Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

29.5.2011

Avustava virkamies


Kevätauringon kömpiessä esiin pilvien takaa olin alkanut miettiä autonäyttelyssä käyntiä ja nimenomaan amerikkalaisten autojen näyttelyssä. Olin käynyt mokomassa tapahtumassa viimeksi vuosia sitten, en edes tarkkaan muista vuotta. Se taisi olla jälkeen digikameroiden keksimisen, mutta ennen Volkkarin turbotettuja TSI-koneita. Muistikuva on kuitenkin hatara, joten ihan sama milloin se oli.

Soittelin idean pohjalta läpi tuttuja, että kuka olisi lähdössä kyseiseen tapahtumaan. Ensin intoa tuntui olevan itse kullakin, mutta mitä lähemmäksi näyttelyä päästiin, sitä vähemmän oli lähtijöitä. Ikkunat olivat pesemättä, pullat paistamatta, emäntä kiukkuinen ja sitä rataa. En antanut moisen häiritä millään tapaa, vaan valitsin itse käyntipäiväksi lauantain, sillä silloin kaikki köyhät ovat ostamassa tarjousruokia loppu pääsiäisen ajaksi.

Kyseisenä aamuna astelin puolenpäivän aikaan parkkipaikalle kameralaukku olalla. Tarkoituksena oli ajaa Helsinkiin näyttelypaikalle reteesti Rutinoffilla. Olihan se kerran ollut siellä jopa sisällä, mistä olin erittäin ylpeä vieläkin. Parkkipaikalla oli hiljaista, sillä suurin osa naapureista näytti olevan jossain muualla kuin kotona pääsiäisen vietossa. Päästyäni Rutinoffin vierelle, laskin kameralaukun sen katolle ja tein muutamia venyttelyliikkeitä – matka Helsinkiin tulisi olemaan pitkä ja haastava. Olin juuri saamassa ajokuntoni parantamisen loppuun, kun parkkipaikalle kurvasi Jöö sinisellä 123-Mersullaan pakoputki reteesti pöristen.

- Että sinäkin saatanan poliisipallero, parahdin ääneen.

Seurasin puhisten kun Jöö sompaili sinisen paholaisensa jonkun toisen parkkiin ja asteli sen jälkeen tiukka virkailme naamallaan eteeni.

- Nyt pukkasi keikan, tuli virka-apupyyntö Helsingistä, Jöö ilmoitti.
- Oi voi, nyt olet kyllä jo myöhässä, vastasin hänelle.
- Mistä?
- Siitä virka-apupyynnöstäsi. Pitäisikö sinun hypätä 731:een, niin pääsisit nopeammin perille kohteeseen?
- Jätin sen takia Mersuni käyntiin, niin pääsemme nopeammin matkaan.
- Pääsemme, oletko hankkinut lisävoimaa yhden hengen poliisiyksikköösi? Autossa ei näy ketään, joten et kait vaan kuskaa lapsityövoimaa takakontissa?
- Sinä, sinä olet nyt tänään minun avustava virkamies, meillä on sopimus. Muisti palautuu kyllä sakoilla ja pampulla mikäli se ei nyt toimi.

Muistin kyllä mitä olimme sopineet autoni vartioinnista, että teen sitä vastaan töitä Jöölle. Manasin mielessäni, että pitikö tuon palleron keksiä nyt tälle päivälle joku homma, kun olin menossa viihdyttämään itseäni autojen parissa. Positiivista oli ainoastaan se, että nyt oli päiväaika ja aurinkoista. Manaillessani mielessä tulevaa keikkaa, Jöö katseli Rutinoffin katolla olevaa kameralaukkua ja totesi hetken päästä minussa olevan ainesta, sillä juuri tuollainen kamera olisi hyvä rikospaikkatutkimuksessa.

- Onko joku ammuttu, tapettu, ajettu yli vai kenties paha kukkahattu täti on mennyt kiroilemaan oravalle?
- Tämä liittyy autoiluun. Meillä on vaativa kurinpitotehtävä Helsingissä. Menemme Messukeskukseen pitämään kuria sillä välin kun paikalliset järjestyksenvalvojat käyvät syömässä.

Tuon kuultuani meinasin hymyillä, mutta jätin varmuuden vuoksi tekemättä. Sain vielä kuulla, että sen vuoksi pääsisin luonnollisesti sisälle ilmaiseksi eikä minun tarvinnut lähteä ajamaan omalla Rutinoffilla. Jöö ojensi minulle kaulaan ripustettavan lätkän, jossa oli poliisin miekan lisäksi teksti ”Keravan Liikkuva Pioliisi”. Luettuani tekstin, katsoin vuoron perään sitä ja herra ylikonstaapelia. Mies ei tuntunut tajuavan mitä katsoin, joten ripustin lätkän kaulaani. Ollaan sitten vaikka pioliiseja tämän päivän, ihan sama minulle.

- Kamera kaulaan ja autoon, Jöö komensi.
- Tarkoitatko tuota Mersua? osoittelin kyseistä kulkinetta.
- Tarkoitan ja nyt suu kiinni tai sakotan ympäristörikoksesta!

Lukitsin äsken avaamani Rutinoffin oven, otin kameralaukun ja istahdin Mersuun apparin penkille. Jöö tuli perässä ja nytkäytti dieselin liikkeelle. Olimme juuri poistumassa parkkipaikalta kadulle, kun Jöö tallasi jarrut pohjaan. Eteemme oli ilmestynyt Oskari Närä.

- Perkele, nyt alkaa pamppu puhua ja kynä suihkia sakkolapuilla, Jöö puhisi ja nousi autosta.

Nousin perässä kuuntelemaan miksi Närää pitäisi sakottaa kävelemisestä. Sinällään se olisi ihan oikein mokomalle Toyota-jäärälle, mutta en vain tiennyt mistä syystä. Jöölle syyn keksiminen ei tuottanut ongelmaa, vaan pallero ilmoitti välittömästi sakottavansa Närää poliisin virkatehtävien hoidon estämisestä. Lisäksi hän viittoili Närän käyttämiä pussihousuja ja sanoi kirjoittavansa toisen lapun naamioituneena esiintymisestä.

Närä ei jäänyt kommentoimisessa Jöötä heikommaksi, vaan antoi tulla samalla mitalla takaisin. Ensin sai kyytiä ruosteinen Mersu ja sen jälkeen sen tumpelo kuljettaja, joka sorti jalankulkijoiden oikeuksia. Niiden jalankulkijoiden oikeuksien kohdalla kurtistin otsaani. Miksi Närä puolusteli niitä? Sen vuoksi pyörähdin ympäri ja aloin etsiä katseellani Närän Corollaa. Sitä ei näkynyt parkkipaikalla eikä taloyhtiömme kohdalla kadun varrella. Tämän vuoksi kysyin häneltä:

- Närä, oletko menossa ostamaan bussilippua?
- Hmph, harjoittelen vain jalkakäytävää pitkin kävelemistä.
- Haa, yleisellä tiealueella ei saa harjoitella, harjoitusalueet ovat erikseen, tästä tuli kolmas lappu, Jöö riemuitsi.
- Missä sinun Corolla on? Oletko vihdoin tajunnut, että rollaattorin kanssa pääsee helpommin bussiin kuin Corollaan?
- Autoni on kesärenkaiden vaihdossa eräällä kerholaisella.

Samassa muistin, että Närä käytti Toyota-kerholaisiaan hyväksi teettämällä niillä kaikenlaisia pikkuhommia, kuten renkaiden vaihdot, pesut ja vahaukset. Niitä vastaan sai rispektiä, siis sellaista näkymätöntä ja olematonta. Muistelin myös, että yleensä kyseisen homman tekevä kerholainen antaa Närälle oman autonsa käyttöön, ettei suuren johtajan tarvitse kävellä.

Kysyin tätä ja papparainen alkoi kiemurrella kuin Mersu-mies Fiat-liikkeessä. Tovin lypsämisen jälkeen selvisi, että Närä oli tötöillyt autollaan niin, että takapuskuri ja lokasuoja olivat vaurioituneet. Eräs Keski-Suomessa asuva kerholainen oli hakenut Corollan lavetillaan ja vienyt sen kotipajalle korjattavaksi. Samalla kyseinen mies oli luvannut vaihtaa kesärenkaat. Koska tämä kaveri ajoi itse vanhalla takaveto DX-Corollalla, päätti Närä olla ilman autoa korjauksen ajan.

- Saako se kaveri nyt rispektiä ollenkaan, kun et huolinut sen autoa?
- Pöljä kysymys, maalauksesta ja peltihommista saa molemmista yhden ämpärin rispektiä. Renkaidenvaihdosta ei saa, kun en huolinut sen autoa.
- Tuo kuulostaa lahjonnalta, taidankin kirjoittaa varmuuden vuoksi vielä yhden sakon harmaan talouden harjoittamisesta, Jöö raapi päätään.
- Kuules Jöö, eiköhän me unohdeta papparaisen hourailut, missä lie lääketokkurassa liikkuu. Lupaan soittaa hänen omaishoitajalleen, että hakee höpön pois täältä pihalta.
- Minä en ole mikään höpö! Minne te olette muka menossa Mersulla? Närä kiekui.
- Messukeskuksen Amerikan autojen näyttelyyn, annan Jöölle virka-apua.

Tuskin kerkesin lausetta loppuun, kun Närä avasi Mersun takaoven ja istahti muitta mutkitta takapenkille. Avonaisesta ovesta hän huikkasi, että lupaa olla oksentamatta takapenkille, vaikka Mersu onkin niin kuvottava auto. Muistutin hänelle, että hän oli itse myynyt tämän edesmenneen sukulaisensa auton Jöölle. Osoittelin Närää ja kysyin Jööltä:

- Mitä me tuolle tehdään?
- Minulla on vielä yksi pätsi poliisikoiralle. Tulkoot mukaan, saa korvata työllään aiheuttamansa häiriöt.

Pääsimme viimein matkaan reippaasti savuttavalla Mersulla. Jöö polki sitä pörisevää ruostekasaa kuin olisi ollut rukinpoljennan maailmanmestaruuskisoissa. Kaasupolkimen survomisesta huolimatta pitkä kiihdytysramppi Tuusulan-väylälle ei meinannut riittää muun liikenteen nopeuteen pääsemiseksi. Erään jakeluauton kuski näytti keskisormea, kun Jöö vetäisi tämän eteen 65 taulussa. Ruskeasannan kohdalla mittarissa oli jo lähes satanen, jota aloin ainakin itse jo pitää liioiteltuna matkanopeutena kyseiselle autolle. Tunne oli vähän samanlainen, kuin olisi ajanut kolmipyöräisellä kolmea sataa.

- Olen kuullut huhun, että tämä Amerikan höpöautojen näyttely järjestetään tällaisena viimeistä kertaa, Närä alkoi puhua.
- No miten se muuttuu? käännyin takapenkkiä kohti.
- Ensi vuonna siellä ei ole enää yhtään ruosteista jenkkiautoa. Ne kaikki korvataan Amerikassa valmistetuilla Toyotoilla. Tulee muuten hulppea näyttely, vähän kuin Japanissa olisi.
- Mistä tämä tieto on peräisin, teidän omasta kerholehdestäkö?
- Mistä arvasit?

Tuo nyt ei ollut kovin vaikeasti arvattavissa oleva juttu. Närä itse kynäilee mitä ihmeellisimpiä tekstejä ja vielä uskoo niihin myöhemmin, kun lukee ne painettuna versiona. En jaksanut alkaa väittää vastaan, sillä minulla ei ollut mitään tekemistä kyseisen näyttelyn autokaluston kanssa. Nyt se oli vielä ihan oikea näyttely. Jatkossa oli ihan sama, vaikka siellä esiteltäisiin vain pelkkiä Toyotoja.

Matkalla Messukeskusta kohti Jöö puhisi useampaan kertaan, että ellei nyt olisi kiire viranhoitopaikalle, hän olisi kirjoittanut ainakin satakuusikymmentä sakkoa holtittomasta ajosta, vilkun käyttämättömyydestä, autossa irvistelemisestä ja monesta muusta syystä. En epäillyt sitä ollenkaan, sillä Jöön tyyli ajaa kahden kaistan keskellä, aiheutti kanssa-autoilijoille aikamoista vitutusta ja sen mukaan meidän ohi mentiin sekä oikealta että vasemmalta keskisormet pystyssä ja naama vittuuntuneessa irvistyksessä. Matkani ei näin ollen tuntunut ollenkaan turvalliselta, vaikka istuin viranomaisen kyydissä.

Viimein olimme siinä tilanteessa, että Mersun keula kääntyi lievästi naristen kohti Messukeskuksen parkkitaloa. Ennen taloon ajamista meidän eteen ilmestyi nuori nainen keltaisessa liivissä. Hän viittoili ajamaan oikealle ylös. Jöö oli puolestaan pyrkimässä lievästi vasemmalle ja alas. Neitonen viittoili sinnikkäästi toiseen suuntaan, joten Jöö nousi ulos autosta. Onneksi hän jätti oven auki, niin kuulimme Närän kanssa keskustelun.

- Ettekö tiedä kuka minä olen? Jöö aloitti.
- Ööö, en.
- Olen ylikonstaapeli Jöö, Suomen Keravan liikkuvasta poliisista.
- Niin?
- Niin, että minä ajan autoni tuonne alas kun minä niin haluan.
- Oletteko tulossa tänne työasioissa?
- Minut on kutsuttu tänne hoitamaan järjestystä, joten nyt sivuun likka tai kirjoitan niin ison sakkolapun virkavallan edustajan häiritsemisestä, että sen kuljettamiseen menee täältä kotiin kolme päivää.

Neitonen uskoi Jöötä ja kohta köröttelimme parkkihallin ramppia alaspäin ja siitä Messukeskuksen pihalle. Siellä ei sattunut eteen ketään huitojaa, joten Jöö töräytti Mersunsa kahden hienon amerikanraudan väliin.

- Otahan kuva noista viereisistä autoista, Jöö komensi minua.
- Aika hienoja, alkaako Mersu-mies lämmetä jo jenkeille?
- Ei, vaan saan syylliset kiinni mikäli virka-autoani on kolhittu.

Silmäilin tuon kuultuani tarkemmin Mersun kylkiä ja totesin, että uusien kolhujen erottamiseksi pitää olla kyllä poliisi, ei minun silmä enää mokomasta pottupellosta uusia kolhuja erottaisi. Kuvasin kuitenkin jenkit, sillä olivathan ne autoina hyvännäköisiä. Jöölle tämä ei vielä riittänyt, vaan hän kaivoi Mersun takakontista pätkät sinistä nauhaa ja sitoi ne jenkkien sivupeileihin.

- Poliisin eristämä alueko? kysäisin.
- Ei, vaan Poliisin tarkkailema alue!

On siinä autoharrastajilla ihmettelemistä kun palaavat autoilleen ja löytävät mokomat tekstit peileistään. Seuraavaksi lähdimme kohti lipunmyyntiä. Kyselin matkalla, että eikö virkavallalle ole omaa ovea ja sinistä mattoa? Jöö ilmoitti, että menee sieltä mistä haluaa sillä virkamerkissä oli voimaa. Närä oli saanut myös hetkeä aikaisemmin kaulaansa lätkän, jossa oli sinisen miekkalogon lisäksi koiran kuva. Teki mieli huutaa, että Toyota-koira, tseh, tseh, mutta armahdin papparaista ja jätin huutamatta.

Kävelimme Jöön perässä lippujonojen välistä suoraan järjestysmiesten luo, jotka kurtistelivat kulmiaan meidät nähdessään. Jöö asteli isoimman eteen, vilautti virkamerkkiään ja kertoi kuka on. Goljatti kuunteli tyynesti, mutta hän ei tehnyt mitään päästääkseen meidät sisälle. Jöö rykäisi ja rykäisi toisenkin kerran, mutta asiat eivät edenneet toivotulla tavalla.

- Olen ylikonstaapeli Jöö Suomen Keravan liikkuvasta poliisista ja minut on pyydetty virka-avuksi tänne. Ellei väylä aukene, niin kirjoitan sakot virkavallan halveeraamisesta.
- Näytäs vielä sitä lappua, eikös se ollutkaan sellainen mitä sai joskus muropaketeista? goljatti pyysi.

Jöö puhisi kuin innostunut sonni ja näytti toisen kerran virkamerkkiään. Nyt hän piti sitä järjestyksenvalvojan edessä niin pitkään, että tämä kerkesi lukemaan siihen painetun tekstin. Mies nyökytteli päätään ja soitti sen jälkeen lyhyen puhelun. Viiden minuutin odottelemisen jälkeen paikalle asteli Jöön kaliiberia oleva mies, mutta huomattavasti tätä pitempi. Mies esitteli itsensä Kortamoksi ja kehotti seuraamaan. Hän kävelytti meidät ensin yksiä rappuja ylös ja sen jälkeen toisia alas, mutta pysähtyikin puoleen väliin.

- Käytän aina rappuja kun voin, Kortamo puuskutti.
- Onko ongelmat paisuneet jo hallitsemattomiksi? Jöö meni suoraan asiaan.
- Ei täällä mitään ongelmia ole, pyysin vain lounasajaksi vahvistusta, että pojat pääsevät syömään. Partioitte vain ympäriinsä kahden tunnin ajan. Puututte tilanteeseen mikäli jotain järjestyshäiriöitä ilmenee. Epäilen kuitenkin, ettei mitään tapahdu.
- Niin, no sen minä jätän itseni arvioitavaksi, Jöö vastasi.
- Kello viisitoista voitte poistua tai jäädä katselemaan näyttelyä, ihan miten herrat vain haluavat.
- Jöö kuittaa, Jöö ilmoitti.

Kortamo katosi portaita ylöspäin ja me jäimme katselemaan hallissa liikkuvaa väkimäärää. Jöö käski minun ottaa mahdollisimman paljon kuvia, siis paikalla olevista kävijöistä, jotta hän voi jälkikäteen katsella missä epäilyttävä aines on liikehtinyt ja mahdolliset häiriköt on helpompi tunnistaa. Onneksi muistikorteissa oli tilaa ja mukana oli kaksi akkua, niin en pitänyt vaatimusta mitenkään ylivoimaisena. Laskeuduimme hitaasti portaat alas ja aloimme katsella ympärillemme.

- Oletan sinun kuvaavan jokaisen kävijän edestä, molemmilta sivuilta ja takaa, Jöö vaati.
- Helppo juttu, heiluttelin kameraa ja räpsin täysin summamutikassa muutaman kuvan.

Pöllö ylikonstaapeli sai olla ihan vapaasti siinä uskossa, että räpsisin jokaisesta kävijästä kuvan. En varmaan jaksa ottaa kuvaa edes jokaisesta autosta, kävijöistä puhumattakaan. Jos joku hässäkkä syntyy, niin silloin voin ottaa kuvia enemmänkin.

- Hei, tuo on epäilyttävä tyyppi, Närä nyki Jöötä hihasta.

Saman tien yli-innokas ylikonstaapeli alkoi pyöriä kuin sinivalo.

- Haa, missä, missä, missä?
- Tuossa edessä, tyypillä on Audi-lippis päässä ja se katselee Volvo-kirjaa.

Jöö ei kuitenkaan saanut miestä silmiinsä, johtuen mitä todennäköisimmin hänen pyörimisestään. Mies korotti ääntään ja lähes karjui Närälle.

- Missä, missä, onko se aseistettu ja yrittääkö se paeta?
- Se lukee sitä kirjaa, mutta sillä on toinen käsi taskussa.
- Ase, sillä on ase!



Jaska Pontti
Tutustukaa uuteen Jaska Pontti -kirjaan, mikäli kirjoitustyyli ja huumori kolahtaa. Ellette halua ostaa sitä itselle, niin kiusatkaa sillä vaikka kirjan arvoista tuttavaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Rutinoff Facebookissa








© Rauno Vääräniemi