Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

28.11.2010

Keisarin lait


Lakritsinuuhkua katsellessani ja varsinkin kuunnellessani kävi ajatus ilmoittaa, että taskut ja muovikassi ovat täynnä kyseistä mustaa magiaa, mutta jätin sen tekemättä. En halunnut enää kiusata edessäni kuolaavaa myyjää enempää, vaan ilmoitin hänelle, että kävelin juuri Citymarketissa lakritsihyllyn ohitse. Luulin jo päässeeni tästä aiheesta, mutta mitä vielä. Antero Napa-Antero tarrasi kiinni hihaani ja alkoi kärttää kuin pieni lapsi:

- Miltä, miltä se näytti se lakritsihylly?
- Öh, tarkoitatko nyt pelkkää hyllyä vai niitä lakritseja?
- Niitä siinä hyllyn päällä, sitä herkkua, mies sipisi.
- Ei voi sanoa, että olisi herättänyt mitään tunteita, tuskin edes vilkaisin.
- HELVETTI, ET EDES VILKAISSUT?

Menetin hetkeksi kuulon toisesta korvasta sen alkaessa huutaa kuin viallinen Toyota, jonka kaasupoljin on jumiutunut ala-asentoon. Sain vispata korvaa sormella ja nieleskellä tovin, ennen kuin mekkala päässäni hiljeni ja pääsin jälleen samoille linjoille vaihtoauto-Anteron kanssa.

- Miksi sinä et edes vilkaissut? Antero kysyi nyt normaalisti.
- En pidä lakritsista, se mustaa hampaat ja on omituisen makuista.
- Olet purkkamiehiä, etkö olekin?
- Suklaata sen olla pitää.

Nyt Antero alkoi katsella minua hyvin tarkasti, ikään kuin olisin joutunut Toyota-lääkärin vastaanotolle. Hetken katseltuaan hänen naamalle levisi autuas hymy. Nuuhkin nyt vuorostani ilmaa, sillä lapsella tuollainen hymy tulee siinä vaiheessa kuin tuhmat ovat jo pöksyissä, tällaisia huhuja olen kuullut isiltä ja äideiltä.

- Meilläkin on täällä töissä yksi suklaa-Pate, sillä on naama aina finnejä täynnä, Antero kertoi.
- Minulla ei ole yhtään.
- Ne ovat tulossa, ne ovat tulossa, kannattaisi siirtyä äkkiä tummempiin nautintoaineisiin.

Keskustelun lomassa jouduimme jatkuvasti väistelemään lippalakkipäisiä miehiä ja heidän kanssa ryntäileviä automyyjiä. Olin juuri avaamassa suutani kenkäasian suhteen, kun ilmoille kajahti kuulutus:

- Nahkasaappaat ovat loppu, toistan, nahkasaappaat ovat loppu!

Ilmoitus kummastutti minua, sillä kait nyt myyjät tietävät muutenkin mikä tuote alkaa loppua tai loppuu kohta. Lisäksi en ollut koskaan autokorjaamolla tai tarvikeliikkeessä käydessäni kuullut mitään kuulutusta loppuneesta varaosasta. Varaosamyyjät tuntuvat muutenkin tietävän aika hyvin mitä heillä on. Hiljaisuutta ei kestänyt kovinkaan pitkään, vaan kohta kuului kuulutusjärjestelmän mikrofonin avaus ja perään aseen lataamisesta lähtevä ääni.

- Mellakka nahkasaapasosastolla, mellakka nahkasaapasosastolla!
- Missähän sellainen osasto on? tiedustelin Anterolta.
- Aika kaukana tuollapäin, myyjä viittoili vasemmalle.
- Hyvä, voidaanko me päästä viimein kenkäasiaan, minulla ei ole koko päivää aikaa virkata muutaman monon vuoksi.
- Anteeksi mitä sanoit?
- Ei ole koko päivää aikaa.
- Tehdä mitä?
- Odottaa.
- Se sana mitä käytit?
- Virkata, entä sitten?
- Haa, minä haistoinkin heti jotain palaneen käryä tässä asiassa. Toyota-kuskit eivät virkkaa, he kutovat.

Putosin jälleen kerran kärryiltä, vai pitäisikö tässä tilanteessa sanoa, että Toyotasta. Antero alkoi seuraavaksi kärttää minulta omistamani Toyotan tietoja. Meinasin ensin käskeä hänen tunkea hanuriinsa kaikki Toyotaan liittyvä, mutta päätin kokeilla miten pitkälle pääsi väärillä tiedoilla. Koska jostain kumman syystä muistin Närästä ja hänen autostaan aika paljon, kerroin vaaditut tiedot papparaisen näkökulmasta. Aikamme kyselyleikkiä leikittyämme Antero totesi hengästyneenä, että olen pesunkestävä Toyota-asiakas. Hymy korvissa hän otti vastaan ojentamani muovikassin. Sitä hetken tongittuaan Antero kääntyi hölmistyneenä puoleeni:

- Jokainen kenkä on erikokoinen ja yksi on naisten kenkä.
- Olen laihtunut niin paljon, että jalkani on kutistunut ja se naisten kenkä kuuluu tyttöystävälleni.
- Onko sillä hyvät tissit? Anteron silmät revähtivät levälleen.

Se olisi pitänyt ehkä jättää kysymättä, sillä samassa katossa yläpuolella oleva kovaääninen heräsi eloon.

- TISSIPUHEET SIKSEEN KÄYTÄVÄLLÄ KOLME, TÄMÄ ON KENKÄMYYMÄLÄ EIKÄ MIKÄÄN PORNOKAUPPA!
- Anteeksi, se oli minun virheeni, Antero sanoi kovaäänistä kohti.
- Tuota, onkohan tämä joku Big Brother -juttu? hämmästelin ääneen.
- Ei, meillä on vain Keisari.
- Just, niinpä tietysti.

Pääsimme vihdoin ja viimein kenkiin ja Antero johdatti minut ensin varvaskenkien luo. Mies esitteli minulle viimeisintä huutoa olevia varpaanvälin hiertäjiä, mutta en oikein lämmennyt moisille. Hetken päästä keskeytin hänet ja kysyin, että voisinko vaihtaa nämä neljä eriskummallista kenkää kahteen pariin samanlaisia kotimaisia bootseja mitä käytin ainoina kenkinä.

- Meillä on noita, niitä ei juuri kukaan halua vaihtaa, myyjä innostui.

Seurasin häntä tovin ja kohta päädyimme Poliisin eristämä alue -nauhan luo. Nauhan luona saimme kuulla, että nahkasaapasosastolla oli mellakoitu ja poliisin toimesta tiloista oli poistettu kuusikymmentä asiakasta. Ruumiita ei ollut onneksi tullut, lähinnä kuhmuja ja naarmuja.

- Tämä on hyvin surullista, Antero alkoi riiputtaa päätään kuin sorsan hävittänyt lintukoira.
- No, sattuuhan sitä että saappaat loppuu ja päreet palavat, lohduttelin häntä.
- En minä sitä, minä tarkoitan Herttoniemen Nissan-myyjän myyntipiikkiä.
- No nyt en ihan ymmärtänyt.
- Viimeksi kun kävi näin, kolmekymmentä prosenttia paikalta poistetuista ja aitaan nippusiteillä sidotuista Toyota-autoilijoista kävi vapaaksi päästyään vaihtamassa alleen joko uuden tai käytetyn Nissanin, huoh.
- Miksi juuri Nissanin?
- No kun se sattuu meihin kipeimmin, huoh.

Virkapukuiset poliisit viittoilivat meitä jatkamaan matkaa, joten poistuimme paikalta ja pienen kävelyn jälkeen saavuimme bootsiosastolle. Sieltä löytyi vaikka minkälaista lännenjalkinetta, jopa minun suosimia kotimaisia bootseja, joita aloin innoissani hypistellä. Tiesin oikean koon, joten sen etsimiseen ei mennyt aikaa. Löysin helposti kaksi paria oikean kokoisia bootseja, joita sovitin varmuuden vuoksi. Antero oli katsellut koko ajan hiljaa hyllyn vieressä. Viimein hän avasi suunsa:

- Ellen olisi satavarma, että olet Toyota-mies, veikkaisin sinun ajavan Dodgella.

Tuskin kerkesin edes tajuta mitä myyjä oli sanonut, kun kovaääninen heräsi eloon:

- TÄMÄ ON KEISARI, Antero, ole hyvä ja tule huoltokirjahuoneeseen!
- Klups, Antero nielaisi.
- Mitä nyt, enkö saakaan näitä bootseja?
- Saat, mutta joudut odottelemaan hetken.

Samassa myyjäni pisti juoksuksi. Jäin kahden bootsiparin kanssa kuin Toyota talviaamuna parkkipaikalle, omistajan karatessa lämpimällä bussilla. Koska en kuulu hätäisempien ihmisten heimoon, istahdin alas ja jäin katselemaan viereistä käytävää ohitse viilettäviä ihmisiä. Samaan välikköön ei eksynyt muita, mikä kertoi mielestäni vain ja ainoastaan ihmisten huonosta kenkämausta. Miksi ostaa useita erilaisia kenkiä, kun on olemassa yhdet kengät mihin tahansa käyttöön aina karjanajosta häihin ja hautajaisiin, nimittäin mustat bootsit.

Kuluttelin aikaani pelaamalla kännykällä Angry Birds -peliä, jossa lintuja ammuttiin ritsoilla sikojen tuhoaminen mielessä. Samalla mietin, että miksei peli voisi olla myös autoaiheinen. Siinähän voisivat vaikka vihaiset Toyota-miehet ampua ritsoilla starttimoottoreita Nissaneiden, Renujen ja ties minkä merkkisten autojen päälle. Pelattuaan pelin läpi voisi palkinto olla oma Toyota-viiri kirjahyllyn päälle. Millaista mainosta se olisikaan automerkille, eikä viirit nyt paljoa maksa, kun niitä tehtailee muutaman kontillisen. Samalla voisi syöttää mainoksia pelin pelaajille. Esimerkiksi ennen seuraavalle levelille pääsyä pitäisi katsoa uuden Avensiksen esittelyvideo tai ennen pelin kakkososan lataamista käydä ajamassa lähimmällä jälleenmyyjällä Auris HSD. Olin ajatuksissani luomassa jo miljoonabisnestä itselleni, kun Antero palasi.

- joudun jättämään työni, Antero ilmoitti.
- Mitä, minkä vuoksi?
- Henkilökohtaisten syiden. Pääsin kertomaan tämän sinulle, sillä asiakasta ei saa jättää missään tilanteessa.
- No mitä nyt, haluatko kyydin Nissanille?
- Lähetin sinne jo tekstarin. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan. Käyn ensin Cittarista muovipussillisen lakritsia ja vedän vatsan niin sekaisin, ettei se tiedä missä kohtaa kroppaa sijaitsee.
- En kyllä suosittele menemään työpaikkahaastatteluun maanantaina kovin tärinöissä.
- Ei haittaa, nyt minä voin loivennella koko viikon ennen lauantai-iltaa, jolloin kuittaan taas muovikortilla muovipussillisen mustaa makiaa.
- Miten näiden kenkien kanssa menetellään? osoittelin bootsilaatikoita.

Antero viittoili seuraamaan ja minä noukin kenkälaatikot mukaani. Astelin hänen perässään ulos kenkähelvetistä kahden nuoren neitosen hymyillessä meille ovella. Pihalle päästyämme en enää malttanut mitään uteliaisuudelleni, vaan tiedustelin Anterolta henkilökohtaisten syiden laatua.

- Nämä olivat jo kolmannet tissipuheet tässä kuussa, mies vastasi.
- Niin?
- Tekemäni sopimuksen mukaan vitusta, tisseistä ja seksistä puhuminen on kiellettyä. Käytännössä noista saa puhua vain kaksi kertaa kuussa, siis sanaa kohti. Lisäksi en saa mainita ystävällismielisesti minkään toisen automerkin nimeä. Nyt lipsahtivat tissit ja Dodge melkein peräkkäin.
- Teit huonon sopimuksen.
- Nii’in, mutta en millään raaskinut alkaa käännättää japaninkielistä sopimusta suomeksi omalla kustannuksella.
- Käsittääkseni Suomessa pitää olla sopimukset suomen kielellä.
- Keisarin valtakunnassa ovat voimassa Keisarin lait, ihan kuten suurlähetystöjenkin alueella.

Samassa takaamme alkoi kuulua omituista kalinaa. Pyörähdin ympäri ja Antero säntäsi juoksuun. Minulla kesti hetken tajuta mitä silmäni näkivät. Lopulta jouduin olemaan silmieni kanssa samaa mieltä, edessäni seisoi vanha harmaantunut mies mekossa kahden pitkän miekan kanssa. Miekat olivat ristissä miehen edessä. Anteron kadottua pihalta, kimonopukuinen miekkamies kääntyi ympäri ja suorastaan leijui sisälle autoliikkeeseen. Katselin sujuvaa poistumista ja mietin, että tämähän alkoi olla jo jännittävämpää mitä taannoinen Tokion reissu. Siellä ei tullut vastaan yhtään miekkamiestä, saati yhtä sujuvasti liikkuvaa vanhusta. Koska mitään lisäohjelmaa ei tullut talon puolesta, käännyin ympäri ja poistuin pihalta Shellin suuntaan. Minulla ei ollut mitään käsitystä Ramben aikataulusta eikä Närän tekemisistä, joten päätin mennä kuluttamaan aikaani Shellille. Pääsin vain autoliikkeen kulmalle, kun näin Ramben hinausauton huoltoaseman pihalla. Kävelin sen luo ja nousin hyttiin, jossa myös Närä istui odottamassa.

- Mikäs vaipalla kesti? Närä murisi.
- Pari vanhusta törmäili toisiinsa, enkä päässyt ohi.
- Mistä nuo kenkälaatikot ovat?
- Sain ne lahjukseksi.
- Sinä sait…

Kuin lisätäkseni papparaisen tuskaa, nostin lattialta konjakkipullopussia ja heiluttelin sitä virne naamalla.

- Kyllä, olenhan käynyt jo kaksi kertaa tuossa liikkeessä. Eivätkö vakioasiakkaat saa yleensä lahjoja, kuten kenkiä ja konjakkia.
- Mu-mutta, ethän sinä ole vielä ostanut ensimmäistäkään Toyotaa!
- Ei minun tarvitsekaan, riittää kun olen ostavinani tai edes hieman kiinnostunut.
- Mu-mutta…
- Vanha totuushan on, että vakioasiakasta kusetetaan eniten niin hinnoissa kuin palveluissakin. Vaihtajat ja kilpailuttajat saavat aina parhaimmat edut ja halvimmat hinnat, suomensin Närälle.
- Minä, minä en ainakaan hyväksy sellaista!
- Entä jos joku vaihtaa vaikka Fordin Toyotaan ja haluaa vaihtaa samalla Hoppakerhosta sinun Toyota-kerhoon?
- Se saa Tallinnanmatkan.
- Entä jos on vakiojäsen, ollut jo vaikka kymmenen vuotta?
- Saa olla iloinen, että saa olla jäsen, mitä sitä ihminen voi enää enempää edes vaatia?
- Just.

Meidän vaihtaessa Närän kanssa kuulumisia, Rambe oli sompaillut hinausauton jo kehä ykköselle keula kohti Lahdentietä. Jäsenetukeskustelun jälkeen Närä pääsi kunnolla vauhtiin kehuessaan miten hyvää palvelu oli ollut jälleen hänen merkkiliikkeessään. Siellä oli jopa kiillotettu hänen nahkasaappaansa – kahteen eri kertaan. Uudet nahkasaappaat oli saanut myös valita täysin rauhassa ja niitä oli saanut käydä sovittamassa kaasupolkimelle alakerran uuden Auriksen ratin takana. Sovituksen ajaksi Auriksen soittimeen oli laitettu soimaan Närän lempilevy, jotta tunnelma olisi mahdollisimman lähellä hänen oman autonsa tunnelmaa.

- Hähähää, se oli kuudestoista, Rambe keskeytti meidät.
- Mikä oli kuudestoista? kummastelin.
- Lapanen pystyssä oleva Toyotan omistaja.
- Mitäs tähän sanoo jäsen N? kysyin Närältä.
- Hmph, sanoisin, että mediapeliä koko tämä Toyotan rienaaminen. Amerikkalaiset eivät vaan tajua, että miten paskoja niiden omat tuotokset, sanoisinko jätökset, ovat ja syyttävät siitä maailman viisaimpia Toyotan insinöörejä.
- Hähähää, ei yhtään amerikkalaista autoa tienposkessa, Rambe kuittasi.
- Kuka niitä täällä ostaa? Vastaan heti, ettei kukaan, pah, paskarattaita kaikki amerikkalaiset.
- Minulla on nykyisin Rutinoffissa Amerikan mallin isolohko, eli 1,1 litran moottori. Se on toiminut erittäin loistavasti, puolustelin rapakon takaista autoteollisuutta.
- Johnilla on Deere, se Johnin Deere on, hähähää, Amerikkalaista patarautaa, hähähää, Rambe räkätti.

Moottoritielle päästyämme Närä hiljeni. Papparainen keskittyi vain hivelemään mukanaan olevia uusia nahkasaappaita. Käytin tilanteen hyväkseni ja tiedustelin mitä Rambe oli puuhastellut. Rambe kertoi hoitaneensa pari asiaa pois päiväjärjestyksestä. Ensimmäinen oli ollut Lada ja toinen punainen Golf. Kumpikin oli ollut sellaisia tapauksia, jossa Rambe oli hyvää hyvyyttään tehnyt hinauksen ilman käteismaksua. Kummastakaan ei ollut kuulunut maksua kolmeen kuukauteen useammasta karhukirjeestä huolimatta, joten autot olivat nyt hinattu sellaiseen paikkaan, ettei sillä maksulla ollut enää mitään väliä.

- Minne hinasit? utelin.
- Lada nostettiin kaverin hiioppiautolla venäläisen rekan kyytiin ja Golfin hinasin yhden ison pihakiven päälle.
- Eikö se Venäjälle lähettäminen ole vähän liikaa?
- Siinä Ladassa oli ryssän kilvet, pääsipähän kotimatkalle, hähähää.


Tämän stoorin loppu. Ensi kerralla uusi aihe.

Rutinoffin kuski


Jaska Pontti
Tutustukaa uuteen Jaska Pontti -kirjaan, mikäli kirjoitustyyli ja huumori kolahtaa. Ellette halua ostaa sitä itselle, niin kiusatkaa sillä vaikka kirjan arvoista tuttavaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Laittelen sinne uusimmat tarinalinkit ja mahdollisesti myös muita kuulumisia (jos niitä on). Linkki Rutinoff-ryhmään on: Rutinoff Facebookissa






© Rauno Vääräniemi