Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

23.2.2014

Digiboksi


Viimeisimmän Sumuvalon ilmestymisestä oli jo jonkin aikaa, mutta silti Kardaanilta saamani kopioläpyskä oli ruokapöydälläni. Tuijotin sitä kahvimukin yli ja mietin miten lehti oli tullut tähän tilanteeseen. Joskus aikoinaan Sumuvalo oli työllistänyt useita toimittajia, ja Kaaleppi Kardaanikin oli ollut vain rivitoimittaja. Sitten tulivat huonot ajat, ja rotat, eli toimittajat jättivät uppoavan laivan. Lehti jäi jotenkin Kardaanille, ja hän omi sen omakseen. Hyvä näin, sillä eihän kaikkien tarvitse olla isojen jättien omistuksessa. Mitä maailmasta tulisi jos esimerkiksi kaikki ajaisivat Toyotalta. Yksi suuri Japani kenties?

Vilkaisin kelloa, se näytti tasan kahdeksaa. Puistatti, sillä en ollut tottunut olemaan hereillä näin aikaisin. Naiset ja junat olivat luotuja kulkemaan, joten he/ne heräsivät varmaan aikaisin. Emme me miehet, meillä on oikeus venyä ja vanua, ainakin minun mielestäni. Nyt oli onneksi perjantai, joten viikonloppuna voisin ottaa aikaisen heräämisen takaisin korkojen kera.

Syy tähän aikaiseen ylösnousuun oli yllättäen taas Närässä. En voinut ymmärtää, että minkä hiton takia jaksan aina myöntyä sen vouhkaavan papparaisen pyyntöihin. Nyt piti lähteä ostamaan hänelle uutta digiboksia. Vanha kun ei ollut HD ja sitähän ei voinut aikaansa seuraava eläkeläinen sietää. Elektroniikkaladossa oli tänään tarjouksella joku ihan hyperboksi, ja se aukesi yhdeksältä. Meidän tulisi kuulemma olla kiinni liikkeen ovenkahvassa ennen sitä. Kauhean hötkyjä nuo eläkeläiset. Närä oli vannottanut minua, että olen hänen autonsa vierellä tasan 8:22.

Vähän ennen sovittua aikaa kävin katsomassa makkarin ikkunasta ja huomasin papparaisen parkkipaikalla. 8:20 laitoin vaatteet päälle ja poistuin asunnosta. Kyttäsin talon nurkalla piruuttani niin pitkään, että kelloni näytti 8:23, ennen kuin astelin Närän näkyville. Laahustin paikalle niin vetelän näköisenä, että minua itseänikin alkoi jo tympäistä mokoma vetelehtiminen.

- Et sitten löytänyt ulko-ovea ajoissa, Närä tuhahti.
- Löysin, mutta kiinteistöhuolto ei ollut rasvannut saranoita, niin en jaksanut työntää sitä auki. Piti odotella, että joku toinen kulkisi ovesta.
- Minä tarkistan asian, olenhan hallituksen puheenjohtaja.

Närä komensi minut Yarikseensa ja kohta pieni punainen automaattipöristin surrasi tienpäällä. Katselin matkan aikana Yariksen navigaattoria ja mietin, että miltähän se näyttäisi jos laittaisin Rutinoffissa puhelinluettelon karttasivun lasilevyn taakse. Siinäkin olisi sitten kosketusnäyttö kartalle. Lasia voisi kosketella mielin määrin karttaa tuhraamatta. Hitto, olisinpas keksinyt tuon vähän aikaisemmin, niin olisin voinut myydä sen suurella rahalla autoteollisuudelle.

- Ymmärtääkö tämä puhetta?
- Häh, Närä kummasteli.
- Tämä auto, ymmärtääkö se puhetta?
- Ei tietenkään pöljä, tämähän on auto.
- Minun puhelinpa osaa kommunikoida kanssani, joten se on tätä tyhmää Yarista viisaampi.
- Pah, harhainen vätys, Närä tuhahti.

Kaivoin puhelimen taskustani ja kysyin siltä, että onko Toyota Yaris hyvä auto. Puhelin vastasi läväyttämällä näytölle nettilinkkejä. Näytin sitä Närälle. Linkeissä näytettiin kehuvan Yarista, joten siirryin seuraavaan aiheeseen. Sanoin puhelimelle, että haluan syödä. Sain nyt näytölle läheisten ruokapaikkojen osoitteita. Näytin sitäkin papparaiselle.

- Pah, minä juttelen Ulpukkani kanssa, enkä minkään pöljän amerikkalaisen nörtin suunnitteleman puhelimen kanssa. Säälittävää.
- Mitä Ulpukalle muuten kuuluu?
- Ihan hyvää, tänään pitää vetää toinen vahakerros pintaan.
- Ehehee, vahaatko karvatonta vai karvallista?

Papparainen kääntyi katsomaan minua kuin tautista ja lähes sylkäisi sanan suustaan:

- Yarista!
- Miten herkkää. Juttelet naisen kanssa mutta kosket vain sen autoon, ehehehee.

Närä puhisi, että oli kyllä viimeinen kerta kun hän pyysi minua mukaan mihinkään, kun en omaa edes alkeellisimpia käytöstapoja. Vanhempia ihmisiä tuli kunnioittaa ja sama koski vanhempien ihmisten nuorempia tyttöystäviä ja heidän autojaan, mikäli ne olivat Toyotoja. Meinasin kysyä, että koskeeko se kaikkia pöljiä, mutta jätin kysymättä. Ulkona oli sen verran viileätä, etten halunnut jäädä millekään bussipysäkille odottelemaan kimppakyytiä takaisin himaan. Niinpä tyydyin vain kuuntelemaan Toyota-jäärän moraalisaarnaa nuorison kapinallisesta käyttäytymisestä. Mieleni teki huomauttaa, että yli neljäkymppinen oma itseni ei ollut enää kovin nuori.

Olimme päässeet viimein Tuusulantielle ja Närä tallasi automaattipöristimen kaasupolkimen lattiaan. Kuminauhamainen veto veti meidät hitaasti, mutta varmasti reiluun satasen nopeuteen. Katselin nopeusmittaria ja mietin, että eipähän tässä kyydissä ainakaan vanhene niin paljon kuin jos itse ajaisin. Palasin alkuperäiseen aiheeseen ja kysyin Närältä:

- Eikö sen boksin olisi voinut tilata netistä?
- En tilaa netistä muita kuin Toyotan tuunaustarvikkeita.
- Miksi et?
- Koska ainoat luotettavat nettikaupat ovat Toyotan tarvikkeiden toimittajat.

Emme kerinneet tuossa keskustelussa yhtään pitemmälle, kun rampilta eteemme kaahasi kolme autoa ja takimmainen Audi sinkosi Yariksen tuulilasiin kiven tai nastan niin kovaa, että pelkäsin koko lasin tulevan syliimme. Pamaus oli todella kova.

- Saatanan rinkulakeula minkä teit! Närä karjaisi.

Etsin katseellani osumapaikkaa, ja se paljastui minun puoleiseen yläkulmaan. Siihen tuli hervottoman kokoinen kolo. Ääni oli kertonut jo sen, että nyt ei ollut kyse mistään hipaisusta tai pikku osumasta.

- Otan kiinni sen perkeleen ja vedän sen pallit niiden rinkuloiden läpi, Närä meuhkasi.

Audi kuitenkin meni sellaista vauhtia jo vasenta kaistaa pitkin, että jäimme pahasti jälkeen. Yariksen 99 tiehen pureutuvaa hevosvoimaa eivät riittäneet tällä kertaa mihinkään. Juuri kun Närä sai vaihdettua vasemmalle kaistalle, teki saman sininen pakettiauto ja jäimme täysin mottiin kahden pakun välisen ohitustaiston ajaksi. Se kesti ja kesti, aivan liian pitkään. Viimein kun olimme vapaalla väylällä, oli Audi jo kadonnut näkyvistä.

- Saksan paska, Närä kiroili.

Ikään kuin Toyota olisi ollut samaa mieltä, sen tuulilasi sanoi räks ja näkökenttääni ilmestyi parinkymmenen sentin mittainen halkeama.

- Se halkesi, totesin ikkunaan osoitellen.
- Perkeleen Lapin polttaja, Närä mesosi.
- Kröhöm, ehkä sitä Audia ajoi kuitenkin joku suomalainen.
- Entä sitten, sakun perseennuolija se on, samaa sakkia kaikki. Tikut pois ja linnaan mokomat, pah!

Närä palasi oikealle kaistalle ja seuraavasta rampista pois Tuusulantieltä. Kiukusta puhisten hän ajoi autonsa Elektroniikkaladon parkkipaikalle.

- Ulos siitä, Närä komensi. – Minun pitää saada olla hetkin kaksin autoni kanssa.

Nousin autosta ja jäin katselemaan mitä kuskini puuhasteli. Hän kaivoi kännykkänsä esille ja alkoi kuvata tuulilasia. Minulla kävi mielessä, että olikohan kyseessä kuvat vakuutusyhtiölle. Jos ne vaikka haluavat kuvat vahingosta. Seuraavaksi autossa heilui rullamitta ja taas kuvattiin. Hetken päästä Närä nousi autosta ja sanoi:

- Meidän kerhon pisin halkeama tälle vuodelle.
- Niin, entä sitten?
- Entäkö sitten, etkö tajua mitään pöljä?
- No-oo, ee-en.
- Sitä vaan, että pääsen listalla kärkeen ja mitä enemmän eri listojen kärkipaikkoja niin sitä enemmän saan rispektiä.

Huokaisin. Taas näitä rispektejä, joilla ei voinut ostaa leipää tai saada itseään edes pieneen humalaan. Noilla Toyota-kerholaisten mielikuvitusjutuilla ei ollut normaalielämässä mitään käyttöä. Taisivat naurattaa heitä itseäänkin, joskaan kukaan ei tainnut uskaltaa nauraa ääneen.

- Kyselet tästä kaiken, minun pitää hoitaa asioita vakuutusyhtiöni kanssa, Närä ilmoitti ja tälläsi käteeni digiboksin esitteen.
- Eikö se lasi menekään auton takuuseen?
- EI!
- Jos yrittäisit selittää, että autossa on niin veltto kori, että lasi meni sen vuoksi halki.

Närä kääntyi katsomaan minua ja ilmoitti hidastetusti puhuen, ettei missään Toyotassa ole koskaan ollut velttoa koria eikä tule olemaan, ja minun on vain elettävä sen tiedon kanssa vaikka miten harmittaisi oman autoni velttous. Lopuksi hän totesi, että olen itse pöljäilyn lisäksi myös veltto.

- Juu, menen kysymään tästä kaiken. Ostatko boksin vai kyselläänkö vain?
- Ostan.

Olimme liikkeen ovenkahvassa kiinni ennen avautumisaikaa. Siellä oli muitakin, mutta kukaan muu ei ryysännyt suoraan kahvaan kiinni, paitsi me. Minusta alkoi tuntua todella köyhältä. En ollut koskaan aikaisemmin ollut jonottamassa mitään tarjoustavaraa kaupan ovella. Johtui varmaan osaltaan siitä, että yleensä venyin himassa kun kaupat aukesivat. Noin kymmenen minuuttia odoteltuamme liikkeen ovet avautuivat, ja me ryntäsimme sisälle muiden tarjoushoukkien seuratessa perässä. Painelin digiboksien luona patsastelevan myyjän juttusille. Lykkäsin boksin esitteen hänen käteensä ja sanoin:

- Kerro tästä kaikki.
- Meidän esitteemme kertovat tuotteista kaiken, miespuoleinen myyjä vastasi.
- En näe noin pientä tekstiä, joten voisitko lukea tekniset tiedot minulle. Kertoisitko myös ne niin kansantajuisesti, että ymmärrän varmasti kaiken?

Myyjä katsoi minua kummissaan ja puisteli päätään. Huokaisten hän alkoi lukea ilmoituksen teknisiä tietoja minulle. Luettuaan sen, hän kääntyi puoleeni kysyvä ilme naamallaan. Ajattelin hänen kaipaavan lisää haastetta, joten esitin ensimmäisen kysymyksen:

- Entä jos keittää samalla kahvia Moccamasterilla kun tallentaa, niin vaikuttaako se kahvin makuun?
- Krööööh, siis että mitä?
- Tuleeko kahvista huonompaa jos tallentaa samaan aikaan. Ymmärsin, että tuo boksi käyttää samaa sähköä kuin kahvinkeitin.
- Eih! Myyjä voihkaisi.
- Siis tulee pahaa kahvia vai?

Myyjä veti muutaman kerran henkeä oikein kunnolla ja selitti sen jälkeen, että asunnossa on muitakin sähköllä toimivia laitteita, eikä niiden toiminta häiritse toisiaan. Kahvista tulee siis ihan yhtä hyvää, on tallennus käynnissä tai ei. Minullehan tuo ei riittänyt ollenkaan, joten jatkoin kysymysten saralla:

- Entä autoleffat, riittääkö boksin suorituskyky nopeisiin autoleffoihin? Haluan nähdä kumin polttamista ilman nykimistä. Asfaltilla pitää näkyä yhtenäistä mustaa raitaa, eikä mitään katkoviivoja ja pomppivia takarenkaita.
- Y-yy-yyy.

En ollut ihan varma myyjän yninästä mitä hän tarkoitti, joten uusin kysymykseni. Lisäsin perään, että olen tarkka kuluttaja ja haluan ostaa vain parasta. Minulle ei kelpaisi boksi, joka näyttää autojen sladit vain talvikelissä, vaan kyllä boksin pitää saada näytettyä näyttäviä sivuluisuja myös asfaltilla ja kunnon burnissavuja.

- Se näyttää vaikka närhen munat! Myyjä murahti.
- Ai jaa, mutta minäpä en halua nähdä mitään munia. Ellei palata takaisin kysymykseeni, kävelen infoon ja pyydän siellä olevalta neitoselta neuvoja mitä pitää tehdä kun eräs myyjä halusi esitellä närhenmuniaan.

Katsekentässäni ollut ivallinen virnistys vaihtui erittäin nopeasti hyvin, hyvin syylliseksi murjotukseksi. Sain anteeksipyynnön huonosta huumorista. Lisäksi myyjä kertoi nyt ilman kiihkoiluja, että boksi näyttää ihan varmasti kaikki kuminpoltot niin kuin ne luonnossa tapahtuvat.

- Ihan kaikkiko?
- Kaikki, myyjä vastasi ja iski silmää.
- Tuota, onko silmässä joku lääkäriä vaativa vika?
- Kröh, ei ole.
- Tarkoitin, että jos katson Truck-racea, niin jaksaako boksi vääntää myös rekannupin kuminpoltot?
- Jaksaa.

Samassa Närä ilmestyi taaksemme ja ilmoitti vakuutusyhtiön olleen kovin kiitollinen siitä, että hän pitkäaikaisena asiakkaana otti yhteyttä heihin ja käytti heidän mainiota lasivakuutustaan.

- Öh, kävitkö ottamassa jotain lääkettä vai miten tuo kuulosti minun korviini jotenkin oudolta?
- Olen vain hyvä asiakas. Varmaan harmittaa kun kaikki sujuu niin hyvin. Ai niin, mutta eihän siihen Rutinoffiin varmaan edes myönnetä vakuutusta, paskarottelo.
- Boksi on hyvä, osta pois, se näyttää jopa närhen munat. Kysy vaikka myyjältä.

Tämän sanottuani lipesin pois paikalta. Keskustelkoot keskenään. Myyjä oli sen verran hyvin prepattu toimestani, että tuskin Närä sitä enää pahemmin saisi pois tolaltaan. Menin itse katselemaan tabletteja. Olin ajatellut hankkia sellaisen Sumuvalo-lehtien lukemista varten. Jos Kaaleppi julkaisee niitä jatkossakin pdf-muodossa, niin niitä olisi helppo lukea tabletilla. Olin kolmannen tai neljännen tablettimallin kohdalla, kun Toyota-jäärä ilmestyi vierelleni digiboksilaatikon kanssa.

- Olipas hyvä kauppa, sain vielä alennushinnasta puolet pois. Sanoi tämän olevan poistokappale. Kumma juttu, ihan vasta markkinoille tullut malli, ja nyt poistossa.
- Jaa, sanoitko sille jotain outoa?
- En, kysyin vaan, että voinko pestä pyykkiä samalla kun tallennan ohjelmia ja näyttääkö boksi kuminpolton niin etteivät auton vetävät renkaat pompi asfaltilla?
- Just!

Komensin Närän menemään kassalle, ennen kuin myyjä tulee katumapäälle ja hakee tappiolla kaupatun boksin takaisin. Pelko ei ollut yhtään turhaa, sillä kassatyttö ihmetteli kovasti boksin myyntihintaa. Myyjä oli kuitenkin kirjoittanut Närälle käsin lapun, joka sai kassan pitkin hampain näppäilemään hinnan kassakoneeseen.

- Satanen, kassatyttö sanoi.
- Ilo asioida kanssanne, Närä vastasi hymyillen ojentaessaan rahaa.
- Yhtiömme ei allekirjoita tuota, kassa tirahti.

Marssimme seuraavaksi pihalle ja Yariksen luo. Närä laittoi boksin takapenkille ja istuuduimme kyytiin. Alkuperäinen ajatus oli palata takaisin kotiin, mutta rikkoontuneen lasin vuoksi reittisuunnitelmaamme tuli pienoinen muutos. Närä sanoi ajavansa lähimmän Toyota-korjaamon kautta sopimassa ajan tuulilasin vaihtoon.






© Rauno Vääräniemi