lapanen ojossa. Hänen vierellään seisoi arviolta viisikymppinen pitkä laiha mies, joka oli tumma kuin viitapiru. Miehen olemuksen kruunasi paksusankaiset mustat silmälasit ja FBI-lippis. Oletin tyypin olevan joku Jöön uusi työkaveri. Olihan pallero ainoa työntekijä hänen omassa Jöön Keskuspoliisissa Keravalla. Liikkuvan poliisin loputtua, piti myös Jöön vaihtaa oman yhdenmiehen laitoksensa nimeä. Minut viittoiltiin pysähtymään, joten stoppasin RAVin Mersun taakse. Avasin ikkunan ja jäin odottelemaan Jöön saapumista. Pallero lyllersi auton vierelle ja alkoi paasata:

- Voisin antaa sakot varomattomasta liikennöimisestä, muun liikenteen huomiotta ottamisesta, pätkivästä suuntavilkun käytöstä ja pysäköimisestä paikkaan jossa ei ole pysäköintiruutua, mutta en tee tänään niin.
- Vedä nyt henkeä välillä hyvä mies, ei koko raamattua tarvitse yhteen kyytiin lukea, olit sitten miten uskovainen tahansa.
- Minä en lue raamattua, Jöö kimpaantui.
- Sietäisi, olet niin jumalaton tyyppi.

Samassa pallero tajusi kenen kanssa oli juttusilla. Naama vääntäytyi hymyyn ja hän totesi:

- Sinä taas, varmasti varastetulla autolla. Teen epäilyjeni johdosta täydellisen tarkastuksen autoon.
- Hyppää kyytiin, niin voin viedä sinut jopa ajelulle, eihän oma romusi varmaan kestä enää yhtään liikkeellelähtöä.
- Kestää, siinä on uusi Reiska-takuu ja Reiska-huolenpitosoppari, Jöö murahti.
- Häh?

Jöö selitti, että Romu-Reiska myöntää Merkillisen autokorjaamonsa nimiin mille tahansa autolle Reiska-takuun ja –huolenpitosopimuksen. Satanen kuussa on kuulemma pieni summa siitä, että Mersu pysyy ajokunnossa.

- Entä jos kone hajoaa? utelin.
- Reiska hoitaa sen kuntoon tai vaihtokone.
- No aja se sitten paskaksi, niin saat paremman koneen. Sorvaa samalla vaihteistostakin jokainen hammasratas sileäksi ja sano Reiskalle, että ihanan kallista korjaamista, siis Reiskalle.

Jöö pyöritteli päätään ja ilmoitti, ettei voi tehdä niin, sillä se rikkoo sopimusehtoja ja Reiska kuulemma seuraa jopa reaaliaikaisesti hänen ajamistaan. Hän joutui ottamaan autoonsa Reiska-GSM-Palikan, joka välittää Reiskalle nopeuden, paikan, g-voimat ja vaikka mitä informaatiota. Sen sai tonnilla ja siitä saa 500 euroa takaisin sopimuksen päättymisen jälkeen.

- Eikä, siis valvovaa viranomaista valvoo joku höntti amis, joka kulkee kesät talvet vanhoissa sinisissä Onnisen haalareissa. Et ole ihan terve, totesin Jöölle.

Pallero alkoi hyppiä autoni vierellä naama punaisena. Jöö ilmoitti minulle suorin sanoin, ettei hänen terveydentilansa kuulu minulle millään tapaa. Ellen pitäisi suutani kiinni, hän hakkaisi minut pampullaan tajuttomaksi ja syöttäisi poliisikoirille.

- Ei sinulla ole koiraa, huomautin vaahtoamisen keskellä.
- Ei olekaan, mutta minullapa on salainen ase. Val, tulepas tänne.

Jöö kääntyi pitkää miestä kohti, ja tämä astui parilla harppauksella autoni vierelle.

- Val Vira, vähemmän hauska tavata, mies esitteli itsenä kuivakasti.
- Rutinoffin kuski, enkä taida minäkään iloita tästä tapaamisestamme, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

Jöön näkeminen kun harvoin tiesi mitään hyvää. Vielä kun hänellä on mukanaan joku tuon näköinen tyyppi, niin se ei tiennyt hyvää autoilijoille.

- Olen Vituran miehiä, Val ilmoitti.
- Ehehee, ole ihan vapaasti, ehehee, repesin.

Vituiksihan tämä nyt varmaan menee, mutta että ihan Vituran miehiä. En ollut kuullutkaan koko Viturasta, joten odotin mielenkiinnosta mitä nimi pitää takanaan.

- Tässä virkamerkkini, olen hyvin tarkka muotoseikoissa, Val ilmoitti.

Muovikortissa oli herran nimi, tittelinä tarkastaja ja firman nimi Vitura. Val pönötti kortissa sama FBI-lippis päässään, joten päättelin se olevan virka-asuste.

- Miksi sinulla ei ole FBI-takkia päälläsi. Tuo lippis on varmaan virka-asuste.
- Tämä lippis on siksi, että oman Vitura-lippiksen tilaus meni vituiksi. Joku huumoriveikko oli laittanut lippisten tekstin sijaan siihen vitun kuvan. Takki tuli oikealla tekstillä, mutta se on pesussa.
- Hei pliis, säästä minua, ehehee, en voi lopettaa nauramista, ehehehee.

Pyyhkiessäni kyyneleitä silmäkulmistani, mietin samalla, että kohta saattaa tulla itku pitkästä ilosta, sillä tuskin Val & Jöö on täällä naurattamassa ihmisiä.

- Ottaisin sen korttini takaisin, Val ilmoitti.
- Ai jaa, enkö saakaan pitää tätä?
- ET!
- Harmi, tällaisia kun ei kovin usein näe.
- Minä näen joka päivä, se riittää, Val murahti ja tunki kortin taskuunsa.
- Heippa sitten, te varmaan pärjäätte ihan kaksinkin, ilmoitin herroille.
- Stop tykkänään, teen autokohtaisen tarkastuksen, ja Val avustaa, Jöö nosti lapastaan.

Niinpä tietysti, huokaisin pettyneenä. Huomasin siinä samalla, että en yhä edelleenkään tiennyt mitä Vitura tekee, siis muuta kuin tilaa vitun kuvilla varustettuja lippiksiä.

- Ulos autosta, varoetäisyys on kaksi metriä, mutta et poistu yli viiden metrin päähän. Onko tämä selvä, vai eristänkö alueen "Poliisi on eristänyt alueen" -nauhalla, Jöö paasasi?
- Juu on.

Nousin autosta ja kävelin kahden metrin päähän. Samassa kun Jöö aukaisi takaoven, kuului kilinää ja hihkunta:

- Ahaa, tämä onkin sinun poka Val.
- Haistoin ettei autossa ole kaikki kunnossa, Val hymähti ja meni tutkimaan muovipussien sisältöä.

Jöö käveli eteeni ja kysyi miten meinaan nyt luikerrella tästä tilanteesta. Kohautin olkapäitäni ja sanoin, ettei minun tarvitse matkia häntä, vaan voin ajaa tilanteesta pois omalla autollani. Matoset luikertelevat. Johan otti taas pallero kierroksia tuon tajuttuaan. Siitä sisuuntuneena Jöö meni takakontille ja repi siellä olleen kaukalomatonkin pihalle. Samassa Val kohotti kädessään olevaa konjakkipulloa ja loihti ilmoille:

- Mitä tämä on?
- Lue siitä pullon kyljestä, en minä näe tänne asti, huusin takaisin.
- Millaista juomaa tämä on?
- Viturastako minä tiedän, lohkaisin takaisin.
- Minä olen Viturasta, sinä et, pidä se kuule selvänä asiana. Onko kyydissäsi ollut alle 21-vuotiaita?
- Täh? No ei ole ollut, ihan yksin olen ajellut.
- Oletko tehnyt Some-päivityksiä tai ottanut kuvia pulloista niin, että ne ovat päätyneet pilveen?

Mitäköhän tuo äijä oikein horisi, mietiskelin itsekseni. Vanha juoppo taitaa vaan yrittää saada itselleen vähän tiukempaa juomaa, kun huoltoasemat myyvät vain pelkkiä litkuja.

- En ole tehnyt mitään noiden pullojen kanssa.
- Ahaa, ovatko nämä jonkun toisen tuomia laivatuliaisia?
- Ei ole.
- Alkuperä täytyy selvittää. Tarkastan satamista, ettei autosi ole pyörinyt siellä.
- Ostin tämän juuri, ei ole pyörinyt satamissa. Pullot ovat lahjoja minulle.
- Siis kylkiäinen autokaupassa alkoholin muodossa, nyt lähti luvat ja katto autoliikkeestä, Val riemuitsi.

Kuikelo asteli viereeni ja jäi tuijottamaan minua silmiin ikävällä tavalla. Utelin häneltä, että onko hän kenties ulkomaalainen, kun on kovin tumma suomalaiseksi.

- Olen lappalainen.
- Aika pitkä sikäläiseksi.
- Kasvoin pihalla, niin minusta tuli pitempi kuin muista. Tupien katot ovat meilläpäin kovin matalalla, rajoittaa pituuskasvua. Lisäksi sänkyni oli isoisoisän pituuden mukaan, joten nukuin tallissa ahkiossa.
- Kivat sinulle, mutta minun pitää mennä kahville, yritin hoputtaa miestä.
- Plörön kanssa vai ilman?
- Kerman kanssa. Jos se saa sinulta plöröt housuun, niin ihan on kuule oma ongelmasi.

Sitten Val palasi autokauppaani. Kerroin hänelle, että sain konjakkipullot sen takia, että näytin autoliikkeessä kromattua mestarikorttia. Val jäykistyi siihen paikkaan ja alkoi nieleskellä. Mies nuoleskeli huuliaan hetken ja sanoi tuskin kuuluvalla äänellä:

- Antaisin vaikka tämän lippiksen päästäni, jos pääsisin kerrankin pitämään sellaista harvinaisuutta kädessäni.
- Juu, en huoli, vilkaisin lippistä.
- Edes vilkaista, pliis.
- No okei, olkoon tämän kerran, mutta ensin selvität mitä hittoa oikein teet Viturassa?

Val alkoi kertoa. Hän valvoo alkoholimainontaa ja sen näkyvyyttä. Minä en ollut kuulemma syyllistynyt mihinkään konjakkipulloineni, sillä ne eivät olleet liittyneet kauppaan. Alkoholikylkiäiset ovat täysin kiellettyjä. Jos olisin kyydinnyt alaikäistä, kuskannut juomia Alkon muovipussissa tai antanut jonkun jollain tavalla ymmärtää autossani olevan alkoholia, niin olisin saanut sakot.

- Amerikkalainen tapa laittaa viinapullo ruskeaan paperipussiin on mieleeni. Siinä ei mainosteta mitään, Val sanoi.
- Entä jos kirjoitan Faceen vain, että vedin perseet eilen.

Val pyöritteli päätään ja sanoi se olevan tuomittavaa, sillä päivitykseni saattoi päästä lukemaan joku alaikäinen. Hän neuvoi, että jos kirjoittaisin vetäneeni eilen perseeseen, niin siihen hänellä ei olisi mitään sanottavaa, se on laillista.

- Miten yllättävää, murahdin muistaessani miten trendikästä se homostelu tuntuu nykyisin olevan. - Entä lärvit, jos vedinkin lärvit?
- Ei käy, mutta jos vedit jotakuta lärviin, niin siihen emme puutu.
- Ihan sairasta, puuskahdin.
- Ei pidä lähteä tuolle linjalle, tässä vain tehdään maailmasta parempi paikka meille kaikille, Val heilutteli etusormeaan.

Juteltuamme aikamme, hellyin niin paljon, että annoin kromatun mestarikortin Valin käteen. Yllättäen hän myös halusi ottaa selfien itsestään kortin kanssa. Saisin kuulemma siitä hyvästä tehdä yhden alkoholipitoisen päivityksen Faceen, vaikka viinapullon kuvalla jos vain haluan. Päivitys tosin lukittaisiin välittömästä Vituran toimesta, eli siihen ei voisi vastata eikä sitä voisi kommentoida. En kuitenkaan joutuisi siitä vastuuseen.

- Aika reilua, totesin hammasta purren.
- Ei ole reilua, Jöö kailotti autoni takakontin luota.
- Mikä ei ole? huusin takaisin.
- Tässä autossahan on jopa vararenkaassa iskemätön kulutuspinta. Aika vaikea tällaisista on sakkoa lähteä kirjoittamaan, perkeleen perkele.

Muistelin Jöön hetki sitten uhkailleen minua ties millä. Olin ihan hiljaa, sillä ehkä selviäisinkin tästä taas kuin kreikkalaiset EU:n vaatimuksista.

- Hei, pullakahvit, minä piffaan, huikkasin Jöölle.
- Val nyökytteli vierelläni päätään, hänelle se sopisi vallan hyvin.
- Jöö, käykö?
- Tuplamunkit ja kermaa, niin sitten käy.
- Sama se, ota vaikka kolme.

Jöö olikin yllättävän nopea, sillä autoni tavaratilan kourumatto oli hetkessä takaisin paikoillaan ja auton kaikki luukut kiinni. Lukitsin auton, ja lähdimme astelemaan kohti huoltoaseman kahviota. Auto jäi kyllä tankkaamatta, mutta voisin tehdä sen kahvittelun jälkeen. Jöön Mersu puolestaan jäi ovet auki pihalle, mikä ei tuntunut häiritsevän miestä millään tapaa.



Haluatko pysyä kärryillä, rattailla tai jousilla siitä mitä Rutinoffin kuskin sivustolla tapahtuu? Liity Facebookin Rutinoff-ryhmään, niin olet paalupaikalla, etkä vain haistele pakokaasuja.


Kiinnostavatko autojen koeajot Rutinoffin kuskin toimesta? Kyllä tai ei, niin niitä löytyy Korvikeautojen koeajosivuilta.



© Rauno Vääräniemi