Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

29.1.2012

Huonojen vitsien ilta


Olin illalla nukkumaan mennessäni erheellisesti luullut, että saisin tänään nukkua pitkään, ehkä jopa tuonne kymmeneen, mikä onnistui minulta kotona aivan helposti. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan heräsin seitsemän kieppeillä mekkalaan, jota piti hetken kuunnella, ennen kuin tajusin äänen lähtevän Audi-miehistä. Nousin ylös sängystä ja kurkkasin verhon raosta ulos. Pihanurmikolla oli iso kööri kyseisiä heppuja lippikset päässä hokemassa kovalla äänellä:

- A – U – D – I, Audi alkaa A:lla, millä Audi alkaa? Audi alkaa tietysti A:lla. Millä aamu lähtee käyntiin? Aamu lähteen käyntiin Audilla, A – U – D – I.

Tuota saman hokemista tuntui jatkuvan kerta toisensa perään. Vedin verhot takaisin kiinni ja lähdin laittamaan aamukahvin porisemaan. Kahvinkeittimien luona koin järkytyksen, keitin oli päällä ja siinä oli tuoretta kahvia. Aloin muistella eilistä iltaa. Olinko ollut niin humalassa, että keitin ennen nukkumaan menoa pannullisen kahvia? Sitten havahduin kuuntelemaan toista ääntä, nimittäin suihkun ääntä. Närä oli nähtävästi halunnut yllättää kerrankin ja laittanut aamupalaksi kahvia ja nyt papparainen on siisteyspuuskassaan mennyt suihkuun.

Hymyillen papparaisen touhukkuudelle astelin olohuoneen puolelle ja järkytyin uudelleen. Siellä olevalle keittiön pöydälle oli kasattu kunnon aamiainen, voileipineen, kananmunineen, jogurtteineen ja hedelmineen. Minulla tuli väistämättä mieleen, että onkohan Toyota-kerholehden uusimmassa numerossa ollut aamupalan teko-ohjeet. En koskenut niihin vielä, vaan avasin parvekkeen oven ja aloin seurata mölyäviä Audi-hemmoja. Tovin kuunneltuani aloin harkita appelsiinien käyttämistä heittovälineenä mölyapinoita vastaan, kun kuulin Ramben karjaisun:

- Nettiin tuli juuri uutinen, että Suomeen on saatu juuri yksi tehdasuusi DSG-laatikko, jolla on nykimättömyystakuu!

Lopputulos oli ihan sama kuin olisi pudottanut pommin tyyppien keskelle – joka iikka katosi. Siitä seurasi korvia hivelevä hiljaisuus, ellei Ramben kommentin jälkeisiä aplodeja laskettu mukaan. Muut hotellivieraat osoittivat sillä tavalla suosiotaan Rambea kohtaan. Parvekkeen ovella seistessä kuulin, kun vessan ovi avattiin. Lähdin sitä kohti tarkoituksena kysäistä Närältä syytä tämänaamuiseen mielenhäiriöön aamiaisen osalta. Yllätykseni eivät loppuneetkaan vielä, sillä vessan ovella seisoi suihkunraikas Heini ja vielä täysin nakuna.

- Ööö, oliko meillä kiihkeäkin yö? sain änkytettyä.
- Ei yö, mutta aamusta voi tulla sellainen.
- Ööö, niin kuin millainen?
- Jos vaikka ajaisit Rutinoffin muutaman sata kertaa talliin ja pois, sopiiko?

Olin aika hämmentynyt tuosta ehdotuksesta, mutta ihan täysin yllätyksenä se ei tullut. Heiniltä oli jo jonkin aikaa tullut tuhmia tekstareita, joissa hän oli ehdotellut vaikka mitä härskiä, kuten kumin polttamista liukkailla ja kolmion väistämissäännön käytännön testaamista. Tiedustellessani Närästä, sain kuulla Heinin järkänneen papparaisella puuhastelua hänen huoneistossaan. Kyseessä oli Toyota-aiheisen palapelin kasaaminen. Tämän huoneiston avaimen Heini oli ottanut Närältä pois, ihan vain varmuuden vuoksi.

Tämän jälkeen aamupäivä meni erittäin rattoisasti. Ne kahvit piti keittää jossain vaiheessa uusiksi. Aamiainenkin tuli nautittua, joskin lähempänä puolta päivää. Talliinajoharjoittelun jälkeen suihkussa seistessäni kelailin, että tällaista se loma kuuluu ollakin – viinaa, naisia ja epämääräisiä nukkumaanmenoaikoja.

Istuskelimme Heinin kanssa sohvalla miettimässä päivän puuhasteluja, kun Rambe soitti Heinille. Puhelun jälkeen sain kuulla, että Rambe ja Kaunis olivat päättäneet, että tänään lähdetään tekemään jotain mitä ei ole tehty koskaan ennen. Ensin minulle tuli mieleen, että pojat menevät lähimpään baariin ja tilaavat jotain alkoholitonta. Se järkyttäisi ihan varmasti meidän lisäksi myös paikallisia. Ei, kyse ei ollut kuitenkaan itsensä kiusaamisesta väärillä nesteillä, vaan siitä, että kaksikko aikoi lähteä vuokraamaan fillarit ja fillaroimaan.

- Mitähän niillä liikkuu päässä, että tällä säällä fillaroimaan? ihmettelin ääneen.
- En tiedä, mutta ainakin minä haluan nähdä sen kamera kourassa, Heini hihitteli.

Minulla oli kamera aina mukana, joten kuvaaminen ei ollut ongelma. Heini oli sopinut puhelimessa tapaamisajan hotellin risteykseen. Soitimme Närän paikalle, vaikka papparainen purnasi vastaan keskeneräisen palapelin vuoksi. Hän oli saanut kasattua jo kolme palaa. Heini hihitteli ja kertoi, että hommaa vaikeutti se, että palapelin kuva on täysin erilainen mitä laatikon kannessa oleva kuva. Sillä oli tarkoitus tehdä haasteesta haastavampi, jos vaikka hän haluaisi vierailla toistamiseenkin luonani ajoharjoittelun merkeissä.

Sovittuna ajankohtana olimme risteyksessä. Rambe ja Kaunis seisoivat siellä jo kantamuksineen. Molemmilla oli tuhdit kassilliset nestepitoisia aineita. Miehet kehuivat selättävänsä hikoilusta aiheutuvan nestehukan ja muut eläimet kyseisillä aineilla. Yhtälö ei näyttänyt silmissäni kovin hyvältä. Kaksikko oli selvittänyt, että vieressä oli paikka josta saa vuokrattua fillarin. Näinpä marssimme tuon melko lyhkäisen matkan lähimpään fillarivuokraamoon. Astuimme sisään liikkeeseen, jossa meitä tuli palvelemaan paikallinen mieshenkilö:

- Hyvää päivää, miten voin palvella herroja? Tulitteko vuokraamaan tila-auton vai ison maasturin?
- Mitä se hölisee? Rambe kääntyi Kauniin puoleen.
- Se vuokraa meille auton.
- Etkä perkele vuokraa mitään autoa vaan fillarit koko porukalle.
- Fillari, polkupyörä, putkikameli, kyllä löytyy. Tuleeko kaikille oma vai käveleekö joku?

Rambe ilmoitti, että kaikille tulee oma polkupyörä, eikä kukaan kävele. Vuokraamon mies talutti sen jälkeen näytille kaksi erilaista pyörää. Toinen oli maastopyörä ja toinen perinteinen miestenpyörä. Rambe tarttui maastopyörän sarviin ja ilmoitti käyvänsä sillä pienen lenkin. Samassa jätti oli ulkona fillarinsa kanssa. Jäimme odottelemaan hänen paluutaan. Sillä välin Kaunis katseli jäljelle jäänyttä pyörää ja totesi, että hän taitaa ajaa ennemmin sillä. Noin vartin odottelun jälkeen aloimme ihmetellä Ramben viipymistä. Puolen tunnin odottelun jälkeen vuokraamon mies alkoi hermoilla ja kysyi Kauniilta:

- Onko sillä yksi testaaja mies rahapula?
- Krapula korkeintaan, Kaunis hörähti.
- Jo se vaikka myydä pyörä ja osta lisää raki.

Samalla hetkellä ovikello kilahti ja sisälle astui tukeva mies polkupyöränraatoa raahaten. Vilkaisin sitä ja totesin kyseessä olevan sama pyörä millä Rambe lähti. Pelkäsin heti pahinta, sillä Rambea itseään ei näkynyt missään. Fillarin tuoja laski vääntyneen putkikamelin lattialle ja käveli tiskille:

- Minä maksan tuon.

Kaunis asteli miehen vierelle ja kysäisi, että miten mies selittää polkupyörän kunnon. Mies vilkaisi Kaunista ja sanoi, ettei osannut peruuttaa ulkomaalaisella autolla. Hän kertoi olevansa Kestilästä ja ensimmäistä kertaa ulkomailla. Auto piti vuokrata anopin kärttämisen vuoksi ja sitten peruuttaminen oli mennyt pieleen. Hän oli ihan kaikessa rauhassa peruuttanut, kun tuo pyörä oli vain ilmestynyt auton alle.

- Missä sen pyörän päällä ollut mies on nyt? kysäisin.
- En minä tiedä, ei näkynyt. Pyörässä oli tämän paikan tiedot ja toin sen tänne.

Hetken asiaa selvitettyämme selvisi, että pyörä oli jäänyt auton alle erään ravintolan sivuitse menevällä kadulla. Kiittelimme tiedoista ja säntäsimme matkaan. Löydettyämme ravintolan, löysimme myös Ramben sieltä oluttuopin ääreltä.

- Hähähähää, sitähän minäkin, että kyllä se vuori tulee pian Ramben luo, hähähää.

Istuimme pöytään ja tilasimme itsellemme juomat. Rambe kertoili saaneensa tarpeekseen pyöräilystä. Tällä lyhyellä matkalla hänellä oli kipeytynyt perse, hän oli jäädä kolme kertaa auton alle, kahdesti hän oli joutunut nyrkein kertomaan kenellä on etuajo-oikeus ja sitten oli tullut jano.

- Muun minä olisin vielä kestänyt, mutten tätä janoa, hähähähää.

Näinpä teimme uudet suunnitelmat päivän suhteen. Emme lähteneetkään fillaroimaan, vaan otimme kaljakassit kantoon ja lähdimme rannalle. Minä en rakasta rantoja, mutta kyllähän sitä saattoi porukan mukana kulkea niinkin tylsään paikkaan. Ennen rannalle menoa kävimme ostamassa muutaman rantapyyhkeen, sillä kukaan ei jaksanut noutaa niitä hotellilta. Rannalla asettauduimme paikkaan jossa ei ollut muita ihan lähellä. Tiesin, ettei näin tulisi olemaan pitkään, mutta ainakin hetken saimme olla suhteellisen rauhassa.

Muut kävivät uimassa, paitsi minä ja Närä. Minulla ei sattunut uimahousut mukaan ja Närä ei halunnut kastella itseään suolavedessä. Se kun voi myöhemmin puskea ihosta vaatteiden läpi Toyotan sisustaan ja turmella sen. Kerhon lehdessä oli ollut varoittava artikkeli siitä miten suola syövyttää. Eräältä uimareissulta palatessaan Heini kysyi Närältä:

- Tiedätkö mitään Toyotan tyhjäkäynnin vapauttajasta?
- Tiedän kaiken Toyotasta, papparainen rehvasteli.
- No hyvä, tuolla noin missä näkyy nuo kaksi tummatukkaista neitoa. Ovat suomalaisia ja heillä kuulosti olevan iso ongelma juuri Toyotan tyhjäkäynnin vapauttajan suhteen. Se kun ei toimi, niin auto ei ota kierroksi, tyhjäkäynti siis ei vapaudu. Voisitko käydä neuvomassa neitoja?
- Minä, öh, Närä empi.
- Hei, tottahan toki menet sinne. Ihan sama mistä puhut, eivät ne ymmärrä kuitenkaan, vaan pitävät sinua viisaana, yllytin papparaista.

Näin Närä lähti matkaan ja me jäimme seuraamaan mitä tuleman pitää. Närän päästyä kohteeseen, siellä käytiin ensin keskustelua. Sen jälkeen tyttökaksikko alkoi nauraa niin, että se herätti suurempaakin huomiota. Naurun loputtua papparainen näytettiin kääntävän valmiiksi rintama tulosuuntaan ja sen jälkeen hänet lähetettiin takaisin.

- Hähähähää, pääsitkö yhdelle vai peräti kahdelle pesälle kun oli niin hauskaa? Rambe uteli.
- Ne olivat autoinsinöörejä, nauroivat minulle.
- Voi pappa parkaa, Heini lohdutteli.
- Koeta kestää, että päästään kotiin, niin voit käydä koittamassa samaa taktiikkaa vanhainkodissa, lohduttelin vuorostani.
- Ei minun tarvitse. Tytöt sanoivat minun olevan niin hauska, että antoivat puhelinnumeronsa ja pyysivät kylään.

Siihen loppui Närälle naureskeleminen, varsinkin kun hän näytti kaksi käyntikorttia, jotka tosiaan olivat naisten nimille ja tittelit olivat autoinsinöörejä. Jatkoimme siis rannalla löhöilemistä. Rambe ja Kaunis olivat ottaneet paidat pois ja aiheuttaneet lähistön vanhemmissa rouvissa suurta pahennusta. Eräskin kävi peräti kaksi kertaa sanomassa, että herrat voisivat ajatella myös muita rannalla olevia ja pitää paidat päällä. Toisella kertaa Rambe uhkasi riisua myös uimahousut, ellei häiriköinti lopu ja se tehosi rouvaan.

Varsinaisesti meidän rauha meni siinä vaiheessa, kun viereemme leiriytyi neljä suomenruotsalaista junnua. Nämä iskivät heti silmänsä Heiniin ja alkoivat pitää silmäpeliä tämän kanssa. Sen jälkeen tyypit pullistelivat kalkkunanrintapalojaan ja olivat olevinaan niin treenattuja kuin vain ikinä voi olla. Seuraava vaihe oli äänekäs keskusteleminen heidän Bemareistaan. Siinä vilahteli vaikka minkälaista tyyppimerkintää, eivät tainneet nähtävästi itsekään tietää tarkasti millä ajoivat. Sitten naurettiin isoon ääneen joillekin kännykästä katsotuille kuminpolttovideoille ja meuhkattiin, että ostettiin kaupasta kalleimmat renkaat ja rahaa on. Rambe ärsyyntyi mekkalasta sen verran kovasti, että alkoi puhista pahaenteisesti. Tällöin Heini ilmoitti käyvänsä poikien juttusilla. Hän asteli muutamat metrit tyyppien luo ja sanoi:

- Voi teitä pienet pallinaamat, tällä tytöllä on itsellään M3 Bemari. En todellakaan halua kuunnella miksi esinahka ei vetäydy taakse ilman Bemaria.
- Tyttö tahtoo munaa, yksi neropatti väläytti.
- Tällä tytölläpä on huomattavasti isommat pallit mitä teillä neljällä.
- Ai sulla vai?

Samassa nelikko räjähti nauramaan. Heini käänsi päätä ja osoitti sormella meitä kohti. Rambe totesi Kauniille, että taitaa olla aika käydä testaamassa taas iskuvoima. Jättiläismäinen karvarintainen kaksikko nousi ylös ja asteli Heinin viereen. Heini esitteli nelikolle:

- Tässä ne minun pallit ovat. Ruvetaanko mittailemaan kokoja?

Rambe oli aika nopea ollakseen niinkin iso mies, joten hän sai napattua yhden sankarin uikkareista kiinni. Naama peruslukemilla hän ilmoitti, että taitaa aloittaa mittaamisen tästä alamittaisesta yksilöstä. Se riitti lopuille kolmelle, tyypit tekivät varmaan rannan nopeusjuoksuennätyksen. Pinteeseen jäänyt rukoili armoa ja kertoi kaiken olleen vain harmitonta pilailua. Rambe vastasi tähän:

- Rambekin lyö yleensä vain ihan huvikseen ja harmittomasta, siis ainakin omasta mielestä, hähähää.
- En minä tahallani, kaunis neito te ja te olette iso ja vahva mies.
- Mitähän se tyttö tahtoikaan teidän mielestä? Heini tivasi.
- Eikö kaikki tahdo, nuorukainen kiemurteli.
- Lähes, mutta sillä munalla on varmasti ihan eri nimi mitä sinulla, HÄIVY!

Rambe löysäsi tyypin ja kohta ranta oli vapaa pullistelijoista. Vähän sen jälkeen totesimme, että nyt saa rantaelämä riittää ja menimme syömään hotellin lähellä olevaan ruokapaikkaan. Olimme käyneet siinä aikaisemminkin, joten palvelu oli hyvää ja jälkiruokana oli tarpeeksi rakia. Sen jälkeen kiertelimme Plataniasta tehden pieniä ostoksia. Ostosten kanssa palailimme hotellille. Pysähdyimme altaan luona, joka tyhjeni hetkessä Audi-miehistä.

- Herkästippä tuo sana tuntuu leviävän, hähähää, pelko leviää, Rambe räkätti paon huomattuaan.

Sen jälkeen menimme huoneisiimme lepuuttamaan ja miettimään mitä tehtäisiin vielä illan mittaan. Taisin torkahtaa, sillä havahduin jostain syvältä kännykän sointiin. Rambe siellä soitteli ja kertoi järjestäneensä meille illaksi ohjelmanumeron ja jopa pari ulkopuolista esiintyjää. Meidän tarvitsi tuoda paikalle vain itsemme ja omat juomat, elleivät talon tarjoamat kelpaa. Saavuimme sovittuun aikaa Heinin ja Närän kanssa Ramben ja Kauniin huoneiston ovelle. Rambe avasi oven hyväntuulisena:

- Hyvää iltaa ja tervetuloa meidän huonojen vitsien iltaan.
- Huonojen vitsien, oliko tämä jo joku vitsi? heitin takaisin.
- Tämä oli illan ainoa hyvä vitsi, nyt alkaa huonot. Astukaa sisään olkaa hyvät.

Astuimme huoneistoon ja kävimme istumaan sohvalle. Rambe kertoi ensimmäisen esiintyjän olevan jo valmistautumassa makuuhuoneen puolella. Hän varoitti, että esiintyjä olisi mies eikä esiinny ilman vaatteita. Esiintyjä tulisi kuitenkin antamaan kaikkensa, että vitsit olisivat huonoja. Nautimme ensin tervetuliaisoluet ja sen jälkeen Rambe komensi esiintyjän stagelle. Kaikkien muiden yllätykseksi esiintyjäksi paljastui yksi Audi-miehistä.

- Alapas nyt pistellä parastasi. Aikaa on kyllä, joten älä pilaa meidän iltaa puhumalla liian nopeasti, Rambe kehotti.

Audi-mies ryki kurkkuaan vaivautuneen oloisena. Sen jälkeen hän otti kulauksen vettä ja kurlasi kurkkua. Viimeisimpänä hän otti pöydältä lasin ja kulautti siitä aimo annoksen jotain tiukempaa ainetta.

- Hyvät kuulijat, oletteko kuulleet maailman parhaasta automerkistä Audista?
- Eheheheh, mies on synnynnäinen koomikko, ehehehee, Närä repesi saman tien.
- Puoli miljoonaa kilometriä ei ole Audille yhtään mitään, se on vasta sisäänajettu siinä vaiheessa.
- Hohohohoo, mä nauran ihan vedet silmissä, hohohohoo, Närä hohotteli silmiään kuivaillen.
- Mistä tietää missä Audi-mies asuu? No siitä kun sen kodin ja vaihdelaatikoita myyvän liikkeen väliin on kulunut kävelyura.
- Apuaaa, mä kuolen nauruun, hahahahaa, Närä vaikeroi.

Tässä kohtaa Rambe puuttui koomikon esitykseen ja ilmoitti, että elleivät vitsit huonone niin silloin käy heikosti. Sopimus oli tehty nimenomaan huonoista vitseistä, ei siitä, että yleisö putoaa nauramisen vuoksi sohvalta.

- No, no montako Audi-miestä tarvitaan renkaanvaihtoon?
- No? Närä patisti.
- Ei yhtään, sillä yleensä Audi-mies teettää sen jollain toisella.
- Aika paska, ketä tuo nyt nauratti, Närä marmatti.

Tämän jälkeen esiintyjämme onnistui pitämään tason niin huonona, että minuakin alkoi melkein surettaa hänen puolestaan. Jossain kohtaa iltaa Rambe ilmoitti, että homma on suoritettu loppuun ja kävi antamassa miehelle jotain käteen. Samassa esiintyjämme livahti ovesta ulos.

- Mikäs sille nyt tuli? Ihmettelin nopeaa poistumista.

Rambe hymyili ovelan näköisenä ja alkoi pari huikkaa otettuaan selittää.

- Annoin sille takaisin autonsa avaimet. Löysin ne tuolta maasta ja kävin vähän kyselemässä omistajaa. Kerroin, että Kreikassa löytäjä saa pitää sen auton minkä avaimet löytää ja hemmossa iski pieni paniikki. Sovin sitten jalona, että jos tyyppi pitää meille huonojen vitsien illan, niin saa avaimensa takaisin ilman kuluja.

Tämän jälkeen pidimme puolen tunnin mittaisen juoma- ja ruokatauon. Rambe oli järkännyt meille pientä suolaista. Olimme vielä nauttimassa antimia, kun oveen koputettiin hyvin varovasti. Kaunis avasi oven ja sisälle astui kaunis kreikkalainen nainen. Nainen tervehti ja istahti yhdelle tuoleista. Muutamalla suomen kielen sanalla hän ilmoitti tulleensa kertomaan meille kreikkalaisia vitsejä kreikan kielellä.

- Ihan paskaa, Närä marmatti.
- Hys, tämä on nimenomaan huonojen vitsien ilta, Rambe sihahti.
- Silti ihan paskaa kuunnella vitsejä kun ei ymmärrä.
- Kuules kääpä. Vitsi on silloin huono jos sitä ei ymmärretä eikä sille naureta. Varmistin asian ja hankin paikalle kreikkalaisten vitsien kertojan omalla äidinkielellään. Vittu, jos joku nauraa yhdellekään noista sen vitseistä, saa kyllä perustella minulle aika tarkasti miksi se oli hyvä. Selkiskö?
- Joo, joo, tosi huono ajatus koko ilta.
- Hähähää, johan se alkoi papan Toyota puksuttaa, hähähähää.

Nainen otti esiintymisen varmaan ihan todesta, ainakin minusta vaikutti siltä, että hän kertoi ihan aitoja vitsejä. Koska emme ymmärtäneet niistä mitään, emme nauraneet yhdellekään vitsille. Nainen heitti illan, kuten oli sopinut. Hän sai Rambelta lähdön hetkellä rahallisen korvauksen. Oven kolahdettua kiinni, tiedustelin Rambelta:

- Mistäs tuon löysit?
- Respan kiltti täti jeesasi, kun kerroin haluavani paikalle jonkun joka kertoo vitsejä paikallisella kielellä.
- Mitähän nuo vitsien aiheet koskivat?
- Mistä minä tiedän?

Ilta oli erittäin onnistunut teemansa puolesta, vaikka Närä nyt naputti ja naputti siitä, ettei tajunnut yhtään mitään. Vietimme vielä tovin Ramben ja Kauniin seurassa ennen poistumistamme. Sovimme ulkona Heinin kanssa, että huomenna aamulla Närän kootessa taas palapeliä, voisimme harjoitella koloparkkeerausta.



Jatkuu...




© Rauno Vääräniemi