Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

3.4.2011

Unikuvia


Valmistautuessani jälleen kerran työtä tekemättömän viikon jälkeen viettämään laiskottelulla ansaittua viikonloppua, sain puhelun Närältä. Toyota-papparainen oli loistanut poissaolollaan jo jonkin aikaa, joten yhteydenotto ei mennyt edes häiriköinnin puolelle. Puhelu alkoi sillä, että Närä kysyi olinko nähnyt unta. Unta, no olinhan minä nähnyt vaikka minkälaisia unia. Olin joskus jopa lukenut jotain unikirjoja ja yrittänyt tulkita erilaisia unia. En ollut tullut niistä hullua hurskaammaksi ja näin ollen ne kuuluivat mielestäni samaan kategoriaan horoskooppien kanssa. Tosin sillä pienellä erotuksella, että unet olivat henkilökohtaisia ja lehtien horoskoopit eivät. Vaikka unissa näki miten antoisia ja positiivisia asioita, unikirjat selittivät ne jotenkin aina päälaelleen. Havahduin jostain kaukaa kuuluvaan Närän huhuiluun:

- Haloo pöljä, oletko siellä?

Tajusin pienellä viiveellä, että olin nyt puhelimessa papparaisen kanssa enkä näkemässä unia kotisohvalla. Hetken mielijohteesta vastasin luuriin:

- Piip, puhelimenne akku on lopussa, olkaa hyvä ja sulkekaa puhelimenne, piip!
- Häh, eikä ole, tämä on nyt laturissa.
- Joo, joo, mitä olitkaan vailla? Nukahdin kun jäin miettimään miten tylsällä autolla ajatkaan, hohhoijjaa, että ihan Toyotalla, ehehehee.
- Hmph, asiasta soittelin, vaippa!

Närän asia oli sellainen, että hän oli luvannut tulkita unia. Pitkän kiertelyn ja kaartelun kautta selvisi, että Närä oli luvannut johonkin naistenlehteen tulkita autoilijoiden sinne lähettämiä autoaiheisia unia, hän kun on automaailman kirkkain tähti ja tietäjä. Sen tietäjä-sanan kohdalla oli pudottaa puhelimeni.

- Oi suuri valopää, mitä olet vailla minusta? tiedustelin häneltä.
- Tuli yksi juttu, iso paha juttu, sellainen juttujuttu…
- Kas kun ei tuttu juttu?
- No, no kun ne lähettivät minulle muitakin kuin Toyota-unia.
- Niin?
- En minä sellaisia käsittele. Vakaumukseni mukaan annan elämäni vain Toyotaan liittyviin asioihin.
- Väännät siis paskankin Arabian sijasta johonkin Carinaan, vai?
- Autatko? Saisit pienen vaivanpalkan.

Vai että ihan vaivanpalkan? Mielessäni kävi, että saan vaivoikseni jotain mistä en pääse eroon tai rasian Toyota-pastilleja, joiden pitäisi raikastaa hengitys, mutta jotka aiheuttavatkin vain närästystä. Kerrottuani tuon ääneen, Närä katkaisi puhelun. Onneani ei kestänyt tosin viittä minuuttia pitempään, kun papparainen oli oveni takakana paperinipun kanssa.

- Tulostin nämä unet paperille.
- Huoh, montako niitä on?
- Sata.
- Entä montako niitä Toyota-unta oli?
- Kolme.
- Saisinko nähdä yhden ja sen tulkinnan, niin saan jotenkin unesta kiinni.

Närän selvitellessä papereita, keitin pannullisen kahvia, sillä tästä päivästä voi tulla sittenkin pitkä ja työläs. Laiskotteluni näytti jälleen kerran menneen harakoille. Eipä tässä auta muu kuin olla seuraavana viikonloppuna tuplaten niin laiska mitä piti tänä viikonloppuna olla. Lopulta Närä tälläsi eteeni paperin.

- Katsos, tässä on yksi Toyota-uni, jonka olen tulkinnut.
- Hmm, näemmä Missu58 on lähettänyt tämän unen.
- Kaunis nainen, näkee käsialasta, Närä huokaili.
- Tämähän on kirjoitettu tietokoneella sähköpostiin.
- Niin, huoh, oikein e-mailiin kauniilla kirjasinlajilla, huoh.

Sihahdin papparaisen hiljaiseksi ja tarkensin katseeni unen lähettäjän sähköpostiin. ”Hei unitietäjä, olen nähnyt autounen ja tahtoisin tietää mitä se merkitsee. Ajoin unessa omistamallani Toyota Corollalla kahtasataakuuttakymmentä, vaikka se ei edes kulje niin lujaa. Ohitin unessa kaikki muut autot oikealta, vaikka siellä oli vain syvä oja. Perillä kotona huomasin, että autoni katolla oli kuusi akkua. Voisitteko tulkita uneni, sillä en halua, että autoni katolla kuljetetaan akkuja, kiitos. Missu58.”

- Tämä unihan on ihan seko, kuten useimmat unet.
- Ei se ole, löysin siitä järkeä. Lue vastaukseni, niin ymmärrät paremmin, että mikä merkitys Toyotalla on unimaailmaan.
- Minä näkisin ainakin painajaisia jos omistaisin Toyotan.

Närän puhistessa ja tuhistessa omituisesti, jatkoin paperin lukemista, tällä kertaa Närän kirjoittamaa tekstiä. ”Parahultainen Missu58 aurinkoinen! Älyllisyyttäni hyväksi käyttäen olen kirjoitelmaasi tutkaillut ja siitä päätelmiä tehnyt. Unien maailmassa Toyotan vetovoima kumoaa Toyotan painovoiman ja näin se tahtoo siirtyä paikasta toiseen Toyotan yli-insinöörien suunnittelemalla matkanopeudella. Älä ole siitä huolissasi, se kertoo vain sitä miten hyvä ja nopea auto sinulla on. Ojien kautta ohitse ohjastaminen kertonee sen, että maavaraltaan omistamasi Toyota on aivan omaa luokkaa, hakaten ja pieksäen mennen tullen monen merkin katumaasturit, joten älä ollos huolissas myöskään siitä seikast, sä neito kaunoinen. Akut taas olivat naapurille, joka omistaa jonkun huonomman auton, kuten Merssun paskan tai jonkun muun. Katolla niitä kuljetettiin sen takia, ettei paskanhaju tartu Toyotasi sisustaan. Toyotan katto ei mene lommoille akuista, se on tehty kestävistä materiaaleista. Näitä vastaili O. Närä, automaailman kirkkain tähti ja tietäjä.”

- Mitä sanot, kerro, kerro? Närä nyki hihastani.
- Voinko kopioida tämän vastauksen kaikkiin noihin muihin?
- Et, saat kirjoittaa omat huonommat selitykset.
- Miksi minä?
- Olet laatinut joskus niin tyhmiä horoskooppeja, ettei niitä lue edes tyhmin Mersu kuski.
- Hetkinen, menevätkö minun vastaukseni siis sinun nimissä sinne lehteen?
- Ei, kerroin niille, että minulla on kuurosokea avustaja ja se voi kirjoitella mitä tahansa kun ei tajua tästä maailman menosta mitään.
- Olisit sanonut vaan, että se on pöljä, eivät kuurosokeat mitään idiootteja ole.
- Mielestäni kaikki jotka eivät käytä päivittäiseen liikkumiseen luotettavaa Toyotaa ovat idiootteja. Hmm, mutta se pöljä kuulostaa kyllä myös hyvältä. Mailaankin niille lehteen, että se kuurosokea jäi auton alle ja nyt minulla on uusi avustaja, joka on pöljä. Saisinko sinusta jonkun kuvan?
- Et!

Kahvien juonnin lomassa kävin läpi paperinivaskaa jonka Närä oli tulostanut sähköpostistaan. Siinä oli unikysymyksiä laidasta laitaan, niin miehiltä kuin naisiltakin. Sataa en kirjoittaisi, se oli Närän suunnalta todellista unennäköä. Muutaman voin kyllä rustata, sillä horoskooppisatuilun kokemuksen perusteella kyllä muutamasta unesta saa hyvät selitykset.

- Kuules vaippa, nuorena se on vitsa väännettävä, Närä heristeli sormeaan.
- Miten niin nuori? Sitä paitsi tuo sanonta on päivitetty uuteen versioon. Nykyisin se kuuluu seuraavasti: Kun nuorena vääntää tarpeeksi vitsaa, niin vanhempana jaksaa hakata paremmin halkoja.
- Täh?
- En vääntänyt nuorena yhtään vitsaa, niin minusta ei tullut vanhempana halonhakkaajaa, ehehehee.

Kahvittelun jälkeen Närä pisti pokkana levyksi sohvalle ja ilmoitti ottavansa pienet päiväettonet. Minä puolestani siirryin paperinivaskan kanssa toiseen makuuhuoneeseen, jossa oli tietokone. Avasin koneen ja tekstinkäsittelyohjelman.

Valitsin ensimmäiseksi uneksi Amalian unen: ”Terve! Olen Amalia ja näin seuraavaa unta. Olin autokaupassa ostamassa uutta autoa joka oli takapäästä punainen ja etupäästä sininen. Istuessani sen penkille puseroni tipahti ja tissini tulivat näkyville. Yritin peitellä niitä, mutta siihen tuli yksi iso miesmyyjä, joka sanoi, ettei autossa saa syödä suklaata. Hetken päästä olin sen saman miesmyyjän kotona vaihtamassa renkaita sen museoautoon.”

Jos ihan rehellinen olen, niin minun teki mieli heittää koko nippu silppurin läpi. En tehnyt kuitenkaan niin, sillä siihen oli kaksi syytä. Ensiksi en omistanut silppuria ja toiseksi kyllä sekopää uni ansaitsee aina sekopäisen selvityksen. Tavasin tekstin läpi muutaman kerran ja meni aika paljon aikaa, että sain kirjoitettua jotain. ”Hyvä Amalia! Sinulla on ihan selvästi kiistaa tulevan uuden auton väristä jonkun kanssa. Jos ostat autot yksin, niin siinä tapauksessa et osaa päättää minkä värisen otat.”

Tuon kirjoitettuani muistui mieleen, että unessa asiat eivät ole noin suorasukaisia, vaan unikirjojen mukaan kaikki merkitseekin jotain muuta. Sain juoda toisen kupillisen kahvia, ennen kuin pääsin uudelleen alkuun. ”Hyvä Amalia! Olet rakastunut kahteen mieheen, eriväriseen. Nyt et osaa päättää kumman kanssa lähtisit matkoille hänen autollaan. Penkillä istuminen ja puseron tipahtaminen merkitsee sitä, että olet todella epävarma siitä kelpaatko kuskiksi ihastuksellesi. Myyjän suklaansyönnin kieltäminen taas merkitsee sitä, että pidät itseäsi lihavana ja pelkäät, että et sovi ihastuksesi urheiluauton kuppipenkkiin. Renkaiden vaihtaminen myyjän museoautoon kertoo sitä, että tuleva suhteesi kestää nähtävästi kesään, sillä seuraavana alle pitää vaihtaa kesärenkaat. Terveisin yksi pöljä unilukkari.”

Samassa Närä käveli makuuhuoneen ovelle.

- Joko ne on valmiina?
- Yksi vasta.
- Aha, herätä sitten kun olet vastannut viiteenkymmeneen, tarkastan ne. Menen ottamaan toiset päiväettonet heti perään.
- Jep, jep!

Valikoin nivaskasta toisen lapun, jossa nimimerkki RattiMerja kuvaili untaan. ”Halipaitjuibaa! Mun Lada meni rikki, siis unes. Sit mä skrivasin mun faijalle, joka budjaa böndellä. Se lähetti mulle stadiin ässämesen. Mut vittu, sen Mesen tankki oli empty. Vttu, mä millään ilmalla ala bilikaa ajaa. Sit mä stikkasin breivin joulupukille, joka lähetti Esson sedän tuomaan mulle gasoa. Se tankkas sitä niin paljo, että se vtun Mese huuhtoutui kolera-altaaseen ja lokit lähti sillä radalle, vtun fogelit.”

Ensinnäkin tuli mieleen, että mikä satuolento tässä on nyt kyseessä. Ei kait joku Merja Stadista aja Ladalla? Sitten muistin jälleen olevani tekemisissä ihmisten uniaivoitusten kanssa, joissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää. Jokainen on itse oman unensa paras tulkitsija, ei mikään naistenlehtien täti tai setä tai Närältä ostettu palvelu. Tässä vaiheessa urani unien tulkitsijana alkoi tuntua epätoivoiselta ja suunnittelin konjakkipullon korkkaamista. Pikku kännissä asiat luonnistuisivat helpommin, tosin lopputulos selvin päin katsottuna voisi olla totaalinen katastrofi.

Aikani tietokoneen ruutua tuijoteltuani pääsin kirjoittamaan vastaukseni: ”Hyvä RattiMerja! Näin kylmillä ilmoilla pelkäät, että uusi iPhonesi menee rikki pakkasessa ja pelkäät saavasi tilalle jonkun Saksassa valmistetun Nokialaisen. Kammoksut selvästi kaikkea ei Amerikkalaista, sen takia unessasi omistat Ladan. Kirjoittaminen unessa merkitsee sitä, että sinulla on nettiyhteys maksamatta tai pelkäät sen menevät kiinni hetkenä minä hyvänsä. Tuo liikaa tankkaaminen puolestaan merkitsee sitä, että sinun kannattaa olla tarkempi pikkurahojen kanssa ratikassa, ettet maksa liikaa ratikkakuskille. Lokkien autoajelu muistuttaa sinua siitä, että ystäväsi nähtävästi juovat jossain vaiheessa viinasi ja karkaavat radalle sinun autolla – piilota avaimet. Näitä runoja rustaili yksi pöljä unitietäjä.”

Olin jo kahden vastauksen jälkeen täysin kypsä koko urakkaan, mutta päätin valikoida joukosta vielä yhden, tällä kertaa hieman erilaisen unen. Kolmannen unen lähettäjä oli nimimerkki Sissimissi.

”Muiskista unitietäjä, Sissi tai sissimissi tässä hei! Luulen tämän unen liittyvän autoiluun, mutta en ole ihan varma. Olin unessa kirjakaupassa ostamassa kaalikeittokirjaa, vaikka inhoan sydämestäni kaalia. Kassalla sitä maksaessani sain kuulla, että hinta pitää sisällään vain pelkän kansien sisäisen tekstin. Jouduin maksamaan erikseen kansista, niiden väristä, kirjan ojentamisesta tiskin yli ja siitä että saan kirjani luettavassa kunnossa. Siis jos en olisi maksanut törkeätä lisämaksua, niin olisin saanut kirjani sellaisena yhtenä möykkynä, jossa ei olisi ollut sivuja ollenkaan eikä kansia.

Seuraavaksi olin kotona sohvalla sen kirjan kanssa ja huomasin sen olevan ihan vieraalla kielellä kirjoitettu. Soitin kirjakauppaan ja sain kuulla, että jonoa on kaksi viikkoa. Jouduin jonottamaan puhelimessa kaksi viikkoa ennen kuin sain jonkun linjan päähän. Siltä henkilöltä kuulin, että vika on tiedossa, mutta joudun odottamaan toiset kaksi viikkoa ja tuomaan kirjan omalla kustannuksella kirjakauppaan ja jättämään sen sinne. En voi toimittaa sitä sinne kuin vain tiettynä päivänä.

Sain lopulta kirjani takaisin, mutta sen fonttikoko oli niin pieni, etten saanut tekstistä mitään selvää, vain otsikot olivat luettavissa. Halusin vaihtaa kirjani uuteen, mutta se ei onnistunut. Jouduin odottelemaan kuukauden kun kirja lähti maahantuojalle, josta ilmoitettiin, että näköni on vain liian huono. Kirjassa ei ole vikaa. Siitä sisuuntuneena otin kirjan ja vein sen divariin, jossa minulle maksettiin siitä vaihdossa vain euro, kun se oli uutena maksanut melkein kolmekymmentä euroa ja aikaa oli mennyt kaksi kuukautta. Olenko oikeassa, että tämä koskee autoilua?”

Meinasin kirjoittaa yksinkertaisen vastauksen: ”Olet” Se tuntui kuitenkin liian raa’alta, joten runoilin tähän vähän pitemmän vastauksen:

”Hyvä Sissimissi! Unesi viittaa todella uuden auton hankintaan. Olet tahtomattasi joutunut tilanteeseen, jossa teet kauppoja automerkistä josta et todellakaan pidä. Miehesi / poikaystäväsi haluaa sellaisen auton joka ei ole itsellesi mieleen tai vaihtoehtoisesti rahoittajana toimiva isäsi määrää automerkin omien kokemustensa perusteella. Ensimmäinen neuvoni on, että älä osta kaalikeittokirjaa mikäli et pidä kaalikeitosta. Kassalla asioiminen on todellista elämää autokaupassa, jossa mikään ei kuulu mihinkään ja kääntyvistä etupyöristä pitää maksaa lisähinta. Ole tarkkana hankintasi kanssa.

Vieraalla kielellä kirjoitettu kirja tarkoittaa sitä, että mikäli menet vetämään nimen alle tilaussopimukseen sitä tarkasti lukematta, tulee ongelmia. Jos menet jonkun toisen höynäytettäväksi autokaupassa, niin olet omillasi, ei siinä liike eikä maahantuoja auta. Pieni fonttikoko merkitsee sitä, että olet liian sinisilmäinen. Avaa silmäsi isommalle, niin näet mitä ympärilläsi tapahtuu. Se mitä olet epäillyt, on mitä todennäköisimmin totta. Mene autokauppaan jonkun muun kuin liian läheisen ihmisen kanssa, mieluimmin asiantuntijan, niin et joudu myymään mitään eurolla. Näitä runoja rustaili yksi pöljä unien tulkitsija.”

- Närä hei, kirjoitin kuusikymmentä, joko saan pitää taukoa?

Kesti hetken aikaa, kun papparainen könysi silmät sikkuralla makuuhuoneeseen. Istutin hänet tietokoneen eteen ja pyysin lukemaan mitä olin saanut aikaiseksi. Närä luki ensin unet ja sen jälkeen vastaukseni. Aikansa puhistuaan hän kääntyi minua kohti:

- Missä ne viisikymmentäseitsemän on?
- Sinun kynässäsi, minulle riitti nämä talkoot.
- Ei-kä? Mistä minä nyt saan apuja, näihin pitäisi olla vastaukset ensi viikon perjantaihin mennessä.
- Kuule, kokeile hullua ämmää, sillä on sana hallussa ja ainainen rahantarve.
- Se pöljä, sehän kirjoittaa kaikkiin jotain mopoista, Tunturi-mopoista.
- Niin, entä sitten?
- Niin, onhan niissä mopoissakin moottori, Närä mutristeli suutaan.
- Kilautanko heti?

Närä myöntyi ja soitin hullulle ämmälle, joka sattui asumaan seinänaapurinani. Floora Hellä, eli hullu ämmä oli kotona ja lupasi tulla käymään saman tien. Noin puolen minuutin kuluttu soi ovikello. Vilkaisin ovisilmästä ja totesin rapussa seisovan hullun ämmän. Naisella oli jalassa kireät nahkahousut ja yläosan verhona esiliina, jossa luki ”Kirotut Soliferit.”

- No perkele, tekeekö mieli pullia?

Sen kuultuani huomasin naisella olevan kädessä lautanen, jossa oli muutama herkullisen näköinen pulla. Kiitin kohteliaasti ja sain pullalautasen itselleni. Seuraavaksi opastin hänet makuuhuoneeseen Närän juttusille.

- Ei kait tässä tarvitse kenellekään persettä näyttää?
- Köh, ei tarvitse, Närä ryki naama punaisena.
- Vaikka olisinhan minä nyt teille sen suonut, hähähähäää, vittu vähän karvaista persettä vilauttanut, hähähää.
- Pitäisi tulkita unia Närälle, kiirehdin selittämään.
- No näytä nyt vittu jotain unta niin pääsen jyvälle.

Aikansa unia lueskeltuaan hullun ämmän naama vääntyi hymyyn. Mielipuoleinen ilme naamallaan hän kääntyi Närää kohti ja sanoi:

- Näin muuten viime yönä sellaista unta, että hirtän sinut munistasi Scanian kardaaniin, ellet maksa minulle hyvin tästä hommasta – ja ne minun unet ovat aina toteutuneet.
- Krööh, ääh, tuota, paljonko?
- Kaksikymppiä per uni, ei kait tässä hintoja olla polkemassa vai mitä pappa?
- Vi-vitosen minä voisin tarjota.
- Minä sanon, että satanen.
- Okei, kymppi.
- Saat viidellätoista jos saan kolhia sinun Toyotaa, hähähää.
- Okei, kaksikymppiä per uni.

Närän luvattua kaksikymmpiä, hullu ämmä tempaisi nivaska itselleen ja lupasi palata asiaan viimeistään keskiviikkona. Unien selityksistä tulisi kuulemma sellaisia, ettei moisia ole vielä kertaakaan luettu tämän taivaan alla. Ne tulisivat tarjoamaan erityisiä lukuelämyksiä lehden lukijoille ja varsinkin unien lähettäjille. Hullu ämmä poistui asunnostani kolkon käkätyksen säestämänä.

- Vai kaksikymppiä maksat tuolle, kun minä olisin saanut tehdä kaiken ilman?
- Niin no, kait sitä nyt kaveria jeesataan ilmaiseksi. Ja sitä paitsi kyllä toisen autoilija tulee kunnioittaa Toyota-autoilijaa ja kerhonomistajaa niin paljon, että tekee tämän eteen kaikkensa.

Minulle alkoi jälleen kerran riittää tuon itaran papparaisen tempaukset, joten kysyin häneltä:

- Tiedätkö muuten mistä se television munamies on kotoisin?
- En.
- Menes kuule ottamaan siitä selvää. Soitellaan vaikka joskus vuonna 2039.

Tämän jälkeen työnsin papparaisen rappuun ja suljin oven. Laskeutuessani sohvalle pitkälleen kävi mielessä, että kykenenkö koskaan enää näkemään normaaleja unia?



Jaska Pontti
Tutustukaa uuteen Jaska Pontti -kirjaan, mikäli kirjoitustyyli ja huumori kolahtaa. Ellette halua ostaa sitä itselle, niin kiusatkaa sillä vaikka kirjan arvoista tuttavaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Rutinoff Facebookissa








© Rauno Vääräniemi