Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

17.10.2010

Suosituksilla vai ilman?


Rambe tarttui toimeen ja hetkessä papparaisen Corolla oli hinausauton perässä. Maija ihmetteli suureen ääneen, että minkä takia Corollaa pitää hinata, kun hänen Yariksessa ei ole koskaan ollut muuta vikaa kuin kolhitut pellit. Lommoista hän syytti miesautoilijoita, ne kun jättävät isot munanjatkeensa miten sattuu.

- Karvaperseet kyytiin, mikäli meinaatte vielä hyötykäyttää tuota Rokollaa, hähähää, Rambe komensi.
- Pitäkää hauskaa, Maija toivotteli hymyillen.
- Minne ajetaan? Rambe kysyi Närältä.
- Itiksen Toyotalle.

Nousimme hyttiin, minä istahdin keskelle ja Närä reunapaikalle. Rambe nousi hyttiin, mutta nappasi käteensä punaiset rintaliivit ja poistui ulos. Hetken päästä hän palasi ilman rintsikoita.

- Sitaisin tissinkannattimet Rokollan antenniin, ettei mene homojen piikkiin tuo auton hajoaminen, hähähää.
- Täh? Närä äimisteli.
- Sitä pitää kuulkaas tänä päivänä olla tarkkana, ettei sorsi vähemmistöjä, ne on kohta enemmistöjä, hähähää.
- Meitä ainakin on enemmistö, Närä ilmoitti.
- Ei mikään ihme, joka paikassa on aina joku eläkeläinen virkkaamassa, myöntelin.
- Meitä Toyotisteja on enemmistö autoilijoista, olemme valta ja voima jota muut autoilijat kumartavat.
- Ei miljoona kärpästäkään voi olla väärässä, paska on hyvää, hähähää, Rambe räkätti.

Närän murjottaessa Rambe komensi hinausauton liikkeelle. Köröttelimme yllättävän hitaasti teollisuusalueen ohitse ensimmäisiin valoihin. Valojen ollessa juuri vaihtumassa vihreiksi, Rambe loikkasi kiroillen ulos hytistä ja lähti juoksujalkaa kohti ABC-huoltoasemaa. Takana alkoi välittömästi sen sortin torvensoittokonsertti, ettei moista ole näillä seudun ennen kuultu. Vilkuilin Närän kanssa ikkunasta, mutta Rambe oli mennyt sisälle huoltoasemalle, emmekä nähneet mitä siellä tapahtui. Piinaavan pitkän odottamisen jälkeen iso partasuu asteli takaisin autolle kahvimuki kädessään.

- Pidä tuota, Rambe antoi mukin minulle.
- Ota sinä, sinun auto on hinauksessa, tälläsin mukin Närän kouraan.
- Kahville tällaisessa paikassa, pöljäkö olet? Närä alkoi raakkua.
- Kuka vittu tässä on kahvista puhunut? Rambe ärähti.

Lähdimme risteyksestä päin punaisia ja nyt vauhtia oli ihan eri malliin mitä alkumatkasta. Moottoritiellä Närä yritti ojentaa kahvimukin takaisin Rambelle, mutta tämä komensi papparaisen pitelemään mukia. Kehä kolmosen eteläpuolella Närä yritti jälleen tyrkyttää kahvimukia hinurikuskille, mutta tämä viittoili kieltävästi. Närä jaksoi vielä pienen hetken olla hiljaa, ennen kuin avasi suunsa:

- Olipa järkevää hakea kahvi eikä sitten juo sitä, taidat olla ihan pöljä.
- Sopii ryypätä, hähähää, mutta kuse sitten tilalle, hähähää, Rambe kuittasi takaisin.

Närän naamalle tuli epäuskoinen ilme, ja papparainen raotti mukin kantta. Nuuhkaistuaan varovasti kannen raosta, Närän ilme meni kärsiväksi ja mies sulki kannen hyvin rauhallisesti.

- Siellä oli kusta, hän sipisi minun korvaan.
- Hähähää, lekuri pyysi purkillisen, heitän sen samalla.

Rambe kertoi, että oli käynyt Hakaniemessä eräällä lekurilla ja olivat pyytäneet häntä toimittamaan virtsanäytteen. Lääkäri oli ehdottanut labrassa käyntiä, mutta Rambe ilmoitti hoitavansa asian omalla tapaa tai vaihtavansa lääkäriä. Nyt oli mokkamuki täynnä pyydettyä ainetta ja matkalla kohti lääkärin vastaanottoa.

- Minä en ainakaan noin sairaalle antaisi edes ajokorttia, Närä puhisi.
- Sairasko, hähähää? Se lekuri pyysi kusipurkin selvittääkseen miksi olen näin hyvinvoiva, hähähää.

Emme siis ajaneetkaan suoraan Itäkeskukseen, vaan ensin Hakaniemeen. Arabian kauppakeskuksen tuntumassa silmiimme sattui Nesteen palmuöljyä kritisoivia kylttejä.

- Tiisselit on ihan paskoja, toista se on urheilullinen bensakone, Närä intoutui kylteistä.
- Vaihdetaanko osia, hähähää? Hinaa sinä urheilullisella Rokollalla tämä vääntävä hinausauto, niin ollaan samaa mieltä.
- Tämä on paljon isompi.
- Sitä se entinenkin mies vakuutteli naiselle sängyn vieressä ja silti meni reisille koko homma, hähähää.
- Toyotapa on edelläkävijä, niillä tuli markkinoille hybridi Auris!
- Älä, onko se sellainen partakoneen kokoinen sähkölaite? Rambe kääntyi katsomaan Närää.
- Se on ihan oikea auto ja hyvin edistyksellinen sellainen.
- No helvetin perkele, tämähän selittää kaiken.
- Niin mitä? minäkin kiinnostuin kuskimme puheista.

Hetken päätä raavittuaan Rambe alkoi kertoa mitä oli sattunut noin vuosi takaperin, kun hän oli ollut siistimässä partaansa eräällä linja-autopysäkillä. Paikalle oli pysähtynyt bussi, joka oli ollut täynnä japanilaisia.

- Sinä siistimässä partaasi, kummastelin miehen puheita.

Se tuntui jotenkin ennenkuulumattomalta, sillä tälläkin hetkellä Rambe paksu musta parta rehotti kuin rosvopäälliköllä. Olin ihan varma, että Suomen luonnosta ei löydy sellaista petoeläintä, joka ei menettäisi yöuniaan Rambeen törmättyään.

- Perkele, sitä minä itsekin kummastelen, että mikä minua silloin vaivasi, hähähää.
- Ei kait tuohon mikään tavallinen partakone edes pysty, jatkoin.
- Ei niin, se oli vaarivainaan Ameriikan perintöjä oleva niittokone niiltä ajoilta jolloin miehet olivat miehen näköisiä eikä haituvaposkisia turpeennuolijoita, hähähää. Koneet olivat silloin koneita ja akut kestivät vuosia ilman lataamista, toisin kuin nykyiset leitiseiverit.

Rambe jatkoi kertomustaan ja kuvaili hyvin värikkäin sanankääntein, kun pienet mustapäiset japanilaiset olivat innostuneet hänen partakoneestaan ja tahtoivat ostaa sen isolla rahalla. Porukan mukana oli ollut tulkki, joka oli parhaan kykynsä mukaan yrittänyt kääntää Ramben puheet. Siinä vaiheessa tulkin naama oli venähtänyt, kun Rambe oli käskenyt kääntää hänen hähätyksensäkin japaniksi. Kohta koko bussilastillinen oli repeillyt suomalaisella bussipysäkillä.

- Aika mielenkiinnotonta, minua ei ainakaan naurata yhtään, Närä marisi kusimuki kädessään.
- Se partakone on uuden sähkönauriin esi-isä, Rambe vakavoitui.
- Minkä nauriin?
- Se mistä puhuit, se sähkönauris vai mikä helvetin Auris se olikaan.

Rambe kertoi, että japanilaiset olivat olleet Toyotalta ja tajuttuaan millaisen voiman vanha parran niittokone pitää sisällään, olivat ostaneet sen väkisin kuudella tuhannella eurolla. Minä itse kuuntelin partasuun selostusta hymyssä suin, sillä tiedän sen verran tekniikasta, etteivät intiaanit vielä käyttäneet ladattavilla akuilla olevia partakoneita. Närä sen sijaan kuunteli suu auki ja hyvin järkyttyneen näköisenä Ramben satua.

- Tänne se kusimuki, Rambe komensi ympyrätalon luona.
- Hyi, yök, paskapurkki, Närä yökkäili Ramben kadottua sisälle ympyrätaloon.
- Ajatella, Rambe on ollut mukana kehittämässä Auriksen hybridiversiota, aika mielenkiintoista, mietiskelin ääneen.
- Ei minusta, en halua keskustella koko asiasta!

Keskustelumme katkesi koputukseen. Kuskin puolelle astinlaudalle oli noussut mies joka koputti sivuikkunaan. Veivasin ikkunan raolleen ja jäin kuuntelemaan mitä villapuseroon pukeutunut mies oli vailla.

- Onko tämä hinausauto?
- Ei ole, vastasin naama peruslukemilla.
- Mikä tämä sitten on?
- Maitoauto.
- Entä tuo, mikä tuo on? mies viittoili Närän Corollaa kohti.
- Peruna.

Samassa Rambe palasi ja jäi ihmeissään katselemaan ovellaan roikkuvaa miestä, joka villapuserosta johtuen olisi sopinut paremmin Grönlannin kuin Suomen syksyyn.

- Meinaatko kutoa vielä toisen tuollaisen? Rambe tökkäsi miestä villapuseromahaan.
- Miten niin?
- Sitä vaan, että kudot sen ihan varmasti jossain muualla kuin autossani roikkuen.
- Ai tämän maitoauton, jonka perässä roikkuu peruna, heh, heh.

Ramben ilme vaihtui sekunnissa helvetin pahan ja aivan helvetin pahan välillä, ennen kuin hinurijätin koura heilahti. Sen seurauksena villapuseromies menetti villapuseronsa ja jäi seisomaan hinurin vierelle yläkroppa paljaana. Rambe heitti villapuseron ja sen sisällä olevan muun vaatetuksen autonsa hyttiin ja murahti.

- Naapurin koirat ovatkin jo kaivanneet jotain pehmeätä pihaleikkeihinsä.
- Mitä, mitä, mitä? villapuseroton mies änkytti rinta paljaana.
- Ne maitoautovitsit uppoavat paremmin Valion kuskeihin. Oliko jotain muuta asiaa?
- Auu, siis auto särkyi tuoo’ooonne, mies vinkui omituisesti.
- Ja siitäpä sinä nerona keksit, että nyt on hyvä syy lähteä vittuilemaan hinausautokuskille, vai?
- Ei kun tuo, tuo se sanoi tämän olevan maitoauto ja Corollan peruna, vinkuja osoitteli minua.
- Saatana miten lapsellista syytellä toisia, iso mies, molemmat rintakarvat ja kaikki, hähähää.

Entinen villapuseromies peitti lähes karvattoman rintansa käsillään ja jäi tuijottamaan Rambea anovasti. Hetken nieleskeltyään mies sai kerrottua, että auto on hajonnut eikä hän ole paikkakuntalaisia. Se pitäisi saada hinattua jollekin korjaamolle mahdollisimman pian, sillä mukana oli koko perhe. Rambe katseli miestä aprikoiden ja lopulta lupasi lähteä katsomaan tämän autoa. Laskeuduimme Närän kanssa hytistä ja painelimme perään. Pienen kävelymatkan päässä meitä odotti V70 Volvo, joka oli pakattu tupaten täyteen tavaraa.

- Ajoit sitten aura alhaalla, hähähää, Rambe murjaisi auton luo päästyämme.
- Ei kun se ei enää starttaa. Sähköt tulee, mutta ei starttaa.
- Meillekin on tullut siitä lähtien kun aloin maksaa sähkölaskun, hähähää.
- Käytiin kaupoissa ja Hakaniemen hallissa, sen jälkeen ei startannut vaikka mitä tein.
- Veijo, missä se anopilta saatu uusi villapaita on? autosta kuului kipakka kysymys.
- Sano sille Veijo, että anoppi saa ihan itse pitää villapaitansa, hähähää, Rambe yllytti.
- Minä tuota, se likaantui…
- Entä missä se valkovihreä uusi paita on, jonka ostin eilen ja miksi sinä olet yläosa paljaana? nainen autossa jatkoi.
- Kuules nyt käntty siellä autossa. Annat miesten puhua ensin miesten asiat niin pääsette joskus kotiinkin, Rambe neuvoi.

Tämän jälkeen Rambe istahti Volvoon ja testasi vian paikkansapitävyyden. Kaikki muu tuntui olevan kunnossa, mutta auto ei vaan startannut. Ovien lukitsemisen ja avaamisen jälkeen vika oli yhä, joten Rambe ilmoitti sen olevan hinausautokeikka. Tällä välin Volvo-mies oli kaivellut takaosasta päälleen oranssin hupparin, joka koosta päätellen oli enemmän rouvan mitä hänen.

- Hinataan, hinataan, auton omistaja oli samaa mieltä.
- Suosituksilla vai ilman? Rambe kysyi.
- Mitä, millä suosituksilla?
- Otatko töihin jonkun pellen ellei sitä kukaan halua suositella?
- E-en ota ja sitä paitsi työpaikkaan pitää olla cv ja mahdolliset vaadittavat todistukset.
- No perkele, pistäs sitten sedän kouraan todistus omasta syntymästäsi, auton rekisteritodistus, todistus siitä, että auto on maksettu, suositukset kahdelta toisiaan tuntemattomilta ja todistus siitä, että todistukset ovat oikeaksi todistettuja ja pari sellaista seeveetä.
- Hee, hee, tuota … minähän olen vain hinauttamassa autoani.
- Hähähää, jos se on sinulle pelkästään vain, niin eipä tässä minulla sitten muuta, Rambe käännähti ympäri.
- He-hei, minä siis tarvitsen sen hinauksen, ihan totta. Auto pitäisi hinata merkkiliikkeeseen, saan sieltä kyllä sijaisauton.
- Suosituksilla vai ilman?
- No ilman.
- Kuusisataa euroa tähän käteen, Rambe ojensi kätensä.
- Minulla on paras vakuutus, se kyllä maksaa hinauksen.
- Ja mikähän yhtiö?

Miehen sanottua yhtiönsä nimen, Rambe kaivoi kännykän taskustaan ja näppäili numeron. Hetken päästä hän sanoi luuriin haluavansa hänet yhdistettävän kyseiseen vakuutusyhtiöön henkilöautovakuutuksiin. Pienen odottelun jälkeen Rambe ilmoitti puhelimeen auton merkin ja rekisteritunnuksen. Taas pienen odottelun jälkeen Rambe kertoi mitä autolle oli käynyt ja missä se oli nyt sekä sen minne auto pitäisi hinata.

- Aivan, ei ole, en tiedä miksi … annan hänelle.

Huolestuneen näköinen Rambe ilmoitti virkailija Koskisen haluavan keskustella asiakkaansa kanssa. Tässä vaiheessa sain varmistuksen epäilyilleni, puhelimessa oli nimittäin Ramben renki Kaunis Koskinen.

- Veijo Viljonen puhelimessa.
- Niin, ei ole suosituksia.
- Siis ei korvaa ilman suosituksia?
- Että uusi käytäntö tämän kuun alusta.
- Minä, minä ymmärrän, kiitos paljon.

Veijo lopetti puhelun ja ojensi puhelimen takaisin Rambelle. Sen jälkeen hän pyysi vaimoaan käymään läheisellä pikapankilla ja nostamaan kuusisataa euroa.

- Soitan teille hinurin, Rambe ilmoitti ja valitsi uuden numeron.

Sain puhelusta sen verran selville, että Rambe soitti veljelleen Villelle. Veljekset eivät olleet parhaimmissa väleissä keskenään, mutta nähtävästi heiltä onnistui jonkin sorttinen yhteistyö. Naisen palatessa seteleiden kanssa Rambella oli hyviä uutisia.

- Villen Pajan hinuri tulee ihan parissa minuutissa, oli lähdössä juuri keskustasta.
- Hyvä, jo tämä onkin kestänyt, Veijo huokaisi.

Ville tulikin parissa minuutissa paikalle pienellä Toyota-hinurillaan, jonka perään Volvo oli otettu hetkessä. Vaihdoimme muutaman sanan keskenään ja Ville kertoi saavansa jossain vaiheessa tarkempaa tietoa siitä Suomessa mahdollisesti olevasta toisesta Rutinoffista. Sain myös kehotuksen käydä huollossa, ihan miten minulle vain parhaiten sopisi.

- Siinä on kolmesataa, hinaa varovasti, hähähää, Rambe tälläsi veljensä kouraan puolet saamistaan rahoista.
- Tattista ja tasaraha, Ville pokkasi setelit.

Koska hinausautoon ei sopinut koko perhe, Veijo patisti vaimon ja lapset menemään taksilla Herttoniemen Biliaan. Hän tulisi itse hinausauton kyydillä. Hinausauton poistuessa paikalta, Rambe alkoi nauraa räkättää oikein kunnolla.

- Mikä nyt tuli? kummastelin.
- Mitähän vittua se muu perhe tekee siellä Biliassa, hähähähäää?
- Kuinka niin?
- Ville vie Volvon omalle pajalleen, ei se muille hinaile, hähähää!


Jatkuu...

Rutinoffin kuski


Jaska Pontti
Tutustukaa uuteen Jaska Pontti -kirjaan, mikäli kirjoitustyyli ja huumori kolahtaa. Ellette halua ostaa sitä itselle, niin kiusatkaa sillä vaikka kirjan arvoista tuttavaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Laittelen sinne uusimmat tarinalinkit ja mahdollisesti myös muita kuulumisia (jos niitä on). Linkki Rutinoff-ryhmään on: Rutinoff Facebookissa






© Rauno Vääräniemi